Seuraava Netflix uutuus katsantaan ja tällä kertaa leffaksi valikoitui heti suosituksista Pelon Palkka niminen leffa. Dolby Atmos, Dolby Vision ja jonkinlaista toimintaa näyttäisi olevan tiedossa, joten sopii erittäin hyvin tähän väliin. Ennen kaikkea nyt oli kova tarve löytää jotain hyvää tavaraa Waveformingin testaamiseen, mutta toisaalta kova tarve oli vaihteeksi taas jollekin vähän paremmalle leffalla ihan muutenkin. Molemmat toiveet täyttyivät tässä lopulta sitten suhteellisen kivasti.
Heti alusta lähtien oli selvää, että nyt ollaan taas hieman paremman Atmoksen äärellä ja tässä Ranskalaisessa toimintaleffassa, joka itse asiassa on uudellen filmatisointi vuoden 1953 leffasta Le Salaire De la peur äänet näyttivät täyttävän kaikki 9.1.6 kanavaa ja Atmoksen objektitkin näyttivät hyvinkin aktiivisilta läpi leffan. Niin, ja edellisenä iltana olin vielä yrittänyt hieman parannella tuota kalibrointia, ja uusi kalibrointi tuntui heti toimivan paremmin kuin vanha. Uudessa kalibroinnissa tarkensin vieläkin edellisestä mikrofonin paikkoja ja samalla sain ainakin huoneen room-modeja vieläkin pienemmiksi. Äänellisesti, bassot tuntuivat nyt ehkä hieman kovemmilta ja napakammilta. Kaiken kaikkiaan, äänet kuulostavat kyllä mielenkiintoisen erilaisilta, mutta taas monta askelta paremmilta, vielä kun materiaalikin tukee oikeasti hienoja Atmos-effektejä.
Itse leffanakin tämä toimi varsin hyvin. Juoni tällä kertaa vähän niin ja näin, ei mitään perinteisten kliseiden viljelyä, vaan juonessa on ihan oikeasti myös yritystä hieman syvempäänkin. Käänteitä ei sinällään hirveästi ollut, mutta vaikka samoja elementtejä parisuhteesta, tai enemmänkin seksisuhteesta, veljeydestä ja perheestä oli tässäkin läsnä, niin nyt mentiin kuitenkin asiassa hieman pidemmälle. Tässä leffassa ihmishengellä oli arvoa, mutta silti ihmisiä laitettiin rivin jatkoksi aika surutta. Leffan kuitenkin kruunaa sen loppu, joka ainakin itselleni oli aika yllättävä ja tavallaan myös hyvin koskettava. Tätä en kyllä nähnyt tulevan, ja tälläiset loput ovat lopulta aina hyviä, vaikka ne ei välttämättä kovin iloista kuvaa jättäisikään. Joka tapauksessa leffa, jota piti seurata tarkasti, jotta pysyi mukana ja joka oikeasti sai mielenkiinnon pysymään koko leffan ajan itse leffassa. Näyttelijät tässä toimivat erittäin hyvin vaikka mitään tunnettuja nimiä itselleni ei tietenkään ollutkaan. Ei nyt top-listalle, mutta yksi alkuvuoden parhaita kokonaisuuksia joka tapauksessa.
Leffafriikki 