Irtokarkit – Mikä ihana tekosyy katsoa leffaa

Työviikko takana, iso pussi irtokarkkeja ja leffa, mikäs sen parempaa. Tämän illan leffaksi ei ollut tiedossa mitään varmaa, joten Netflix auki ja etsimään jotain mielenkiintoista. Jos mietitään historiaa ja aihe-alueita, joista historia tuntee paljon tarinoita, ei varmasti mikään historian tapahtuma sisällä niin paljon sisään haudattuja tarinoita kuin natsien hirmuteot 30-40-luvilla. Kaikki mikä liittyy tähän mustaan aikaan maailman historiassa on surullista, mutta samalla niin kovin kiehtovaa. Olen katsonut natsien aikaan liittyen paljon dokumentteja ja elokuvia. Tyrmään hyvin jyrkästi kaiken julmuuden mikä liittyy natsien julmiin tekoihin, mutta yksi asia mikä niissä varmasti niin kovin kiehtoo on, se miten näin järjettömän suuria asioita on saatu toteutettu, natsien rakennukset, valtavien joukkojen hallinta, johtaminen, ja psykologia. Tapahtumat on niin järjettömään mittavia, että niiden mittasuhteita on edelleen hyvin vaikea ymmärtää.

Olen myös käynyt itse vierailulla Auschwitzissä vuosia sitten. Olin silloin hyvin nuori enkä oikeastaan asiasta silloin vielä tajunnut juuri mitään. Tämä kiinnostus aiheeseen varmaan liittyy osaltaan tähän vierailuun, vähän niin kuin käänteinen ajatuksen juoksu siihen mitä aikaisemmin olen kuvannut. Olen kertonut aikaisemmin tykkääväni katsoa tositarinoihin perustuvia elokuvia ja sen jälkeen tutkia videoita ja juttuja aiheiden todellisuudesta. Tässä tapauksessa näin historian tapahtumapaikkoja itse silmieni edessä ja sen jälkeen olen halunnut elokuvien ja sarjojen avulla tutustua aiheeseen lisää.

Tapahtumista alkaa olla jo aika kauan aikaa (toisaalta ahdistavaa ajatella että ne ovat kuitenkin vain ihmisen elinajan päässä), mutta uusia tarinoita silti nousee jatkuvasti esiin. Tänään päätin pitkän harkinnan jälkeen katsoa elokuvan Operation Finale – Kuoleman asiamies. Harkinta aika on ollut jopa niin pitkä, että aloitettuani elokuvan jouduin todella pitkään miettimään olenko kyseisen elokuvan nähnyt jo aikaisemmin. Miksi tämä tuntuu jotenkin niin tutulta? Päätin kuitenkin jatkaa elokuvan loppuun, silläkin uhalla että tulen pettymään (että olen elokuvan jo nähnyt), mutta hyvä niin, sillä kaikki oli vain trailerien näkemisen tuomaa illuusiota. En ollut elokuvaa nähnyt aikaisemmin. Elokuva oli alusta loppuun otteessaan pitävä ja helppo katsottava. Varsinaisia julmuuksia elokuvassa ei juurikaan nostettu esiin vaan oletuksena oli, että jokainen katsoja tuntee sen verran historiaa, että henkilönä Adolf Eichman on tuttu. Tässäkin elokuvassa tarina on hämmästyttävä. Suunnitelmat on tehnyt hyvin yksityiskohtaisesti salamyhkäisyys kiehtoo katsojaa. Hämmästyttävintä kuitenkin tässäkin elokuvassa on se, että se on oikeasti tapahtunut. Seuraavakin natseihin liittyvä elokuva on ollut pitkään harkinnassa, eli Mauthausenin Valokuvaaja. Saa nähdä milloin on sen aika.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s