Nyt on kyllä sitten ajatukset sen verran solmussa, että pakko koittaa asiaa hieman tänne blogiin selventää. Olipas aikamoinen pläjäys niin hyvässä kuin pahassakin. Mutta ennen kuin mennään itse leffaan niin muutama sananen yleisesti. Ensinnäkin on edelleen todella todella harmi, että ihmiset eivät ole löytäneet koronan jälkeen takaisin leffateattereihin. Koronalla on varmasti oma vaikutuksensa, mutta toisaalta jatkuvasti nousseet lippujen hinnat eivät millään anna kaikille enää mahdollisuutta leffateattereihin päästä. Jos miettii tämänkin päivän leffaa, joka nyt ei varsinaisesti ollut perheleffa, niin nelihenkinen perhe kuitenkin syö noilla lippujen hinnoilla viikon, ja se on nykyajassa aika paljon rahaa kun kaikki nousee, ja ihmisillä on vaikeaa jo ihan peruspalvelujen kanssa. Harmi sikäli, että tämäkin leffa on ollut aika blockbuster, mutta nyt ensi-ilta viikonloppuna sunnuntain primetimessa katsojia suuressa salissa ehkä juuri yksi ihminen per rivi. En vaan mitenkään voi ymmärtää miten tämä on leffateattereille kannattavaa ja miten ne pysyvät pystyssä. Jos taas pysyvät tällä pystyssä, hintoja on varmasti varaa laskea ja paljon. Puitteet muuten ihan loistava, vihdoin koko kankaan kokoinen skriini ja äänet Dolby Atmosta.
Leffa olikin sitten aikamoinen vuoristorata. Leffaan oli ympätty iso kasa edellisten osien tähtiä ja aivan mahdotonta sanoa kuka milloinkin taistelee kenenkin puolesta ja kenenkin puolella. Onko hahmoja mukana sitten ajoittain jo hieman liikaakin, niin hieman sellainen fiilis alkaa välillä tulla. Etenkin kun ns. pahiksia tulee jatkuvasti vaan sarjaan lisää, ja yhtäkkiä ne ovatkin taas hyviksiä jne. Perhe-sanaa leffassa viljeltiin taas usein, mutta ei tällä kertaa häiritsevän paljon. Oli kuitenkin jo hieman hämmentävää, että ketkä siihen perheeseen milloinkin kuuluvat, toki Torreton pojan ympärillä kaikki pyörii, mutta kaikki muu onkin sitten mysteeriä. Sinällään siis kuitenkin ihan hienoa, että vanha ryhmä on aika lailla kokonaisuudessaan kasassa, mutta jotenkin vaan arkaa tarina rönsyillä.
Vanhoista hahmoista edelleen oma suosikki on ihan ehdottomasti Jason Statham, vaikkakin tässä leffassa hyvin pienessä osassa. Toinen suosikki (Fast leffoissa) Dwayne Johnsson teki myös varsin vaatimattoman roolin, joka kuitenkin teki selväksi, että seuraavassa osassa rooli taitaa olla aika eri. Jännä, että tässä sitten kuitenkin jätetty käytännössä täysin pois. Toki Vin Diesel on aina hyvä ja kannattelee tietysti koko sarjaa, hämmentävää on vaan se, että Diesel ei vanhene lainkaan. Uutena pahiksena leffaan oli tuotu Jason Momoa, joka oli kyllä hyvä, ei ehkä ihan niin loistava kun olin ennakkoon saanut käsityksen, mutta ehkä se johtui enemmänkin roolista, ei roolin esittäjästä tai sen hyvyydestä. Monesti Momoaa katsoessa tuli lähinnä mieleen vain Bondit, jotenkin tuo pahiksen rooli oli hyvinkin Bondimainen. Muutenkin muutama kohtaus herätti enemmän vivahteita Bondista kuin Fastistä.
Leffasta kuitenkin ensimmäinen pari tuntia oli silkkaa Fast and the Furious laatua. Tykkäsin ihan sikana, ja aika meni aivan siivillä. Leffa oli juuri sopiva reilut pari tuntia, eikä sitä ollut mielestäni kyllä venytetty yhtään turhaan. Tykkään näissä erityisesti juuri siksi, että toimintaa riittää, mutta rytmitys on loisteliasta. Lyhyitä napakoita toimintakohtauksia joilla on tarkoitus, ja sitten taas rauhallisempaa keskustelua ja juonen rakentamista. Menoa siis riittää, ja tällä kertaa se pysyi pitkään myös varsin kohtuullisena, vaikka aikamoisia ylityksiäkin realismissa taas tuli vastaan. Mutta sitten..
Sitten tuli leffan viimeinen pari kymmentä minuuttia, joka oli hämmentävyydessään pahinta mitä olen koskaan leffassa kokenut. Kun olin tähän asti keskittynyt täysin leffaan ja nauttinut siitä, viimeisen parikymmentä minuuttia lähinnä vain naureskelin itsekseni ja mietin, että mitä hittoa täällä tapahtuu. Leffan loppu oli sekava, täysin epäuskottava ja jotenkin täysin juosten kustu. Tuntui, että piti vaan tehdä ihan kamalasti kaikkea, jotta päästää promoamaan seuraavaa osaa, jotenkin tämä ei nyt ainakaan minua saanut tippaakaan sellaiseen fiilikseen, ettei seuraavaa osaa jaksaisi odottaa. Hyvin jaksaa, eikä mitään kiirettä nähdä mitä seuraava osa tästä kaaoksesta tuo tullessaan.
Lisäksi kun tähän vielä lisätään aivan käsittämätön Hooverin patokohtaus, niin ei vaan voi käsittää. En halua paljastaa juonta, mutta tuohon kohtaukseen tiivistyy niin paljon epäuskottavuutta, että itse olisin nyt kyllä jättänyt jo jotain tekemättä. Ainii, ja kaiken kruunuksi vielä sukellusvene out of nowhere. Mutta kaikesta tästäkin huolimatta todellakin viihdyin ja leffa oli mielestäni kuitenkin erittäin hyvä, ja äänien puolesta sellainen, että tätä leffaa ei todellakaan jaksaisi kotiin odottaa. Tästäkin leffasta tulee niin jäätävän hauskaa kun sen pääsee kotona katsomaan. Tulee muuten Martyille sellainen iltapuhde, että taitaa naapuritkin tarvita lomaa sen jälkeen. Oon taas aika innoissani, kaikesta huolimatta.
Leffafriikki 