Vähän meni tänään leffat myöhäiseksi tänään, mutta pitihän sitä jotain pientä vielä ehtiä katsomaan tänäänkin. Kriteereinä hiljaiset äänet, ”kevyttä” katsottavaa ja lyhyt kesto. Aushwichin Kirjanpitäjää ei voi varsinaisesti aihepiirinsä puolesta pitää kevyenä katsottavana, mutta ehkä ymmärrätte mitä tarkoitan. Tälläinen dokumentti yleensä on hieman kevyempää katsotaavaa kuin pitkä elokuva, siitäkin huolimatta, että aihe sinällään ei todellakaan ole kevyt.
On mennyt aika pitkään edellisestä natsisaksaan liittyneestä elokuvasta, mutta aihe edelleen kyllä kiinnostaa. Tämä leffa on ollut odottamassa oikeaa ajankohtaa oikeastaan Netflixini avaamisesta lähtien, mutta tuli ajankohtaiseksi vasta nyt. Dokumentti oli mielenkiintoinen ja herätti paljon ajatuksia. Pitääkö oikeasti yli 90-vuotiasta ihmistä vielä syyttää, vaikka rikokset eivät varmasti vanhene koskaan. Leffassa oli paljon mieleipiteitä puolesta ja vastaan. Pystyn hyvin samaistumaan molempien puolien ajatuksiin, enkä oikein itsekään saanut päätöstä tehtyä.
Ennakkotapaukset ovat tärkeitä, mutta toisaalta elokuvassa oli myös mielenkiintoinen ajatus siitä, että onko kyseinen ihminen lainkaan se sama ihminen kuin tekojen aikaan 70-vuotta sitten. Tärkein ajatus tästä kuitenkin varmaan mieleen oli se, että tapahtuu maailmassa mitä tahansa, ihminen on aina vastuussa omista toistaan.
Leffafriikki 