Shaft ja äänet kaakkoon

Eilinen ilta ja tämä aamu tuli taas häärättyä äänien kanssa ja hieman vielä tehtyä testailuja. Nyt kun on kerran huoneen akustiikkaa oikeasti oppinut hieman mittaamaan niin pitihän sitä vielä kokeilla, että saisiko ne subbarit sitten kuitenkin laitettua takaisin sinne ”omille paikoilleen” skriinin alle. No ei saanut. Ei minkäänlaista toivoa saada samanlaista vastetta kuin toinen subbari takaseinällä. Koitin myös himan siirtää takana olevan subbarin paikkaa (käytännöllisempään paikkaan) sekä edessä olevaa subbaria ylemmäs skriinin taakse. No eipä ollut noistakaan minkäänlaista hyötyä vaan lopulta subbarit palasivat samoille sijoilleen, joista niille aikaisemmin löytyi parhaat paikat. Pakko edelleen todeta, että mielenkiintoista hommaa ja etenkin mielenkiintoista oppia joka päivä jotain uutta. Tämänkertaisen päivityksen jälkeen sain taas vietyä tilannetta aavistuksen eteenpäin, mutta aika tyytyväinen pitää tilanteeseen jo olla. Tässä vielä kuva nykyhetkestä, bassokäyrä sekä koko huoneen tilanne etukauttimien kanssa. Hieman siis vielä olisi parannettavaa jäljellä, mutta katsotaan mitä äänikentälle tapahtuu, kun joskus saadaan etukaiuttimiksi myös Klpischin RF-280F:t. Siihen asti tämä säätö saa riittää.

Nyt kun äänet on vihdoin saatu säädettyä niin pitihän niitä Shaftissa vähän testailla. Hakusessa oli nimenomaan hyvä Dolby Atmos leffa. Mielenkiintoinen juttu oli se, että Netflixissä elokuva näytti välillä olevan Atmos ja hetken päästä taas ei. Elokuvan aikana vahvistin näytti vain multi-channel in, joten todelliset Atmos-äänet eivät kuitenkaan tainneet tällä kertaa tulla läpi. Yritin etsiä ongelmaan ratkaisua, mutta en sitä löytänyt mistään. Olisikohan saattanut johtunut netin nopeudesta tai vastaavasti? Shaftin ensimäinen osa on tainnut tulla joskus katsottua, mutta suoraan en siitä muista kuin Samuel L. Jacksonin naaman. Samuel L. Jackson oli tässäkin elokuvassa juuri niin Shaft kuin joku vaan voi olla. Eipä jäänyt alkuperäinen Shaft eli Richard Roundreekaan paljon pahemmaksi ja nuorta Shaftia näytellyt Jessie Usher hoisi oman roolinsa näyttävästi. Juoneltaan leppoisan mukavasti eteenpäin menevä tarina joka sai useassa kohdassa nauramaan jopa ääneen. Tämänviikkoiseen pride teemaan (joka ei pahemmin itseäni hetkauta) leffa sopi myös enemmän kuin hyvin. Isä-Shaftin useat homousepäilykset poikaansa kohtaan nousivat leffasta jatkuvasti esiin hieman kuin leffan juonena juonen sisällä. Eipä muuten tainnut asiaan tulla lopullista vastausta lopun suudelmista huolimattakaan. Hyvä fiilis jäi tästä elokuvasta ja kuva kertoo tunnelmista leffan jälkeen enemmän.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s