D. Wade – Life Unexpected

Tässä lähikuukausina on tullut katsottua useampikin NBA-pelaajista kertova dokumentaarinen elokuva ja tähän jatkoksi tuli viime viikolla katsottua Dwayne Wadesta kertova pätkä Disney Plussalta. Verrattuna Parkerin, Antenokoumpojen ja muiden vastaavien tasolle tämä leffa ei tällä kertaa oikein millään kyllä päässyt. Okei, leffassa oli paljon kaikkea uutta mistä en ollut kovinkaan tietoinen, mutta toisaalta jotenkin tämä leffa keskittyi tällä kertaa paljon enemmän itse koripallouran ulkopuolisiin asioihin, vaikka toisaalta kyllähän ne selkeästi ovat olleet myös osa sitä. Wade koripalloilullinen ura oli hyvin paljon enemmän itselleni tuttua juttua, mutta siitä olisin ehkä silti toivonut vielä hieman syvempää taustoitusta.

Dokumentti ei myöskään ollut kovinkaan pitkä, joten tavaraa siihen olisi voinut mahtua myös hieman enemmän, mukaan lukien enemmän entisten vastustajien haastatteluja ym. Kuva koko kokonaisuudesta jäi jotenkin herran omaksi tarinaksi, sen sijaan, että tarinassa olisi nostettu jalustalle herran upeat saavutukset tarunhohtoisessa NBA:ssa. Tässä kohdassa on kuitenkin hyvä myös ymmärtää se, että kyseinen pelaaja kovine saavutuksineen ei kuitenkaan ole juuri koskaan ollut millään tavalla oma suosikkipelaaja tai suosikkijoukkueessa, joka varmasti myös vaikuttaa mielipiteeseen. Etenkin oma mielenkiinto meni monen muun mukana siihen, kun tuo ”superjoukkue” kasattiin. Tuolloin itsellä meni maku koko NBA:han.

No mutta kivahan näitä on silti aina katsoa ja oppia jotain uutta. Tällä kertaa ei niin hyvä, mutta mielenkiintoinen kuitenkin, Eli ehdottomasti näitä tarinoita lisää, menee hyvinä välipaloina.

Bloodshot UHD

Ja koska nyt ei oikein ole lähtenyt, niin piti sitten kaivaa hyllystä sellainen leffa, jossa oletettavasti ei jää ainakaan tehosteista ja äänistä kiinni. Bloodshotin olen nähnyt aikasemmin jollain striimausalustalla, en nyt muista millä, mutta joka tapauksessa tuolloin leffa kyllä jätti erittäin hyvän vaikutelman, etenkin juuri äänien osalta. On siis ollut aivan selvää, että jonain päivänä tuo leffa pitää hyllyyn hankkia myös UHD:nä, ja jokunen aika sitten se sitten jostain löytyikin. Odotukset Bloodshotin osalta siis selvät, nyt pitää paukkua ja kovaa.

No, eipä tämä ollut siis yllätys, mutta kyllähän tämä leffa nyt vaan on sellainen adrenaliini pommi, että ei jätä kyllä ainakaan äänien osalta ketään kylmäksi, ainakaan kunnon huoneessa. Leffan äänet ovat ihan ehdottomasti referenssi laatua niin dynamiikan, bassojen, pannauksen kun atmostenkin osalta. Leffassa mennään jatkuvasti vauhdilla ja äänet pysyvät hienosti menossa mukana, subbareita ei säästellä tippaakaan, mutta kivaa myös oli huomata kuinka kivasti huone toimii muutenkin. Avaruus on se sana jota hain, ja tuntuu, että sitä rempassa myös sain.

Bloodshot ei juoneltaan ehkä ihan niitä suurimpia leffoja ole, toisaalta ei tarvitsekaan, tässä leffassa on paljon muuta kuin juoni. Pitää kuitenkin todeta, että senkin suhteen sain paljon enemmän leffasta irti kuin ekalla kerralla, ja leffan juoni kyllä pysyy pinnalla. Vin Diesel on Vin Diesel, eikä siitä mihinkään muutu, kyllähän tämäkin leffa tuntuu kuin olisi kirjoitettu hänelle, eikä toisinpäin. Erittäin hyvä ja positiivinen fiilis jäi tästä kaikin puolin.

Jos linssin tekisi, yksi ongelma on sen koko ja ulkonäkö.

Bloodshotin lisäksi tänään tuli testailtua aavistus myös jotain muuta, ja sen testailun nimi oli tänään Anamorphic linssi. Ostin jokin aika sitten netistä pari tähän tarkoitukseen sopivaa lasilevyä ja nyt vihdoin piti niitäkin hieman testailla. Remontissahan lopulta päädyin scope-scriiniin, joten sen vuoksi tämä Anamorphic linssi on ollut koko ajan mielessä. Ideanahan olisi siis saada 16:9 leffat heitettyä koko ruudulle kuvan kärsimättä. Ongelmia on kuitenkin enemmän kuin tällä hetkellä ratkaisuja, ja se suurin niistä on se, että tykkini ei sisällä lainkaan minkäänlaista Lens Memoryä. Eli ihan sama mitä teen, joudun aina kuvasuhteen muuttuessa joka tapauksessa zoomaamaan ja muokkamaan kuvan asetuksia kulloisellekin ruudulle sopivaksi. Tykki ei nyt vaan veny tähän leikkiin riittävän hyvin, joten lopputulema on, että tämä homma jää nyt hautumaan. Positiivista kuitenkin oli tieto siitä, että tuo linssi on todellakin mahdollista rakentaa.

Bullet Train

Yksi viime aikojen varmasti puhutuimmista leffoista, jota ole monelta suunnalta kuullut kehuttavan ja leffa jonka ostamista myös itselle pitkään harkitsin. Katsottuani trailerin vielä ajatuksella uudelleen, päädyin kuitenkin tällä kertaa vain striimattuun versioon, ja tuohan siis onnistui Itunesin kautta ja usein Itunes on vielä striimattuna ollut todella hyvää laatuakin, joten ihan hyvillä mielin lähdin tätä leffaa katsomaan myös näin.

Brat Pitt ei ole ihan hirveästi minua viime aikoina vakuuttanut, ei sinällään että hän olisi tehnyt mitenkään huonoja rooleja, vaan enemmänkin sen vuoksi millaisissa leffoissa herra on esiintynyt. Tässä mennään nyt vähän samaa rataa, leffa on ihan hyvä, ja parantaa jatkuvasti kohti loppua, mutta jotenkin silti tälläinen huumoriin perustuva toiminta ei silti aivan täysin minuun enää uppoa. Olinhan tässä paljon todella hauskoja kohtauksia, eikä juonikaan ollut yhtään hassumpi, mutta jotenkin silti hieman laimea fiilis tästä jäi, ei missään tapauksessa minun top listalleni, edes tämän vuoden osalta mene tämä leffa.

Toinen asia joka tässä leffassa hieman harmitti oli äänet, jotka eivät kyllä mielestäni ollut ihan sillä tasolla kuin odotin. Leffassa oli muutamia ihan kivoja kohtauksia, mutta isossa kuvassa äänet olivat hieman laiskan oloisia, ja tuntui, ettei niihin nyt kuitenkaan oltu ihan niin paljon laitettu paukkuja. Äänet olivat etenkin se osa-alue, jota tältä leffalta todella odotin, potentiaalia olisi ollut vaikka muille jakaa. Olisiko tilanne sitten toinen levyllä, saa nähdä tuleeko joskus hankittua, ei ainakaan tällä hetkellä mene hankintalistalle.

Reminiscence

Eilen tuli pyörähdettyä Helsingin keskustassa ja samalla käytyä pitkästä aikaa toivioretkellä myös Filmihullun leffakaupassa Kampissa. Toiveissa oli löytää halpalaarista mahdollisimman monta kiinnostavaa ”kympin” leffaa ja lopulta niitä tarttui mukaan pari, pitkään ostoslistalla ollut Wonder Woman 1984 sekä HBO Maxilta aikanaan nähty Reminiscence. Reminescencestä olin aikaisemmin kirjoitellut blogiin, että pitää ehdottomasti joskus katsoa levyltä uudelleen kun Elusivet ovat valmiit, sen aika tuli nyt. Filmihullun kaupassa olisi toki ollut paljon muutakin mielenkiintoista, etenkin kiinnosti erittäin paljon uusi Top Gun, joka yllätyksekseni löytyi jo hyllystä, vaikka CDON:n myy kyseistä julkaisua edelleen kuun lopun julkaisupäivänä. En oikein ymmärrä, että jos on jonkin leffan julkaisupäivä, niin miksi jossain liikkeessä se on myynnissä jo ennen tätä?

Reminescence kuitenkin kiinnosti sen verran paljon, että se piti sitten myös katsella heti kotiin tultua. Oli jännä että kun aloitin leffan katsomisen niin en muistanut leffasta yhtään mitään, mutta jo muutaman minuutin jälkeen muistin varsin hyvin mistä leffassa oli kyse, vaikkakin leffa kyllä kokonaisuudessaan meni ihan uutena, eli juonesta en kyllä sen enempää mitään muistanut. Reminescence on erittäin hyvä ja mielenkiintoinen leffa, jonka katsominen useampaan kertaa varmasti auttaa. Leffa muistuttaa paljon Christopher Nolanin leffoja tyyliltään, mutta ihan niin vaikea tämä ei kuitenkaan ole ymmärtään.

Leffan äänet olivat erittäin hyvät, ei mitään erityistä, mutta edelleen tuo miehen matala puheääni tarinan kertoja on aina jotain erityisen kivaa kuunneltavaa. Muutama kerta mentiin aika syvälle subbarien maailmaan, mutta eihän tässä mitään ihan älyttömiä kohtauksia äänien parissa ollut. Kiva kokemus joka tapauksessa ja ihan kiva leffa löytyä myös hyllystä.

Monesta suunnasta ole kuullut paljon puhetta Bullet Train leffasta, ja vähän sen hankkiminen Filmihullulta kutitteli, mutta jätin lopulta hankkimatta. Leffaa on paljon kehuttu, mutta jotenkin vähän sellainen fiilis, että pakko tuota ei ole itselle hankkia, joten se taitaa olla nyt tämän illan leffa, vuokrattuna Itunesta. Kohti leffahuonetta siis.

Quiet Place II

Kun eilen sain subbarien kohinaongelman ratkaistua, piti tänään aamusta tietysti tehdä sitten vielä Arcamin kalibroinnit uudelleen. Tämä ennen kaikkea siksi, että jo kalibroinnin aikana Arcam valitti liian kovasta taustamelusta, tuo ääni todellakin oli aika kova. Nyt tuota ongelmaa ei maadoituksen vuoksi enää ole, onneksi ja uusi kalibrointi tehty.

Huoneen toiseen testiin halusinkin sitten jotain todella korkeilla odotuksilla olevaa, ja luonnollisesti hyllyssä on nyt aika paljonkin sellaista, koska huone on kaksi kuukautta ollut käyttämättömänä. Quiet Place on leffa, josta leffamaailmassa puhutaan paljon, ennen kaikkea sen referenssitason äänien vuoksi, eikä turhaan. Leffa ei ole mikään normaali monsterileffa, jossa korvat huutaa apua alusta loppuun ja penkki tärisee. Leffa on enemmänkin hiljaisuutta, jonka rikkoo tasaisin väliajoin erittäin dynaaminen yllätys. OIkealta, vasemmalta, ylhäältä, you never know, ainoastaan tiedät, että jostain se hiljaisuus kohta särkyy, ja kyllä, hiljaisuus on kaikista äänistä usein se kaikista pelottavin, ja ehdottomasti karmivin.

Ensimmäinen osa oli varsin hyvä ja etenkin äänien puolesta. Siitäkin huolimatta tykkäsin tästä toisesta ehkäpä vieläkin enemmän. Tämä oli selkeästi jatko-osa, mutta olisi voinut ihan hyvin olla myös oma leffansa. Jatko-osat ovat usein paljon ensimmäistä huonompia, tässä mentiin mielestäni aika maltillisesti alkuperäistä ideaa kunnioittaen, ehkä sen verran matalammilla kierroksilla, että tuosta syystä itse tykkäsin enemmän. Örkit olivat örkkejä, mutta mielestäni ihmiset olivat silti tässä enemmän pääosassa kuin ensimmäisessä tai monessa muussa leffassa. Juoni oli hyvä ja lopulta erittäin looginen, jättäen silti vielä paljon hyviä kysymyksiä jatkosta. Ei niinkään siitä että tarvittaisiin lisää osia, vaan ihan vaan siitä mitä lopulta tapahtui. Hyvä leffa.

No mutta mitenkäs sitten se kalibrointi ja leffa. No ensinnäkin testailin hieman aamusta Hans Zimmeriä ja kyllä muuten lähtee äänenpainetta aivan eri tavalla kuin aikaisemmin. Pitää muistaa, että huoneessa on edelleen yksi SVS PB16 ultra, eli pakkohan se ero on tuntua kun yksi ultra vaihtuu kahteen full martyyn, mutta eivätpä martyt kyllä varmasti silti SVS:lle sivustakatsojaksi jää. Loistavat kapistukset ja todellakin toimivat. Olen todella tyytyväinen ja iloinen tästä projektista. Muutenkin huoneen muutokset ovat ensivaikutelmaltaan todella onnistuneet, huone on kirjaimellisesti suurentunut, äänen kuva on selkeästi laajempi, ja vaikka sivu, taka ja kattokaiuttimet ovat edelleen käytännössä samoilla pakoillaan, kuulostaa huone huomattavasti suuremmalta ja avarammalta, joille myös äänten erittely kasvaa paljon. Etukaiuttiminen leveämpi sijoittelu merkitsee todella paljon, puhumattakaan uudesta isosta skriinistä, joka todellakin näyttää upealta. Dynamiikkaa on paljon enemmän kuin aikaisemmin, ja ääni tuntuu jotenkin täyteliäämmältä, mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan, fiilis juttuja

Project completed!

Leffahuoneen rakentaminen on äärimmäisen mukavaa hommaa, mutta kyllä on sitten mukavaa saada myös jotain valmiiksi, ja nyt tämän projektin osalta voin sanoa, että maali on saavutettu. Huone on taas käyttövalmiina, ja ensimmäinen leffakin on katsottuna. Toki tekemistä huoneessa aina riittää, mutta varsinainen remontti on nyt valmis ja loppu on sitten sitä jatkuvaa puuhastelua. Projekti sai alkunsa 15.8 kun SVS:n rahat oli kädessä, ja remonttiin kului siis aikaa tasan kaksi kuukautta. Kyllä tuossa ajassa sitten on tullut tuon huoneen parissa aikaa sitten vietettyäkin, tulihan siinä sitten kuitenkin tehtyä, koko etuseinä uusiksi, pari Full Martyä, koko sivuseinät uusiksi ja vielä osa kattoakin.

Mitään varsinaisia laitepäivityksiä ei tällä kertaa tullut tehtyä, eikä remontti muutenkaan ihan hirveän kalliiksi tullut. Seinien levyt sain halvalla torista, villat ja puutavaraa tuli suurimmaksi osaksi käytetty uudelleen ja kaikki akustiikkaan menneet tavaratkin oli ilmaiseksi joskus aikaisemmin saatuja. Toki sitä aina kaikenlaista pientä tarvitsee hankkia ja niistä nopeasti kertyy hintaa, mutta oikeastaan Behringer ja valot olivat ainoa elektroniset hankinnat, edes työkaluja ei tarvinnut tällä kertaa hankkia lisää. Kun ottaa huomioon, että tässä samassa ajassa tuli taloon vielä aurinkopaneelit ja suihkuhuonekin tuli maalattua ja hanat uusittua, niin ihan kiitettävä suoritus.

Tänään sain siis myös huoneen jo kalibroitua ja aikaa jäi ensimmäiseen leffaankin. Ensimmäiseksi leffaksi nappasin hyllystä uusimman Star Warssin, koska tosiaan tuo uusin Top Gun ei ihan vielä huoneen valmistumiseen mennessä postilaatikkoon asti kerennyt. Sen aika tulee sitten varmasti parin viikon päästä. Yksi koko projektin suurimpia tavoitteita (Subbarien lisäksi) oli saada huoneesta isompi, avarampi ja ääneltään laajempi ja suurempi. Star Wars oli tälläkin kertaa yhtä suuri pettymys kuin aikaisemminkin, mutta äänellisesti huone on todella saavuttanut tavoitteensa. Huone näyttää isommalta (ja on), skriini on todella iso ja näyttävä, mutta silti sopiva, ja äänenkuva on selkeästi kasvanut, kuulostaa fressimmältä ja avarammalta. Kaikkea sitä mitä hain, ja eikä silti kuulosta tippaakaan kolkolta tai liian kovalta. Sanoisin, että ensi fiilis on aika täydellinen.

Pieniä ongelmiakin päivään mahtui, eli subbarit ovat pitäneet jostain syystä erittäin kovaa huminaa, ja tänään kuin sattumalta myös ratkaisu tuohon ongelmaan löytyi. Meteli oli niin kova, että jopa Arcam valitteli kalibroinnissa, että taustamelu on liian kova. Ongelman ratkaisu kuitenkin löytyi kuin salama kirkkaalta taivaalta kun kaveri linkkasi keskusteluun facebooksissa, ei siis mikään vanha keskustelu vaan juuri alkanut, jossa samaa asiaa käytiin läpi, ja yksi ehdotus oli maadoittaa vahvistin ja prosessori. No, johto autotallista, liitoskengät kiinni ja testaamaan. Wolaa, ja kaikki humina poissa! Tätä tämä harrastus parhaimmillaan on, loistavia kavereita ja yhteisöjä, joissa juttuja jaetaan. Toivottavasti tämäkin blogi auttaa taas joitain muita omien projektiensa kanssa.

Ehkä DIrac pitää huomenna sitten vielä ajaa kerran läpi, jotta kalibrointi on varmasti täydellinen, mutta nyt on aika tältä päivältä laittaa koneet kiinni ja pää tyynyyn. Nyt on erittäin hyvä ja levollinen olo, viikko lomaa ja koko viikkoa ei tarvitse rakentaa jotain, vaan voi vain nauttia elämästä, joka on itseasiassa aika kivaa tällä hetkellä. Laitoin muuten juuri kuukauden Ugly Cookietkin tilaukseen, joten Top Gunin ja leffahuoneen virallisissa avajaisissa on parasta mahdollista herkkua pöydässä! Suosittelen testamaan!!

Remontin Loppusuora

Remontin alusta on jo jonkin verran aikaa ja aika paljon on sen jälkeen tullut saatua aikaan. Oikeastaan ollaan jo ihan loppusuoralla, mutta toisaalta mitä lähemmäksi loppua mennään, sitä enemmän aikaa alkaa kulua kaikkeen pieneen näpertelyyn joka aina vie aikaa. Tällä hetkellä lista näyttää jotakuinkin siltä, että listoja pitää ostaa ja kiinnittää, takimmaiset akustiikkapanelit on kiinni ja valmiina, mutta kaksi paria eteen vielä on tekemättä ja puuosatkin ostamatta. Kaikki laitteet pitää kalibroida, ja tietysti kaikki alkaa siitä, että subbarit laitetaan kohdilleen. No, tuo onko koko tämän pitkän prosessin ehkä kaikista odotetuin osa. Lisäksi tarvitaan, valokatkaisimet paikoilleen, muutamia johtoja laittaa paikoilleen mm. verhoille ja popparikoneelle, vetää johdot valoille, tai paremminkin niitä ohjaaville infrapunille, ensimmäinen Verkkokaupasta ostama ripustus ei ihan mennyt maaliin. Johdot olivat liian lyhyitä, ja niitä oli käytännössä mahdotonta jatkaa.

Etuseinä kuitenkin on valmis, ja siitä tulikin sitten astetta siistimpi. Päädyin lopulta siihen, että teen Scopen, ja kyllähän se kannatta, skriini on todella näyttävä ja kun siihen vielä heijastaa koko leveydella kuvaa niin näky on aika mahtava. Kankaaksi muodostui lopulta yhdistelmä, jossa pohjalla on musta kaiutin kangas ja päälle Eurokankaan valkoista Spandexia tai mitä ikinä se nimeltään olikaan. Joka tapauksessa pikaisen testauksen jälkeen näyttäisi toimivan aika loistavasti. Sivuseinään jää lopulta musta maali ja päälle valot ja kolme settiä akustiikkaa, kaksi absorvoivaa ja yksi diffusoiva. Valoista itse asiassa on tulossa todella sairaan hienot, mutta ne vaativat vielä ohjaimen, jolla kaikki neljää saa ohjattua kerralla.

Eli kaikenlaista on tullut saatua aikaiseksi ja vielä paljon on edessä. Olen kuitenkin varma, että kaikki on valmiina ensi-iltaan mennessä kun Top Gun postilaatikkoon tipahtaa. Lisää tekstiä kuvien alla.

Tällä hetkellä huone näyttää jotakuinkin tältä.

Sivupaneeli ilman verhoilua, tuohon sitten vielä sivukaiutin päälle.

Martyjä pyörittää jatkossa Behringer NX6000D joka saapui viime viikolla ruotsista.

Huoneen uudelleen kaapeloittamiseen meni sellaiset 97 metriä kaapelia.

Scriinistä tuli nyt kyllä aika magea!

Pinoccio

Kun oma huone on remontissa, pitää varmaan suunnata leffateatteriin jos meinaa leffoja katsella. Tällä kertaa piti suunnata ihan isolle kirkolle asti, mutta onneksi tarjolla oli jotain sitäkin parempaa. Olin nimittäin viime viikolla lasten kanssa Tennispalatsissa katsomassa Disney Plussan ennakkonäytöstä uutuus elokuvasta PInoccio. Olen jo pitkän aikaa vähän murehtinut kun kunnon animaatioleffoja ei ole tullut pitkään aikaan vaan kaikki ovat vaan kierrättäneet samaa vanhaa kaavaa. Tämä leffa ei ollut täysin animaatio, vaan pääosaa esitti itse loistava Tom Hanks. Tom Hanks siis oli leffassa elävänä ihmisenä, ja jälleen kerran ihan loistavassa roolissa.

Sen lisäksi että Hanks oli leffassa loistava, niin niin oli kyllä koko leffakin. Leffassa mentiin todella monessa kerroksessa ja juoni oli todellakin erilainen, yllättävä ja mielenkiintoinen. Nautin tästä leffasta todella paljon, vaikka muutama leffan ulkopuolinen juttu hieman häiritsikin. Pitkästä pitkästä aikaa oli ns. normaali salissa, ja jotenkin tuntui, että äänet olivat todella hiljaisella, ja jossain vaiheessa piti oikein kuunnella, että onkohan salissa edes takakaiuttimia, niin edestä tulevalta äänet kuuluivat. Toinen asia oli kuvan formaatti, jossa ruudun molemmilla puolilla oli mustat kaistat, leffa siis näytti hieman kuin olisi telkkarista katsellut. Tästä aiheesta lisää pohdintaa myöhemmin.

Alatason akustointia

Kaiken kaikkiaan leffa oli kuitenkin aivan mahtava ja voin hyvin lämpimästi sitä suositella kaikille, niin lapsille kuin aikuisillekin. En tiedä kuinka tuttu tämä tarina ihmisille oli, enkä siis edes tiedä perustuiko tämä suoraan johonkin kirjan tarinaan, mutta iloa leffasta varmasti on ihan kaikille, tuntee sitten tarinaa tai ei. No, Pinoccion toki tunnen itsekin, mutta sinällään tarina oli hyvin fressi, että itse näitä kirjoja tuskin olen koskaan lukenut, eikä ole sen paremmin tullut televisiostakaan katsottua vuosiin. Taisi muuten olla voimassa vielä joku Disney Plus tarjouskin, jos leffa kiinnostaa, niin ei muuta kuin Disneyplussa pariin.

Tässä näkyy hyvin kulmien basso-ansat ja seinän rakennetta

Viikonloppuna tuli myös pyörähdettyä taas Hifi-Messuilla messukeskuksessa ja tällä kertaa ajankohta oli taas samaan aikaan Habitaren kanssa. Hifi-Messut olivat jälleen HIfi-messut, ilokseni sentään Ideaali.fi oli laittanut messuille pystyyn myös yhden leffahuoneen, mutta muuten anti oli jälleen aika pitkälti kaksikanavaista. Muutamia useamman kymppitonnin kaiuttimia oli kyllä taas ihan kiva kuunnella, mutta mitään varsinaista elämystä ne ei ainakaan tälläisessä tilaisuudessa anna. Joo, voisihan sitä omaa musiikkia toivoa jne, mutta ehkä jätän jatkossakin sen innokkaimmille. Ideaalin huone oli ihan kiva, etenkin oli kiva katsoa pieni pätkä uutta Top Gunia ja samalla jo fiilistellä päivää kun pääsee uuden huoneen korkkaamaan.

Ideaalin huone Hifi-Messuilla oli mielenkiintoinen

Ja siitä puheenollen pientä päivitystä siihen missä mennään huoneen kanssa. Huonehan itseasiassa alkaa näyttämään jo aika kivalta. Etuseinän baffle wall alkaa olla valmis, subbarien boxit on kannettu sisään ja kaikki alkaa olla pintaa vaille valmista. Ison kysymysmerkin tällä hetkellä nyt kuitenkin muodostaa se mitä haluan tehdä scriinin kanssa. Vanhan kokoinen 16:9 scriini näyttää tällä hetkellä aika pieneltä, ja on siten saanut ajatukset kohti Cinema Scope tyylistä ratkaisua. Paljon päänvaivaa aiheutta kuitenkin se, että miten kuvan saa siihen sopimaan ja kuinka hankalaa siitä tuli, Sonyssäni kun ei ole lense-memorytoimintoa lainkaan. Pitääkö ruutu siis säätää aina erikseen joka leffalle? Miten käy 16:9 leffojen, näyttääkö ne vastaavasti taas hölmöltä leveällä ruudulla. Black Barien ongelmat 16:9 ruudulla on jo ratkaistu, joten pitääkö taas keksiä uusia ongelmia? Cinema scopeen pitäisi myös hankkia uusi kangas, vanha kun ei siihen ole tarpeeksi suuri. Mistä se hankkisi, mitä se maksaisi, toimisiko jopa spandex? No, jokatapauksessa koko taustalle tulee musta kaiutin kangas jota tilasin metritavarana saksasta, joten aika näyttää mitä tulee päälle.

Etuseinän baffle wallissa paikat kaiuttimille valmistuu

Etuseinäistä tuli ainakin näin omila fiiliksillä aika kiva, onko sitten asiantuntijat samaan mieltä niin en osaa sanoa. Kulmiin tuli lattiasta kattoon basso-ansat, alhaalla ja ylhäällä paksut kivivillasta olevat putkensuojat ja keskellä Sound of Sciencen suuret kaupalliset versiot. Ne ovat nyt siis keskellä pääkaiuttimien takana, kun ennen ne olivat pinossa oven vieressä seinällä, pakottaen käytännössä samalla seinän tuohon 40cm paksuuteen josta nyt halusin eroon. Kaikki tyhjä tila on täytetty villalla ja edessä on 13mm gybrockkia ja alhaalla kovalevyä. Päälle on sitten vielä laitettu akustikkalevyjä ja maalattu mustaksi. Päälle tulee siis vielä kaiutin kangas koko alalle ja valmista.

Seinät levytettynä, etuseinä melkein valmis. Onhan nuo full martyt aika kivan kokoiset

Seinien osalta ollaan myös edistytty paljon, pinta on saanut jo maalia pintaan ja vaikka olin jo tilannut kankaat seiniin ja lopultakin päättänyt lopullisen designin, niin uusiksi taitaa taas mennä. Tuo maali näyttää jo itsessään sen verran hyvältä, että taidan sitten kuitenkin jättää sen näkyviin ja laittaa vaan akustikkalevyt ja sivukaiuttimet siihen päälle. Jos tuo taas ei miellytä silmää, aina voi sitten laittaa vielä kankaat päälle, mutta aika näyttää. Hyvältä kuitenkin. Tämän lisäksi on hieman uusia kaiutinkaapeleita jo vedelty, ajattelin vetää kaikki uusiksi, ja tänään tuli jo uusi laiteräkkikin asenneltua paikoilleen.

Vihdoin on myös maalia pinnassa, sekä edessä että sivuilla. Sivujen maali näyttää aika kivalta.

Homma siis etenee, tuskaisen hitaasti mutta varmasti. Paljon kaikkea pientä on edelleen edessä ja mitä pidemmälle mennään, sitä enemmän menee homma näpertelyksi. Valmista tulee kuitenkin varmasti ennen pitkää, joten kohta päästään testailemaan laitteita. Subbareiden testailuun tarvitaan tosin vielä vahvistin, ja sellaista en ole vielä saanut käsiini. Katsotaan löytyiskö ensi viikolla. Näillä kuitenkin mennään.

Homma etenee..

Se on viikon verran vierähtänyt edellisestä päivityksestä ja nyt on tullut aika taas päivitellä hieman menoa. Paljon on tapahtunut ja huone alkaa saada muotoaan pikku hiljaa. Huonetta rakennetaan edelleen paljolti fiilsi pohjalta, joten suunnitelmat muuttuvat ja tarkentuvat sitä mukaan kun uutta rakentuu. Myös Full Martyt alkavat pikku hiljaa valmistua. Mitä siis on tehty.

Kuva yllä: Oikean puolen seinä on purettu ja täytetty uusilla villoilla, niin että seinissä villaa on nyt noin kymmenen sentin verran myös leffahuoneen puolella. Uuden seinän tolpat on eristetty muista rakenteista, joten äänien siirtymän ei pitäisi ainakaan niin helposti olla mahdollista. Päällä on kaksinkertainen 13mm gyproc-levytys, joiden välissä on vielä elastinen liima. Kaikki saumat on vielä tiivistämättä, joten siinä seuraavaa steppiä.

Myös takaseinä ja vasen sivu on tällä hetkellä levytetynä, niihin tuli ihan vaan yksikertainen levytys, koska varsinaista äänieristystä mihinkään suuntaan ei tarvita (ulkoseinät). Seuraavaksi sitten näillekin pitää tehdä pintatöitä. Jo tässä vaiheessa huone tuntuu todella paljon suuremmalta, mikä oli yksi iso osa tämän projektin syistä. Seuraavaksi sitten onkin aika työstää etuseinälle tulevaa Baffle Wallia ja paikkoja uusille kaiuttimille. Sitä kautta huoneen saa myös tyhjäksi villoista, joten työskentely muuttaa sitäkin kautta hieman mukavammaksi. Tilan puute edelleen tuottaa todella paljon haasteita, koska tuoleja huoneesta ei saa pois ja villojakin on pakko siellä säilöä, jotta turhaa siirtelyä voidaan välttää.

Portin rakentelua

Samaan aikaan seinien ja itse huoneen kanssa valmistuu pikku hiljaa myös Martyt. Ensimmäiset vaiheet olivat tietysti liimaamista, liimaamista ja vähän lisää liimaamista. Sen jälkeen pikkaisen hiontaa ja nyt ollaan jo maalaamispuuhissa. Pohjalle tulee Otexia ja sen jälkeen mustaa kalustemaalia pintaan. Tässähän olisi voinut hyvin käyttää myös Duratexiä, mutta sille linjalle en näidenkään kanssa halunnut lähteä. Pinnaksi on tulossa siis samaa mustaa huonekalumaalia Claes Ohlssonilta kuin Elusiveihinkin.

Sisään tulee tukipuuviidakko pitämään boxia kasassa
Etuseinä johon elementti kiinnitetään tulee kiitettävästi yli kuusi senttiä koivuvaneria. Reikien tekeminen jyrsimällä oli itselle uusi juttu mutta sujui varsin helposti.
Isoja puristimia olisi saanut olla enemmänkin, mutta eiköhän niistä saumoista ihan pitäviä tullut.
Lopputulos näyttää ihan kivalta ja odotukset ovat kovat että pääsisi testailemaan.
Kuvassa pohjamaalia, pintamaalia ja tassut jotka pönttöjen alle tulee.

Dead Line 30.10

Tulipa sitten viime viikolla päätettyä milloin tämä projekti tulisi olla valmis, ja samalla myös se, että mikä on ensimmäinen leffa, joka tällä uudella huoneella tullaan katsomaan. Tuolloin nimittäin pitäisi CDON:ista tipahtaa uusi Top Gun postilaatikkoon, enkä voisi kuvitella mitään parempaa leffaa korkkaamaan uutta huonetta.

Eipä ollut takana betonia kuin pieni pätkä

Mutta mitä siellä sitten on tällä hetkellä meneillään. Lähinnä nyt tässä vaiheessa edessä on ollut vielä vanhan huoneen rakenteiden purkua, ja sen kanssa onkin ollut haasteita. Suurimpana haasteena on ollut se, että huoneen leffasohvat on enemmän ja vähemmän rakennettu paikan päällä, eli niitä ei saa huoneesta oikein pois, eikä purettua tai siirrettyä. Lisäksi kun toisen sohvan päällä on nyt iso kasa seinistä purettua villaa, niin tila on todella tunkkainen, pimeä ja ahdas. Siitä huolimatta kaksi seinää on nyt purettu ja hieman jo uuttakin aloitettu. Itseasiassa sellainen yllätyskin tuli vielä vastaan, että kuvittelin huoneen kaikkien seinien olevan puhdasta betonia, mutta tuo toinen sivuseinässä olikin sitten suureksi yllätykseksi panelien takana vähän villaa ja toisen huoneen lastulevy. Ei ihme, että äänet on mennyt läpi toiseen huoneeseen.

El caos!

Tuosta syntyi sitten myös ajatus, että huoneen olisi voinut kääntää toisin päin, ja tehdä vihdoin se sata prosenttisesti leffoille pyhitetty tila. Tuolloin lapsen huoneesta olisi tullut leffahuoneen uusi perä ja nykyisestä baaritilasta oma uusi huone, joko itselle tai muksulle. Pitkän harkinnan jälkeen tuo ajatus tuli kuitenkin haudattua, kahdesta syystä. En ollut sitten kuitenkaan valmis luopumaan vieläkään baaritilasta ja uutena huoneena tuosta olisi tullut kuitenkin todella pieni. Leffahuoneen kokokaan ei olisi juuri muuttunut, mutta molempien tilojen kaikki pinnat olisi käytännössä tarvinnut tehdä tuolloin uusiksi, siihen ei nyt ihan ole kuitenkaan varaa. Projekti saa siis jatkua alkuperäisen suunnitelman mukaan.

Ensimmäinen full marty liimassa

Etuseinä ja sivuseinä on siis purettu, ja nyt aletaan ensin rakentamaan sivuseinää ja sen jälkeen pitäisi toista sivua purkaa sen verran, että etuseinän baffle wallin pääsisi aloittamaan. Tämän jälkeen kasat villaa haudataan seinän taakse, ja muutenkin huoneesta tuli villa-vapaa, eli kaikki villat ovat jatkossa kovien seinien takana. Äänieritykseen kokeillaan taas uusia kikkoja, kun uuteen sivuseinään laitetaan lisää uutta villaa ja kaikki seinätolpat eristetään vanhasta seinästä, katosta ja lattiasta kumitassuilla. Nämä tassut löytyivät ihan vahingossa Motonetistä, mutta vaikuttivat juuri oikeilta tähän tarkoitukseen. Sitten päälle tupla gyprocit, ja eiköhän äänet viereiseen huoneeseen pitäisi merkittävästi laskea.

Lisäksi myös eilen sain kotiin Full Martyjen vanerit, eli 21mm koivuvanerilevyt, ja niiden työstäminen tietysti alkoi myös heti tänään. Ensimmäisen laatikon ensimmäiset saumat on liimatta, ja pakko kyllä todeta, että aikamoiset laatikot on noista tulossa, puhumattakaan aika kiitettävän kokoisista elementeistä, jotka niihin kiinni isketään aikanaan. Mielenkiintoisia aikoja siis jatkossakin.