Nyt kun on ollut kovaa kiirettä, Netflix on jäänyt todella vähällä. Kyse ei kuitenkaan ole vain kiireestä, vaan jotenkin ylipäätään tuo Netflix on ollut jotenkin aika vaisu jo pitkään. Sinällään harmi, että kun sieltä on jotain katsonut, niin ihan hyvää materiaalia sitä on aina tullut vastaan, mutta pitäisi vaan olla enemmän aikaa etsiä, jos tuosta etusivulta ei suoraan löydy mitään mielenkiintoista. Toisaalta toinen ongelma ehkä on ollut se, että se mitä olisi katsonut, olisi ollut enemmänkin myöhäisillan materiaalia, jota taas ei ole jaksanut päivällä katsoa (kun halunnut katsella paremmilla äänillä olevaa materiaalia). Toinen, ei niinkään ongelma taas on ollut se, että fyysisiä levyjä on tullut ostettua paljon enemmän kuin aikaisemmin ja niitä on sitten myös tullut katsottua. Rehellisesti sanottuna, koko Netflixin laittamista katkollekin on tullut paljon mietittyä, mutta koska se on tällä hetkellä ainoa auki olevan striimauspalvelu, niin on saanut vielä olla. Niin, ja onhan sieltä tullut sitten paljon katsottua draamoja ja muuta alle tunnin sarjaa.

Tälläkin kertaa katsottava leffa oli hieman rauhallisempi, eli tällä kertaa päätin katsoa tanskalaista draamaa, nimeltään Rehellinen Elämä. Hyvällä tavalla sanottuna aika erikoinen leffa. Hyvä leffa, mutta hyvin ehkä sellainen ideologisuudesta kertova leffa, johon en oikein saanut mitään kosketuspintaa. En ehkä oikein vaan ymmärtänyt mistä tässä on kyse, jos siis puhutaan tosielämästä. Näitä ihmisiähän siis on, mutta en ole oikein koskaan ymmärtänyt mitä he ihan oikeasti yrittävät tai luulevat saavansa aikaan. Voiko oikeasti kaiken rikkomalla saada jotain positiivista aikaan. Tulee mieleen yksi kotimainen järjestö, en vaan pysty mitenkään ymmärtämään miten tuolla tavalla voisi saada jotain itselleen positiivista aikaan.

Muutenhan leffa on ihan hyvin tehty ja mielenkiintoinen. Juoni johtaa hyvin paikasta ja hetkestä toiseen ja leffaa kuljetetaan kivasti eteenpäin. Roolitukset ovat onnistuneita ja etenkin juuri pääosat ovat kaikki todella hyvin maaliin osuneita roolituksia. On myös hyvin mielenkiintoista katsoa pitkästä aikaa skandinaavista laatua, ei ole ensimmäinen hyvä leffa joka Tanskasta tulee. Yksi hyvin mielenkiintoinen juttu tässä leffassa kuitenkin oli. Leffassa on ns. Atmos äänet, mutta koko leffan aikana yksikään ainut bed layeriä ylempi kanava ei aktivoitunut, joten ei tässä kyllä mitään muuta atmosta ollut kuin nimi ääniraidassa. Ja kyllä, myös Trinnov tunnisti Atmos raidan, eli sellainen tässä teoriassa kyllä oli, vaikka Atmoksesta muuten ei ollut tietoakaan. Aika mielenkiintoista, en ole tälläiseen koskaan ennen törmännyt!

Jälleen ollaan tämän vuoden tärkeinpien leffojen ja tärkeinpien hankintojen äärellä. Onhan se ollut päivän selvää, että F1 tulee saada kotiin katsottavaksi, mutta varmasti ensimmäisenä ajatuksena tämän kohdalla oli, että se pitäisi hankkia sitten myös suoraan Steelbook versiona. No, tällä kertaa Steelbook jäi kuitenkin oman sijasta kaupan hyllyyn, nimittäin tuo tavallinen versio auringonlaskuineen vaan oli niin paljon tyylikkäämmän näköinen. Joten tällä kertaa Future Movie Shopista mukaan tavallinen versio, ja neljä muutakin leffaa, mm. The Sixth Sense, Superman ja Smile 2. Katsottavaa siis riittää jatkossakin.

F1 tuli siis nähtyä tietysti jo leffassakin, tässä juttua siitä. Leffa kiinnosti siinä määrin, että ehdottomasti oli mentävä leffaan katsomaan, vaikka tiesin, että kotonakin tämän varmasti haluan vielä nähdä. No, olihan se ihan selvää leffassa käynninkin jälkeen, että tämä pitää saada, ja toivottavasti mahdollisimman pian. Leffassa on hyvä juoni, vaikka ehkä kuitenkin jotenkin sellainen aika perinteinen. Vielä tälläkään katselulla en ole kovinkaan vakuuttunut siitä, että tästä millään muotoa tulisi Top Gun millään muotoa mieleen, vaikka jotain samoja piirteitä sitten olisikin. Ihan oma laadukas tekele tämä on, ja ennen kaikkea tässä itseäni vakuuttaa se kaikki tekniikka ja osaaminen, mitä tuolla Formula ykkösissä on taustalla. On todella hienoa, että näihin saadaan hieman laajempaa kuvaa kuin mitä televisiossa kisoja katsoen saa, vaikka en nyt voi olla kieltämättä, että yhtään kisaa en ole itse vuosiin enää katsonut.

Äänien osalta leffa on hieno, ja aina kun Hans Zimmerin nimi löytyy tekijöiden joukosta, tietää että jotain hyvää on tulossa. Tässäkin leffassa tavallaan kaikki on enemmän kuin kohdillaan, eikä tavallinen kuluttaja varmasti tule ääniraidan kanssa pettymään. Omalta osaltani leffa jätti silti vielä hieman toivomisen varaa. Leffassa ei objektit liiku lainkaan, vaan ovat vain passiivisia. Katossa ja seinillä kyllä kuuluu hieno 9.1.6 miksaus, mutta ilmeisesti objekteille ei sitten vaan ole tullut mitään tarvetta. Autojen ajelukin on hyvin vakuuttavaa, mutta silti, ei tämä nyt omasta mielestä kyllä esim. Gran Turismolle silti mitenkään vedä vertoja. Eli ehdottomasti nautinnollinen leffa, jonka hyvinkin voi katsoa uudelleen koska vaan. Jatko-osastakin jo puhutaan, itse suoraan sanottuna taas toivoisin, että nautitaan nyt tästä, mutta ei tämä nyt kyllä jatko-osaa välttämättä vaadi.

Lisää suurta herkkua itselleni löytyy jälleen Future Movie Shopista kun lähestulkoon vielä lämmin levy saapui painosta ja päätyi juuri sinne, minne tälläisten leffojen kuuluukiin, eli omaan hyllyyn ja tämä leffa tietysti vielä Steelbook versiona, siitäkin huolimatta, että kumpikaan näistä Steelbookeista ei kyllä mielestäni tällä kertaa ole ihan täysin nappiin osunut, siis ulkonäön puolesta. Joo, ihan kivoja, mutta olisihan noista paljon hienommankin varmasti voinut saada. Mainittakoon muuten, että tämän kanssa samaan aikaan tuli matkaan paljoon muutakin kivaa, kuten F1, Sixth Sense, Smile ja Superman. Kaikki F1 lukuunottamatta vielä odottelee katsojaansa.

Ja sitten siihen leffaan. Leffahan lähtee liikkeelle todella vauhdilla, siis äänien osalta. Kerroin jo kun näin tämän ensimmäiseksi leffassa, että tässä on muutama sellainen kohta, jota ihan todella odotan että pääsisi kuulemaan kotona. Ja heti leffan alussa kun tämä ääni puhuu, on ääni miksattu järjettömän hienosti katsojan ympärille. Leffassa on todella monta sellaista kohtaa, jossa oikeasti hymy vaan vääntyy korviin asti. Hieman tästä eteenpäin, tullaan toiseen hienoon kohtaan, eli siihen kun Tomppa pelastaa Hayley Atwellin näyttelmää Gracea vihulaisen kynsistä, ja antaa näillä pahikisille kyytiä ns. ruudun ulkopuolella. Kohtaus ei ehkä ole aivan niin vakuuttava kuin isossa teatterissa, mutta toimii kyllä kotonakin hienosti.

No, sittenhän leffassa on taas tämä Entiteetti, joka nyt vaan on ihan sairaan hienosti toteutettu, ja tälläinen sitten taas kotona on paljon vielä vakuuttavampi kuin isossa teatterissa, vaikka se sielläkin kuulostaa hienolta. Näitä on leffassa muutamakin kohta ja jokainen ihan sairaan hyvä. Yleisilmeeltäänkin leffan äänet ovat kyllä parasta mitä tällä hetkellä leffoihin on saatavilla. Objektit eivät oli kovinkaan aktiivisia, joka kuvaa toki leffan tapahtumia, ei niitä siis oli sinne väkisin laitettu, mutta kun on niin kyllähän se ääni tässäkin aika kivasti liikkuu. Nykyään myös todella herkästi kritisoidaan basson tasoa siinä vaiheessa kun leffa saapuu leffasta levylle, mutta tässä ei kyllä siitäkään puutteesta ole tietoakaan. Leffassa on bassoa enemmän kuin tarpeeksi ja muutamassa kohdassa se on vielä poikkeuksellisen siististi tehty pieni sysäys, kun taas sukellusvenekohtauksessa sitä onkin pitkän aikaa ja erittäin rintaa kourivasti. Tätä leffaa nyt vaan voisi äänien puolesta katsoa ihan huvikseen vaikka aamusta iltaan, etenkin kun meteliä ei tosiaankaan ole korvia huumaavasti alusta loppuun, vaan juuri siellä missä pitää ja juuri silloin kuin pitää.

Myöskään kuvanlaadusta ei voi moitteita antaa. Leffassa on paljon kontrastia, välillä hyvinkin rakeista ”vanhaa kuvaa” jossa mennään tyylikkäästi muistoihin ja sitten taas kun ruudulla ollaan nykyajassa, on näkymä kirkastakin kirkkaampaa ja tarkkaa. Onhan tässä myös muutamat todella hienot maisemat ja muutkin jutut saatu mukaan, vaikka nyt itselle tuo lopun lentokonekohtaus ei se suurin juttu tässä ole, siitäkään huolimatta, että tietää miten se on tehty. Vakuutttavaa tai ei, niin onhan tässä leffassa nyt aika veitsen terällä sen kuuluisan uskottavuuden kanssa menty, olkoonkin sitten kuin vaan Mahdoton Tehtävä. Lentokone ja sukellusvenekohtaus ovat upeita, mutta etenkin tuo sukellusvene on vaan niin vedetty yli, että ei mitään määrään. Viihdettä tästä ei kuitenkaan puutu, ja kotona tämä on vielä paljon siistimpi kokemus kuin leffassa, josta voit lukea fiilikset tästä!

Pitkä odotus palkittiin tänään kun todella kauan odottamani Accountant 2 ehti viimeinkin katseluun. Tämä oli ihan ehdottomasti leffa joka piti käydä katsomassa myös leffassa, mutta enhän sitä sitten koskaan sinne asti kerennyt. En oikeastaan edes muista miksi en, olihan tämä nyt kuitenkin leffa joka kiinnosti paljon ja ennen kaikkea siis tietysti loistava ensimmäinen leffa lisäsi odotuksia, siitäkin huolimatta, että en näihin jatko-osiin ole enää viime aikoina ollut kovinkaan innoissani. Nooh, vastataan nyt siihen kysymykseen sitten heti, eli olisiko tästäkin leffasta tarvittu jatko-osaa, ei varmasti, mutta olihan tämä nyt silti leffana ihan hyvä sellainen.

Leffan alku oli alkuun hyvin hyvin hämmentävä, enkä oikein tiennyt mitä tästä kaikesta pitäisi oikein edes ajatella. Joo, kyllähän tämän nyt Accounttantiksi tunnisti, ja sanotaanko näin, että se aika väkisin kyllä tehtiin alkuun selväksi. Sen jälkeen kuin leffa sitten pääsi paremmin käyntiin, niin alkoi oikeasti tulemaan esiin asioita, jotka oikeasti avasivat aika paljon lisää taustaa tälle kaikelle. Etenkin tykkäsin paljon siitä mikä tämä puhuva ääni sitten lopulta oli ja ylipäätään se miten tämä kaikki toimii. Niin, ja sitten toisaalta kyllähän tämä taas herätti todella paljon myös pelottavia ajatuksia siitä, miten pahasti älyä voidaan käyttää myös väärin, kun kaikki laitteet jääkaapeista uuneihin on verkossa. Kun joku haluaa näitä asioita käyttää väärin, on uhkat ihan oikeasti aika valtavia, ja kuten tässä, sen jälkeen puhutaan enää vain ihmisten moraalista, joka esimerkiksi sota tilanteessa saattaa kadota ihan kokonaan.

Leffan äänien osalta toki odotin myös paljon, mutta en oikein tiennyt mitä odottaa, eihän tämä nyt lähtökohtaisesti kuitenkaan ihan sellainen toiminta tai muu leffa ole, jossa äänet ovat isoimmassa osassa vaikka toimintaa onkin. Silti, leffa on alusta lähtien hyvin aktiivinen 9.1.6 miksaus, jossa myös objektit ovat hyvinkin aktiivisessa roolissa. Ei leffassa tosiaan ole hirveästi mitään tarvetta erikoisille äänille, mutta kyllähän tämä raita on huolella tehty leffan kuvaa tukemaan. Bassoa on, mutta ei liikaa. Yksi hyvin erilainen bassokohta leffassa oli, eli jotain hieman uutta ja erikoista. Toisaalta leffassa on myös yksi ihan huikea highlight kohta, jossa takaapäin ammutaan kaveri ruokapöytään. Aivan ehdottomasti demo-kohtaus! Muuten sitten äänet ovat kovaa perustasoa läpi koko leffan. Kuvakin toimii hyvin, mutta ei tässä nyt kuvan osalta mistään high lighteista puhuta, vaan sellaista perus tummaa toimintaa täynnä.

Lopputulemana siis olin kyllä aika innoissani tästä ja tykkäsin sitten lopulta jopa yllättävän paljon. Alku ei oikein meinannut lähteä, mutta kun lähti, niin sitten loppua kohden leffa paransi menoaan ja tykkäsin kyllä. Olisiko tätä tarvinnut tehdä, niin ehkä kuitenkin enemmän kuin montaa muuta jatko-osaa, tämä nimittäin oli jatko-osana lopulta aikas kiva. Kannattaa siis katsoa jos ei vielä ole tullut katsottua.

Olipahan viikonloppu, nimittäin hyvin pitkään suunniteltu vierailu saatiin vihdoinkin toteutumaan kun leffamaailman tutut Leffahullu ja Popcorn with Esko tulivat vierailemaan Leffafriikki Cinemassa. Tätä on pitkään mietitty ja suunniteltu, mutta nyt saatiin vihdoin aikataulut sopimaan ja miehet paikanpäälle tutustumaan hieman erilaiseen leffakokemukseen. Päivä kuitenkin avattiin paikallisella ruokakokemuksella, eli suuntasimme Bosgårdin luomutilalle testaamaan paikallista luomulihaa ja kyllähän herroille hyvät pihvit ja hampparit maistuivat. Onhan se täydellä mahalla aina mukavampi leffoja katsella. Sen jälkeen sitten pistettiin hetkeksi kamera laulamaan ja tästä on varmasti tulossa hyvin mielenkiintoista materiaalia jonain päivänä ainakin Leffahullun Youtubeen, onhan se nyt aika spektaakkeli aina kun Hullut ja Friikkit kohtaavat! Ottakaahan siis Leffahullunkin kanavat seurantaan, sieltä tulee jatkuvasti todella hyvää tavaraa leffojen ihmeellisestä maailmasta.

Tämän jälkeen piti sitten toki laittaa myös laitteet päälle ja nauttia kuvan ja äänen ihmeellisestä maailmasta. Ensin testailtiin monenlaista demomateriaalia ja avauksena laitettiin heti kaikki peliin ja pyöräytettiin ruudulle Blade Runneria ja siitä sitten hieman Hans Zimmeriä ja muuta kivaa. Herrat varmasti kommentoivat sitten omissa kanavissaan asiaa enemmän, mutta kyllähän se taisi aika vaikuttava kokemus olla myös näinkin paljon jo muutenkin kokeneille harrastajille. Kaikki kolme oltiin kuitenkin vahvasti sitä mieltä, että kyllä tämä kokemuksena leffateatterit voittaa heittämällä ja uudetkin treffit on jo suunnitteilla.

Pienen demoilun jälkeen piti sitten kuitenkin päästä vielä itse asiaan, eli kokonaisen leffan katsomiseen. Toiveissa oli leffa, jossa teatterin kuvan ja äänentoisto pääsisi oikeuksiinsa, ja muutamaa leffaa siinä sitten pyöriteltiin. Lopulta kuitenkin päädyttiin sellaiseen klassikkoon kuin Lucy. Lucy on myös yksi niitä leffoja, jotka aina tasaisin väliajoin nousee youtubessa puheisiin, mutta enpä ole tuota leffaa silti uudelleen pitkään aikaan katsonut, enkä kyllä oikein edes muistanut mitä siinä tapahtui ja mistä leffassa oli kyse. Harmi sinänsä, nimittäin tämähän on kyllä todella hyvä leffa, jossa Scarlet Johansson ja Morgan Freeman vetävät todella hyvät roolit. Juoni oli paljon parempi kuin muistinkaan ja kaikin puolin leffa on painettu upeasti puoleentoista tuntiin ilman mitään ylimääräistä tai puuttuvaa.

Toinen asia mitä en todellakaan muistanut on tosiaan se, että tämähän on sekä kuvan että äänen osalta aivan huikea demo-leffa. Leffassa on sitä kaikkea. Siinä on ensinnäkin loistava 9.1.6 ääniraita, jossa kaikkia kanavia oikeasti käytetään, kuitenkaan täyttämättä esimerkiksi kattokaiuttimia millään turhalla, eli ne eivät todellakaan ole koko aikaa aktiivisia, vaan aina kun niitä leffan vuoksi tarvitaan. Leffassa kuuluu hyvin materiaalia niin takaa kuin sivuilta, unohtamatta todella laadukasta dialogia, jota mm. Morgan Freemanilta kuullaan luennolla. Eikä tässä muuten kyllä bassopääkään ketään jätä kylmäksi. Myös objektit ovat hyvin aktiivisesti liikkeellä, joten kyllä tässä vieraat saivat parhaan mahdollisen demon ihan koko leffan mitalla.

Kuvankin osalta leffassa on kaikkea. On hyvinkin kirkkaita värejä, upeita maisemia ja tosiaan noita ns. välivideoita en muistanut lainkaan tässä edes olevan. En myöskään muistanut, että tässähän on tosiaan myös noita Morgan Freemanin luentokuvia, joissa ja mustan ja valkoisen kontrasti tulee upeasti esiin, näitähän siis käytetään useammallakin leffademolla materiaalina Youtubessa. Eli kuvankin osalta leffa oli ehdottomasti demomateriaalia ja tämä leffa on todellakin hyvä pitää mielessä, jos jatkossa tarvetta on huonetta demota. Kaiken kaikkiaan siis ihan loistava iltapäivä ja kiitos vieralle vierailusta.

Kuulin tästä leffasta ensimmäisen kerran kun olin vierailemassa Kino Konepajan uudessa Genelec teatterissa ja siellä pyöritettiin jonkun uuden ja yllättävän leffan traileria. Se mikä kuitenkin leffasta jäi päällimmäisenä mieleen, oli huikea bassoraita, joka tuossa trailerissa oli. Se jäi kaivelemaan ja piti sitten käydä tuo ehdottomasti tsekkaamassa myös leffassa. Kirjoitus tuosta käynnistä löytyy tästä. No, tuolloin tuo leffa tuli kuitenkin katsottua pienessä salissa Flamingon Finnkinossa, jossa ei ollut edes Atmosta, joten oli päivän selvää, että tuo pitää vielä kotonakin nähdä uudelleen. Jenkeistä tuli sitten tämä versio tilattu, ja nyt oli sen todellisen testin aika.

Leffassa tosiaan on Atmos raita ja kanaviakin on 9.1.6 asti hienosti käytössä. Muuten kyllä pitää leffasta sanoa, että musiikki kuulostaa enemmän kuin hyvältä, mutta ei se muuten ole tämän leffan juttu. Atmos löytyy joo, mutta eipä sitä sinällään paljon käytetä. Objekteja leffassa ei käytetä lainkaan ja muutenkin, esimerkiksi pannausta on kivasti siellä täällä, mutta ei paljon muuta. Sitä julmaa bassoa jota sain Kino Konepajalla vastaavasti taas tuntea, ei leffassa ollut kuin vasta aivan leffan lopussa, kun Dylan soitti ns. uutta musiikkia, silloin kyllä basso iski aika kivasti mukaan. Toisaalta, taiteellisesti aika hieno lisä leffaan.

Musiikki on tässä leffassa kaikki kaikessa ja onhan tätä kiva kuunnella, siitäkin huolimatta, että edelleenkään biisit eivät tässä itselle kovinkaan tuttuja ole. Silti, sekin toimi mielestäni paljon paremmin tässä nyt, kuin mitä se silloin leffassa oli. Muutenkin musiikin lisäksi koko leffa tuntui paljon paremmalta kuin aikaisemmin, voin oikeasti sanoa tykänneeni tästä leffasta ihan kokonaisuutenakin tosi paljon.

Tällä viikolla tuli myös käytyä messuilla, nimittäin tällä viikolla oli jälleen Habitare-messujen yhteydessä myös perinteiset Hifi-Messut. Habitaren puolella ei tälläkään kertaa kovinkaan paljon kodin äänentoistoon ollut antaa, toki kivana lisänä paikalle oli löytänyt tänä vuonna myös Hifi-Klubben ja Audioforum. Niin, ja sitten tietysti jälleen kerran mukana isosti myös Genelec ja Mareksound. Genelecin Launch alue oli taas aika kiva, vaikka sitä en päässytkään tositilanteessa testaamaan. Messukeskuksessa oli muutamia keikkoja ollut messujen aikana, mutta niihin en tällä kertaa itse kerennyt. Genelecin ja Mareksoundin upein juttu oli kuitenkin ”kupoli”, jonne oli rakennettu aika upea Atmos ympäristö, sekä visuaalisesti, että äänen osalta. Tuossa tilassa oli vaan yksinkertaisesti todella hyvä tunnelma ja toki mukana taas jutella Mareksoundin ja Genelecin hyvien tyyppien kanssa.

Vastaavasti sitten taas yläkerran Hifi-messuilla ei pahemmin yllätyksiä tänäkään vuonna tarjoiltu. Audiokauppa oli tuonut paikalle taas lähes koko myymälänsä, ja esittelyssä olevat pienemmät Dyn Audiot kyllä kuulostivat aika hienoilta, ja ennen kaikkea isolta ääneltä, joka todellakin täytti tuon ison tilan aivan ääriään myöden. Audiokauppa oli tuonut paikalle myös käytännössä messujen ainoa leffoihin liittyvät kokoonpanon, eli Yamahan uuden Soundbar systeemin. No, kivaltahan tuokin kuulosti, mutta kyllä soundbar on silti edelleen soundbar. Ja pakko edelleen tuota ajatusta hieman ihmetellä, jos nimittäin puhtutaan soundbarista, niin ei siihen omasta mielestäni kuulut erilliset taka-kaiuttimet ja subbarit, samalla voi sitten hankkia ihan kokonaisen 5.1 tai vastaavan systeemin. Mutta ihan kivalta se tuossa tilassa ainakin kuulosti joka tapauksessa.

Marekin kanssa käytiin myös mielenkiintoisia keskusteluja tulevaisuuden jutuista ja katsotaan mitä niistä sitten mahdollisesti seuraa. Mareksound oli toki paikalla myös Hifi-Messujen puolella, tällä kertaa yhden huoneen voimalla. Pääpanostus varmasti joka tapauksessa Habitaren puolella, joka sinällään ei yllätä, onhan tuolla aika erilaiset markkinat, erityisesti kun tuntuu, että eivät nämä Hifi-messut tässä vuodesta toiseen oikein kehity mihinkään suuntaan. Tulipahan silti käytyä, ja mikä nyt aina kuitenkin parasta on ehdottomasti tapaamiset tuttujen kanssa.

Tosi tarinaan perustuva Captain Phillips on löytynyt Bluraynä hyllystä jo jonkin aikaa, mutta nyt selvisi, että katsomatta se taitaa olla jäänyt. En nimittäin leffasta kyllä muistanut juurikaan mitään, ja luulin itse asiassa muutenkin että kyseessä olisi ollut joku ihan muu leffa. Tom Hanksin tähdittämä leffa on kuitenkin loistava, ja juuri tuo tosi tarina taustalla lisää leffan mielenkiintoa paljon. Kyseessähän on siis tarina siitä kun ensimmäinen amerikkalainen rahtialus joutuu merirosvojen hyökkäyksen kohteeksi 200 vuoteen. Enpäs tiedä olisivatko ryöstäjät tähän vaihtoehtoon päätyneet jos olisivat tienneet mitä tuleman pitää, mutta jotenkin tuntuu, että hieman tuli nyt liian iso pala haukattua.

Leffa on kuitenkin erittäin hyvä, ja tavallaan kuvaa kahta maailmaa aika hyvin. Elämän lähtökohdat saattavat ihmisillä olla aika erilaiset, silloin toisten ainoa mahdollisuus saattaa olla asettaa itsensä hengen vaaraan muiden vaatimuksesta, toiveena ja haaveena parempi elämässä jossain, mitä ei voi edes tietää. Jossain toisaalla on sitten taas hyvinvoivat ihmiset, jotka tekevät työkseen jotain, johon kuuluun isot riskit, mutta vastaavasti vaivasta maksetaan varmasti ihan kivasti. Nämä kaksi maailmaa kun kohtaavat paineistetussa ympäristössä, alkaa ihmisten todellinen luonne ja piirteet nousta esiin. Erinomaista työtä moneltakin kanilta, ohjaus, näytteleminen, dramatisointi ja kaikki muu ovat tässä hyvinkin kohdillaan, ja oikeasti todella laadukas toteutus tässä leffassa.

Tom Hanks on tässäkin todella vakuuttava jatkaa näitä herran hyvien leffojen sarjaa. Sinällään tässä ei ole mitään valittamista muissakaan rooleissa, mutta onhan tämä silti aika pitkälti Hanksin tarina. Äänetkin leffassa on ihan kivat, ei nyt ehkä mitään sen suurempaa ja mieleen jäävää, mutta ihan kivasti ne leffaa kyllä tukevat. Kuvaltataan tämä on muuten aika tummaa, eikä siinä sinällään ole sen ihmeempää. Mutta ei tämä leffa ainakaan äänien ja kuvan osalta aikanaan heikkene mihinkään suuntaan. Hyvä leffa siis, jonka varmasti tulen katsomaan vielä jossain vaiheessa myös uudestaan.

Tulipas menneellä viikolla muuten hankittua pitkästä aikaa huoneeseen myös jotain uutta, tai pitäisi varmaan sanoa että varaston puolelle räkkiin. Alkaa nimittäin olla leffoja kertynyt jo sen verran, että tuo vanha kymmenpaikkainen NAS:si alkaa täyttyä, ja jotain pitäisi asialle tehdä. Tuossa vanhassahan on siis kymmenen 8tb levyä sisällä, joista kahdeksan on puhtaasti leffakäytössä, joten tuohon olisi ollut mahdollista toki vaihtaa isompia levyjä, mutta koin kuitenkin järkevämmäksi hankki rinnalle toisen, etenkin kun löysin edullisesti sellaisen mallin, joka sopii suoraan räkkiin, sisältää kahdeksan levypaikkaa ja kaiken lisäksi mukaan hyvällä hinnalla kahdeksan 3tb levyä, joista saan sellaisen pari kymmentä teraa lisää tilaa uusille leffoille. Tosin, päätin tehdä ainakin nyt alkuun niin, että koitan ottaa tuohon vanhaa pari 8tb levyä lisää leffa käyttöön, mutta hieman vielä ollut haasteita tuon kanssa. Joka tapauksessa tilaa tuli lisää, mikä tärkeintä. Niin, ja uusi laite on siis mallia Qnap TS-869u-RP.

Black Bag tuli vastaan jo jossain nettisivuilla kun katsellut uusia 4K-leffoja, mutta eipä oikein vaikuttanut mielenkiintoiselta hankinnalta ihan puhtaasti levyn kannen perusteella. Uskokaa tai älkää, mutta tuollakin asialla on aika paljon merkitystä siihen, minkä leffan sitten lopulta ostaa tietämättä sisällöstä sen enempää etukäteen. Enkä tätä siis missään vaiheessa levyllä ole ostanut, enkä nyt varmaan tule ostamaankaan, vaan katsoin leffan Itunesista vitosen vuokralla. Aika harvoin on leffoja tullut viime aikoina vuokrailtua ylipäätään, mutta tämä sitten kuitenkin näytti aika mielenkiintoiselta kun lähti leffan traileria katselemaan, eikä kyllä mennyt nuo rahat lainkaan hukkaan, vaan kyseessä oli kyllä erittäin hyvä leffa.

Mitähän tästä sitten sanoisi, ehkä kyseessä voisi olla hieman tälläinen vanhanaikainen agenttileffa, jossa lähtötilanteena on se, että aviopari tekevät samaa työtä, mutta mitäs sitten tapahtuukaan, kun toisen pitäisi alkaa tutkia puolison toimia, joka näyttäytyy pääepäiltynä. Siitäpä sitten lähdetään selvittelmään kuka oikeastaan huijaa ja ketä. Tähtiähän leffassa riittää, Michael Fassenberger on George T. Woodhousen roolissa aivan jäätävän hyvä, samoin hänen puolisoaan Kathryn St Jeania näyttelevä Cate Blanchett. Pierce Brosnan ei ehkä ole ihan niin isossa roolissa, mutta antaa tälle leffalle kyllä sellaisen viimeisen silauksen, että uskottavuudesta ei tämä leffa ainakaan jää kiinni.

Ja juonihan tässä toimii enemmän kuin hyvin. Ennen kaikkea pisteet tällä kertaa siitä, että leffa on hyvinkin uusi ja erilainen, ei todellakaan tule mikään muu leffa tästä kovinkaan nopeasti mieleen. Jos leffaa pitäisi jotenkin yleisesti ottaen kuvat, niin sanoin että leffa on yhden sanan kuvauksena ”herrasmies”. Leffa toimii vakaasti ja varmasti, ei sinällään ota riskejä, mutta silti oikein mikään ei ole myöskään ennakoitavissa. Loistavasti siis käsikirjoitettu leffa, jota on alusta loppuun mielekästä ja mielenkiintoista katsoa.

Yksi varmasti vuoden 2025 puhutuimmista ja jopa hehkutetuimmista leffoista, joka ihan ehdottomasti oli myös hankintojen listalla, kantaa nimeä Sinners. Itselläni ei ollut ennakkoon mitään hajua siitä mistä leffassa on kyse tai ylipäätään minkälaisesta leffasta on kyse, ainoa asia mielessä oli, että tämä leffa on saanut sen verran paljon hehkutusta, että ehdottomasti menee katsottavien listalle. Niin, ja eikä sitä nyt kannata piilotella, kyllähän tässäkin taas niitä ääniä kehuttiin aika paljon.

Viime aikoina kiire on ollut aika huikeaa luokkaa, eikä leffojen parin ihan oikeasti ole ollut oikein aikaa, eikä toisaalta voimiakaan. Se on kuitenkin ihan ok, onhan tässä jo lähes tuhat päivitystä kasassa ja mukana jo Youtubekin, jonne olen kuitenkin viikoittain edelleen jaksanut vähintäänkin sen viikkovideon jaksanut tehdä. Se on itseasiassa ollut jopa aika kivaa ja seuraajienkin määrä on ollut koko ajan tasaisessa kasvussa. Käyhän sinäkin tilaamassa kanava, jos et sitä ole vielä tehnyt. Mutta tästä kiireestä johtuen, Sinner sai hieman erilaisen kohtelun, eli leffa tuli katsottua klassisesti kahdessa osassa, toinen eilen ja tänään sitten toinen puoli pakettiin. Ja sikäli kyllä mielenkiintoista, että leffa kyllä taisi mennä ihan leffanakin juuri näin, hieman kahdessa osassa. Ensimmäinen puolitoista tuntia oli erityisen hyvää. Tämä ihan rehellisesti yllätti katsojan aika kovasti, olemalla jotain aivan muuta kuin osasin edes kuvitella. Leffa oli erilainen, mutta todella todella laadukas. Olen ennenkin maininnut, että loistavan leffan katsoo koska vaan, vaikka se ei omaa suosikki genreä olisikaan. Ja tämä on juurikin sellainen, laadultaan, juoneltaan ja monelta muultakin osalta todella huikea teos.

Sitten tapahtui jotain, enkä nyt varsinaisesti tuomitse itse leffaa, kyllähän tämä oli erityisen hyvä leffa alusta loppuun, mutta jotenkin silti tuo leffa aavistuksen silti laimentui loppua kohden, syynä ehkä sitten lopulta se, että tästähän muodostui sitten lopulta vamppyyrileffa, joka nyt varsinaisesti ei tosiaan kuulu niihin omiin suosikki genreihin. Silti, eihän tässä nyt varsinaisesti nähdä mitään monstereita tai liian yliluonnollista, vaikka syödyistä tyypeistä aikamoisia otuksia syntyykin. Silti, ihan ehdottomasti siis kuitenkin enemmän ns. normaalileffa kuin yliluonnollista, ja hyvä niin.

Ja vaikka leffa lopussa hieman jotenkin hyytyykin, niin ehdottomasti leffa menee kuitenkin top-listalle, myös ihan yhtenä vuoden selkeästi parhaista leffoista, joita olen nähnyt. Mutta, se mikä tässä leffa ei hyydy on äänet, jotka menevät aivan heittämällä vuoden parhaaksi leffaksi tähän mennessä. Tässä leffassa kaikki yksinkertaisesti vaan niin täydellisesti kohdillaan, että hyvin vaikea löytää yhtään mitään negatiivista. Sen lisäksi, tässä on todella paljon huikeita highlighteja, ja ennen kaikkea sellaista todella harvinaista herkkua, että leffassa tulee paljon ns. uusia ääniä ja uusia äänimaailmoja. Tällä siis tarkoitan sitä, että todella monessa leffassa samat äänitehosteet toistavat itseään. Luodit kuulostavat samalta, samoin ukkoset ja räjähdykset. Tässä kuitenkin muutama kohta, jossa esim. basso kuulostaa jotenkin ihan älyttömän hienolta, erilaiselta ja uudelta. Tunnelmaa leffassa on ihan jäätävän paljon, ja score onkin leffassa aivan upeaa kuunneltavaa, ja voi olla aivan varma, että kukaan ei jää tämän leffan aikana kylmäksi, tykkäsi leffasta tai ei. Lisäksi sitten vielä erilaisia tehosteita, tila effektejä ja muuta, tämä leffa on parin tunnin pelkkää demo-materiaalia 9.1.6 Atmoksesta, jossa myös objektit ovat jatkuvasti liikkeessä!

Vuoden aivan varmasti odotetuin hankinta kotiin saapui vihdoin tänään, eli Ray Mendozan ja Alex Garlandin Warfare, joka muuten sattuu olemaan saman porukan tekeleitä kuin Civil War, josta myös tykkäsin todella paljon. Ihan täysin en ollut selvillä mistä leffa kertoo, siis sen lisäksi että sodasta toki, mutta ennen kaikkea tämä leffa tuli hankittua äänien vuoksi, niitä kun on kehuttu yksiksi parhaista Atmos äänistä koskaan ja jo tuo mainittu Civil War oli ääniltään aivan huikea.

Mutta tarina on siis Irakin sodasta, ja todenperäinen sellainen. Tarina perustuu Ray Mendozan omiin kokemuksiin ja käsittääkseni herra on ollut vahvasti myös leffan teossa mukana. Sikälihän juoni on aika simppeli, eli ensin hieman odotellaan, sen jälkeen koitetaan selvitä hengissä ja loppu sitten onkin sitä sodan kuvausta karuimmillaan, juuri sitä minkä Garland osaa parhaiten. Leffa on todella uskottava, eikä todellakaan lisää tippaakaan fiilistä, että joku katsojista haluaisi olla tuolla mukana. Sota on julmaa, enkä kyllä ymmärrä miksi mitään asiaa enää tässä maailmassa pitäisi ratkoa sodan merkeissä. Siitä huolimatta sota on tällä hetkellä lähempänä ihmisten elämää joka puolella mailmaa, kuin mitä on aikoihin ollut. Väärä suunta, mutta minkä pieni ihminen voi asialle tehdä.

No mutta sanotaanko nyt näin, että ei tämä leffa nyt ehkä juonellisesti tai mielenkiintoisuudeltaan vuoden leffa ole, mutta sanoisin, että puolitoista tuntia kuitenkin ihan hyvin käytetty. Esimerkiksi juonellisesti jonkin verran parjattu Civil War oli aika paljon mielenkiintoisempi. Tässähän ei oikeastaan hirveästi tapahtunut mitään, jännitys ei ollut ihan niin käsin koskekeltava kuin Civil Warissa, eikä kuvauskaan ollut ihan niin ihon alle menevää, vaikka se tässäkin kyllä tuotiin hyvin lähelle ihmisen kärsimystä. Ja sitähän tässä nyt ehkä eniten nimenomaan haluttiin kuvata, sodan raakuutta ja kärsimystä. Siinä tavoitteessa kyllä varmasti onnistuttiin erittäin hyvin.

Sitten niihin ääniin, jotka kyllä olivat juuri niin mestarilliset kuin on hehkutettu. Edelleen tulee mieleen ihmiset, jotka eivät usko Atmokseen ja he joiden mielestä täysin turha keksintö kaiken kaikkiaan. Kun on kunnon laitteet ja tälläinen leffa, voisi aika monen mielipide muuttua. Ja aivan kuten Civil Warissa, hyvät äänet ei ole sama kuin kovat äänet tai kovat bassot, hyvät äänet tai oikeastaan loistavat äänet ovat hiljaisuutta, tarkkuutta, tarkoituksenmukaisuutta ja ennen kaikkea leffaan täydellisesti sopivat. Tässä leffassa on kaikki, syvää bassoa, tunnelmaa, tarkkoja laukauksia, piinaavaa hiljaisuutta ja katsojan tuolista nostattavaa dynamiikkaa. Äänet on suunniteltu, niitä ei ole vain tuikattu sinne tänne muodon vuoksi. Äänet on tietysti 9.1.6 ja vaikka kaikki kaiuttimet eivät samaa määrää materiaalia saakaan, kaikki saavat juuri sen mitä pitää. Objektit ovat jatkuvasti aktiivisia, juuri silloin kuin tarvitaan, ihan vaikka vain pieneen yksityiskohtaan. Ei ole tätä leffaa turhaan hehkutettu, ja kyllä, todellakin katsomisen arvoinen leffa ja äänien puolesta heittämällä top-listalle!