Tälläinen leffa kuin Code 8 part 2 ilmestyi viime viikolla Netflixiin ja herätti välittömästi kiinnostuksen. Mutta ensimmäisenä ajatuksena oli että mikä ihmeen Code 8, miten minusta tuntuu etten ole tälläisestä koskaan kuullutkaan, mutta onko se oikeasti mahdollista. No, eipä ollut mahdollista, vaan olihan se ensimmäinenkin osa aikoinaan nähty, tästä sen leffan arvioon. On tästä blogista nyt ainakin se hyvä puoli (osittain syy miksi koko blogin aikoinaan aloitin), että muistaa sitten itsekin mitä on tullut katsottua ja tehtyä vuosien aikana. Päiväkirja, sitähän tämä lopulta on. Ja kyllä, kävin siis itsekin blogista etsimässä että onko tämä leffa nähnyt vai ei, ja tämä muuten hyvä vinkki myös muille, tuo blogin haku toimii aika hyvin, eli jos haluat lukea juttuja juuri jostain tietystä aiheesta, niin laita hakuun ja saat suoraan siihen liittyvät jutut.

Aika jännä, että tällä kertaa edes kummankaan leffan trailerin katsominen ei palauttanut muistia, kertooko se sitten huonosta leffasta vai jostain muusta, paha sanoa, sen verran on aikaa ekasta katselusta ja uudelleen ei kyllä millään nyt jaksa katsoa. Tämä toinen osa kuitenkin oli ihan ok, ei mikään erityisen hyvä, mutta ei mitään íhmeellistä. Juoni on tavallaan ihan kiva, mutta ei sekään oikein saa silti tästä leffasta mitään klassikkoa. Teemana näitä supervoima-leffoja on ollut viime aikoina aivan liikaa ja näihin uuden kulman tuominen ei ole kovinkaan yksinkertaista. Eipä sitä tässäkään nähty, tavallaan sitä perus hyvän ja pahan vuoropuhelua, mikä sitten lopulta on se oikea tapa käyttää yliluonnollisia voimia jos sellaisia on siunaantunut.

Äänien osalta mennään samaa linjaa, teinien sanoin, ihan ok. Leffassa on kyllä 9.1.6 Atmos-raita, mutta kovinkaan aktiivinen se ole ainakaan objektien suhteen. Ääntä kyllä tulee kivasti joka suunnasta, mutta objektit pysyvät pääasiassa paikoillaan. Ei kuitenkaan täysin, niitäkin on tullut paljon nähtyä. Pari aika siistiä kohtaa jossa ääni liikkuu hienosti lähes koko ympyrän kuuntelupaikan ympäri ja bassoakin on kivasti, silti aika peruskauraa. Kiva silti että nykyään myös peruskaura voi kuulostaa ihan älyttömän hyvältä. Mutta katsokaa itse.

Muuten leffarintamalla ei kovinkaan paljon uutta. Uusia leffoja ei ole tullut tai juuri tällä hetkellä tulossa, eikä nyt kai paljon muutakaan ihmeellistä tällä viikolla. Tänään tuli mieleen sellainen leffa kuin Elvis, sieltähän alkoi koko tämän Trinnovin tarina ja tuo leffa on edelleenkin kotona katsomatta. Trinnovista muuten puheenollen, tällä hetkellä alkaa näyttää siltä, että Waveforming alkaisi olla lähempänä Leffafriikki-Cinemaa kuin osasin edes unelmoida. Jos tämä juttu nyt saadaan maaliin, niin siitä sitä onkin sitten taas paljon kirjoiteltavaa. Niin, ja yksi toinenkin erittäin mielenkiintoinen testi saattaa tässä olla tulossa, katsotaan miten se etenee, ennen kuin kerron lisää.

Vastataampa ensimmäisenä suoraan siihen kysymykseen, mitä moni ainakin ensimmäistä kertaa tämän blogin sivuille eksyneenä tuli etsimään, eli kannattaa mennä katsomaan uusi Dyyni osa 2 leffa, kyllä kannattaa. Jos sitten kiinnostaa enemmän miksi, niin siitä sitten lisää alempana. Tämä siitäkin huolimatta, että olen itse ensimmäisen osan nähnyt kolmesti vaikka leffasta en kovinkaan paljon tykännyt enkä sitä oikein ymmärtänyt, ja itse asiassa vain kerran sen kokonaan nähneenä, koska kahdella muulla kerralla nukahdin kesken, sen verran tylsää katseltavaa se oli. Kolmannen kerran katselin edellisenä päivänä ennen kuin eilen sitten suuntasin uusinta katsomaan paikalliseen leffateatteriin ja tämä itse asiassa osoittautui hyväksi ratkaisuksi.

Aina monta kertaa tästä on tullut puhuttua, että ensimmäiset osat olisi hyvä kertauksen vuoksi katsoa uudelleen ennen leffaan kuin menee uusinta katsomaan, mutta olihan se tällä kertaa nyt paljon helpompaa kuin esim jonkun Mission Impossiblen kanssa, jossa osia on paljon enemmän. Nyt selvisi yhdellä leffalla, joten se tuli katsottua. Ajatukset tuosta ensimmäisestä osasta ovat edelleen aika samat, pysyin tosin tällä kertaa hereillä koko leffan ajan, että ehkä siitä jotain enemmän sain nyt mukanaan teatteriin. Äänet toki leffassa ovat edelleen aika vakuuttavat, muuten leffa ei oikein aukene, mutta toisaalta fiilis on hyvin paljon sellainen, että tässä nyt vaan rakennetaan jotain tulevaa varten, joka sitten toivottavasti seuraavassa osassa aukeaa paremmin.

Ja kyllähän tuo toinen osa sitten tarinaa avasikin aika hyvin, ja itse asiassa aika paljon jopa paremmin kuin ensimmäinen. Niille, jotka ovat tarinan kirjana lukeneet tarina varmasti aukeaa helpommin, mutta itselle kun tarina itsessään on täysin tuntematon, on ollut todella vaikeaa päästä kärryille. Nyt tarina alkoi kokonaisuudessaan hahmottua paremmin, mutta jotenkin sellainen fiilis, että leffan lähes kolmen tunnin kestoa olisi tässä voinut silti hyvällä syyllä painaa hieman tiukempaankin pakettiin. Ei sinällään, aika meni leffassa varsin jouhevasti, mutta silti muutaman kerran piti katsoa kelloa hieman sillä ajatuksella, että paljonkohan tässä vielä on jäljellä. Leffana kuitenkin todella upea ja viihdyttävä, paljon mielestäni parempi kuin ensimmäinen, tykkäsi sitten aiheesta tai ei. Siitä kai on turha edes mainita, mutta leffahan on siis tekeleenä aivan upea ja kaikki on viimeisen päälle kunnossa sen puolesta.

Tällä kertaa myös hahmot aukesivat paljon paremmin, eikä näyttelijän työssä ole mitään kritisoitavaa. Hahmot ovat suhteellisen kiinnostavia, ja nyt myös Timothee Chalametin näyttelemä Paul Atreides alkoi vihdoin nousta esiin todellisena tähtenä. Hänen roolinsa kasvoi leffan edetessä ja hienosti hän sitä loi. Kiva nähdä mihin suuntaan sitten jatkossa mennään, tämähän ei siis jää tähän vaan seuraavaksi odotellaan kolmatta osaa, jota tässä varsin hyvin taas pohjustettiin valmiiksi. Myös Zendaya Chanin roolissa miellytti tässä leffassa erityisen paljon.

Sitten pitää vielä antaa hieman palautetta paikalliselle Biorexille, niin hyvässä kuin pahassakin. Ensinnäkin äänien puolesta leffa oli varmaankin paras, jonka olen leffassa koskaan nähnyt. En tiedä oliko kyse vain leffasta itsessään vai oliko ääniä nyt nostettu tätä leffaa varten kovemmalle, mutta vihdoinkin bassot oikeasti tuntuivat ja sitä ns tactile bassoa sai tuntea myös leffateatterissa. Tätä tulee enää nykyään aika harvoin enää saatua, ja sehän tässä kaikessa on mahtavinta, etenkin tälläisissä leffoissa. Nyt basso tuntui sekä penkeissä, että ihan rinnassa asti. Muutenkin leffan äänet olivat erittäin hyvin kohdillaan ja mm. seiniltä ja katosta sai paljon enemmän irti kuin aikaisemmin. Toki tämä leffa ei ehkä aivan parhaalla mahdollisella tavalla joka kohdassa atmoksia käyttänyt hyväksi, muutama kohta jossa olisi voinut olla vielä parempaakin, mutta ehkä se sitten paranee kun pääsee kotiin. Tulin teatteriin aika viime tingassa ja upeaa nähdä sali täynnä ihmisiä, mutta sain silti aika hyvän paikan salin suht keskeltä, eli sen puolesta leffa tuli kyllä koettua niin kuin pitääkin.

Mutta tästä päästäänkin sitten siihen asiaan, johon kyllä toivoisin nyt jo Biorexin puolelta pikaista reagointi tavalla tai toisella. Olen tästä puhunut aikaisemminkin, mutta nyt se iski taas kongreettisesti eteen. Nimittäin Porvoon Prime-salin paikkojen numerointi. Porvoon Biorexissä paikkojen numerot ovat keskikonsolissa kahden paikan välissä, mutta niissä lukee vain yksi numero. Eli jos tulet vasemmalta paikka 10 tarkoittaa eri paikkaan kuin tullessa oikealta. Tätä tapahtui nyt itselle, mutta myös todella monelle muulle, eli kun ihmiset olivat jo tulleet sisään ja teatteri alkoi täyttyä, alkoi paikkojen uudelleen jako, sillä todella monet istuivat väärillä paikoilla. Ikävää kun joutuu pyytämään ihmisiä siirtymään, ja kun ei viitsi suoraan osoittaa ketään sormella, niin siinä sitten vähän jokainen miettii, että kuka tässä nyt sitten oikein istuukaan oikealla paikalla. Oikeastaan ainoa tapa saada varmuus on laskea penkit reunasta, mutta eihän sitäkään oikein pysty tekemään kun sali on täynnä. Nyt vielä pimeys iski saliin sen verran ajoissa, että ihmiset vaihtelivat paikkoja vielä valojen sammuttuakin. Ei varmasti olisi hankalaa laittaa noihin penkkeihin uudet merkinnät tai sitten toiset viereen, niin että jokaisessa tuolissa lukisi molempien puolien numero. Tämä myös hämmentää todella paljon niitä jotka harvemmin käyvät, itse tämän jo tiedän ja osaan suhtautua, mutta monelle muulle saattaa olla ikävä kokemus.

Mutta summa summarum, kannattaako mennä katsomaan, aivan ehdottomasti. Tuleeko leffa sitten hankittua vielä kotiinkin niin aivan varmasti. Nyt ollaan aika lähellä sitä pistettä, että myös Waveforming alkaa ehkä siirtyä kohti Leffafriikki-Cinemaa, ja voin sanoa, että jokaiselle tämän leffan hankkivalle ainakin subbarit tulee testattua viimeisen päälle. Tykkäsin myös kun leffassa oli muutamia ihan ”uusia” ääniä, jotka murisivat aika kivasti, etenkin yhdessä kohdassa kun jollain isommalla aseella ammuttiin. Näitä todellakin odottaa kotiin! Menkäähän ihmiset leffaan, siellä on aika kivaa!