Yksi ehdottomasti parhaimpia leffa-sarjoja viimeisen kymmenen vuoden ajalta on päässyt jo kolmanteen osaan, eli Knives Out Wake up Dead Man sai ensi-iltansa Netflixissä. Knives out ykkönen, eli Suomeksi Veitset esiin oli todella huikea leffa, joka ilmestyi vuonna 2019 ja omaa muuten edelleen esimerkiksi Rotten Tomatoes prosentin 97%. Tykkäsin tuosta leffasta todella paljon ja muutenkin nämä tälläiset Sherlock Holmes tyyppiset leffat on uponnut itselleni aina aika hyvin, eikä nämä siis ole tehneet siihen poikkeusta. Silti tuo ensimmäinen ehkä tuli hieman puskista silloin ja etenkin juuri se, että leffassa oli Daniel Craig juuri Bondien jälkeen ja koko hommahan aika pitkälti silti häneen tässä henkilöityi.

Mutta nyt ollaan kuitenkin jo kolmannessa osassa ja heti alkuun pitää sanoa se, että nämä jokainenhan ovat siis ihan omia leffojaan, joissa ei oikeastaan ole mitään muuta tekemistä toistensa kanssa kuin Benoit Blanc, eli Daniel Craigin esittämä yksityisetsivä. Myöskään juonet eivät varsinaisesti millään tavalla kopio toisiaan, joka on enemmän kuin hyvä juttu. Muutenkin monet ovat sanoneet, että tämä kolmas leffa on näistä selkeästi paras, ja voin kyllä hyvin pitkälti yhtyä näihin mielipiteisiin, vaikka sen verran paljon olen tykännyt kahdesta ensimmäisestäkin, että ei tämä sikäli niistä paljon eroa. Ehkä kuitenkin antaa arvon sille, että leffoja tehdään lisää, näissä ei kuitenkaan ratsasteta maineella vaan tehdään aina vaan paremmasta parempaa.

En tiedä kuinka paljon näistä nyt kannataa ylipäätään mitään juonta lähteä tässä avaamaan, koska kaikki nyt kuitenkin perustuu siihen aidosti loistavaan käsikirjoitukseen. Tällä kertaa ollaan pappismaailmassa ja kirkon elämässä, ja siihenhän tunnetusti liittyy aina paljon mystistä ja uskonasioita hyvässä ja pahassa. Kuka siis onkaan kaiken takana kun kirkkoherra murhataan, vai murhataanko vai kuka ylipäätään kuolee vai kuoleeko. Tässä kyllä riittää juonenkäänteitä ihan riittämiin. Benoit Blanc saapui kuin tyhjästä paikalle, vaikka hieman ehkä ohueksi jääkin, että kuka hänet tällä kertaa paikalle hankki. Sitten alkaakin matka kohti vääjäämätöntä, eli totuutta, joka ei koskaan jää Blancilta piiloon. Tätä leffa voisi siis jälleen kerran suositella enemmän kuin mielellään.

Loppuun viellä hieman muuta juttua, eli viikonloppuna tuli vierailtua jälleen Mareksoundin pikkujouluissa, joissa tällä kertaa Mika oli laittanut oikein soppatykin laulamaan, tosin sisältönä teemaan paremmin sopivaa riisipuuroa, joka todellakin maistui hyvältä. Sisällä puolestaan oli tarjolla Genelecin uusinta uutuutta ihan leffateatterin muodossa ja kyllä muuten kuulostikin hyvältä. Nyt salissa oli bassoa enemmän kuin tarpeeksi ja bassoista puheenollen, Marekin leffahuoneeseen onkin tulossa aikamoista päivitystä, että aika kiva päästä testaamaan kun saavat valmiiksi. Tehtiin Marekin kanssa myös hieman videota Youtubeen ja siitä muuten pitää myös mainita, että 500 seuraajaa meni jo hetken aikaa sitten rikki ja siitäkin nousua on tullut aika kivasti. Usko tuohon on aika kova, mutta ihan varmasti aikaa siihen tulee menemään vielä paljon.

Netflixin varmasti yksi vuoden suurimmista leffoista tulee olemaan Guillermo del Toron versio Mary Shellyn vuonna 1818 kirjoittamasta Frankensteinista. Del Toron edellistä leffaa Pinocciosta kehuttiin valtavasti ympäriinsä ja se tulikin sitten jossain vaiheessa kovalla innolla hankittua myös omaan hyllyyn, mutta jostain syystä se on edelleen hyllyssä odottamassa vuoroaan. Frankensteinia ei kuitenkaan viitsinyt kovinkaan kauaa odotella, vaikka mikään Frankenstein fani en olekaan. Tästä puheenollen, en kyllä taida muuten olla yhtään aikaisempaakaan versiota koskaan edes katsonut, tai sitten siitä on aika kauan aikaa. Voisiko jopa sanoa että häpeällistä?

Tämä kuitenkin jostain syystä kiinnosti heti, ehkä sen takia, että on täysin ollut edes tietoinen mitä lähdin katsomaan. Leffan alusta lähtien oli kuitenkin varsin selvää, että aika mahtipontisesta leffasta on kyse, ja moni onkin arvostellut sitä, että leffa on nimeomaan tarjolla juuri Netflixissä, eikä leffateattereissa. Tätä kirjoittaessa muuten on juuri tullut myös tieto että Netflix on ostanut Warnerin oikeudet, joka saattaa hyvinkin tarkoittaa tulevaisuudessa, että entistäkin enemmän isoja leffoja siirtyy juuri suoratoistoon, teattereiden ja levyjen sijaan. Kuinka iso isku tämä sitten lopulta on, tullaan varmasti näkemään vasta pidemmän ajan päästä. Netflix joka tapauksessa ottaa alla suurempaa ja suurempaa roolia jatkuvasti, mutta mikäs sitä on ottaessa jos rahaa tulee ovista ja ikkunoista.

Leffa tosiaan lähtee isolla pyörällä käyntiin ja alusta lähtien on selvää, että kyseessä on ison tuotannon leffa. Oscar Isaac loistaa Victor Frankesteinin roolissa alusta loppuun ja vaikka tässä CGI:tä onkin käytetty vahvasti mukana niin kyllä Jacob Elordi myös omii tuon monsterin roolin aivan täydellisesti. Vielä kun tähän lisätään Mia Gothin Lady Elizabeth, tekee kärki tässä leffassa kyllä todella vahvaa näyttelemistä. Ylipäätään Del Toro on tässä selkeästi yrittänyt inhimillistää ja luoda sielua hirviölle, joka on ehkä nimenomaan tuollaisena aina nähty. Del Toro koittaa tehdä pahasta hyvää, ja osoittaa, että meissä kaikissa on aina myös hyvää, tämä onnistuukin mielestäni erittäin hyvin, ainakin itselleni hirviöstä jää lopulta varsin positiivinen kuva, vaikka en nyt varsinaisesti tämän elokuvan perusteella halua Viktoriakaan syyllistää niin kuin hän itse tekee. Hirviön luominen oli ehkä Frankensteinin elämän suurin virhe, mutta tämän elokuvan perustella sitä se ei ehkä ollut. Kaikesta hirstoriastaan huolimatta, tästä tuli kyllä lopulta aika kaunis teos.

Eikä tämä leffa sitten yhtään massiivisuudessaan jää äänien ja kuvankaan osalta. Yksityiskohtiin on kaikin puolin panostettu erittäin paljon, niin lavastuksen, puvustuksen kuin kaiken keinotekoisen kanssa kanssa. Ollaan sitten merellä tai maalla, kaikki vaikuttaa hyvin tarkasti suunniteltulta ja viimeisen päälle viimeistellyltä. Ei varmasti myöskään ole kenellekään enää yllätys, että kun puhutaan suuresta tuotannosta ja Netflixistä, niin myös äänet ovat laadukasta 9.1.6 materiaalia. Leffassa on hyvin leffan kokonaisuudelle ominaiset jämäkät äänet, joista paistaa hienosti läpi, että niidenkään osalta ei olla säästelty. Leffassa hienoa sade, salama ja tilaeffektejä riittämiin. Löytyy myöskin matalaa bassoa ja ylipäätään dynaamikaltaan leffa on aika kivalla tasolla. Eli kyllähän tämä leffa on alusta loppuun ja kaikin puolin yksi vuoden parhaista leffoista vähintäänkin striimin puolella.

Train Dreams leffaa on paljon kehuttu ja olen nähnyt ihan viiden tähdenkin arviointeja lehdissä. Tämähän löytyy siis Netflixistä ja leffa kertoo tarinaa hieman yksinäisestä omantiensäkulkijasta, joka kiertää puunkaatosavoitoissa pitkiä pätkiä palaten aina kotiin hetkeksi. Yksi käynti kotona kuitenkin muuttaa elämää kerta heitolla kun elämään löytyy nainen, joka vie jalat alta. Elämä siis saa aivan uutta merkitystä, mutta mikä sitten lopulta elämässä on tärkeintä. Mikä on rahan ja hyvinvoinnin suhde elämään toisen ihmisen kanssa? Miten elämä muuttuu kun kahdesta tuleekin kolme? Kaikesta tästä huolimatta leffan isoin kysymys ei taida muodostua näistä, vaan kuolemasta.

Kuten tuosta jo varmasti kävikin selville, niin kyllähän tähän leffaan mahtuu aika lailla koko elämän kaari mukaan, ja siitähän tässä onkin kyse, yhden miehen elämän mittaisesta tarinasta. Tarina on koskettava ja hyvin kerrottu, varmaankin jonkinlainen taiteellinen puoli näissä viiden tähden arvioissakin nousee esiin, mutta itselleni tämä ei kuitenkaan ihan viiden tähden leffaksi kyllä yllä. Juoni on erittäin hyvä, mutta jotenkin silti aavistuksen yllätyksetön ja harmaa. Joel Edgerton Robert Grainierin roolissa on hyvä, mutta tästäkään en silti viittä tähteä saa kasaan, etenkään kun leffassa on muitakin erittäin hyviä roolisuorituksia. Leffa on kuitenkin Rotten Tomatoessakin 95% arviolla oleva leffa, eli hieno leffahan tämä on.

Leffan teema on tumma, eikä tästä mitään suuria väriloistoja saada, eikä tosin tarvitsekaan. Muuten kyllä kuvanlaatu on kivalla tasolla ja antaa leffalle arvoisansa kuvauksen. Äänet eivät tässä toki ole pääosassa ja muutenkin leffaa tuli tällä kertaa katsottua aika maltillisilla tasoilla, joten niistä ei sen enempää jäänyt kerrottavaa. Tämä siis ihan hyvällä sanottuna.

Tälläinen leffa kuin Caught Stealing tuli jonkin aikaa sitten leffateattereihin ja jonkin verran sen kyllä kiinnosti kun oli sen verran somessa kuitenkin pöhinää, mutta enpä tätäkään sitten lähtenyt ihan leffaan asti katsomaan. No, empä myöskään sitten mitenkään sen enempää tuolloin selvitellyt mistä leffassa oikein on kyse ja sen vuoksi varmasti tätä ei tullut itsellekään hankittua. Tai no, aika lähellä oli jo että olisin sen tilannut taas wowhd:lta, mutta tällä kertaa jostain syystä tilaus jäi tekemättä enkä leffaa siltikään tutkinut sen tarkemmin. No, mutta yllätys olikin sitten suuri kun SF-Finland päätti yllättää leffan arviointikappaleella, ja pitää sanoa, että varmasti yksi mukavimmista yllätyksistä pitkään aikaan.

Leffa oli aika miellyttävää sisältöä. tämähän siis perustuu johonkin kirjaan, josta sitten ilmeisesti kuitenkin jonkin verran muokattuna saatiin aikaan tämä elokuva. Tämä selvisi extroista, joita muuten aika mielenkiintoisesti levyltä tarjottiin suoraan ruudulle itse leffan päättymisen jälkeen. Tämä oli ensimmäinen levy, jossa tälläiseen törmäsin, mutta erittäin kiva ylläri sinänsä, että ainakin itsellä nuo extrat hyvin usein jää kokonaan katsomatta, vaikka siellä saattaisikin olla hyvinkin mielenkiintoista materiaalia. Niin ja tämä arviointikappalehan oli siis blurayllä, en ole varma onko sitten 4K levyllä vielä jotain lisämateriaalia.

Austin Butler tähdittää leffaa ja se oli ilmeisesti ollut ohjaajalle selvää alusta lähtien, eikä missään tapauksessa kyllä turhaan. Herra on kuin luotu rooliinsa, hyvin toisaalta epävarmana, mutta toisaalta kuoren alla hyvinkin varmana kansalaisena. Nimenomaan kansalaiseksi häntä kutsuisin, eihän hänellä oli todellisuudessa oli mitään tekemistä koko tapahtumien kanssa, vaan kaikkien muiden ongelmat ja asiat vaan saavat hänet vedettyä joka paikkaan mukaan. Joo, toki hänellä on sitten ihan omat ongelmansa, mutta nekin on kyllä aika kivasti yhdistetty tähän koko tarinaan ja saatu oikeasti aika kiva pehmeähkö toimintaleffa aikaan. Toimintakomediaa vai miksi tätä nyt kutsuisi, mutta varmasti ainakin viihdettä jonka parissa viihtyy herkästi sen pari tuntia. Ai niin, ja Butlerin lisäksi myös etenkin Matt Smith Russin roolissa on aivan jäätävän hyvä!

Leffa siis oli tällä kertaa Bluray, joka siinä mielessä jäi hieman harmittamaan, että leffassa oli vain 5.1 äänet, jotka toki Trinnov ja Dolby surround upmixer skaalasivat aika kivaksi kokonaisuudeksi, niin 4K-levyllä äänet olisivat olleet Atmoksena. No ei tämä leffana nyt ihan sellainen ollut, että tuon asian takia lähtisin nyt levyä enää 4K:na tilaamaan lisäksi, eli äänet olivat kyllä näinkin ihan kivat. Oonhan sen ennenkin todennut, että hyvät 5.1 äänet ovat usein paremmat kuin huono Atmos. Eli hyvät äänet ovat formaatista huolimatta yleensä hyvät, niin tässäkin. Etenkin surroundeja tässä oli ihan jatkuvasti hyvässä ja aktiivisessa käytössä. Ja muutenkin sellainen muutama aika kiva kohta, jossa esim ääni tuli ensin edestä, ja hyppäsi yht äkkiä taakse kun kuvakulma vaihtui. Selkeästi panostettu kyllä ääniinkin tässä.

Se missä leffa tällä kertaa ehkä antaa hieman formaatissa tasoitusta on kuvanlaatu. En tiedä miltä leffa olisi siis 4K:na näyttänyt, mutta rosoisuutta oli nyt niin paljon tällä kertaa mukana, että kuva väkisinkin rakeutui. Joo, varmasti hyvinkin tarkoituksen mukaista 90-luvun tunnelmaa tässä haluttiin hakea, mutta osittain kuva meni enemmän huonoksi kuin tyylikkäästi tehdyksi. Itse en ihan valtava tuon film grainin fani ole. Muutenkin hieman taas jännä tuo kuvasuhteen valinta, itse olisin kyllä katsonut mielummin leffan koko ruudulta, kuin näin kapeana.. Eli tässä olisi hieman ollut toivomisen varaa, mutten kyllä erittäin hyvä paketti ja suositeltava leffa.

Oi kun sitä olisi enemmän aikaa vierailla tuolla Netflixin ihmeellisessä maailmassa kun sellainen tilaus kuitenkin kaiken aikaa on nyt ollut auki, sillä ei ole enää minkäänlainen yllätys, että sieltä vaan tasaisin väliajoin löytyy hyviä leffoja, jotka ennen kaikkea sisältävät ihan huikeita ääniraitoja Atmos muodossa. En tiedä onko Netflixillä enemmän aikaa tai rahaa näihin panostaa, mutta jotenkin tuntuu, että aika usein Netflix nykyään antaa äänissä paljon enemmän kuin isojen studioiden levyt.

A house of Dynamite on aika erikoinen leffa, mutta toisaalta iso kiitos tälläkin kertaa siitä, että leffa on erilainen. Tämän tyyppisiä leffoja aika harvoin näkee, mikä on harmi, mutta vaikka leffa ei ihan kympin leffaksi lopulta muodostunutkaan, niin siltä tästä kahdesta tunnista ei mennyt minuuttiakaan hukkaan. Mitä tarkoitan tällä on se, että se ehkä suurin erikoisuus tässä oli sellainen kerrostuminen, eli sama ns tosielämän hektinen kymmenminuuttinen käytiin usemmalta kantilta läpi uudelleen ja uudellen, ei kuitenkaan sillä tavalla miten ehkä nämä on yleensä tehty, vaan vaan useamman kerran leffassa heräsi tilanteeseen, että hyppäsikö kelausnappi jostain syystä leffaa taaksespäin vai mitä tapahtui kun luulen, että olen tämän kohdan jo nähnyt. Tämä siis ei tapahtunut mitenkään kovinkaan odotetusti, vaan jännän sujuvasti. Siitä siis ei tehty mitään numeroa, mikä oli hyvin erilaista kuin muissa vastaavissa on nähty.

Leffa siis oli erittäin hyvin tehty ja mikä parasta, tämä todellakin koukutti koko leffan keston ajan, lukuunottamatta aivan loppua, joka oli kyllä enemmän kuin mielenkiintoinen. Jos et halua mitään juonipaljastuksia, niin hyppää tämä kappale yli. Nimittäin, loppu on aivan käsittämätön, tai voihan sitä joku myös kutsua varmaan nerokkaaksi. Leffassa rakennetaan jotain suurta kaksi tuntia, mutta lopulta katsojalle ei vastausta anneta lainkaan. Leffa siis päättyy niin, että katsoja joutuu itse miettimään mitä leffassa lopulta kävi, mikä on aika outoa. Toinen hieman outo homma leffassa on Idris Elban rooli. Hän on leffan varmasti suurin nimi ja presidenttinä tietysti kaiken keskiössä, mutta kuviin hän saapuu vasta aika myöhään. Toki ääni on leffassa mukana alusta lähtien, mutta jos ääntä ei tunnista, niin ei tiedä miehen edes olevan leffassa mukana pitkään aikaan. Rebecka Ferguson on leffassa todella erinomainen ja rooli niin uskottava kuin tuossa roolissa voi leffassa olla. Vakuuttavaa. Toinen joka todellakin nousee leffassa esiin on Tracy Letts, joka on myös todella uskottava ja vahva roolissaan. Onhan tämä siis näyttelijöiltään ja heidän onnistumiseltaan iso leffa.

Se mikä tässä itselleni sitten kuitenkin on taas se massiivisin juttu, on ne äänet. Leffan heti jo alusta lähtien on selvää, että pannaukset on tehty viimeisen päälle, jo oli kuvissa sitten ohi ajava auto tai jossain sivulla oleva muu objekti, niin ääni on kyllä upeasti laitettu juuri sinne missä sen pitääkin. Äänet ovat tarkat, mutta myös dynamiikkaa löytyy todella hyvin, alussa jopa joutuin oikein miettimään että joutuuko tässä laskemaan volyymia kun bassot ovat alusta lähtien niin syviä ja tehokkaita. Myös highlighteja löytyy, kerran meinaan hypätä tuolista ylös kun luulen, että joku paukkaa yllättäen huoneeseen, todetakseni vain, että se olikin vain helikopteri joka lähti liitoon penkkini takaa oikealta, lensi sen yli vasemmalle ja liisi pois. Aivan käsittämättömän kova kohtaus. Tosin, eipä nyt ollut viimeinen kerta tässä leffassa kun helikopteri tai jotain muuta lenteli upeasti tilassa, kaiken lisäksi kun oli vielä toteutettu hienosti liikkuvilla objekteilla, jotka olivatkin muuten koko leffan todella aktiivisia. Eikä unohtaa sovi myöskään muutamaa ”onttoa tilaa”, jotka olivat ihan sika hienosti tehtyjä, tässä 9.1.6 miksatussa leffassa ääniin on todellakin panostettu!

Hieman siis jäi vielä parannettavaa niin kuin Rotten Tomatoes ja IMdb:kin kertoo, mutta silti ehdottomasti hyvä leffa ja kannattaa ottaa katseluun. Hyvin omalaatuisia leffoja ei jonoksi asti tällä hetkellä ole, joten tämä on sellainen, joka hieman valaa usko vielä leffojen tulevaisuuteen.

Nobody oli yksi siisteinpiä toiminta uutuuksia ilmestyttyään vuonna 2021. Se oli leffa, joka omalla tavallaan toi tähän genreen jotain uutta ja tykkäsin tuosta leffasta aika paljon tuolloin. Tästä muuten löytyy tuon leffan arvostelu ja tuokin siis toki löytyy myös hyllystä. Leffasta taisin tuolloin kirjoittaa, että se on jotain John Wickin ja Yksin Kotona leffojen yhdistelmää, ja aika lailla sellaista meno oli tälläkin kertaa. Tätähän en siis missään vaiheessa sitten lopulta ehtinyt leffaan katsomaan, mutta kotiin sen piti tilata heti kun sen löysin WOWHD:n sivuilta tuon usein toistuvan 15 pinnan alennuksen kera. Leffa muutenkin jäi vielä hyllyyn hetkeksi odottamaan, mutta sitten peliin puuttui myös SF-Finland, joka toimitti yllättäen leffasta myös sen pohjoismaisen bluray-versioin arvioitavaksi. Päätin sitten kysellä hieman Instagramin puolella, että olisiko seuraajilla kiinnostusta jos tekisin tästä pitkästä aikaa hieman Bluray vs 4K katselmusta ja sehän porukkaa innoitti. Taisi olla peräti 90% vastaajista, jotka tätä toivoivat, joten pitihän se sitten toteuttaa.

Päätin aloittaa homman sillä, että katsastan ensin leffaa jonkin aikaa Blurayällä ja sen jälkeen vaihdan lennosta 4K puolelle. Leffa itsessään ei kestänyt kuin sen puolisen toista tuntia, joten vaihto tapahtui tällä kertaa hieman ennen puolta väliä, taisi olla tarkalleen 32 minuutin kohdalla, ja siitä kohdasta myös kaksi alla olevaa kuvaa, joista voit itse tehdä vertailua, miltä näyttää Leffafriikin ruudulla Bluray vs 4K. Tämähän ei siis ole mikään tieteellinen testi ja ylipäätään itseäni nämä kaikki kuvanlaadunvertailut esim Youtubessa enemmän ihmettää kuin antaa mitään, eihän sitä kuvaa kuitenkaan minkään kameran läpi nähdä niinkuin luonnossa ja esim tässäkin tapauksessa kuva on otettu kännykkäkameralla, niin eihän se voi millään luotettavasti kertoa miten kuvat eroavat toisistaan. Joten jokainen voi näistä kuvista tehdä omat päätelmänsä. Oma silmin katsottu päätelmä on ehkä jälleen kerran aavistuksen pettymys, leffa näyttää jo pelkästään Blurayllä niin älyttömän hyvältä tässä leffassa, että 4K:n hankkimiselle ei voi pakkoa laittaa. Toki on myös leffoja, joissa ero on paljon merkittävämpi, tämä leffa toimii molemmilla levyillä erittäin hyvin. 4K-levyllä kuva on ehkä aavistuksen neutraalimpi ja luonnollisempi, kun taas blurayllä värit hieman korostuu. Tälläkin voi toki olla merkitystä esim laitteiden asetuksista johtuen.

Äänien osalta leffa on luokkaa ihan ok, eli kaikki toimii erittäin hyvin, mutta vaikka leffa onkin toiminta-leffa, niin kyllä tämä kuitenkin ehkä hieman enemmän lopulta kääntyy draaman puolelle, eikä leffassa siis tarvita niin paljon esimerkiksi erikoistehosteita kuin monessa muussa toimintaleffassa. Tässä on kohtansa ja esimerkiksi muutama laukaukset ja muut toimivat erittäin, muutama highlightkin mahtuu mukaan. Leffassa on myös paljon hyviä pannauksia ja pakkohan tästä on kuitenkin todeta, että leffaan suhteutettunahan tässä on kyllä erittäin hyvät ja tarkat äänet. Mitä sitten ne erot Blurayn ja 4K:n välillä? Sanoisin että juuri niin pieniä kuin niiden yleisesti ottaen pitäisikin, eli eihän näiden kahden levyn ääniraitojen kovinkaan paljon pitäisi erota toisistaan, etenkin kun molemmat ovat Atmos raidalla. Pitää myös muistaa, että en kuunnellut leffaa kahteen kertaan, vaan jatkoi siitä mihin jäin, ja näin ollen äänet saattavat olla hieman erilaiset riippuen leffan kohdasta. Lopputulemana olen kuitenkin sitä mieltä, että lievää parannusta ääniin tuli vaihdon jälkeen, joka näkyi jollain tavalla etenkin äänien tarkkuutena ja tilan käsittelyssä. Ääni tuntui hieman avarammalta, mutta kaikki tietysti siis vain korvakuulolla. Objekteja leffassa oli, mutta niitäkin aika niukasti, vaikka muuten kiva 9.1.6 raita leffassa olikin.

Ai niin, ja yksi iso ero levyissä oli, että Bluray oli Nordic, jossa siis tekstitykset ja 4K jenkeistä ilman. Leffa en ollut vielä syöttänyt kovalevylle, joten ilman tekstejä se sitten tuli loppuun katsottua. Haittasiko tässä, no eipä juurikaan. Mutta kokonaisuutena siis erittäin hyvä leffa ja oli aika kiva tälläinen vertailu tehdä. Ihan ei tämä omasta mielestä meidän Sisulle pärjää, joka muuten pärjää vähemmän yllättäen tällä hetkellä ympäri maailmaa jo aika kivasti. Jos et sitä ole vielä nähnyt, niin sekin kannattaa ehdottomasti mennä katsomaan.

Tälläinen leffa kuin Nainen Hytissä 10 oli tullut Netflixiin ja kun kerran joskus edes tällä hetkellä kerkeää Netflixiä katsomaan, niin tämä herätti kyllä heti huomio. Ensi fiilikset oli että tässä taitaa olla kyseessä jotain Herkules Poirot tyyppistä, ja tavallaan siis olikin. Tämä siis perustuu johinkin hyvin menestyneeseen kirjaan, ja moni tätä somessa kommentoikin, että ei kyllä pärjää kirjalle millään. No, kirjoja ehdin ja jaksan lukea vielä vähemmän kuin katsoa leffoja, eikä sitä muutenkaan tuli tämän tyyppistä kirjaa kyllä otettua käteen, joten tämäkin arvio leffasta tulee nyt ihan puhtaasti leffan katselun perusteella.

Eli itse tykkäsin tästä, itse asiassa jopa aika paljonkin. Leffa lähtee todella hyvin liikkeelle ja täytyy myöntää, että ensimmäisen tunnin olen aivan pihalla siitä mistä tässä lopulta oli kyse, eli erittäin hyvä aloitus leffalle. Kun asiat alkavat pikku hiljaa auteta, ainoa miinus tässä leffassa on ehkä se, että ne alkavat sitten aueta hieman liian nopeasti, ja loppu aavistuksen lässähtää sen vuoksi. Silti, tarina on erinomainen, eikä kyllä millään tavalla ennalta arvattavissa. Leffana siis hyvinkin sellaista tyyppiä josta itse tykkään. Leffa on muutenkin aika hyvin tehty, ja esimerkiksi roolitus toimii tässä tosi hyvin. Esimerkiksi Keira Knightley on tässä erittäin hyvä samoin kuin Guy Pearce.

Leffassa on ihan kivat Atmos äänet, mutta esimerkiksi katossa liikutaan vain kahdella kaiuttimella, eli siis yhdellä parilla. Niin, tai eipä siellä siis paljon liikuta, mutta hyvin tämän leffan äänet silti toimii. Leffassahan liikutaan lähinnä vain laivalla, tai isolla veneellä paremmin, joten kuva suurimmaksi osaksi on aika tumman puoleista tai sisätiloista. Eli audiovisuaalisesti tämä ei ole mitenkään kovinkaan näyttävä, ei toki tarkoituskaan. Kaiken kaikkiaan kuitenkin tykkäsin tästä tosi paljon.

Leslie Nielsen ja Mies ja Alaston ase leffat olivat sitä parasta komediaa joskus nuorena, vaikka varmasti tuossa vaiheessa paljon olikin sellaista huumoria ja vitsejä jota ei vielä edes tajunnut. En tarkkaan edes tiedä koska olen noita edes viimeksi oikeasti katsonut, jos ei lasketa tavallista televisiota olkkarissa, jossa esim leffat juuri pyörivät, niitä en kuitenkaan katsellut kuin sivusilmällä. No sitten alkoi kuitenkin kuulumaan kummia ja kesällä leffateattereihin ilmeistyi leffasta uusi osa, jossa pääosaan oli valittu toimintaleffoista tunnettu Lian Neeson. Moni pitikin tätä ratkaisua todella outona, siis sekä uutta leffaa, että sen uutta Frank Drebiniä, mutta itsellä ainakin heräsi mielenkiinto tähän heti.

Sanottakoon nyt heti tähän alkuun, että maailma, jossa elämme vuonna 2025 on hyvin erilainen kuin aika vuoden 1990 taitteessa, jolloin ensimmäiset leffat julkaistiin. Moni onkin tätä leffaa kuvaillut hyvin vaisuksi, ja että vitsit eivät ole saaneet samaa syvyyttä kuin edeltäjänsä. No, tämä on aivan totta, ja varmasti iso syy siihen miksi mitään tälläistä parodiaa tai hyvää komediaa ei nykyään enää pahemmin ylipäätäänkään tuoteta. Ihan jokaiselle asialle löytyy aina joku joka mielensä pahoittaa ja tälläinen on varmasti valtava riski tekijöille. Olisiko tässä osa syy miksi kaikki leffat ovat nykyään niin kovin harmaata massaa muutenkin.

Itse kyllä tykkäsin, sekä leffasta että Neesonista. Omasta mielestäni Neeson ihan älyttömän hyvä tässä, ennen kaikkea todella sopiva tuohon Frank Drebbin juniorin rooliin. Onhan tässä juttuja kuten tuo turhaan pitkään jatkuva kahvi-vitsi ja muutama muu, mutta vastapainona ihan loistaviakin juttuja kuten tuo sähköauto parkkipaikalla tai ”romanttinen illallinen”, joka on ihan parasta tässä leffassa. Leffan juoni on mielestäni tuotu hyvin nykypäivään, kuitenkin vanhaa kunnioittaen. Niin ja olihan tähän Frank Drebin junioriin ihan oikea viittauskin viimeisen leffan lopussa, joten ei tämä jatko-osa nyt ihan hatusta temmattu ollut, vaikkakin edellisestä aika kauan aikaa onkin.

Näin siis tämän kesällä jo teatterissa ja nyt sain leffasta arviointikappaleen katsottavaksi, joten seuraavaksi sitten miettimään mitä tämä antoi lisäarvoa kotona katsottuna. En muista millaisessa salissa tämä tuli silloin katsottuna, mutta levyltähän paljastui varsin mainio 9.1.6 Atmos raita tälläiseen leffaan. Leffassa on useita highlight kohtia, joista heti ensimmäinen kun Naked Gun logo tai piirros tulee ruutuun, tuossa on todella siististi tehdyt äänet. Jonkin aikaa mietin että onko tässä objekteja käytetty lainkaan, mutta sitten leffan puolivälissä tulee oikein todellinen tähtihetki kun seinät kaatuvat tuossa lavastuskohtauksessa. Objekteja liikkuu ja äänet ovat todella vakuuttavat. Niin ja sitten vielä huimat bassot kun tuo mystinen laite käynnistettiin, en muista koska viimeksi jopa ovi hieman resonoinut, sen verran kovaa ja alas mentiin. Sanoisin että aika paljon karkkia tälläiseen leffaan.

Loppuun vielä pitää mainita muutama sana myös kuvasta, eli aika kovalla kädellä oli tähän leffaan laitettu film grainia ja varmasti ihan tarkoituksella, jotta leffa sopii vanhojen leffojen jatkoksi. Kuvassahan ei muuten oli mitään vikaa, vaan tuo on aivan varmasti tarkoituksella tehty tehoste. Leffassa on myös yksi hyvin mielenkiintoinen ”Harry Pottter-mainen” kohtaus, jossa tuollaista vihreää viivaa, en tiedä mitä se nyt sitten on, laaseria tai jotain, näkyy todella hienosti ja varmasti yksi hyvä kohta testata kuinka MadVR toimii. Itselläni se toimi ainakin ihan älyttömän hienosti, katsotaan saako kuvasta selvää, mutta laitan tähän. Tämä siis lumiukko-kohtauksessa joka muutenkin oli aika mielenkiintoinen.

Voisin siis sanoa omalta kohdaltani että erittäin onnistunut leffa ja ainaki minä tykkään kovasti. Tarvitaanko näitä nyt sitten lisää niin hieman jopa poikkeuksellisesti voisin sanoa, että sen verran kevyttä ja hauskaa settiä, että voisin hyvin katsoa näitä vielä lisääkin kun Neeson toimii loistavasti ja hyviä vitsejä vaan keksitään lisää. Eikä tässä äänet ja kuvakaan ollut hassummat, joten ehdottamasti voin suositella!

Anora, niin siis se Anora, joka veti mm. viisi Oscaria mukaan lukien vuoden paras elokuva, ja pääosasta Mikey Madisonille toinen. Olen tätä leffaa siitä asti haaveillut, mutta hinta on ollut vaan aivan liikaa, eikä se nyt kyllä tälläkään kertaa ilman Oscar lisää tullut. Hinta aika suolainen, mutta WOWHD:sta sentään tuo -15% alennusta, joka auttaa aina jotain. Versio on toki hieno, jonkinlainen digibook tai vastaava, jossa paksu pahvinen kuori, ja sisältä löytyy vielä pieni lehtinen ja muuta extraa. Mainitsinkin jossain, että todella harvoin maksan näin paljoa mistään leffasta, jossa vähintäänkin äänet ja kuva ei ole pääosassa. Tässä leffassa ei ole kumpikaan, tämän leffan hankin puhtaasti leffan vuoksi, ja odotuksissa ei enempää eikä vähempää kuin vuoden paras leffa menneeltä vuodelta.

No, kyllähän me kaikki tiedetään, että Oscar valinnat eivät aina kohtaa suuren yleisön mielipidettä, vaan tilaa annetaan paljon erilaisille arvoille kuten erilaisuudelle, luovuudelle ja rohkeudelle. Leffa on varmasti ihan hieno, mutta ei tämä nyt omissa papereissa millään vuoden leffaksi pääse. Leffaa tituleerataan draamakomediaksi, ja ajoitttain se kyllä naurattaa, mutta ei ehkä juuri sillä tavalla kuin yleensä komediaa kuvataan. Tämä oli ehkä ajoittain enemmänkin parodiaa, aika hyvin tehtyä sellaista toki. Roolit ovat varmasti ihan onnistuneita, mutta onhan tämä huumori jotenkin silti vaivaannuttavaa aika ajoin. Juoni on selkeä ja eteenpäin menevä, mutta silti aika paljon jää puolitiehen ajatus siitä, että mikä tämän leffan tarkoitus lopulta on. Kuka tämä Anora lopulta on, hyväksi käytetty, vai hyväksi käyttäjä. Jos väylä onnelliseen (lue rikkaaseen) elämään on kuin tarjottimella annettu, miksi et sitä ota vastaan? Igorin ja Anoran suhde onkin sitten taas ihan oma lukunsa, ja kyllähän tuo loppukin vielä hämmentää aika paljon. Kiva leffa, mutta jätti vielä aika paljon kyllä pohdittavaa, että mikä ihme tämä leffa lopulta on.

Eli paljon jätti leffa vielä avoimia kysymyksiä. En tosin ole kovinkaan varma myöskään siitä, että milloin tämän sitten katsoisin uudelleen. Ei tällä hetkellä ainakaan ole sellaista fiilisitä, vaikka jotain tästäkin kai voisi uutta saada silloin irti. Viisi Oscaria, no joo, onhan niitä huonommistakin meriiteistä annettu. Ei silti kyllä omalle top-listalle mitään asiaa.

Tällä viikolla tuli muuten puuhailtua hieman aiheen sivustakin. Nimittäin, tuli tuossa joku aika sitten hankittu ensimmäinen sähköauto, Skoda Enyaq RS malliltaan. Upea Mamba Green väri, ja sisällä kaikkea uutta kivaa mitä autot nykyään voivat tarjota. Mukaan kuului myös aika kivan sointinen Canton Audio järjestelmän, jossa mukana myös ihan Subbari. No, kun tuon subbarin sitten lopulta kaivoi sieltä luukusta esiin, niin eihän se tälläiselle leffafriikille ollut edes mikään subbari. Takaluukussa on kuitenkin aika kiva ja valmis kolo isommallekin kaverille, ja kun niitä vielä monesta paikasta näyttää saavan, niin olihan sellainen pakko laittaa hankintalistalle. En kuitenkaan ollut nyt oikein kiinnostunut tuunaamaan autoa yhtään tarpeellista enempää, joten sellaiset versiot joissa olisi aktiivinen vahvistin ja vaatisi esimerkiksi johtoja akulta jäi nyt odottamaan aikoja parempia. Ei hinnan, vaan käytännön takia. Vastaan tuli kuitenkin ihan sattumalta sellaisen firman kuin ARS24.de sivusto, joka myi subbaria, ilman että mitään tarvitsi tuunata. Mukana tuli johto, joka liitettiin suoraan olemassa olevaan kaapeliin takaluukussa, ja homma sillä selvä. Päätin koittaa, ja siitä löytyy nyt video myös Youtubesta.

Kahdeksaa desibeliä lupailtiin lisää, ja sen sillä kyllä saikin. Oli äärimmäisen helppoa asentaa, ja vaikutus ääneen todella ilmeinen. Ennenkin audiojärjestelmässä oli nappi josta subbaria sai säädettyä, mutta sillä ei kyllä ollut ääneen minkäänlaista vaikutusta. Nyt subbaria voi oikeasti säätää, ja tehoa on varmasti riittävästi, jotta napit eivät tarvitse enää olla kaakossa. Musiikki kuulostaa huomattavasti paremmalta, ja mikä parasta, vaihtamalla vanhan taas tilalle, ei kukaan edes tiedä että autoa on koskaan edes modattu. Loistava hankinta.

Elokuvan aiheena Bruce Springsteen ja ne jotka ovat matkassa olleet mukana sen kohta jo lähes tuhat päivitystä, tietävät, että tämä leffa täytyy käydä heti katsomassa. Pidempään seuranneet myös tietävät, että Brucella on itselleni erittäin suuri merkitys elämässä, ja keikkojakin on takana useita, tämänkin osaltaan saattaa vaikuttaa tämän arvoin sävyyn ja päätelmiin. Mutta mennäänpä itse siihen elokuvaan.

Joku netissä ehti jo arvostella, että leffa ei anna riittävää arvostusta Pomolle. Kyllä todellakin antaa, ja mielestäni tällä kertaa leffan ajatus ja kohdistuminen juuri tuohon kriittiseen aikakauteen, tai oikeastaan leffahan keskittyy aikakauteen Brucen lapsuudesta vuoteen 1982 jolloin tuo käänteentekevä Nebraska julkaistiin on loistava. Olen todella paljon arvostellut sitä, että trendinä viimeaikoina on ollut paljon että tehdään jatko-osaa ja jatko-osaa, tämä leffa todellakin huutaa sitä, ja se jos mikä on kunnianosoitus Brucelle. Jeremy Allen White on leffassa loistava, ja erittäin tunnistettava. Eikä ihme, onhan tämä koko leffa tehty Brucen valvovan silmän alla, vaikka haastattelut kertovatkin, että Bruce ei sinällään ole osallistunut leffan tekemiseen tai ohjannut Allen Whitea liian tarkkoihin yksityiskohtiin. Tästä aiheesta muuten löytyy muutama mielenkiintoinen haastattelu netistä, kannattaa ehdottomasti tutustua lisää.

Allen White on Brucena todella hyvä, mutta ei misään tapauksessa leffan paras näyttelijäsuoritus. Siitä nimittäin vastaa aivan kiistatta Jon Landauta esittävä Jeremy Strong. Jon Landau on itselle ollut aina suuri mysteeri Brucen taustalla, toisaalta olen saanut kuvan todella hurjasta liikemiehestä, jolle jokainen dollari jonka irti saa on merkityksellinen, toisaalta henkilö, joka on aina ja kaikeassa Brucen tuki ja turva. Juuri tämä jälkimmäinen nousee esiin leffasta ja Jon Landausta todellakin jää tässä upea kuva elämään. Uskon ja toivon, että hän on Brucelle ollut juuri se henkilö, jota tässä leffassa kuvataan.

Leffa ei muutenkaan tee liian syvää taidetta Bruce taiteellisesta levystä, vaan on upeaa että tilaa annetaan myös muutamalle suurelle biisille, jotka nyt osaltaan kyllä siis liittyvät oleellisesti tarinaan, esimerkkinä Born in the U.S.A, jonka synnystä en itse asiassa edes näin paljon itse tiennyt. On upeaa, että kuinka Born in the U.S.A ja Born to Run nostetaan leffassa upeasti esiin, ei itsestään selvyytenä, vaan osana todellista tarinaa. Se mikä tässä puolestaan ei ole totta, on tarina Bruce tyttöystävästä Faye Romanosta, jota näyttelee Odessa Young. Kun tämä tulee leffassa kuviin, ensimmäinen fiilis on todella outo. Todella kliseinen ja tavallaan läpinäkyvä juonenkäänne, jonka olisi voinut tehdä paremminkin. Mitä pidemmälle leffa kuitenkin etenee, sitä enemmän tuokin tarina tuo oikeutusta isolle kuvalle. Mielestäni tuo ei vie mitään pois, vaikka sitä ei välttämättä tässä laajuudessa olisi tarvinnutkaan. Isän roolin Brucen elämässä taitaa kaikki tietää, ja se kyllä kuvataan leffassa todella tyylikäästi, asiaa vähättelemättä tai korostamatta. Hienoa leffassa ylipäätään on, että päihteitä ei leffassa nosteta pääroolin missään vaiheessa, vaikka varmasti niitäkin on aikakauteen kuulunut. Mielenterveys on tarinan pihvi, joka tarjoillaan todella kypsäksi paistettuna, kauniisti.

Luonnollisesti kun Bruce laulaa, tai tässä tapauksessa Allen White, musiikki saa aina ainakin minussa vallan. Muutamilta kyyneliltä ei vältytty, ja leffa todellakin osaa vetää oikeista naruista. Allen White on Brucena myös laulajana todella hyvä ja uskottava, laulut kuulostavat erittäin hyviltä ja maneereista kyllä tunnistaa esikuvan. Muuten tämä ei toki ole mitään äänen ja kuvan juhlaa, vaan asiaan kuuluvaa. Niin, ja salinakin tällä kertaa vain 7.1 sali, mutta hyvä sellainen. Ei itse asiassa ensimmäinen musiikkileffa jonka tässä salissa katson, ja tiesin salin kyllä kantavan leffan äänetkin hienosti.

Onhan tämä siis nannaa kaikille faneille, mutta ei missään tapauksessa vain heille. Leffa pitää sisällään faktaa, jota jokaisen on varmasti mielenkiintoista tietää, onhan kyseessä kuitenkin yksi maailman historian tärkeimmistä musiikkilevyistä, joka todellakin on muuttanut maailmaa. Bruce Springsteen on valtata tähti, mutta ei vain sitä, vaan todellinen hyvän elämän lähettiläs. Jos et ole keikkaa koskaan nähnyt, suosittelen lämpimästi niin kauan kuin se on mahdollista. Sitä ennen, tämä leffa kannattaa käydä kyllä katsomassa.