Viimeaikaisten kiireiden paineessa ei ole montaakaan leffaa ehtinyt katsomaan, joten on ollut aika selvää, että eipä ole sitten sen paremmin kerennyt teattereissakaan käymään, vaikka monenlaista katsottavaa siellä olisikin ollut. Hieman jopa harmittaa, koska esim. sellainen leffa kuin Kalevala – Kullervon tarinakin on sekin edelleen odottamassa aikaansa. Sitä itseasiassa olisin tänään halunnutkin käydä katsomassa, mutta eipä ollut sitten paikallisessa enää tarjolla. Eikä muutenkaan ollut hirveästi omaan aikatauluun sopivaa leffaa tänään tarjolla, joten päätin mennä katsomaan Crime 101 nimistä uutta toiminta leffaa. No, sitten kun pääsin teatteri kassalle niin todettiinkin sitten siinä, että eihän sellaista leffaa tänään mene lainkaan, vaan vasta huomenna, joten tilalle sitten tarjoutui kotimainen Luottomies leffa ja siitä siis jo toinen kokopitkä elokuva, joka on jatkoa pari vuotta sitten ilmestyneelle ensimmäiselle leffalle. No, eipä tämäkään sen enempää harmittanut, nimittäin ensimmäinenkin oli jo tosi hyvä (löytyy tästä) ja olisi tämän voinut muutenkin mennä katsomaan heti kun aikataulut sallii.
Ja ihan hyvä että tuli tähän jäätyä, leffa nimittäin oli oikeinkin hyvä. Ennen kaikkea mikä tässä leffassa oli ehdottomasti parasta oli se, että leffan juoni oli erityisen toimiva ja yhtenäinen paketti. Jotenkin koko leffan ajan tuntui, että jokainen käänne tässä toimi erittäin hyvin ja jos ensimmäisessä osassa oltiin koko ajan hieman rajalla että koska menee yli, tämä ei läikkynyt lainkaan. Joku voisi sanoa että tässä pelattiin jollain tapaa jopa liian varman päälle, mutta ei, ei ollut siitäkään kysymys, nimittäin sekä minä, että muu yleisö naurahti spontaanisti aika usein tämän puolitoistatuntisen aikana. Leffan vitsit toimii, mutta ei tarvitse mennä myötähäpeän puolelle, kuten niin usein kotimaisissa komedioissa. Tämä tuntuu muutenkin olevan erittäin vahva nimenomaan kokonaisuutena, oikea sana olisi ehkä uskottava, tai vakavasti otettava komedia.
Edellisessä leffassa Maria Ylipää oli kaikessa tärkein hahmo, tällä kertaa esiin nousee ennen kaikkea ohjaaja ja käsikirjoittaja itse, eli Ketonen. Ketosen rooli on tässä ihan loistava, ja samoin Ketosen näytteleminen nousee tässä aivan huikealle tasolle ja vie kyllä leffaa mennessään. Silti, kukaan muukaan ei vauhtia hidasta tippaakaan, Luusuaniemikin on vieläkin parempi kuin ensimmäisessä, puhumattakaan Taneli Mäkelästä. Ylipää jää tässä tällä kertaa hieman varjoon, mutta ei se tarkoita millään tapaa että hänenkään rooli olisi yhtään sen heikompi. Tätä oli senkin vuoksi todella mukavaa katsoa, eikä viime arvostelemaani ykstyisetsivääkään ollut tähän tuotu, vaan kaikki uudetkin hahmot olivat erittäin hyvin tehtyjä ja ennen kaikkea tyylikkäitä ja uskottavia.
Maisemat on tällä kertaa siis siirretty Espanjan lämpöön ja hyvä niin, miljöö nimittäin sekin toimii oikein hyvin ja antaa kyllä tarinalle uskottavan ympäristön. Kuvat ovat hienoja eikä siinä sinällään mitään sen kummempaa. Tällä kertaa olin taas pienemmässä salissa ja suhteellisen eturivissä, mutta siltikin leffaa oli kiva katsella. Ruutukin oli tällä kertaa täytetty kokonaan, eikä mitään mustia raitoja ollut ruudun sivuissa. Tämä vaan tuo niin paljon lisää leffanautintoon. Äänetkin olivat kaikinpuolin kunnossa, vaikka muutama kivaa pannausta lukuunottamatta tässäkkään ei niillä äänillä juurikaan ollut merkitystä sen kummemmin. Menkäähän katsomaan, ehdottomasti hyvää viihdettä loskakelien keskelle!
leffafriikki.com 