Pienen tauon jälkeen taas Netflixin puolelta jotain erittäin hyvää, sillä Enola Holmes osoittautui varsin hyväksi leffaksi. En voi oikein sanoa, että täytti tai ylitti odotukset, sillä tällä kertaa odotuksia oli tasan nolla. Voisin kuvitella, että tästä leffasta on puhuttu, mutta omiin silmiin ei ollut ilmaantunut yhtään juttua, kommenttia tai arvostelua. No, trailerin katsoin, ja sen jälkeen pyöräytinkin leffan sitten jo päälle. Sherlock Holmesit ovat jonkin verran tuttuja, joten siitä ehkä ne pienet odotukset tai oletukset, joita oli.
Mutta kylläpä sitten olikin piristävä leffa. Millie Bobby Brown oli roolissaan todella loistava. Tykkäsin myös tuosta todella hienosti toteutetusta ”kertojasta” jonka roolin Enola hoiteli upeasti muun näyttelyn ohessa, tippaakaan leffaa häiritsemättä, päin vastoin. Tällä tarkoitan siis sitä, että leffa oli aika hienosti tehty. Myös juoni oli aika kiva ja mukaansa tempaava, vaikka leffa tulikin katsottua parissa osassa, sillä eilen aika loppui erinäisistä syistä hieman kesken. Hyvin leffasta silti sai kiinni, vaikka tällä kertaa kaikenlaisia keskeytyksiä tulikin enemmän kuin riittävästi.
Yksi asia joka leffasta jälleen nousi hienosti esiin oli musiikki. Leffa oli Atmos, vaikkakaan sitä nyt ei välttämättä hirveästi tarvittu. Leffan ääniä käytettiin hyvin, ja toisaalta oli vaihteeksi mukava kun Netflixkään ei pätkinyt tippaakaan. Onkohan vika siis korjattu, vai oliko kyseessä vain sattumaa. Se mikä sitten todella leffassa nousi esiin oli musiikin todella upea käyttö leffan eteenpäin viemiseksi. Hyvä esimerkki musiikista jota ei ehkä ilman leffaa tulisi koskaan kuunneltua, mutta leffaan se sopii täydellisesti. Tunnelma oli hienoa ja leffan hyvyydestä iso osa menee musiikin piikkiin. Musiikista tuli kiva fiilis, se oli iloista ja mukanaan vievää.
Mietin tässä leffan aikana, että leffoja top listalle ei ole hetkeen tullut, tämän kuitenkin ajattelin sinne laittaa, en säälistä, vaan ihan sen vuoksi, että tykkäsin kyllä leffasta tosi paljon. Jos lista olisi oikeasti top-lista, niin ei tämä vuoden parhaaksi menisi, mutta todella hyvä leffa kuitenkin. Suosittelen.
Leffafriikki 