Eilisen aamun ensimmäisenä leffana katseluun tuli pitkään Netflixissä odotellut dokumentti Amerikkailainen tehdas, joka kuvaa murrostilaa, jossa konkurssiin mennyt amerikkalainen tehdas saa uuden omistajan ja rahoittajan Kiinasta. Mielenkiintoinen aihe kahden kulttuurin yhteentörmäyksistä, ja keinoista, joilla menestymätön yritys saadaan menestymään.
Resepti millä tehdas saadaan menestymään on hyvinkin yksikertainen ja tuttu, mutta onko se sitten nyky-yhteiskunnassa hyväksytty on toinen asia. Työntekijöiden palkkoja, etuja ja turvallisuutta poljetaan maanrakoon, ja epätoivoiset työntekijät pakotetaan sulautumaan kulttuuriin, joka Kiinassa on hyvinkin normaalia. Ammattiliittoja ei tehtaalle haluta päästää, työntekijöitä peloitellaan ja erimielisiä irtisanotaan perusteetta. Kuulostaako tutulta? Kiinassa ihmiset elävät työlle, Amerikkalaisilla on muutakin elämää. Työtä tehdään perheen elättämiseksi, kun Kiinassa eletään työtä varten. Tämä on varmasti iso ero, ja syy, miksi Kiinassa halpa työvoima jyllää. Kulttuurit vaan ovat niin kovin erilaisia ja muutos vie paljon aikaa.
Tarina tehtaasta oli varsin hyvin kerrottu, mutta toki etenkin leffan loppu osoittaa, että leffa on hyvin pitkälti kerrottu näiden kapinallisten näkökulmasta. Ei sinällään, en koe asiaa tässä kovinkaa pahana, sillä dokumentti pyrkii kuitenkin väistelemään pahimpia luoteja ottamatta kantaa mikä on oikein ja mikä väärin, vaan enemmänkin kuvaa hyvin sitä, mitä tapahtuu kun kaksi kulttuuria kohtaa. Ihmiset yrittävät ymmärtää toisiaan, mutta johto ajaa tavallisetkin ihmiset törmäyskurssille. Ja niin kuin aina, kaiken takana lopulta on aina raha. Kuulostaako tämäkin tutulta?
Vaikka kyseessä olikin dokumentti, niin tykkäsin tästä ”leffasta” aika paljon. Olin hyvin silmiä avaava pätkä ja herätti hyvin paljon ajatuksia siitä, mitä maailmassa on meneillään. Me ihmiset olemme toisille ihmisille vain väline luoda menestystä ja rahaa, jos emme pysty tätä tavoitetta täyttämään, on meistä syytä päästä nopeasti eroon. Hyvinkin ajankohtainen aihe.
Leffafriikki 