Eilen tuli katseltua sellainen leffa kuin Man on Ledge vuodelta 2012. Aika jännä, että käsittääkseni ensimmäiset leffat joissa oli kotikäytössä Dolby Atmos alkoivat saapua levyille vuoden 2015 jälkeen, joten miten tähän leffaan on saatu Atmos-raita? Vai onko tosiaan niin, että näin ”uuteen” leffaan on myöhemmin masteroitu uusi raita Atmos äänille? No, niin tai näin niin sellainen tässä leffassa oli, ja vihdoin pääsi jo hieman hakemaan tuntumaan uudesta huoneesta ja Martyistä. Ei tämä leffa äänien puolesta vieläkään ollut mitään ilotulitusta, mutta muutamia ihan kivoja kohtia kuitenkin.
Vaikka huoneessa on nyt kaikkiaan neljä valtavaa 18″ elementeillä olevaa Martyä ja bassot ovat todellakin kohdillaan, niin silti on pakko tässä vaiheessa hehkuttaa jotain aivan muuta. Nimittäin kyllä se vaan niin on, että neljästä Martystä huolimatta nuo pari Butkickeriä on jotain aivan omassa luokassaan olevaa. Joo, kyllä jossain kohdissa Martyistä lähtee varmasti riittävästi tehoa heiluttamaan sohvaa ja tuntumaan rinnuksissa, mutta se, että Buttkickerit ovat läsnä koko leffan ajan ja pienemmilläkin volyymeillä antaa kyllä leffoille jotain aivan ainutlaatuista, mistä en kyllä suostu luopumaan, oli huoneessa sitten millaiset subbarit tahansa.
Muuten sitten leffa olikin varsin mukiinmenevä. Ainoana miinuksena on ehkä sanottava se, että vaikka leffan idea oli todella hyvä ja juoni kantoikin todella pitkään, niin kyllä leffan loppu sitten vähän lässähti. Jotenkin tuli sellainen fiilis, että kyseessä oli erittäin laadukas ja huolella tehty, mutta sitten leffan loppu juostenkustiin ihan huolella maaliin. Itse olisin jatkanut laadukasta ideaa rohkeasti loppuun asti, enkä alkanut kikkailemaan. En halua paljastaa juonta enempää, mutta olisihan se ollut hienoa juhlistaa ”voittoa” timantin kanssa tuossa reunalla, ihan niin kuin koko leffan idea oli. Kiva leffa kuitenkin ehdottomasti.
Viikonloppuna on tullut myös aloitettua leffojen rippailua tulevaa omaa striimauspalvelua varten. Eli kaikki leffat joita on hieman toista tuhatta on tarkoitus ripata tuohon nassille ja sen jälkeen rakentaa oma ”AppleTV”, jolla voi suoraan valikosta valita kaikki leffat joita haluaa katsoa. Tuossa riittää todellakin urakkaa, sillä tuo on käytännössä ihan käsityötä, yksi leffa kerrallaan. Mutta positiivistakin on näköpiirissä. Leffat tuntuvat sujahtavan helposti suoraan Nassille, eli niitä ei tarvitse ensin ripata koneelle ja sen jälkeen siirtää Nassille. Taas yksi välivaihe vähemmän. Muuten nopeus tuntuu olevan vähintäänkin siedettävä, eli eiköhän nuo tuosta pikkuhiljaa sinne siirry. Sen jälkeen sitten pitäisi selvitellä miten tuo palvelin toimii, eli valinta on nyt kääntymässä Plexistä Jellyfiniin, ja se on sitten taas aivan uusi oppimiskaari. Tuota projektia helpottamaan tuli ostettua kaverilta perjantaina näyttö. ei tarvitse aina avata tykkiä ja kaikkia laitteita vain rippausta varten.
Leffafriikki 