Jatketaanpa ensin hieman lisää tästä remppajutusta. Eli viime postauksessa saatiin kaikki johdot järjestykseen ja merkattua, mutta eipä se räkki siitä sitten mihinkään siirtynytkään. Onneksi ei ihan hirveästi tullut räkkiä turhaan purettua, lähinnä vain nämä johdot, jotka siis muutenkin piti laittaa Kylttidirectin tuotteilla järjestykseen.

Eli reikä saatiin sitten lopulta tehtyä kaapin päälle niin, että räkkiä ei tarvinnut siirtää lainkaan. Reikämies, kuten tekijä itseään kutsui sai kaikki suojaukset tehtyä ihan viimeisen päälle, ja tippaakaan vettä ei räkkiin päässyt valumaan. Reijän teko oli myös täysin pölytöntä, joten koko projekti oli äärettömän siististi tehty. Ongelmitta ei toki selvitty tästäkään kun puolessa välissä terä jäi seinän sisään jumiin, ja kun tilaa työskennellä oli muutenkin aika minimaalisesti, niin taisi siinä mennä tunnin verran että reikä saatiin lopulta aikaiseksi. Lopputulos kuitenkin loistava, reikä juuri oikeassa kohdassa ja riittävän iso. Tuhon siis tehtiin 200mm reikä ja siitä pitäisi saada kuva heitettyä ruudulle. Anamorfisesta linssistä nyt taidan kuitenkin luopua, mutta onko sille sitten käyttöä jatkossa niin aika näyttää.

Reijästä kurkistaa edelleen vanha tykki, mutta uutta odotan nyt vielä innokkaammin. Reikä on riittävän iso, mutta vaati aika paljon säätöä että kuvan sai takaisin kohdilleen. Sain kuitenkin kuvan ruudulle juuri ja juuri, vaikka puhuttiin aivan milleistä. Tässä kuitenkin aika lohduttava tieto on se, että vanhassa tykissä linssi on syvällä laitteen sisällä, kun vastaavasti uudessa laitteessa linssi tulee kirjaimellisesti laitteen ulkopuolelle.Hieman tuossa tuli myös testailtua, että mahtuisiko sinne reikään vielä se anaforminen linssi (sen vuoksi osittain reijän koko 200mm että mahtuisi), mutta ei sitä kyllä sinne oikein millään saa mahtumaan, eli se jäänee nyt tässä vaiheessa pois.

Tästä sitten seurasi kuitenkin niin sanotusti omat ongelmansa, eli kun tähän asti olen tuon kuvan muodostanut niin, että olen koon katsonut tykillä sopivaksi, ja sen jälkeen ollut helppoa se linssillä levittää koko ruudulle. Se ei nyt sitten onnistu ja olin aika ihmeissäni, että mitenhän tämän scope-scriinin käyttö nyt sitten onnistuu. Tykkihän ei tuohon oikein taipunut, joten jotain piti yrittää. Valitettavasti tuosta ilmaisesta Madvr softasta puuttuu kokonaan tuo non-linear strech, eli sehän olisi ihan kuningas ominaisuus kun kuvan saisi skaalattua ihan mille vaan ruudulle sopivaksi. No, mutta Madvr:ästä se vastaus ongelmaan sitten kuitenkin löytyi ja sain ruudun levitettyä sopivaksi. Toki, nyt edelleen painitaan mustien reunojen kanssa, mutta katsotaan löytyykö siihenkin vielä jonain päivänä ratkaisua.

Kaikki siis hyvin myös reikä seinässä ja tykki toisessa huneessa, kokeilu siis siltä osin kunnossa ja aika katsoa jotain sisältöä tuolta ruudulta. Leffa löytyi tällä kertaa Apple TV plussasta ja kantoi nimeä Argylle. Argylle oli varsin piristävä esitys siinä mielessä, että juonessa oli jotain ihan uutta ja virkistävää. Tämä ei varsinaisesti ollut mikään murhamysteerityyppinen leffa, vaan enemmänkin ehkä sanoisin vaikka toiminta komediaksi, mutta ideana siis se, että kirjailija kertoo suositusta kirjastaan, joka alkaakin sitten tapahtumaan realiajassa. Eli kirjan tapahtumat alkavat pikku hiljaa tapahtumaan oikeasti ja sen jälkeen todellisuuden ja tarinan raja alkaa hämärtymään. Leffan juoni on varsin hyvä ja oivallinen, mutta hyvällä tapaa ehkä katselun aikaiseen tunnelmaan hieman raskas, eli ihan täysin en kaikessa pysynytkään kärryillä vaikka yritin. Jotenkin jäi hieman sellainen fiilis, että tämä pitäisi ehdottomasti katsoa uudelleen, että leffa ihan oikeasti aukeasi, jotenkin jäin vielä hieman ulkopuoliseksi, mikä tietysti on hyvä näiden liian yksinkertaisten leffojen rinnalla, joita nykyään tulee joka tuutista.

Äänien osalta leffa oli sellainen suhteellisen aktiivinen 9.1.6 miksaus, joka toimi kyllä ihan kivasti. Sen verran tosin pitää vielä palata tuohon tykkiasiaan, että nyt kun tykki tulee tuolta toisesta huoneesta, niin sieltä tulee kyllä hieman ääniä läpi, toki kun kyseessä iso reikä ja koneita siellä kuitenkin hurisee. Pitääpä siis vielä miettiä, että pitäisikö siihen väliin laittaa vielä väliin myös jonkinlainen lasi blokkaamaan ääniä. Muutenkin leffassa on käytetty objekteja varsin aktiivisesti ja yritystä siis siltäkin osin kyllä riittää. Ei nyt mikään ihan suosikkipätkä äänien osalta mutta hyvä leffa kuitenkin siltäkin osin. Tämä pitää ehkä kyllä vielä jossain vaiheessa katsoa uudelleen, (jos vielä ehtii, taitaa Apple TV jakso olla päättymässä), mitä mieltä sä olet jos oot nähnyt?

Tässä on jonkin aikaa ollut itämässä ajatus siitä, että kun kerran kaikki laitteet ovat nyt toisessa huoneessa leffahuoneen takana olevassa varastossa, niin miksi siellä ei voisi olla myös tykkikin. Räkin päällä olisi sille loistava paikka, ja vaikka tykkin ääni ei koskaan olekaan mitään häirinnyt, niin onhan se nyt ainoa hurinaa pitävä asia koko huoneessa kun uuden päätteen kanssa saatiin loputkin kaiuttimet hiljenemään. Operaation tiellä siis ei ole enää muuta ongelmaa kuin 15cm betonia.

Aloin sitten hieman kyselemään löytyisikö betonille työstäjää jostain ja mitä sellaisen ison reijän tekeminen sitten maksaisi. Olin taloon takan asennuksen yhteydessä reikiä tilannut ennenkin, joten sikäli asia ei ollut uusi. Kun vielä löysin reijälle pätevän tekijän ja järkevän hinnan, päätin että pitäähän tämäkin sitten laittaa työn alle. Sovittiin tekijän kanssa, että ilmoittelee kun kerkeää reijän tulla ohimennen tekemään kun on kulmilla muuten, mutta sitä en osannut odottaa, että torstaina alkuillasta tulee puhelu, että sopiiko tunnin päästä? Olin siis toimittanut kuvat kohteesta etukäteen ja kertonut, että reikä on tulossa av-räkin päälle ja että räkki varmaankin pitää purkaa alta pois ennen reikää, joka kuitenkin tehdään järeällä poralla ja vettä käyttäen.

No mutta mies paikalle ja miettimään. Vastaus oli välittömästi että vaikeaa tulee olemaan, mutta reikä kyllä saadaan paikoilleen. Sanottakoon heti tähän väliin, että hommaan meni lopulta sellaiset viisi tuntia kaikkine ongelmineen, mutta viittä tuntia ei reikää kyllä porattu. Kävi nimittäin heti ensi vilkaisusta lähtien ilmi, että poraajalla itselläänkin oli iso leffahuoneprojekti työn alla, ja kyseessä siis erittäin innostunut vasta-alkaja, jolla kysymyksiä ja ihmeteltävää olisi riittänyt vaikka parin päivän keikkaan. Hän esitteli kännykästään kuvia jollaisen teatterin aikoo rakentaa, minkälaiset tilat on tällä hetkellä ja olin aika hämmentynyt, mutta toisaalta enemmän kuin innostunut, näinhän tämän pitikin mennä!

Olin kuitenkin ehtinyt jos hieman varautua tähän projektiin ja tiesin, että johtoja pitää varmasti taas irroitella ja sehän on aina ihan oma projektinsa. Kuten varmasti jokainen tietää, että kun räkkiin tulee 20 kanavan johdot, sisällä 20 kanavan johdot tulee prossusta vahvistimiin ja päälle kaikki muu, niin johtosotku on loputon! Tähän ongelmaan olen myös etsinyt ratkaisua parikymmentä vuotta, ilman todellista ratkaisua. On kokeiltu maalarinteippiä (paras tähän asti), typoa, joka oli loistava kunnes totesin että liima ei pidäkään, jne. Nyt päätin kuitenkin taas etsiä ratkaisua jälleen netin syövereissä. Olin jo tilaamassa sellaista nipsuja, joilla erivärisillä palloilla olisi saanut johdot numeroitua. Mutta sitten täysin puskista löysin jotain, mitä olin vuosia etsinyt. Netistä nimittäin löytyi sellainen nettisivu kuin Kylttidirect, jonka nimi viittaa jo yleiseen nettihuijaukseen, sivusto näyttää liaan helpolta käyttää ja hinnatkin naurettavan alhaiset.

Mutta kuinka väärässä olinkaan. Löysin sivuilta kahdenlaisia merkintäjuttuja, kaiutin kaapelit ajattelin merkata kutistesukalla ja xlr johdot sellaisilla liuskoilla, jotka kiinnitetään pienillä nippusiteillä. Kaikista parasta kuitenkin on, että näihin saa täysin vapaasti päättää omat tekstit, fontit ja koot, eli aivan täydellinen ratkaisu jokaiseen leffahuoneeseen, jonne ei tälläisiä tunnu mistään löytyvät muuten. Lisäksi tekeminen eli ohjelman käyttö oli niin käsittämättömän helppoa, että kaikki tarvittavat kyltit oli hetkessä tehty ja tilattu! Toimitus aikaa luvattiin päivästä kahteen, taisi mennä kolme, mutta suoraan kotiovelle ne kaiken lisäksi saapuivat!

Palvelusta saa tilattua paljon muutakin customoitua, eikä palvelu siis mitenkään liity leffa tai audiojuttuihin, mutta customoitavuus tekee tästä aivan ainutlaatuisen myös tämän alan harrastamiseen, taidan tilata saman tien loppuihinkin johtoihin kaikki kyltit niin ei tarvitse enää arpoa mikä menee mihinkin! Niin, ja sen lisäksi että nämä ovat käytännöllisiä, ovat nämä myös aivan sairaan tyylikkäitä, ei ole räkki näyttänyt koskaan paremmalta ja selkeämmältä! Voin ihan vilpittömästi suositella tutustumaan Kylttidirectiin ja mitä kaikkea heiltä löytyy, myös siis ihan normi kuluttajille!

Onpas ollut aikamoista kiirettä ja meininkiä leffahuoneen osalta tässä viimei aikoina. Pienetkin jutut saattaa välillä eskaloitua, ja vaikka nämä jutut eivät nyt varsinaisesti koko huonetta laittaneetkaan uusiksi niin kolme päivää tässä taas on vierähtänyt. Pari leffaakin on toki tullut katsottua, mutta olen silti ajatellut jättää nuo muutamat parhaat leffat vielä odottamaan aikoja parempia, joten Netflixin tarjonnalla ollaan nyt menty. Ensimmäisenä vuorossa UGLIES.

Uglies on hieman scifityyppinen, leffa jossa vahvasti pohditaan ulkonäköön liittyviä asioita. Pitäisikö kaikkien olla kauniita ja voiko kauneutta ostaa? Joo onhan nämä aika tylyjä aiheita etenkin tälläisinä aikoina, mutta vähemmän yllättäen kaikkeen tälläiseen sitten liittyy aina tyyppejä, joilla ei ehkä ole niin kauniit ajatukset mielessä. Oman edun tavoittelijoita riittää aina ja mitä enemmän saa valtaa, sitä enemmän se houkuttelee myös väärinkäytöksiin, ja ennen kaikkea niiden hyväksikäyttöön, jotka epätoivoisesti uskovat hyvään.

Uglies ei kuitenkaan vakuuta leffana, ja vaikka kiperää aihetta käsitelläänkin, jää sisältö aika kuivaksi ja tylsäksi. Ei tässä muutenkaan oikeen mitään varsinaista scifiä ole, ei hyvässä eikä pahassa. Yleensä en scifistä niin paljon edes innostu, mutta tässä ei nyt tullut edes sitä hyvää, eli audiovisuaalista nautintoa. Edes leffan äänet eivät vakuuta, vaan jäävät aika pahasti piippuun. Toki leffa on 9.1.6 atmosta ja pallojen määrä atmos viewerissä on suuri, mutta eipä ne hirveästi leffan aikana kuitenkaan liiku. Vain harvoissa kohdissa objektit ovat aktiivisia, eli aika staattinen miksaus siltä osin.

Visuaalisesti leffan aikana tuli taas tehtyä vähän testailua. Jos nyt sattuisi käymään niin että vanha tykki löytäisi uuden elämän ja pääsisin hankkimaan uuden tykin, niin mietinnässä on hieman ollut myös uuden kankaan asentaminen. Ei siksi, että vanhassakaan mitään olisi vikana, vaan enemmänkin vaan se, että se ei henkisesti ole se ns oikea ääntäläpäisevä kangas. Toimii loistavasti ja kuten testattu, äänikin pääsee hyvin läpi. Silti mielessä on ollut vaihtoehtoja 250 kiinalaisesta kankaasta 8000 euron parhaaseen mahdolliseen, jo tiedätte varmasti että jälkimmäistä ei ole tulossa, mutta ehkä jotain siltä väliltä. Kysymys vaan kuuluu, onko missään mitään järkeä?

Päätin kaivaa varastosta viimeisen remontin yhteydessä pieneksi jääneen varsin laadukkaan kankaan testiin, mutta aina uudelleen ja uudelleen törmään samaan asiaan, hieman harmaammassa kankaassa musta vaan on niin jäätävän paljon parempaa, ja vaikka värit hieman haalistuukin, niin lopputulos vaan miellyttää silmää sata kertaa sadasta enemmän! Huomaako eron, jos toista ei ole vieressä, en tiedä, muuttaako uusi tykki asiaa, en tiedä sitäkään, mutta jos ja kun uusi tykki joskus tulee, niin varmaa on että ensimmäiset testit tehdään tuolla vanhalla hieman harmahtavalla kankaalla ja sitten mietitään lisää!

Eli Uglies ei nyt mene jatkoon, mutta vanha kangas jatkaa. Seuraavassa päivityksessä sitten taas vähän isompaa muutosta ja tarinaa tiedossa!

Koska tämän blogin punaisena lankana on alusta lähtien ollut että kun katson leffan, niin kirjoitan, niin päätin sitten eilen katsoa sellaisen leffan, josta ei nyt itsessään niin paljon ole sanottavaa. Tämä sen vuoksi, että tämän tekstin pääasiallinen sisältö tulee olemaan vierailusta Helsingin Messukeskuksessa ja tarkemmin sanoen Habitare ja Hifi-Messuilla 2024. Eikä siis leffa itsessään missään tapauksessa ollut millään tapaa vähäpätöinen tai syy siinä, etteikö siitä olisi kirjoitettavaa ihan kunnon tekstiksi, vaan kyse vaan enemmänkin siitä, että tuskin pystyn leffasta Oceans Eleven nyt lukijoille ihan hirveästi mitään uutta kertomaan. Jos nimittäin olet millään tapaa leffaharrastaja ja sinulle Oceans Eleven leffa ei sano mitään, on sivistyksessäsi kyllä iso aukko. Leffa jonkin näyttelijäkaarti on ehkä laadukkain ja laajin mitä yksikään leffa on koskaan nähnyt, tuon ajan isompia nimiä on leffassa käytännössä jokaisessa roolissa. Kuten viimeaikoina ollaan paljon puhuttu, sehän ei itsessään vielä takaa mitään, mutta tässä leffassa kaikki palaset ovat enemmän kuin kohdillaan.

Sitä mitä ehkä et kuitenkaan tiennyt, niin itsellenihän tämä tuli nyt siis myös 4K-muodossa ja hankintapaikkana tietysti Future Movie Shopin myymälä Mechelinin kadulla. Päätin hankkia leffa-saagasta kolmen leffan boxin, sen sijaan, että olisin kaikki kolme leffaa hankkinut yksitellen. Tämä paketti tuli kuitenkin jonkin verran halvemmaksi, ja ompahan kaikki kolme leffaa sitten siististi samassa paketissa. Yleensä en juurikaan panosta 4K-muodossa leffoihin, joissa äänet eivät ole suuressa osassa, tässä kuitenkin tein poikkeuksen, sen verran merkittävästä leffasta kuitenkin on kyse. Leffan olen nähnyt varmasti aikaisemmin niin DVD kuin Bluray muodossakin, mutta kivahan se on löytyä nyt myös 4K:na.

Antoiko se kuitenkaan nyt sitten mitään uutta, niin eipä juuri. Kuvanlaatu on lähellä sitä samaa mitä esimerkiksi Blurayna olisin skaalaamalla saanut, mielestäni mitään varsinaista parannusta kuvanlaatuun ei ole tullut, mikä toisaalta ymmärrettävää, koska leffa ei nyt ihan niin vanha kuitenkaan ole, yli kaksi kymmentä vuotta kuitenkin tästäkin jo vierähtänyt. Äänienkään osalta ei ole päivitetty ääniraitaa, vaan sama 7.1 ääniraita tästä edelleen löytyy, mutta eipä tosiaan leffassa sen kummemmin mitään ääniä tarvitakkaan, leffa on 95 prosenttisesti pelkää normaalia dialogia. Mutta leffana tämä on edelleen timantti ja täyden kympin leffa, etenkin siis jos leffaa katsoo ensimmäistä kertaa eikä muista ulkoa kaikkia tapahtumia. Muutenkin tuntuu, että tämä oli leffa, joka aikanaan aloitti aivan uuden genren leffoissa, joita sen jälkeen vastaavia on tullut todella paljon.

Mutta sitten siihen tämän kirjoituksen tärkeimpään asiaan eli Habitare ja Hifi-messut 2024. Nämä ovat sellaiset syksyiset tapahtumat, joissa on jo vuosien ajan tullut vierailtua ja vaikka anti ei aina kovinkaan hyvä ole ollut, niin selvää on aina ollut että käydä täytyy. Tällä kertaa messut olivat hieman erilaiset omalta osaltani, nimittäin mukana oli myös nuorempi tyttäristäni. Messujen hinnasta täytyy sen verran antaa palautetta, että vaikka aikuisten hinnat varmasti ovat jollain tavalla kohdillaan kun samalla lipulla kuitenkin pääsee useille meissuille ja aikaa saa kulumaan vaikka koko päivän, niin kyllä 17 euroa alle kymmenvuotiaalta kävijältä tälläisille messuille on vaan aika paljon. Ei tänne varmaan paljon lapsia kaivatakkaan, mutta silti.

Muuten sitten Habitaren anti itselleni olikin paljon enemmän kuin osasin odottaa. Jotenkin tuntuu, että Habitaren merkitys itselleni on vuosi vuodelta laskenut jatkuvasti, eikä siellä oikein mitään nähtävää ole aikoihin ollut, nyt kuitekin messujen anti oli paljon parempi. Tähän kuitenkin löytyy erityisesti yksi selitys, eli messuilla oli vaihteeksi todella paljon kivaa nähtävää nimenomaan akustiikan ja musiikin osalta, eikä vähiten kolmikon Mareksound, Genelec ja Konto Acoustic vuoksi. Nämä nimet ovat toki tuttuja Habitaresta aikaisemmiltakin vuosilta, mutta samoin kuin Habitare ylipäätään, tuntui että nyt asioihin ollaan panostettu aivan uudella sykkeellä. Voisin jopa sanoa, että tänä vuonna Genelec valloitti koko messut. Genelecin, Mareksoundin ja Konton oma osasto heti näyttelytilan alkupäässä oli todella vakuuttava ja upeasti rakennettu. Marekilta jo itsessään oli paikalla puoli henkilökuntaa ja lisäksi pääsin tapaamaan kasvotusten Genelecin Markku Syrjäpalon kanssa, jonka kanssa olemme tähän asti keskustelleet vain sähköpostien välityksellä. On aina hienoa kun nimet sähköpostissa saavat kasvot ja hyvin mielenkiintoisia keskustelua päästiinkin käymään. Tosin, nyt en viitsinyt itse ihan hirveästi aikaa tuolla pisteellä viettää, nimittäin asiakkaita oli osastolla sellaiseen malliin, että kaikki saivat olla jatkuvasti auttamassa tulevia Genelec asiakkaita.

Genelecin näkyvyys ei messuilla kuitenkaan jäänyt tämän osaston ja upeiden 8361 varaan vaan Genelec näkyi messuilla muutenkin. Tai ainakin kuului. Oli nimittäin todella siististi aseteltu useita Genelecin katosta roikkuvia 4436 kaiuttimia reitin varrella olevan loungen ympärille. En tiedä kuinka moni tavallinen tallaaja noita oikeasti edes huomasi tai ymmärsi mistä on kyse, mutta osa Genelecin äänentoistoa on juuri se tyylikäs huomaamattomuus, tuo hyvä soundi tuskin keltään kuitenkaan jäi tuossa hetkessä huomaamatta ja moni joka kotiinsa hyvää musiikki kaipaa varmasti tuossa kohdassa alkoi vähintäänkin miettimään, että mitenköhän omaan kotiin saisi näin huomaamattoman mutta laadukkaan äänen. Äänentoisto ei kuitenkaan ole pelkkää ääntä, se on isolta osalta myös sisustuskysymys, aivan kuten itsellänikin nuo 8351:set. Toki sitten Genelecillä oli näkyvää äänetoistoa myös omassa Genelec kahvilassa, jossa kaiuttimet todella näkyvät ja kuuluvat. Siellä oli messujen aikana jotain artistiesityksiäkin ollut, omaan aikatauluun ne eivät tällä kertaa osuneet.

Vaikka messuilla Genelec olikin todella vahvasti esillä niin oli isonhallin puolelle tänä vuonna löytänyt toinenkin kiinnostava toimija, nimittäin Ideaali oli myöskin laittanut osaston pystyyn rauahalliselle sijainnille kodinkoneliikkeiden kulmille. Siellä ennen kaikkea kiinnostusta herätti seinään puhallettava akustiikkamateriaali. Lumir materiaali voidaan asentaa käytännössä minkä tahansa materiaalin pintaan ja läpivärjätty materiaalia pitää värinsä ja tyylikkyytensä vaikka pinta saisikin osumaa. Materiaalin ominaisuuksia ei messuilla sen paremmin päässyt testaamaan, mutta aika mielenkiintoiselta tuo ideana kyllä näytti. Puhuttiin Martin kanssa myös hieman tykeistä ja kankaista, heillähän on pitkään ollut myynnissä akustisesti läpinäkyvää valkokangasta. Mietin tosin tässä, että jos nyt tuo tykki tulee tästä vaihtumaan, niin ehkä olisi myös kiva tuota eurokankaan kangasta testata ensi sillä ja vasta sen jälkeen sitten miettiä mahdollisesti parempaa tilalle. Muuten sitten Habitaresta ei ainakaan mitään ostettavaa tai sellasta jäänyt käteen, mutta väkeä oli kyllä paljon liikkeellä.

Joten seuraavaksi sitten Hifi-messujen puolelle. Myös näiden messujen osalta kävijät olivat todellakin löytäneet tänä vuonna paikalle, ja valitettavasti positiivisena ongelmana oli, että jokainen huone tuntui olevan kaiken aikaa täpöten täynnä. Yleensä osa huoneista vetää enemmän väkeä kuin toiset, nyt tuntui, että jokaisessa huoneessa oli paljon väkeä. Osittain varmasti tämän vuoksi myös oma oleskelu huoneissa jäi tällä kertaa aika vähäiseksi, mutta toisaalta eipä tuo asia koskaan itselle ole ollut se tärkein juttu. Messuilla kuitenkin oli tänä vuonna näkemistä enemmän kuin muistan koskaan ennen olleen.

Ensimmäisenä päädyin Audiokaupan huoneeseen, joka oli heittämällä suurin osasto jota olen Suomessa ennen nähnyt. Audiokauppa oli todellakin panostanut tämän vuoden messuihin. Se lisäksi, että sisällä oli kaksi soivaa settiä, oli paikalla myös ulkomaalaista edustajaa tuotteita esittelemässä, laitteita esillä enemmän kuin tarpeeksi, ja olihan siellä esillä jo muun muassa itseäni kiinnostavia Nodeja, vaikkakin ainoa Node johon voisin tällä hetkellä ajatella päätyväni on tuo tuleva Icon. Tuo muuten ylipäätään oli ainakin itselleni mielestäni uutta, että paikalla oli muitakin ulkomaalaisia edustajia, mm. Audioguestin edustajat, eli aika kansainvälistä meininkiä tällä kertaa.

Alue oli tällä kertaa rakennuttu eri tavalla kuin aikaisemmin, ja vaikka nytkin kaksi osaa olivat aivan eri puolilla hotellia, niin sanoisin kuitenkin, että ratkaisu oli paljon toimivampi kuin ennen. Huoneet olivat isompia ja samalla yleinen fiilis tänä vuonna oli, että esittelijät kautta linjan olivat myös panostaneet paljon enemmän akustointiin, jonkinlaista levyä oli huoneessa kuin huoneessa. Tämä on hieno suunta, vaikka parasta mahdollista ääntä tuollaisissa ympäristöissä on joka tapauksessa vaikea saada. Toinen mielenkiintoinen juttu oli se, että viime vuonna messuilla oli useita todella massiivisia ja kalliita kaiuttimia, tietämättä sen tarkemmin, tänä vuonna sellaisia ei juurikaan ollut, puhun siis sellaisista 2ook yksilöistä.

Itselle parhaan kokemuksen kuitenkin näilläkin messuilla antoi jälleen pienemmän pään aivan uskomattoman äänen antaneet pienet ihmeet. Ei niin pienet, mutta Mr. Hifin osastolla olleet valkoiset PMC Twent 5.23i kuulostivat erityisen hyviltä ja mielenkiintoisilta. Tuollaiset voisi hyvin sijoittaa mihin tahansa pienehköön olohuoneeseen ja kuulostasi varmasti upealta. Hintaakaan noilla ei ollut mahdottomasti. Koko messujen ehkä kovimmasta suorituksesta kuitenkin tällä kertaa vastasi ehkä Fischer&Fisherin kenkälaatikkoon mahtuvat liuskekivestä tehdyt käsittämättömän äänen suht isoon tilaan luoneet jalastakaiuttimet. Ei olisi varmasti kukaan huoneeseen astunut pystynyt arvaamaan mistä ääni tuossa tilassa tulee ja sitä moni ihmetellen kysyikin! Myös kotelon resonoimattomutta esitellyt soittorasiademo, oli parasta mitä messuilla nähnyt.

Muuten sitten messuilla oli aika sama meno kuin ennenkin, esittelijoitä oli hyvin laidasta laitaan ja esillä oli niin kuulokkeet kuin lp-levyt. Testaaminen ja kuuntelu edelleen keskittyy pää asiassa erilaisten kaiutinten vertailuun, vaikka laitteita taustalla on tuhansien ja taas tuhansien eurojen arvosta. Tällä kertaa mitään kotiteatteriin liittyvää en edes odottanut näkeväni, eikä siellä siihen liittyen yhtään mitään ollutkaan. Se mistä tosin tykkäsin, oli se, että todella moni oli kuitenkin tänä vuonna asentanut jonkinlaisen ruudun huoneen eteen, jotta katselusta tulee edes jollain tapaa hieman viihtyisämpää, ainakin itselleni. On siinä sitten pyörimässä musiikkivideo, mainosta tai vain maisemia, tuntuu se silti aina kodikkaammalta kuin pelkkä tyhjä ja tylsä seinä.

Se mitä itse ehkä toivoisin, että messujen nimi voisi jatkossa olla AV-messut, jolloin messuilla voisi olla esillä myös televisiota, tykkejä, videoprosessoreita ja ennen kaikkea monikanava ääntä. Vaikka messut ovat varmasti nyt täynnä tosi hifistejä, jotka eivät tule ikinä vaihtamaan kahta kanavaa useampaan, niin kyllähän monikanava musiikki ilman leffaakin on jo niin iso juttu maailmalla, että kyllä se soisi näkyvän myös täällä. Habitaren puolella juteltiin siitä, miten ns. tavallinen tallaaja löytäisi paremmin myös Hifi-messujen puolelle, mutta onko sillä edes tarvetta kun messut tuntuivat ainakin tänä vuonna olevan aivan tupaten täynnä muutenkin. Toisaalta, onhan noissa potentiaalia lisätä tilaa vielä vaikka kuinka, jos vaan aihepiirikin laajenisi. Joka tapauksessa jo itsessään sana Hifi rajaa kansaa paljon ja moni potentiaalinen musiikinystävä Habitaresta jättää messut väliin, vaikka samalla lipulla pääseekin sisään.

Posti pääsi taas yllättämään erittäin iloisella yllätyksellä kun postilaatikkoon saapui arviointikappaleena sellainen leffa kuin uusin Bad Boys – Ride or Die, eli kyseisen leffasaagan kesällä leffoissa nähty neljäs osa. Kaksi ensimmästähän ovat olleet aivan valtavia blockbustereita, mutta kolmatta moni on sitten enemmänkin arvostellut ei niin hyvänä jatko-osana ja leffana, jonka olisi voinut jättää tekemättä. Bad Boys nähtiin ensimmäistä kertaa valkokankaalla kultaisella 90-luvulla, eli vuonna 1995 ja se kolmas osa tehtiin vuonna 2020 lähes kaksikymmentä vuotta edellisen jälkeen. Tästä kolmannesta osasta tein arvion vuonna 2020 ja se löytyy tästä! Leffasta en itsekään pahemmin tykännyt, mutta isoimpana juttuna itselle tuolloin taisi olla uusi IMAX Enhanced ominaisuus, joka tuolta levyltä löytyi. Näitä levyjä oli tuolloin vain muutama ja taidan niitä ne ne kaikki suurinpiirtein neljä leffaa omistaa, mutta kuten tuossa tekstissä veikkailinkin, ei ole tuo ominaisuus vieläkään lyönyt itseään läpi. Saapa nähdä saako Disney Plus tähän nyt muutosta.

Mutta entäpä sitten tämä uusin yritys neljä vuotta myöhemmin. Siitäkin olen tekstin tänne jo kesällä kirjoitellut, tämä tuli nimittäin käytyä katsomassa Itiksen Imaxin lehdistönäytöksessä. Se löytyy täältä! Jo tuolloin päätin tekstini siihen, että tämä leffa pitää ehdottomasti saada kotiin katsottavaksi ja nyt se mahdollisuus sitten tuli nopeammin kuin uskalsin toivoakaan. Onhan tässä ollut julkaistujen leffojen suhteen aika rauhallinen kesä, joten kyllähän tämä julkaisu on ihan ehdottomasti ollut kesän odotetuimpia. Tuosta kultaisesta 90-luvusta annetaan aimo annos nostalgiaa heti alkuunsa kun legendaarinen Jerry Bruckeheimer logo napsahtaa ruutuun. Tuo tarkoitti ysärillä itselle aina sitä, että nyt on tulossa jotain, josta itse aivan varmasti tykkään. Ja jo tässä vaiheessa voin hyvillä mielin todeta, että tästä leffasta tykkäsin jo leffassa kesällä ja ehkäpä jopa vielä enemmän nyt kotona. Voin aivan varmasti sanoa että tulen tämän leffan katsomaan vielä useamman kerran.

Leffahan itsessään on sitä tuttua Bad Boyssia, eli pääosissa tietysti Will Smith ja Martin Lawrence. Will Smithän on ollut otsikoissa pitkän aikaa aivan toisenlaisista syistä ja herran uraa on oltu hautaamassa jo moneen kertaan. Tästä leffasta moni onkin irvaillut vain, että leffa on Will Smithin uusi yritys pelastaa uransa. Smithin urahan on ollut niin loistelias, että ei sitä yhdellä Oscar fiaskolla saada haudattua, ja edelleen vaikka maailman meno on mitä on, niin toivon edelleen myös mokanneille tyypeille jonkinlaista armoa. Smith on tässä omaa hyvää laatuaan, samoin kuin tietysti Lawrence. Jos viimeksi kierrätettiin vanhoja vitsejä ja leffa ei oikein millään napannut, niin nyt leffa kyllä lähti aivan eri lailla liikkeelle heti alusta lähtien. Leffa kunniottaa tietysti sarjan historiaa todella hienosti, mutta kuitenkin tuoden paljon myös uutta. Huumori on tuttu, mutta nyt sitä ei ehkä viedä ihan niin pahasti ja väkisin yli vaan se pysyy hyvissä rajoissa viemättä liikaa itse uudelta leffalta. Juonihan tässä on varsin menevä ja ehdottomasti jää plussan puolelle senkin osalta.

Eniten tietysti kuitenkin tätä odotin kotiin äänien ja kuvan vuoksi, enkä todellakaan joutunut pettymään. Tämä on ehdottomasti vuoden parhaita leffoja mistä olen saanut huoneessa nauttia ja siksi tämän voikin vielä katsoa useasti uudelleen. Ääniraita on tietysti 9.1.6 Atmosta kuten tälläisessä leffassa pitääkin olla. Leffan ääniraita oli erittäin aktiivinen ja esimerkiksi surroundeja käytettiin todella monessa kohdassa erittäin hienosti avuksi. Etenkin leffan alku on todella jäätävää menoa, eikä ääniltä voisi toivoa mitään enempää. Autojen äänet kuulostavat juuri niin siltä kuin pitäisi, dynamiikkaa riittää riittämiin ja leffasta jää fiilis, että tätäkin puolta on ajateltu. Kun nämä kaikki räjähdykset ja muut yhdistetään upeisiin maisemiin jotka näyttävät ruudulla todella upeilta, ei tästä leffasta paljon enempää voisi vaatia.

’Teetin tuossa Instagramissa kyselyn ja ilmeisesti todella monella on tämä leffa edelleen täysin katsomatta. Voin kyllä hyvin suositella, että vaikka et olisi enää kolmannesta osasta tykännyt, niin tälle kannattaa silti antaa vielä mahdollisuus. Leffa on painettu aika sopivan pituiseen pakettiin ja viihdearvo ainakin minun mielestäni on taattu. Leffa toimii hyvin alusta lähtien, ja etenkin jos olet joskus tykännyt Bad Boysseista, niin kyllähän tämä palauttaa sarjan taas tasolleen. Vielä kun kaikki musiikki ja tutut Bad Boys, Bad Boys raidat on integroitu uuteen leffaan upeasti sopivaksi, tässä on kesän yksi parhaista leffoista!

Onpas ollut aikamoisen ”rankka” viikonloppu kun ei ole leffojen pariin ehtinyt lainkaan, vaikka katsottavaa olisi vaikka kuinka ja paljon. No, mutta viikonloppu oli reissuviikonloppu ja siellä reissussa tuli juostua puolikas maratonia. Kohteena oli Tallinna ja siellä oli myös hieman ajatuksena mennä myöskin leffaan ja tuolla Instagramissa kyselinkin hieman vinkkejä minne sitä kannattaisi suunnata. Lopulta yhtään hyvää ehdotusta ei kuitenkaan tullut ja lopulta väsy vei voiton, eikä sitä sitten tullut leffaan päädyttyä tällä kertaa lainkaan. Joku päivä vielä Tallinnan leffatarjontaakin täytyy käydä katsastamassa, mutta sen aika ei ollut vielä tällä reissulla. Leffahuone tosin ei viikonloppuna hiljentynyt, vaan koiravahtina olleet vieraat olivat viihtyneet leffahuoneessa senkin edestä. Leffoja oli mahtunut viikonloppuun toistakymmentä tuntia, mikä lämmittää aina Leffafriikin mieltä.

Yleensähän sitä kyllä yhden viikonlopun ilman leffoja selviää hyvinkin, etenkin jos vielä on jotain reissua tiedossa. Nyt kuitenkin odotusta leffahuoneen syövereihin oli enemmän kuin normaalisti. Ensinnäkin loppuviikosta postilaatikkoon tipahti arviointikappale sellaisesta leffasta kuin Bad Boys – Ride or Die. En tiedä onko kesän jäljiltä ollut mitään leffaa mitä olisin enemmän kotiin odottanut, etenkin kun leffassa nähtynä leffa oli todella hyvä ja kovista odotuksista huolimatta positiivinen yllätys. Niin, ja kun se vielä tuli nähtyä Imaxissa, niin odotukset kotona katsottavaksi ovat aika korkealla. Nyt sitä ei vielä kuitenkaan ehtinyt ennen reissua katsoa.

Sen lisäksi katsottavaa odotti vielä postissa hieman lisää. Jokin aika nimittäin tilasin WOWHD:ta muutama sellaisen leffan, joka on odotellut pitkään listalla, mutta Suomeen näitä ei sitten kaikkia ole edes tulossa, tai sitten hinta on jotain aivan liian suurta. Ulkomailta en ole juurikaan mitään pitkään aikaa tilannutkaan, vaan suosinut enemmänkin kotimaista kivijalkaa. Nyt kuitenkin oli rahatilanne sellainen, että tuli paikka investoida muutamaan hieman arvokkaanpaan yksilöön, jotka ihan todella oli halusin hyllyyn. Paketissa tällä kertaa oli Civil War, Ungentemantly Warfare, Twister ja kirsikkana kakun päällä Guillermo del Toron Pinoccio. Kaikki nämä siis tietysti 4K-formaatissa. En tiedä voisiko mitään leffaa tällä hetkellä odottaa enempää kuin näitä viittä.

Eikä vielä riitä tämäkään, vieläkin enemmän odotusta nimittäin oli ilmassa. Maanataina nimittäin postiin saapui vieläkin isompi paketti, tällä kertaa lahtöpaikkana oli Oulu ja siellä tarkemmin sanottuna Audiokauppa. Jos olet blogiani aikaisemmin lukenut niin olet tästä aiheesta varmasti kuullut aikaisemminkin. Huoneessahan oli aikaisemmin kolme päätevahvistinta, kaksi Rotelia ja yksi NHT. Nämä kaikki kolme olivat todella loistavia kapistuksia ja palvelivat tarkoituksissaan täydellisesti. Kun vuosi sitten huoneeseen kuitenkin saapui tuo Trinnov, toi se mukanaan pienen haasteen. Trinnov nimittäin ei oikein tykkää RCA-liitännöistä, käsittääksi erilaisen jännitetason vuoksi. Kaikista kaiuttimista siis kuului sellainen pieni humina, joka ei varmasti normaalissa kaksikanavatoistossa olisi haitannut mitenkään, mutta kun tuon huminan kertoo viidellätoista, alkaa se kyllä jossain vaiheessa jo ärsyttämään. Vuodenvaihteessa toinen Rotel ja NHT sitten jatkoi matkaa seuraaalle, ja tilalle tuli Tonewinner. Tonewinner ollut loistava hankinta, ja 11-kanavasta tuo ongelma poistui sen siliän tien.

Mietityttämään on kuitenkin jäänyt lopulta viisi kanavaa, joista edelleen tuo häiritsevä surina kuului edelleen. Kun vielä Tonewinner vahvisti ongelman syyn, on ollut selvää, että jossain vaiheessa myös tuo yksi Rotel saa etsiä uuden omistajan, ja tilalle tarvitaan laite, jossa myös XLR-liittimet löytyy. Ongelmana kuitenkin on ollut hieman se, että noita laitteita ei vaan yksinkertaisesti ole ollut käytettynä juurikaan tarjolla ja jos on ollut, niin hinta on ollut aivan liian korkea. Nyt kuitenkin yksi sellainen oli Toriin tullut, ja teinkin siitä alustavan varauksen ja lähdin selvittämään asiaa. Lopulta tuo ei kuitenkaan tähän huoneeseen saapunut, nimittäin Marekin suosituksesta olin yhteydessä Audiokauppaan, jossa saattaisi olla tarjolla parempi ja kaipaamani käytetty pääte. Se pääte mikä tuolta Oulun Audiokaupasta sitten löytyi oli Marantzin mallia 8807, eli seitsenkanavainen laatuyksilö, ja tietysti siis niillä XLR sisäänmenoilla. Hieman kävi mielessä jopa toisen Tonewinnerin hankinta, mutta toinen yksitoistakanavainen tässä tilanteessa kun kanavia Trinnovissa käytössä kuitenkin vain kuusitoista, kuulosti hieman yliampuvalta. Tonewinnerin viisikanavaisen olisin ostanut jo kauan sitten, mutta sellaista ei ole XLR-ulostuloilla saatavilla lainkaan.

Eli nyt sitten viisikanavaisen Rotelin tilalle tuli seitsemän kanavainen Marantz, jonka päätin siirtää kokonaisuudessaan ohjaamaan seitsemää kattokaiutinta. Tonewinner saa hoitaa jatkossa yhdeksää alatason kaiutinta, kaksi kanavaa jää sitten säästöön, tiedä vaikka Trinnov vielä joku päivä yllättää parilla lisäkanavalla, kuten teki pari vuotta sitten neljällä. Samalla tuli tehtyä myös hieman muita järjestelyjä kanavien suhteen. Trinnovissa kanavien ulostulot voi ohjata aivan miten itse haluaa, mutta kun kalibroinnin aloittaa, ovat ne tietyssä vakiojärjestyksessä. Jossain välissä tuo järjestys oli jo automaattisesti oikein, mutta jossain vaiheessa asennus tuli tehtyä niin, että jokaisen kalibroinnin alussa kanavat piti ensin järjestellä oikeaan järjestykseen. pieni juttu, mutta iso vaiva etenkin kun tuon beta-testauksen aikana näitä kaliborinteja tuli useita kertoja tehtyä. Nyt kun kalibroinnin aloittaa, ovat kaikki kanavat jälleen oikeassa järjestyksessä valmiina.

Eli ei muuta kuin kalbroinnit taas käyntiin, ja huone toimintakuntoon. Askelmerkit olivat tällä kertaa jo hyvinkin selvillä, joten eipä siinä nyt enää ihan kovinkaan kauaa mennyt. Ja kun aikaa ei niin kauaa mennyt, ehti sitä vielä laittamaan leffankin käyntiin. Näihin viiteen kovasti odotettuun leffaan ei kuitenkaan vielä päästy, nimittäin myöskin Netflixissä oli uutuuksia tarjolla. Etenkin olin jostain kuullut sellaisesta leffasta kuin Rebel Ridge, josta puhuttiin netin syövereissä jopa vuoden parhaana leffana. Eikä muuten ollut pahasti väärässä, oli nimittäin erityisen hyvä leffa, ja nimenomaan leffana. Leffasta tuli vaihteeksi taas sellainen fiilis, että nyt ollaan jonkin aivan uuden äärellä. Leffaan joutui keskittymään kunnolla, ja samalla ihan oikeasti ja aidosti halusi jokaisen hetken nähdä, jotta pysyi kärryillä.

Aaron Pierre oli itselleni aika uusi tuttavuus, vaikka olikin ollut juuri näkemässäni OLD-leffassa. Mutta kylläpä oli herra vakuuttava. En tiedä oikein miten tuon roolin olisi kukaan voinut vakuuttavammin tehdä, hieman tuli sellaisen nuoren Will Smithin fiilis, mutta vielä huomattavasti uskottavammin. AnnaSofia Robb, oli ihan ok, mutta jotenkin rooli jäi hieman sellaisen epävarman oloiseksi, se varmaan oli tarkoituskin. Muuten sitten roolit olivatkin osuuneet täysin nappiin, ja vaikka tuntui että leffaan tuotiin jatkuvasti uusia kasvoja, oli jokaisella täydellinen tarkoitus leffalle. Muutenkin leffa vaikutti erittäin hyvin tehdyltä, todella laadukkaalta tekeleeltä, vaikka kuvanlaatu ei nyt jostain syystä ihan leffan tasolle yltänytkään. Liekö syynä sitten striimi tai joku muu, mutta siihen olisi toivonut hieman lisää tarkkuutta.

Samaa voisi sanoa äänistä. Leffan äänet olivat hyvät, mutta aavistuksen jäi jotenkin vajaaksi. Objekteja leffassa ei käytetty lainkaan, ja muutenkin 9.1.6 kanavaisesta miksauksesta kaksi atmosta tuntui jääneen täysin paitsioon. Harmi sinällään, kun nimenomaan kattokajareita olisi nyt halunnut kuulla ja testata. Leffassa oli ihan hyvin ääniä ja vaikka leffa nyt ei mikään varsinainen action leffa ollutkaan, niin äänet olivat muuten kyllä kohdillaan. Bassoa löytyi kivasti, ja tämän leffan perusteella kalibrointi oli taas varsin hyvin onnistunut. vaikka lopullista säätöä varmasti vielä tulen tekemään lisää. Kannattaa kyllä ehdottomasti ottaa katseluun!

Disney Plussaan ilmestyi jo jokin aikaa sitten aika mielenkiintoinen leffa. Kyseessä nimittäin jo kymmenes Apina leffa, tällä kertaa nimeltään Kingdom of the Planet of the Apes, joka on samalla itsenäinen jatko-osa edelliselle vuoden 2017 leffalle nimeltä War for the Planet of the Apes. Tästä elokuvasta kyllä puhuttiin mediassa jonkin verran ennakkoon, mutta itseltäni tämä jäi leffassa katsomatta, ehkä ihan sen vuoksi, että ei vaan kiinnostanut riittävästä. Oleellisimpana syynä tähän ehkä oli taas se, että näiden apina-leffojen aiemmat osat on tullut aika hyvin jätettyä jostain syystä katsomatta, joitain olen varmasti nähnyt, mutta niistäkin on aikaa. Joitain saattaa jopa olla hyllyssä, mutta nekin katsomatta, jos on.

Eli odotukset eivät olleen kovinkaan korkealla, ja jotenkin vähän sellainen fiilis, että näiden aika olisi jo ollut takana päin, tämä nyt kuitenkin vaan on päivän trendi, että kun ei kerran ole ideoita uusista leffoista niin kierrätetään vanhaa sarjaa. Ensi fiilis leffasta olikin se, että nyt en kyllä tiedä yhtään mistä tässä puhutaan. Tämä oli itsenäinen jatko-osa, mutta jotenkin sellainen fiilis, että ainakin edellinen osa olisi varmasti ollut ihan hyvä olla nähtynä ennen tätä, sen verran kuitenkin oudolta kaikki vaikutti ihan pääapinoista lähtien. Leffan ainoita ihmisiä esittävä Freya Allan kävi leffan alussa vaan vilaukselta kuvissa mutta loppua kohden sitten olikin pääosissa ja veti varsin hyvän roolin. Muutenhan kuvissa sitten olivat lähinnä apinat ja vastaan apina, joka ei kai alkuperäisen idea tässä saagassa kuitenkaan ole ollut.

Vastaavasti sitten äänet taas olivat aika mielenkiintoiset. Leffa oli kyllä tavallaan 9.1.6, mutta ylintä kerrosta ei kyllä käytetty juuri lainkaan, mikä oli aika outoa. Pelkästään se, että sain kuvan siitä, että kaikki kanavat ovat käytössä oli todella kovan odottelun alla. Leffassa oli ehkä viisi kuusi kohtaa, jossa kaikkia kanavia käytettiin, muun ajan atmokset olivat täysin pois pelistä. Eikä siis kyse ollut varsinaisesti edes kohtauksista, vaan ihan sekunnin pätkistä jossa kaikkia kanavia käytettiin. Outoa, kun leffa itsessään olisi kuitenkin ollut aivan demotason leffa juuri Atmokselle. Siitäkin huolimatta ääniraita kuitenkin oli erittäin hyvä. Leffassa oli paljon kaikkea kivaa lähtien linnusta, sateesta ja luolista, mutta kaikki nämä olisi voinut toteuttaa myös hieman eri tavalla. Tavallisessa 5.1 tai 7.1 järjestelmässä tämä kyllä varmasti kuulostaa loistavalta! Bassoakin oli ihan riittämiin, ja voisin kuvitella, että levyltä katsottuna näistä olisi oikeasti saanut todella kovaa materiaalia Waveformingille, nyt basson jäivät ehkä silti aavistuksen piippuun. Kuvanlaatu tässä taas ihan priimaa, ja olihan niitä upeita maisemia tässä ihan kerrakseen.

Jos kyseessä oli itsenäinen jatko-osa, niin sellaiseksi tämä nyt kyllä vähän jäi. Eipä oikein ollut itsenäisenä mikään ihmeellinen, enkä tunnen edellistäkään osaa, jotta voisin siitä jotain sanoa. Ennen kuin tätä leffaa kuitenkaan kaipaa myöskään levylle, niin pitäisi varmaan katsella hieman myös edellisiä. Eli hyvä, että tuli nähtyä ja juuri striimattuna.

Mutta koska tämä jäi itse leffan osalta sen verran lyhyeksi niin jatketaanpa vielä hieman aiheesta Genelec. Jos tulet blogin pariin vasta nyt niin katso toki pari aiempaakin kirjoitusta aiheeseen liittyen, eli tämä on nyt Genelec, Osa 3. Nimittäin, jos Leffafriikki ostaa itelleen kaksi Genelecin kaiutinta, niin onhan ne jossain vaiheessa kuskattava myös alakertaan ja sinne itse leffahuoneeseen. Yläkerrassa alkoi jokin aikaa sitten lattiaremontti, joten sehän oli hyvä tekosyy nuo laatikot sinne viedä turvaan. Ajatuksena oli vähän kokeilla näitä huippuyksilöitä myös Trinnovin jatkeena, mutta siihen kokeiluun en vielä päässyt, eli se tulee vasta myöhemmin. Mutta koska myös Matrix piti kuskata alakertaan suojaan remonttia, niin päätin testailla Genelecejä sen kanssa.

Kuten jo aikaisemmin todettua, GLM on äärimmäisen tehokas huoneenkorjain tilassa kuin tilassa, mutta yksi asia joka todella herätti mielenkiinnon tuolloin Isossa Omenassa oli nimenomaan Grade-raportti, eli tuolla oli puhetta, että pelkästään paria Geneleciä voisi käyttää hyväksi huoneen akustiikan testaamiseen. Tuosta heräsi jo silloin ajatus, että mitä jos hankkisin parin Genelecejä ihan vaan tuohon tarkoitukseen, mutta toki hieman hintava ratkaisu kun silloin tarvitaan kuitenkin SAM-sarjan kaiuttimia, mutta toisaalta sen jälkeen tuli myös muuan Trinnov, joka tuota hommaa tekee myös. Grade raportti kuitenkin siis tarkoittaa, että kun GLM:ää käyttäen kalibroi järjestelmän, niin tiedot voi lähettää suoraan Genelecin järjestelmään ja sieltä saa sähköpostilla raportin, joka käytännössä kertoo tilasta ja sinne syötetystä äänestä kaiken mahdollisen. Toki maallikolle tuota pitää jonkun hieman avata, mutta teoriassa tuon raportin pitäisi kertoa tilasta kaiken ongelmallisen heijastuksen, missä tarvitaan akustointia ja minne kaiuttimet tulisi sijoittaa. Tuollahan voisi leikkiä tunteja ja viikkoja, mutta itse en ole vielä niin pitkälle päässyt. Onni kuitenkin on, että nyt ne Genelecit on ja pysyy, joten kaikkea tätä voi vielä testailla monta kertaa ja niin monella tavalla. Grade raporttiin voin tutustua itse tarkemmin Genelecin sivuilla.

Tämä ei kuitenkaan tainnut olla se mitä tarkkaan ottaen odotit Genelec osalta kolme, ainakaan jos olet yhtään Instagramia seuraillut. Nimittäin silloin kuin mikään ei riitä, niin pitihän tänne sitten vielä käydä lopulta hakemassa testiin myös se subbari, joka tällä erää kantaa nimeä 7370, eli SAM sarjan toiseksi suurin yksilö 12 tuuman elementillä. Rahaa tuohon hankintaa ei yksinkertaisesti ollut silloin kuin 8351:set tuli hankittua, mutta Matrixin myyminen avasi tässä hieman uusia ovia. Tuo aivan suunnattoman suuri laatikko tuli kuitenkin sitten haettua, ja kun puolison pyysin auttamaan sisäänkantamisessa, niin ensimmäinen reaktio oli, että jos tuo laatikko tulee ovesta sisään, hän kävelee samalla avauksella ulos. No, noin isossa laatikossa tietysti on se hyvä puoli, että sen puolison olisi voinut saada vaikka mahtumaan tuohon laatikkoon, joten poistuminen olisi hyvin onnistunut vaikka sillä. Kantoapua kuitenkin lopulta löytyi, ja subbari saatiin paikoilleen. Todettakoon sen verran, että olohuoneessa on tasan tarkalleen yksi paikka johon minkään subbarin voi edes teoriassa sijoittaa, joten subbari joko tulee siihen, tai ei mihinkään. Sen verran toki siis selvitin etukäteen, että tuota Genelecin mallia senttiäkään isompaa subbaria tänne ei olisi mahtunut, mutta toisaalta jos jonkun subbarin aikoo 8351:sten kanssa laittaa, ei se oikein voi olla pienempikään. Okei, myönnetään, siitä puoliso on kyllä ihan oikeassa, että onhan tuo kooltaan aivan valtavan kokoinen musta laatikko, mutta katsellaan nyt. Valkoisena tuo olisi voinut sopia paremmin sisustukseen, mutta silloin hinta olisi taas ollut hieman eri.

Alunperin ylipäätään oli ajatuksena, että hankin riittävän isot The Ones sarjan kaiuttimet, jotta subbaria en tarvitse. Hyvin ne ovat tähän asti kyllä riittäneetkin, mutta jotain halusin kuitenkin lisää, tai ainakin ihan älytön mielenkiinto testata tuota SAM-Sarjan subbaria. Näin sen asian myös myin puolisolle, ja voin rehellisesti sanoa, että hetkeäkään en ole noiden toiseksi suurimpien The Onessien hankintaa. Ne ovat juuri täydelliset tuohon, pienemmät olisivat olleet liian pienet ja isommat olisivat kyllä olleen liian isot, nämä ovat kuin luodut tuohon. Mitä tuo subbari sitten tuo tänne lisää? Tällä hetkellä 8351:set menevät vaimentumattomina aina 20hz asti ja musiikissa matalat taajuudet ylipäätään yleensä alkavat vasta siinä 40hz korvilla. Varsin validi kysymys tuo siis on, etenkin kuin GLM tuntuu olevan niin alyttömän tehokas, että vastekin tuonne 20hz asti on lähes luotisuora, tai ainakin niin suora, että olohuoneessa tuolla ei ole pienintäkään ongelmaa.

Tällä hetkellä GLM näyttää, että subin kanssa bassoissa päästään niinkin alas kuin 15hz:iin, mitä ei tietysti musiikissa tarvita. Jos taas olohuoneessa haluaa katsella leffoja, on tuo jo niin älyttömän alhainen lukema, että myös olohuoneessa pääsee helposti leffan tunnelmaan ja tuota on ehdottomasti vielä testattava kun uusi Matrixin korvaava striimeri jossain vaiheessa saapuu. Tällä hetkellä muuten lainassa on ”se toinen vaihtoehto” eli Bluesound Node. Node on ominaisuuksiltaan hyvin samanlainen kuin Matrix, mutta silti haaveissa on kyllä edelleen enemmän Wiim Ultra kuin Node. Tai no, voisihan se yhtä hyvin olla Bluesoundin uusi Icon, mutta sen saapumiseen menee vielä aikaa, joten saapa nähdä kumpi sieltä sitten lopulta saapuu. Mutta jos vielä palataan sen verran Genelecin subiin, niin se isoin mitä se tällä hetkellä kuitenkin antaa, on oikeasti se luotisuora vaste aina sinne lähes 15hz asti. Toki pitää aina muistaa että kunnon subilla ja yhdellä mittauspaikalla sen saaminen ei välttämättä ole kovinkaan vaikeaa, mutta tässä sitä yhdessä paikassa pääasiassa kuuntelen, joten näin on hyvä. Jossain vaiheessa pitäisi kyllä silti vielä testailla että mitä tapahtuu, jos Genelecit kalibroi useampaan pisteeseen, miten käyttäytyy GLM, miten käyttäytyy 8351 ja ennen kaikkea mitä tuo subbari siinä tilanteessa äänelle tekee. Tällä hetkellä korvalla kuunneltuna subbari ei ole vielä kovinkaan suurta muutosta ääneen tuonut, mutta toki se tasapainottaa äänimaailmaa. Erityisesti siihen toiveeseen, jota ennenkin olen kaivannut eli sitä halpaa ja huonoa markettibassoa hiljaiseen kuunteluun se ei tuonut, 7370 on vaan yksinkertaisesti liian hyvä siihen hommaan.

Varmaa kuitenkin on, että tästä on tulossa vielä ainakin osa 4, ja silloin tuo möhkäle kannetaan alakertaa ja integroidaan osaksi leffahuonetta. Silloin sitten oikeasti katsotaan mihin tuosta laitteesta on, leffahuoneesseenhan subbarit on oikeasti tehty! Tuohon liittyy muutenkin todella paljon mielenkiintoisia kysymyksiä. Tuoko kolmas subbari jotain lisää Waveformingin etuaaltoon, miten Genelecin huippuyksilö sulautuu neljään DIY Subbarin kanssa? Vai käykö jopa niin, että Genelec jää lopulta kokonaan leffahuoneeseen? Jokatapauksessa johdot tätä testiä varten on jo hankittu, joten stay tuned!