Viimeaikaisten kiireiden paineessa ei ole montaakaan leffaa ehtinyt katsomaan, joten on ollut aika selvää, että eipä ole sitten sen paremmin kerennyt teattereissakaan käymään, vaikka monenlaista katsottavaa siellä olisikin ollut. Hieman jopa harmittaa, koska esim. sellainen leffa kuin Kalevala – Kullervon tarinakin on sekin edelleen odottamassa aikaansa. Sitä itseasiassa olisin tänään halunnutkin käydä katsomassa, mutta eipä ollut sitten paikallisessa enää tarjolla. Eikä muutenkaan ollut hirveästi omaan aikatauluun sopivaa leffaa tänään tarjolla, joten päätin mennä katsomaan Crime 101 nimistä uutta toiminta leffaa. No, sitten kun pääsin teatteri kassalle niin todettiinkin sitten siinä, että eihän sellaista leffaa tänään mene lainkaan, vaan vasta huomenna, joten tilalle sitten tarjoutui kotimainen Luottomies leffa ja siitä siis jo toinen kokopitkä elokuva, joka on jatkoa pari vuotta sitten ilmestyneelle ensimmäiselle leffalle. No, eipä tämäkään sen enempää harmittanut, nimittäin ensimmäinenkin oli jo tosi hyvä (löytyy tästä) ja olisi tämän voinut muutenkin mennä katsomaan heti kun aikataulut sallii.

Ja ihan hyvä että tuli tähän jäätyä, leffa nimittäin oli oikeinkin hyvä. Ennen kaikkea mikä tässä leffassa oli ehdottomasti parasta oli se, että leffan juoni oli erityisen toimiva ja yhtenäinen paketti. Jotenkin koko leffan ajan tuntui, että jokainen käänne tässä toimi erittäin hyvin ja jos ensimmäisessä osassa oltiin koko ajan hieman rajalla että koska menee yli, tämä ei läikkynyt lainkaan. Joku voisi sanoa että tässä pelattiin jollain tapaa jopa liian varman päälle, mutta ei, ei ollut siitäkään kysymys, nimittäin sekä minä, että muu yleisö naurahti spontaanisti aika usein tämän puolitoistatuntisen aikana. Leffan vitsit toimii, mutta ei tarvitse mennä myötähäpeän puolelle, kuten niin usein kotimaisissa komedioissa. Tämä tuntuu muutenkin olevan erittäin vahva nimenomaan kokonaisuutena, oikea sana olisi ehkä uskottava, tai vakavasti otettava komedia.

Edellisessä leffassa Maria Ylipää oli kaikessa tärkein hahmo, tällä kertaa esiin nousee ennen kaikkea ohjaaja ja käsikirjoittaja itse, eli Ketonen. Ketosen rooli on tässä ihan loistava, ja samoin Ketosen näytteleminen nousee tässä aivan huikealle tasolle ja vie kyllä leffaa mennessään. Silti, kukaan muukaan ei vauhtia hidasta tippaakaan, Luusuaniemikin on vieläkin parempi kuin ensimmäisessä, puhumattakaan Taneli Mäkelästä. Ylipää jää tässä tällä kertaa hieman varjoon, mutta ei se tarkoita millään tapaa että hänenkään rooli olisi yhtään sen heikompi. Tätä oli senkin vuoksi todella mukavaa katsoa, eikä viime arvostelemaani ykstyisetsivääkään ollut tähän tuotu, vaan kaikki uudetkin hahmot olivat erittäin hyvin tehtyjä ja ennen kaikkea tyylikkäitä ja uskottavia.

Maisemat on tällä kertaa siis siirretty Espanjan lämpöön ja hyvä niin, miljöö nimittäin sekin toimii oikein hyvin ja antaa kyllä tarinalle uskottavan ympäristön. Kuvat ovat hienoja eikä siinä sinällään mitään sen kummempaa. Tällä kertaa olin taas pienemmässä salissa ja suhteellisen eturivissä, mutta siltikin leffaa oli kiva katsella. Ruutukin oli tällä kertaa täytetty kokonaan, eikä mitään mustia raitoja ollut ruudun sivuissa. Tämä vaan tuo niin paljon lisää leffanautintoon. Äänetkin olivat kaikinpuolin kunnossa, vaikka muutama kivaa pannausta lukuunottamatta tässäkkään ei niillä äänillä juurikaan ollut merkitystä sen kummemmin. Menkäähän katsomaan, ehdottomasti hyvää viihdettä loskakelien keskelle!

Hugh Grantin tähdittämä Heretic on kiinnostanut siitä lähtien kun se ilmestyi, mutta jostain syystä se on kuitenkin jäänyt odottamaan katsomista. Nyt se oli kuitenkin vuokrattavana Itunesissa, eikä hintakaan ollut kovinkaan paha 3,99, joten päätin ottaa katseluun. Herticistä en tiennyt sen enempää etukäteen, mutta jollain tapaa ihan vain trailerin perusteella vaikutti erittäin kiinnostavalta, siitäkin huolimatta, että kyseessä kauhuleffa. No, ihan positiivisena yllätyksenä tämä ei nyt ollut mitenkään örkki tai monsterikauhua, vaan enemmänkin tälläinen perinteinen psykologinen trilleli.

Ja kyllä, tykkäsin tästä. Hugh Grant toimii leffassa erittäin hyvin ja näistä kahdesta mormoonilähettiläästä etenkin Chloe East on roolissaan erittäin hyvä. Joo toki Sophie Thacher on varmasti myös ihan hyvä roolissaan, mutta rooli ei itsessään ole ehkä ihan niin vakuuttava kuin Eastin Sister Paxton. Muitahan näyttelijöitä tässä ei varsinaisesti oikein edes ole, eikä kyllä ole tarvekkaan. Juoneltaan leffa on aika straight forward, eli homma etenee askel askeleelta niin, että tulevia tapahtumia ei varsinaisesti pysty millään arvaamaan etukäteen, mutta toisaalta sitten leffan edetessä niitä kyllä avataan hyvinkin selkästi, eikä tässä nyt ihan hirveästi joudu asioita itse miettimään. Joo, voisihan tässä nyt miettiä paljonkin esimerkiksi uskoon liittyviä asioita ym, mutta siihen en tässä nyt kyllä lähde.

Tämä oli pitkästä aikaa taas ensimmäinen leffa, jota katson Itunesista ja tälläkin kertaa kuvanlaatu on erityisen hyvää tasoa ja luo heti kuvan laadukkaasta leffasta. Äänien osalta, vaikka kyse onkin kauhusta, niin tässä ei nyt paljon ole, eikä varmasti myös tarvekkaan, vaikka olisihan tässä esim tuon kellarin voinut hieman vielä pelottavammaksi äänillä tehdäkin. Ei ollut oikein mitään sellaisia pieniä vinkkejä, jota tähän olisi hyvinkin voinut laittaa, mutta toisaalta eipä tässä ollut edes Atmosta, joten äänien osalta hieman ehkä jopa silti pettymys. Kokonaisuutena kuitenkin erittäin hyvä leffa, kannattaa katsoa, jos et ole vielä nähnyt.

Mulla oli suunnitelma, mutta nyt se suunnitelma pitää laittaa uusiksi. Olin nimittäin ajatellut, että Sisu 2 eli hienolta nimeltään Road to Revenge piti olla tämän blogin 1000 päivitys ja se todellakin olisi tälläisen kunniapaikan ansainnutkin, mutta sitten totesin, että vielä on hieman matkaa tuohon tuhannenteen päivitykseen, eli kyllä tämä leffa nyt pitää päivittää ihan saman tien teille luettavaksi. Sisusta siis tulee tällä erää päivitys numero 992 ja matka jatkuu sitten muiden leffojen parissa kohti tuota juhlapäivää. Ja kun juhlapäivistä puhutaan niin kyllähän tämä päivä menee ehdottomasti sellaisten joukkoon tässä harrastuksessa. Aamulla nimittäin postilaatikkoon, tai no siis postista noudettavaksi tuo hyvin kauan odotettu levy saapui. Muutaman päivän myöhemmin kuin muilla, eli ihan ei tällä kertaa CDON:in tilaus ehtinyt julkaisupäivään, mutta ei anneta sen nyt pilata asiaa. Ja todettakoon kaikille vääräleuoille, olen viime aikoina tilannut tuolta aika paljonkin leffoja ja kaikki on toiminut ihan loistavasti ja lisää on nytkin matkalla.

No joka tapauksessa nyt puhutaan Sisusta, ja siitähän puhetta riittääkin. Lähdetään ensinnäkin liikkeelle siitä, että itselleni tilasin tuon ihan perusversion 4K:sta, jossa mielestäni on kuitenkin nuo kaikista hienoimmat kuoret tuolla keltaisella kuvalla. Kyseessä ei kuitenkinkaan ole ihan mikä tahansa perusjulkaisu, nimittäin kyseessä on Suomen historian ensimmäinen kotimainen (nordic) julkaisu kotimaisesta leffasta koskaan. Joo, muutamia suomileffoja on julkaistu ennenkin ja itsellänikin löytyy mm. Jasper Pääkkösen tähdittämä Omerta 6/12 neljä koona, mutta saksalaisena julkaisuna. Niin, ja tokihan tämän Sisunkin ensimmäisestä leffasta se löytyy, mutta sekin piti sitten tilata ihan jenkeistä asti. Tuon leffan julkaisu muuten oli aikamoinen farssi, siitä voit lukea lisää siitä kertovasta julkaisusta tästä. Onneksi tämän leffan kanssa ei olla toimittu samalla tavalla, ja julkaisu on kaikin puolin erittäin hyvä. Niin, ja tässähän ei ollut vielä kaikki, vaan leffasta on myös julkaistu sellainenkin erikoisuus kuin Äxclusive versio, eli levykauppa X:n ihan oma versio, jossa parilla eurolla olisi saanut lisäksi vielä ihan omat kotimaiset slipcoverit. No, oman leffani tilasin aika kivalla hinnalla, CDON:ista, joten nuo kuoret jäi tällä kertaa muille keräilijöille. Ja keräilystä puheenollen, eihän tämä vielä tähänkään jäänyt, vaan leffasta löytyy myös komea Steelbook neljä koo, joka sitten piti itsellekin laittaa hyllyyn tilaukseen. Tästä tulee ensimmäinen leffa jonka olen 4K:na tilannut kahtena kappaleena ja tuo Steelbook tullee jäämään hyllyyn avamattomaksi, katsotaan sitten aikanaan millaisen arvon nämä Äxclusivet ja Steelbookit tulevatkaan saamaan, vai jäävätkö levyiksi muiden joukkoon.

Itselleni Sisu on kuitenkin jo tässä vaiheessa niin iso juttu, että nämä nyt vaan pitää hyllystä löytyä ja kahden levyn ostaminen ei ollut mikään hyväntekeväisyys juttu, vaikka toki toivon, että mahdollisimman moni tekisi samoin ja samalla osoittaisi, että kotimaisistakin leffoista kannattaa 4K julkaisuja tehdä. Sisu nyt vaan sattuu oleman kansainvälisellä mittarilla kovin leffa jota koskaan on tehty, ja toisessa osassa lyödään vielä lisää bensaa liekkeihin. Kaikki mitä ensimmäisessä osassa oli tehty, on nyt tehty vielä kahdenverroin kovemmin, tämä tarkoittaa niin budjettia kuin näyttelijöitäkin. No, toki pääosassa edelleen on Jorma Tommila ja kukaan muu ei siihen olisi voinut toki edes istua, mutta se että leffassa on mukana myös sen tason näyttelijä kuin Stephen Lang niin kyllähän se kertoo, että mitään ei haluttu jättää sattuman varaan. Tuosta muuten pitää mainita mielenkiintoinen ykstyiskohta, Langin suorituksesta en ollut jostain syystä kovinkaan innostunut vielä teatterissa, mutta kotona jostain syystä tuo rooli nousi aivan uudelle tasolle ja oli loistava. Niin, eikä tätä kisaa nyt lähdetty muutenkaan ihan kahdella hepalla juoksemaan, vaan muukin casti on enemmän kuin onnistunut ja esimerkiksi kaikki nämä venäjän upseerit toimivat aivan loistavasti. Muutenkin se mikä tässä leffassa on ihan ehdottomasti parasta on se, että leffa todellakin on tehty korkealla laadulla ja mistään ei ole tingitty. Yksityiskohdat ovat todella tarkkaan mietittyjä ja kuvauksella ne on myös oikeasti saatu esiin. Aina ei ole tarpeen näyttää ihan kaikkea vaan antaa katsojan itse lukea rivien välistä, tässä ei tarvitse liikaa tulkita, vaan kaikki on hyvinkin selvää.

Ja vaikka kyseessä on hyvin ehkä John Wickiä muistuttava leffa joka varmasti osaltaan vaatii tietynlaisen yleisön, niin ei tämä leffa ihan päätönkään ole, vaikka päättömiä leffassa viliseekin. Tällä siis tarkoitan sitä, että onhan tässä varsin toimiva juonikin, vaikka tämän tyypin elokuvasta onkin kyse. Juoni on lopulta aika erilainen kuin ensimmäisessä, ja vaikka kyseessä jatko-osa onkin, niin aika itsenäinen leffa tämä silti on. Juoni on suoraviivainen, mutta toimii erittäin hyvin. Tätä on helppoa katsoa ja vaikka kesto onkin vain puolitoista tuntia, niin ei millään tavalla myöskään kiireinen. Leffa on siis puristettu loistavaan mittaan ilman, että mitään oleellista olisi tarvinnut jättää poiskaan. Viimeksi leffassa Aatamia jahtasivat natsit, nyt venäläiset, mutta muuten samalla idealla mennään, mitä tahansa vastaan tulee, Aatamia ei kuole. Mainitsin muuten tuossa John Wickin, mutta ei se toki ole ainoa leffa joka tästä tulee mieleen, Rambot, Die Hard leffat ja Mad Maxit ja paljon muutakin löytyy sisään piilotettuna. Ei silti kopioituna, vaan ihan uusiakin juttuja tästä toki löytyy.

Yksi pieni pettymys tähän leffaan liittyen nyt kuitenkin tuli, ja se liittyy nimenomaan kotikatseluun. Nimittäin leffan äänet eivät ole ihan sitä mitä toivoin ja oletin, vaikkakin leffan äänet suurimmalle osalle kotikatselussa kuulostaakin varmasti hyvälle. Peruskatsoja ei tälläisiä asioita edes tiedä, mutta koska nyt itselle näiden asioiden esiintuominen on mahdollista ja niitä haluan nostaa esiin niin ei tehdä tässäkään tapauksessa poikkeusta. Leffassa nimittäin on kyllä Atmos ääniraita, mutta valitettavasti se on vain muotoa 7.1.2 ja ennen kaikkea tuo viimeinen numero on se suurin pettymys. Esimerkiksi kun itseltä löytyy laitteistoa aina 9.1.6 asti, niin olisihan se kiva saada näin massiivisessa leffassa täysillä myös käyttöön. En tiedä kuinka paljon lisää euroja olisi tarvinnut pinoon laittaa, jotta tuo olisi toteutunut ja oliko edes teatteriversiossa näitä, mutta jotenkin sen olisi tämän leffan kruunuksi toivonut. Tämähän myös tarkoittaa siis sitä, että liikkuvia objekteja leffassa ei ole lainkaan, vaan kyseessä on täysin staattinen miksaus. Niin, ja olisihan niitä paikkoja tuota käyttää ollut riittämiin, lentokoneet ja muut olivat kuitenkin aika näyttävästi muuten toteutettu. Muutenkin koko leffan dynamiikka jää hieman laimeaksi ja edes räjähdykset eivät oikein vakuuta. Ei tämä miksaus ole missään mielessä huono, mutta paljon enemmänkin olisi ollut tarjolla.

Onneksi sentään kuvan suhteen on paljonkin hyvää sanottavaa. Jotenkin tuntuu, että Suomessa on ollut viime aikoina tapana, että jos tehdään elokuvaa viiskytluvulta, niin leffan pitäisi jostain syystä myös näyttää kuin sen olisi kuvattu viisikymmentä vuotta sitten. Tässä kuitenkin kuvataan historiaa, joka on tuotu todella näyttävästi tähän päivään. Ei historian kuvauksen tarvitse näyttää vanhalta, vaan vanhan tarinan voi tuoda nykypäivään ja silloin se näyttää juuri näin upealta. Leffa ei todellakaan ole tarkkaa ja kirjasta digitaalista loistoa, vaan film grainia eli kohinaa on tuotu roppakaupalla mukaan. Leffa näyttää elokuvalta, mutta silti se on todella hyvin tehty ja näyttää ladukkaalta. Kuvanlaatu on loistavaa ja kuvaus erittäin onnistunutta. Eikä tietysti voi unohtaa myöskään kaikkea puvustuksesta lavastukseenkaan, kaikki näyttää tässä enemmän kuin hyvältä.

Mitä mieltä siis leffasta ja oliko se parempi kuin ensimmäinen. En ole jatko-osien fani ja siksi ehdottomasti tässäkin liputan ensimmäisen leffan puolesta. Etenkin ensimmäisen leffan se kaikista kovin juttu, eli viimeinen pankkikohtaus on niin hyvä, että ei tästä vaan löydy mitään niin timanttista. Leffa on kuitenkin aivan ehdottomasti oikeutettu, ja ennen kaikkea haluttu tehdä jotain vielä parempaa eikä vaan myydä nimellä toista kopiota. Tämä siis toimii ja on erittäin hyvä leffa, ei ehkä niin hyvä kuin ensimmäinen, johtuen juuri siitä, että ensimmäinen pääsi yllätämään aika puskista, tässä oli enemmän jo sellainen fiilis että tietää mitä tuleman pitää. Toki tässä mennään lupausten mukaan vielä paljon isommin, mutta onko isompi aina parempi, empä tiedä. Joka tapauksessa tämä leffa on jokaiselle suomalaiselle nyt pakko hankinta ja etenkin juuri levyllä ja vielä parempi jos 4K:na. Tätä ei kannata striimata, vaan ostaa muistoksi hyllyyn. Oma valinta sitten on se, millä kuorilla sen haluaa, tyylikkäitä ovat kaikki!

P.S. Juteltiin leffasta myös aika kattavasti Leffahullun kanssa Youtubessa, joten nappaappa sieltä video seurantaan kun saapuu ja samoin ota Leffafriikin kanavat haltuun myös Youtubessa ja Instagram/ Facebook.

Sitten vihdoin ehti purkamaan hieman myös tätä kauhuleffojen jonoa, joka tuolla hyllyssä on odottamassa. En ole koskaan ollut kauhuleffojen suurkuluttaja ja sen vuoksi tämänkin leffa on saanut hieman odottaa aikaansa. No, se syy miksi ylipäätään yhtään kauhuleffaa edes sitten katselen on tietysti äänet, jotka yleensä juuri nimenomaan ovat parhaimmillaan juuri kauhuleffoissa. Weapons tuli hankittua juuri siitä syystä, ja tätä leffaa on kyllä vuoden mittaan kehuttu hieman joka käänteessä, joten olihan se selvää, että hankkia se joka tapauksessa on pakko. Niin, ja ruudulle se oli nyt myös vihdoin pakko ottaa kun tämä edelleen nousee Youtuben vuoden parhaiden leffojen listoilla.

Aika jännä kyllä sikäli, että itselleni tämä ei kyllä pääse sinne ei sitten millään. Tästä oli juuri puhetta esim Leffahullun livessä, että eihän tämä leffa pärjää milläään edes Sinnerssille, jonka unohdin laittaa omalle listalleni. Ei siis pärjää leffana, eikä äänien osalta. Leffana tämä on ihan ok ja toimii varmarmasti kauhun ystäville, mutta itselleni aika perus kauhuleffa, jossa jollain on yliluonnollisia voimia ja siitä sitten seuraa kaikenlaista. Tällä kertaa ihmisistä tehdään aseita (Weapons) ja niitä sitten erilaisten rituaalien avulla ohjaillaan milloin tekemään mitäkin. Onhan tässä siis ihan selkeästi juoni, joka myös ihan kivasti toimii genressään. Sikäli siis ymmärrän että tätä on hehkutettu.

Äänien osalta tämä kuitenkin oli aika suuri pettymys. Joo, ihan kiva ja varmasti ihan kivasti tehdyt äänet, mutta ei sitten mitään sen suurempaa tai ihmeellisempää mikä olisi ansainnut minkäälaista mainintaa, puhumattakaan vuoden parhaista leffoista. Tämä ei kyllä mene millään parhaiden listalle, ei äänien eikä leffankaan osalta. Olihan tässä pari kohtaa, jossa hieman oikeasti pelästyi, mutta muuten ei siten edes mitään todellista jännitystä missään suunnassa. Pakko vaan sanoa, että paljon paljon parempaan kauhua on tullut nähtyä, joten sikäli en nyt täysin kyllä ymmärrä tämän leffan hehkutusta.

Peikko ykkönen olikin sitten sen verran hyvä leffa, että piti heti pistää tämä kakkonen perään tulille. Jotenkin tämän toisen osalta oli aika selkeät omat ajatukset miten tämä tästä tulee jatkumaan, mutta alku olikin ehkä yhtä laskelmoivan tylsä kuin ensimmäisessäkin. Sikäli pitää ihan oikeasti jopa hieman ihmetellä, että vielä tässä toisessakin asetelma joudutaan näin itsestään selvästi alussa rakentamaan, ja joku voisi jopa väittää, että alku on suoraan kopio jostain toisesta leffasta, eikä väittäjä olisi edes yhtään väärässä. Onko kopioitu enemmän sitten Godzillaa vai Jurassic Parkkia niin sillä ei niin väliä, alku on surkea.

Sitten kun leffa pääsee eteenpäin tästä ongelman asettelusta, niin sen jälkeen leffa toimiikin taas oikein hyvin. Juoni on piristävä ja jotenkin taas kaikessa CGI:ssään niin uskottava kuin tälläinen leffa vaan voi olla. Eikö Norjan vuoristossa muka oikeasti voisi elää Peikkoja? Tämä Peikko ylipäätään toimii kyllä todella hyvin, ja vaikka tämä toinen osa ei sinällään oikein tuo mitään muuta uutta kuin toisen peikon, niin leffa toimii edelleen aivan yhtä hyvin kuin ensimmäinenkin. Ai niin, ja aika hyvin tähän on yritetty myös tuoda huumoria, tuo talon tuhoaminen ihan jopa oikeasti vähän nauratti! Ja onhan tuo baby peikkokin aika kiva lisä, vaikka tästäkin kahden peikon taistelusta pakko sanoa, että aavistuksen liikaa on nyt kyllä ideaa lainattu jostain muualta.

Se mikä tässä itselleni on kuitenkin kaikista siisteintä, että vaikka kyseessä onkin pohjoismainen tekele, niin audio-visuaalisesti tämä pärjää aivan kaikelle mitä Hollywood syöltää. Tässä kuva toimii hienosti ja siihenkin on todellakin panostettu. On kirkasta loisketta ja tumma toimii hyvin. Sen lisäksi äänet ovat parasta mitä tälle vuodelle on tarjolla. Ei varmaankaan mikään vuoden paras leffa, mutta ehdottomasti sitä parempaa päätä. Tässä ei ole säästelty mitään ja tekijät muutenkin osanneet hommansa. Leffa tarjoaa loistavaa 9.1.6 raitaa, jossa sekä tarkkuutta, että dynamiikkaa on kerrakseen. Ei siis ihme että leffa Netflixissä kerää suosiota. Oliko Peikon jatko-osa siis oikeutettu, ehdottomasti!

Yksi parhaimmista puolista Netflixissä on nämä kaikenlaiset reality dokkarit, joissa aiheena milloin mitäkin. Usein ne kuitenkin liittyvät johonkin uskomattomaan rikokseen, niin tätäkin tällä kertaa mainostettiin, vaikka otsikkona olikin jotain ihan muuta. Harmi vaan, että tällä kertaa ennakkomarkkinointi ei kyllä ollut siinä mielessä oikein onnistunutta, että tässä nyt ei varsinaisesti ollut mitään ihmeellistä, ja lopulta koko dokkari oli aika tylsä, ilman mitään varsinaista kliimaksia.

Pätkässä oli siis kyse naapuruston riidasta, joka ei jo lähtötilanteena ollut kovinkaan yllättävä. Vaikka tässä nyt onkin vähemmän yllättäen kyseessä vaaleaihoinen nainen joka muuttaa tummien naapurustoon, niin kyseessä nyt voisi olla ihan mikä vaan naapurusto, johon muuttaa yksi jollain tapaa erilainen yksilö, josta muu yhteisö sitten haluaa päästä eroon. En nyt aijo tässäkään sen paremmin juonta alkaa paljastamaan, mutta dokkarissa ei vaan yksinkertaisesti ole oikein mitään uutta ja ihmeellistä. Näin voisi tapahtua oikeastaan ihan missä vaan, ja pienemmässä mittakaavassa tätä esimerkiksi kouluissa tapahtuu jatkuvasti. Ensin isommalla porukalla kiusataan pienempää, joka sitten vaan jossain vaiheessa saa tarpeekseen ja seuraukset voivat usein olla vakavatkin.

Joo, eli saihan tämä nyt jotain ajatuksia liikkeelle, eli siinä mielessä varmaankin ihan ok dokkari, mutta on näitä sen verran tullut katsottua jo, että ei tämä silti kyllä millään pääse kuin näiden dokkarien alapäähän. Tämä ei ollut oikein jännä, tästä puuttui oikeastaan kaikki käänteet ja kaikki oli lopulta aika ennalta-arvattavaa muutenkin. No, se että tässä oli paljon ihan oikeaa kuvamateriaalia poliisien body-kameroilla kuvattuna, mutta eipä niissäkään kuvissa mitään oikein mielenkiintoista tällä kertaa näkynyt. Joku voisi jopa sanoa, että aika perus huttua oli tämä tarina tällä kertaa, ei jatkoon.

Uusi Superman leffa tuli nähtyä kesällä jo heti sen ilmestyttyä Helsingin Gilda-salissa, jota pidän ehdottomasti yhtenä koko maan parhaista leffasaleista edelleen. En muista kovinkaan hyvin että mitä tuolloin tästä leffasta kirjoittelin, enkä ajatellut sitä tällä kertaa käydä edes lukemassa, vaan kirjoittelen vain fiiliksiä ihan tästä kerrrasta. Äänethän toki tässä ovat etenkin itselleni pääosassa, koska ei nämä DC-Universen leffat viime aikoina ole kovinkaan paljon enempää napanneet, kuin kilpailevan Marvelinkaan. Onneksi sentään molemmilla on nyt edes jotain pientä yritystä parempaan, nimittäin olihan tämä ja uusin Fantastic Four selkeästi kuitenkin pohjalta hieman ylöspäin.

Tässäkin äänet ovat aika isossa osassa leffaa ja kaikenlaista leffassa jatkuvasti tapahtuu. Parasta osaa leffassa on ehdottomasti muutamat ihan kivasti isekevät bassot, mutta sen lisäksi kyllä täytyy ikävä kyllä todeta, että highlightit tästäkin valitettavasti puuttuu, ääntä tulee jatkuvasti joka suunnasta, mutta tuntee vain sellaiselta peruskauralta. Joo, onhan tässäkin kiva 9.1.6 Atmos-raita, jossa myös objektit ovat ainakin osittain aktiivisina, mutta yhtään selllaista wow-hetkeä ei leffaan mahtunut mukaan. Ei siitäkään huolimatta, että olihan tässä kaiken laista lentävää olentoa ja laitetta kaiken aikaa liikkeellä. Jotain mielikuvituksellista olisin kuitenkin kaivannut.

Kuvan kannalta osittain sitä samaa. Eli paljon perus kivaa kuvaa, mutta ehkä ne suurimmat highlighit tästä puuttuu senkin osalta, vaikkakin ehkä sitä kuitenkin oli enemmän kuin äänien osalta. Muutamat ihan kivat laaserkuvat ja muutamassa otossa oli kyllä väriä aika kivasti, muuten ei ehkä ihan niin priimaa mitä olisi toivonut ja odottanut, ei tälläinen leffa vuonna 2025 kuitenkaan kaipaa mitään film grain tavaraa.

Juonen osalta sitten taas mennään sitä tasaista ihan kiva tasoa, ei mitään niin ihmeellistä mutta nollaa parempaa kuitenkin. Lex Lutherin rooli on ihan osuva ja toimii pahiksena erittäin hyvin. Toinen joka leffassa varastaa kyllä hyvinkin roolia on Krypto, koirat vaan toimivat aika kivasti oli se leffa sitten mikä hyvänsä. Nyt kun vielä kotonakin on yksi krypto, niin aika kivat fiilikset tuo olento jätti itsestään. David Corenswet Supermanina toimii myös leffassa erittäin hyvin ja kun tietää, että tämä ei varmasti jää tähän, niin hyvillä mielin voi tämän castin kanssa nyt odotella seuraavaa. Niin, ja onhan tämä ihan hyvää arvosteluakin yleisesti ottaen saanut, joten olisikohan DC:nkin aika vaihtaa suuntaa taas ylöspäin.

Mutta onpas ollut kivaa kun on tässä joulunaikaan ollut taas aikaa hieman myös katsella leffoja. Yksikin leffa päivässä viimeaikaiseen kiireeseen suhteutettuna on ollut kuin luksusta. Niin ja pitää myös mainostaa sellaista, että tuolla Youtuben puolella tullut nyt tehtyä kolmekin videota, jossa hieman lyöty yhteen mennyttä vuotta. On vuoden parhaat leffat, vuoden tärkeimmän julkaisut ja vielä vuoden parhaat leffat teattereissa. Eli käykäähän ottamaan sielläkin tili seurantaan, teitä on sielläkin jo reilut viisi sataa vaikka matkaa on takana vasta puolisen vuotta. Ihan hyvä aloitus siis sielläkin.

Hyvin mielenkiintoinen leffa nimeltä Peikko 2 saapui Netflixiin jokin aikaa sitten ja olin sitä jo kovasti aloittamassa katsomaan, sen verran mielenkiintoiselta se vaikutti. Eka fiilis kuitenkin oli, että onhan tämä ensimmäinenkin osa pakko olla nähty, eihän tälläinen leffa voisi olla mennyt ohi. Koitin sitä etsiä blogista uudelleen ja uudelleen, en sitä kuitenkaan mistään löytänyt, pakko siis vaan myöntää, ohi on mennyt. Mutta kyseessä on siis Norjalainen Roar Uthaugin ohjaama, vähän niin kuin pohjoimainen Godzilla elokuva vuodelta 2022. Jos mietit kuka tälläinen Uthaug sitten on, niin miehen biografiasta löytyy mm. sellaisia leffoja kuin The Wave (2015) ja Tomb Rider (2018). Wikipedia muuten osaa kertoa myös sellaista, että leffasta on tullut Netflixin historian suosituin ei-englanninkielinen elokuva, ja tässä isolta osaltaan varmasti syy miksi nyt vuonna 2025 sille tehtiin myös jatko-osa.

Peikko on siis Norja vuoristossa asuva ihmistä muistuttava monsteri, joka on piilottanut tai piiloitettu jonnekin päin vuoristoa. Peikko ei uhkaa ketään, vaan uinuu omissa oloissaan, kunnes vuoristossa tehdään räjähdystöitä tunnelia varten, joka sitten saa tämän hirviön hereille. Leffa alkaa hieman horjahdelle, tai sanotaanko vaikka hieman epäuskottavasti, tai no paras tapa varmaan on sanoa että alkutilannetta luodaan hieman liikaa katsojaa aliarvostaen. Toisaalta se ehkä on taas siinä mielessä ihan hyvä, että näin asiat tulevat aika nopeasti selville, eikä siihen tarvitse kuluttaa turhaa aikaa. Joo ja onhan tässä leffassa muutenkin muutamia kohtauksia, jossa mennään enemmän huumorin kuin minkään muun puolelle. Aavistus ihan jopa myötähäpeää, mutta annettakoon se anteeksi kun tiedetään minkälaisesta leffasta on kyse.

Eikä tässä nyt kyllä silti huonosta leffasta ole kyse vain ihan päin vastoin. Jos leffoja pitäisi laittaa jollain tapaa järjestykseen, niin on tämä paljon parempi kuin Amerikkalaiset Godzilla rymistelyt, toisaalta ei sitten millään taas Godzilla minus one tasoa. Ja rymistelystä puheenollen, kyllä tässäkin rymistellään ihan huolella ja äänien osalta tässä ei ollakaan säästelty mitään. Loistava 9.1.6 ääniraita tuodaan koko kaistalla joka kanavaan ja mikä parasta, aika hienosti on tässä lisäksi myös käytetty aktiivisia objekteja esimerkiksi helikopterien kanssa. Peikko todellakin kuuluu ja saa aikaan tuhoa, siitä huolimatta jalat pidetään ihan kohtuudella maassa, ja jos tälläinen leffa voi mitenkään olla uskottava, niin niissä rajoissa tämä varmasti on hyvinkin. Niin ja loppukin on lopulta aika looginen ja muutenkin sellainen ehkä jota voisin kutsua aika ”kivaksi”. Tämän jälkeen tuo toinenkin on ehdottomasti katsottava!

Ballerina, voisiko tässä kaiken kehumisen jälkeen olla edessä vuoden floppi, vai onko Ballerina sittenkin mainettaan parempi? No, se ehkä selviää pikku hiljaa tätä lukiessa, mutta lähdetään nyt kuitenkin siitä, että kyseessä siis John Wick saagaan liittyvä, oisko sitten spin off tai jotain. Joka tapauksessa John Wick leffoja on tehty jo neljä, ja niiden pitäisi käsittääkseni olla nyt aikalailla siinä, joten tämä nyt sitten kai tuli jotenkin siihen sivuun täyttämään tyhjyyttä ja tarkalleen ottaen tämän tapahtumat sitten kai sijoittuvat jonnekin kolmannen ja neljännen välimaastoon. En ole jostain syystä ollut tästä oikein missään vaiheessa erityisen innoissani, yksi niitä leffoja josta en oikein edes ottanut ennakkoon mitään selvää, enkä kyllä kiirehtinyt leffaa teatteriinkaan katsomaan, vaan odottelin sitä enemmänkin saapuvaksi kotiin sitten joskus.

Sitten jossain välissä päätin leffan tilata, 4K:na luonnollisesti. Tällä kertaa leffa tuli tilattua CDON.comista, lähinnä nyt vaan ihan sen vuoksi, että se oli siellä myynnissä todella halvalla. Oiskohan itse asiassa ollut vielä kaiken lisäksi ennakkomyynti mistä sen silloin jokin aikaa sitten ostin. No, sitä sitten odoteltiin jonkin aikaa saapuvaksi, ja aika innoissani kyllä olinkin kun se vihdoin saapui. Mutta, eipä mennyt tällä kertaa kaikki niin kuin strömssöössä, vaan leffahan oli sitten lähetetty Bluraynä. No, piti vielä varmistaa, että en ollut itse mokannut tilauksen kanssa, enkä tällä kertaa kyllä ollutkaan. Sitten seuraavaksi opetus kaikille levyjä myyville. Näin nimittäin hoidetaan reklamaatiot sen jälkeen kun itse on jotain mokannut. Laitoin viestiä CDON:iin, ja päivässä tuli tieto, että pahoittelemme että olemme mokanneet, palautamme rahat välittömästi ja voit pitää tuon Blurayn. Näin myös tapahtui, hienosti hoidettu reklamaatio.

No, ainoa mikä hieman jäi harmittamaan oli se, että nythän sitä edullista 4K:ta en sitten saanut tästä leffasta, ja vielä tänä päivänäkin tämä leffa on hankkimatta 4K:na vaikka voisi hyvinkin olettaa, että juuri tälläinen leffa hyllyyn olisi saatava. Tästä on kuitenkin sen verran tullut ristiriitaista arviota, että ajattelin nyt ainakin ensimmäiseksi katsoa tämän Bluraynä, ja ehkä täydennän sitten hyllyä joskus aikanaan kun hinta on kohdillaan. Puhetta on myös ollut paljon, että äänet 4K-levyllä eivät ole kovinkaan kummoiset, joten senkin vuoksi en nyt oikein jäänyt kaipaamaan mitään parempaa. Äänet tässä blurayssä ovat sellaista aika perus John Wickiä, mutta eihän nekään nyt enää viimeisimmissä ole ihan niin priimaa enää olleet, vaan enemmänkin sellaista kohtuutonta ampumista joka suuntaan. Enemmän ehkä meteliä kuin laatua. Tässä nyt ehkä hieman sitä samaa, aika paljon tapahtuu, mutta mikään ei oikein nosta tasoa sen korkeammalle. Siitä hieman varoiteltiin jo 4k:n kanssa, joten eipä sitten tässä 5.1 yllätä sen enempää. Pitääkö tämä sitten saada 4K:na, no ei kyllä varsinaisesti, vaikka tosiaan alelaarista sen varmasti vielä jossain vaiheessa tulenkin hankkimaan. Toki sen verran pitää sanoa, että kuvan laatu tässä ei ole avain priimaa, eli kuvan puolesta 4K toivottavasti on enemmän John Wickien laatua kuin tätä Bluray massaa.

Mutta miten sitten toimii tämä spin-0ff itse leffana. No ihan kivasti, eikä tämä nyt ole lainkaan niin huono kuin osa on ollut mieltä. Aika kiva, ja etenkin juuri yhdistyen näihin vanhoihin John Wickeihin toimii aika kivasti. Luulin muutenkin, että tämä on ihan täysin oma leffansa, mutta kyllähän tässä lopulta Herra Wick:kin on aika paljon mukana, ja mikä parasta, myös paljon muita hyviä näyttelijöitä, kuten ehdoton suosikkini Lance Reddickin Charon ja Ian McShanen Winston. Ana de Armas Evenä on hyvä, ja mikä parasta, kehittyy aimo harppauksin pitkin leffaa. Se itsasiassa ylipäätään on kaikista parasta tässä leffassa, että kun John Wickiä voi ampua vaikka metrin päästä singolla ja mitään ei tapahdu, niin Even tapauksessa hän todellakin saa iskuja alussa, mutta kehittyy kaiken aikaa. Ei siis vaan se että ottaisi aina enemän ja enemmän vain iskuja vastaan, niin hän itse asiassa oppii koko ajan taistelemaan paremmin ja sitä kautta välttämään osumia.

Lopulta siis tämä kyllä oli ehdottomasti positiivisempi yllätys kuin ehkä sitten lopulta uskalsin edes toivoa. Parannettavaa toki jäi, etenkin äänien osalta, mutta ihan leffana oli varsin piristävää toimintaa. Plussana ehdottomasti se, että tämä oli kuitenkin erittäin hyvällä tavalla ja hyvällä maulla miksattu yhteen alkuperäisten kanssa. Kiva leffa siis kaiken kaikkiaan.

Nyt tulee ehkä astetta mielenkiintoisempi, tai sitten vaihtoehtoisesti astetta oudompi päivitys, saatte ihan itse päättää. Nimittäin, jos et vielä tiennyt, niin kerron nyt tässä viimeistään, että Tron Legacy on ollut kautta aikain yksi suurimpia suosikkielokuvia, ja leffan äänien ja kuvan vuoksi myös sellainen leffa, joka on varmasti myös erittäin paljon ollut vaikuttamassa tämän oman harrastuksen syntyyn. Sitä on tullut katsottua uudelleen ja uudelleen, vaikka leffasta ei ole pitkään edes ollut kuin bluray versio 5.1 äänillä. No, mutta sitten siihen mielenkiintoiseen yksityiskohtaan, nimittäin tästä huolimatta tämä ensimmäinen osa syntymävuodeltani 1982 on jäänyt täysin katsomatta ja jotenkin jopa tullut se ihan ignoorattua, ei ole jotenkin kiinnostanut yhtään. Vielä oudommaksi asian tekee se, että nyt kun tästä saagasta saatiin vihdoin ulos kolmas ja varmasti vielä toista osaa näyttävämmäksi ja paremman kuuloiseksi kehuttu Ares, sitäkään en ole edes nähnyt tai menossa leffaan katsomaan. No, tähän viimeiseen asiaan sentään on joku selitys, nimittäin odottelemme Leffahullun ja Popcorn with Eskon kanssa tätä saapuvaksi levylle, jolloin laitamme sen sitten ruudulle kotona.

Mutta mutta, nyt se on sitten tämä ensimmäinenkin sitten vihdoin katsottu, pitihän se nyt tietysti kuitenkin hankkia kun kerran se vihdoin saatiin 4K:ksi. Leffan sisällöstä ei ollut sen kummemmin mitää tietoa tai oletuksia, joten avoimin mielin lähdettiin tätäkin katsomaan, tiedostaen kuitenkin, että ihan valtavat odotukset eivät kuitenkaan olleet. Leffan alku on kohtuullisen hämmentävää, en oikein tiedä mitä tässä tapahtuu. Tässä tulee ehkä hieman Space Odyssayskin mieleen, sellaista aikakaudelle tosi hienoa ja erilaista visuaalista masterpiece meininkiä. Onneksi leffassa pääosassa on kuitenkin ihmiset, eli kyllä tämä leffana toimii itselleni lopulta kuitenkin paljon paremmin kuin uskalsin ehkä pelätä. On muuten aika jännää, että jotenkin tästä leffasta sai fiboja myös esim sellaisiin tämän päivän blockbustereihin kuten Squid Game ja toki hieman lähempänä leffan aikakautta ollut matopelibuumi, jota itsekkin tuli tahkottua aamusta iltaan, ja niin, pakko muuten kehua, että matopeli on muuten tullut pelattua läpi täälläkin, tietäjät tietää.

Näyttelijöiden työ hieman katoaa pukujen ja grafiikoiden taakse, hyvin tässä silti tämä casti toimii. Muutenkin tämä toimii omasta mielestä kyllä hyvin pohjustuksena tuohon legendaariseen Legacy:yn, josta moni puhuu ettei olisi niinkään mitään tekemistä ensimmäisen kanssa. Kyllähän näillä on paljonkin, vaikka näidenkin välissä toki aikaa lähes kolmisen kymmentä vuotta kun tuo Legacy ilmeistyi vuonna 2010. Eikä ihme, mulla meni todella pitkään edes tajuta, että Tron Legacy ei ole vain oma leffansa vaan jatko-osa ylipäätään. No, faktahan nyt joka tapauksessa on se, että ei tuota toistakaan leffaan sen varsinaisen hyvyyden vuoksi olla moneen kertaan katsottu, vaan ihan puhtaasti huikean audiovisuaalisen näytöksen.

Audiovisuaalisesti tämäkin on kyllä näyttävä leffa ja kun otetaan huomioon leffan vuosikymmen, niin todella hienoja juttuja on mukana. Tämä kaikki kun on nyt vielä restoroitu tähän päivään, niin kiva tätäkin on katsoa. Äänien osalta leffa on hieno, mutta ei todellakaan mitään tekemistä Legacyn kanssa, puhumattakaan siitä mitkä ovat odotukset uusimpaan. Joo takana tapahtuu silloin tällöin oikein mukavia juttuja, mutta ei mitään maata mullistavaa. Äänien osalta siis aika perus settiä.

Mutta tulipahan nyt sitten tämäkin nähtyä, eikä kyllä harmita yhtään. Tästä sitten seuraaksi Legacyyn, jota en ole vielä 4K:na nähnytkään. Niin, ja sitä Arestahan sitten todellakin odotellaan tammikuun alkupuolella saapuvaksi!