Hunter Killer on sukellusvene leffa, ja Gerald Butler koittaa pelastaa maailman ydinsodalta. Sikäli siis käsitellään kohtuullisen ajankohtaista aihetta tässä vuoden 2018 jännärissä, jonka itse katselin viimeksi vuonna 2019. Se muuten löytyy tekstin muodossa tästä. Oli muuten sikäli mielenkiintoista, että tsekkasin tuon päivityksen itsekin uudelleen ja viimeksi kun tuota leffaa katselin olin juuri päivittänyt tykkini 4K aikaan ja nyt Mareksoundin Mika käynyt kalibroimassa tykin kuntoon. Nyt sitten tavallaan ympyrä taas sulkeutuu kun katselin tällä kertaa juuri kyseistä leffaa kun tykki on taas päivitetty, tällä kertaa 4K-laser aikaan.

Ja jos näytti leffa viime kerralla todella upealta niin siltä se näytti kyllä tälläkin kertaa. Leffan tapahtumat tapahtuvat suurimmaksi osaksi sukellusveneen sisällä, mutta kyllä tähän silti sisältyy ihan kiitettävä määrä hyvää kuva materiaalia, ja etenkin siis kaikkien yksityiskohtien laatu on tässä etenkin levyltä katsottuna todella hyvää laatua. Leffahan itsessään muutenkin on todella näyttävä ja ei tämä todellakaan vaikuta miltään ihan halvalta leffalta vaan leffaa on ihan oikeasti kyllä panostettu. Muutenkin kaikki juonesta toteutukseen ja uskottavuudesta todellisuuteen toimii enemmän kuin hyvin. Kaikki roolit on roolitettu erittäin hyvin ja tämä on varmasti yksi parhaita toiminta elokuvia 2010-luvulta.

Tähän kaikkeen kun vielä lisätään äänet, jotka leffassa ovat loistavat 9.1.6 kanavaiset Atmokset, ei voi kuin nauttia. Leffan äänet ovat muutenkin tehty vähintäänkin yhtä laadukkaasti kuin kuva ja itse leffa. Onhan se tietysti muutenkin aina kiva lähtökohta jos leffassa on sukellusveneitä, ohjuksia ja aseita niin onhan tähän hyvä lähteä rakentamaan. Bassot toimivat leffassa erittäin hyvin ja ennen kaikkea laukaukset viuhuvat leffassa todella uskottavasti. Niin, ja onhan tähän leffaan ihan oikeasti panostettu, joten leffassa myös Atmoksen Objekteja liikutellaan oikein aktiivisesti. Eli jos kaipaat referenssitason leffaa Atmoksen esittelyyn niin tässä yksi hyvä vaihtoehto.

Kerrotaanpa tähän loppuun vielä yhdestä pienestä, mutta mielenkiintoisesta päivityksestä, jonka huone on tässä saanut. Nimittäin, hankin jokin aikaa sitten tuohon huoneen oveen sellaisen metallisen Leffafriikki Cinema plagaatin, jonka kaikki ovat varmasti tässä vaiheessa jo nähnyt. Siihen olisi mahdollisuus saada myös valot, mutta tuossa paikassa siihen ei ollut mitään tarvetta. Nyt kuitenkin päätin sitten hankki vielä toisen, noin puolet suuremman, jonka ajattelin kiinnittää huoneen taakse ja laittaa siihen myös valot. Niin, tai siis itse tarkoituksena oli saada tuonne Youtube videoiden taustalle Leffafriikin logo, johon tarkoitukseen tuo ehkä nyt ei silti ihan täysin toimi. Hieno siitä joka tapauksessa tuli, joten olen tyytyväinen.

Keanu Reevesin vuonna 2005 ilmestynyt Constantine on mielenkiintoinen ilmestys 4K markkinoille. Leffan nimi on todella tuttu ja jotenkin olin aivan varma, että olen leffan nuoruudessa nähnyt useaankin kertaan, mutta nyt kun se tuli katsottua uudelleen, en olekaan enää yhtään niin varma. Oli jotenkin sellainen fiilis, että tämä on niin hyvä ja klassikko leffa, että heti kun tämän näin ilmestyneen Mymovies.fi kauppaan, oli se pakko saada itsellekin. Etenkin, kun leffa oli vielä kaiken lisäksi Steelbook versiona ja mikä parasta, erittäin tyylikkään näköisenä sellaisena. Tämä on sinällään aika hauskaa, että nämä Steelbookit ovat alkaneet kiinnostamaan enemmän ja enemmän etenkin juuri ulkonäön vuoksi, vaikka toki itse leffankin pitää kiinnostaa, että näihin viitsii rahaa sijoittaa.

No, enpä sitten tosiaan tätä ollut aikaisemmin nähnyt tai ainakaan siitä mitään muistanut, mutta hyvä niin, sillä leffa-illasta tuli näin paljon parempi. Leffa nimittäin oli varsin mukiinmenevä, ja vaikka kyseessä on suhteellisen vanha leffa, jossa paljon juttuja jotka tänä päivänä tehtynä olisi saattanut näyttää ja kuulostaa hieman erilaiselta, niin olihan tämä silti näyttävä leffa ja hyvä restaurointi. Nooh, eipä tarvitse kauaa enää odotella niin saadaan vastaus myös siihen miltä Constantine näyttäisi vuonna 2025, sillä jatko-osa yllätys yllätys on tällekin tulossa pian. Ekan leffan nähtyään voidaan taas miettiä tarvittaisiinko sitä, aika näyttää mutta ei tämä nyt mitenkään siltä tuntunut että sitä mitenkään erityisesti odottaisi. Hyvä leffa, ihan ok juoni tälläiseen leffaan, mutta muuten hyvin tyypillistä ajankuvan leffaa, jonka jälkeen tälläiset yliluonnolliset leffat ovat saaneet paljon uutta tuulta alleen. Tosin, onko nämä sitten kuitenkin nykypäivänä jo hieman harventuneet, tai sitten vaan jääneet sattuneista syistä itseltä väliin. Niin tai näin, kyllä mä tästä tykkäsin.

Ja vaikka tässä olikin kyseessä ihan hyvä leffa niin tiesin kyllä hyvin jo etukäteen, että ei tämä kuitenkaan ole se päällimmäisin syy tämän leffan hankintaan, vaan jälleen kerran se audiovisuaalinen toteutus, joka tässä todellakin oli aika hieno jos otetaan huomioon että kyseessä on 20-vuotta vanha leffa. Toki kun kyseessä on tämän tyyppinen leffa, niin ihan 2025 vuoden kuvanlaatua ja äänentasoa ei voinut kaikessa odottaakaan. Silti tähän tehty uusi 7.1.4 Atmosraita toimi erittäin hyvin ja nimenomaan hienoa, että aktiivisia kattokanaviakin oli käytössä edes se neljä eikä kahta, joka usein näissä restauroiduissa tuntuu olevan trendinä. Sen lisäksi ääniraita oli oikein mallikas, ja siitä löytyi paljonkin hienoja highlighteja, vaikka objekteja ei tässäkään liikuteltu. Se mikä aika tyypillistä taas on vanhoille leffoille, niin tässäkin kaikkia kaiuttimia käytettiin todella hienosti ja sai oikeasti nauttia äänistä, jotka oli pannattu sinne minne pitää ja loi aivan mahtavan ja laaja äänikentän. Muutenkin kaikki tilat oli otettu hienosti esiin ja leffassa oli paljon sellaisia hienoja avaria ja omanlaatuisia tiloja, joissa ääniin oli oikeasti panostettu. Ainoa mikä varsinaisesti jäi jostain syystä hieman laimeaksi oli basso, joka korostui etenkin parissa klubikohtauksessa, joissa nykyään yleensä on todella vakuuttavat ja alas menevät bassot, ihan kuin klubeilla yleensäkin.

Myös kuva oli restauroiduksi 4K-elokuvaksi erittäin laadukas ja hyvin tehty. Leffa sisältää paljon kirkkaita välähdyksiä ja räjähdyksiä jotka eivät tietenkään näytä ihan niin tarkoilta ja tyylikkäiltä kuin uusissa leffoissa, mutta ehdottomasti kyllä hyvältä. Jos vertaa esimerkiksi Panic Roomin kaasuräjähdykseen, niin kyllä tässä jotenkin oltiin vielä asteen tarkempia kuin siinä, vaikka toki leffan ikä näissä molemmissa väkisinkin näkyy. Kaikki mikä sitten tulee esimerkiksi ihmisten kasvoihin ja muuhun, niin onhan tässä taas yksi loistava 4K-restaurointi lisää.

Muuten viikko on ollut aika kiireettä. Nyt vihdoin alkaa valmennuskaudet päättymään ja alkaa olla aikaa taas leffoille ihan eri tavalla ja onhan niitä varastoon jo kertynyt odottamaan aika paljon. Tuli myös hankittua hieman lisää koristetta huoneeseen, lähinnä tuota Youtubea silmällä pitäen, joka onkin lähtenyt oikeinkin hyvin käyntiin. Seuraajia on jo ensimmäisen viikkojen aikaa kertynyt pitkälti toista sataa, joten hyvä alku ainakin. Tilasin siis jokin aikaa sitten Etsy:stä tuollaisen metallisen Leffafriikki Cinema plakaatin, joka löytyy huoneen ovesta. Nyt kuitenkin tilasin samasta paikasta toisen, paljon isomman, joka olisi tarkoitus saada loistamaan taustalla kun noita videoita teen, saa nähdä miltä se sitten todellisuudessa tulee näyttämään. Siinä on myös RGB-valot, jotka kyllä näyttää tosi hienolta tuota kiviseinää vasten. Muuten rakentelupuolella aika hiljaista. Yksi subbarin laatikko olisi vielä autotallissa houkuttelemassa. Tilaa sille ei huoneessa oikein ole eikä kanavia Trinnovissa, mutta se mikä ennen kaikkea houkuttelee olisi ostaa tuohon yksi 21″ elementti ja testata mitä uutta se toisi huoneen bassoon. Ehkä ei mitään, mutta ihan vaan testimielessä olisi kiva testailla. Tykki myös pitäisi jossain vaiheessa kalibroida Marekin Mikan toimesta, mutta katsotaan milloin saadaan se sitten aikaiseksi. Ai niin, ja näinä päivinä kauppoihin ilmestyy myös Hifimaailma-lehden versio, jossa huoneen tarinaa esillä. Aika siistiä ja ennen kaikkea se, että tuosta tulee todella ainutlaatuinen muisto huoneesta ajalle, kun tämä harrastus ehkä joskus päättyy.

Conclave leffa olisi pitänyt ehdottomasti käydä katsomassa jo leffateatterissa, mutta jostain syystä se vaan jäi aina menemättä. Leffa on kehuttu todella paljon pitkin matkaa eikä vähiten Ralph Fiennesin huippuroolin vuoksi. Lisää vettä myllyyn leffa sai tällä viikolla kun leffa keräsi peräti kahdeksan Oscar-ehdokkuutta voittaen lopulta yhden, eli sovitetun käsikirjoituksen Oscarin. Ralph Fiennes oli toki roolistaan ehdolla myös, mutta olihan koko elokuvakin ehdolla vuoden parhaaksi, eikä todellakaan suotta. Jostain syystä tätä ei kuitenkaan ole missään näkynyt Suomessa 4K-versiona, joten päätin lopulta tilata sen välittömästi WOWHD:lta, jossa hinta oli kohdillaan ja jälleen kolme leffaa ostamalla 15% alennusta. Postikulujahan tuolta ei tarvitse koskaan maksaa.

Tänään se leffa sitten kuitenkin saapuu, ja kun sattumalta oli vielä sellainen iltapäivä, että leffaa ehti katsomaan, niin ei tarvinnut sitten pahemmin miettiä mitä sitä katsoisi. Sen verran oli vielä kiire leffaa katsomaan, että en edes ehtinyt syöttämään leffaa ennen katsomista NAS:sille, joten leffa tuli katsottua tällä kertaa suoraan levyltä. Sikäli tuo kiire oli nyt ehkä pieni virhe, että vaikka pystyn hyvin katsomaan englanninkielisiä leffoja ilman tekstityksiä, niin kyllä tämän tyyppiset draamat olisi silti kiva katsoa myös tekstitettynä. Toisaalta, nyt joutui oikeasti keskittymään itse leffaan, toisaalta tässä oli silti paljon valmiina tekstitettyjä kohtauksia englanniksi mikä helpotti ymmärtämistä huomattavasti. Tällä nyt siis tarkoitan taas sitä, että jos olisi leffan katsonut NAS:silta, olisi R_volutionin kautta katsomalla saanut myös tekstityksen suomeksi. Yksi R_volutionin parhaita ja tärkeimpiä ominaisuuksia. Ja vaikka tässä nyt todella hyvin kaiken tunsin ymmärtäväni, niin onhan tämä nyt niin älyttömän hyvä leffa, että tulen aivan varmasti katsomaan tämä vielä uudelleenkin, ehkä jo aika piankin.

Sen lisäksi, että leffa oli juoneltaan ja toteutukseltaan erittäin hyvä, oli tämä hyvä esimerkki siitä, mitä leffojen äänien kanssa voidaan 2020 luvulla parhaimmillaan tehdä. Ja nyt tosiaan tarkoitan parhaimmillaan, tämä nimitäin oli ääniltään todellinen mestariteos. Nyt on nimittäin taas tässä vaiheessa hyvä muistaa, että hyvät äänet eivät aina tarkoita kovia ääniä, isoja äänitehosteita tai pommeja ja myrskyjä. Leffa on jännitysdraama, johon äänet on luotu leffaa tukevaksi säästelemättä. Heti ensimmäisestä hetkestä lähtien tehdään selväksi, että mistään ei ole tingitty tippaakaan. Leffassa on täydellinen 9.1.6 ääniraita, jossa jokaista käytössä olevaa raitaa käytetään oikeasti hyväksi. Niin, ja olihan tässä lisäksi myös niitä objekteja liikkumassa paljon, tästä voisi aika moni leffa ottaa mallia. Sen lisäksi että leffassa tiloja luotiin täydellisesti, oli leffassa paljon muutakin. Esimerkkeinä mieleen jäi yksi kohtaus, jossa Fiennes kääntää selän kohti kameraa ja siitä taas oikealle, ääni kuulostaa juurikin tasan siltä miltä se kuullostaisi luonnossa, ei siltä, että ääni tulee edestä vaikka näin se ei käytännössä tapahdu.

Toinen todella upeasti mieleen jäänyt hetki leffassa oli Fiennesin hengitys lopun äänestyksissä. Tuolla tehosteella korostetaan leffan juonta ja Fiennesin mietintää ja tuskaa todella upeasti. Tässä tullaan tosin yhteen toiseen itselle tärkeään asiaan, eli tuohon huoneen äänettömyyteen. Voisin jopa väittää, että vielä vuosi sitten tuota tehostetta en olisi välttämättä edes huomannut kun huoneen humina ja kaiuttiminen tausta ääni olisi vienyt tuon äänen mukanaan, mutta nyt kun huoneen taustaääni on niin käsittämättömän hiljainen, pääsee leffan aivan jokainen pienikin nyanssi esiin. Ja sitä tämä leffa todellakin tarjosi, todella paljon upeita, tiloja, vinkkejä, taustoja ja muuta. Tämä leffa menee äänienkin puolesta helposti suoraan vuoden parhaiden leffojen Top-Listalle!

Puoliso pääsee aina välillä yllättämään ja vaikka ei ihan hirveän usein lähdekään leffaa katsomaan vaikka pyydän, niin tällä kertaa hänellä oli ehdottaa leffaa, jota haluaa katsoa, ja vielä kaiken lisäksi sellaista leffaa, josta en ollut koskaan kuullutkaan. Kyseessä oli nimittäin vuoden 1993 Uusiseelantilainen elokuva, jonka on ohjannut Jane Campion. Leffa olikin aika menestys saavuttaen nykyrahaan verraten jopa 300 miljoonan tuotot. Aika jännä, että tälläinenkin leffa on taas jäänyt itseltäni täysin huomaamatta. Niin, siis siitäkin huolimatta, että tämä leffa on ollut myös ehdolla peräti kahdeksan Oscarin saajaksi voittaen niistä kolme, mukaan lukien parhaan naispääosan voittanut Holly Hunter.

Sen verran ehdin ennen leffan aloittamista katsoa, että tästä taitaisi löytyä myös 4K versio, mutta tällä kertaa tyydyimme Apple TV:n striimiin, jonka pääsi parin euron hinnalla vuokraamaan. Tällä kertaa muutama asia tuli tehtyä huoneessa ensimmäistä kertaa, en nimittäin muista, että olisin vielä koskaan katsonut kokonaista elokuvaa, jossa in vain kaksi kanavainen ääni. Siitä huolimatta pitää kyllä sanoa, että olin todella tyytyväinen siitä miltä huone siitä huolimatta kuulosti. Leffassa oli paljon stereokuvalle tyypillisiä pannauksia ja tilavihjeitä, jotka näyttivät hyvin sen, että hyvä kaksikanavakin toimiin parhaillaan erittäin hyvin. Kuvanlaatu puolestaan oli hyvin elokuvamaista, ja vaikka nyt ei puhuttu todellakaan mistään laadukkaasta kuvanlaadusta, niin leffa tunnelmaan tässä kyllä hyvin pääsi isolta ruudulta silti. Olisihan tämä silti rehellisesti sanottuna saattanut 4K-versiona näyttää aika erilaiselta.

Leffa muuten oli etenkin alkuun aika mielenkiintoinen, mutta sai kyllä jotenkin aika sairaita piirteitä mitä pidemmälle leffa eteni. Ymmärrän toisaalta hyvin, että leffassa varmaan haettiin aika paljon tavallaan taiteellista puolta ja jotain syvempää ajatusta, mutta itselleni, mitä pidemmälle leffa etenee, tulee lähinnä vain ihmettelevä fiilis siitä, että kuka tämä mysteerinen nainen on, ja mikä tämä koko leffan punainen lanka on. Joo täytyy myöntään, että avasihan tuo leffan ihan loppu asiaa jonkin verran, mutta silti lopullinen fiilis oli aika hämmentävä.

Kaiken kaikkiaan kuitenkin taas kiva nähdä jotain uutta. Kuten juuri esimerkiksi joku kommentoi Oscareita, Oscareissa tällä hetkellä jyrää pienemmät tuotannot, koska suurilta tuottajilta tulee lähinnä vain jatko-osia, niin olihan tälläinen ns. oikea juonellinen leffa taas ihan piristävä tähän väliin. Eikä tämä nyt ihan huonokaan ollut, vaikka en tätä nyt suoraan ainakaan Apple TV Striiminä suosittele. Puolison kanssa kaikki aika myös leffahuoneessa otetaan kuitenkin ilolla vastaan.

Beekeeper leffaa on paljon kehuttu, mutta siitä huolimatta en sitä koskaan mistään striimattuna katsonut. Suurimpana syynä varmaankin se, että kyseessä on Jason Stathamin toimintaleffa, joten oletettavissa olisi hyvät äänet ja paljon toimintaa, sellaiset yleensä sitten haluaa nähdä ensi joko leffassa tai sitten omassa huoneessa levyltä. Toisaalta tämän levyn hankinta on myös viivästynyt paljon, tulihan tämä leffa jo hyvän aikaa sitten viime vuoden puolella. Siihen on kuitenkin hyvä syy, nimittäin tätä leffaa ei ilmeisesti Suomeen tullut lainkaan 4K-versiona vaan ainoastaan Blurayllä. Luulin itse asiassa pitkään, että tätä ei olisi ylipäätään ollut koskaan tulossa 4K:lle, mutta sitten yllättäen sen WOWHD:sta löysin ja piti sitten laittaa tilaukseen. Leffa saapuikin sitten viime viikolla, joten kovinkaan kauaa en sen katsomista sen jälkeen jaksanut odottaa.

Beekeeperistä en pahemmin edes tiennyt mitään ennen kuin sen katsoin, joten odotukset olivat hieman erilaiset. Leffa itse asiassa pääsi ihan aidosti yllättämään ja leffassa oli paljon parempi juoni kuin mitä osasin edes odottaa. Olihan tässä paljon sitä toimintaa ja hieman sellaista John Wick maista toimintaa jossa Stathamia olisi saanut ampua metrin päästä singolla ilman että naarmuakaan mieheen olisi tullut. Mies pätkii kokonaisia FBI-joukkoja ihan vaan ilmestymällä paikalle käyttämättä edes asetta, joten uskottavuuden kanssa tässä toki on paljonkin miettimistä. Niin, tai ei tässä varmasti ollut muuta tarkoitustakaan kuin paahtaa popparit ja pistää aivot hyllylle. Beekeeperin luulin alunperin tosiaan tarkoittavan juuri tuota, eli joku random farmari joka lähtee kostoretkelle, tai siis tästäkin luulin että joku hyökkää hänen kimppuunsa, mutta koko taustatarina kyllä yllätti ja oli nimen omaan positiivinen yllätys, hyvä leffa.

Statham on Statham, mutta muukin porukka tässä kyllä toimii hyvin. Emmy Raver-Lampman on hieman kyllä ärsyttävä, lieko syy tähän sitten enemmän näyttelijässä vai käsikirjoittajassa, mutta voisihan sitä itseluottamusta ja röyhkeyttä paremminkin kuvata, sitähän tässä kai kuitenkin yritettiin. Parhaimman yksittäisen roolin tekee kuitenkin yllättävä Jemma Redgrave. Leffa kuitenkin kantaa hyvin loppuun asti, eikä muuten tunnu tunti neljävitonen tippaakaan tämän parissa pitkältä. Niin, ja jatko-osakin tähän on kai taas tulossa, mitähän sekin sitten tuo, saa nähdä, joka tapauksessa tämä olisi hyvin mennyt ihan omanakin leffanaan ilman mitään jatko-osia.

Äänien osalta leffa on loistavaa tulitusta koko rintamalla. Raita on 9.1.6, mutta kahta katossa olevaa Atmosta käytetään aika hillitysti. Tuntuu itse asiassa siltä, että näihin kahteen syötetään vain yhtä ääniraitaa aina silloin tällöin kuin sitä tarvitaan. Se mikä taas on erittäin positiivista on se, että objekteja tässä sitten liikkuu senkin edestä, eli tähän ääniraitaan on kyllä panostettu. Jäikö sitten kuitenkaan mitään high lightteja mieleen, ei oikeastaan, yleisesti ottaen vain loistava ääniraita hyvine bassoineen ja kaikkia kaiuttimia käyttävineen toimintoineen. Kun tähän vielä lisätään, että kuvanlaatukin oli aivan priimaa, ei ole ihme että yksi Leffafriikki viihtyi tämän parissa. Voin ehdottomasti suositella.

Beekeeperin loppuun on hyvä vielä mainita hieman yhdestä uudesta hankinnasta huoneeseen. Heitin nimittäin jo jonkin aikaa sitten tuon edessä olleen leffasohvan ulos huoneesta, se vaan ei oikein ollut käytännöllinen ja en siitä tykännyt. Vei paljon tilaa, eikä ollut lopulta niin tyylikäs ja toimiva kuin halusin. Halusin enemmänkin lisää tilaa, ja kun huoneessa yksin katselee suurimman osan leffoista, päätin heittää sen pois. Joku idea kuitenkin piti olla siltä varalta, että joskushan niitä isompiakin porukoita käyt leffaa katsomassa. Mietin monia vaihtoehtoja, mutta haasteena olisi se, että selkänojan pitää olla todella matala, jotta se ei ole kuvan tiellä. Kiinnosti ennen kaikkea sellaiset vaihtoehdot, jotka saa pois helposti kun niitä ei tarvita, ja sitten löytyikin siihen täydellinen vaihtoehto, eli Intex ilmalla täytettävä sohva.

Se on tuohon aivan täydellinen. Sopii enemmän kuin hyvin sisustukseen, riittävän matala olla siinä vaikka aina (ei tule olemaan), ja muutenkin ilmapatjaksi suhteellisen hyvänlaatuisen näköinen ja tuntuinen. Siinä on pinnassa Intexille tuttu hieman kankaanomainen pinta, joka antaa edes hieman arvokkuutta. Sohva sisältää myös kuppitelineet ja siitä saa tarvittaessa myös sänkyn, eli jos vaikka tarvitaan lisää tilaa majottujille, niin ajaa sitten sitäkin tarvetta. Voin kyllä hyvällä syyllä sanoa, että erittäin kannattava hankinta vaikka vielä varsinaista testiä ei olekaan saanut. Löytyy muuten Youtubesta parempi esittely jos kiinnostaa. Niin ja hinta siis noin 60e ja postit, eli ei todellakaan myöskään hinnalla pilattu.

Voiko jostain leffasaagasta alkaa tykätä sitä enemmän mitä enemmän sitä katsoo? En ole koskaan ollut kovinkaan suuri Star Wars fani, enkä nyt varsinaisesti vieläkään noista vanhemmista leffoista innostu. Nämä uudemmat leffat sikäli tippuvat jo hieman paremmin, että niissä audiovisuaalinen elämäs myös sellaiselle joka ei sarjan fani ole, on paljon merkittävämmässä osassa. Ja kyllä tiedän, että monelle sarjan fanille tämä on varmasti suuri loukkaus ja heille ainoastaan nuo ensimmäiset ovat ne ainoat oikeat. Toisaalta varmasti omaa kiinnostusta on nostanut myös Joonas Suotamon iso rooli sarjassa, olisi itse asiassa hyvinkin mielenkiintoista tietää onko tämä vaikuttanut Suomessa sarjan suosioon laajemminkin.

Jotenkin kuitenkin itsellä etenkin kotona katsottuna fiilis näistä leffoista on parantunut sitä mukaa kun näitä on uudelleen katsonut, vaikkakin tämä Force Awakens esimerkiksi tuli vasta nyt hankittua hyllyyn 4K:na ja katsottua kotona. Niin, onhan nämä nyt näyttävyydessään aika hienoja leffoja ja toivottavasti tämä koko sarja muutenkin aukeaa nyt paremmin kun ne toivottavasti katsoo nopeampaan tahtiin peräkkäin kuin mitä ne aikanaan leffaan tulivat. Ostin siis myös tuon uusimman osan, eli kaikki kolme löytyy nyt hyllystä ja odotan jopa hieman innolla että ehtisi jo seuraavan pariin.

Muutenhan sitten Star Wars on aika kaukana omista suosikkityypeistä. Joo, eihän tämä nyt mikään aliens ole, joten sikäli tämä on paljon siinä mielessä uskottavampaa kun kyseessä on kuitenkin ihmiset, ei örkit. Jotenkin tämä ei silti ole itselleni millään niin mielenkiintoista kuin voisi ajatella, vaikka en näiden fani ole, niin jotenkin vaan silti fiilis on vähän sellainen, että tämä on jo nähty.

Jos oli Häjyt kovin odotettu, niin samoin oli sitten kyllä tämä Complete Unkown myös. Tämä leffa tuli itselle hieman puskista eli ensikosketuksen tähän sain Kinokonepajan demossa, jossa tämän traileria näytettiin ja Genelcin subbarit saivat leffan ihan todelliseen lentoon. Nyt kuitenkin oltiin ihan tavallisessa leffasalissa, johtuiko sitten siitä vai siitä että kyseessä ei tällä kertaa ollut traileri, niin bassot ainakin jäivät hyvinkin kauas siitä mitä tuo Kinokonepajan testailu antoi luvan odottaa. Valitettavasti leffa muutenkin oli itselleni tällä kertaa suhteellisen pitkästyttävä, liekö sitten omalla väsymyksellä tekemistä asian kanssa vai millä, mutta jotenkin tämä nyt tällä kertaa vaan mateli todella hitaasti eteenpäin.

Siitä huolimatta en millään tavalla hauku leffaa huonoksi, vaan osittain jopa aivan päin vastoin. Olen niin monta kertaa arvostellut näitä nykypäivän musiikkileffoja siitä, että huumet ja ongelma kyllä tuodaan viimeisen päälle esiin, mutta sitten se itse musiikki ja ns hyvät asiat jäävät täysin taka-alalle. Tässä ei, ja jos tykkää Bob Dylanin musiikista, niin tässä onkin sitten sellainen pari tuntinen korvakarkkia, että ei paremmasta väliä. Itsellenikin musiikki kyllä uppoa ja muutenkin tälläinen Bruce Springsteenmäinen mies ja kitara sopii enemmän kuin hyvin, silti ehkä Bob Dylanin kuuntelu itselle jäänyt aika paljon vähemmälle. Siitä ehkä osittain tuo oma tylsistyminenkin johtui, jotenkin vaan odotti enemmän niitä itselle tunnettuja hittejä, joita itselle ei montaa tullut. Isot plussa leffasta kuitenkin loistavasti tässäkin esiintyneelle Timothee Chalametille, joka esitti kaikki leffassa kuultavat biisit itse. Ihan huikeaa työtä taas kerran.

Mutta, pitääpä tässä välissä sen verran hehkuttaa ja muistella menneitä, että olen muuten tämän herran kerran nähnyt itsekin livenä, ja se tapahtui vuonna lokakuun neljäntenä vuonna 2003 New Yorkin Shea Stadiumilla, jossa satuin olemaan todistamassa Bruce Springsteenin maailman kiertueen viimeistä keikkaa. Brucehan toi siis tuolloin Bob Dylanin lavalle soittamaan High Way 61 biisiä. Tuo keikka kuuluu edelleen yhdeksi hienoimmista keikoista, joilla olen koskaan päässyt olemaan. Tuota esitystä voi fiilistellä vaikka tästä !

Leffana tämä on siis kyllä todella hieno ja varmasti sellainen, jonka haluaa vielä kotona katsoa uudelleen, ja ehkä jopa uudelleen.. ja uudelleen.. Uskon, että kotona tästä leffasta saa nimittäin vielä paljon enemmän irti ja uskon myös että ihan ylipäätään tämän leffan kanssa uudelleen katsominen auttaa paljon ja leffa aukeaa vielä paljon paremmin myös kokonaisuutena. Ehkä oma mielentila ei tällä kertaa vaan ollut ihan riittävä tälläiselle leffalle, joten odotellaanpa leffaa rauhassa levylle ja katsotaan sitten uudelleen mietteitä. Joka tapauksessa ehdoton suositus tällekin leffalle.

Pitkään ja hartaasti odotettu Gladiatorin jatko-osa saapui vihdoinkin levylle ja se olikin sitten pakko käydä välittömästi hakemassa Mymovies.fi-leffakaupasta Helsingistä. Alusta lähtien oli selvää, että tämän haluan mukaani Steelbookkina, nyt kun niitä on muutenkin tuonne hyllyyn alkanut kertyä. Kansi vaihtoehtoja tälle annettiin parikin kappaletta, itse en varmasti tule koskaan näitä niin keräilemään, että olisin molempia ostamassa, joten valitsin taas omasta mielestäni hienomman. Mymoviessilta näitä kyllä löytyi hyllystä siis molempia. Voi toki olla, että näitä ei ihan kaikille halukkaille riitä, ihan niin kuin Seveninkin kanssa meinasi itselläni käydä.

Täytyy muuten sellainen kommentti tähän väliin heittää, että näitä keräilijöitäkin on ilmeisesti paljon, jotka ostavat molemmat, mutta eivät niin koskaan edes avaa muoveista. Itse en tätä oikein ymmärrä, ostaa sitten leffan hyllyyn, jota ei koskaan edes katso. No, toisaalta kyllähän keräilijät ostavat myös hyllyyn paljon kenkiä, joita ei koskaan käytetä, joten ehkä se sitten on leffakeräilijöille sama asia. Onhan sitä itsellänikin varmasti paljon leffoja, joita en ole vielä lainkaan katsonut, mutta yhtäkään en kyllä ole sitä varten hyllyyn ostanut, että en niitä koskaan katsoisi. Mutta kaipa näihin sitten ladataan jonkinlaista arvonnousua ja myydään voitolla sitten jossain vaiheessa.

Mutta koska ostan itse leffoja sen vuoksi, että haluan niitä katsella, pitihän sitä sitten tämä pitkään odotettu leffa laittaa heti tulille. Tämähän tuli siis käytyä katsomassa jo leffateatterissa ja siitä tuli myös kirjoiteltua kuukauden leffakirjoitus, joten ei tehdä sitä nyt tällä kertaa uudelleen. Tuo kirjoitus löytyy kuitenkin täältä. Muutenhan tämä voisi kyllä hyvinkin olla kuukauden leffanakin, onhan tämä nyt kuitenkin sen verran merkittävä tapaus. Leffassa tykkäsin leffasta todella paljon, eikä se nyt paljon heikommaksi jäänyt tälläkään kertaa. Jotenkin kuitenkin leffa hieman kärsi siitä, että leffa oli tullut jo nähnyt, eli sellaista fiilistä ei nyt tullut kuin esim Tenetin kanssa, että joka katselukerralla leffasta saisi paljon uutta. Jotain ehkä silti positiivistakin sen suhteen, että tällä kertaa tuo hallitsijakaksikko ei ehkä ärsyttänyt ihan yhtä paljon, vaan molemmat vaikuttivat paljon paremmin leffaan sopivilta. Mescal vastaavasti tekee leffassa erittäin hyvän roolin, mutta jotenkin silti näin toisen kerran leffan katsoneena alkoi jossain vaiheessa Russell Croweta kaipaamaan enemmän kuin viimeksi. Mutta kyllähän tämän ihan ehdottomasti pystyy katsomaan vielä uudelleenkin, eli sikäli täyttää kyllä hyvän leffan merkit ja varmasti sitten kolmannen tai neljännen kerran jälkeen pystyy jo oikeasti luomaan paremman mielipiteen. Fakta kuitenkin on että nyt ja aina tätä jollain tapaa joutuu vertaamaan ensimmäiseen.

Äänien osalta leffa on erinomainen 9.1.6 miksaus, josta löytyy kyllä paljonkin ihmeteltävää. Vaikka tähän kaikkia kanavia hyvin tuodaankin, niin objekteja ei silti ihan hirveästi ole leffassa liikkeelle saatu. Muutenkin leffan äänet piti kääntää suhteellisen kovalle heti alusta, jotta dynamiikan sai kohdillleen. Sen jälkeen äänet kyllä toimii hyvin, mutta ei tämä toinen osa silti ehkä ihan niin teatraalinen spektaakkeli ollut kuin ensimmäinen. Jotenkin tämäkin olisi kovasti Zimmeriä kaivannut, vaikka lopussa onneksi tuo vanhakin tunnusbiisi pääsee soimaan. On myös hyvä muistaa, että mistään varsinaisesta action leffasta tässä ei ole kyse, eikä näitä taisteluitakaan käydä jatkuvalla syötöllä, vaan draama ja dialogi saa tässä enemmän aikaa. Siinä taas esimerkiksi Denzel Washington pääsee parhaaseen loistoonsa.

Kuvanlaatu taas leffassa on sitäkin parempaa, eikä tästä voi oikein enempää vaatia. Leffa on hienosti tehty aikaan, mutta silti tippaakaan ei tule sellainen fiilis, että kuva olisi heikkoa tai huonosti tehty, vaan leffa on nykytekniikkaa avuksi käyttäen saatu näyttämään juuri siltä kuin pitääkin. Colosseum ja Rooma ylipäätään näyttävät todella hyvältä ja yksityiskohdissa ei ole säästelty. Mainittakoon vielä tässä sekin, että vaikka näistä apinoista en edelleenkään ollut kovinkaan innoissani, niin olihan tuo vesikohtauskin upeasti toteutettu ja vaikka se monia kovasti vaivaakin, niin taitaa aika pitkälti silti perustua sekin todellisiin tapahtumiin ainakin jollain tapaa. Eihän tämä siis mikään tosi tarina ole, jos nyt niin tulkitsit, mutta vettä ja haita on Gladiator areenalla siis historiassa nähty.

On kuitenkin päivän selvää, että kyseessä on aivan upea tuotos ja tämän paikka ihan ehdottomasti on omassa hyllyssä. Jos jollain tämä on vielä näkemättä kokonaan niin suosittelen ehdottomasti levyn hankkimaan ja ehtiihän tämän vielä näkemään vaikka leffassakin. Jatko-osana leffa on erittäin hyvä, mutta voihan tämän hyvin käydä katsomassa vaikka ensimmäistä ei olisikaan koskaan nähnyt. Toisaalta, jos se on vielä näkemättä, niin silloin täytyy kyllä olla iso aukko leffasivistyksessä, sen verran nimittäin järkälemäinen klassikko tuo ensimmäinen on. Olisiko tätä toista tarvinnut koskaan edes tehdä, ehkä ei mutta toimii silti hyvin.

Mielenkiintoinen leffapäivä taas takana ja se päättyi lopuksi myöhäisillan leffaan nimeltä La Dolce Villa, jonka löysin Netflixin puolelta. Mutta mennäänpä ensin sinne aamuun nimittäin aamulla suuntasin moikkaamaan uutta yhteistyökumppania eli suunnaksi Mymovies.fi myymälä Helsingissä. Matkan tarkoituksena oli käydä napaamassa mukaan muutama leffa, joista olisi tarkoitus mm. kirjoitella seuraava kuukauden leffa ja pari muutakin juttua AV-lehteen. No, se koko reissun tärkein tarkoitus oli kuitenkin siis hakea Gladiator 2 leffa, joka oli juuri saapunut myymällään. Tällä kertaa mukaan tarttui Steelbook, ja niitäkin oli kaksilla eri kansillä, oma valintani oli selkeästi tämä joka alla näkyy. Sen lisäksi päätin myös lisätä hyllyyn kaksi uusimmista Star Warsseista, eli yksi saagan kolmesta osasta jo löytyikin, mutta nyt sitten on kaikki kolme uusinta hyllyssä. En ole fani, mutta kyllä nämä uusimmat hyvin uppoaa ihan jo pelkästään audiovisuaalisesti. Poikkesin matkalla myös Filmihullussa, josta tällä kertaa ei mukaan tarttunut mitään, samoin kävin pikaisesti pyörähtämässä Audiokaupalla Kuparia moikkaamassa. Niin, ja matkalla kävin vielä toteamassa, että Itiksen Prisma oli sitten luopunut leffoista oikeastaan kokonaan.

Matkalla oli hieman ajatuksissa myös poiketa katsomassa jotain leffassa, mutta en sitten kuitenkaan mihinkään jaksanut mennä vaan päädyin omaan huoneeseen. Siellä sitten löytyi tämä La Dolce Villa, joka vaikutti ei ainoastaan hyvältä myöhäisiltaan, vaan myös erittäin hyvältä leffalta ylipäätään. Ja sellaiseksi se sitten myös muodostui. Tämän romanttisen komedian pääosassa Scott Foley on erittäin hyvä, jostain syystä itselleni kuitenkin aivan tuntematon hahmo. Tässä olisi varmasti hyvin toiminut moni muukin kuten George Clooney tai Pierce Brosnan, mutta kiva oli tälläinen hieman fressimpikin naama tällä kertaa. Ja muutenkin erittäin onnistuneita valintoja, kuten Violante Placido ja Maia Reficco. Tämä oli roolitusten osalta muutenkin sellainen aika täydellinen miksaus uusia laadukkaita naamoja jotka osuivat näihin rooleihin täydellisesti. Aika sellainen kiva ja leppoisa leffa, jossa juoni oli erittäin hyvä ja selkeä, silti sisälsi riittävästi käänteitä ja juttuja joilla mielenkiinto pysyi hyvin yllä.

Myöskin kuvanlaadun osalta Netflix antoi jälleen todella laadukkaan kuvan ruudulle. Maisemat muutenkin tässä leffassa olivat poikkeuksellisen hienoja, kyllähän tuollainen oma vanha talo jossain Italian rannikolla tai maaseudulla maistuisi oikein kivasti vaikkapa eläkekodiksi. Sinne hienoa moderni keittiö aidolla kiviuunilla ja tietysti oma leffahuone, mitä sitä muuta sitten tarvitsisikaan. Hyvä leffa, saa hyvälle tuulelle, joten kannattaa tsekata.