Tälläinen leffa kuin Code 8 part 2 ilmestyi viime viikolla Netflixiin ja herätti välittömästi kiinnostuksen. Mutta ensimmäisenä ajatuksena oli että mikä ihmeen Code 8, miten minusta tuntuu etten ole tälläisestä koskaan kuullutkaan, mutta onko se oikeasti mahdollista. No, eipä ollut mahdollista, vaan olihan se ensimmäinenkin osa aikoinaan nähty, tästä sen leffan arvioon. On tästä blogista nyt ainakin se hyvä puoli (osittain syy miksi koko blogin aikoinaan aloitin), että muistaa sitten itsekin mitä on tullut katsottua ja tehtyä vuosien aikana. Päiväkirja, sitähän tämä lopulta on. Ja kyllä, kävin siis itsekin blogista etsimässä että onko tämä leffa nähnyt vai ei, ja tämä muuten hyvä vinkki myös muille, tuo blogin haku toimii aika hyvin, eli jos haluat lukea juttuja juuri jostain tietystä aiheesta, niin laita hakuun ja saat suoraan siihen liittyvät jutut.
Aika jännä, että tällä kertaa edes kummankaan leffan trailerin katsominen ei palauttanut muistia, kertooko se sitten huonosta leffasta vai jostain muusta, paha sanoa, sen verran on aikaa ekasta katselusta ja uudelleen ei kyllä millään nyt jaksa katsoa. Tämä toinen osa kuitenkin oli ihan ok, ei mikään erityisen hyvä, mutta ei mitään íhmeellistä. Juoni on tavallaan ihan kiva, mutta ei sekään oikein saa silti tästä leffasta mitään klassikkoa. Teemana näitä supervoima-leffoja on ollut viime aikoina aivan liikaa ja näihin uuden kulman tuominen ei ole kovinkaan yksinkertaista. Eipä sitä tässäkään nähty, tavallaan sitä perus hyvän ja pahan vuoropuhelua, mikä sitten lopulta on se oikea tapa käyttää yliluonnollisia voimia jos sellaisia on siunaantunut.
Äänien osalta mennään samaa linjaa, teinien sanoin, ihan ok. Leffassa on kyllä 9.1.6 Atmos-raita, mutta kovinkaan aktiivinen se ole ainakaan objektien suhteen. Ääntä kyllä tulee kivasti joka suunnasta, mutta objektit pysyvät pääasiassa paikoillaan. Ei kuitenkaan täysin, niitäkin on tullut paljon nähtyä. Pari aika siistiä kohtaa jossa ääni liikkuu hienosti lähes koko ympyrän kuuntelupaikan ympäri ja bassoakin on kivasti, silti aika peruskauraa. Kiva silti että nykyään myös peruskaura voi kuulostaa ihan älyttömän hyvältä. Mutta katsokaa itse.
Muuten leffarintamalla ei kovinkaan paljon uutta. Uusia leffoja ei ole tullut tai juuri tällä hetkellä tulossa, eikä nyt kai paljon muutakaan ihmeellistä tällä viikolla. Tänään tuli mieleen sellainen leffa kuin Elvis, sieltähän alkoi koko tämän Trinnovin tarina ja tuo leffa on edelleenkin kotona katsomatta. Trinnovista muuten puheenollen, tällä hetkellä alkaa näyttää siltä, että Waveforming alkaisi olla lähempänä Leffafriikki-Cinemaa kuin osasin edes unelmoida. Jos tämä juttu nyt saadaan maaliin, niin siitä sitä onkin sitten taas paljon kirjoiteltavaa. Niin, ja yksi toinenkin erittäin mielenkiintoinen testi saattaa tässä olla tulossa, katsotaan miten se etenee, ennen kuin kerron lisää.
Leffafriikki 