Viime viikon Itunesin .99 euron leffana oli elokuva The Commuteer. Jännää, että vaikka leffa edustaakin tavallaan itselleni mielekästä genreä niin tämä leffa ei ollut osunut haaviin aikaisemmin, vaikkakin kyseessä vuoden 2018 elokuva. Nyt kun kyseisen leffan näin tarjoushyllyssä niin oli jotenkin heti selvää, että tämä leffa tulisi katsoa. Olen tosin odotellut elokuvan katsomista viikon verran, sillä ajatuksena oli katsoa elokuva kunnon äänillä. Ei tämä nyt mitään varsinaista toimintaa äänien puolesta ollut, mutta kuitenkin elokuva joka todennäköisesti toimisi paremmin kunnon äänentasoilla. No tämähän sitten oli se ajatus jolla lähdettiin liikkeelle, mutta jossain välissä puolta väliä perheen nuorimmat tulivat toivottamaan hyvät yöt ja samalla vihjaamaan, että voluumit voisi kääntää pienemmälle. Sinällään pettymys ei ollut suuri, sillä varsinaisia tehostekohtia elokuva ei juurikaan pitänyt sisällään. Toisaalta, kohtaus, jossa junat räjähtelivät olisi voinut hyvinkin olla sellainen. Tuo kohtaus itseasissa jäi sen verran harmittamaan, että todennäköisesti se pitää vielä katsoa huomenna päivänvalossa uudelleen.
Muutenkin tehosteet olivat tänään aika maltilliset, sillä viime viikolla aloitettu Audyssey kalibrointi oli vielä siinä mielessä vähän keskeneräinen, että bassoja en ollut ehtinyt yhtään säätää kovemmalle. Jostain syystä Audyssay vaatii aina lähtlökohtaisesti laittamaan bassot todella alas, ja vaikkakin korjaa niitä ylöspäin, siltikin bassojen toisto Audyssain asetuksillä jää aina todella vaimeaksi. Kuvakaan ei paljoa antanut, toisaalta mitä olisi antanut kun koko elokuvan ajan pyörittiin vain samassa kohteessa, eli junassa. Taisi muutenkin kuvan laatu materiaalissa olla vain HD-tasoa.
Elokuvan päätähtenä seikkallut Liam Nelson oli toki hyvä, mutta antoiko elokuvalle mitään lisäarvoa? Päätähtenä tässä elokuvassa olisi pärjännyt hyvin myös jokin hieman vähemmän kulunut nimi. Juoni sinällään oli ihan hyvä, mutta kerronta jäi aika kapeaksi. Henkilölöihin, perheeseen ja taustoihin olisi voinut mennä elokuvan kulkiessa hieman syvemmälle, nyt vaan pyörittiin suljetussa junavaunussa ilman sen suurempaa jännitystä. Esimerkiksi perheen kaappaamien polisiisien näyttäminen olisi ehkä voinut tuoja jotain uutta ulottuvuutta elokuvaan. Elokuvan aivan loppu oli jotenkin hyvin helposti arvattavissa, mutta jätti kuitenkin hyvän mielen. Tosin tässäkin hieman vaisun, koska edelleenkään ei tullut kunnolla selville kuka tuo mysteeri nainen oli.
Leffafriikki 