Tänään jotenkin todella laiska olo, enkä pitkästä etsinnästä huolimatta löytänyt mitään katsottavaa iltaan. Niin siis katsottavaa olisi vaikka kuinka, mutta ei löytynyt mitään sellaista mitä haluaisi katsella juuri tänään hiljaisilla äänillä muksujen jo mentyä nukkumaan. Ajattelinkin siis kirjoitella tänään jostain muusta kuin leffasta. Ja se joku onkin sitten jotain aavistuksen parempaa, nimittäin AppleTV+ palvelusta löytyvä loistelias Ted Lasso-nimellä kulkeva komediasarja.

Ted Lasso on Amerikkalaisesta alasarjan jenkifutisvalmentajasta kertova tarina, jossa katkera entisen futisjoukkueen omistajan vaimo palkkaa huonoimman mahdollisen valmentajan tuhoamaan koko joukkueen kostoksi miehensä pettämisiä. Ted Lasso ilman minkäänlaista kokemusta tai ymmärrystä ottaa valioliigan huonoimman joukkueen valmennettavakseen, ja yllätys yllätys kääntää kaikkien yllätykseksi joukkueen voittoisaksi. Ted Lasso ainakin esittää hyvin yksinkertaista tyyppiä, mutta ihmisenä hän on äärimmäinen nero ja ihmisten tuntijana ja käsittelijänä loistelias. Samalla kun Rebecca yrittää kaikin keinoin sabotoida joukkueen menestystä, Ted Lasso kääntää jokaisen käänteen edukseen, tai pitäisikö paremminkin sanoa joukkueen eduksi.

Ted Lasso, siis sarjana on todella loistelias sarja monellakin tapaa. Se on oikeasti ja aidosti hauska, mutta samalla se on kuin käsikirja jokaiselle valmentajalle myös tosielämässä. Tämä on uskomatonta edes sanoa, mutta tässä todellakin on monelle valmentajalle asioista, joita kannattaa kaikella vakavuudella miettiä. Ehkä tämän vuoksi osittain tämä leffa kolahti niin kovasti itsellenikin. En jaksa sen tarkemmin nyt selvittää, mutta tämän tarinan kirjoittajissa pitää olla jonkinlaista ymmärrystä myös joukkueurheilun maailmasta. Toisaalta olisi myös mielenkiintoista kuulla miten tämä uppoaa ihmisiin, joilla ei tuota taustaa ole, uskon kuitenkin, että tämä aika monelle katsojalla uppoaa.

Ted Lasso on alusta loppuun pelkkää priimaa, mutta loppu pystyy siltikin yllättämään. Se mikä tosin ei yllätä sitten tippaakaan on se, että jatkoa on aivan varmasti tulossa ja hyvä niin. On erittäin mielenkiintoista nähdä mihin tämä tarina seuraavaksi menee, mutta yhdestä asiasta olen aivan varma, Jamie Tartt tulee vielä tekemään paluun joukkueeseen. En malta kuitenkaan odottaa, tämä on parasta viihdettä sarjojen muodossa pitkään aikaan!

Mutta mutta, mitä sitten seuraavaksi. Seuraavan kerran kun päivitystä alan tähän blogiin kirjoittamaan on vuorossa jo aivan tajuton 400:s päivitys. Tuota en olisi ikinä uskonut saavuttavani, mutta niinhän siinä sitten on vaan käynyt. Huomenna voisi olla aika sille, mikä se leffa sitten on, niin sitä en vielä kerro. Voin kuitenkin vakuuttaa, että tämä leffa on hyllyssä odottanut jo jonkin aikaa, ja nyt sen aika on vihdoin tullut. Odotukset leffan suhteen ovat pilvissä, tosin leffa on leffateatterissa jo nähty, eli aivan yllätyksenä se ei tule. On kuitenkin leffa, jonka olen jo pitkään halunnut kotona katsoa, ja hienon leffakokemuksen jälkeen uskon vähintäänkin samaa olevan edessä huomenna. Mikähän se leffa sitten olisi?

Pienen tauon jälkeen taas Netflixin puolelta jotain erittäin hyvää, sillä Enola Holmes osoittautui varsin hyväksi leffaksi. En voi oikein sanoa, että täytti tai ylitti odotukset, sillä tällä kertaa odotuksia oli tasan nolla. Voisin kuvitella, että tästä leffasta on puhuttu, mutta omiin silmiin ei ollut ilmaantunut yhtään juttua, kommenttia tai arvostelua. No, trailerin katsoin, ja sen jälkeen pyöräytinkin leffan sitten jo päälle. Sherlock Holmesit ovat jonkin verran tuttuja, joten siitä ehkä ne pienet odotukset tai oletukset, joita oli.

Mutta kylläpä sitten olikin piristävä leffa. Millie Bobby Brown oli roolissaan todella loistava. Tykkäsin myös tuosta todella hienosti toteutetusta ”kertojasta” jonka roolin Enola hoiteli upeasti muun näyttelyn ohessa, tippaakaan leffaa häiritsemättä, päin vastoin. Tällä tarkoitan siis sitä, että leffa oli aika hienosti tehty. Myös juoni oli aika kiva ja mukaansa tempaava, vaikka leffa tulikin katsottua parissa osassa, sillä eilen aika loppui erinäisistä syistä hieman kesken. Hyvin leffasta silti sai kiinni, vaikka tällä kertaa kaikenlaisia keskeytyksiä tulikin enemmän kuin riittävästi.

Yksi asia joka leffasta jälleen nousi hienosti esiin oli musiikki. Leffa oli Atmos, vaikkakaan sitä nyt ei välttämättä hirveästi tarvittu. Leffan ääniä käytettiin hyvin, ja toisaalta oli vaihteeksi mukava kun Netflixkään ei pätkinyt tippaakaan. Onkohan vika siis korjattu, vai oliko kyseessä vain sattumaa. Se mikä sitten todella leffassa nousi esiin oli musiikin todella upea käyttö leffan eteenpäin viemiseksi. Hyvä esimerkki musiikista jota ei ehkä ilman leffaa tulisi koskaan kuunneltua, mutta leffaan se sopii täydellisesti. Tunnelma oli hienoa ja leffan hyvyydestä iso osa menee musiikin piikkiin. Musiikista tuli kiva fiilis, se oli iloista ja mukanaan vievää.

Mietin tässä leffan aikana, että leffoja top listalle ei ole hetkeen tullut, tämän kuitenkin ajattelin sinne laittaa, en säälistä, vaan ihan sen vuoksi, että tykkäsin kyllä leffasta tosi paljon. Jos lista olisi oikeasti top-lista, niin ei tämä vuoden parhaaksi menisi, mutta todella hyvä leffa kuitenkin. Suosittelen.