Paljon on puhuttanut uusi Michael, eli Michael Jacksonista kertova elämänkerta-elokuva, joten pitihän se itsekin käydä sitten katsomassa heti pois. Itselleni tosin kaikista suurin mielenkiinnon herättäjä oli se, että leffaa on toisaalta moitittu paljon siitä, että siinä kerrotaan vain positiivisia asioita, eikä Jacksonin toista puolta käsitellä leffassa lainkaan. Toisaalta sitä on kehuttu todelliseksi fani-elokuvaksi, ja se oli juuri se, joka sai minut lähtemään leffaan siltä istumalta. Olen moneen kertaan jo tässäkin blogissa todennut, kuinka moni artistilegendasta kertova elokuva on tuhottu sillä, että tärkeintä on ollut vain kertoa artistin mustasta puolesta, nostettu täysin tarpeettomasti valokeilaan huumeet, päihteet ja kaikki muu, joka on enemmänkin ollut ehkä seurausta kuin syy. Toisin sanoen, näistä artisteista ei olisi ikinä kirjoitettu mediassa sanaakaan, jos he eivät olisi musiikillisesti olleet niin hyviä. Tämä on se sankaritarina jonka itse haluan nähdä valkokankaalla, kun sitten taas tätä kaikkea muuta voidaan käsitellä Netflixin dokumenteissa niin paljon ja monelta kantilta kuin nähdään tarpeelliseksi. Sainko tänään siis sitä mitä lähdin hakemaan, todellisen fanielokuvan, joka korostaa nimenomaan sitä musiikkia ja ehkä maailman kovinta artistia ikinä, todellista popin kuningasta Michael Jacksonia.
Ja kyllä, tänään sain leffassa sen mitä halusin ja paljon vielä enemmän. Harvoin aika suoriltaan annan leffalle viittä tähteä, mutta tänään kaikki oli leffassa enemmän kuin kohdillaan. Jacksonin tarinan tuntee kaikki, tai ainakin luulee tuntevansa, ihan niin kuin minäkin. Eli en tarinaa sen paremmin tunne, mutta tästä leffasta jäi käteen todella uskottava fiilis. Ensinnäkin Colman Domingo, mikä rooli ja mikä roolisuoritus. En tiedä millainen Joseph Jackson on oikeasti ollut, mutta ainakin tässä elokuvassa itselleni tulee vain ja ainoastaan fiilis, että hän on ollut juuri tälläinen. Ylipäätään koko tämän leffan tarinan kerronta on ihan uskomattoman hyvää. En todellakaan edes harkinnut, että olisi kelloa halunnut leffan aikana katsoa vaan leffa naulitsi seuraansa aivan täydellisesti. Toki iso syy tähän on myös ensin Juliano Valdi nuorena Michaelina ja sen jälkeen Jaafar Jackson aikuisena Michaelina olivat sairaan hyviä. Ei sikäli, että onhan hänellä tämä homma kirjaimellisesti veressä, kyseessä kun sattuu oleman Michaelin veljenpoika. Se miten Jaafar kuitenkin tämän todella vaativan roolin naulaa on lähes käsittämätöntä. Michael Jacksonin puhetyyli ja olemus on niin autenttinen kuin sen toinen ihminen vaan voi tehdä. Ihan huikeaa.
Toisaalta jos kerronta oli leffassa kohdillaan, niin oli sitten myös kuvallinenkin ja äänellinen kerronta. Leffa oli laadultaan ehkä hienoin elokuva jota olen pitään aikaan nähnyt. Taas ihan pikkiriikkisenä miinuksena pitää antaa palautetta kuvakoosta, mä vaan niin vihaan näitä mustia reunoja, oli ne sitten missä vaan. Ne vaan eivät yksinkertaisesti kuulu leffateatteriin. Eli tämä oli käsittääkseni nyt muodossa 1.85:1, kun koko skriinin olisi tarvittu 2.40:1 kokoinen kuva. Jos mennään katsomaan elokuvaa isolta skriiniltä, olettaa sen oikeasti olevan kokonaisuudessaan käytössä. Mutta takaisin itse elokuvaan, eli kuvallinen kerronta, leikkaukset ja elokuvan rytmi toimii tässä sellaisella tavalla, että ei ole aikoihin nähty. Lopun pitkä konserttipätkä katkaisee leffan rytmiä aavistukseen, mutta ajaa silti tarkoituksensa, hieman samalla tavalla kuin esim Bohemian Rhapsodyssä, mikä nyt ei yllätä kun samoja tekijöitä käsittääkseni tässäkin taustalla.
Samoin äänisuunnittelu ja toteutus ovat tässä aivan top-notch. Leffan dynamiikka on aivan järjetön, eli välillä mennään todella hiljaa ja jokainen sipsipussin rasahdus kuuluu, kun taas hetkessä mennään taas todella lujaa. Ja oikeissa kohdissa, eli tuo dynamiikka ei ole vain ääntä, vaan jakaa leffan rytmiä todella taitavasti. Leffassa myös surroundeissa on paljon kaikkea mielenkiintoista, eikä vain konserttien taustoja vaan paljon muutakin. Tämä on ehdotttomasti elokuva, jota odottaa äänien puolesta myös kotiin. Musiikki tässä on toki paljon pääosassa, mutta sekin kuulostaa erityisen hyvältä ja laadukkaasti toteutetulta. Kappaleet ovat tuttuja ja ne tuodaan eloon tarinassa. Ei liian syvällistä, vaan ainoastaan tarinaa eteenpäin kuljettavana. Aika siisti kokemus siis kokonaisuutena.
Mutta palataanpa vielä takaisin tuohon ensimmäiseen kappaleeseen. Michael Jacksonin elämään mahtuu niin paljon asioita, hyviä ja pahoja, että ehkä tällä kertaa olen jopa innoissani siitä, että tästä on tiettävästi tulossa jo toinen osa heti perään. Käsittääkseni noin 30% tuon elokuvan materiaalista on jo kuvattuna ensimmäisen osan kuvausten aikana, joten tuskin sitä tarvitsee kovinkaan kauaa odottaa. Mutta mitä tuolta leffalta sitten oikein odotan tai edes kuvittelen? Todella vaikea kysymys. Kuulostaisi jotenkin järkevältä, että tämä ensimmäinen olisi nimeltään vaikka Michael Jacksonin nousu, ja toinen sitten Michael Jacksonin tuho. Ottaen huomioon kaiken mitä Jacksonin elämään kuuluu, tuskin toista näin positiivista leffaa tullaan enää näkemään, eikä se oikein olisi mielestäni edes oikein. Toisaalta, haluanko sitten valkokankaalla nähdä myöskään sitä versiota, jossa keskitytään pelkästään negatiiviseen, tuskin. Joten voisiko tuo toinen osa sittenkin olla jotain siltä väliltä, jäädään odottamaan, mutta tämän jälkeen päivän selvää on se, että sekin kyllä on nähtävä.
leffafriikki.com 