Yksi parhaista puolista Netflixissä jo edellisellä kierroksella oli ehdottomasti se, että sieltä löytyy paljon leffoja eri maista. Aikaisemmin katselin etenkin paljon Espanjalaisia, jotka olivat järjestään erittäin hyviä. Nyt vuorossa oli kuitenkin taas harvinaisempaa maata, eli Italialaista. Leffan nimi oli Nimeni on Vendetta ja kyse hieman tälläisestä perus lähtötilanteesta, jossa entisen tappajan tausta alkaa paljastua kun historian tapahtumat palaavat arkeen ja tappajat alkavat seurata. Kosto menee kuitenkin hieman pieleen ja siitä alkaa taas tälläinen perus ihmisjahti, jossa ihmisiä lahdataan pois tieltä sitä mukaa kun niitä sattuu tulemaan. Siihen sivuun vielä pientä Isä-tytär kuviota ja leffa on valmis.

Mut jos nyt tuo alun kuvaus on hieman karu, niin ei tämä nyt missään tapauksessa ollut kovinkaan huono leffa. Paljon sellaista pientä nykyajan tekniikkaa, juoni varsin kuitenkin hyvä ja sujuva ja kyllä tykkäsin myös näyttelijöistä. Alessandro Gassmann on erittäin hyvä, eikä muussakaan kaartissa ole mitään valitettavaa. En tiedä yhtään minkälaisen budjetin leffasta tässä on kyse, mutta ennen kaikkea tärkeää on se, ettei leffasta tule tippaakaan halpa fiilis, vaan leffa vaikuttaa kuitenkin erittäin laadukkaalta. Eikä tätä nyt ole lopullakaan pilattu, eli vaikka leffa kestää vain sen puolitoista tuntia ja loppuratkaisu on ehkä hyvin arvattavissa, niin kyllä tämän leffan parissa ihan viihtyi.

Mutta, mitäpä sitä muuta tapahtuu, koko ajanhan sitä pitää jotain värkkäillä. No ensinnäkin katselin tuossa taas jonkinaika sitten youtubea ja siellä puhuttiin kovasti kuinka tuollainen skyline-diffusor auttaa äänimaailmaa ja miten se tekee niin sanotusti tilasta avaramman ja suuremman. Katselin sitten tuossa hieman hintoja, ja vaikka noita on valmiina jopa poistomyynneissä tarjolla, niin kyllä 50 euroa kappaleelta on aika suolainen hinta 60x60cm palasta käytänössä styroksia. Joo, joku insinööri on varmaan tuota tehnyt monta tuntia, mutta silti, onhan tuo aivan naurettava hinta, sama kun jotkut myyvät koivupöllejä monella kympillä sisustuselementtinä.

No jokainen varmasti arvaa jo mihin tämä on seuraavaksi menossa, eli pitihän sellaisen rakentamista sitten selvitellä hieman itse. Puutavara löytyi valmiiksi nurkista, joten hintaa tälle kokeilulle tulee aika lailla nolla euroa plus maalit, joten kalliiksi tämä ei tule, toimii tai ei. Ja sitten siihen toimimiseen. Monet ovat sitä mieltä, että tuolla kuviolla pitää olla jokin hyvin tarkka ja suunniteltu kuvia, en vaan pysty mitenkään ymmärtämään, että miksi. Joten päätin asiaa tutkittuani sitten vaan latoa nuo palikat tuohon ihan randomisti, jos ei tuosta mitään muuta apua ole, niin vaikka sitten sisustus elementiksi. En vaan jotenkin pysty ymmärtämään, miten äänen käyttäytyminen voi merkittävästi muuttua, riippuen missä järjestyksessä nyt palikat ovat. Ymmärrän, että tuo varmasti rikkoo äänen ja se sen tarkoitus on, mutta miten se ”oikea” järjestys sitä muuttaa, ei ymmärrä. No, aika näyttää mitä tuosta tulee.

Toinen hieman suurempi juttu sitten on tässä myös vireillä, ja rehellisesti sanottuna, uurin juttu ikinä tässä harrastuksessa. Aika monta asiaa tulee toivottavasti pian mullistumaan ja paljon, jännittäviä aikoja siis eletään. Siitä kuitenkin lisää myöhemmin.

Nyt on kyllä sitten ajatukset sen verran solmussa, että pakko koittaa asiaa hieman tänne blogiin selventää. Olipas aikamoinen pläjäys niin hyvässä kuin pahassakin. Mutta ennen kuin mennään itse leffaan niin muutama sananen yleisesti. Ensinnäkin on edelleen todella todella harmi, että ihmiset eivät ole löytäneet koronan jälkeen takaisin leffateattereihin. Koronalla on varmasti oma vaikutuksensa, mutta toisaalta jatkuvasti nousseet lippujen hinnat eivät millään anna kaikille enää mahdollisuutta leffateattereihin päästä. Jos miettii tämänkin päivän leffaa, joka nyt ei varsinaisesti ollut perheleffa, niin nelihenkinen perhe kuitenkin syö noilla lippujen hinnoilla viikon, ja se on nykyajassa aika paljon rahaa kun kaikki nousee, ja ihmisillä on vaikeaa jo ihan peruspalvelujen kanssa. Harmi sikäli, että tämäkin leffa on ollut aika blockbuster, mutta nyt ensi-ilta viikonloppuna sunnuntain primetimessa katsojia suuressa salissa ehkä juuri yksi ihminen per rivi. En vaan mitenkään voi ymmärtää miten tämä on leffateattereille kannattavaa ja miten ne pysyvät pystyssä. Jos taas pysyvät tällä pystyssä, hintoja on varmasti varaa laskea ja paljon. Puitteet muuten ihan loistava, vihdoin koko kankaan kokoinen skriini ja äänet Dolby Atmosta.

Leffa olikin sitten aikamoinen vuoristorata. Leffaan oli ympätty iso kasa edellisten osien tähtiä ja aivan mahdotonta sanoa kuka milloinkin taistelee kenenkin puolesta ja kenenkin puolella. Onko hahmoja mukana sitten ajoittain jo hieman liikaakin, niin hieman sellainen fiilis alkaa välillä tulla. Etenkin kun ns. pahiksia tulee jatkuvasti vaan sarjaan lisää, ja yhtäkkiä ne ovatkin taas hyviksiä jne. Perhe-sanaa leffassa viljeltiin taas usein, mutta ei tällä kertaa häiritsevän paljon. Oli kuitenkin jo hieman hämmentävää, että ketkä siihen perheeseen milloinkin kuuluvat, toki Torreton pojan ympärillä kaikki pyörii, mutta kaikki muu onkin sitten mysteeriä. Sinällään siis kuitenkin ihan hienoa, että vanha ryhmä on aika lailla kokonaisuudessaan kasassa, mutta jotenkin vaan arkaa tarina rönsyillä.

Vanhoista hahmoista edelleen oma suosikki on ihan ehdottomasti Jason Statham, vaikkakin tässä leffassa hyvin pienessä osassa. Toinen suosikki (Fast leffoissa) Dwayne Johnsson teki myös varsin vaatimattoman roolin, joka kuitenkin teki selväksi, että seuraavassa osassa rooli taitaa olla aika eri. Jännä, että tässä sitten kuitenkin jätetty käytännössä täysin pois. Toki Vin Diesel on aina hyvä ja kannattelee tietysti koko sarjaa, hämmentävää on vaan se, että Diesel ei vanhene lainkaan. Uutena pahiksena leffaan oli tuotu Jason Momoa, joka oli kyllä hyvä, ei ehkä ihan niin loistava kun olin ennakkoon saanut käsityksen, mutta ehkä se johtui enemmänkin roolista, ei roolin esittäjästä tai sen hyvyydestä. Monesti Momoaa katsoessa tuli lähinnä mieleen vain Bondit, jotenkin tuo pahiksen rooli oli hyvinkin Bondimainen. Muutenkin muutama kohtaus herätti enemmän vivahteita Bondista kuin Fastistä.

Leffasta kuitenkin ensimmäinen pari tuntia oli silkkaa Fast and the Furious laatua. Tykkäsin ihan sikana, ja aika meni aivan siivillä. Leffa oli juuri sopiva reilut pari tuntia, eikä sitä ollut mielestäni kyllä venytetty yhtään turhaan. Tykkään näissä erityisesti juuri siksi, että toimintaa riittää, mutta rytmitys on loisteliasta. Lyhyitä napakoita toimintakohtauksia joilla on tarkoitus, ja sitten taas rauhallisempaa keskustelua ja juonen rakentamista. Menoa siis riittää, ja tällä kertaa se pysyi pitkään myös varsin kohtuullisena, vaikka aikamoisia ylityksiäkin realismissa taas tuli vastaan. Mutta sitten..

Sitten tuli leffan viimeinen pari kymmentä minuuttia, joka oli hämmentävyydessään pahinta mitä olen koskaan leffassa kokenut. Kun olin tähän asti keskittynyt täysin leffaan ja nauttinut siitä, viimeisen parikymmentä minuuttia lähinnä vain naureskelin itsekseni ja mietin, että mitä hittoa täällä tapahtuu. Leffan loppu oli sekava, täysin epäuskottava ja jotenkin täysin juosten kustu. Tuntui, että piti vaan tehdä ihan kamalasti kaikkea, jotta päästää promoamaan seuraavaa osaa, jotenkin tämä ei nyt ainakaan minua saanut tippaakaan sellaiseen fiilikseen, ettei seuraavaa osaa jaksaisi odottaa. Hyvin jaksaa, eikä mitään kiirettä nähdä mitä seuraava osa tästä kaaoksesta tuo tullessaan.

Lisäksi kun tähän vielä lisätään aivan käsittämätön Hooverin patokohtaus, niin ei vaan voi käsittää. En halua paljastaa juonta, mutta tuohon kohtaukseen tiivistyy niin paljon epäuskottavuutta, että itse olisin nyt kyllä jättänyt jo jotain tekemättä. Ainii, ja kaiken kruunuksi vielä sukellusvene out of nowhere. Mutta kaikesta tästäkin huolimatta todellakin viihdyin ja leffa oli mielestäni kuitenkin erittäin hyvä, ja äänien puolesta sellainen, että tätä leffaa ei todellakaan jaksaisi kotiin odottaa. Tästäkin leffasta tulee niin jäätävän hauskaa kun sen pääsee kotona katsomaan. Tulee muuten Martyille sellainen iltapuhde, että taitaa naapuritkin tarvita lomaa sen jälkeen. Oon taas aika innoissani, kaikesta huolimatta.

Netflixistä tuli taas etsittyä ja Nwtflixistä tuli löydettyä. Eli perjantai-illan leffaksi löytyis sellainen leffa kuin Mother, joka on saanut kyllä jo jonkin verran huomiota. Leffasta tuli myös itselle aika paljon kommentteja, enemmän kuin ehkä mistään muusta leffasta on aikaisemmin tullut. Ja ne kommentit ovat kyllä olleet hyvin yllättäen täysin vastakkaisia, eli toiset ovat ihan selkeästi tykänneet ja toiset taas eivät. Mistäköhän se sitten johtuu, niin varmasti monesta asiasta.

Yksi pointti on varmasti Jennifer Lopez, josta toiset eivät selvästikään ole olleet vakuuttuneita, kun taas toisille se on uponnut ihan hyvin. Itselleni se ei ainakaan herättänyt kyllä mitään kovinkaan negatiivista vaan mielestäni J Lo selvisi vaativasta roolista erittäin hyvin ja mielestäni oli kyllä aivan riittävä vakuuttava. Nimenomaan se on monesta ehkä jäänyt kärvistelemään, että voiko noin kaunis nainen olla uskottava roolissa, jossa kyse on kuitenkin lopulta aivan kylmäverisestä tappajasta, jonka äidinvaistot todellisuudessa ovat vasta heräämässä näin vuosia myöhemmin. Mielestäni siis hyvä rooli, josta J Lo selvisi oikein mallikkaasti. Muuten leffassa ei ihan hirvesti huippurooleja ollut, Paul Raci on erittäin hyvä, mutta rooli aika pieni, vastaavasti taas Omari Hardwick on isommassa roolissa erittäin hyvä, mutta samoin jää pahasti J Lo:n varjoon, jonka rooliin leffa tietysti perustuu.

Juonellisesti tykkään leffasta, vaikka se ei nyt mikään käsikirjoituksen mestariteos olekaan. Hyvin sujuva ja hyviä käänteitä sisältävä, mutta ei mitään yllättävää ja järisyttävää. Koko ajan tavallaan tietää mitä ehkä tuleman pitää, mutta silti leffassa kyllä pysyy silmät kiinni enemmän kuin hyvin. Viihdettä, sitä tämä ennen kaikkea oli. Ainiin, ja leffa tällä kertaa tuli katsottua ilman MADVR:ää, joka on tällä hetkellä hieman ”huollossa”, eli päivitin version ja nyt alan pikku hiljaa selvitellä asetuksia taas ihan alusta.

Viikonloppuna tuli käytyä myös leffassa, lasten kanssa, ja siitä lisää myöhemmin. Kohta kuitenkin pitäisi suunnata takaisin tuonne paikalliseen Biorexiin ja tällä kertaa ihan yksikseen. Leffana yllätys yllätys Fast X, ja sen suhteen odotukset aika kaksi jakoiset. Olen aivan varma, että tykkään, ihan vaan sen vuoksi, että kyseessä on alusta lähtien ollut yksi suosikeistani, mutta kuten jo viime osan kanssa kommentoin, stunteissa on menty jo aivan liian pitkälle, ja käsitykseni mukaan sama linja jatkuu tässäkin. Family sanaa ei tässä kuitenkaan kuulemma käytetä kuin 12 kertaa, joten ehkä sen suhteen odotukset paremmasta leffasta ovat perusteltuja. Viihdettä aivan varmasti joka tapauksessa, mutta siitä sitten lisää myöhemmin.

Ei mene kaikki nyt tällä hetkellä ihan niin kuin toivoisi, mutta toisaalta sitä kai kutsutaan elämäksi. Ensinnäkin näitä päivityksiä tulee paljon harvemmin kuin toivoisin, mutta syy siihen on yksikertainen, ei vain ole ollut aikaa leffoja katsoa. Työkuviot, perhe ja lapset vievät toki omansa, mutta se mikä enemmän on tältä harrastukselta nyt vienyt sen vähänkin ajan on ollut parin kuukauden kuntokuuri, eli salilla on tullut käytyä neljä kertaa viikossa ja ihan vaan huvin vuoksi tuli mm. menneenä viikonloppuna juostua yksi puolimaratonkin, siihenkin kului yhden uuden marvelin leffan verran aikaa, eli melkein kolme tuntia taas vähemmän vapaa aikaa. Onko tämä sitten hyvä vai huono syy olla katsomatta leffoja niin se on sitten varmasti jokaisen ihan itse päätettävä. Eikä tuo rehellisesti sanottuna nyt ole ainoa syy, toinen syy on vaan se, että ei ole jaksanut. Leffa huoneessa on tullut vietettyä aivan liikaa aikaa, mutta toisaalta kaikki DVD:t on saatu ripattua jo Nassille ja 4k levyjäkään ei ole enää paljon jäljellä, joten kyllä tämä kolmisen viikkoa on vaan ollut aikamoinen rypistys. Olo siis on ollut vähän sellainen, että hoidetaan tämä nyt tästä alta pois ja sen jälkeen pääsee säätämään laitteet kohdillee ja alkaa taas leffatkin varmasti maistumaan.

Jotain kuitenkin aina välillä ja alkuviikosta sellainen leffa oli AVA Netflixistä. Aika mielenkiintoiselta vaikuttava leffa ja sitä se lopulta myös olikin. Vaihteeksi taas juonellisesti jotain hieman erilaista ja virkistävää. Leffa oli tunnelmaltaa toisaalta aika rauhallistempoinen, mutta silti juoni meni koko ajan tasaisen varmasti eteenpäin, kohti aika mielenkiintoista loppua. Tässäkin leffassa oli taas jotain sitä John Wickmäistä, oli yksi herra ylitse muiden, joka nyt vaan sattuu laittamaan kaikki muut pakettiin, ihan vaan sen vuoksi koska huvittaa. Kivaa toimintaa, mutta ei nyt ihan top-lista luokkaa kuitenkaan.

Rippaukset siis jatkuu ja toisaalta tällä viikolla pitäisi päästä vielä leffaankin. Uusin Fast and the Furious on nimittäin teattereissa, ja ehdottomasti taas niitä leffoja joka pitää siellä nähdä. Paikkana tullee varmasti olemaan kotikylän Biorex ja siellä Prime sali, mutta saapa nähdä milloin on oikea ajankohta. Odotukset luonnollisesti todella korkealla, onhan kyseessä kuitenkin yksi suurimmista suosikki saagoista. Muutama leffa on tullut tilattua myös kotiin, joukossa todellinen helmi ja paljon loistavaa musiikkia. Niistä lisää kun saksasta taas tänne asti ehtivät. Ja rippauksesta kyllä pitää vielä sen verran sanoa, että kesän ehkä pystyy vielä striimejä pitämään auki, mutta syksyllä kun ei niin paljon taas ruudun pariin ehdi, niin maksuja on varmaan vaan pakko vähentää. Tulee leffat pirun kalliiksi ja katsottavaa on hyllyt (tai nas) täynnä.

Ajattelin kirjoitella tänään jotain aiheesta, jota tuskin olen blogissani aikaisemmin pahemmin kirjoitellut, enkä varmaan ihan hirveästi tule jatkossakaan käsittelemään nimittäin uniani. Tällä kertaa siihen on ehkä kuitenkin ainakin jotain pientä aasinsiltaa, jota rakentaa. Unessani minut oli nimittäin kutsuttu jonkun leffan ensi-iltaan ja olinkin sinne sitten hyvin myöhässä kavereiden kanssa suuntaamassa. Jostain syystä vartijat ovella eivät olleet täysin samaa mieltä ja jouduin lopulta murtautumaan väkisin heidän välistä ja lopulta löysin tieni lähes täyteen leffateatteriin. Siellä olikin sitten hyvin mielenkiintoinen ensi-ilta, josta sitten pääsimme leffan tekijöiden saattelemana astumaan suoraan valkokankaan läpi leffan todellisiin kuvauksiin, tai tavallaan siis elokuvaa, mutta siellä katselimme elokuvaa ikäänkuin livenä. Oliko kyllä aika mielenkiintoista, vaikka uni aika nopeasti tuosta sitten päättyikin, olisihan tuota leffan tekemistä voinut katsella pidempäänkin.

Liekö unet sitten johtuneet perjantaina elokuvasta, sillä myöhäisillassa tuli katsottua sellainen leffa kuin Empire of Light Disney Plussalta. Leffan valintaan meni tällä kertaa vaatimattomat pari sekuntia, nimittäin välittömästi kun traileri pyörähti käyntiin, tiesin, että tämä leffa pitää nähdä. Leffa siis pyörii elokuvateatterin maailmassa, käsitellen todella hienosti mustien rotusortoa ja huonoa kohtelua 1980 luvun alkupuolella. Sam Mendesin leffa on loistava, rehellistä ja karua kuvausta maailmasta, joka tietenkään ei ole tänä päivänäkään kadonnut mihinkään. Aihe on ollut tapetilla enemmän kuin ehkä koskaan, ja hyvä niin. Eikä leffan juoni kulje pelkästään myöskään tuon aiheen ympärillä, vaan mielenterveyden ongelmat ovat myös upeasti esillä, nekin valitettavasti osa yhteiskuntaamme enemmän kuin koskaan.

Vaikka tälläisestä elokuvasta voisi helpolla saada vaikka kuinka synkän, niin mielestäni leffa on kuintenkin enemmän positiivisuuden ja toivon leffa. Leffassa kaikilla on onnenhetkiä ja syvä yritys parempaan elämään. Tietysti, kuten niin usein muutenkin leffoissa, kun rankkaan aiheeseen lisätään ripaus rakkautta, tulee siitä myös väkisinkin myös onnea. Harmi vaan kun vielä tänäkään päivänä kaikki rakkaus ei ole sallittua. Vaikka Olivia Colman ja Micheal Ward ovat leffan suvereenit tähdet, niin ehdottomasti upeimman roolin Mendes on kirjoittanut tähän leffaan Stephenin äidille Delialle, jota näyttelee hienosti Tanya Moodie. Tuo rooli leffan tavallaan sivuosassa osoittaa, kuinka mestarillisesti tämä leffa on kirjoitettu. Upea leffa, upea leffailta yön hiljaisuudessa. Suosittelen lämpimästi ja itselle tuli vaan jatkuvasti mieleen, että kuinka hienoja leffat oikeasti ovat ja kuinka hienoa olisi joskus vaikka omistaa ihan oma oikea leffateatteri, josta rakentaa juuri sellainen kuin itse haluaa.

Tuli tuossa muuten tilattua muutama leffakin taas lisää, vaikka kovasti viikonverran sitä vastaan urhoollisesti taistelin. CDON:issa nimittäin oli kevään Black Friday eli Green Friday ja UHD-leffoja kymmenen 110 eurolla. Niitä olisi saanut myös ostaa 65 eurolla viisi, ja tuota itse asiassa olin todella pitkään miettinyt ja pyöritellyt. Joitakin leffoja, joita alunperin mietin oli jo poistunutkin, ja jotenkin tuon edes viiden kasaan saamisessa oli todella haastetta. Pari kolme leffaa olivat sellaisia, jotka oli vaan jossain vaiheessa saatava, ja sitten kun asiaa pyörittelin uudelleen ja uudelleen, niin näitä ei olisi mistään saanut alle parilla kympillä. Yksi tälläinen ehdottomasti Elvis, jonka haluan myös kotona nähdä. Lopulta sitten päädyin kuitenkin ostamaan koko kympin satsin, sillä on se kuitenkin iso ero onko leffan hinta 11 vai 13 euroa kappaleelta, nythän tavallaan sain sitten yhden lisäviidestä ilmaiseksi. Instassa lisää kuvia kun saapuvat, ja tietysti sitten pikku hiljaa myös päivityksiä täällä kun leffoja on ehtinyt katsomaan. Onneksi kohta on kesäloma, ja ehtii oikeasti leffoja taas katsomaan, odottamassa jo aika kasa kaikkea katsottavaa.