Kadonnut luoti ykkönen tuli katsottua joskus kauan aikaa sitten, siihen muuten linkki tästä. Mutta tuo siis tuli katsottu jonkin aikaa sitten tarkemmin sanottuna vuonna 2020 näytti tuo ilmestyneen. Ainakaan silloin en mitenkään olettanut, että tästä sitten tulisi jonkinlainen pidempikin saaga, mutta kolme vuotta myöhemmin ilmestyi sitten yllättäen toinenkin osa, joka toki silloin piti katsoa. Siitä löytyy teksti tuosta. Ja jos tuolloin ei tuo toinen osa oikein vakuuttanut, niin ei tätä kolmaskaan nyt ihan mikään niin erikoinen ollut. Jotenkin tästäkin sellainen fiilis, että ihan kiva leffa, mutta en minä kyllä noista kahdesta ensimmäisestä juurikaan mitään muista, eli aika omana leffanaan meni tämäkin.

Ja eka yllätys sitten heti alkuun, eihän tässä ollut lainkaan edes Atmos ääniä, kuten ei ollut edellisissäkään. Sellaista kuitenkin odotin, olihan tässä kuitenkin ihan hyvää toimintaa tiedossa. No, en tiedä mitä se Atmos-raita sitten olisi tuonut, nimittäin ei tässä kyllä ollut kovinkaan ihmeelliset äänet edes 5.1 leffaksi. Joo, olishan tässä ollut vaikka mitä, pommeja, ilotulitteita, helikopteria aika paljonkin, mutta silti ei oikein pannaukset tai dynamiikkakaan toiminut yhtään. Harmi kyllä, ja se ehkä sitten vaikutti leffan sisältöön muutenkin.

Kuvankaan osalta ei mitään ihmettä ollut tällä kertaa tarjolla, ja sitä heikkoutta lisäsi vielä se fakta, että huoneen ainoan ikkunan verho on ollut jo aika pitkään rikki. Se tuo väkisinkin valoa ruudulle, ja haalentaa kuvaa, etenkin nyt jos leffoja meinaa katsella yhtään aikaisemmin päivällä. No, siitä kimpaantuneena päätin sitten vihdoin tarttua härkää sarvista, tai siis verhoa kulmasta ja repäistä koko verhon alas ja laittaa sen kuntoon. Ajattelin tuosta, että edessä olisi aika iso ja hankala projekti, mutta ei siinä sitten loppujen lopuksi ihan hirveän kauaa mennyt ja lopputuloksesta tuli se mitä piti, toimiva verho. Niin, piti siis tehdä tähän uusia kiskoja sivuun ja parantaa verhoa monella tapaa, lopputulos on erittäin onnistunut, mutta kiskoja ei varsinaisesti nyt tullut, eikä niillä olisi oikein ollut edes mitään merkitystä, koska käänsin verhon ns. toisin päin, joten verhon reunat siilasivat reunat muutenkin nyt hyvin. Ei tuu valoa enää läpi, joka kai on sen verhon ainoa tehtävä. Ainiin, ja kysyin tähän tarjousta parista paikasta, toinen ei vastannut, toisessa hinta olisi ollut 1500. Jep, siis yhdestä pienestä moottoroidusta verhosta 1500, ei kiitos!

Eli seuraava leffa tulee sitten taas katsottua pimeässä, ja hyvä niin. Mikä se on, sitä en tiedä vielä, mutta tähän Kadonneeseen luotiin olisin nyt kyllä kaivannut jotain hieman lisää. Ihan ok leffa, joka oli varmaankin parempi kuin edellinen, mutta siis omana leffanaan.

Seuraava uutuus Netflixissä, eli Exterritorial oli juuri saapunut palveluun ja vaikutti sen verran mielenkiintoiselta, että pistin välittömästi katseluun. Alku sinällään ei kovinkaan ihmeellinen, vaan hyvinkin sellainen perinteinen action triller, tai pitäisikö ehkä enemmänkin tässä vaiheessa puhua vielä leffan trailerista. Leffa vaikutti mielenkiintoiselta, mutta ei mitenkään kovin uudelta tai erikoiselta. Leffa lähtikin ihan suhteellisen rauhallisesti liikkeelle, eikä paljon eronnut siitä mitä oli odotettavissa. Sitten kuitenkin alkoi tapahtua kummia ja leffa lähtikin ihan toden teolla liikkeelle.

Loppuleffa olikin sitten aikas mielenkiintoinen psykologinen trilleri, jossa oikein mitään ei voinut odottaa etukäteen. Jeanne Coursaud on pääroolissa kaksikielisenä oikein loistava ja kun tätä tukemaan saapuu Lera Abova, alkaa todellakin tapahtua. Pääkonsulaatti toimii tapahtumien keskipisteenä ja siellä tapahtuukin oikeastaan koko leffa. Silti tämä alle kahteen tuntiin painettu trilleri pitää mielenkiintonsa alusta loppuun asti, samalla kuitenkin pysyen asiassa. Leffa on muutenkin aika kivasti miehitetty ja esimerkiksi pahiksena toimiva Dougray Scott on ihan loistava ja hyvinkin roolissaan uskottava. Juonen puolesta siis kaikessa yksinkertaisuudessaan aika hyvä ja yllättävä leffa kaikkine pakohuoneineineen ja muineen.

Ääniltään ja kuvaltaankin leffa toimii, striimi, joten ihan ei tässäkään olla parhaassa mahdollisessa kuvassa, mutta striimiksi aika kiva.

Ja sitten vielä lisää uutta leffaa Netflixistä ja tällä kertaa sitten oikeasti todella hyvä sellainen. Nimihän kertoo jo tavallaan paljon, ja antaa kyllä ymmärtää jotain, onhan näitä räjähtäviä junia historiassa nähty vaikka kuinka ja paljon. Tämä Japanilainen leffa on kuitenkin jotain aivan toista maata. Aloitetaan kuitenkin jostain, joka itsellenikin selvisi vasta leffan katsomisen jälkeen, eli kyseinen leffahan on muuten uusintatekele vuoden 1975 leffasta Shikansen daibakuha jonka trailerin tuossa katsoin, ja vaikutti sen verran mielenkiintoiselta, että pitäis kyllä sekin jostain kaivaa. Ennen kaikkea kuitenkin siitä syystä, että tämä uusi Bullet Train Explotion oli alkuvuoden yksi parhaista leffoista.

Kaiken kaikkiaan tämä leffa oli ihan ihka aitoa 2020-lukua kännyköineen ja someineen, joten sikäli olisi kiva nähdä miten leffa on muuttanut muotoaan ensimmäisestä versiosta. Leffan juoni ja idea tuntuu aluksi hyvinkin simppeliltä ja tutulta, mutta mitä pidemmälle leffa etenee, sitä paremmaksi se muodostuu. Avaamatta leffan juonenkäänteitä taas sen enempää, niin kyllähän tämä leffa saa loppua kohden aika huikeita juonenkäänteitä leffa on lopulta paljon paljon syvällisempi kuin ihan vaan räjähtävä juna. Mitä leffassa sitten tulee tapahtumaan ja kuka on syyllinen mihin voidaan toki arvuutella pitkin leffaa, mutta en itse kyllä ainakaan ihan tälläistä ratkaisua leffaan itse odottanut. Tässä ajassa tätä voisi melkein jo nerokkaaksi kutsua. Jopa niin nerokkaaksi, että näin jälkikäteen tuntuu, että tämä pitäisi vielä katsoa uudelleen, jotta tästä saisi ihan kaiken irti. Leffassa on paljon, ja se vaatii kyllä täyttä keskittymistä, etenkin tuo loppu meinasi jo mennä hieman ohi.

Eli kyllä se vaan niin, on, että jälkeen kerran ihan muualta kuin jenkeistä tulee loistavaa leffaa. Onneksi Trumppi on sulkemassa kaikki muun maailman leffat jenkeistä niin voidaan sielläkin alkaa taas panostamaan leffojen laatuun pelkkien jatko-osien sijaan.

Uusinta ja samalla käsittääkseni viimeistä Mission Impossiblea on nyt odoteltu hetken aikaa teattereihin ja nyt sen aika on vihdoin käsillä. Lehdistönäytökseen en tällä kertaa leffaa ehtinyt katsomaan, mutta ennakkönäytöksessä se piti sitten käydä heti katsomassa. Odotukset olivat tätä leffaa kohtaan valtavat, ei ainostaan sen vuoksi, että Missionit ovat aina olleet omia suosikkileffoja, vaan ehkä enemmänkin sen vuoksi, että tämä viimeinen leffa on toinen osa pari vuotta sitten ilmestyneelle Dead Reckoning ykkösosalle. Sen olen muutamaan kertaan nähnyt ja tuli itse asiassa aamulla vielä katsottua taas uudelleen ennen leffaan menemistä. Sen voin tässä heti sanoa, että vaikka tämä uusin ei ole jatko-osa vaan nimenomaan toinen osa, niin kyllä tämä toinen leffa olisi voinut mennä ihan kivana toimintaleffana näkemättä tuota ensimmäistäkin.

Mutta nyt se oli kuitenkin hyvin mielessä, joten kivahan toista osaa sitten oli lähteä tuoreella muistilla katsomaan. Tosin, eipä tämä toinen osa nyt ihan varsinaisesti jatkunut siitä mihin edellinen jäi, vaan alkuun tuli suhteellisen pitkä pätkä jossa, virkistettiin muistia. Niin, leffahan kesti kokonaisuudessaan liki kolme tuntia, jonka johdosta varmaan leffa alkoikin yllättäen tällä kertaa ilman mitään mainoksia, mutta todella paljon tähän leffaan sitten mahtuikin vanhaa kuvamateriaali. En oikein tiedä millä ajatuksella näitä leffoja on aikanaan lähdetty tekemään ylipäätään, mutta jotenkin tässä kuitenkin yritettiin ja osittain onnistuttiinkin varsin hyvin parsimaan koko tätä kolmen kymmenen vuoden pätkää yhteen. Leffasssa oli todella paljon pätkiä vanhoista leffoista ja esimerkiksi oliko se nyt Jäniksen käpälää tai jotain tuotiin aika mielenkiintoisesti esiin, oliko sillä sitten alunperin tuo tarkoitus vai ei, sitä en osaa sanoa, mutta nyt se sitoi historiaa kyllä kivasti yhteen.

Muuten leffa jätti hieman kaksijakoiset fiilikset. Olihan tämä taas juuri niin upean näköinen leffa mitä 400 miljoonan budjetilla voi jo odottaa, mutta jättikö se silti aavistuksen väljän kuvan. Leffa jatkoi ensimmäisen osan tarinaa, mutta jotenkin se ensimmäinen osa kuitenkin jäi tämän kokonaisuuden ja muisteluiden jalkoihin. Koko casti sentään oli sama, mutta itseäni kyllä loukkasi suuresti että koko sarjan suurin suosikkini Luther sai kohtalonsa jo hyvin alussa, vaikkakin äänenä pysyikin leffassa loppuun asti mukana. Haley Atwell oli jälleen todella loistava ja noussut kyllä todella merkittävään rooliin tässä kokonaisuudessa. Benji on edeleen Benji, mutta esim. Rolf Saxon tekee tässä todella hienon roolin. Niin ja onhan niitä paljon muitakin, Tommy Earl Jenkins Colonel Burdickkina on ehkä hieman epänormaali sukellusveneen johtaja, mutta roolina ihan viimeisen päälle mahtava. Ja vaikka tässäkin leffassa nyt taas on ollut pakko saada presidentiksi nainen, niin Angela Bassett tuon roolin kyllä ihan kivasti maaliin saattelee. Saa nähdä milloin milloin Yhdysvallat on sitten oikeasti valmis naispresidentti, leffoissa se on jo enemmän sääntö kuin poikkeus.

Mutta, missionit eivät tietenkään ole mitään ilman Tomppaa, ja kyllähän Tomppa on ihan huikeassa vedossa tässäkin! Suntit ovat käsittämättömiä ja jos puheet niiden teosta pitävät edes puoliksi paikkaansa, niin hurjaa on kyllä itsensä likoonlaittaminen! Toki onhan tässäkin leffassa muutama kohta jossa tulee välttämättä sellainen ”just” fiilis, mutta toisaalta esimerkiksi sukelluskohtausta sitten myös aika hyvin tasoitellaan todellisuuteen. Niin, eihän nämä olisi mahdottomia tehtäviä jos niihin kaikki pystyisivät! Kaiken kaikkiaan kuitenkin Cruiselta taas hieno rooli Ethan Hunttina.

Ja sitten vielä siihen tärkeimpään, eli ääniin! Heti leffan alusta lähtien tehtiin taas hyvin selväksi että mitään ei ollut senkään osalta jätetty sattuman varaan! Useat Entityn puhekohtaukset ovat jopa leffateatterissa vakuuttavia, puhumattakaan mitä ne tulevat aikanaan olemaan kotona. Jos viime leffassa highlightina oli lasinpyyhkimet, niin tässä ehkä alussa ollut mätkintä kohta jossa Tomppa laittoi parastaan ruudun ulkopuolella ja Grace katseli asiaa ruudulla! Hieno yksityiskohta taas kerran! Ihan oma lukunsa on sitten pitkä kohtaus meren pohjassa, en ole koskaan ennen kuullut leffateatterissa että joku resonoi, mutta tämä kohtaus todellakin sai jonkun kohdan huoneessa värisemään! Jos tätä ei nyt kotiin joku pilaa miksauksella, niin aivan ennen kokokemattomia bassoraitoja on tässä kyllä tiedossa!

Kannattaako tämä sitten mennä katsomaan, no ehdottomasti! Sen osoitti myös eilinen näytös, jossa oli taas porukkaa jonoksi asti! Leffa tuo pintaan aika paljon nostalgia, mutta toisaalta myös osoittaa, että nykypäivän toimintaleffat voivat edelleen olla laadultaan myös aika hyviä! Kunhan joku nyt vaan keksisi seuraavaksi jotain ihan uutta mutta yhtä hyvää, eikä seuraava toiminta spektaakkeli tarvisi taas olla jatko-osa. Siihen tässä kyllä jätettiin kaikki taas erittäin hyvin auki! Nyt ei kuitenkaan auta kuin jäädä odottamaan että tämän saman saa kokea kotona uudelleen!

WOWHD:n uusin paketti saapui vihdoin eilen ja siellä mukana muutama todellinen helmi taas katsottavaksi. Ensimmäiseksi niistä päätin laittaa tulille uusimman Hedgehogin, eli sarjassaan jo kolmannen leffan. Soniccihan on Segan luoma hahmo jostain nuoruudesta, en tiedä asian todellista laitaa mutta ainakin itselleni olen uskotellut, että kyseinen hahmo on luotu vastaamaan Supermariota, joka kyllä itselle nuoruudessa oli aina se ykköspeli näistä. No, joka tapauksessa jos mietitään elokuvamaailmaa, niin onhan tämä Hedgehoggi ollut mun mun mielestäni ainakin se parempi tuotos.

Piirretty hahmo, joka liikkuu tuhatta ja sataa ja jättää vielä jälkeensä värikkäät vauhtiraidat, eiköhän siitä jo saada ainakin audiovisuaalisesti jotain kivaa aikaan, ja kyllä oli taas saatukin. Onhan tämä nyt taas ihan järjettömän tyylikkäästi tehty leffa, vaikka Dr. Robotnikin viiksistä en tässä leffassa kovinkaan innoissani olekaan. Mutta kun leffaan liittyy niin paljon siilin kiihdyttelyä ja lentelyä, niin ei vaadin kovinkaan paljon, että leffan saa näyttämään ja kuulostamaan hyvältä. Silti, tämän voisi laittaa vielä odotusarvoista potenssiin kaksi, on tämä nyt vaan sen verran tiukkaa menoa alusta loppuun, niin, siis kuvan ja äänien osalta. Ja kun puhutaan äänistä, niin tässähän nekin on toki tehty hienosti 9.1.6 muotoon, joka onkin hyvin aktiivinen sekä kaiuttimien että objektien suhteen. Tyylikäs leffa.

Juoneltaan en sitten vastaavasti tästä ihan niin paljon odottanut, enkä myöskään saanut. Aika perus kauraa, mutta ihan kivasti kuitenkin yhdistelty monenlaisia muita leffoja, oli hieman laaserikujaa, Star Warsia ja muuta. Silti joten leffasta jää aavistuksen sekava kuva ja ihan ei nyt leffa klassikoksi sen puolesta pääse. Kahta edellistäkään en niin hyvin muista, että osaisin noihinkaan verratta juonen osalta. Siitä huolimatta kuitenkin loistava leffa keskiviikolle ja suosittelen ihan ehdottomasti katsomaan, etenkin jos löytyy yhtään parempaa ääntä tai kuvaa toistavaa laitteistoa, siihen tästä kyllä saa jopa referenssitason leffaa ja tämä ehdottomasti pitäisi kyllä laittaa ainakin kuvan puolesta top-listalle.

Tuli tuossa pidettyä pientä lomaa leffahommista ja samalla ihan koko normaalista arjen pyörityksestä. Päätin nimittäin lähteä taas muutamaksi päiväksi nauttimaan Suomen upeimmista maisemista pohjoiseen ja tarkemmin sanoen Ylläkselle. Ylläs on paikka jossa on tullut käytyä omien vanhempien kanssa jo aivan pienestä pitäen ja sen jälkeen tuota perinnettä on siirretty myös omille lapsille. Nytkin siis oltiin reissussa lapsien kanssa ja tällä kertaa perillä mukana myös sisko lapsineen. Todellista lapsien kanssa laatuaikaa siis. Maisemat eivät pettäneet tälläkään kertaa ja pakko vaan sanoa, että kyllä tuo kevät ja pääsiäisen aika lapissa on vaan ihan parasta aikaa. Nytkin aurinko paistoi oikeastaan koko sen ajan kun oltiin perillä, sää oli kirkas, mutta riittävän kylmä, että lunta oli vielä jäljellä, mutta ladut ja rinteet aivan priima kunnossa. Ei ole parempaa paikkaa akkuja ladata.

Kotiin on kuitenkin aina kiva myös palata ja sen myötä myös leffojen pariin. Tuntuu myös, että Netflix on todenteolla alkanut taas leffojen suhteen aktivoitua ja uutta katsottavaa tuntuisi olevan hyvinkin paljon tarjolla. Tällä kertaa ensimmäiseksi silmiin osui sellainen leffa kuin Ihostage, joka sattumoisin sattui olemaan tositarinaan perustava leffa vuoden 2022 tapahtumista kun Amsterdamissa ryöstettiin Apple Store päätyen pankkivankidraamaan. Varmaankin suhteellisen merkittävä tapaus tuo on ollut ainakin leffan perustella, mutta itselleni tämä oli täysin uusi juttu. En osaa sanoa kuinka tarkasti tämä perustuu tositapahtumiin, mutta voisin näin hyvinkin uskoa olleen. Leffa on varsin mielenkiintoinen, vaikka kärsiikin aavistuksen uskottavuusongelmasta. En oikein osaa edes sanoa mistä tuo johtuu, mutta jotenkin tässäkin tuntuu jännitys leffan edetessä tippuvan, eikä oikein tule sellaista fiilistä, että tuo terroristi olisi oikeasti tosissaan. Jotenkin vaan liian sellainen kiltti ja huomaavainen tyyppi suhteessa siihen, että kaverilla on kuitenkin dead-man-switch koko ajan kädessään. Niin no varmaan asiaan vaikuttaa osaltaan myös se, että leffassa heti alussa vihjataan, että tuo koko räjähde saattaa olla harjoituspanos.

Muuten juoni toimii hyvin, samoin roolitukset. Soufiane Mussouli oli ihan hyvä, jos nyt sitten ei oteta huomioon sitä, että ei ehkä terroristina ollut rooli aivan uskottava. Oliko tuo sitten kiinni näyttelemisestä, roolista vai mistä, sen voi jokainen katsoja itse arvioida. Johtajiahan tässä oli vaikka kuinka, mutta ainakin pääosin nuo vaikuttivat toimivan hyvinkin uskottavasti ja tapahtumiin todennäköisesti aika hyvin suhteutettuna. Onhan tässä sinällään paljon uskomattomia juttu, mutta totuus on tunnetusti usein tarinaa kummallisempaa. Ihan varmasti kuitenkin katsomisen arvoinen leffa jälleen.

Netflixiin on taas alkanut valumaan paljon erinäköistä toimintaa ja sehän aina kuulostaa hyvältä. Tosin tämän leffan osalta en nyt ole kuitenkaan sitten lopulta aivan niin varma siitä hyvästä. No, sitä toimintaa kyllä sitten riitti avain riittämiin, mutta oliko sekään sitten ihan niin positiivinen asia. Leffaa kuitenkin tähdittää sellainen nimi kuin Tom Hardy, niin olihan tämä leffa nyt joka tapauksessa pakko laittaa katseluun.

Leffa muistuttaa fiilikseltään aika paljon John Wickiä, vaikkakin John Wick on tämän rinnalla aivan toista maata. Isoimmat erot liittyy siihen, liittyy lähinnä siihen, että vaikka moni pitääkin John Wickiä pelkkänä väkivaltaisena tappamisena, niin tässä otetaan siitäkin vielä steppi eteenpäin. Tässä leffassa tapetaan aivan jokainen joka sattuu liikkumaan, mutta jotenkin silti huvittavaksi leffan tekee se, että leffassa kuitenkin on sellainen kymmenkunta päähenkilöä, joista kukaan ei tunnut kuolevan. Nämä henkilöt tulevat kulman takaa aina uudelleen ja uudelleen. Juonen osalta tästä ei paljon kerrottavaa jää tai se juoni oikeastaan jää täysin tämän järjettömän tappamisen varjoon. Se varsinainen juoni muutenkin tuntuu olevan taas niin nähty, että ei leffaan ole edes vahingossa eksynyt mitään uutta.

Tom Hardy on hyvä, mutta sen verran pitää herran roolista tällä kertaa mainita, että jotenkin itselleni ainakin tulee kyllä hyvin vahvasti Venom-fiilikset läpi koko leffan. Jotenkin sellainen hyvinkin saman oloinen rooli, vaikka Venom ei tällä kertaa miestä pelastakaan. Jotenkin kuitenkin tuntuu, että kaikki huumori ja muu on kuin suoraan Venomista. On muuten muutenkin tavallaan aika mielenkiintoinen rooli, että vaikka leffassa tapetaan kaikki mahdolliset hyvät ja pahat, niin jotenkin Hardy ei tunnut kuitenkaan tähän hommaan juurikaan itse osallistuvan. Siinä mielessä ehkä hieman erilainen päärooli tällä kertaa. Muutkin pääosat on hyvillä nimillä toki miehitetty, mutta jotenkin kaikki hyvä jää tuon räiskimisen varjoon.

Audiovisuaalisesti leffa jättää myös paljon toivomisen varaa, mutta ihan kaikesta en ole varma johtuuko se nyt omista laitteista vai itse leffasta. Kuvanlaatu etenkin alussa on todella huono, mutta parantuu siitä hieman, luulen, että tämän osalta saattaa hieman vika olla siinä, että netti ei ole ollut alussa riittävän hyvällä tasolla ja sen vuoksi Apple TV ja Netflix skaalannut kuvaa huonommaksi. Silti läpi koko leffan kuvanlaatu on aika rakeista, osittain varmasti johtuen hyvinkin tummasta menosta kaikissa kuvissa. Paljon pimeitä klubeja ja kujia, jotka usein sitten kyllä väkisinkin puuroutuvat kun striiminä katsellaan. Äänet ovatkin sittten todella mielenkiintoiset. Leffa on Atmosta, mutta ainakaan itselläni yksikään kattokanava ei aktivoidu koko leffan aikana. Trinnov kyllä näyttää että leffan ääniraita on Atmos, mutta siitä huolimatta katossa ei mitään tapahdu. Tämä on enemmän kuin mielenkiintoista ja vaatii kyllä varmasti vielä sen, että palaan leffaan uudelleen ja katson Shieldin pouolelta onko tilanne siellä sama. Hyvin mielenkiintoista joka tapauksessa. No, tämänkin johdosta varmasti on selvää, että leffan äänet eivät nyt kovinkaan korkealle omassa asteikossa nouse. Joo, ihan kiva leffa muuten äänien osalta ja muutamia ihan hyviä pannauksia, joista erityisesti yksi alun autokohtaus nousee todella isoksi highlightiksi, siis kohta, jossa ääni kiertää tavallaan autoa, vaikea ehkä selittää. Hieman nyt kuitenkin jättää tämä leffa toivomisen varaa jokaisella osa-alueella.

Apple TV plussa on ollut taas pidemmän aikaa tauolla, mutta kun tulin eilen leffasta kotiin niin päätin sitten tsekata kotona vielä striimauspalveluiden tarjontaa ja sieltä vastaan tuli ensimmäisenä Applen tarjous Apple TV plussasta 4,99/kk hintaan kolme kuukautta. Joten päätin sitten napata tuon taas auki hetkeksi vaikka mitään kovinkaan suuria odotuksia sen suhteen ei olekaan. Pakko ylipäätään edelleen ihmetellä, kun katsoin samalla löytyisikö Disney Plussasta jotain katsottavaa, niin edelleenkin nämä striimauspalvelut tuntuvat panostavan kaiken ainostaan sarjoihin ja uusia leffoja tulee todella harvoin. Tai sitten oma algoritmini ei vaan yksinkertaisesti toimi, nimittäin nytkin Apple TV plussasta löysin vain yhden uuden alkuperäisen leffan, ja se oli tämä Gorge jonka sitten päätinkin heti katsella.

Leffaan en ehtinyt sen enempää etukäteen tutustua vaan laitoin vain suoraan pyörimään. Leffa lupasi toimintaa, rakkautta ja sci-fiä, joten eiköhän siitä jotain pitäisi irti saada. No, jotain sen suuntaista tästä leffasta sitten saikin, vaikka edelleenkään en nyt ihan täysin varma ole mitä tästä leffasta tykkäsin. Leffa oli ihan hyvä, mutta jotenkin taas tuo scifi-puoli ei itseäni sytyttänyt. Toiminnan osalta leffa oli ihan hyvää ja laadukasta, samoin tuo romantiikka ideana toimi ihan loistavasti ja tässäkin leffassa ihan tosissaan oli panostettu taas hieman enemmän siihen juoneen ja siihen, että leffalla koitettaisiin tuoda jotain ihan uutta näkökulmaa. Leffa todellakin oli aika fressi ilmestys, eikä tämä scifi-puolikaan sitä mitenkään pilannut, vaikka muutaman kerran taas jouduin kyllä suu auki ihmetteleään, että mitä ihmettä täällä taas tapahtuu. Nuo railossa asuvat monsterit eivät oikein millään tavalla vakuuttaneet, mutta eivät toisaalta myöskään pilanneet leffaa. Parasta ehkä niissäkin kuitenkin oli, että nekin olivat jotenkin inhimillisiä ja kuolivat kun niitä ammuttiin tai lyötiin miekalla jne.

Muutenhan leffa oli oikein pirteä ja sekä Miles Teller että Anya Taylor-Joy olivat loistavia yhdessä ja erikseen. Tälläistä rakkauden pitäisi ihan oikeasti olla ja Teller ja Taylor-Joy osaavat todellakin sen sanoittaa niin täydellisesti. Näiden kahden kemia toimii kuin rasvattu ja vaikka tarina sinällään on aika uskomaton, niin todellinen tunne välittyy molempien työstä todella upeasti. Tätä rakkaustarinaa olisi voinut katsoa pidempäänkin ja ihan ilman örkkejäkin. Lisäksi kun vielä hieman arvoituksellinen Sigourney Weaver on todella vakuttava ja uskottavat, niin jotenkin leffaa katsoessa tuli koko ajan fiilis että leffa vain paranee mitä pidemmälle se etenee, eikä tämä nyt kovin huonoja pisteitä ole arvosteluissa muutenkaan saanut, hyvä leffa!

Yksi iso asia jota aina myös Apple TV:n tuotannoista odottaa on laadukkaat äänet ja kuva. Kuva oli tällä kertaa ihan hyvää tasoa, ei nyt ihan 4K laatua mitä levyllä tottunut näkemään, mutta osaltaan tätä varmasti rajoittaa se, että leffa ylipäätään oli taas todella todella tumma, eikä tässä millään väreillä pahemmin nautittu. Mutta äänien osalta muutama hyvin mielenkiintoinen havainto. Ensinnäkin leffan äänet olivat 9.1.6 Atmosta ihan niin kuin tälläisessä pitääkin. Mielenkiintoiseksi tämän asian kuitenkin teki se, että leffassa oli Trinnovin Atmos Viewerin mukaan todella paljon pinkkejä objekteja, eli bed layer objekteja. En ole täysin varma mitä tämä tarkoittaa, pitää asiaa itsekin tutkia hieman lisää, mutta joka tapauksessa näitä en ole leffoissa mielestäni juurikaan ennen tavannut, ainakaan tässä määrin. Toki normaaleja liikkuvia objektejä oli tässä myös paljon, mutta ihan älyttömän aktiivisia ne eivät tällä kertaa olleet, vaikka mistään staattisesta leffasta ei kuitenkaan ollut missään nimessä kyse. Leffassa koko äänikenttä on hyvin käytössä ja leffa ylipäätään on aika kivaa katsottavaa. Sen lisäksi leffassa on vielä muutama sellainen räjähdys, jossa jokainen kotiteatteri saa kyllä hyvinkin rehellisen bassotestin. Itsellä äänet eivät ihan maksimissa olleet, mutta silti kokemus oli todella vaikuttava noissa kohdissa. Tää on muuten sellainen juttu, että tämä pitäisi ihan ehdottomasti päästä vielä testaamaan myös levyltä, ihan sekä kuvan että äänien osalta. Voisi olla aika kivaa!