Rattlesnake

Launtai-illan viihteeksi vaihteeksi Netflixistä psygologista jännitystä. Leffa vaikutti erittäin mielenkiintoiselta ja kauaa ei tällä kertaa tarvinnut valintaa miettiä, etenkään kun leffassa tuli bonuksena vielä Atmos-äänetkin. Leffan alku sai aika vahvan Deja-vu fiiliksen aikaan, auto pysähtyy keskelle ei mitään, nuori tyttö lähtee autosta kun äiti vaihtaa rengasta ja pian tyttöä puree käärme. Vai pureeko? Oletko kuullut tästä ennenkin?

No jos olet tätä blogia lukenut tai nähnyt elokuvaa Fractured, niin elokuvan alku on kuin yksi yhteen. Hieman jopa asia mietitytti, sillä muistaakseni molemmat leffat ovat kaiken lisäksi Netflixin omaa tuotantoa. Äiti kuljettaa lapsen pikaisesti sairaalaan ja sen jälkeen alkaa jännittävä taistelu näkymätöntä vihollista vastaan.

Onneksi elokuvan jatko ei ei sentään aivan samaa rataa kulje loppuun asti, vaikkakin viimeiset minuutit voisi taas poimia suoraan molemmista elokuvista. Sama idea leffassa kuitenkin on alusta loppuun, eli taistelu oman mielen kummituksia vastaan. Käsittelin tätä aihetta jo Fractured leffan yhteydessä, joten en toista kaikkea enää tässä. Se mitä tässä ehkä hieman pohdin, on se, että kuinka paljon ihmisen pitää saada ulkopuolisilta ”viestejä” mielen valheesta ennen kuin ihminen jää itselleen kiinni. Tässä elokuvassa Katrina jää usein miettimään todellisuutta kun juuri tapahtuneet asiat eivät näyttädykkään todellisuudessa. On toisaalta ymmärrettävää, että todellisuudessa tälläisessä tilanteessa saattaisi luontaista olla ajatus, että mennään näillä ja etsitään apua kun ollaan taas omassa tutussa ympäristössä. Mieli on kuitenkin todella vahva, joten onko tälläisessä tilanteessa koskaan mahdollisuus itse hakea apua, puhumattakaan ”heräämisestä todellisuuteen”. Joka tapauksessa erittäin hyvä ja vaikuttava elokuva, kannatti ehdottomasti katsoa, vaikkakin seuraavaksi tarvitaan taas jotain hieman kevyempää katsottavaa.

Elokuvan ääniraidasta on sanottava sen verran, että elokuvan ääniraita tällaiseen elokuvaan oli parasta mitä olen nähnyt. Jännityskohtaukset olivat todella osuvia, ja bassoa haettiin syvemmältä kuin koskaan. Elokuvan äänimaailma ja musiikki olivat muutenkin todella onnistunutta ja tuki loistavasti tarinankerrontaa. Atmos toimi elokuvassa loistavasti, vaikkakin tällä kertaa Atmosta käytettiin lähinnä tunnelman luontiin. Tunnelma elokuvassa olikin todella hyvä ja etenkin etuosasto toimi todella kirkkaasti ja tarkasti. Äänimaailmassa ei tuntunut tällä kertaa olevan mitään mikä olisi jäänyt mietityttämään, kaikki toimi loistavasti.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s