Mamma Mia elokuvan toinen osa on ollut odottavien listalla pitkään, mutta tänään se sai myös vihdoin play-komennon. Itunesin viikon elokuvia tulee katsottua paljon, isona tekijänä hinta 0.99. Mamma Mia olikin tällä viikolla päätynyt tähän alennushyllyyn, joten pitihän se vihdoin sitten myös katsoa. Vastahakoisuus tämän leffan katsomista kohtaan on johtunut lähinnä ennakkoluuloista. Ensimmäinen osa oli loistava, etenkin näiden jäätävän hyvien kappaleiden vuoksi. No, tarinakin meni siinä sivussa hienosti, mutta miten tästä kaikesta voi muka tehdä hyvän toisen version. Ylipäätään itselleni musikaalit eivät ole niitä suosikkileffoja, vaikka muuten musiikkileffat tippuukin kyllä hyvin. Viimeisimpänä esim. Star is born oli todella loistava elokuva minun musiikki- ja elokuvamakuuni.
No mutta palataanpa takaisin Mamma Mia:an. Elokuvan musiikit ovat kyllä edelleen pelkkää kultaa. En ole ABBA:a koskaan varsinaisesti kuunnellut, sen kuuntelusanan varsinaisessa merkityksessä. Kuullut olen varmasti paljonkin, mutta jotenkin jokaisen biisin vaan osaa laulaa mukana ja jokainen sävel tuntuu tutulta. ABBA vaan on ilmiö, joka ei varmasti ole jäänyt keneltäkään ikäiseltäni kuulematta. Juoni sinällään on vähän kuiva, mutta sitähän minä tässä pelkäsinkin. Jos on kerran tehty elokuva tarinasta niin miten siitä voidaan tehdä jatko-osa, ilman, että se tarina olisi edelleen taustalla enemmän ja vähemmän sama. No, joo mutta kuinka moni tämän elokuvan sitten ylipäätään on juonen takia katsonut, tuskin moni. Joka tapauksessa mukava iltapäivän ajankulu joka kylläkin sai hymyn kasvoille. Ääniraitana Dolby Atmos, joka ei juurikaan noussut elokuvassa esiin. Musiikki toki kuulosti hyvältä ja lukuunottamatta muutamaa myrskykohtausta elokuva ei visuaalisesti noussut taivaisiin.
Leffafriikki 