Tässä on jonkin aikaa ollut itämässä ajatus siitä, että kun kerran kaikki laitteet ovat nyt toisessa huoneessa leffahuoneen takana olevassa varastossa, niin miksi siellä ei voisi olla myös tykkikin. Räkin päällä olisi sille loistava paikka, ja vaikka tykkin ääni ei koskaan olekaan mitään häirinnyt, niin onhan se nyt ainoa hurinaa pitävä asia koko huoneessa kun uuden päätteen kanssa saatiin loputkin kaiuttimet hiljenemään. Operaation tiellä siis ei ole enää muuta ongelmaa kuin 15cm betonia.
Aloin sitten hieman kyselemään löytyisikö betonille työstäjää jostain ja mitä sellaisen ison reijän tekeminen sitten maksaisi. Olin taloon takan asennuksen yhteydessä reikiä tilannut ennenkin, joten sikäli asia ei ollut uusi. Kun vielä löysin reijälle pätevän tekijän ja järkevän hinnan, päätin että pitäähän tämäkin sitten laittaa työn alle. Sovittiin tekijän kanssa, että ilmoittelee kun kerkeää reijän tulla ohimennen tekemään kun on kulmilla muuten, mutta sitä en osannut odottaa, että torstaina alkuillasta tulee puhelu, että sopiiko tunnin päästä? Olin siis toimittanut kuvat kohteesta etukäteen ja kertonut, että reikä on tulossa av-räkin päälle ja että räkki varmaankin pitää purkaa alta pois ennen reikää, joka kuitenkin tehdään järeällä poralla ja vettä käyttäen.
No mutta mies paikalle ja miettimään. Vastaus oli välittömästi että vaikeaa tulee olemaan, mutta reikä kyllä saadaan paikoilleen. Sanottakoon heti tähän väliin, että hommaan meni lopulta sellaiset viisi tuntia kaikkine ongelmineen, mutta viittä tuntia ei reikää kyllä porattu. Kävi nimittäin heti ensi vilkaisusta lähtien ilmi, että poraajalla itselläänkin oli iso leffahuoneprojekti työn alla, ja kyseessä siis erittäin innostunut vasta-alkaja, jolla kysymyksiä ja ihmeteltävää olisi riittänyt vaikka parin päivän keikkaan. Hän esitteli kännykästään kuvia jollaisen teatterin aikoo rakentaa, minkälaiset tilat on tällä hetkellä ja olin aika hämmentynyt, mutta toisaalta enemmän kuin innostunut, näinhän tämän pitikin mennä!
Olin kuitenkin ehtinyt jos hieman varautua tähän projektiin ja tiesin, että johtoja pitää varmasti taas irroitella ja sehän on aina ihan oma projektinsa. Kuten varmasti jokainen tietää, että kun räkkiin tulee 20 kanavan johdot, sisällä 20 kanavan johdot tulee prossusta vahvistimiin ja päälle kaikki muu, niin johtosotku on loputon! Tähän ongelmaan olen myös etsinyt ratkaisua parikymmentä vuotta, ilman todellista ratkaisua. On kokeiltu maalarinteippiä (paras tähän asti), typoa, joka oli loistava kunnes totesin että liima ei pidäkään, jne. Nyt päätin kuitenkin taas etsiä ratkaisua jälleen netin syövereissä. Olin jo tilaamassa sellaista nipsuja, joilla erivärisillä palloilla olisi saanut johdot numeroitua. Mutta sitten täysin puskista löysin jotain, mitä olin vuosia etsinyt. Netistä nimittäin löytyi sellainen nettisivu kuin Kylttidirect, jonka nimi viittaa jo yleiseen nettihuijaukseen, sivusto näyttää liaan helpolta käyttää ja hinnatkin naurettavan alhaiset.
Mutta kuinka väärässä olinkaan. Löysin sivuilta kahdenlaisia merkintäjuttuja, kaiutin kaapelit ajattelin merkata kutistesukalla ja xlr johdot sellaisilla liuskoilla, jotka kiinnitetään pienillä nippusiteillä. Kaikista parasta kuitenkin on, että näihin saa täysin vapaasti päättää omat tekstit, fontit ja koot, eli aivan täydellinen ratkaisu jokaiseen leffahuoneeseen, jonne ei tälläisiä tunnu mistään löytyvät muuten. Lisäksi tekeminen eli ohjelman käyttö oli niin käsittämättömän helppoa, että kaikki tarvittavat kyltit oli hetkessä tehty ja tilattu! Toimitus aikaa luvattiin päivästä kahteen, taisi mennä kolme, mutta suoraan kotiovelle ne kaiken lisäksi saapuivat!
Palvelusta saa tilattua paljon muutakin customoitua, eikä palvelu siis mitenkään liity leffa tai audiojuttuihin, mutta customoitavuus tekee tästä aivan ainutlaatuisen myös tämän alan harrastamiseen, taidan tilata saman tien loppuihinkin johtoihin kaikki kyltit niin ei tarvitse enää arpoa mikä menee mihinkin! Niin, ja sen lisäksi että nämä ovat käytännöllisiä, ovat nämä myös aivan sairaan tyylikkäitä, ei ole räkki näyttänyt koskaan paremmalta ja selkeämmältä! Voin ihan vilpittömästi suositella tutustumaan Kylttidirectiin ja mitä kaikkea heiltä löytyy, myös siis ihan normi kuluttajille!
Onpas ollut aikamoista kiirettä ja meininkiä leffahuoneen osalta tässä viimei aikoina. Pienetkin jutut saattaa välillä eskaloitua, ja vaikka nämä jutut eivät nyt varsinaisesti koko huonetta laittaneetkaan uusiksi niin kolme päivää tässä taas on vierähtänyt. Pari leffaakin on toki tullut katsottua, mutta olen silti ajatellut jättää nuo muutamat parhaat leffat vielä odottamaan aikoja parempia, joten Netflixin tarjonnalla ollaan nyt menty. Ensimmäisenä vuorossa UGLIES.
Uglies on hieman scifityyppinen, leffa jossa vahvasti pohditaan ulkonäköön liittyviä asioita. Pitäisikö kaikkien olla kauniita ja voiko kauneutta ostaa? Joo onhan nämä aika tylyjä aiheita etenkin tälläisinä aikoina, mutta vähemmän yllättäen kaikkeen tälläiseen sitten liittyy aina tyyppejä, joilla ei ehkä ole niin kauniit ajatukset mielessä. Oman edun tavoittelijoita riittää aina ja mitä enemmän saa valtaa, sitä enemmän se houkuttelee myös väärinkäytöksiin, ja ennen kaikkea niiden hyväksikäyttöön, jotka epätoivoisesti uskovat hyvään.
Uglies ei kuitenkaan vakuuta leffana, ja vaikka kiperää aihetta käsitelläänkin, jää sisältö aika kuivaksi ja tylsäksi. Ei tässä muutenkaan oikeen mitään varsinaista scifiä ole, ei hyvässä eikä pahassa. Yleensä en scifistä niin paljon edes innostu, mutta tässä ei nyt tullut edes sitä hyvää, eli audiovisuaalista nautintoa. Edes leffan äänet eivät vakuuta, vaan jäävät aika pahasti piippuun. Toki leffa on 9.1.6 atmosta ja pallojen määrä atmos viewerissä on suuri, mutta eipä ne hirveästi leffan aikana kuitenkaan liiku. Vain harvoissa kohdissa objektit ovat aktiivisia, eli aika staattinen miksaus siltä osin.
Visuaalisesti leffan aikana tuli taas tehtyä vähän testailua. Jos nyt sattuisi käymään niin että vanha tykki löytäisi uuden elämän ja pääsisin hankkimaan uuden tykin, niin mietinnässä on hieman ollut myös uuden kankaan asentaminen. Ei siksi, että vanhassakaan mitään olisi vikana, vaan enemmänkin vaan se, että se ei henkisesti ole se ns oikea ääntäläpäisevä kangas. Toimii loistavasti ja kuten testattu, äänikin pääsee hyvin läpi. Silti mielessä on ollut vaihtoehtoja 250 kiinalaisesta kankaasta 8000 euron parhaaseen mahdolliseen, jo tiedätte varmasti että jälkimmäistä ei ole tulossa, mutta ehkä jotain siltä väliltä. Kysymys vaan kuuluu, onko missään mitään järkeä?
Päätin kaivaa varastosta viimeisen remontin yhteydessä pieneksi jääneen varsin laadukkaan kankaan testiin, mutta aina uudelleen ja uudelleen törmään samaan asiaan, hieman harmaammassa kankaassa musta vaan on niin jäätävän paljon parempaa, ja vaikka värit hieman haalistuukin, niin lopputulos vaan miellyttää silmää sata kertaa sadasta enemmän! Huomaako eron, jos toista ei ole vieressä, en tiedä, muuttaako uusi tykki asiaa, en tiedä sitäkään, mutta jos ja kun uusi tykki joskus tulee, niin varmaa on että ensimmäiset testit tehdään tuolla vanhalla hieman harmahtavalla kankaalla ja sitten mietitään lisää!
Eli Uglies ei nyt mene jatkoon, mutta vanha kangas jatkaa. Seuraavassa päivityksessä sitten taas vähän isompaa muutosta ja tarinaa tiedossa!
Koska tämän blogin punaisena lankana on alusta lähtien ollut että kun katson leffan, niin kirjoitan, niin päätin sitten eilen katsoa sellaisen leffan, josta ei nyt itsessään niin paljon ole sanottavaa. Tämä sen vuoksi, että tämän tekstin pääasiallinen sisältö tulee olemaan vierailusta Helsingin Messukeskuksessa ja tarkemmin sanoen Habitare ja Hifi-Messuilla 2024. Eikä siis leffa itsessään missään tapauksessa ollut millään tapaa vähäpätöinen tai syy siinä, etteikö siitä olisi kirjoitettavaa ihan kunnon tekstiksi, vaan kyse vaan enemmänkin siitä, että tuskin pystyn leffasta Oceans Eleven nyt lukijoille ihan hirveästi mitään uutta kertomaan. Jos nimittäin olet millään tapaa leffaharrastaja ja sinulle Oceans Eleven leffa ei sano mitään, on sivistyksessäsi kyllä iso aukko. Leffa jonkin näyttelijäkaarti on ehkä laadukkain ja laajin mitä yksikään leffa on koskaan nähnyt, tuon ajan isompia nimiä on leffassa käytännössä jokaisessa roolissa. Kuten viimeaikoina ollaan paljon puhuttu, sehän ei itsessään vielä takaa mitään, mutta tässä leffassa kaikki palaset ovat enemmän kuin kohdillaan.
Sitä mitä ehkä et kuitenkaan tiennyt, niin itsellenihän tämä tuli nyt siis myös 4K-muodossa ja hankintapaikkana tietysti Future Movie Shopin myymälä Mechelinin kadulla. Päätin hankkia leffa-saagasta kolmen leffan boxin, sen sijaan, että olisin kaikki kolme leffaa hankkinut yksitellen. Tämä paketti tuli kuitenkin jonkin verran halvemmaksi, ja ompahan kaikki kolme leffaa sitten siististi samassa paketissa. Yleensä en juurikaan panosta 4K-muodossa leffoihin, joissa äänet eivät ole suuressa osassa, tässä kuitenkin tein poikkeuksen, sen verran merkittävästä leffasta kuitenkin on kyse. Leffan olen nähnyt varmasti aikaisemmin niin DVD kuin Bluray muodossakin, mutta kivahan se on löytyä nyt myös 4K:na.
Antoiko se kuitenkaan nyt sitten mitään uutta, niin eipä juuri. Kuvanlaatu on lähellä sitä samaa mitä esimerkiksi Blurayna olisin skaalaamalla saanut, mielestäni mitään varsinaista parannusta kuvanlaatuun ei ole tullut, mikä toisaalta ymmärrettävää, koska leffa ei nyt ihan niin vanha kuitenkaan ole, yli kaksi kymmentä vuotta kuitenkin tästäkin jo vierähtänyt. Äänienkään osalta ei ole päivitetty ääniraitaa, vaan sama 7.1 ääniraita tästä edelleen löytyy, mutta eipä tosiaan leffassa sen kummemmin mitään ääniä tarvitakkaan, leffa on 95 prosenttisesti pelkää normaalia dialogia. Mutta leffana tämä on edelleen timantti ja täyden kympin leffa, etenkin siis jos leffaa katsoo ensimmäistä kertaa eikä muista ulkoa kaikkia tapahtumia. Muutenkin tuntuu, että tämä oli leffa, joka aikanaan aloitti aivan uuden genren leffoissa, joita sen jälkeen vastaavia on tullut todella paljon.
Mutta sitten siihen tämän kirjoituksen tärkeimpään asiaan eli Habitare ja Hifi-messut 2024. Nämä ovat sellaiset syksyiset tapahtumat, joissa on jo vuosien ajan tullut vierailtua ja vaikka anti ei aina kovinkaan hyvä ole ollut, niin selvää on aina ollut että käydä täytyy. Tällä kertaa messut olivat hieman erilaiset omalta osaltani, nimittäin mukana oli myös nuorempi tyttäristäni. Messujen hinnasta täytyy sen verran antaa palautetta, että vaikka aikuisten hinnat varmasti ovat jollain tavalla kohdillaan kun samalla lipulla kuitenkin pääsee useille meissuille ja aikaa saa kulumaan vaikka koko päivän, niin kyllä 17 euroa alle kymmenvuotiaalta kävijältä tälläisille messuille on vaan aika paljon. Ei tänne varmaan paljon lapsia kaivatakkaan, mutta silti.
Muuten sitten Habitaren anti itselleni olikin paljon enemmän kuin osasin odottaa. Jotenkin tuntuu, että Habitaren merkitys itselleni on vuosi vuodelta laskenut jatkuvasti, eikä siellä oikein mitään nähtävää ole aikoihin ollut, nyt kuitekin messujen anti oli paljon parempi. Tähän kuitenkin löytyy erityisesti yksi selitys, eli messuilla oli vaihteeksi todella paljon kivaa nähtävää nimenomaan akustiikan ja musiikin osalta, eikä vähiten kolmikon Mareksound, Genelec ja Konto Acoustic vuoksi. Nämä nimet ovat toki tuttuja Habitaresta aikaisemmiltakin vuosilta, mutta samoin kuin Habitare ylipäätään, tuntui että nyt asioihin ollaan panostettu aivan uudella sykkeellä. Voisin jopa sanoa, että tänä vuonna Genelec valloitti koko messut. Genelecin, Mareksoundin ja Konton oma osasto heti näyttelytilan alkupäässä oli todella vakuuttava ja upeasti rakennettu. Marekilta jo itsessään oli paikalla puoli henkilökuntaa ja lisäksi pääsin tapaamaan kasvotusten Genelecin Markku Syrjäpalon kanssa, jonka kanssa olemme tähän asti keskustelleet vain sähköpostien välityksellä. On aina hienoa kun nimet sähköpostissa saavat kasvot ja hyvin mielenkiintoisia keskustelua päästiinkin käymään. Tosin, nyt en viitsinyt itse ihan hirveästi aikaa tuolla pisteellä viettää, nimittäin asiakkaita oli osastolla sellaiseen malliin, että kaikki saivat olla jatkuvasti auttamassa tulevia Genelec asiakkaita.
Genelecin näkyvyys ei messuilla kuitenkaan jäänyt tämän osaston ja upeiden 8361 varaan vaan Genelec näkyi messuilla muutenkin. Tai ainakin kuului. Oli nimittäin todella siististi aseteltu useita Genelecin katosta roikkuvia 4436 kaiuttimia reitin varrella olevan loungen ympärille. En tiedä kuinka moni tavallinen tallaaja noita oikeasti edes huomasi tai ymmärsi mistä on kyse, mutta osa Genelecin äänentoistoa on juuri se tyylikäs huomaamattomuus, tuo hyvä soundi tuskin keltään kuitenkaan jäi tuossa hetkessä huomaamatta ja moni joka kotiinsa hyvää musiikki kaipaa varmasti tuossa kohdassa alkoi vähintäänkin miettimään, että mitenköhän omaan kotiin saisi näin huomaamattoman mutta laadukkaan äänen. Äänentoisto ei kuitenkaan ole pelkkää ääntä, se on isolta osalta myös sisustuskysymys, aivan kuten itsellänikin nuo 8351:set. Toki sitten Genelecillä oli näkyvää äänetoistoa myös omassa Genelec kahvilassa, jossa kaiuttimet todella näkyvät ja kuuluvat. Siellä oli messujen aikana jotain artistiesityksiäkin ollut, omaan aikatauluun ne eivät tällä kertaa osuneet.
Vaikka messuilla Genelec olikin todella vahvasti esillä niin oli isonhallin puolelle tänä vuonna löytänyt toinenkin kiinnostava toimija, nimittäin Ideaali oli myöskin laittanut osaston pystyyn rauahalliselle sijainnille kodinkoneliikkeiden kulmille. Siellä ennen kaikkea kiinnostusta herätti seinään puhallettava akustiikkamateriaali. Lumir materiaali voidaan asentaa käytännössä minkä tahansa materiaalin pintaan ja läpivärjätty materiaalia pitää värinsä ja tyylikkyytensä vaikka pinta saisikin osumaa. Materiaalin ominaisuuksia ei messuilla sen paremmin päässyt testaamaan, mutta aika mielenkiintoiselta tuo ideana kyllä näytti. Puhuttiin Martin kanssa myös hieman tykeistä ja kankaista, heillähän on pitkään ollut myynnissä akustisesti läpinäkyvää valkokangasta. Mietin tosin tässä, että jos nyt tuo tykki tulee tästä vaihtumaan, niin ehkä olisi myös kiva tuota eurokankaan kangasta testata ensi sillä ja vasta sen jälkeen sitten miettiä mahdollisesti parempaa tilalle. Muuten sitten Habitaresta ei ainakaan mitään ostettavaa tai sellasta jäänyt käteen, mutta väkeä oli kyllä paljon liikkeellä.
Joten seuraavaksi sitten Hifi-messujen puolelle. Myös näiden messujen osalta kävijät olivat todellakin löytäneet tänä vuonna paikalle, ja valitettavasti positiivisena ongelmana oli, että jokainen huone tuntui olevan kaiken aikaa täpöten täynnä. Yleensä osa huoneista vetää enemmän väkeä kuin toiset, nyt tuntui, että jokaisessa huoneessa oli paljon väkeä. Osittain varmasti tämän vuoksi myös oma oleskelu huoneissa jäi tällä kertaa aika vähäiseksi, mutta toisaalta eipä tuo asia koskaan itselle ole ollut se tärkein juttu. Messuilla kuitenkin oli tänä vuonna näkemistä enemmän kuin muistan koskaan ennen olleen.
Ensimmäisenä päädyin Audiokaupan huoneeseen, joka oli heittämällä suurin osasto jota olen Suomessa ennen nähnyt. Audiokauppa oli todellakin panostanut tämän vuoden messuihin. Se lisäksi, että sisällä oli kaksi soivaa settiä, oli paikalla myös ulkomaalaista edustajaa tuotteita esittelemässä, laitteita esillä enemmän kuin tarpeeksi, ja olihan siellä esillä jo muun muassa itseäni kiinnostavia Nodeja, vaikkakin ainoa Node johon voisin tällä hetkellä ajatella päätyväni on tuo tuleva Icon. Tuo muuten ylipäätään oli ainakin itselleni mielestäni uutta, että paikalla oli muitakin ulkomaalaisia edustajia, mm. Audioguestin edustajat, eli aika kansainvälistä meininkiä tällä kertaa.
Alue oli tällä kertaa rakennuttu eri tavalla kuin aikaisemmin, ja vaikka nytkin kaksi osaa olivat aivan eri puolilla hotellia, niin sanoisin kuitenkin, että ratkaisu oli paljon toimivampi kuin ennen. Huoneet olivat isompia ja samalla yleinen fiilis tänä vuonna oli, että esittelijät kautta linjan olivat myös panostaneet paljon enemmän akustointiin, jonkinlaista levyä oli huoneessa kuin huoneessa. Tämä on hieno suunta, vaikka parasta mahdollista ääntä tuollaisissa ympäristöissä on joka tapauksessa vaikea saada. Toinen mielenkiintoinen juttu oli se, että viime vuonna messuilla oli useita todella massiivisia ja kalliita kaiuttimia, tietämättä sen tarkemmin, tänä vuonna sellaisia ei juurikaan ollut, puhun siis sellaisista 2ook yksilöistä.
Itselle parhaan kokemuksen kuitenkin näilläkin messuilla antoi jälleen pienemmän pään aivan uskomattoman äänen antaneet pienet ihmeet. Ei niin pienet, mutta Mr. Hifin osastolla olleet valkoiset PMC Twent 5.23i kuulostivat erityisen hyviltä ja mielenkiintoisilta. Tuollaiset voisi hyvin sijoittaa mihin tahansa pienehköön olohuoneeseen ja kuulostasi varmasti upealta. Hintaakaan noilla ei ollut mahdottomasti. Koko messujen ehkä kovimmasta suorituksesta kuitenkin tällä kertaa vastasi ehkä Fischer&Fisherin kenkälaatikkoon mahtuvat liuskekivestä tehdyt käsittämättömän äänen suht isoon tilaan luoneet jalastakaiuttimet. Ei olisi varmasti kukaan huoneeseen astunut pystynyt arvaamaan mistä ääni tuossa tilassa tulee ja sitä moni ihmetellen kysyikin! Myös kotelon resonoimattomutta esitellyt soittorasiademo, oli parasta mitä messuilla nähnyt.
Muuten sitten messuilla oli aika sama meno kuin ennenkin, esittelijoitä oli hyvin laidasta laitaan ja esillä oli niin kuulokkeet kuin lp-levyt. Testaaminen ja kuuntelu edelleen keskittyy pää asiassa erilaisten kaiutinten vertailuun, vaikka laitteita taustalla on tuhansien ja taas tuhansien eurojen arvosta. Tällä kertaa mitään kotiteatteriin liittyvää en edes odottanut näkeväni, eikä siellä siihen liittyen yhtään mitään ollutkaan. Se mistä tosin tykkäsin, oli se, että todella moni oli kuitenkin tänä vuonna asentanut jonkinlaisen ruudun huoneen eteen, jotta katselusta tulee edes jollain tapaa hieman viihtyisämpää, ainakin itselleni. On siinä sitten pyörimässä musiikkivideo, mainosta tai vain maisemia, tuntuu se silti aina kodikkaammalta kuin pelkkä tyhjä ja tylsä seinä.
Se mitä itse ehkä toivoisin, että messujen nimi voisi jatkossa olla AV-messut, jolloin messuilla voisi olla esillä myös televisiota, tykkejä, videoprosessoreita ja ennen kaikkea monikanava ääntä. Vaikka messut ovat varmasti nyt täynnä tosi hifistejä, jotka eivät tule ikinä vaihtamaan kahta kanavaa useampaan, niin kyllähän monikanava musiikki ilman leffaakin on jo niin iso juttu maailmalla, että kyllä se soisi näkyvän myös täällä. Habitaren puolella juteltiin siitä, miten ns. tavallinen tallaaja löytäisi paremmin myös Hifi-messujen puolelle, mutta onko sillä edes tarvetta kun messut tuntuivat ainakin tänä vuonna olevan aivan tupaten täynnä muutenkin. Toisaalta, onhan noissa potentiaalia lisätä tilaa vielä vaikka kuinka, jos vaan aihepiirikin laajenisi. Joka tapauksessa jo itsessään sana Hifi rajaa kansaa paljon ja moni potentiaalinen musiikinystävä Habitaresta jättää messut väliin, vaikka samalla lipulla pääseekin sisään.
Posti pääsi taas yllättämään erittäin iloisella yllätyksellä kun postilaatikkoon saapui arviointikappaleena sellainen leffa kuin uusin Bad Boys – Ride or Die, eli kyseisen leffasaagan kesällä leffoissa nähty neljäs osa. Kaksi ensimmästähän ovat olleet aivan valtavia blockbustereita, mutta kolmatta moni on sitten enemmänkin arvostellut ei niin hyvänä jatko-osana ja leffana, jonka olisi voinut jättää tekemättä. Bad Boys nähtiin ensimmäistä kertaa valkokankaalla kultaisella 90-luvulla, eli vuonna 1995 ja se kolmas osa tehtiin vuonna 2020 lähes kaksikymmentä vuotta edellisen jälkeen. Tästä kolmannesta osasta tein arvion vuonna 2020 ja se löytyy tästä! Leffasta en itsekään pahemmin tykännyt, mutta isoimpana juttuna itselle tuolloin taisi olla uusi IMAX Enhanced ominaisuus, joka tuolta levyltä löytyi. Näitä levyjä oli tuolloin vain muutama ja taidan niitä ne ne kaikki suurinpiirtein neljä leffaa omistaa, mutta kuten tuossa tekstissä veikkailinkin, ei ole tuo ominaisuus vieläkään lyönyt itseään läpi. Saapa nähdä saako Disney Plus tähän nyt muutosta.
Mutta entäpä sitten tämä uusin yritys neljä vuotta myöhemmin. Siitäkin olen tekstin tänne jo kesällä kirjoitellut, tämä tuli nimittäin käytyä katsomassa Itiksen Imaxin lehdistönäytöksessä. Se löytyy täältä! Jo tuolloin päätin tekstini siihen, että tämä leffa pitää ehdottomasti saada kotiin katsottavaksi ja nyt se mahdollisuus sitten tuli nopeammin kuin uskalsin toivoakaan. Onhan tässä ollut julkaistujen leffojen suhteen aika rauhallinen kesä, joten kyllähän tämä julkaisu on ihan ehdottomasti ollut kesän odotetuimpia. Tuosta kultaisesta 90-luvusta annetaan aimo annos nostalgiaa heti alkuunsa kun legendaarinen Jerry Bruckeheimer logo napsahtaa ruutuun. Tuo tarkoitti ysärillä itselle aina sitä, että nyt on tulossa jotain, josta itse aivan varmasti tykkään. Ja jo tässä vaiheessa voin hyvillä mielin todeta, että tästä leffasta tykkäsin jo leffassa kesällä ja ehkäpä jopa vielä enemmän nyt kotona. Voin aivan varmasti sanoa että tulen tämän leffan katsomaan vielä useamman kerran.
Leffahan itsessään on sitä tuttua Bad Boyssia, eli pääosissa tietysti Will Smith ja Martin Lawrence. Will Smithän on ollut otsikoissa pitkän aikaa aivan toisenlaisista syistä ja herran uraa on oltu hautaamassa jo moneen kertaan. Tästä leffasta moni onkin irvaillut vain, että leffa on Will Smithin uusi yritys pelastaa uransa. Smithin urahan on ollut niin loistelias, että ei sitä yhdellä Oscar fiaskolla saada haudattua, ja edelleen vaikka maailman meno on mitä on, niin toivon edelleen myös mokanneille tyypeille jonkinlaista armoa. Smith on tässä omaa hyvää laatuaan, samoin kuin tietysti Lawrence. Jos viimeksi kierrätettiin vanhoja vitsejä ja leffa ei oikein millään napannut, niin nyt leffa kyllä lähti aivan eri lailla liikkeelle heti alusta lähtien. Leffa kunniottaa tietysti sarjan historiaa todella hienosti, mutta kuitenkin tuoden paljon myös uutta. Huumori on tuttu, mutta nyt sitä ei ehkä viedä ihan niin pahasti ja väkisin yli vaan se pysyy hyvissä rajoissa viemättä liikaa itse uudelta leffalta. Juonihan tässä on varsin menevä ja ehdottomasti jää plussan puolelle senkin osalta.
Eniten tietysti kuitenkin tätä odotin kotiin äänien ja kuvan vuoksi, enkä todellakaan joutunut pettymään. Tämä on ehdottomasti vuoden parhaita leffoja mistä olen saanut huoneessa nauttia ja siksi tämän voikin vielä katsoa useasti uudelleen. Ääniraita on tietysti 9.1.6 Atmosta kuten tälläisessä leffassa pitääkin olla. Leffan ääniraita oli erittäin aktiivinen ja esimerkiksi surroundeja käytettiin todella monessa kohdassa erittäin hienosti avuksi. Etenkin leffan alku on todella jäätävää menoa, eikä ääniltä voisi toivoa mitään enempää. Autojen äänet kuulostavat juuri niin siltä kuin pitäisi, dynamiikkaa riittää riittämiin ja leffasta jää fiilis, että tätäkin puolta on ajateltu. Kun nämä kaikki räjähdykset ja muut yhdistetään upeisiin maisemiin jotka näyttävät ruudulla todella upeilta, ei tästä leffasta paljon enempää voisi vaatia.
’Teetin tuossa Instagramissa kyselyn ja ilmeisesti todella monella on tämä leffa edelleen täysin katsomatta. Voin kyllä hyvin suositella, että vaikka et olisi enää kolmannesta osasta tykännyt, niin tälle kannattaa silti antaa vielä mahdollisuus. Leffa on painettu aika sopivan pituiseen pakettiin ja viihdearvo ainakin minun mielestäni on taattu. Leffa toimii hyvin alusta lähtien, ja etenkin jos olet joskus tykännyt Bad Boysseista, niin kyllähän tämä palauttaa sarjan taas tasolleen. Vielä kun kaikki musiikki ja tutut Bad Boys, Bad Boys raidat on integroitu uuteen leffaan upeasti sopivaksi, tässä on kesän yksi parhaista leffoista!
Onpas ollut aikamoisen ”rankka” viikonloppu kun ei ole leffojen pariin ehtinyt lainkaan, vaikka katsottavaa olisi vaikka kuinka ja paljon. No, mutta viikonloppu oli reissuviikonloppu ja siellä reissussa tuli juostua puolikas maratonia. Kohteena oli Tallinna ja siellä oli myös hieman ajatuksena mennä myöskin leffaan ja tuolla Instagramissa kyselinkin hieman vinkkejä minne sitä kannattaisi suunnata. Lopulta yhtään hyvää ehdotusta ei kuitenkaan tullut ja lopulta väsy vei voiton, eikä sitä sitten tullut leffaan päädyttyä tällä kertaa lainkaan. Joku päivä vielä Tallinnan leffatarjontaakin täytyy käydä katsastamassa, mutta sen aika ei ollut vielä tällä reissulla. Leffahuone tosin ei viikonloppuna hiljentynyt, vaan koiravahtina olleet vieraat olivat viihtyneet leffahuoneessa senkin edestä. Leffoja oli mahtunut viikonloppuun toistakymmentä tuntia, mikä lämmittää aina Leffafriikin mieltä.
Yleensähän sitä kyllä yhden viikonlopun ilman leffoja selviää hyvinkin, etenkin jos vielä on jotain reissua tiedossa. Nyt kuitenkin odotusta leffahuoneen syövereihin oli enemmän kuin normaalisti. Ensinnäkin loppuviikosta postilaatikkoon tipahti arviointikappale sellaisesta leffasta kuin Bad Boys – Ride or Die. En tiedä onko kesän jäljiltä ollut mitään leffaa mitä olisin enemmän kotiin odottanut, etenkin kun leffassa nähtynä leffa oli todella hyvä ja kovista odotuksista huolimatta positiivinen yllätys. Niin, ja kun se vielä tuli nähtyä Imaxissa, niin odotukset kotona katsottavaksi ovat aika korkealla. Nyt sitä ei vielä kuitenkaan ehtinyt ennen reissua katsoa.
Sen lisäksi katsottavaa odotti vielä postissa hieman lisää. Jokin aika nimittäin tilasin WOWHD:ta muutama sellaisen leffan, joka on odotellut pitkään listalla, mutta Suomeen näitä ei sitten kaikkia ole edes tulossa, tai sitten hinta on jotain aivan liian suurta. Ulkomailta en ole juurikaan mitään pitkään aikaa tilannutkaan, vaan suosinut enemmänkin kotimaista kivijalkaa. Nyt kuitenkin oli rahatilanne sellainen, että tuli paikka investoida muutamaan hieman arvokkaanpaan yksilöön, jotka ihan todella oli halusin hyllyyn. Paketissa tällä kertaa oli Civil War, Ungentemantly Warfare, Twister ja kirsikkana kakun päällä Guillermo del Toron Pinoccio. Kaikki nämä siis tietysti 4K-formaatissa. En tiedä voisiko mitään leffaa tällä hetkellä odottaa enempää kuin näitä viittä.
Eikä vielä riitä tämäkään, vieläkin enemmän odotusta nimittäin oli ilmassa. Maanataina nimittäin postiin saapui vieläkin isompi paketti, tällä kertaa lahtöpaikkana oli Oulu ja siellä tarkemmin sanottuna Audiokauppa. Jos olet blogiani aikaisemmin lukenut niin olet tästä aiheesta varmasti kuullut aikaisemminkin. Huoneessahan oli aikaisemmin kolme päätevahvistinta, kaksi Rotelia ja yksi NHT. Nämä kaikki kolme olivat todella loistavia kapistuksia ja palvelivat tarkoituksissaan täydellisesti. Kun vuosi sitten huoneeseen kuitenkin saapui tuo Trinnov, toi se mukanaan pienen haasteen. Trinnov nimittäin ei oikein tykkää RCA-liitännöistä, käsittääksi erilaisen jännitetason vuoksi. Kaikista kaiuttimista siis kuului sellainen pieni humina, joka ei varmasti normaalissa kaksikanavatoistossa olisi haitannut mitenkään, mutta kun tuon huminan kertoo viidellätoista, alkaa se kyllä jossain vaiheessa jo ärsyttämään. Vuodenvaihteessa toinen Rotel ja NHT sitten jatkoi matkaa seuraaalle, ja tilalle tuli Tonewinner. Tonewinner ollut loistava hankinta, ja 11-kanavasta tuo ongelma poistui sen siliän tien.
Mietityttämään on kuitenkin jäänyt lopulta viisi kanavaa, joista edelleen tuo häiritsevä surina kuului edelleen. Kun vielä Tonewinner vahvisti ongelman syyn, on ollut selvää, että jossain vaiheessa myös tuo yksi Rotel saa etsiä uuden omistajan, ja tilalle tarvitaan laite, jossa myös XLR-liittimet löytyy. Ongelmana kuitenkin on ollut hieman se, että noita laitteita ei vaan yksinkertaisesti ole ollut käytettynä juurikaan tarjolla ja jos on ollut, niin hinta on ollut aivan liian korkea. Nyt kuitenkin yksi sellainen oli Toriin tullut, ja teinkin siitä alustavan varauksen ja lähdin selvittämään asiaa. Lopulta tuo ei kuitenkaan tähän huoneeseen saapunut, nimittäin Marekin suosituksesta olin yhteydessä Audiokauppaan, jossa saattaisi olla tarjolla parempi ja kaipaamani käytetty pääte. Se pääte mikä tuolta Oulun Audiokaupasta sitten löytyi oli Marantzin mallia 8807, eli seitsenkanavainen laatuyksilö, ja tietysti siis niillä XLR sisäänmenoilla. Hieman kävi mielessä jopa toisen Tonewinnerin hankinta, mutta toinen yksitoistakanavainen tässä tilanteessa kun kanavia Trinnovissa käytössä kuitenkin vain kuusitoista, kuulosti hieman yliampuvalta. Tonewinnerin viisikanavaisen olisin ostanut jo kauan sitten, mutta sellaista ei ole XLR-ulostuloilla saatavilla lainkaan.
Eli nyt sitten viisikanavaisen Rotelin tilalle tuli seitsemän kanavainen Marantz, jonka päätin siirtää kokonaisuudessaan ohjaamaan seitsemää kattokaiutinta. Tonewinner saa hoitaa jatkossa yhdeksää alatason kaiutinta, kaksi kanavaa jää sitten säästöön, tiedä vaikka Trinnov vielä joku päivä yllättää parilla lisäkanavalla, kuten teki pari vuotta sitten neljällä. Samalla tuli tehtyä myös hieman muita järjestelyjä kanavien suhteen. Trinnovissa kanavien ulostulot voi ohjata aivan miten itse haluaa, mutta kun kalibroinnin aloittaa, ovat ne tietyssä vakiojärjestyksessä. Jossain välissä tuo järjestys oli jo automaattisesti oikein, mutta jossain vaiheessa asennus tuli tehtyä niin, että jokaisen kalibroinnin alussa kanavat piti ensin järjestellä oikeaan järjestykseen. pieni juttu, mutta iso vaiva etenkin kun tuon beta-testauksen aikana näitä kaliborinteja tuli useita kertoja tehtyä. Nyt kun kalibroinnin aloittaa, ovat kaikki kanavat jälleen oikeassa järjestyksessä valmiina.
Eli ei muuta kuin kalbroinnit taas käyntiin, ja huone toimintakuntoon. Askelmerkit olivat tällä kertaa jo hyvinkin selvillä, joten eipä siinä nyt enää ihan kovinkaan kauaa mennyt. Ja kun aikaa ei niin kauaa mennyt, ehti sitä vielä laittamaan leffankin käyntiin. Näihin viiteen kovasti odotettuun leffaan ei kuitenkaan vielä päästy, nimittäin myöskin Netflixissä oli uutuuksia tarjolla. Etenkin olin jostain kuullut sellaisesta leffasta kuin Rebel Ridge, josta puhuttiin netin syövereissä jopa vuoden parhaana leffana. Eikä muuten ollut pahasti väärässä, oli nimittäin erityisen hyvä leffa, ja nimenomaan leffana. Leffasta tuli vaihteeksi taas sellainen fiilis, että nyt ollaan jonkin aivan uuden äärellä. Leffaan joutui keskittymään kunnolla, ja samalla ihan oikeasti ja aidosti halusi jokaisen hetken nähdä, jotta pysyi kärryillä.
Aaron Pierre oli itselleni aika uusi tuttavuus, vaikka olikin ollut juuri näkemässäni OLD-leffassa. Mutta kylläpä oli herra vakuuttava. En tiedä oikein miten tuon roolin olisi kukaan voinut vakuuttavammin tehdä, hieman tuli sellaisen nuoren Will Smithin fiilis, mutta vielä huomattavasti uskottavammin. AnnaSofia Robb, oli ihan ok, mutta jotenkin rooli jäi hieman sellaisen epävarman oloiseksi, se varmaan oli tarkoituskin. Muuten sitten roolit olivatkin osuuneet täysin nappiin, ja vaikka tuntui että leffaan tuotiin jatkuvasti uusia kasvoja, oli jokaisella täydellinen tarkoitus leffalle. Muutenkin leffa vaikutti erittäin hyvin tehdyltä, todella laadukkaalta tekeleeltä, vaikka kuvanlaatu ei nyt jostain syystä ihan leffan tasolle yltänytkään. Liekö syynä sitten striimi tai joku muu, mutta siihen olisi toivonut hieman lisää tarkkuutta.
Samaa voisi sanoa äänistä. Leffan äänet olivat hyvät, mutta aavistuksen jäi jotenkin vajaaksi. Objekteja leffassa ei käytetty lainkaan, ja muutenkin 9.1.6 kanavaisesta miksauksesta kaksi atmosta tuntui jääneen täysin paitsioon. Harmi sinällään, kun nimenomaan kattokajareita olisi nyt halunnut kuulla ja testata. Leffassa oli ihan hyvin ääniä ja vaikka leffa nyt ei mikään varsinainen action leffa ollutkaan, niin äänet olivat muuten kyllä kohdillaan. Bassoa löytyi kivasti, ja tämän leffan perusteella kalibrointi oli taas varsin hyvin onnistunut. vaikka lopullista säätöä varmasti vielä tulen tekemään lisää. Kannattaa kyllä ehdottomasti ottaa katseluun!
Disney Plussaan ilmestyi jo jokin aikaa sitten aika mielenkiintoinen leffa. Kyseessä nimittäin jo kymmenes Apina leffa, tällä kertaa nimeltään Kingdom of the Planet of the Apes, joka on samalla itsenäinen jatko-osa edelliselle vuoden 2017 leffalle nimeltä War for the Planet of the Apes. Tästä elokuvasta kyllä puhuttiin mediassa jonkin verran ennakkoon, mutta itseltäni tämä jäi leffassa katsomatta, ehkä ihan sen vuoksi, että ei vaan kiinnostanut riittävästä. Oleellisimpana syynä tähän ehkä oli taas se, että näiden apina-leffojen aiemmat osat on tullut aika hyvin jätettyä jostain syystä katsomatta, joitain olen varmasti nähnyt, mutta niistäkin on aikaa. Joitain saattaa jopa olla hyllyssä, mutta nekin katsomatta, jos on.
Eli odotukset eivät olleen kovinkaan korkealla, ja jotenkin vähän sellainen fiilis, että näiden aika olisi jo ollut takana päin, tämä nyt kuitenkin vaan on päivän trendi, että kun ei kerran ole ideoita uusista leffoista niin kierrätetään vanhaa sarjaa. Ensi fiilis leffasta olikin se, että nyt en kyllä tiedä yhtään mistä tässä puhutaan. Tämä oli itsenäinen jatko-osa, mutta jotenkin sellainen fiilis, että ainakin edellinen osa olisi varmasti ollut ihan hyvä olla nähtynä ennen tätä, sen verran kuitenkin oudolta kaikki vaikutti ihan pääapinoista lähtien. Leffan ainoita ihmisiä esittävä Freya Allan kävi leffan alussa vaan vilaukselta kuvissa mutta loppua kohden sitten olikin pääosissa ja veti varsin hyvän roolin. Muutenhan kuvissa sitten olivat lähinnä apinat ja vastaan apina, joka ei kai alkuperäisen idea tässä saagassa kuitenkaan ole ollut.
Vastaavasti sitten äänet taas olivat aika mielenkiintoiset. Leffa oli kyllä tavallaan 9.1.6, mutta ylintä kerrosta ei kyllä käytetty juuri lainkaan, mikä oli aika outoa. Pelkästään se, että sain kuvan siitä, että kaikki kanavat ovat käytössä oli todella kovan odottelun alla. Leffassa oli ehkä viisi kuusi kohtaa, jossa kaikkia kanavia käytettiin, muun ajan atmokset olivat täysin pois pelistä. Eikä siis kyse ollut varsinaisesti edes kohtauksista, vaan ihan sekunnin pätkistä jossa kaikkia kanavia käytettiin. Outoa, kun leffa itsessään olisi kuitenkin ollut aivan demotason leffa juuri Atmokselle. Siitäkin huolimatta ääniraita kuitenkin oli erittäin hyvä. Leffassa oli paljon kaikkea kivaa lähtien linnusta, sateesta ja luolista, mutta kaikki nämä olisi voinut toteuttaa myös hieman eri tavalla. Tavallisessa 5.1 tai 7.1 järjestelmässä tämä kyllä varmasti kuulostaa loistavalta! Bassoakin oli ihan riittämiin, ja voisin kuvitella, että levyltä katsottuna näistä olisi oikeasti saanut todella kovaa materiaalia Waveformingille, nyt basson jäivät ehkä silti aavistuksen piippuun. Kuvanlaatu tässä taas ihan priimaa, ja olihan niitä upeita maisemia tässä ihan kerrakseen.
Jos kyseessä oli itsenäinen jatko-osa, niin sellaiseksi tämä nyt kyllä vähän jäi. Eipä oikein ollut itsenäisenä mikään ihmeellinen, enkä tunnen edellistäkään osaa, jotta voisin siitä jotain sanoa. Ennen kuin tätä leffaa kuitenkaan kaipaa myöskään levylle, niin pitäisi varmaan katsella hieman myös edellisiä. Eli hyvä, että tuli nähtyä ja juuri striimattuna.
Mutta koska tämä jäi itse leffan osalta sen verran lyhyeksi niin jatketaanpa vielä hieman aiheesta Genelec. Jos tulet blogin pariin vasta nyt niin katso toki pari aiempaakin kirjoitusta aiheeseen liittyen, eli tämä on nyt Genelec, Osa 3. Nimittäin, jos Leffafriikki ostaa itelleen kaksi Genelecin kaiutinta, niin onhan ne jossain vaiheessa kuskattava myös alakertaan ja sinne itse leffahuoneeseen. Yläkerrassa alkoi jokin aikaa sitten lattiaremontti, joten sehän oli hyvä tekosyy nuo laatikot sinne viedä turvaan. Ajatuksena oli vähän kokeilla näitä huippuyksilöitä myös Trinnovin jatkeena, mutta siihen kokeiluun en vielä päässyt, eli se tulee vasta myöhemmin. Mutta koska myös Matrix piti kuskata alakertaan suojaan remonttia, niin päätin testailla Genelecejä sen kanssa.
Kuten jo aikaisemmin todettua, GLM on äärimmäisen tehokas huoneenkorjain tilassa kuin tilassa, mutta yksi asia joka todella herätti mielenkiinnon tuolloin Isossa Omenassa oli nimenomaan Grade-raportti, eli tuolla oli puhetta, että pelkästään paria Geneleciä voisi käyttää hyväksi huoneen akustiikan testaamiseen. Tuosta heräsi jo silloin ajatus, että mitä jos hankkisin parin Genelecejä ihan vaan tuohon tarkoitukseen, mutta toki hieman hintava ratkaisu kun silloin tarvitaan kuitenkin SAM-sarjan kaiuttimia, mutta toisaalta sen jälkeen tuli myös muuan Trinnov, joka tuota hommaa tekee myös. Grade raportti kuitenkin siis tarkoittaa, että kun GLM:ää käyttäen kalibroi järjestelmän, niin tiedot voi lähettää suoraan Genelecin järjestelmään ja sieltä saa sähköpostilla raportin, joka käytännössä kertoo tilasta ja sinne syötetystä äänestä kaiken mahdollisen. Toki maallikolle tuota pitää jonkun hieman avata, mutta teoriassa tuon raportin pitäisi kertoa tilasta kaiken ongelmallisen heijastuksen, missä tarvitaan akustointia ja minne kaiuttimet tulisi sijoittaa. Tuollahan voisi leikkiä tunteja ja viikkoja, mutta itse en ole vielä niin pitkälle päässyt. Onni kuitenkin on, että nyt ne Genelecit on ja pysyy, joten kaikkea tätä voi vielä testailla monta kertaa ja niin monella tavalla. Grade raporttiin voin tutustua itse tarkemmin Genelecin sivuilla.
Leffahuoneen vasteet GLM sovelluksessa
Tämä ei kuitenkaan tainnut olla se mitä tarkkaan ottaen odotit Genelec osalta kolme, ainakaan jos olet yhtään Instagramia seuraillut. Nimittäin silloin kuin mikään ei riitä, niin pitihän tänne sitten vielä käydä lopulta hakemassa testiin myös se subbari, joka tällä erää kantaa nimeä 7370, eli SAM sarjan toiseksi suurin yksilö 12 tuuman elementillä. Rahaa tuohon hankintaa ei yksinkertaisesti ollut silloin kuin 8351:set tuli hankittua, mutta Matrixin myyminen avasi tässä hieman uusia ovia. Tuo aivan suunnattoman suuri laatikko tuli kuitenkin sitten haettua, ja kun puolison pyysin auttamaan sisäänkantamisessa, niin ensimmäinen reaktio oli, että jos tuo laatikko tulee ovesta sisään, hän kävelee samalla avauksella ulos. No, noin isossa laatikossa tietysti on se hyvä puoli, että sen puolison olisi voinut saada vaikka mahtumaan tuohon laatikkoon, joten poistuminen olisi hyvin onnistunut vaikka sillä. Kantoapua kuitenkin lopulta löytyi, ja subbari saatiin paikoilleen. Todettakoon sen verran, että olohuoneessa on tasan tarkalleen yksi paikka johon minkään subbarin voi edes teoriassa sijoittaa, joten subbari joko tulee siihen, tai ei mihinkään. Sen verran toki siis selvitin etukäteen, että tuota Genelecin mallia senttiäkään isompaa subbaria tänne ei olisi mahtunut, mutta toisaalta jos jonkun subbarin aikoo 8351:sten kanssa laittaa, ei se oikein voi olla pienempikään. Okei, myönnetään, siitä puoliso on kyllä ihan oikeassa, että onhan tuo kooltaan aivan valtavan kokoinen musta laatikko, mutta katsellaan nyt. Valkoisena tuo olisi voinut sopia paremmin sisustukseen, mutta silloin hinta olisi taas ollut hieman eri.
Alunperin ylipäätään oli ajatuksena, että hankin riittävän isot The Ones sarjan kaiuttimet, jotta subbaria en tarvitse. Hyvin ne ovat tähän asti kyllä riittäneetkin, mutta jotain halusin kuitenkin lisää, tai ainakin ihan älytön mielenkiinto testata tuota SAM-Sarjan subbaria. Näin sen asian myös myin puolisolle, ja voin rehellisesti sanoa, että hetkeäkään en ole noiden toiseksi suurimpien The Onessien hankintaa. Ne ovat juuri täydelliset tuohon, pienemmät olisivat olleet liian pienet ja isommat olisivat kyllä olleen liian isot, nämä ovat kuin luodut tuohon. Mitä tuo subbari sitten tuo tänne lisää? Tällä hetkellä 8351:set menevät vaimentumattomina aina 20hz asti ja musiikissa matalat taajuudet ylipäätään yleensä alkavat vasta siinä 40hz korvilla. Varsin validi kysymys tuo siis on, etenkin kuin GLM tuntuu olevan niin alyttömän tehokas, että vastekin tuonne 20hz asti on lähes luotisuora, tai ainakin niin suora, että olohuoneessa tuolla ei ole pienintäkään ongelmaa.
Tällä hetkellä GLM näyttää, että subin kanssa bassoissa päästään niinkin alas kuin 15hz:iin, mitä ei tietysti musiikissa tarvita. Jos taas olohuoneessa haluaa katsella leffoja, on tuo jo niin älyttömän alhainen lukema, että myös olohuoneessa pääsee helposti leffan tunnelmaan ja tuota on ehdottomasti vielä testattava kun uusi Matrixin korvaava striimeri jossain vaiheessa saapuu. Tällä hetkellä muuten lainassa on ”se toinen vaihtoehto” eli Bluesound Node. Node on ominaisuuksiltaan hyvin samanlainen kuin Matrix, mutta silti haaveissa on kyllä edelleen enemmän Wiim Ultra kuin Node. Tai no, voisihan se yhtä hyvin olla Bluesoundin uusi Icon, mutta sen saapumiseen menee vielä aikaa, joten saapa nähdä kumpi sieltä sitten lopulta saapuu. Mutta jos vielä palataan sen verran Genelecin subiin, niin se isoin mitä se tällä hetkellä kuitenkin antaa, on oikeasti se luotisuora vaste aina sinne lähes 15hz asti. Toki pitää aina muistaa että kunnon subilla ja yhdellä mittauspaikalla sen saaminen ei välttämättä ole kovinkaan vaikeaa, mutta tässä sitä yhdessä paikassa pääasiassa kuuntelen, joten näin on hyvä. Jossain vaiheessa pitäisi kyllä silti vielä testailla että mitä tapahtuu, jos Genelecit kalibroi useampaan pisteeseen, miten käyttäytyy GLM, miten käyttäytyy 8351 ja ennen kaikkea mitä tuo subbari siinä tilanteessa äänelle tekee. Tällä hetkellä korvalla kuunneltuna subbari ei ole vielä kovinkaan suurta muutosta ääneen tuonut, mutta toki se tasapainottaa äänimaailmaa. Erityisesti siihen toiveeseen, jota ennenkin olen kaivannut eli sitä halpaa ja huonoa markettibassoa hiljaiseen kuunteluun se ei tuonut, 7370 on vaan yksinkertaisesti liian hyvä siihen hommaan.
Subbarin vasteet olohuoneessa
Varmaa kuitenkin on, että tästä on tulossa vielä ainakin osa 4, ja silloin tuo möhkäle kannetaan alakertaa ja integroidaan osaksi leffahuonetta. Silloin sitten oikeasti katsotaan mihin tuosta laitteesta on, leffahuoneesseenhan subbarit on oikeasti tehty! Tuohon liittyy muutenkin todella paljon mielenkiintoisia kysymyksiä. Tuoko kolmas subbari jotain lisää Waveformingin etuaaltoon, miten Genelecin huippuyksilö sulautuu neljään DIY Subbarin kanssa? Vai käykö jopa niin, että Genelec jää lopulta kokonaan leffahuoneeseen? Jokatapauksessa johdot tätä testiä varten on jo hankittu, joten stay tuned!
Aika monta kertaa on viimeaikoina tullut kritisoitua sitä, että tehdään leffa, johon laitetaan vaan monta suurta nimeä samaan leffaan ja sen jälkeen toivotaan sen riittävän suuren suosion. Mikä siis olisikaan voinut mennä pieleen kun leffaa tähdittää sellaiset nimet kuin Halle Berry, Mark Wahlberg, Dana Delany, J.K Simmons ja moni muu tuttu naama. Onneksi tällä kertaa tuotanto oli kuitenkin nähnyt vaivaa hieman tuota enemmän ja tämähän muodostui lopulta ihan viihdyttäväksi leffaksi.
Jotenkin toki tämäkin leffa toistaa aika tuttua kaavaa, mutta onhan tässä silti jotain uuttakin. Union, joka on ehkä vaan jokin uusi nimitys jollekin vanhalle hallituksen erikoisryhmälle, mutta juonenkäänteitä tässä oli silti ihan kivasti. Lopussa etenkin alkoi tapahtua aika paljonkin kaikenlaista ja lopulta taas mietittiin kukahan tässä sitten lopulta huijaa ja ketä. Halle Berry oli leffassa aika hyvä, samoin Wahlberg, mutta eniten kyllä itse tykkäsin tässäkin taas Simmonssista. Oliko tämä nyt sitten jokin täysosuma niin ei missään tapauksessa, mutta ehdottomasti plussan puolelle. Fiilis kuitenkin lopulta oli että leffa oli aika fresh.
Leffan äänet olivat 9.1.6 Atmosta, joka oli kyllä suhteellisen aktiivinen, mutta jostain syystä front wideja ei juurikaan kyllä käytetty. Samoin objektit olivat kyllä suhteellisen passiiveja, siitä huolimatta että muuten tykkäsin leffan äänistä. Se mikä vähän tosin harmitti, striimistä tai jostain muusta syystä, mutta esim. kaikkien autojen äänet eivät kyllä olleet sillä tasolla kuin olisi ehkä toivonut. Muutenhan tässä kyllä oli monenlaista kivaa ihan riittämiin. Sama lopputulos ehkä kuitenkin kuin kaikessa muussakin, ei varsinaisia tähtihetkiä mutta paljon hyvää perus tekemistä ja fiilis jäi äänienkin osalta ehdottomasti plussan puolelle.
Kuukauden elokuvana on tällä kertaa uutta tuotantoa, kaksi edellistähän ovat olleet restauroituja versiota vanhoista leffoista. Hyviä nekin, mutta nyt on kiva vaihteeksi taas katsoa jotain ihan uutta ja vuoden 2024 tuotantoa. Kuukauden leffat tehdään yhteistyössä Future Movie Shopin ja AV-Plus lehden kanssa ja vuorossa on nyt jo neljäs kuukauden leffa. Tällä kertaa kuukauden leffa käytiin jälleen Mechelininkadun myymälästä nappaamassa mukaan ja juurikaan tuoreempaa leffaa sieltä ei olisi taas voinut mukaan tarttuakaan. Furiosa nimittäin ilmestyi aivan juuri myymälän hyllyyn ja itselleni sieltä nappasin mukaan vielä Steelbook version kyseisestä leffasta, joka on muuten taas erittäin tyylikkään näköinen.
Furiosa on talvella elokuvateattereissa erittäin nihkeän vastaanoton saanut neljäs osa George Millerin Madmax sarjaan. Furiosa ei kuitenkaan ole varsinainen jatko-osa, vaan tapahtumat sijoittuvat aikaan ennen super-suosikiksi noussutta Fury Roadia, joka varmasti on kaikille tuttu. Fury Roadista moni toki tykkää ihan leffanakin, mutta onhan se harrastajille aika ikoninen tekele myös Atmos-ääniraidan vuoksi, joka on toiminut todennäköisesti jokaisessa Atmos-aikakauden demossa aikanaan. Muista myös itse tätä kyseistä leffaa ja nimenomaan sen legendaarista alkukohtausta katsonut uudelleen ja uudelleen ja pitkään se olikin referenssinä, jolla ääniä tuli joka paikassa testattua. Mareksound myi myöskin aikanaan Atmoksen minulle nimenomaan tällä pätkällä, ja kyllähän se oli ihan uskomaton kokemus kun Atmosta ensimmäisen kerran pääsi Pitäjänmäessä kuulemaan.
Liekö kyse sitten Fury Roadin menestyksestä tai jostain muusta, niin olihan tämä leffa silti ihan älyttömän odotettu Mad Max fanien keskuudessa. Moni varmasti odotti, toisaalta pelkäsi pahinta, sillä eihän näin ikoniseen sarjaan ole koskaan helppoa lähteä vuosia myöhemmin uusia osia tekemään. Ensimmäiset trailerit olivat jo vakuuttavia ja monelle tulikin muistot Fury Roadista heti mieleen. Kaikki ei kuitenkaan mennyt aivan odotusten mukaan ja leffa floppasi aika pahasti lippuluukulla.Todellisia syitä tähän voidaan toki vain arvailla, mutta käsittääkseni tämä on johtanut ainakin siihen, että jatko-osan haaveet ovat ilmeisesti nyt lopullisesti haudattu. Toisaalta mietin myös sitä, että mistä tähän nyt sitten jatko-osaa olisi taas pitänyt edes vääntää, juurihan tämä oli ennakko-osa ja Fury Road jatkaa tästä. Vai olisko seuraava osa sitten taas jatko-osaa Fury Roadille, sekavaksi menee.
Mitä itse sitten tästä tykkäsin. Olin siis tämän jo nähnyt leffateatterissa ja siitä voi lukea tästä. Useasti jos leffan katsoo uudelleen niin siitä löytää aina uusia puolia ja näkee asioita, joita ei ekalla kerralla nähnyt. Furiosa ei valitettavasti kuitenkaan tälläkään kertaa paljon uutta antanut. Voisin jopa sanoa, että en ole täysin leffan oikeaa kohderyhmää, mutta kun ei sekään täysin pidä paikkaansa. Leffan pitäisi olla jatkuvaa tehosteiden ilotulitusta, mutta kun ei sekään oikein nosta pisteitä leffassa, joka ei vaan pysty tarpeeksi antamaan sisällöltään. Onhan tässä leffassa toki ihan juonikin ja sitä kyllä ihan asiallisesti kuljetetaan eteenpäin, mutta lieko syynä sitten tämä ajatus esiosasta vai mistä, niin jotenkin silti jää edelleen sellainen tyhjä olo, että mikä tässä nyt sitten kuitenkaan oli se juonellinen anti? Vai onko tämä vain liikaa Fury Road olematta kuitenkaan sitä, eihän tuollaista kulttileffaa kuitenkaan voi ihan vain kopioda siinä ajatuksessa, että kaikki sen ostaa kuitenkin. Chris Hemsford saattaa tässä ärsyttää monia, mutta siltä osin tuo rooli ei mielestäni kuitenkaan mene niin sanotusti yli, vaan tämä humoristinen jenginjohtaja vetää kyllä ihan hyvän roolin, ja tykkäsin siitä ehkä jopa enemmän kotona kuin leffassa.
Kuvan osalta leffa on taas aivan priimaa. Leffa on tarkka ja hyvin 2024 lukua, eli sitä rakeisuutta ja vanhan elokuvan karheutta mitä kahdessa edellisessä kuukauden leffassa oli tässä ei ole, vaan selkeästi tarkka ja kirkas kuva. Puhdas, ehkä voisi jollain tapaa kuvata kuvaa. Mitään vanhan elokuvan rakeisuutta en tässä myöskään kaivannut, vaan leffa toimii loistavasti juuri 2024 vuoden leffana, jossa kuvanlaatu on järisyttävän hyvää laatua. Äänien osalta toivoin oikein kunnon testiä Waveformingille, ja sellainen tämä toki olikin. Ääniraita täysi 9.1.6, joka tälläisessä leffa luonnollisesti kuuluukin olla. Atmos objekteja leffassa liikkuu oikein kivasti ainakin leffaan alussa. Tuosta muuten löytyy videota myös Instagramin puolelta, kannattaa ottaa seurantaan. Sen jälkeen objekteja ei ehkä ihan niin paljon enää liikuteltu, mutta olihan tässä silti hyvin paljon kivaa kuunneltavaa puhtaasti äänien osalta. Ei ehkä ihan hirveästi sellaisia mieleen jääviä yksityiskohtia, eikä ehkä kuitenkaan ihan sitä Fury Roadin kaltaista ilotulitusta, mutta ehdottomasti hyvä raita, jota voi ainakin kuunnella vielä uudelleenkin, vaikka leffa ei sitten uutta enää toisikaan.
Sitten vielä loppuun osa kaksi Geneleceistä. Eli Genelecit tulivat olohuoneeseen ja ensimmäisenä olikin sitten niiden asentamisen aika. Jokaiseen kaiuttimeenhan tarvitaan siis virtajohto, verkkopiuha ja jollain johdolla toki myös ääni sisään. Yleensähän näitä kai aika paljon asennetaan niin, että ääni tulee digitaalisena sisään ja Genelecien oma dacci sitten hoitaan D/A muunnoksen. Matrixissa ei kuitenkaan ollut lainkaan digitaalista lähtöä, joten Matrix sai hoitaa muunnokset ja ääni tuli sitten Geneleceihin analogisena. Ei tämäkään mikään huono ratkaisu varmasti ole, mutta ei ehkä optimaalisin. Toinen suuri syy mitä erityisesti toivoin ja odotin Geneleceiltä oli tietysti GLM-kalibrointi softa. Ne joilla termi on uusi, niin kyseessä siis Genelecin oma automaattinen huonekorjain, vastaava kuin Audysseit, Diracit ja Optimzer Trinnovissa. Matrixissa ei ollut minkäänlaista huoneenkorjainta, ja se toki hieman harmitti. Etenkin kun kyseessä on suhteellisen vaativa tila, jossa toinen sivu on täysin avoin, niin ihan täysin ei nuo passiivi kaiuttimet päässeet parhaaseensa, vaikka hyvältähän nuo Quadralitkin tuossa kuulostivat.
GLM:ää on kehuttu todella paljon ja suurella mielenkiinnolla sen käyttöönottoa odotinkin. Itselläni kokemukset GLM:stä ovat todella ohuet, mutta tuolla Ison Omenan tilaisuudessa sain jo todella hyvän kuvan aiheesta ja sai ihan oikeasti myös vahvistamaan sitä ajatusta, että vain SAM-sarjan kaiuttimet ovat ne jotka itse haluan. GLM:ään oli pakko päästä vihdoin tutustumaan. GLM on todella yksinkertainen, mutta erittäin tehokas laite myös sellaisille, joilla aiheesta ole juurikaan kokemusta tai tietoa. Itselläni perus kalibroinnin opiskeluun ei mennyt kuin muutama minuutti, ja itse kalibrointihan sitten kestää sen minuutin kahdelle kanavalle. Uskalla silti väittää, että jos joku ihan tavallinen tallaaja ostaa The Ones-sarjan kaiuttimet, niin kalibrointi GLM:n kanssa onnistuu aivan jokaiselta ilman ongelmia. Toki kuten mainitsin, niin Genelec on todella kehittynyt ja voimakas työkalu, eli kyllä sieltä sitten löytyy myös työkaluja ammattilaisille ihan riittämiin. Niin, ja olihan tuossa kesällä juuri diilikin, jossa SAM-sarjan kaiuttimille sai ammattilaisen Geneleciltä kalibroimaan huoneen kuntoon kerralla, ja taitaa muuten kamppis jatkua edelleen. Joka tapauksessa itselleni oli erittäin tärkeää saada oma laite ja mikrofoni, jotta voisin GLM:n käyttöä opetella ja tarvittaessa muokkailla aina kun huvittaa. Niin, olenhan nyt tämänkin olkkarin jo kalibroinut kymmenisen kertaa uudelleen, ihan vaan milloin mistäkin syystä.
GLM kuitenkin toimii loistavasti tässäkin haastavassa tilassa ja äänestä kuulee aivan selkeän eron. Muutenkin kaiuttimet ovat juuri sitä mitä olen etsinyt ja toivonut olkkariini saavani. Ääni on Genelecmäisen tarkka ja tunnistettava, mutta ehdottomasti nautittava jokaiselle musiikkityylille. Omassa setissä olen alapäätä aavistuksen korostanut, ja samoin korkeinta päätä hieman laskenut. Olen aina sanonut, että tykkään hieman sellaisesta halvasta bassosta, eli bassoa pitää olla, vaikka se ei aivan lineaarinen tai puhdas olisikaan, normaalissa kaksikanavakuuntelussa siis. 8361 kaiuttimet todellakin tekevät sen mitä lupaavat, eli basso menee musiikkiin enemmän kuin tarpeeksi alas, ja dynaamisuutta todellakin löytyy. Ainoa pieni miinuspuoli mitä tässä vähän etukäteen mietinkin oli se, että riittääkö tuota halpaa ja huonoa bassoa myös hiljaiseen kuunteluun. Kun voluumi on kovemmalla, Genelecit eivät pahemmin subbaria kaipaa, mutta kyllä se subbarin hankinta on edelleen harkinnassa, lähinnä tuota hiljaista taustamusiikkia parantamaan. Mitä muuta sitten GLM:ältä tai Geneleceiltä kaipaisin, niin tuohon Kalibrointi boxiin pitäisi aivan ehdottomasti saada myös Wifi-käyttöliittymä. Nythän siihen saa jo laitettua virrat seinästä ja johdonkin kiinni, mutta laitetta pitäisi ihan ehdottomasti päästä säätämään myös etänä koneelta ilman johtoja. Tämä ennen kaikkea esimerkiksi sen vuoksi, jos haluaa tehdä sinne softaan vaikka kaksi eri sävyistä kalibrointia, niin niitä olisi kiva päästä vaihtamaan lennosta vaikka kännykällä. Ymmärrän toki, että The Onessit ovat studiokäyttöön tarkoitettu, eikä sitä siellä varmaan kukaan kaipaa, mutta en myöskään näe mitään syytä miksi näitä ei joku haluaisi omaan olohuoneeseensa.
Blogia pidempään seuranneet ovat varmasti lukeneet useampaankin otteeseen erilaisista natseihin ja Auschwitziin sijoittuvista leffoista ja ne ovat kovasti aina kiinnostaneet. MAX-palveluun on jo kauan aikaa sitten tullut sellainen leffa kuin Zone of Interest. Muistaakseni joku suositteli tätä Instagramissa katsomaankin jossain vaiheessa, mutta silti sen aika ei ole ollut vielä aikaisemmin. Leffa on kyllä kovasti kiinnostanut, mutta silti sitä on jostain syystä aina siirtänyt. Outo juttu sikäli, että mitään varsinaista syytä kuten kesto ei sille ole ollut. No, nyt se kuitenkin tuli sitten katsottua.
En ole leffaan kovinkaan paljon ennakkoon tutustunut, mutta jotenkin on kuitenkin ollut sellainen fiilis, että leffan arviot ovat olleet suhteellisen hyviä. Onhan tämä esimerkiksi Rotten Tomotoesissakin saanut niinkin kovan arvion kuin 93%. Verrattuna kuitenkin moneen muuhun vastaavaan, joita olen useita nähnyt viimeisen parin vuoden aikana, tämä ei pääse millään sinne kärkeen. Ymmärrän hyvin leffan idean ja leffa varmaan siinä omassa genressään on mestarillinen teos, mutta itselle tämä jäi aika vaisuksi. Leffan ideahan perustuu periaatteessa siis siihen, että Hossin perhe elää aivan normaalia elämää, välissä vain muuri siihen maailmaan, jonka tapahtumista jokainen tätä leffaa katsova tietää, mutta mitään siitä ei suoraan leffassa näytetä. Leffassa kaikki Auschwitzin karmeudet kuvaillaan vihjeinä, kun savuna muurin takana, järkyttävin käskyinä jotka kaikuvat muurien takaa ja sitten palavereissa annetaan rivien välistä ymmärtää mitä on tapahtumassa. Kontrasti kahden maailman välillä on suuri, mutta ymmärtääkseen leffasta oikeastaan juurikaan mitään, pitää itse olla hyvin tietoinen mitä kaikkea muurien toisella puolella on todellisuudessa tapahtunut. Ei sikäli etteikö sitä suuren osa katsojista tietäisi, mutta silti jotenkin leffa jäi itselle ehkä vähän liian taiteelliseksi.
Yksi virhe jonka tämän leffan suhteen tosin itse taisin tehdä, oli se, että valitsin leffan myöhäisillan hiljaiseksi leffaksi, kun leffa olisi ehkä nimenomaan vaatinut ne kovemmat äänet, jotta tunnelmaan olisi kunnolla päässyt. Ei tässä leffassa siis mitään sinällään ihmeellistä äänien suhteen ollut, mutta ehkäpä juuri se taiteellinen tunnelma ja nuo audio-vinkit olisi auenneet vielä paremmin kovemmilla äänillä. Leffassa ei kuitenkaan Atmosta ollut, eli sikäli leffaan sai keskittyä kyllä ihan kunnolla, eikä ääniä tarvinnut sen kummemmin tällä kertaa siis seurailla, ihan kiva sekin. Eli kaiken kaikkiaan tämä leffa ei nyt kyllä oikein silti vakuuttanut. Ihan katsomisen arvoinen leffa, mutta tätä ei kannata katsoa ensimmäisenä aiheeseen liittyvänä elokuvana.
Tämä leffa ei kuitenkaan ollut tämän kirjoituksen ainoa aihe. Olen nimittäin pitkään jo vihjaillut jostain todella hienosta mahdollisuudesta, joka tuossa jokin aikaa sitten tuli eteen. Kaikki lähti varmaankin liikkeelle erityisesti vuonna 2018 jolloin Mareksound ja Genelec esittelivät yhden varmasti mieleenpainuvimmista kokemuksista musiikin ja leffojen parissa, joita olen koskaan kokenut. Helsingin messukeskuksessa esiteltiin tuolloin uuden SAM-sarjan 360 kaiuttimet ja siihen liittyvä subbari mallia 7382. En muista koskaan ennen tai sen jälkeen nähneeni missään noin vakuuttavaa messuosastoa ylipäätään, mutta tuo Habitaren ”huone” on jäänyt ikuisesti mieleen. Olen varmasti kuullut ja jollain tapaa haaveillut omista Genelecin kaiuttimista ennen tuotakin, mutta tuo viimeistään oli sellainen kokemus, jonka jälkeen päätin, että vielä jonain päivänä omat Genelecin kaiuttimet on itsellekin saatava. Tuon huoneen hinta muistaakseni taisi silloin olla pelkkien kaiuttimien osalta jotain luokkaa 40000 euroa, joten sinällään on aina ollut aivan yhtä selvää, että kokonaista leffahuonetta tuskin minulla on koskaan varaa täysin Geneleceillä rakentaa, mutta jotain silti olisi kiva saada. Tämän jälkeen Genelec on vuosittain yleensä ollut yhteistyökumppanina Asuntomessuilla, ja siellä tuo unelma on aina noussut uudelleen esiin. Se miten Genelec pystyy hyvinkin pienillä kaiuttimilla luomaan aivan uskomattoman äänen tilaan kuin tilaan on itselläni aina saanut valtavan hymyn huulille. Genelecin soundi on aina miellyttänyt, ja nuo messut ovat sen pitkäaikaisen unelman pitäneet hengissä.
Seuraavan tarinan vuodelta 2022 kaikki blogia seuranneet jo tietävätkin, eli olin Mareksoundin ja Genelecin vieraana Isossa Omenassa, jossa Mareksound ja Genelec esittelivät kotiteatteriasioita ja uusia tuulia ja sen jälkeen katselimme yhdessä Elvis-elokuvan Ison Omenan Genelec salissa. Jos et siis tiennyt, niin Isosta Omenasta löytyy täysin Genelec-tekniikalla varustettu elokuvasali, ja jos haaveilet kotiin omaan Genelec teatteria, niin tuolla pääsee hyvin fiilikseen mitä se voisi parhaimmillaan olla. Tuolta tapahtumasta alkoi matka, joka lopulta johti siihen, että suurin unelma kohti omaa Trinnovin prossua alkoi ja samalla luotiin pohjaa omalle parille Genelecin kaiuttimia. Haaveilin jokin aikaa sitten Instagramin puolella omista Genelecin One-sarjan kaiuttimista, jotka mielestäni ovat hienoimmat kaiuttimet, joita voisin koskaan kuvitella sijoittavani olohuoneeseen ja joku heitti ilmaan idean, että ehkä voisin kysellä, jos Genelec olisi kiinnostunut jonkinlaisesta yhteistyöstä aiheen tiimoilta ja päätin sitten laittaa heille viestiä.
Kerrataanpa muuten tähän väliin vielä sellainen seikka, että musiikin kuuntelu olohuoneessa ei ole koskaan ollut mun juttu, enkä olisi koskaan voinut edes kuvitella, että muutaman euron kalliimpia kaiuttimia olisin edes olkkariin ostanut. Leffahuoneessakaan en ole hirveästi jaksanut ihan musiikkia kuunnella, vaikka toki konsertteja ja muuta monikanava musiikkia sitten sitäkin enemmän. Kun tämä talo aikanaan ostettiin, on siitä lähtien olkkarissa ollut parin sadan 5.1 setti muistaakseni Boselta, eli sellaiset maitolasin kokoiset pienet kaiuttimet katossa ja vahvarina joku todella vanha viritin vahvistin vuodelta kivi ja sakset. Asiat alkoivat varsinaisesti muuttua muutama vuosi sitten kun voitin Facebookin arvonnasta nuo Quadral Signumin 20 pienet, mutta käsittämättömän laadukkaan äänen luovat pienet ihmeet, jotka muuten nyt myynnissä jos joku kaipaa hyvää ääntä pienessä koossa. Sen jälkeen musiikki on alkanut soida myös olohuoneessa enemmän kuin koskaan. Edelleen pääasiassa taustalla muun hengailun ohessa, mutta ihan myös musiikin kuuntelussa. Kun vastaavasti taas leffahuoneen vanha loistava Arcamin prossu ei mennyt kaupaksi, päätin tarttua mielenkiintoiseen vaihtotarjoukseen, jossa minulle tuli loistava Matrix Audion Element X2 striimeri ja Topping LA90 pääte, astuin jälleen uuteen maailmaan, jonka olemassa oloa en ollut koskaan edes tajunnut tai osannut kaivata. Totesin itselleni, että voinhan minä tuon striimerin ottaa ja laittaa sen tuohon olkkariin, vaikka tuskin sellaista mihinkään tarvitsenkaan. No, kuinka väärässä taas olinkaan, ja vaikka nuokin laitteet on nyt myyty, niin striimeri olohuoneessa on tullut tullut jäädäkseen. Striimeri ja Quadralit nostivat musiikin kuuntelun aivan uudelle tasolle, tasolle, jota oikeasti tuntuu kaipaavan joka päivä. Joskus katselin aamulla aamuteeveetä, nyt laitan joka aamu musiikin soimaan. Oli tullut aika täyttää unelmia.
Tämä kaikki sai kuitenkin sen pitkää sisällä palaneen liekin syttymään täyteen roihuun, olkkariin oli saatava sellaiset kaiuttimet, joilla pärjätään vaikka loppu elämä. Kriteereinä loistava ääni, sellaiset kaiuttimet, jotka sopivat sisustukseen ja mikä vielä olisi kaikista parasta, jos sellaiset vielä saa kotimaiselta valmistajalta, merkiltä, jota olen aina unelmoinut. Iisalmessa valmistettavat Genelecit ovat kaikkea tätä. Päivän selvää oli, että itselleni kelpaa vain parhaat, niin ääneltään kuin ulkonäöltään, enkä tiedä yhtään niin kaunista kaiutinta kuin Genelecin The Ones sarjan kaiuttimet. Puolisolla sisustuksessa on käytössä lähinnä vain yksi väri, ja itsellenikin oli alusta lähtien selvää, että valkoiset niiden pitää olla. Kyllä Genelecit näyttävät hyvältä värissä kuin värissä, mutta eihän valkoisia The Ones sarjan kaiuttimia silti voita mikään maailmassa.
Teimme Genelecin kanssa pienen yhteistyödiilin, jonka tuotoksia saatte ihailla tässä aivan lähi päivinä. Vastineeksi sain mahdollisuuden valita mitkä tahansa Genelecin kaiuttimet pienellä alennuksella. Mutta miten sitten valita oikeat kaiuttimet. Itselleni yksi asia oli jo tässä vaiheessa siis selvää, kaiuttimet ovat The Ones sarjaa, mutta kun niitäkin on useampaa kokoa, mikä sitten olisi itselleni se oikea? Tähän onneksi Mareksoundin uudesta myymälästä löytyy täydellinen paikka näitä testata ja oikeasti tehdä hyvä valinta, vaikka ainahan se oma kuuntelupaikka sen lopullisen äänen sitten muodostaakin. Mareksoundin uudesta myymälästä Munkkiniemestä nimittäin löytyy myös valtava Genelec-seinä, jossa samalta seinältä löytyy käytännössä jokainen Genelecin kaiutin ja subbarimalli. Se mikä tästä seinästä sen lisäksi tekee täysin uniikin on se, että jos haluat oikeasti testata ja verrata eri kaiuttimia, vaatii se yleensä johtojen vaihtelua, ja kun korva ei kuule sitä vaihtoa sekunnin murto-osissa, niin vertailua on mahdotonta oikeasti tehdä. Tämä seinä kuitenkin mahdollistaa sen, että voin suoraan lennosta nappia painamalla valita mitä kaiutinta tai yhdistelmää haluat kuunnella. Äänessä ei ole vaihdon aikaan mitään viivettä ja voit vapaasti valita ruudulta myös oman suosikkimusiikkisi. Istuin itse tuossa tuolissa toista tuntia ja vain fiilistelin ja fiilistelin, lähinnä siis sitä, että mikä koko soundaa itselle parhaalta. Apua sai aina tarvittaessa jos oli kysyttävää, mutta musiikin kuunteluun ja testailuun sai täysin oman rauhan, ja musiikin ja kaiuttimien vaihtaminen oli helppoa kuin omalla sohvalla. Suurin pohdinta liittyi myös siihen, että onko valintani pienemmät subbarilla vai isommat ilman. Päädyin lopulta valitsemaan valkoiset 8361 mallit, joissa riittää potkua myös ilman subbaria, mutta subbarin voi toki lisätä mukaan myös myöhemmin.
Jotta tästä ei nyt tule aivan mahdottoman pitkä kirjoitus, niin jatketaan aiheesta lisää myöhemmin. Genelecit ovat joka tapauksessa nyt olohuoneen pöydän päällä, ja yhtään enempää en voisi niistä tyytyväisempi olla. Vielä on setin kanssa hieman säätöä tuon Matrixin myynnin jälkeen, mutta siitäkin vielä lisää myöhemmin. Muutama tarkkasilmäinen on muuten myös ehkä huomannut, että tässä välissä vaihtui myös olohuoneessa seinä, ja kyllähän tuo punatiiliiseinä vaan näyttää ihan uskomattoman hienolta noiden Genelecien taustalla.
Viikkoon kuului myös jotain hieman vauhdikkaampaa menoa. Sain joskus tuossa arviointikappaleen leffasta Blue Beetle ja vastoin kaikkia odotuksia jopa tykkäsin siitä yllättävän paljon. Jopa niin paljon, että tuo Bluray-versio jonka silloin sain piti nyt päivittää 4K levyyn, jonka itse asiassa päätin jo silloin kun tämän ekan kerran näin, mutta jäin vaan odottamaan oikeaa aikaa ja sopivaa hintaa. Nyt se löytyi Future Movie Shopista, josta muuten löytyy paljon muutakin hyvillä hinnoilla olevaa leffaa, joten kannattaa käydä hieman tsekkailemassa. No, mutta koska sellainen tuli hankittua, niin pitihän se sitten heti katsoakin.
Mutta oliko leffa sitten enää toisella kerralla ihan niin hyvä kuin ekalla kerralla? No ei kyllä ihan ollut. Onhan tämä edelleen ihan hyvä leffa ja varmasti tykkäisin edelleen paljon enemmän, jos olisi ollut ensimäinen katselu. No, mutta eihän tämä nyt ehkä ole ihan sellainen leffa, joka kestää katselua kerrasta toiseen, vaikka audiovisuaalisesti hieno leffa onkin kyseessä. Leffassa väriä piisaa, ja hyvältähän tämä todellakin kaikkien kalibrointien jälkeen todellakin näyttää. Se ei kuitenkaan poista sitä faktaa, että kun tämän leffan on kerran nähnyt, niin juoni nyt vaan ei jaksa kantaa enää niin hyvin. ”Haimee” (Jaime) huudot kaikuvat nyt kuuroille korville juurikaan naurattamatta, ja eihän nämä mummuviestit ja muut nyt vaan olleet niin hyviä kuin ekalla kerralla.
Äänten puolesta leffa toki on hyvä ja nyt uusilla Waveformin päivityksillä tietysti vieläkin parempaa oli tiedossa. Siltä osin leffa edelleen toimii erittäin hyvin, onhan tässäkin kuitenkin erittäin hyvä 9.1.6 Atmos-raita, joka toimi ihan kivasti. Sellaiset parhaat mahdolliset highlightit nyt kuitenkin jäivät tällä kertaa uupumaan. Eli ihan kiva, että leffa on nyt hyllyssä, mutta ei ehkä ihan heti kuitenkaan uudestaan. Mutta jos et ole leffaa kertaakaan vielä nähnyt, niin kannattaa ehdottomasti katsoa tämä!
leffafriikki.com 