Tänään kohtasi viimein leffafriikin pieni suuri päivä. Täydensin viimeisen palan uusittuun leffahuoneeseeni viime syksynä. Marekin ovesta lähdettiin sylissä iso laatikko, jossa sisällä kaunis tummanpuhuva Sony VPL-260ES. Uuden projektorin hankinta oli pitkä prosessi osittain monestakin syystä. Olen yleensä laitteita hankkiessani panostanut laatuun (hintaluokassa jossa ollut varaa), joten vanhat laitteet ovat pitäneet lupauksensa pitkään. Edellinen Epson TW-4400 oli hankittu seitsemän vuotta sitten ja sen roolina oli kantaa vastuu kuvasta vielä pari vuotta Dolby Atmos päivityksenkin jälkeen. Selvää kuitenkin oli, että materiaalitarjonnan kasvaessa siirtyminen 4k aikaan tulee kuitenkin olemaan väistämätöntä jossain vaiheessa.
Syksyllä sen aika viimein koitti, mutta silloinkin valintaa piti harkita pitkään ja hartaasti. 4000-5000 euron hankinta tähän perheeseen ei todellakaan ole itsestään selvä valinta. Hankintaa helpotti huomattavasti Mareksoundin ja ennen kaikkea kuvavelho Mikan loistava asiakaspalvelu ja laitteiden esittely Mareksoundin katseluhuoneessa. Mietinnän paikka oli ennen kaikkea siinä, että riittääkö päivitykseksi vaihto skaalaavaan 4k tykkiin vai pitäisikö sen olla natiivi. Oli hyvin nopeasti selvää, että mikäli hankinta kääntyy natiiviin, on valinta Sony VPL-260ES. Hintalaatusuhteeltaan varmasti paras hankinta, ja todennäköisesti ainoa natiivitykki, johon minulla olisi varaa. Hankintaa helpotti myös se, että Marekilla oli demomalli irrotettavana. Suurin syy kuitenkin mikä käänsi suunnan Sonyn suuntaan, oli ajatus siitä, että tälläkin tykillä sitten mennään taas pitkään, ainakin seuraavat seitsemän vuotta. Saa nähdä miten käy. Todettakoon tähän vielä se, että viisarin toisella puolella oli Optoman UHD60 ja osittain myös UHZ65 laserversio.
Hankkiessa tykkiä hinta oli itsessään sen verran paljon euroja, että kalibrointia ei ollut samaan pakettiin vielä varaa ottaa. Sovittiin kuitenkin jo asiasta valmiiksi. Marek myös ilmoitti jo tuolloin, että kalibrointia ei kannattaisi muutenkaan tehdä ennen kuin tykissä on riittävästi tunteja kasassa. Silloin mietitytti myös, että kuinkahan nopeasti tunnit tulevat ylipäätään täyteen, sillä edelliseenkin tykkiin oli seitsemän vuoden aikana kertynyt tunteja ainoastaan sellaiset 700. On kuitenkin jännää, miten pelkästään uuden tykin ostaminen saa myös huoneen käyttöasteen nousemaan.
Tänään kalibroinnin aika kuitenkin vihdoin koitti. Onneksi vielä sellainen päivä, että aamulla ehti katsomaan yhden elokuvan pohjalle, jotta kuvanlaatu ennen ja jälkeen olisi mahdollisimman tuoreessa muistissa vertailtavaksi. Aamun elokuvaksi valikoitui toimintaa sukellusveneraita Hunter Killerin muodossa. Jo trailerin perusteella odotukset olivat elokuvan suhteen korkealla, eikä se lopulta pettänyt. Toimintajännäriksi juoni oli yllättävänkin hyvä ja yllättävä. Elokuva piti koko pari tuntia tiukasti otteessaan ja ylipäätään tapahtumaympäristö oli vaihteeksi jotain uutta. Gerard Butler ei ollut minulle kovinkaan kulunut action naama kuten niin monelle yleensä käy. Pidin kovasti hänen roolistaan kovana johtajana, mutta kuitenkin hyvin inhimillisenä ja asiallisena. Roolitukset elokuvassa olivat mielestäni muutenkin erittäin onnistuneita.
Ääniraita ei ollut Atmoslaatua, mutta loistavia toimintakohtauksia elokuvaan oli äänienkin puolesta saatu. Volumet piti taas laittaa aika kovalle ja repiä tehosteista kaikki mahdollinen irti. Elokuva myös nosti jälleen mieliin seuraavan päivityshaaveen, eli isompaa ja tehokkaampaa etukautinta kaivattaisiin. Saa nähdä tuleeko sellaisia koskaan, vaikka Mikallakin luonnollisesti oli siihen jo paljon hyviä ideoita. Kuvaltaan elokuva oli erittäin nautittavaa viihdettä. Etenkin tänään kuvaan tuli kiinnitettyä sattuneesta syystä paljon enemmän huomiota kuin koskaan ennen. Kyllä kunnon tykki vaan saa elokuvan elämään.
Seuraavaksi sitten hieman lounasta naamariin ja odottelemaan kalibrointia. Kahden jälkeen päästiin vauhtiin, nopea katsaus huoneeseen ja töihin. Huoneessa valkokankaan tehtävää hoitaa ääntäläpäisevä Elite screenin ZRM-135HW-A1080P3 kangas, jonka olen hankkinut Amazonin verkkokaupasta edulliseen noin 200 euron hintaan. Kangas on itse pingoitettu ja reunustettu, eli tilauksessa tuli ainoastaan rulla kangasta. Kangaan pingoittaminen meni yllättävän kivuttomasti ja olen ollut äärettömän tyytyväinen hankintaan. Mikan mukaan kangas oli erittäin laadukas ja toimiva. Kalibrointi oli yllättävän nopea prosessi, mutta näin se ei kuulemma yleensä aina mene. Tällä kertaa kaikki vaan onnistui loistavasti, ja esimerkiksi säädöt saatiin tehtyä ”menemättä laitteen sisään”. Kokonaisuudessaan kalibrointi meni reilussa tunnissa ja tulokset (paperilla) olivat loistavia. Palaan tuloksiin vielä paremmin kun saan Mikalta kirjallisen raportin tuloksista. Mika oli muutenkin hyvin iloinen puolestani, sillä vaikuttaa siltä, että olen saanut Sonyltä erittäin laadukkaan yksilön huoneeseeni.
Sitten ehkäpä siihen tärkeimpään kysymykseen, eli saako tälläinen harrastelija leffafriikki kalibroinnista sitten mitään iloa. Voin sanoa, että epäilyksen ennen kalibrointia olivat kohtuullisen korkealla. Tuli vanhan muistot mieleen kun ensimmäisen kerran aika tarkalleen kymmenen vuotta sitten istuin Marekin kuunteluhuoneeseen Sulkapolulla. Marek esitteli muutamia settejä ja kyseli huomaatko eron? Olin vähän huuli pyöreänä että hmm.. molemmat kuulostaa kyllä hyvältä, mutta äänissä en valtavaa eroa huomannut. Tällöin Marek totesi, että myy mielellään myös tämän tuplahintaisen, mutta pärjään varmasti alkuun myös halvemmalla. Samaa ajatusta oli tämän kuva-asian kanssa, eli onhan tämä 4k jo niin mahtava kuva, että voiko tähän oikeasti saada vielä jotain sellaista parempaa minkä minunkin silmäni näkevät. Ja nyt on pakko todeta, että kuinka väärässä olinkaan.
Kuvan laatu todellakin parani silmissä. Olen lukenut paljon mustan laadusta ja toki siitä näen asioita, ja ymmärrän mistä puhutaan. Mutta nyt silmät todella avautuivat. Kun samassa paikassa, samassa tykissä, saman päivän aikana näkee mustan sävyssä noin ison muutoksen, on se vaan pakko uskoa. Kuvan ero elokuvaa katsoessa on hämmästyttävän suuri. Toistaiseksi kokemukset ovat vasta yhdestä elokuvasta, mutta Hunter Killer näytti kuin uusin silmin katsotulta ennen ja jälkeen kalibroinnin. Kameralla on tuota kuvaa vaikea saada esiin, mutta muutama sanallinen esimerkki on paikallaan.
Alun kohtaus, jossa Butler metsästää upeissa maisemissa näyttää kalibroidulla tykillä todella huikealta. Tuntuu kuin koko kuva olisi muutamassa tunnissa herännyt todellisuudeksi. Kun sukellusvene elokuvan alussa näytti uivan sakeassa vedessä, kalibroidusta kuvasta pystyi erottamaan huikean määrän yksityiskohtia, vesi todellakin näytti vedeltä. Venäläisen sukellusveneen kapteenin musta takki näytti aikaisemmin todella haalealta, mutta nyt se näytti todellakin arvokkaan henkilön todella arvokkaalta ja laadukkaalta uniformulta. Ehkä huikein kokemus kuitenkin liittyi tuhoaja-aluksen lähettämiin ohjuksiin, jotka sarjassa lensivät kohti kohdettaan. Tällä kertaa ohjukset todella näyttivät taivaalla lentäviltä ohjuksilta, ei massalta ohjuksia.
Nämä kaikki ylistävät fiilikset kuitenkin vain yhden elokuvan perustella, mutta testaaminen aivan varmasti tästä jatkuu. Yksi napsaus parempaankin on vielä mahdollista, sillä käytössäni oleva HDMI kaapeli ei paketin lupauksista huolimatta aivan riittänytkään siihen mitä lupasi. Nopeus ei riittänyt aivan 4:4:4 kuvaan, joten kaapelin vaihto on vielä edessä. Käytössä oli Dacota Premium 5m johto, jonka lupaus 21gb nopeudesta ei kuitenkaan toteudu.
Mareksound ei ole osallisina tähän blogiin, blogini ei sisällä tuotesijoittelua enkä ole saanut minkäänlaista taloudellista hyötyä Mareksoundilta tai muilta tahoilta tästä kirjoituksesta!
Leffafriikki 