Leffa, josta en vielä pari päivää sitten tiennyt mitään ilmestyi eteen yllättäen jostain Facebookin ryhmästä ja siellä kehuttiin, kuinka tässä vuoden 2020 leffassa, on äärettömän hyvät Atmos-äänet. Sielläkin toki jo heti mainittiin, että kyseessä on Netflix-striimi, joten leffaa toivottiin saatavaksi UHD-levylle. Sellaista käsittääkseni ei kuitenkaan ole, eikä välttämättä ole edes tulossa. Leffasta itsessään en juurikaan ennen katselua tiennyt, ja tuolla palstallakin puhuttiin lähinnä siitä, että leffan taso ei päätä huimaa. Avoimin mielin siis leffan pariin.

No kuten sanoin, ei ollut oikein mitään tieto mistä leffassa oli kyse. Alku antoi ymmärtää, että kyse on jonkinlaisesta maanalaisesta öljynporauslautan onnettomuudesta, joten kyse voisi olla jopa joillain tapaa tositarinoihin perustuva. Leffan alku onkin vakuuttava, ei tosin mikään uusi ja yllättävä juttu. Leffassa kerrotaan paljon, että aluella on tapahtunut maanjäristys, joka on rikkonut aluksen jne, mutta sitten yhtäkkiä kuviin astu örkkejä. Maanjäristys on ikään kuin herättänyt eloon monsterit, joiden olemassa oloa edes tutkijat eivät ole tienneet. Olet varmasti kuullut tästä ennenkin. Jep, eli nyt tavallaan kahta erilaista genreä yritetään selkeästi yhdistää, on onnettumuuden tuomaa jännitystä, mutta sitten myös tavallaan ulkopuolinen uhka. On myös mielenkiintoista, miten leffassa käytetään myös avaruuspukuja, ja vaikka ollaan kilometrejä maan alla, niin tuntuu kuin leffassa olisi haluttu vielä yhdistää avaruuskin mukaan. En oikein pysynyt kärryillä miten tämä koko laitos oli rakennettu ja miten mikäki osa liittyi mihin ja miten siellä normaalisti liikutaan paikasta toiseen, mutta nyt tuli kyllä fiilis, että ihan kuin tapahtumat olisi samalla myös avaruudessa, tai ainakin vastaavaa on nähty paljon siinä ympäristössä.

No, onneksi örkit eivät kuitenkaan ole ihan koko leffan juoni ja pysyvät kuitenkin suhta maltillisena, mutta vaikka leffa onkin hyvin viihteellinen ja hauska katsottava, niin onhan se aika hauskaa, että leffan loppu on kuin kyseessä tosiaan olisi tositapahtumiin perustuvat leffa, vaikka näin ei ole. Kaiken kaikkiaan ihan hyvin tehty leffa ja toimii hyvin, vaikka aavistuksen uskottavuus ongelmasta kärsiikin. Äänet olivat suhteellisen hyvät niin kuin oli luvattukin, mutta en nyt kuitenkaan tässä mistään ihan referenssi luokan leffasta puhuisi. Oli kuitenkin paljon hienojakin juttuja, sadetta pannailtiin aika kivasti kuvakulmien muuttuessa ja kyllähän tässä kaikki kanavat aika aktiivisesti olivat pelissä mukana. Ehdottomasti katsomisen arvoinen leffa.

Olen ollut aika skeptinen näihin Sonic the Hedgehog leffoihin ja ylipäätään aika paljon näihin kaikkiin uusiin Lego, Mario ym leffoihin, mutta nyt pääsi kyllä Hedgehog yllättämään iloisesti. Oli sinällään siis kyllä jo tiedossa, että näissä varmasti on ihan kivat äänet ja näin, mutta se, että leffa oikeasti oli vielä todella hyvä ja kivaa katseltavaa muutenkin yllätti iloisesti.

Odotin siis ehkä leffalta hieman enemmän sitä, että siinä ei varsinaisesti olisi mitään järkeä, ja että leffat olisivat hyvin väkinäisesti tehtyjä, tavallaan niin kuin sellaista vanhalla nimellä ratsastamista kun ei nyt oikein mitään uuttakaan olla keksitty. Mutta kaikkea muuta. Sonic oli ensinnäkin aivan loistavasti rakennettu, sympaattinen, hauska ja todella roolissaan uskottava roolissaan. Tykkään ylipäätään paljon näistä ns. uuden sukupolven animaatioista, jossa ihmiset on ihmisiä ja siihen sitten tuodaan näitä muita hahmoja, Hedgedog, Pinoccio ja niin edelleen. Tässäkin vaikka Sonic tietysti oli pääosassa, niin kyllähän tässä muutkin näyttelijät olivat todella hyviä. ja etenkin se tärkein, uskottavia. James Marsden on todella todella hyvä, ja vaikka aika on ehkä jo hieman ajanut Jim Carreyn ohi, niin kyllähän hänkin tässä toimii ihan hyvin.

Äänien puolesta leffa sitten olikin juuri sitä mitä olinkin odottanut. Hedgehogin pyrähtelyt suuntaan jos toiseenkin viuhuvat kaiuttimissa, välillä ehkä jopa niin, että korvat ei ihan pysy mukana, mutta kyllähän tämän leffan äänimaailma on aika siisti. Muutakin kivaa löytyy, niin tiloja, kuin effektejä. Äänet tuli tällä kertaa HTPC:ltä ja Kodilta, ensimmäistä kertaa siis piti olla UHD-tason ääntä ja kuvaa ilman itse levyä. Hyvältä äänet kyllä kuulostikin, kuvan kanssa varmasti vielä on paljon jumppaamista, mutta onhan sekin parantunut jo paljon siitä mistä MadVR:n kanssa lähdettiin. Muutenkin tuon laitteiston kanssa on nyt painittu aika intensiivisesti muutama päivä ja aina kun yhden jutun saa toimimaan, toinen ongelma ilmestyy kulman takaa. Ylipäätään en ole juurikaan ollut windowssin kanssa tekemisissä useaan vuoteen työkoneita lukuunottamatta, joten kaiken aikaa tässä joutuu taas oppimaan uutta ja miettimään, mistä ihmeestä tuokin ongelma taas mahtaa johtua. Kivaa kuitenkin on se, että sen verran tehokas kone tuli rakennettua, että siitä ei minkään asian pitäisi jäädä kiinni.

Tänä aamuna sain vihdoin nyt rautatasolla kaiken aika lailla kuitenkin toimimaan (kunnes ilmenee taas seuraava yllättävä ongelma). Eli nyt toimii kuva ja äänet koneelta ja vastaavasti AppleTV ja Panasonic videoprosessorin kautta. Eli nyt vaan sormet ristiin, ettei mitään uutta ilmene ja kaikki jatkaa toimimista. Myös huoneen nurkkia on nyt fiksailtu urakalla, ja senkin puolesta kaikki alkaa huoneessa olla tällä erää valmista siihen, että voi vaan saapua paikalle, ja laittaa leffan pyörimään. Viimeisenä pitää vielä päivittää uudet systeemit Harmonyyn, mutta sen luulisi nyt suht sujuvasti menevän, siitä kuitenkin sen verran jo kokemusta.

Ai niin, ja seuraavaksi odotan kyllä sitten todella paljon sen kakkososan näkemistä, joka myös koneelta jo löytyy!

Netflix-putki jatkuu. ja olin nyt ihan oikeasti etsimässä jotain kunnon leffaa, jolla testata näitä uusia atmoksia, mutta niin vaan sitä tuli taas katsottua jotain aivan muuta. Toiminnan Mies- niminen leffa on kiinnostanut Netflixissä jo pitkään ja nyt sitten tuli sen aika. Leffa kertoo pankkiryöstäjä Lucio Urtubian tarinan miehestä, joka aloitti ryöstämällä pankkeja ns. normaalein menetelmin, ja pikku hiljaa sitten keksi ovelamman tavan pankkien toiminnan haittaamisen. Leffan juonihan on enemmänkin Robin Hoodia kuin oman edun hankintaa, eli Urtubialla oli enemmän tavoitteena aiheuttaa mahdollisimman paljon haittaa pankeille, kuin tavoitella omaa etua.

Tiesin siis jo valmiiksi, että äänillä tässä leffa ei herkutella, mutta olkoon sitten niin. Nyt haettiin tarinaa, ja vaikka se tarina ei nyt ihan niin hyvä ja mielenkiintoinen ollutkaan kuin nämä tositarinoihin perustuvat ovat, niin olihan tämä silti ihan hyvä leffa. Ja olihan tässä sinällään myös aika paljon todellista historiaa, sillä muistan itsekin näitä chekkejä olleen, ja olen itse asiassa niitä itse jenkeissä käyttänytkin, mutta se, että chekkien käyttö tämän vuoksi käytännössä loppui ja erilaiset sähköiset rahamuodot tulivat maailmaan, niin onhan se nyt aikamoinen mullistus ollut, ja hyvä niin. Kiva leffa siis, vaikka ei nyt kyllä mikään ihan klassikko ollutkaan.

HTPC vääntö on tässä jatkunut myös tiukkana, ja alkaa myös etenemään. Ensimmäisenä sain vihdoin Kodin asetuksista äänet toimimaan, eli myös Atmos alkoi vihdoin toimia. Seuraavaksi sitten aloin selvittämään miten tuohon saa liitettyä MadVR:n, ja ilokseni sain huomata, että sehän ei tietenkään toimi uusimmassa versiossa. Uusin versio Kodista on 20.1 (Nexus), johon on ilmeisesti sisäänrakennettuna jokin oma videoprosessointi. Vastaavasti viimeinen versio, jossa taas MadVR vielä toimii on 17.7, joten sitähän piti sitten alkaa säätämään seuraavaksi. Vanhan version lataaminen ei ollutkaan ihan niin helppoa, vaan hetken päästä olin tilanteessa, että mikään versio Kodista ei toimi koneella. Lopulta sain kuitenkin vanhan version toimimaan, mukaanlukien MadVR ja Atmos äänet. Uusimpaan versioon verrattuna 17 versio tuntuu tosiaan hieman ”vanhalta”, asiat eivät toimi ihan niin sujuvasti, mutta toisaalta ne toimii. Tässähän ei oikeastaan ole mitään muuta merkitystä kuin saada asiat toimimaan, ja sen jälkeen asetuksiin ei tarvitse enää koskea. Sinällään molemmat Kodit kuitenkin näyttää aivan samalta. Homma siis etenee.

Aika jännä juttu, että tästäkin leffasta on on sitten päätetty tehdä uudelle filmatisointi, kyseessähän on siis aivan legendaarinen leffa vuodelta 1992. Olin itse asiassa aika yllättynyt kun edes huomasin, että tälläinen leffa on tullut Disney Plussan tarjontaan. Onhan tuo alkuperäinenkin tuttu, mutta rehellisesti sanottuna on kyllä aika kauan aikaa siitä kun tuo on tullut viimeksi nähtyä, koristyyppinä tietysti on tullut nähtyä, mutta olisi varmaan pitänyt katsoa tälläkin kertaa mielummin se kuin tämä uusi.

Ei sinällään, että tässä leffassa olisi mitään niin suuresti ollut vialla, jos nyt sitten ei lasketa sitä, että vitsit ovat vanhentuneita, ja jotenkin koko leffassa fiilis on vähän ummettunut. Hyvin stereotyppisiä vitsejä, jotka toimivat varmasti vuonna 1992, mutta nyt ne tuntuivat hyvinkin väkinäisiltä. Pääosan kaksikko ei millään pääse Woody Harrelssonin ja Wesley Snipesin tasolle, eikä tässä leffassa nyt luonnollisesti mitään muutakaan uutta ja yllättävää tullut esiin. Olihan tämä nyt itselle sellainen hieman pakko katsoa leffa, mutta eipä paljon muita fiiliksiä herättänyt. Mutta mutta, tulipahan nähtyä.

Sellaista muuten ajattelin nyt vielä tähän kirjoitella, että leffojen rippaaminen Nassille alkaa olla maalissa. Seuraavaksi pitäisi sitten keksi mahdollisimman helppo ja yksinkertainen tapa niitä jostain pyöritellä ruudulle. Olen pitkään koittanut pähkäillä sellaista ohjelmaa kuin Jellyfin, jonka periaatteessa pitäisi olla juuri sitä mitä etsin. Se on kuitenkin osoittautunut enemmän kuin hankalaksi, joten olen myös etsinyt muita vaihtoehtoja. Eilen sellainen tipahti syliin kuin salaman iskusta, ja Applen ympäristöön tehty Infusion ensinnäkin tuli asennutta minuuteissa, ei viikoissa, ja ennen kaikkea, ohjelma näyttää hienolta, tuntuu toimivan loistavasti ja täyttää kaikki ne tarpeet, joita minulla tämän suhteen oli. PAITSI, että kun leffoja olisi tarkoitus pyöritellä Appletv:n kautta, niin Applehan ei tietenkään anna tähän kaikki parhaita työkalujaan, eli boxista saa kyllä laadukasta pakkaamatonta ääntä, mutta ei Atmos tai DTS:X laadulla. Tämä on aivan naurettavaa ja käsittämätöntä, mutta vaikka kaikki muu tuossa softassa tuntuisikin olevan kunnossa, niin kunnon ääniä siitä ei sitten kuitenkaan saa auki.

Tåmä taas johti siihen, että piti lähteä seuraavaksi kokeilemaan ohjelmaa nimeltä Kodi. Eniten pelkäsin, että tämäkin on taas todella vaikea käyttää, mutta lopulta olen kyllä päässyt senkin kanssa suht hyvin alkuun. Leffat ja julisteet näkyy jo, mutta ihan parhaita ääniä en ole siitäkään vielä ulos saanut. No, joka tapauksessa olen jo nyt paljon pidemmällä kuin Jellyfinin kanssa missään vaiheessa. Seuraillaan siis tilannetta ja katsotaan mihin suuntaan tämä tästä lähtee.

Leffahuone on ollut taas viime päivät pienenä työmaana, asioita, joita ei ikinä pitänyt tapahtua, mutta kun kerran yksi asia usein johtaa toiseen, niin näinhän siinä piti taas sanansa pyörtää. Eli nyt on käymässä niin, että prosessori on menossa vaihtoon, ei kerrota vielä sen tarkemmin mitä on tulossa tilalle, mutta äärimmäisen huippuluokan Arcam on nyt siis myynnissä ja siitä saa heittää kyllä tarjouksia jos tuo laite kiinnostaa. Ei tarvitse kuin laittaa blogissa hakusanaksi Arcam ja löytyy varmasti kymmeniä tekstejä, joissa vuolaasti tuota kehun, enkä turhaan. Haikein mielin on Arcam lähdössä, mutta sellaista elämä välillä on, toivottavasti tästä saadaan otettua vielä yksi askel parempaa, vaikka vaikea sitä on tässä vaiheessa edes ajatella miten se on mahdollista.

Tämä juttu ei nyt ole kuitenkaan mistään hetken mielijohteesta tapahtuva päivitys, vaan tätä on oikeasti haaveiltu todella pitkään. Nyt se tuli muutaman sattuman kautta ehkä mahdolliseksi, ja jos se tulee jollain keinolla mahdolliseksi, on se mahdollisuus yksinkertaisesti vaan pakko käyttää. Se kuitenkin tarkoittaa sitä, että uudessa prosessorissa olisi käytössä kuusitoista kanavaa, tällä hetkellähän huoneessa niitä on ollut vain yksitoista. Tähän päätökseen päädyin jo kun aikanaan Arcamin hankin, mennään yhdellätoista, sillä eihän tähän huoneeseen enempää edes mahdu tai tarvitse. No, kun asia sitten tulikin ajankohtaiseksi, alkoi pieni projekti. Ylimääräistä rahaa ei ole, joten mitenköhän tämän sitten totetuttaisi?

No tämäkin on taas hyvä esimerkki siitä, että hienon leffahuoneen voi saada myös ilman, että tilillä on seitsemän numeroa. Tämähän tässä harrastuksessa on juuri parasta, pienin askelin on mahdollisuus mennä aina pikkaisen parempaan ja parempaan, kaikkea ei tarvitse hankkia ja tehdä kerralla. Muistin, että minulla oli varastossa pari aika hyviä, mutta tavallaan aika vaatimattomia ja myyntiarvoltaan todella halpoja Klipasch R-15p kaiuttimia. Noita tuli aikoinaan testailtua niin sivu kuin taka surroundeina, mutta sitten ne kuitenkin jäivät ns. ylimääräisiksi, ja kuten sanoin, myyntiarvon vuoksi ei niitä oikein kannattanut myydäkään. Nyt niille siis olisi käyttöä, mutta seuraavana ongelmana sama kun taitaa jokaisella front wideja laittavilla, eli millä ihmeellä ne saa piiloon, kaikki muut kaiuttimethan taka surroundeja lukuunottamatta ovat huoneessa piloossa, miksi siis tuollaiset kuitenkin aika vähälle käytölle tulevat boxit pitäisi saada kaiken huomion huoneessa?

Mietin monenlaisia ratkaisuja, puolittainen seiniin upottaminen ei okein kiinnostanut, hirveä työ ja lopputulos suuri arvoitus. Mietin myös useampia tapoja kiinnittää niitä, jokaisessa tuntuu vain siltä, että tuo pilaavat esteettisesti koko huoneen. Kunnes sitten tuli aika radikaalin ajatuksen pariin, mitä jos nuo laittaisi vain keskeltä kahtia ja tekisi niistä siistit kolmiot? Silloin hukkuisivat hienosti seinällä, jos projekti epäonnistuu niin taloudellinen tappio on pieni, ja ennen kaikkea kun kyselin vielä yhdeltä kaverilta asiasta, niin se tuskin tulisi noin pienissä kaiuttimissa tuossa käytössä edes juurikaan vaikuttamaan ääneen, niin miksikäs ei.

Jotta hommasta kuitenkin tulisi jotain, päätin napata kaiuttimet mukaan työpaikalle, ja sahata ne kunnon sahalla oikeasti suoraan ja siistiksi. Lopputulos olikin mitä mainion, joten sen jälkeen uusi kylki paikoilleen, vähän maalia pintaan ja osat takaisin paikoilleen. Ja vaikka itse sanonkin, lopputulos esteettisesti aivan mahtava. Front Wideja ei hirveästi vielä ainakaan leffoissa käytetä, mutta viimeisten viikkojen sana on ollut Future Proof.

Eikä se homma sitten siihenkään loppunut, eli kun puhutaan kuudestoista kanavasta, niin pari kanavaa tarvittaisiin vielä lisää. Ja jälleen hyvä paikka korostaa sitä, että koko harrastuksessa isoja juttuja on olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan, tehdä hankintoja silloin kuin sattuu löytymään jotain edullista ja edelleen, rakentaa pikku hiljaa. Porvoon Mikrokulma on lopettamassa koko Hifi-osastonsa ja mm. purkivat jo siellä olleen kuunteluhuoneen. En ole koskaan hirveästi Mikrokulmasta Hifijuttuja ostellut, vaikkakin olen koko ajan ollut tietoinen siitä, että siellä on erittäin laadukasta tavaraa ja hyvät valikoimat. Jotenkin siellä edustettuna olleet merkit eivät vaan ole olleet joko itseäni kiinnostavia, tai sitten yksinkertaisesti ei vaan ole ollut varaa niihin mitä olisi voinut haluta. Nyt kuitenkin myynnissä on paljon demoja ja muuta poistoon menevään. Sieltä sattumalta löytyi myös muutama Bower and Wilkins uppokaiutin monessa eri hinta luokassa. Päivän selvää oli se, että huonoja en laita, ja toisaalta koska ne puuttuvat ovat etummaiset, niin suuntaavuuttakin pitäisi olla. Toisaalta, halusin edelleen kaiuttimet kattoon, koska huoneen korkeus on matala, muut neljä on jo katossa ja koska tykin vuoksi mitään kovinkaan paljon katosta ulostulevia ei voi laittaa. Yllätyksekseni tuolta kuitenkin löytyi sellainen malli kuin CCM 7.5 S2 joka on laadukas, elementit on jo valmiiksi asennettu suuntaaviksi ja mikä parasta, ulkonäkö ja koko hyvin lähellä katossa jo olevia Reveleitä, että näiden hankinta oli nyt vaan pakko toteuttaa. Asiaa edisti vielä aivan järjettömän hyvä hinta, eli vaikka mistä näitä netistä yritin etsiä, niin joka paikassa hinta oli noin 1000 euroa kappaleelta. Nyt pinnassa luki tarra 390 euroa kappale, ja kassalta vielä hieman lisää alennusta. Kaksi sinne vielä jäi näitä samoja ja monia muita, eli jos on kattokaiuttimien asennus mielessä niin nyt äkkiä hakemaan pois, kyseessä kerrankin ihan todellinen outlet hinta!

Vaikka tästä alkaa nyt tulla aika pitkä kirjoitus niin puhutaampa silti vielä muutama sana oikeasta ajoituksesta. Olen aika pitkään miettinyt, että pitäisikö hankki etukanaville hieman lisää poweria, mutta hinta tuolle päivitykselle tuntunut olevan todella kova. Mitään hirveän isoa en tarvitse, mutta vähintään kolme kanavaa on oltava joka on rajoittanut mahdollisuuksia paljon. Useampi kanavaisia riittävillä tehoilla järkevällä hinnalla ei vaan yksinkertaisesti ole missään Torissa tai outleteissa vaan ollut. Nyt sellainen on kuitenkin hetken aikaa ollut myynnissä Torissa, merkki itselleni tuntematon NHT ja mallia Power 5. Viisi kanavaa siis ja sellaiset mukavat 200w kanavaan. Tähän asti toinen Rotel siis ollut 120w, eli lähes tuplat siihen nähden. Kun mietitään oikeaa ajoitusta, niin tämähän siis tuli sikäli loistavaan saumaan, että sen lisäksi, että olen haaveillut lisäpowerista eteen, nyt tarvittiin myös muutama kanava lisää. Ennestään oli 12, kolme olisi riittänyt, mutta koska nyt tuli kerralla lisää viisi, niin samalla loistavasti palvellut ja laadultaan loistava Pro-Ject sai samalla jatkaa matkaa seuraavaan kotiin. Hienoa tässä kaikessa oli se, että yritin ensin tuota myydä viikon verran itse, mutta ostaja halusi kuitenkin koko ajan ottaa sen myös vaihdossa. Kun se ei viikossa mennyt ja muiden menojen siivellä olin kulmilla sunnuntaina, niin win-win ja kaupat tehty. Ilman vaihdokkia tähän hankintaan ei olisi ollut varaa, nyt se kuitenkin onnistui. Jälleen kerran, monta asiaa piti naksahtaa kohdalleen, hieman tuuria ja aktiivista seurantaa Torissa ja Facebookissa ja avot, taas on huone astetta parempi pienellä rahallisella panostuksella. Mikäs se viimeisten viikkojen sana olikaan, Furure Proof.

Sitten kaiuttimet paikoilleen, vetelemään hieman johtoja, kalibroinnit Diracilla ja testaamaan. Ensimmäisenä leffana vuorossa oli Kadonnut luoti 2, eli leffasarjan toinen osa, ensimmäisen olin nähnyt jo jonkin aikaa sitten ja siitäkin löytyy blogista teksti, jonka kävin itse asiassa itsekin muistin virkistämiseksi lukemassa. No, leffasta en paljoa kyllä muistanut, mutta eipä se menoa haitannut. Leffa oli selkeä jatkumo edelliseen, mutta kuitenkin loppupeleissä aika oma leffansa. Tai siis sanotaan niin, että ihan hyvin pystyy tämän leffan katsomaan ilman, että tietää ensimmäisestä. Toki tapahtumat sitten pikku hiljaa tulivat mieleen, mutta en kyllä vieläkään ihan hyvin ensimmäistä muista. Olisi voinut toki katsoa etukäteen uudelleen, mutta ihan niin paljon ei kiinnostanut.

Leffa löytyy Disney Plussasta ja aivan täydellinen testileffa tämä ei nyt kyllä ollut. Uusista kaiuttimista front widet eivät ole vielä kiinni (prosessori ei riitä), mutta päätin nyt tehdä niin, että laitoin kiinni uudet etuatmokset ja jätin ns keskimmäiset pois. Tämä toivottavasti tarkoittaa hieman lisää avaruutta kattoon, mutta pääseepä nyt ainakin testaamaan uusia kaiuttimia. Sikäli tämän nyt meni kuitenkin vähän penkin alle, että tässä leffassa olikin sitten vain 5.1 äänet, jotka eivät kyllä olleet muutenkaan kovin hyvät. Neural:X oli päällä, mutta eipä oikein sekään riittänyt vakuuttamaan. Ei nyt kyllä ollut sen puolesta kovinkaan kiva leffa, ja muutenkin leffa oli vain tasoa ok, ei missään tapauksessa mikään huippu! Uusista kajareista en siis osaa vielä sanoa juuri mitään..

Netflix tarjosi tähän iltaan Blood and Gold-nimisen leffan, jonka tapahtumat perustuvat natsisaksaan. Oletko muuten ennen kuullut leffasta, jossa natsit sodan loppuessa yrittävät löytää suuren kasan kultaa turvatakseen sodan jälkeisen toimeentulon loppuelämäksi. Jos vastasit tähän kysymykseen kyllä, tutulta kuulostaa, niin olet varmaankin ollut hiljattaen elokuvissa katsomassa suomalaista leffaa nimeltä Sisu. On itse asiassa aika hämmentävää, miten samanlaisia elokuvia tässä on pienellä ajalla kaksi, joissa todella todella paljon samaa. Katsotaanpa siis asiaa hieman tarkemmin, yritän kuitenkin tässäkin olla paljastamasta leffan juonta sen enempää.

Ensinnäkin leffa alkaa hyvin samantapaisesti kuin Sisu, ja kun alku vielä päättyy hirttämiseen, aivan samantyyppisessä kohtauksessa kuin Sisussa, niin herättää jo heti paljon kysymyksiä. Sen jälkeen etsinnässä on iso kasa kultaa, ja vaikka kulta ei tällä kertaa olekaan päähenkilön hallussa, niin kyllähän tästä löytyy ideana taustalla aivan samalla tavalla yksinäinen sotaa nähnyt taistelija, joka on kyllästynyt sotimaan ja päättää sen jälkeen taistella viimeisen taistelunsa natsien pientä komppaniaa ja vastaan, uhmaten kuolemaa ja kaikki mahdollisia hengissäpysymisen tapoja. Naisiakin tulee lopulta avuksi taistelussa, aivan kuten Sisussakin.

Hämmennystä lisää vielä sekin, että musiikissa liikutaan aivan samantyyppisissä teemoissa, ainoa mitä puuttuu on Sisussa erittäin isossa osassa olevat väliotsikot. Mutta ennen kuin jatketaan jatketaan tarkemmin tuohon musiikkiin, niin todetaan nyt siis kuitenkin, että vaikka tässä oli kyseessä tosi hyvä leffa kyllähän meidän Sisu voittaa silti tämän leffan ihan mennen tullen. Sisussa on ehkä aavistuksen suorempi juoni, tässä muutamia aika hyviä juonenkäänteitä, mutta Sisussa ehdottomasti enemmän huumoria ja paremmat näyttelijät. Molemmissa leffoissa paljon Tarantinoa, ja kestoa noin puolitoista tuntia. Hyvä leffa siis, mutta Sisua kotiin odotellessa.

Mennään kuitenkin seuraavaksi siihen, mikä tässä leffassa oikeasti olikin sitten aivan timanttia, ja se oli äänet. Nyt leffaan oli todellakin tehty Atmos-raita, joka todellakin oli Atmos-raita. Leffassa äänet oli pannattu ja objetit sijoiteltu todella loistavasti paikoilleen, ja nyt ensimmäistä kertaa varmaan koskaan voin sanoa, että ihan oikeasti kuuli kaiuttimen siellä, missä sitä ei (vielä) ole. Eli front wide kaiuttimia huoneessa ei vielä ole, mutta ääni tuli todella hienosti pää ja surruound-kaiuttimien keskeltä, kuulostaen aivan kuin siellä olisi kaiutin ollut. Ääntä muutenkin liikuteltiin leffassa todella hyvin paikasta toiseen ja raita tuli leffan tapahtumia ihan täydellisesti. Paljon ääniä ”kuvan ulkopuolella” ja ääni muutenkin todella tarkka ja laadukas. Tähän kun vielä lisätään se, että muutamassa kohdassa subbarit kävivät todella matalalla ja tiukkana, oli tämä kyllä äänien puolesta aika nappi suoritus!

Äänistä vielä loppuun sen verran, että olen tuossa puuhaillut muutaman päivän huoneeseen Diffuussoria, joka oli tarkoitus sijoittaa eteen, vajaan metrin päähän kankaasta. Tuollaista kehuttiin todella paljon jossain YouTube- videossa, joten koska hyllyssä oli ylimääräisiä tarvikkeita, niin ajattelin kokeilla ja väsätä itse tuollaisen. Faktuaalisesti en pysty lainkaan kommentoimaan oliko tuosta rakennelmasta jotain hyötyä, mutta sain sen eilen pakoilleen ja nyt oli ensimmäinen leffa kun se oli käytössä. Äänimailma leffassa tänään oli todella todella selkeä ja kirkas, paljon avarampi, eli juuri sitä mitä tuon pitikin tuoda. Oliko kyseessä sitten leffa vai Diffuussori, niin aika näyttää. Joka tapauksessa tänään tuli nautittua leffasta aivan täysin rinnoin!

Yksi parhaista puolista Netflixissä jo edellisellä kierroksella oli ehdottomasti se, että sieltä löytyy paljon leffoja eri maista. Aikaisemmin katselin etenkin paljon Espanjalaisia, jotka olivat järjestään erittäin hyviä. Nyt vuorossa oli kuitenkin taas harvinaisempaa maata, eli Italialaista. Leffan nimi oli Nimeni on Vendetta ja kyse hieman tälläisestä perus lähtötilanteesta, jossa entisen tappajan tausta alkaa paljastua kun historian tapahtumat palaavat arkeen ja tappajat alkavat seurata. Kosto menee kuitenkin hieman pieleen ja siitä alkaa taas tälläinen perus ihmisjahti, jossa ihmisiä lahdataan pois tieltä sitä mukaa kun niitä sattuu tulemaan. Siihen sivuun vielä pientä Isä-tytär kuviota ja leffa on valmis.

Mut jos nyt tuo alun kuvaus on hieman karu, niin ei tämä nyt missään tapauksessa ollut kovinkaan huono leffa. Paljon sellaista pientä nykyajan tekniikkaa, juoni varsin kuitenkin hyvä ja sujuva ja kyllä tykkäsin myös näyttelijöistä. Alessandro Gassmann on erittäin hyvä, eikä muussakaan kaartissa ole mitään valitettavaa. En tiedä yhtään minkälaisen budjetin leffasta tässä on kyse, mutta ennen kaikkea tärkeää on se, ettei leffasta tule tippaakaan halpa fiilis, vaan leffa vaikuttaa kuitenkin erittäin laadukkaalta. Eikä tätä nyt ole lopullakaan pilattu, eli vaikka leffa kestää vain sen puolitoista tuntia ja loppuratkaisu on ehkä hyvin arvattavissa, niin kyllä tämän leffan parissa ihan viihtyi.

Mutta, mitäpä sitä muuta tapahtuu, koko ajanhan sitä pitää jotain värkkäillä. No ensinnäkin katselin tuossa taas jonkinaika sitten youtubea ja siellä puhuttiin kovasti kuinka tuollainen skyline-diffusor auttaa äänimaailmaa ja miten se tekee niin sanotusti tilasta avaramman ja suuremman. Katselin sitten tuossa hieman hintoja, ja vaikka noita on valmiina jopa poistomyynneissä tarjolla, niin kyllä 50 euroa kappaleelta on aika suolainen hinta 60x60cm palasta käytänössä styroksia. Joo, joku insinööri on varmaan tuota tehnyt monta tuntia, mutta silti, onhan tuo aivan naurettava hinta, sama kun jotkut myyvät koivupöllejä monella kympillä sisustuselementtinä.

No jokainen varmasti arvaa jo mihin tämä on seuraavaksi menossa, eli pitihän sellaisen rakentamista sitten selvitellä hieman itse. Puutavara löytyi valmiiksi nurkista, joten hintaa tälle kokeilulle tulee aika lailla nolla euroa plus maalit, joten kalliiksi tämä ei tule, toimii tai ei. Ja sitten siihen toimimiseen. Monet ovat sitä mieltä, että tuolla kuviolla pitää olla jokin hyvin tarkka ja suunniteltu kuvia, en vaan pysty mitenkään ymmärtämään, että miksi. Joten päätin asiaa tutkittuani sitten vaan latoa nuo palikat tuohon ihan randomisti, jos ei tuosta mitään muuta apua ole, niin vaikka sitten sisustus elementiksi. En vaan jotenkin pysty ymmärtämään, miten äänen käyttäytyminen voi merkittävästi muuttua, riippuen missä järjestyksessä nyt palikat ovat. Ymmärrän, että tuo varmasti rikkoo äänen ja se sen tarkoitus on, mutta miten se ”oikea” järjestys sitä muuttaa, ei ymmärrä. No, aika näyttää mitä tuosta tulee.

Toinen hieman suurempi juttu sitten on tässä myös vireillä, ja rehellisesti sanottuna, uurin juttu ikinä tässä harrastuksessa. Aika monta asiaa tulee toivottavasti pian mullistumaan ja paljon, jännittäviä aikoja siis eletään. Siitä kuitenkin lisää myöhemmin.

Nyt on kyllä sitten ajatukset sen verran solmussa, että pakko koittaa asiaa hieman tänne blogiin selventää. Olipas aikamoinen pläjäys niin hyvässä kuin pahassakin. Mutta ennen kuin mennään itse leffaan niin muutama sananen yleisesti. Ensinnäkin on edelleen todella todella harmi, että ihmiset eivät ole löytäneet koronan jälkeen takaisin leffateattereihin. Koronalla on varmasti oma vaikutuksensa, mutta toisaalta jatkuvasti nousseet lippujen hinnat eivät millään anna kaikille enää mahdollisuutta leffateattereihin päästä. Jos miettii tämänkin päivän leffaa, joka nyt ei varsinaisesti ollut perheleffa, niin nelihenkinen perhe kuitenkin syö noilla lippujen hinnoilla viikon, ja se on nykyajassa aika paljon rahaa kun kaikki nousee, ja ihmisillä on vaikeaa jo ihan peruspalvelujen kanssa. Harmi sikäli, että tämäkin leffa on ollut aika blockbuster, mutta nyt ensi-ilta viikonloppuna sunnuntain primetimessa katsojia suuressa salissa ehkä juuri yksi ihminen per rivi. En vaan mitenkään voi ymmärtää miten tämä on leffateattereille kannattavaa ja miten ne pysyvät pystyssä. Jos taas pysyvät tällä pystyssä, hintoja on varmasti varaa laskea ja paljon. Puitteet muuten ihan loistava, vihdoin koko kankaan kokoinen skriini ja äänet Dolby Atmosta.

Leffa olikin sitten aikamoinen vuoristorata. Leffaan oli ympätty iso kasa edellisten osien tähtiä ja aivan mahdotonta sanoa kuka milloinkin taistelee kenenkin puolesta ja kenenkin puolella. Onko hahmoja mukana sitten ajoittain jo hieman liikaakin, niin hieman sellainen fiilis alkaa välillä tulla. Etenkin kun ns. pahiksia tulee jatkuvasti vaan sarjaan lisää, ja yhtäkkiä ne ovatkin taas hyviksiä jne. Perhe-sanaa leffassa viljeltiin taas usein, mutta ei tällä kertaa häiritsevän paljon. Oli kuitenkin jo hieman hämmentävää, että ketkä siihen perheeseen milloinkin kuuluvat, toki Torreton pojan ympärillä kaikki pyörii, mutta kaikki muu onkin sitten mysteeriä. Sinällään siis kuitenkin ihan hienoa, että vanha ryhmä on aika lailla kokonaisuudessaan kasassa, mutta jotenkin vaan arkaa tarina rönsyillä.

Vanhoista hahmoista edelleen oma suosikki on ihan ehdottomasti Jason Statham, vaikkakin tässä leffassa hyvin pienessä osassa. Toinen suosikki (Fast leffoissa) Dwayne Johnsson teki myös varsin vaatimattoman roolin, joka kuitenkin teki selväksi, että seuraavassa osassa rooli taitaa olla aika eri. Jännä, että tässä sitten kuitenkin jätetty käytännössä täysin pois. Toki Vin Diesel on aina hyvä ja kannattelee tietysti koko sarjaa, hämmentävää on vaan se, että Diesel ei vanhene lainkaan. Uutena pahiksena leffaan oli tuotu Jason Momoa, joka oli kyllä hyvä, ei ehkä ihan niin loistava kun olin ennakkoon saanut käsityksen, mutta ehkä se johtui enemmänkin roolista, ei roolin esittäjästä tai sen hyvyydestä. Monesti Momoaa katsoessa tuli lähinnä mieleen vain Bondit, jotenkin tuo pahiksen rooli oli hyvinkin Bondimainen. Muutenkin muutama kohtaus herätti enemmän vivahteita Bondista kuin Fastistä.

Leffasta kuitenkin ensimmäinen pari tuntia oli silkkaa Fast and the Furious laatua. Tykkäsin ihan sikana, ja aika meni aivan siivillä. Leffa oli juuri sopiva reilut pari tuntia, eikä sitä ollut mielestäni kyllä venytetty yhtään turhaan. Tykkään näissä erityisesti juuri siksi, että toimintaa riittää, mutta rytmitys on loisteliasta. Lyhyitä napakoita toimintakohtauksia joilla on tarkoitus, ja sitten taas rauhallisempaa keskustelua ja juonen rakentamista. Menoa siis riittää, ja tällä kertaa se pysyi pitkään myös varsin kohtuullisena, vaikka aikamoisia ylityksiäkin realismissa taas tuli vastaan. Mutta sitten..

Sitten tuli leffan viimeinen pari kymmentä minuuttia, joka oli hämmentävyydessään pahinta mitä olen koskaan leffassa kokenut. Kun olin tähän asti keskittynyt täysin leffaan ja nauttinut siitä, viimeisen parikymmentä minuuttia lähinnä vain naureskelin itsekseni ja mietin, että mitä hittoa täällä tapahtuu. Leffan loppu oli sekava, täysin epäuskottava ja jotenkin täysin juosten kustu. Tuntui, että piti vaan tehdä ihan kamalasti kaikkea, jotta päästää promoamaan seuraavaa osaa, jotenkin tämä ei nyt ainakaan minua saanut tippaakaan sellaiseen fiilikseen, ettei seuraavaa osaa jaksaisi odottaa. Hyvin jaksaa, eikä mitään kiirettä nähdä mitä seuraava osa tästä kaaoksesta tuo tullessaan.

Lisäksi kun tähän vielä lisätään aivan käsittämätön Hooverin patokohtaus, niin ei vaan voi käsittää. En halua paljastaa juonta, mutta tuohon kohtaukseen tiivistyy niin paljon epäuskottavuutta, että itse olisin nyt kyllä jättänyt jo jotain tekemättä. Ainii, ja kaiken kruunuksi vielä sukellusvene out of nowhere. Mutta kaikesta tästäkin huolimatta todellakin viihdyin ja leffa oli mielestäni kuitenkin erittäin hyvä, ja äänien puolesta sellainen, että tätä leffaa ei todellakaan jaksaisi kotiin odottaa. Tästäkin leffasta tulee niin jäätävän hauskaa kun sen pääsee kotona katsomaan. Tulee muuten Martyille sellainen iltapuhde, että taitaa naapuritkin tarvita lomaa sen jälkeen. Oon taas aika innoissani, kaikesta huolimatta.

Netflixistä tuli taas etsittyä ja Nwtflixistä tuli löydettyä. Eli perjantai-illan leffaksi löytyis sellainen leffa kuin Mother, joka on saanut kyllä jo jonkin verran huomiota. Leffasta tuli myös itselle aika paljon kommentteja, enemmän kuin ehkä mistään muusta leffasta on aikaisemmin tullut. Ja ne kommentit ovat kyllä olleet hyvin yllättäen täysin vastakkaisia, eli toiset ovat ihan selkeästi tykänneet ja toiset taas eivät. Mistäköhän se sitten johtuu, niin varmasti monesta asiasta.

Yksi pointti on varmasti Jennifer Lopez, josta toiset eivät selvästikään ole olleet vakuuttuneita, kun taas toisille se on uponnut ihan hyvin. Itselleni se ei ainakaan herättänyt kyllä mitään kovinkaan negatiivista vaan mielestäni J Lo selvisi vaativasta roolista erittäin hyvin ja mielestäni oli kyllä aivan riittävä vakuuttava. Nimenomaan se on monesta ehkä jäänyt kärvistelemään, että voiko noin kaunis nainen olla uskottava roolissa, jossa kyse on kuitenkin lopulta aivan kylmäverisestä tappajasta, jonka äidinvaistot todellisuudessa ovat vasta heräämässä näin vuosia myöhemmin. Mielestäni siis hyvä rooli, josta J Lo selvisi oikein mallikkaasti. Muuten leffassa ei ihan hirvesti huippurooleja ollut, Paul Raci on erittäin hyvä, mutta rooli aika pieni, vastaavasti taas Omari Hardwick on isommassa roolissa erittäin hyvä, mutta samoin jää pahasti J Lo:n varjoon, jonka rooliin leffa tietysti perustuu.

Juonellisesti tykkään leffasta, vaikka se ei nyt mikään käsikirjoituksen mestariteos olekaan. Hyvin sujuva ja hyviä käänteitä sisältävä, mutta ei mitään yllättävää ja järisyttävää. Koko ajan tavallaan tietää mitä ehkä tuleman pitää, mutta silti leffassa kyllä pysyy silmät kiinni enemmän kuin hyvin. Viihdettä, sitä tämä ennen kaikkea oli. Ainiin, ja leffa tällä kertaa tuli katsottua ilman MADVR:ää, joka on tällä hetkellä hieman ”huollossa”, eli päivitin version ja nyt alan pikku hiljaa selvitellä asetuksia taas ihan alusta.

Viikonloppuna tuli käytyä myös leffassa, lasten kanssa, ja siitä lisää myöhemmin. Kohta kuitenkin pitäisi suunnata takaisin tuonne paikalliseen Biorexiin ja tällä kertaa ihan yksikseen. Leffana yllätys yllätys Fast X, ja sen suhteen odotukset aika kaksi jakoiset. Olen aivan varma, että tykkään, ihan vaan sen vuoksi, että kyseessä on alusta lähtien ollut yksi suosikeistani, mutta kuten jo viime osan kanssa kommentoin, stunteissa on menty jo aivan liian pitkälle, ja käsitykseni mukaan sama linja jatkuu tässäkin. Family sanaa ei tässä kuitenkaan kuulemma käytetä kuin 12 kertaa, joten ehkä sen suhteen odotukset paremmasta leffasta ovat perusteltuja. Viihdettä aivan varmasti joka tapauksessa, mutta siitä sitten lisää myöhemmin.

Ei mene kaikki nyt tällä hetkellä ihan niin kuin toivoisi, mutta toisaalta sitä kai kutsutaan elämäksi. Ensinnäkin näitä päivityksiä tulee paljon harvemmin kuin toivoisin, mutta syy siihen on yksikertainen, ei vain ole ollut aikaa leffoja katsoa. Työkuviot, perhe ja lapset vievät toki omansa, mutta se mikä enemmän on tältä harrastukselta nyt vienyt sen vähänkin ajan on ollut parin kuukauden kuntokuuri, eli salilla on tullut käytyä neljä kertaa viikossa ja ihan vaan huvin vuoksi tuli mm. menneenä viikonloppuna juostua yksi puolimaratonkin, siihenkin kului yhden uuden marvelin leffan verran aikaa, eli melkein kolme tuntia taas vähemmän vapaa aikaa. Onko tämä sitten hyvä vai huono syy olla katsomatta leffoja niin se on sitten varmasti jokaisen ihan itse päätettävä. Eikä tuo rehellisesti sanottuna nyt ole ainoa syy, toinen syy on vaan se, että ei ole jaksanut. Leffa huoneessa on tullut vietettyä aivan liikaa aikaa, mutta toisaalta kaikki DVD:t on saatu ripattua jo Nassille ja 4k levyjäkään ei ole enää paljon jäljellä, joten kyllä tämä kolmisen viikkoa on vaan ollut aikamoinen rypistys. Olo siis on ollut vähän sellainen, että hoidetaan tämä nyt tästä alta pois ja sen jälkeen pääsee säätämään laitteet kohdillee ja alkaa taas leffatkin varmasti maistumaan.

Jotain kuitenkin aina välillä ja alkuviikosta sellainen leffa oli AVA Netflixistä. Aika mielenkiintoiselta vaikuttava leffa ja sitä se lopulta myös olikin. Vaihteeksi taas juonellisesti jotain hieman erilaista ja virkistävää. Leffa oli tunnelmaltaa toisaalta aika rauhallistempoinen, mutta silti juoni meni koko ajan tasaisen varmasti eteenpäin, kohti aika mielenkiintoista loppua. Tässäkin leffassa oli taas jotain sitä John Wickmäistä, oli yksi herra ylitse muiden, joka nyt vaan sattuu laittamaan kaikki muut pakettiin, ihan vaan sen vuoksi koska huvittaa. Kivaa toimintaa, mutta ei nyt ihan top-lista luokkaa kuitenkaan.

Rippaukset siis jatkuu ja toisaalta tällä viikolla pitäisi päästä vielä leffaankin. Uusin Fast and the Furious on nimittäin teattereissa, ja ehdottomasti taas niitä leffoja joka pitää siellä nähdä. Paikkana tullee varmasti olemaan kotikylän Biorex ja siellä Prime sali, mutta saapa nähdä milloin on oikea ajankohta. Odotukset luonnollisesti todella korkealla, onhan kyseessä kuitenkin yksi suurimmista suosikki saagoista. Muutama leffa on tullut tilattua myös kotiin, joukossa todellinen helmi ja paljon loistavaa musiikkia. Niistä lisää kun saksasta taas tänne asti ehtivät. Ja rippauksesta kyllä pitää vielä sen verran sanoa, että kesän ehkä pystyy vielä striimejä pitämään auki, mutta syksyllä kun ei niin paljon taas ruudun pariin ehdi, niin maksuja on varmaan vaan pakko vähentää. Tulee leffat pirun kalliiksi ja katsottavaa on hyllyt (tai nas) täynnä.