HBO-Max oli eilen yllättänyt, tai ei tämä siis mikään yllätys sinällään ollut kun näitä uutuusleffoja on sinne lupailtu puolitoista kuukautta ensi-iltojen jälkeen, mutta olihan se sitten taas kuitenkin pieni iloinen yllätys, että tämäkin leffa sieltä ”ilmaiseksi” löytyi. Matrix jakaa paljon mielipiteitä, ja niminä se on lähinnä kulttitasoa, ei kuitenkaan kaikille. Leffantekijät ovat kuitenkin menneet taas halpaan, ja luulleet, että jokaisesta suositusta leffasta voi tehdä uuden version ja se automaattisesti myy. No eipä ole Matrix ilmeisesti ihan odotuksiin nähden myynyt, ja syitä on löytynyt koronasta ja vaikka mistä. Fakta kuitenkin on, että kyllä niitä menestyneitäkin leffa on korona-aikana tullut, ja lopulta se leffan laatu sitten kuitenkin on se joka myy.

Matrix on itselle ollut yksi niitä paljon ajatuksia jakavia leffoja aina. Toisaalta toki itsellenikin tuttu leffanimi, mutta onko leffasaaga sittenkään niin kovin tuttu. Olen varma, että ensimmäisen olen joskus nuoruudessa nähnyt, mutta olenko nähnyt kaikki kolme, siitä en ole lainkaan varma. Osittain sen vuoksi, että ensimmäinen löytyy myös UHD hyllystä, mutta kaksi muuta sinne ei ole ainakaan vielä löytänyt. Tosin, nythän ne löytyy myös tuolta HBO palvelusta, niin ehkäpä ne pitäisi katsoa sieltä, tai oikeastaan olisi pitänyt katsoa ennen tätä uusinta.

Tämä siis ennen kaikkea siksi, että eihän minulla tästä uusimmasta ollut oikein mitään hajua. Juoni ei oikein avautunut lainkaan, ja vaikka leffaa oli ihan kiva katsoa, niin eipä tästä nyt oikein hirveästi käteen jäänyt. Tämä ennen kaikkea siksi, että leffa toki oli erittäin laadukasta ja äänet pääosin todella hyvät, niin eipä se leffa sitten itsessään kuitenkaan mikään älytön hitti ollut, ja ymmärrän hyvin miksi ei ole ollut muillekaan. Toinen ja kolmas osa siis pitää kuitenkin nyt ehkä katsoa, ja kuka tietää, ehkäpä tämäkin vielä sen jälkeen uudelleen.

Nyt jos googlaat Aftermath leffaa, tulee helposti tuloksia kahdelle saman nimiselle leffalle. Tällä kertaa on kuitenkin kyseessä vuoden 2017 leffa, joka löytyy HBO-Max palvelusta. Pieni hetki aikaa katsoa leffaa, joten valinnan vaikeutta oli jonkin verran ilmassa. Tavallaan palaan aina uudelleen siihen Netflixiin, eli sitä on kyllä leffojen määrän suhteen ikävä, mutta kyllä tauko vielä jatkuu jonkin aikaa. Toisaalta, kyllä ne leffat siellä sitten myös pysyy.

Aftermath leffa kuulosti hyvältä, etenkin luonnollisesti sen vuoksi, että kyseessä jälleen tosi tapahtumiin perustuva leffa. Leffan tapahtumat eivät itselleni olleet taas yhtään tuttuja, mutta nopealla googletuksella kyseessä on vuonna 2002 saksassa tapahtunut onnettomuus. Leffa ei siitä antanut kyllä mitään vinkkiä, vaan olisin leffaa katsoessani sanonut varmasti, että kyseessä on jenkeissä tapahtunut onnettomuus. Tuntematta tarinaa tai todellisia henkilöitä, Arnold Shcwarzenegger rooli on tässä kyllä enemmän kuin vakuuttava, moittimatta kuitenkaan ketään muutakaan. Hyvin oli roolitettu leffa kaikin puolin.

Viikonloppuna tuli taas sählättyä hieman myös subbarien kanssa. Mitään varsinaista syytä tähän ei ole nyt ollut tai tullut, mutta pitkästä pitkästä aikaa tein subbarien kalibroinnin alusta lähtien uudelleen. Subbareita en tällä kertaa siirrellyt, mutta muuten tein kaikki alusta lähtien, aloittaen subbarien ja Minidsp:n nollauksesta. Kivaa pitää tuokin taito hallussa ja verestää muistia aina välillä. Toisaalta, kai sitä jotain uutta myös piti yrittää saada, sillä paria YouTube videota ennen sitä tuli taas katseltua.

No, mutta varsin suora käyrä sielä taas saatiin aikaan, sillä muutoksella, että Harmanin käyräksi käytiin tällä kertaa hakemassa Youthmanin nettisivuilta -8db subbarikorostus. Tämä siis Arcamiin ja Diraciin. Aftermath ei ehkä ollut uusien asetusten testaukseen ihan paras leffa, mutta muutamia loistavia kohtia siinä oli, luonnollisesti liittyen lähinnä lentokoneisiin. Eli kiva leffa, mutta uusien asetuksien testaus jää tulevaisuuteen.

Ai niin, ja loppuun vielä pieni ennakkomainos. Huomenna jokaisen kannattaa suunnata sivuille http://www.leffamedia.fi Sieltä löytyy jotain hyvin mielenkiintoista jokaiselle tämänkin blogin lukijalle. Olemme nimittäin perustaneet uuden sivuston, jossa toistakymmentä sisällöntuottajaa on kasattu yhteen.. Eli stay tuned!!

Kun Netflix tuli laitettua kiinni, oli tiedossa, että tuo raha voidaan investoida vastaavasti esimerkiksi Itunesin erittäin hyvällä laadulla striimattuihin leffoihin. Pitkään aikaan ei ole tullutkaan Ituneista mitään ostettua, käänteisesti juuri siitä syystä kun niin monta striimauspalvelua on ollut aktiivisena. Näin ollen myöskin elokuvien aarreaittaa, eli Itunesin 99 sentin leffoja ei ole juurikaan tullut edes selailtua aikoihin. Pettymystä ei kuitenkaan tullut tälläkään kertaa, vaan listalta löyty jälleen uusi uskomaton tarina natsisaksasta.

Kun puhutaan keskitysleireistä, niin harvoin näistä mitään positiivista ja iloista juttua löytyy, mutta tämä leffa jotenkin tuntui vielä astetta julmemmalta ja kylmemmeltä kuin moni muu vastaava leffa. Leffassa jo heti alussa kun kuvataan kaasukammioita, tehdään selväksi, että tämä ei ole mikään sensuroitu versio tarinasta. Kun leffa etenee pidemmälle, vankien tuskaa ja täysin epäinhimillistä kohtelua kuvataan todella kaunistelematta. Täysin oma lukunsa on sitten todella pitkä ja raastava kohtaus ss-upseerien juhlista, joissa ihmisarvosta ei kirjaimellisesti ole enää yhtään mitään jäljellä. Tässä on taas yksi hyvä esimerkki leffaksi kaikille niille, jotka rokotuspassia näihin historiallisiin tapahtumiin on verrannut. Sillä, että ihminen ei halua ottaa rokotusta ja se että ei sen vuoksi pääse baarin ei ole millään tavalla verrattavissa mihinkään näistä tapahtumista mitä keskitysleirit ovat tarjonneet. Onneksi näitä leffoja ja tarinoita kuitenkin edelleen tulee jatkuvasti julki, koska nämä jos mitkä pitävät nuo kauheat asiat ihmisten mielissä, jotta toivottavasti mitään vastaavaa ei ihmiskunnan historiaan enää ikinä kirjoiteta.

Kuten niin monta kertaa aiemminkin, niin tämänkin leffan kohdalla voi taas surutta kehua sekä leffan äänen- että kuvanlaatua. Itunes on mielestäni edelleen laadullisesti selkeä ykkönen, ja tämä siis ei perustu mihinkään faktoihin, vaan ihan vaan omaan fiilikseen. Siinä missä esimerkiksi netfilix tarjoaa elokuvia laadultaan laidasta laitaan, niin Itunesin jokainen leffa jonka olen katsonut on ollut laadultaan erinomainen. Pärjääkö se sitten UHD-levyille niin ei varmasti, mutta striimauksen suhteen Itunes on minulle ehdoton ykkönen.

Siitä on taas hetki vierähtänyt kun on tullut katsottua neljän tunnin leffaa, mutta tänään sitä tuli työpäivän päälle sellainenkin sitten taas urakoitua. Edellinen, ja varmaan ainoa kerta aikaisemmin on ollut Lord of the Rings leffojen kanssa, jotka loistavista leffoista huolimatta olivat ajoittain jopa aavistuksen pitkästyttäviä, mutta tämän kanssa ei oikein tuota johtopäätöstä voi tehdä, siitäkään huolimatta, että tässäkin leffassa muutaman kerran silmät olivat leffan sijasta kännykässä. No, annettakoon se anteeksi, koska leffa tosiaan kesti sen neljä tuntia.

Hyvin tuon leffan kuitenkin kolmella karkkipussilla ja vain yhdellä vessakäynnillä jaksoi katsoa, ja vaikka aivan en tiennyt mitä odottaa, niin olihan tuo silti itse asiassa aika hyvä leffa, tykkäsin enemmän kuin uskalsin odottaa. Leffan juonta rakennettiin aika hitaasti ja hartaasti, mutta silti, sen verran mielenkiintoisesti, että koko leffan ajan jaksoi mielenkiinto pysyä yllä. Marvelin leffat eivät ole aina niitä suurimpia suosikkeja, vaikka yksitellen niistä monesta todella paljon pidänkin. Marvelin leffoissa eniten juuri häiritsee se, että leffojen päähenkilöitä vierailee jokaisessa leffassa enemmän ja enemmän ristiin. Tässä se oli koko leffan itse tarkoitus, joten sinällään tässä se ei haitannut yhtään. Oli jopa varsin virkistävää ja mielenkiintoista.

Äänien puolesta tietysti tämä leffa oli korkealla hankintalistalla ja löytyyhän tämä leffa usealta vuoden 2021 top listalta Youtubesta. Ja olihan tässä hyvinkin paljon Marvelmaista menoa, paljon ääntä, tehosteita ja hyvää atmosta. Ei kuitenkaan ehkä mitään mitään aivan maagista tai ennen kuulumatonta, hyvin tyypillistä raitaa tälläiseen leffaan. Tykkäsin kuitenkin paljon, ja vaikka leffa kesti pitkään, niin korvatkin olivat vielä leffan jälkeenkin hengissä.

Mutta sitten se toinen asia mistä en vastaavasti ollut lainkaan innoissani oli kuvasuhde, jonka voi rumasti sanottuna jopa väittää vähän pilanneen tämän leffan fiilistä. Ymmärrän, että välillä ohjaajat ja tuottajat haluavat ottaa vapauksia ja tarjota omaa näkemystään, vaikka se ei ehkä olisi niinkään suuren yleisön mielipide. Christopher Nolan tekee sitä jatkuvasti äänien kanssa, eli tarjoaa leffoihinsa vain 5.1 ääniä ja vastaavasti sitten Ridley Scott tässä jostain kumman syystä vain 4:3 kuvasuhdetta, joka suoraan sanottuna oli ihan hirveää katsottavaa. En vaan pysty ymmärtämään miksi! Mutta taitelijat ovat taiteilijoita, joten annetaan heillekin välillä lupa uida vastavirtaan ja olla muka taiteellisia.

Kun Disney Plus ja Netflix ovat tauolla, pitää katsottavaa etsiä HBO-maxin puolelta. Onneksi sielläkin välillä onnistaa, eli nyt sieltä löytyi Clint Eastwoodin uusin leffa Cry Macho. Leffan alku on lupaava ja tavallaan antaa odottaa hyvinkin tavanomaista road movie typpistä tarinaa, jossa pari tyyppiä ajaa autolla, samalla kun koko Meksikon mafia paahtaa perässä. Joo, kyllähän tässäkin sitä samaa ideaa on, mutta lopulta leffa kääntyykin yllättäen lähinnä romanttiseksi draamaksi.

Tämä leffa itse asiassa piti katsoa jo muutama päivä sitten, mutta lopulta nettiongelmat kaatoivat nuo haaveet ja tähän piti palata myöhemmin. Sen verran leffa kuitenkin kiinnosti, että oli selvää, että tämä leffa on se mitä seuraavaksi katsotaan. Ja kyllähän ne Clint Eastwoodin leffat ovat aina kiinnostaneet, joten miksikäs ei. Tämäkin leffa oli hyvä ja tietysti herra itse pääosassa. Ikää alkaa olla ja se alkaa kyllä näkymään, ei pahassa, mutta hyvin rauhallisia rooleja alkaa nämä Eastwoodin omat roolit olla.

Tällä kertaa en etsinyt tippaakaan mitään ääni-ilotulista, eikä sitä siis ollut tässä leffassa odotettavissa. Silti leffa pääsi kyllä taka vasemmalta yllättämään aika positiivisesti. Leffassa oli erittäin erittäin hyvää alapään bassoa, joka oli kaunista kuunneltavaa. Muutamien kokeilujen jälkeen bassot on taas aika kivasti balanssissa ja tässä leffassa niistä nähtiin taas yksi iloinen muoto. Tämäkin leffa oli taas hyvä osoitus siitä, että hyviä ääniä voi leffoissa olla niin monenlaisia, ja tässä yksi esimerkki sellaisesta rauhallisemmasta bassonautinnosta. Eikä tässä nyt tilaäänet muutenkaan hassummat ollut. Kiva leffa rankan viikon loppusuoran häämöttäessa.

Todella kauan odotettu, ja blogia lukevien varmasti hyvin ymmärrettävä hankinta Fast and the Furious saagan uusin osa saapui koristamaan 4k hyllyä vihdoin viime viikolla. Kaikki muut jo formaatissa tai toisessa hyllystä jo löytyy, joten yhtenä suurena suosikki sarjana tämä tietysti oli pakko hankinta. Maltoin kuitenkin onneksi taistella vastaan riittävän kauan, jotta tämäkin leffa löysi tiensä perille hyvällä hinnalla. Js tulihan tämänkin leffa nähtyä myös leffassa, joten senkin vuoksi oli todella kiva saada se vihdoin myös kotikatseluun.

Ennen leffaa puhutaan kuitenkin muutama sana subbareista. Tuli nimittäin vierailtua viime viikonloppuna keskisuomessa, ja vierailun ehdottomasti tärkein anti oli nähdä kaksi ihka elävää full martyä. En tiedä paljonko noita Suomesta löytyy, mutta veikkaan, että ei hirveän montaa sitten kuitenkaan. Suunnitelma on kuitenkin rakentaa tuollaiset jossain välissä myös itselle, joten sen vuoksi niitä mentiin katsomaan. Näiden veljesten tekijänä toimii sama kaveri, jonka kanssa ollaan lähetelty miljoonia viestejä liittyen Elusive tilaukseen ja lopulta ne sitten samaan aikaan yhdessä myös tilattiin, noudettiin ja rakennettiin. Ei tosin oltu koskaan ennen nähnyt livenä, jotenkin sikälikin mielenkiintoinen visiitti.

Kyseisellä kaverilla löytyy olohuoneesta mukana 7.2.4 setti atmosta, joten todella kiva päästä ensimmäistä kertaa katsomaan myös jonkun muun settiä. Tämäkin setti kuulosti kokonaisuutena erittäin hyvältä, vaikka tila olikin hyvin erilainen omaani verrattuna. Tila oli hyvin moneen suuntaan avoin olohuone, jossa kulmia oli enemmän kuin tarpeeksi. Hyvin tuo tila oli kuitenkin otettu haltuun ja laitettu kasaan. Leffaakin päästiin hieman fiilistelemään, vaikka kokonaista leffaa ei vielä tällä kertaa ehditty katsomaan. Reissun tärkein agenda kuitenkin oli tällä kertaa Martyt ja niiden testailu Rewin avulla.

Kivaa käyrää tuo kaksikko todellakin tarjosi, ja säätää ei tarvinnut kuin aivan viimeisiä kuoppia. Käyrään saatiin aikaseksi jopa 120spl huippuja, mutta isossa avoimessa tilassa basso ei tuntunut aivan niin tiukalta kuin omassa pienessä betonipunkkerissa. Bassoa voisi tässä tilassa kuvata ehkä helpoksi, se ei ollut niin päällekäyvä kun ehkä omassa huoneessa, mutta salakavalan tehokas. Päivän selvää kuitenkin on että tehoja noista löytyy enemmän kuin tarpeeksi ja varmasti olisivat hintalaatusuhteeltaan loistavat. Saapa nähdä meneekö SVS jossain vaiheessa lihoiksi, sillä ennen sitä näitä ei kyllä lähdetä tekemään. Kiva reissu ja loistavaa seuraa, seuraava visiitti sitten paremmalla ajalla ja paremmassa kelissä..

Ja sitten vielä se Fast and the Furious. Ennen leffaa oli pakko säädellä vielä vähän omia subeja ja otettua SVS:ssien kolmesta modesta käyrät. Jälleen kerran se extended mode tuntui vaan parhaalta ja suljettujen subien kokeilu tuli tällä erää tiensä päähän. Hyvä niin, sillä Fast and teh furious kuulosti jälleen todella hyvältä ja nautin paljon sekä leffasta, että äänistä. Tosin, jossain välissä tuntui, että edelleen jotain puuttuu, ja vika oli tällä kertaa helppoa paikallistaa. Buttkickereihin vähän lisää volyymiä ja johon alkoi leffa maistua. Pakko sanoa, ett tykkäsin tällä kertaa leffasta jopa enemmän kuin leffateatterissa, eikä vähiten loistavien äänien vuoksi. Tämä leffa todella rokkasi, kuten odottaa saattoi.

Tulipa pitkästä aikaa katsottua yksi leffa myös Apple Tv+:sta, vaikka siellä ei hirveästi edelleenkään sitä uutta tavaraa koskaan tule. Itseasiassa piti katso Netflixistä uusi natsielokuva, mutta se jäi tällä kertaa odottamaan, sillä Netflixin tilaus oli juuri päättynyt, ja uudelleen tilaus ei juuri nyt kyllä ole suunnitelmissa. Siispä leffaksi valikoitu The Fallout-niminen leffa.

Leffa ei tällä kertaa kyllä oikein osunut ja pitää sanoa, että oli jopa hieman tylsä. Tylsää on myös kirjoittaa tätä päivitystä, sillä leffa oli kyllä sen verran mitään sanomaton, että ei siitä hirveästi jäänyt mieleen. Joo, varmasti ihan koskettava ja sinällään varmaan monelle ihan ok, mutta itselle ei nyt tällä kertaa oikein napannut.

Positiivista päivässä kuitenkin oli se, että löysin vihdoin kahdelle Klipischille uuden hyvä kodin, vaikka kolmas nyt vielä jäikin sitten odottamaan aikoja parempia. Mitä sen kanssa sitten jatkossa teen niin aika näyttää, kivahan se olisi jos joku senkin kävisi pois hakemassa. Toinen erittäin positiivinen juttu viikkoon oli, se, että minulle tarjottiin yllättäen No time to die leffan steelbook-versiota ja todella pitkään etsimääni Fast and the Furious 9 leffaa erittäin hyvällä hinnalla. No, pakkohan ne oli molemmat ottaa ja näin ollen vanha normi versio Bondista sai jatkaa matkaa. No, siinä meni viisi minuuttia ja se oli myyty. Hyvä näin!

Viimeisiä viedään Netflixin kanssa, mutta onneksi tämä ehti vielä tulla katseltavaksi ennen sitä. Tai no, luulin, että tämä sarja olisi jo tullut päätökseen, mutta totuus sitten kuitenkin on ilmeisesti se, että tämä oli kuitenkin vain ensimmäinen osa neljännestä kaudesta. Toinen tulee sitten kai joskus, en ole selvittänyt. Ozark on kuitenkin ollut todella loistava sarja ja etenkin sen alku oli loistava. Sen jälkeen tahti on ehkä tässäkin hieman hiipunut, mutta hyvästä sarjasta kuitenkin on kyse.

Sen verran kiinnosti tämänkin kausi, että eipä siinä mennyt kuin vuorokausi ja tämäkin oli katsottuna. Tällä kertaa sarja tuli katsottua kokonaisuudessaan televisiosta, mikä sekin toimi tällä kertaa varsin hyvin. Sarjan meininkin on pysynyt jotakuinkin samana alusta lähtien, mutta tämä viimeinen kausi sai nyt jo hieman sellaisen fiiliksen, että sarjan loppuminen ei taida sitten kuitenkaan hirveästi jäädä harmittamaan. Jotenkin alkuperäisen idean tilalle tässäkin ollaan hieman liikaa menossa ihmissuhde sarjaan, varsinaisen toiminnan sijasta.

Muuten sitten leffahuoneessa on ollut taas aavistuksen hiljaisempaa. Bondia teki todella paljon mieli katsella uudestaan, mutta se jäi sitten kuitenkin kesken. Leffassa ei taida sittenkään olla potentiaalia ihan Tenetin vertaiseksi, jota voi katsoa uudelleen ja uudelleen väsymättä. Tässä ehkä aavistuksen näkyy juuri se, että leffojen tempo on kovin erilainen. Tuon leffan aikana tuli kuitenkin vähän taas testailtua subbareita, tällä kertaa avasin SVS:ien kaikki portit, ja laitoin vielä asetuksista oikeat säädöt. Sen verran dynamiikka kuitenkin tippu, että uuden kalibroinnin olisi nuo säädöt vielä kyllä vaatineet.

Tuli tuossa tosiaan Hautalehdon vuoksi otettua tuo Cmore suomi testiin pariksi viikoksi, ja täytyihän sieltä sitten testa myös jokin leffa. Tarjonta ei näyttänyt kovinkaan hääviltä, vaikka sieltä muutaman ihan katsottavan varmasti löytäisi. Yksi sellainen oli Renny Harlinin uusin Misfits leffa, joka on saanut todella huonot arviot, mutta toisaalta kyllähän sitä Renny leffoille aina jonkinlainen mahdollisuus täytyy antaa, etenkin kun leffaa tähdittämään on saatu oikein Pierce Brosnan.

Ensimmäinen aivan valtava pettymys tuli heti kärkeen, kun aloin ihmettelemään leffan ääniä ja kyllä, tässä uutuuselokuvassa ei tosiaankaan ollut kuin STEREO-äänet. Kyllä, luitte oikein, uusi leffa 2022 vuonna maksullisessa striimauspalvelussa ja vain stereo-äänillä varustettuna. Tämä on mielestäni suuri häpeä, ja kuten voitte varmasti arvata, kun Hautalehto on katsottu loppuun, tämä palvelu ei todellakaan mene jatkoon. Hävetkää!

Sitten se itse leffa, joka tosiaan oli hyvinkin arvioiden mukainen. Ei jättänyt tämäkään Rennyn leffa kovin hyvää kuvaa miehen taidoista, leffa oli hyvin halpa kopio aika monesta muusta leffasta, eikä tämä nyt millään esimerkiksi ensimmäisten Oceans leffojen tasolle pääse. Leffa oli aika väsynyt, ja etenkin tuo äänien puuttuminen vesitti leffahuoneessa leffan katsomisen aivan tyystin. Harmi juttu, mutta näin se nyt vaan on. Loppu kaneettina vielä, että kyllähän Renny oli tähänkin leffaa suomiviittauksen saanut, ihan hauska juttu sinällään ja pitää pientä Suomea maailman kartalla, ja pitää Renny juuret kotimaassa.

Ensi viikolla jatkuu leffojen katselu, odotellaan viimeistä osaa Hautalehdosta ja jatketaan Subbarien ja Klipschien myyntiä. Molemmista on viime aikoina tullut kyselyjä, ja etenkin nuo viikon myynnissä olleet SVS:ät ovat kyllä herättäneet ansaitsemaansa huomiota, ja kerran niitä on jo paikanpäällä käyty katsomassakin. Hyviä tarjouksiakin on jo tullut, mutta ihan vielä ei olla kauppoja päästy lyömään kiinni. Ymmärrettää sinänsä, + kolme tonnia loistavasta subbarista on paljon rahaa ja vaatii varmasti paljon pohtimista ennen lopullista päätöstä, mutta päivän selvää on, että jokainen ymmärtää mitä tuolla rahalla saa, ja kolmekin tonnia on paljon paljon vähemmän rahaa kuin yli neljä tonnia, joka näistä monstereista pyydetään tällä hetkellä kaupoissa. Vielä kun seuraa markkinoita niin ymmärtää, että hinta ei varmasti tuosta tule tulevaisuudessa ainakaan tippumaan, päin vastoin. Aika mielenkiintoista myös omalta kohdalta on se, että mitä pidempään näitä myy, sitä vähemmän niitä haluaa myydä ja hinta ei ainakaan tule laskemaan, alkaa jopa vähän toivomaan että kukaan ei niitä ostaisi, koska näistä ei ole mitään tarvetta luopua.

Viime aikoina on jonkin verran tullut vaihteeksi katsottua myös sarjoja. Yksi kauan odotettu sarja on ollut tietysti Hautakangas, jota varten tuli hankittua Cmore tilaus parin viikon kokeilulle. Viimeinen osa tästä kuitenkin tulee vasta tulevan viikon torstaina, joten palataan siihen hieman myöhemmin. Se mitä kuitenkin tuli tässä katsottua varsin nopeasti ihan alusta loppuun oli Mieheni vaimo niminen suomisarja YleAreenasta. Jonkin verran puhetta herättänyt sarja, joka kyllä alkuasetelmaltaan vaikutti varsin mielenkiintoiselta.

Sarja ei kuitenkaan suurista odotuksista huolimatta ihan jaksanut loppuun asti ja täysi kymppi jää nyt kyllä antamatta tällä kertaa. Sarjan alku oli erittäin lupaava, mutta jotenkin se sitten loppua kohden jäi hieman pyörimään paikoillaan, ja koko sarjan huipennus jäi vähän niin kuin piippuun. Mitään varsinaista loppuratkaisua ei sarjan missään vaiheessa saatu mielenkiitoisesti rakennettua, ja pitää ihan rehellisesti sanoa, että kyllä viimeinen jakso aika pettymykseksi jäi, eikä siinä oikein minkäänlaista huipennusta saatu. Tästä jäi vähän salkkarit-fiilis, sarja vaan jatkuu ja jatkuu ilman mitään varsinaista päämäärää.

Harmi sinällään, sillä potentiaalia tässä tarinassa oli paljon enemmän, näyttelijät olivat varsin hyviä, mutta kaikkea ei tästä hyvästä ideasta huolimatta saatu irti. Kannattaa varmasti katsoa, mutta kovinkaan hyvä fiilis ei tästä nyt jäänyt itselleni.