Nobody oli yksi siisteinpiä toiminta uutuuksia ilmestyttyään vuonna 2021. Se oli leffa, joka omalla tavallaan toi tähän genreen jotain uutta ja tykkäsin tuosta leffasta aika paljon tuolloin. Tästä muuten löytyy tuon leffan arvostelu ja tuokin siis toki löytyy myös hyllystä. Leffasta taisin tuolloin kirjoittaa, että se on jotain John Wickin ja Yksin Kotona leffojen yhdistelmää, ja aika lailla sellaista meno oli tälläkin kertaa. Tätähän en siis missään vaiheessa sitten lopulta ehtinyt leffaan katsomaan, mutta kotiin sen piti tilata heti kun sen löysin WOWHD:n sivuilta tuon usein toistuvan 15 pinnan alennuksen kera. Leffa muutenkin jäi vielä hyllyyn hetkeksi odottamaan, mutta sitten peliin puuttui myös SF-Finland, joka toimitti yllättäen leffasta myös sen pohjoismaisen bluray-versioin arvioitavaksi. Päätin sitten kysellä hieman Instagramin puolella, että olisiko seuraajilla kiinnostusta jos tekisin tästä pitkästä aikaa hieman Bluray vs 4K katselmusta ja sehän porukkaa innoitti. Taisi olla peräti 90% vastaajista, jotka tätä toivoivat, joten pitihän se sitten toteuttaa.

Päätin aloittaa homman sillä, että katsastan ensin leffaa jonkin aikaa Blurayällä ja sen jälkeen vaihdan lennosta 4K puolelle. Leffa itsessään ei kestänyt kuin sen puolisen toista tuntia, joten vaihto tapahtui tällä kertaa hieman ennen puolta väliä, taisi olla tarkalleen 32 minuutin kohdalla, ja siitä kohdasta myös kaksi alla olevaa kuvaa, joista voit itse tehdä vertailua, miltä näyttää Leffafriikin ruudulla Bluray vs 4K. Tämähän ei siis ole mikään tieteellinen testi ja ylipäätään itseäni nämä kaikki kuvanlaadunvertailut esim Youtubessa enemmän ihmettää kuin antaa mitään, eihän sitä kuvaa kuitenkaan minkään kameran läpi nähdä niinkuin luonnossa ja esim tässäkin tapauksessa kuva on otettu kännykkäkameralla, niin eihän se voi millään luotettavasti kertoa miten kuvat eroavat toisistaan. Joten jokainen voi näistä kuvista tehdä omat päätelmänsä. Oma silmin katsottu päätelmä on ehkä jälleen kerran aavistuksen pettymys, leffa näyttää jo pelkästään Blurayllä niin älyttömän hyvältä tässä leffassa, että 4K:n hankkimiselle ei voi pakkoa laittaa. Toki on myös leffoja, joissa ero on paljon merkittävämpi, tämä leffa toimii molemmilla levyillä erittäin hyvin. 4K-levyllä kuva on ehkä aavistuksen neutraalimpi ja luonnollisempi, kun taas blurayllä värit hieman korostuu. Tälläkin voi toki olla merkitystä esim laitteiden asetuksista johtuen.

Äänien osalta leffa on luokkaa ihan ok, eli kaikki toimii erittäin hyvin, mutta vaikka leffa onkin toiminta-leffa, niin kyllä tämä kuitenkin ehkä hieman enemmän lopulta kääntyy draaman puolelle, eikä leffassa siis tarvita niin paljon esimerkiksi erikoistehosteita kuin monessa muussa toimintaleffassa. Tässä on kohtansa ja esimerkiksi muutama laukaukset ja muut toimivat erittäin, muutama highlightkin mahtuu mukaan. Leffassa on myös paljon hyviä pannauksia ja pakkohan tästä on kuitenkin todeta, että leffaan suhteutettunahan tässä on kyllä erittäin hyvät ja tarkat äänet. Mitä sitten ne erot Blurayn ja 4K:n välillä? Sanoisin että juuri niin pieniä kuin niiden yleisesti ottaen pitäisikin, eli eihän näiden kahden levyn ääniraitojen kovinkaan paljon pitäisi erota toisistaan, etenkin kun molemmat ovat Atmos raidalla. Pitää myös muistaa, että en kuunnellut leffaa kahteen kertaan, vaan jatkoi siitä mihin jäin, ja näin ollen äänet saattavat olla hieman erilaiset riippuen leffan kohdasta. Lopputulemana olen kuitenkin sitä mieltä, että lievää parannusta ääniin tuli vaihdon jälkeen, joka näkyi jollain tavalla etenkin äänien tarkkuutena ja tilan käsittelyssä. Ääni tuntui hieman avarammalta, mutta kaikki tietysti siis vain korvakuulolla. Objekteja leffassa oli, mutta niitäkin aika niukasti, vaikka muuten kiva 9.1.6 raita leffassa olikin.

Ai niin, ja yksi iso ero levyissä oli, että Bluray oli Nordic, jossa siis tekstitykset ja 4K jenkeistä ilman. Leffa en ollut vielä syöttänyt kovalevylle, joten ilman tekstejä se sitten tuli loppuun katsottua. Haittasiko tässä, no eipä juurikaan. Mutta kokonaisuutena siis erittäin hyvä leffa ja oli aika kiva tälläinen vertailu tehdä. Ihan ei tämä omasta mielestä meidän Sisulle pärjää, joka muuten pärjää vähemmän yllättäen tällä hetkellä ympäri maailmaa jo aika kivasti. Jos et sitä ole vielä nähnyt, niin sekin kannattaa ehdottomasti mennä katsomaan.

Tälläinen leffa kuin Nainen Hytissä 10 oli tullut Netflixiin ja kun kerran joskus edes tällä hetkellä kerkeää Netflixiä katsomaan, niin tämä herätti kyllä heti huomio. Ensi fiilikset oli että tässä taitaa olla kyseessä jotain Herkules Poirot tyyppistä, ja tavallaan siis olikin. Tämä siis perustuu johinkin hyvin menestyneeseen kirjaan, ja moni tätä somessa kommentoikin, että ei kyllä pärjää kirjalle millään. No, kirjoja ehdin ja jaksan lukea vielä vähemmän kuin katsoa leffoja, eikä sitä muutenkaan tuli tämän tyyppistä kirjaa kyllä otettua käteen, joten tämäkin arvio leffasta tulee nyt ihan puhtaasti leffan katselun perusteella.

Eli itse tykkäsin tästä, itse asiassa jopa aika paljonkin. Leffa lähtee todella hyvin liikkeelle ja täytyy myöntää, että ensimmäisen tunnin olen aivan pihalla siitä mistä tässä lopulta oli kyse, eli erittäin hyvä aloitus leffalle. Kun asiat alkavat pikku hiljaa auteta, ainoa miinus tässä leffassa on ehkä se, että ne alkavat sitten aueta hieman liian nopeasti, ja loppu aavistuksen lässähtää sen vuoksi. Silti, tarina on erinomainen, eikä kyllä millään tavalla ennalta arvattavissa. Leffana siis hyvinkin sellaista tyyppiä josta itse tykkään. Leffa on muutenkin aika hyvin tehty, ja esimerkiksi roolitus toimii tässä tosi hyvin. Esimerkiksi Keira Knightley on tässä erittäin hyvä samoin kuin Guy Pearce.

Leffassa on ihan kivat Atmos äänet, mutta esimerkiksi katossa liikutaan vain kahdella kaiuttimella, eli siis yhdellä parilla. Niin, tai eipä siellä siis paljon liikuta, mutta hyvin tämän leffan äänet silti toimii. Leffassahan liikutaan lähinnä vain laivalla, tai isolla veneellä paremmin, joten kuva suurimmaksi osaksi on aika tumman puoleista tai sisätiloista. Eli audiovisuaalisesti tämä ei ole mitenkään kovinkaan näyttävä, ei toki tarkoituskaan. Kaiken kaikkiaan kuitenkin tykkäsin tästä tosi paljon.

Leslie Nielsen ja Mies ja Alaston ase leffat olivat sitä parasta komediaa joskus nuorena, vaikka varmasti tuossa vaiheessa paljon olikin sellaista huumoria ja vitsejä jota ei vielä edes tajunnut. En tarkkaan edes tiedä koska olen noita edes viimeksi oikeasti katsonut, jos ei lasketa tavallista televisiota olkkarissa, jossa esim leffat juuri pyörivät, niitä en kuitenkaan katsellut kuin sivusilmällä. No sitten alkoi kuitenkin kuulumaan kummia ja kesällä leffateattereihin ilmeistyi leffasta uusi osa, jossa pääosaan oli valittu toimintaleffoista tunnettu Lian Neeson. Moni pitikin tätä ratkaisua todella outona, siis sekä uutta leffaa, että sen uutta Frank Drebiniä, mutta itsellä ainakin heräsi mielenkiinto tähän heti.

Sanottakoon nyt heti tähän alkuun, että maailma, jossa elämme vuonna 2025 on hyvin erilainen kuin aika vuoden 1990 taitteessa, jolloin ensimmäiset leffat julkaistiin. Moni onkin tätä leffaa kuvaillut hyvin vaisuksi, ja että vitsit eivät ole saaneet samaa syvyyttä kuin edeltäjänsä. No, tämä on aivan totta, ja varmasti iso syy siihen miksi mitään tälläistä parodiaa tai hyvää komediaa ei nykyään enää pahemmin ylipäätäänkään tuoteta. Ihan jokaiselle asialle löytyy aina joku joka mielensä pahoittaa ja tälläinen on varmasti valtava riski tekijöille. Olisiko tässä osa syy miksi kaikki leffat ovat nykyään niin kovin harmaata massaa muutenkin.

Itse kyllä tykkäsin, sekä leffasta että Neesonista. Omasta mielestäni Neeson ihan älyttömän hyvä tässä, ennen kaikkea todella sopiva tuohon Frank Drebbin juniorin rooliin. Onhan tässä juttuja kuten tuo turhaan pitkään jatkuva kahvi-vitsi ja muutama muu, mutta vastapainona ihan loistaviakin juttuja kuten tuo sähköauto parkkipaikalla tai ”romanttinen illallinen”, joka on ihan parasta tässä leffassa. Leffan juoni on mielestäni tuotu hyvin nykypäivään, kuitenkin vanhaa kunnioittaen. Niin ja olihan tähän Frank Drebin junioriin ihan oikea viittauskin viimeisen leffan lopussa, joten ei tämä jatko-osa nyt ihan hatusta temmattu ollut, vaikkakin edellisestä aika kauan aikaa onkin.

Näin siis tämän kesällä jo teatterissa ja nyt sain leffasta arviointikappaleen katsottavaksi, joten seuraavaksi sitten miettimään mitä tämä antoi lisäarvoa kotona katsottuna. En muista millaisessa salissa tämä tuli silloin katsottuna, mutta levyltähän paljastui varsin mainio 9.1.6 Atmos raita tälläiseen leffaan. Leffassa on useita highlight kohtia, joista heti ensimmäinen kun Naked Gun logo tai piirros tulee ruutuun, tuossa on todella siististi tehdyt äänet. Jonkin aikaa mietin että onko tässä objekteja käytetty lainkaan, mutta sitten leffan puolivälissä tulee oikein todellinen tähtihetki kun seinät kaatuvat tuossa lavastuskohtauksessa. Objekteja liikkuu ja äänet ovat todella vakuuttavat. Niin ja sitten vielä huimat bassot kun tuo mystinen laite käynnistettiin, en muista koska viimeksi jopa ovi hieman resonoinut, sen verran kovaa ja alas mentiin. Sanoisin että aika paljon karkkia tälläiseen leffaan.

Loppuun vielä pitää mainita muutama sana myös kuvasta, eli aika kovalla kädellä oli tähän leffaan laitettu film grainia ja varmasti ihan tarkoituksella, jotta leffa sopii vanhojen leffojen jatkoksi. Kuvassahan ei muuten oli mitään vikaa, vaan tuo on aivan varmasti tarkoituksella tehty tehoste. Leffassa on myös yksi hyvin mielenkiintoinen ”Harry Pottter-mainen” kohtaus, jossa tuollaista vihreää viivaa, en tiedä mitä se nyt sitten on, laaseria tai jotain, näkyy todella hienosti ja varmasti yksi hyvä kohta testata kuinka MadVR toimii. Itselläni se toimi ainakin ihan älyttömän hienosti, katsotaan saako kuvasta selvää, mutta laitan tähän. Tämä siis lumiukko-kohtauksessa joka muutenkin oli aika mielenkiintoinen.

Voisin siis sanoa omalta kohdaltani että erittäin onnistunut leffa ja ainaki minä tykkään kovasti. Tarvitaanko näitä nyt sitten lisää niin hieman jopa poikkeuksellisesti voisin sanoa, että sen verran kevyttä ja hauskaa settiä, että voisin hyvin katsoa näitä vielä lisääkin kun Neeson toimii loistavasti ja hyviä vitsejä vaan keksitään lisää. Eikä tässä äänet ja kuvakaan ollut hassummat, joten ehdottamasti voin suositella!

Anora, niin siis se Anora, joka veti mm. viisi Oscaria mukaan lukien vuoden paras elokuva, ja pääosasta Mikey Madisonille toinen. Olen tätä leffaa siitä asti haaveillut, mutta hinta on ollut vaan aivan liikaa, eikä se nyt kyllä tälläkään kertaa ilman Oscar lisää tullut. Hinta aika suolainen, mutta WOWHD:sta sentään tuo -15% alennusta, joka auttaa aina jotain. Versio on toki hieno, jonkinlainen digibook tai vastaava, jossa paksu pahvinen kuori, ja sisältä löytyy vielä pieni lehtinen ja muuta extraa. Mainitsinkin jossain, että todella harvoin maksan näin paljoa mistään leffasta, jossa vähintäänkin äänet ja kuva ei ole pääosassa. Tässä leffassa ei ole kumpikaan, tämän leffan hankin puhtaasti leffan vuoksi, ja odotuksissa ei enempää eikä vähempää kuin vuoden paras leffa menneeltä vuodelta.

No, kyllähän me kaikki tiedetään, että Oscar valinnat eivät aina kohtaa suuren yleisön mielipidettä, vaan tilaa annetaan paljon erilaisille arvoille kuten erilaisuudelle, luovuudelle ja rohkeudelle. Leffa on varmasti ihan hieno, mutta ei tämä nyt omissa papereissa millään vuoden leffaksi pääse. Leffaa tituleerataan draamakomediaksi, ja ajoitttain se kyllä naurattaa, mutta ei ehkä juuri sillä tavalla kuin yleensä komediaa kuvataan. Tämä oli ehkä ajoittain enemmänkin parodiaa, aika hyvin tehtyä sellaista toki. Roolit ovat varmasti ihan onnistuneita, mutta onhan tämä huumori jotenkin silti vaivaannuttavaa aika ajoin. Juoni on selkeä ja eteenpäin menevä, mutta silti aika paljon jää puolitiehen ajatus siitä, että mikä tämän leffan tarkoitus lopulta on. Kuka tämä Anora lopulta on, hyväksi käytetty, vai hyväksi käyttäjä. Jos väylä onnelliseen (lue rikkaaseen) elämään on kuin tarjottimella annettu, miksi et sitä ota vastaan? Igorin ja Anoran suhde onkin sitten taas ihan oma lukunsa, ja kyllähän tuo loppukin vielä hämmentää aika paljon. Kiva leffa, mutta jätti vielä aika paljon kyllä pohdittavaa, että mikä ihme tämä leffa lopulta on.

Eli paljon jätti leffa vielä avoimia kysymyksiä. En tosin ole kovinkaan varma myöskään siitä, että milloin tämän sitten katsoisin uudelleen. Ei tällä hetkellä ainakaan ole sellaista fiilisitä, vaikka jotain tästäkin kai voisi uutta saada silloin irti. Viisi Oscaria, no joo, onhan niitä huonommistakin meriiteistä annettu. Ei silti kyllä omalle top-listalle mitään asiaa.

Tällä viikolla tuli muuten puuhailtua hieman aiheen sivustakin. Nimittäin, tuli tuossa joku aika sitten hankittu ensimmäinen sähköauto, Skoda Enyaq RS malliltaan. Upea Mamba Green väri, ja sisällä kaikkea uutta kivaa mitä autot nykyään voivat tarjota. Mukaan kuului myös aika kivan sointinen Canton Audio järjestelmän, jossa mukana myös ihan Subbari. No, kun tuon subbarin sitten lopulta kaivoi sieltä luukusta esiin, niin eihän se tälläiselle leffafriikille ollut edes mikään subbari. Takaluukussa on kuitenkin aika kiva ja valmis kolo isommallekin kaverille, ja kun niitä vielä monesta paikasta näyttää saavan, niin olihan sellainen pakko laittaa hankintalistalle. En kuitenkaan ollut nyt oikein kiinnostunut tuunaamaan autoa yhtään tarpeellista enempää, joten sellaiset versiot joissa olisi aktiivinen vahvistin ja vaatisi esimerkiksi johtoja akulta jäi nyt odottamaan aikoja parempia. Ei hinnan, vaan käytännön takia. Vastaan tuli kuitenkin ihan sattumalta sellaisen firman kuin ARS24.de sivusto, joka myi subbaria, ilman että mitään tarvitsi tuunata. Mukana tuli johto, joka liitettiin suoraan olemassa olevaan kaapeliin takaluukussa, ja homma sillä selvä. Päätin koittaa, ja siitä löytyy nyt video myös Youtubesta.

Kahdeksaa desibeliä lupailtiin lisää, ja sen sillä kyllä saikin. Oli äärimmäisen helppoa asentaa, ja vaikutus ääneen todella ilmeinen. Ennenkin audiojärjestelmässä oli nappi josta subbaria sai säädettyä, mutta sillä ei kyllä ollut ääneen minkäänlaista vaikutusta. Nyt subbaria voi oikeasti säätää, ja tehoa on varmasti riittävästi, jotta napit eivät tarvitse enää olla kaakossa. Musiikki kuulostaa huomattavasti paremmalta, ja mikä parasta, vaihtamalla vanhan taas tilalle, ei kukaan edes tiedä että autoa on koskaan edes modattu. Loistava hankinta.

Elokuvan aiheena Bruce Springsteen ja ne jotka ovat matkassa olleet mukana sen kohta jo lähes tuhat päivitystä, tietävät, että tämä leffa täytyy käydä heti katsomassa. Pidempään seuranneet myös tietävät, että Brucella on itselleni erittäin suuri merkitys elämässä, ja keikkojakin on takana useita, tämänkin osaltaan saattaa vaikuttaa tämän arvoin sävyyn ja päätelmiin. Mutta mennäänpä itse siihen elokuvaan.

Joku netissä ehti jo arvostella, että leffa ei anna riittävää arvostusta Pomolle. Kyllä todellakin antaa, ja mielestäni tällä kertaa leffan ajatus ja kohdistuminen juuri tuohon kriittiseen aikakauteen, tai oikeastaan leffahan keskittyy aikakauteen Brucen lapsuudesta vuoteen 1982 jolloin tuo käänteentekevä Nebraska julkaistiin on loistava. Olen todella paljon arvostellut sitä, että trendinä viimeaikoina on ollut paljon että tehdään jatko-osaa ja jatko-osaa, tämä leffa todellakin huutaa sitä, ja se jos mikä on kunnianosoitus Brucelle. Jeremy Allen White on leffassa loistava, ja erittäin tunnistettava. Eikä ihme, onhan tämä koko leffa tehty Brucen valvovan silmän alla, vaikka haastattelut kertovatkin, että Bruce ei sinällään ole osallistunut leffan tekemiseen tai ohjannut Allen Whitea liian tarkkoihin yksityiskohtiin. Tästä aiheesta muuten löytyy muutama mielenkiintoinen haastattelu netistä, kannattaa ehdottomasti tutustua lisää.

Allen White on Brucena todella hyvä, mutta ei misään tapauksessa leffan paras näyttelijäsuoritus. Siitä nimittäin vastaa aivan kiistatta Jon Landauta esittävä Jeremy Strong. Jon Landau on itselle ollut aina suuri mysteeri Brucen taustalla, toisaalta olen saanut kuvan todella hurjasta liikemiehestä, jolle jokainen dollari jonka irti saa on merkityksellinen, toisaalta henkilö, joka on aina ja kaikeassa Brucen tuki ja turva. Juuri tämä jälkimmäinen nousee esiin leffasta ja Jon Landausta todellakin jää tässä upea kuva elämään. Uskon ja toivon, että hän on Brucelle ollut juuri se henkilö, jota tässä leffassa kuvataan.

Leffa ei muutenkaan tee liian syvää taidetta Bruce taiteellisesta levystä, vaan on upeaa että tilaa annetaan myös muutamalle suurelle biisille, jotka nyt osaltaan kyllä siis liittyvät oleellisesti tarinaan, esimerkkinä Born in the U.S.A, jonka synnystä en itse asiassa edes näin paljon itse tiennyt. On upeaa, että kuinka Born in the U.S.A ja Born to Run nostetaan leffassa upeasti esiin, ei itsestään selvyytenä, vaan osana todellista tarinaa. Se mikä tässä puolestaan ei ole totta, on tarina Bruce tyttöystävästä Faye Romanosta, jota näyttelee Odessa Young. Kun tämä tulee leffassa kuviin, ensimmäinen fiilis on todella outo. Todella kliseinen ja tavallaan läpinäkyvä juonenkäänne, jonka olisi voinut tehdä paremminkin. Mitä pidemmälle leffa kuitenkin etenee, sitä enemmän tuokin tarina tuo oikeutusta isolle kuvalle. Mielestäni tuo ei vie mitään pois, vaikka sitä ei välttämättä tässä laajuudessa olisi tarvinnutkaan. Isän roolin Brucen elämässä taitaa kaikki tietää, ja se kyllä kuvataan leffassa todella tyylikäästi, asiaa vähättelemättä tai korostamatta. Hienoa leffassa ylipäätään on, että päihteitä ei leffassa nosteta pääroolin missään vaiheessa, vaikka varmasti niitäkin on aikakauteen kuulunut. Mielenterveys on tarinan pihvi, joka tarjoillaan todella kypsäksi paistettuna, kauniisti.

Luonnollisesti kun Bruce laulaa, tai tässä tapauksessa Allen White, musiikki saa aina ainakin minussa vallan. Muutamilta kyyneliltä ei vältytty, ja leffa todellakin osaa vetää oikeista naruista. Allen White on Brucena myös laulajana todella hyvä ja uskottava, laulut kuulostavat erittäin hyviltä ja maneereista kyllä tunnistaa esikuvan. Muuten tämä ei toki ole mitään äänen ja kuvan juhlaa, vaan asiaan kuuluvaa. Niin, ja salinakin tällä kertaa vain 7.1 sali, mutta hyvä sellainen. Ei itse asiassa ensimmäinen musiikkileffa jonka tässä salissa katson, ja tiesin salin kyllä kantavan leffan äänetkin hienosti.

Onhan tämä siis nannaa kaikille faneille, mutta ei missään tapauksessa vain heille. Leffa pitää sisällään faktaa, jota jokaisen on varmasti mielenkiintoista tietää, onhan kyseessä kuitenkin yksi maailman historian tärkeimmistä musiikkilevyistä, joka todellakin on muuttanut maailmaa. Bruce Springsteen on valtata tähti, mutta ei vain sitä, vaan todellinen hyvän elämän lähettiläs. Jos et ole keikkaa koskaan nähnyt, suosittelen lämpimästi niin kauan kuin se on mahdollista. Sitä ennen, tämä leffa kannattaa käydä kyllä katsomassa.