Ehkä yksi eniten odottamiani leffoja tänään vihdoinkin ruudulla. Omerta 6/12 on ensimmäinen todellinen kotimainen toimintaelokuva miesmuistiin, mikäköhän itseasiassa olisi ollut edellinen edes läheskään vastaava.. Googlaa.. No eipä löytynyt sieltäkään näin nopeasti mitään, mutta itseäni on todella paljon häirinnyt, että näitä ei vaan tule, vaikka hyvää toimintaa tulee jo hyvinkin usein sarjoina. Miksi ei siis myös elokuvana. Leffassa tämän olisin halunnut nähdä, mutta jostain syystä se sitten aina vaan siirtyi niin, että lopulta päätin vain odottaa, että leffa tulee levylle. UHD:tä tästä kovasti odotin, mutta sitä ei tullut ja tuskin tuleekaan. Odotin myös dolby atmos ääniä, mutta eipä tullut niitäkään. Joka tapauksessa Omerta 6/12 tuli ostettua ihan Bluray-levynä itselle, ja se on varmaankin kallein koskaan ostamani ns. normaali Bluray, jos siis musiikkilevyjä ei lasketa.
Leffaa on jonkin verran julkisuudessa kehuttu, eikä suotta. Kyllähän tämä leffa täyttää minun mielestäni aivan täysin vastaavien kansainvälisten toimintaleffojen vaatimukset. Juonesta pitää sanoa, että tykkäsin, ehkä jopa paljon enemmän kuin mitä vastaavat yleensä ovat. Kyllä, juoni oli varsin yksikertainen ja tavallaa odotettava, mutta silti tämä oli kyllä paljon mielenkiintoisempi kuin uskalsin edes odottaa. Jasper Pääkkösen roolisuoritus on erinomainen, vaikkakin vielä vaatii hieman lisää uskottavuutta Salkkarien jälkeen. On silti täysin kiistatonta, että kovaa uraa Pääkkönen on tekemässä, eikä haittaa tippaakaan, että siinä sivussa vie Suomalaista elokuvaa maailmalle näin vakuuttavasti. Pertti Sveholmin roolista vastaavasti en kyllä tykännyt tippakaan, eikä uskottavuus jatkuvan kiroilun vuoksi ollut kovinkaan korkealla. Näyttelijä vetää tietysti aina roolia, mutta tässä tuli enemmänkin sellainen oikean elämän tyyppi mieleen, josta puhutaan, että vetää jotain roolia. Epävarmaa, asiatonta, jotenkin ihan väärässä leffassa, olisin toivonut poliisipäälliköltä tälläisessä leffassa hieman enemmän uskottavuutta. Uskottavuutta tosin toi Cathy Belton senkin edestä. Myös Nanna Blondellin roolista tykkäsin todella paljon.
Leffan ääniä odottelin hyvin mielenkiinnolla, onko Suomalaiseen leffaan saatu myös kansainvälisen tason äänet. Äänet olivat hyvät, mutta hieman jäin silti kaipaamaan enemmän. Puhe oli enemmän kuin hyvää ja selkeää, tilantuntu ok, dynamiikkaa jäin hieman kaipaamaan lisää. Potentiaalia tässä todellakin oli paljon, ja Atmos-raitaa tämä leffa ihan yksiselitteisesti olisi kyllä kaivannut. Koko leffan ajan fiilis oli aavistuksen sellainen kuin olisi ollut isossa avarassa tilassa, jotenkin aivan täysin tämän leffan äänet eivät vallanneet tilaa niin kuin olisin odottanut.
Muuten leffa oli varsin näyttävä ja todellakin sellainen, jota kelpaa näytellä myös ulkomailla. Eikä tässä kai kovin paljon jäänyt epäselvää, että jatkoakin taitaa olla tulossa, ja hyvä niin. Ehdottomasti loistava leffa, vihdoinkin jotain Suomalaista josta voi ihan rehellisesti näin sanoa.
Leffafriikki 