Pitkästä pitkästä aikaa taas muksujen kanssa katsomassa leffaa ja tällä kertaa muksut sain houkuteltua mukaan uuden Wonkan avulla. Itseltäni tämä leffa oli muutenkin vielä näkemättä, ja nyt kun se löytyy uusitusta MAX:ista, niin pitihän tämä ehdottomasti jossain vaiheessa katsoa. Sen verran tosin pitää todeta. että leffahan löytyy kyllä siis jo myös levyltä, mutta itselleni en tuota ole missään vaiheessa edes ajatellut hankkia. Tämä leffa on vuodelta 2023 ja kun edellisen kerran Willy Wonkaa katselin, oli kyseessä vuoden 2005 versio nimeltä Jali ja Suklaatehdas. Tuokin tuli vuonna 2021 katsottua striimattuna, ja siitä lyhyt juttu löytyy muuten tästä. Silloinkin leffa muuten tuli katseltua muksujen kanssa ja varmasti tuokin juttu kertoo siitä, että mikään sellainen suosikkileffa ei ole kyllä kyseessä, että sitä levyllä tulisi tuskin koskaan hankittua. Tärkeintä kuitenkin, että välillä saa myös jälkikasvun mukaan leffojen pariin.

Mitä tulee muuten vielä lapsiin, niin lapset kasvaa, ja se tarkoittaa paljon hyvää myös leffojen katsomisen suhteen itselleni. Nimittäin, nyt ensimmäistä kertaa katsottiin leffa alkuperäisillä äänillä ja kumpikaan ei edes kysellyt suomenkielisen version perään. Aikaisemmin on katsottu näitä animaatioita ja muita aina suomenkielisellä dubbauksella ja sehän tarkoittaa aina sitä, että vaikka alkuperäisessä leffassa olisi esimerkiksi Atmos-raita, niin sitä ei koskaan sitten ole suomenkielisessä versiossa. Nämä on muutenkin usein sellaisia leffoja, jossa lähtökohtaisesti on erittäin hyvät ääniraidat ja sen vuoksi ne haluaisi ehdottomasti kuulla alkuperäisillä äänillä, mutta toisaalta sitten itse leffaa ei kyllä jaksa useinkaan toista kertaa katsoa ihan vaan sen vuoksi, että kuulisi myös alkuperäiset äänet. Toki poikkeuksiakin löytyy, mutta esimerkiksi tämä Wonka tai Wonkat eivät kyllä itselle sellaisia ole olleet.

Mutta ihan kivaa katseltavaa tämäkin lapsien kanssa oli. Itselle oli selvää, että jossain vaiheessa tämä pitää katsoa, mutta silti en oikein tiedä miksi. Juoni tuossa 2005 versiossa oli ihan ok, toisaalta äänien osalta en ihan hirveästi odottanut. Eikä ne äänet kyllä tässä nyt muutenkaan ihan mitään parasta mahdollista ehkä olleet, vaikka muutamia ihan kivojakin kohtia siinä toki oli. Ja tällä nyt siis tarkoitan nimenomaan sitä, että leffa itsessään ei ollut sellainen, jossa äänillä olisi niin hirveästi ollut merkitystä. Jos siis katsotaan leffan sisältöä niin siihen suhteutettuna äänet olivat ihan hyvät. Raita taisi olla 7.1.6, mutta ihan hirveästi en sitä viitsinyt tällä kertaa seurata. jotta lapset saavat seurata leffaa rauhassa. Atmos Vieweriä en seuraillut tällä kertaa ollenkaan.

Leffana tämä Wonka on siis pre-sequal Sulkaatehtaalle, eli tässä kerrotaan tarinaa siitä miten Willy Wonkasta tuli suklaatehtailija ja suklaatehtaan omistaja. Näitä on alkanut jonkin verran tulemaan, mikä on toki mielenkiintoista. Jotenkin kun alkaa tuntumaan, että kun yhtiöt ovat kuluttaneet jatko-osat jo loppuun, halutaan menestyvällä nimellä kuitenkin edelleen myydä, on helpompaa alkaa tekemään esi-osia jatko-osien sijaan. Tälläinenhän juuri tuli mm. Mad Maxista ja lisää on varmasti muitakin tulossa. Ihan kiva sinällään, ainakaan tässä tapauksessa se ei nimittäin millään tavalla leffakokemusta haitannut, vaan leffa oli ihan hyvä esiosa. Onnistunut leffailta siis.

Loppuun vielä hieman muita kuulumisia. Ensinnäkin uusia leffoja on tullut tässä muutama taas hankittua. Alkuviikosta tuli käytyä vihdoin Tampereella Viiden Tähden Videodivarissa. Vihdoin siksi, että olen tuolla halunnut jo todella pitkään vierailla, mutta aina kun olen itse ollut sillä suunnalla, on kyseessä ollut viikonloppu tai muuten pyhäpäivä, jolloin liike on ollut kiinni. Valikoimat tuolla olivat juuri niin mahtavat kuin osasin kuvien perusteella odottaa, mutta se mikä valitettavasti puuttui lähes kokonaan oli käytetyt 4K levyt. Myyjän mukaan ne menevät yleensä saman tien kuin tulevat, mikä toisaalta on hyvin ymmärrettävää, kun liikkeessä muutenkin tuntui hinnat olevan hyvin kohdillaan. Uusia 4K-leffoja toki olisi ollut todella loistaviakin, mutta edelleen rahat eivät vaan riitä näiden harvinaisten uutuuksien ostamiseen. Mukaan tarttui kuitenkin pari levyä, eli Nightwishin musiikkiin perustuva Imaginaerum ja toinen hyvin mielenkiintoinen sarja liittyen Titanicin rakentamiseen ja siihen liittyviin ihmissuhteisiin ja muuhun. Kävellessäni autolle huomasin kadun kulmassa myös toisen ns. perusdivarin ja siellä heti oven pielessä muutamia leffoja. Mukaan tarttui vielä yksi leffa, eli Departed. Tästä sen verran, että leffaa en ole aikoihin nähnyt ja sitä ei itseltä vielä edes löydy. Tuostahan on siis tullut juuri 4K-versiokin, mutta sen verran pettynyt olin siihen, että uudessa versiossa ei ole Atmos ääniä, että sen osalta saa nyt Bluray-versio riittää. Mutta näistä sitten taas lisää kun pääsee katsomaan.

Loppuviikosta tuli tehtyä myös yhdet käytettyjen kaupat Facebookissa ja sieltä mukaan tarttui kolme hyvin mielenkiintoista leffaa eli V for Vendetta, The Wolfman ja legendaarinen Hitchcockin Linnut. Näistä ehkä kuitenkin suurin mielenkiinto liittyy ensimmäiseen, mutta saapa nähdä. Ai niin, ja tulihan sitä postissa myös yksi hyvin mielenkiintoinen arviointikappalekin, eli uusin Godzilla oli eilen postissa, ihan mahtavia juttuja siis edessä tästä eteenpäinkin tulossa!

Netflixiin oli tullut hyvin mielenkiintoinen uusi dokumentti, joka kertoo tarinaa ehkäpä maailman kuuluisimman biisin taustoista. We are the World biisi tehtiin vuonna 1985 auttamaan Afrikan nälänhädän uhreja, ennen kaikkia lapsia. Projekti oli hyvin ainutlaatuinen, sillä koskaan ei ole ollut yhtä montaa oikeasti näin suurta maailman tähteä samassa tilassa tekemässä biisiä, joka kaiken lisäksi vielä työstettiin valmiiksi yhdessä yössä. On turhaa edes lähteä listaamaan ketä kaikkia tässä projektissa oli mukana, Bruce Springsteen, Stevie Wonder, Michael Jackson riittää jo nimiksi, jotka kuvaavat kuinka merkittävästä tapauksesta oli aikanaan kysymys. Tälläinen asia tuskin ikinä enää maailmassa olisi mahdollista, etenkin kun kaikki sosiaalinen media ja muu tiedonkulku pitäisi huolen siitä, että näin montaa maailmantähteä ei ikinä voisi saada turvallisesti samaan paikkaan.

Kaikista parasta tässä koko projektissa oli, että biisin tekemisestä näytettiin oikeasti todella ainutlaatuista materiaalia. En tiedä onko tätä materiaalia koskaan ennen missään esitetty, mutta on todella upeaa, että tälläistä vanhaa materiaa on olemassa ja siitä saadaan vielä kaiken lisäksi tuotettua näin hienoa materiaalia myös tuleville sukupolville ihmeteltäväksi. Voisin väittää, että jos tästä biisistä esimerkiksi kysyttäisiin nykyisiltä yläkoululaisilta, aika harva olisi tälläisestä biisistä koskaan kuullutkaan. Dokkari pitää pääsääntöisesti sisällään vanhaa videomateriaalia tapahtumista ja itse nauhoituksista, mutta mukaan on tietysti liitetty uutta materiaalia, jossa muutamaa oleellisinta hahmoa haastatellaan. Haastateltavien joukossa on mm. Springsteen, Cindy Lauper ja Lionel Richie, joka tarinaa kertoo.

Kun kyseessä on siis dokkari, niin paljon äänistä ja muutenkaan tästä ei sinällään teknistä ole sanottavaa, mutta onhan tuo edelleen biisinä aivan ainutlaatuisen uniikki ja ei ainoastaan se miten ja mihin tarkoitukseen se on tehty, vaan itse biisi on aivan äärettömän hyvä, ja sellainen biisi joka todellakin jää soimaan päässä. Biisiä voisi kuunneella useita päiviä repeatilla putkeen ja siihen ei varmasti koskaan kyllästyisi. Dokkarin lopussa koko biisi luonnollisesti soitetaan kokonaisuudessaan ja kyllähän se kuulostaa edelleen ihan sairaan hyvältä. Tätä dokkaria voin aivan ehdottomasti suositella riippumatta tiedätkö asiasta yhtään mitään. Tässä on aivan varmasti aivan kaikille jotain. Niin niille, jotka eivät sitä ole koskaan kuulleetkaan, kuin niille, jotka ovat tätä aikakautta eläneet.

Yksi audiovisuaalisesti suurimpia suosikkileffojani on aina ollut Aquaman, vaikka sen katsomisesta onkin jo aikaa, enkä sitä nyt kuitenkaan ole ihan minään demoleffana pitänytkään. Joten saattaa olla, että aika myös kuultaa muistot, mutta silti oli päivän selvää, että jollain aikavälillä tämä toinenkin osa eli Lost Kingdom piti hyllyyn hankkia ja katsoa. Tätähän en sitten lopulta nimittäin edes leffassa mennyt katsomaan. Hankintaa ja katsomista on kuitenkin aika paljon viivyttänyt se, että leffa ei ole kovinkaan hyviä arviointeja saanut. Hyvänä esimerkkinä kun tätä leffaa vähän huutelin tuolla Facebookin myyntiryhmässä niin yhtään tarjousta ei tullut, ainoastaan yksi vastaus, tyyliin että eipä taida kukaan olla rahojaan tähän tuhlannut. No mutta itse tuli tämäkin Future Movie Shopista hankinttua. Siellä muuten meneillään juuri kesä ale, joten käypä sielläkin tsekkaamassa löytyiskö jotain kivaa katsottavaa kesään.

Leffan suhteen ei siis ollut mitään kovinkaan laadukasta odotuksissa, paitsi tietysti kuvan ja äänen osalta. Äänien osalta leffa oli ihan perus hyvää toimintaa, mutta iso pettymys kuitenkin äänien osalta tuli parista asiasta. Ensinnäkin leffa on ainoastaan 7.1.4 miksaus ja sen lisäksi, että useita kanavia siis pysyy hiljaisena, niin aika hiljaisena pysyy myös kattokaiuttimet ihan ylipäätään. Atmoksia käytetään leffassa todella säästelijäästi, jopa sellaisissa kohtauksissa, jossa niitä olisi ihan ehdottomasti pitänyt käyttää. Jossain vaiheessa jouduin ihan miettimään, että onko nyt oikeasti asetuksissa jotain vikaa. Toinen hyvin ikävä yllätys tälläisessä leffassa oli se, että dynaamisia objekteja leffassa ei käytetty lainkaan. En oikein ymmärrä miten on mahdollista, että elokuva, joka kuitenkin perustuu aika pitkälti hienoihin visuaalisiin tehosteisiin, ei äänien osalta ole edes yritetty tehdä parasta mahdollista. Kyllähän tämä näinkin varmasti peruskatsojalle kuulostaa hyvältä näinkin, mutta parasta mahdollista tässä ei todellakaan nyt ole laitettu peliin.

Niin ja vaikka leffassa nyt ihan ok äänet onkin, niin ei silti millään tasolla niin hyvät kuin odotin, ja mitä ainakin muistelin ensimmäisessä olleen. Toisaalta ensimmäisestä on myös jo jonkin verran aikaa ja tosiaan ihan kaikkea en siitä muista. En itse asiassa edes muista koska ja millä laitteilla olen sen viimeksi katsonut. (Vuonna 2019 löytyy blogista ja tästä!) Leffassa oli pari tähti hetkeä, esimerkiksi yksi hieno pannaus, jossa kameraa käännettiin ja samalla ääni liikkui hienosti mukana. Bassoa leffassa oli, mutta sekään ei millään mittarilla ollut niin hyvää ja tiukkaa kuin monissa muissa vastaavissa nykypäivän leffoissa, syytä tähän en oikein tiedä.

Kuvallisesti leffassa riitti visuaalista karkkia yllin kyllin ja upeasti tämä leffa oli kyllä muuten tehty. Väriä riitti ruudulla vähintäänkin tarpeeksi ja vaikka leffan tempo oli aika nopea niin silmät pysyivät kuitenkin hyvin perässä. Siitäkään huolimatta leffa ei kyllä ihan vakuuttanut. Juoni nyt oli taas mitä oli, eli ei mitään kovinkaan uutta ja yllättävää. Muutamat one-linerit lähinnä saivat vain nauramaan, miten voidaan noin tökerösti kopioida vanhemmista leffoista itsestään selvyyksiä. Tuo ehkä kuvaa tämän leffan koko ongelmaa, halvalla kopioitua viihdettä, jota myydään ensimmäisen leffan suosiolla ja nimellä. Saas nähdä tuleeko katsottua uudelleen, hyllystä nyt kuitenkin löytyy, jos haluaa tälle uuden mahdollisuuden vielä antaa.

Pääsin eilen aloittamaan tutustumisen uuteen MAX-striimauspalveluun ja varsin toiveikkain mielin lähdin sen sisältöjä tarkastelemaan. Aikaa oli aika vähän, joten tärkeinpänä kriteerinä tällä kertaa oli löytää jotain katsottavaa, joka mahtuisi sellaiseen puolentoista tunnin väliin. Sellaiseksi valikoitu leffa nimeltä Concequense, joka ei ollut ennakolta itselleni tuttu. Oletin itse itseassa aloittavani katsomaan jotain uutta leffaa, mutta leffan aloitettua huomasin kyllä nopeasti, että ihan nyt ei ole tämän päivän leffasta kyse. Leffan jälkeen asiaa tutkiskeltuani totesinkin, että leffa oli vuodelta 2003 ja Rotten Tomatoes pisteetkin päätähuimaavat 13%. Olisinko siis leffaa valinnut jos olisin katsonut nämä tiedot ennakolta, uskoisin kyllä, nimittäin leffa kyllä näytti erittäin mielenkiintoiselta, ja ennen kaikkea juoni vaikutti kiinnostavan. Kun vielä tärkeinpänä kriteerinä oli kesto, niin tämä reilun puolentoista tunnin leffa mahtui hienosti tähän väliin.

Ja vaikka leffa oli vanha ja vaikka se näkyi selkeästi leffassa monessa mielessä, niin ei tämä missään tapauksessa ollut mikään huono leffa. Armand Assante teki erittäin hyvän kaksoiroolin Sam ja Max Tylerina, ja kaksi muuta tärkeää sivuroolia vetäneet Lola Claudini ja Nadia Kretscher kieroilivat mukana myös hyvin. Leffan kuva oli aika vanhaa ja rakeista, vielä kun paljon leffassa mentiin aika tummissa sävyissä, niin leffan ikä jonkin verran kyllä näkyi, eikä tämä siis ollut mikään 4k-restorointi, vaan ihan alkuperäistä materiaalia. Sen vuoksi leffassa oli myös vain 5.1 äänet, jotka olivat kyllä leffaan suhteutettuna ihan ok. Äänet oli kanavissa ja sieltä kyllä kuului ihan kivoja ja tarkkoja juttuja, jotka tukivat leffaa, mutta muuten dynamiikka jäi juuri sille tasolle kuin vanhemmissa leffoissa yleensäkin.

Uuteen Max-palveluun tutustumisen aloitin tällä kertaa Apple TV:n puolelta, johon muuten päivitin samalla uuden IOS18 beta softan. En kerennyt tällä kertaa vielä oikein mihinkään juttuihin tutustumaan, mutta mitään erityistä uutta en softassa vielä ainakaan huomannut. Tuota 21:9 kuvasuhdejuttua nyt ehkä eniten mietin, mutta sen suhteen en mitään ainakaan vielä nähnyt uutta. Muuten Maxin käyttöön otto sujui varsin helposti, vanhaan HBO-Max appia kun klikkasi niin ohjelma pyysi suoraan päivittämään softan uuteen ja sen jälkeen QR-koodia käyttäen kirjautuminen ja kaikki oli taas käytössä. Nopealla vilkaisulla palvelusta löytyy paljon uusia isoja leffoja, kuten Dyyni 2, uusin Aquaman ja esimerkiksi Vonka. Ensimmäisen olen jo levyltä nähnyt ja ainakaan kokonaan sitä en kyllä tule striimattuna katsomaan, toista en ole nähnyt vielä, mutta sekin levy odottaa tuossa katsomista. Mitä sitten tulee tuohon Vonkaan, niin siitä kyllä päätin, että sitä en taida 4K-Levylle edes hankkia, joten se voisi varmasti olla seuraava mitä Maxilta tulee katsottua. Mielenkiinnolla myös odotan minkälaisia päivityksiä ja millä tahdilla tämä uusi palvelu niitä syöttää

Yläkerrassa on menossa lattiaremppaa ja olen ”joutunut” evakkoon alakertaan pariksi päiväksi. Ei sinällään siis haittaa yhtään, vähän niin kuin korona-aikana, kyllä täällä kotona tekemistä riittää. Toisaalta sitten tarkoittaa myös sitä, että mm. leffahuone toimii samalla hieman varastotilana, ja täällä on mm. iso kasa puolison vaatteita ja sen sellaista. On muuten ollut nyt mahdollisuus ja aikaa myös hieman toisenlaiseen testailuun, mutta kerron siitäkin sitten erikseen jossain vaiheessa lisää. Mutta koska aikaa on ollut, niin toki silloin pitää katsoa myös leffaa, ja tällä kertaa taas Netflixin puolelle ja eteen tuli sellainen leffa kuin Seinen Syvyyksissä. Seurana tavaroiden lisäksi koira, joten ihan täysillä ei tänään leffaa luukutettu.

Tuli muuten sattumalta tuossa juuri ennen tämän kirjoittamista eteen lehtijuttu tästä leffasta. Siinä puhuttiin siitä, kuinka tämä leffa saattaa kääntyä itseään vastaan lietsoen vihaa haita kohtaan. Jutussa kerrottiin, että huippusuosittu ja aikanaan valtavasti huomiota keränneen Jaws leffan jälkeen oli Hai-populaatioon kohdistunut ennätysmäärä vihaa ja kuinka leffasta johtuen hait ovat olleen sukupuuton kynnyksellä. Jutussa mukana kommentoimassa myös Steven Spielberg, joka kommentoi katuneensa leffan tekemistä juuri näistä syistä. Aika moista.

Sen siis ymmärrän hyvin, että tälläinen leffa saattaa hetkittäin vaikuttaa esimerkiksi ihmisten haluun uida paikassa, jossa haita tiedetään olevan. En jotenkin jaksa uskoa, että tälläinenkään kauhu kestää kovinkaan pitkään. Ihmismielen muisti on aika lyhyt. Mutta ihan oikeasti se, että tehdään elokuva eläimistä, jotka eivät ole edes niiden omassa elinympäristössä, niin vaikea uskoa sillä olevan mitään merkitystä. Muutenkin tälläinen viha juuri haita kohtaan on sikäli mielenkiintoinen, että enpä taida olla koskaan kuullut, että yksikään hai olisi itse tullut ihmisiä tappamaan, siihen yleensä sitten kyllä liittyy aina jonkinlainen ihmisen aiheuttama yhteenotto. Joo, toisaalta sitten tullaan ihan muihin asioihin, joihin toki leffakin ottaa kantaa, eli haiden pyydystäminen myyntitarkoituksissa ja ennen kaikkea miten luonnon ja merien roskaaminen vaikuttaa, mutta se on sitten taas eri keskustelu. Vaikka tässä leffassa tavallaan otetaankin kantaa asioihin, se ei missään vaiheessa kuitenkaan nouse leffaa isommaksi asiaksi mikä on ehdottomasti hyvä. Leffa oli ennen kaikkea hyvää viihdettä, ei propagandaa.

Tykkäsin tästä leffasta aika paljon ja ennen kaikkea siinä oli muutama todellinen tähtihetki. Kun katson paljon leffoja ja analysoin niitä monin tavoin, silti hyvin hyvin harvoin tulee palattua uudelleen johonkin kohtaan (leffan aikana siis kelattua leffaa), mutta tällä kertaa oli pakko. Leffassa nimittäin oli visuaalisesti yksi hienoimpia kohtauksia mitä olen koskaan nähnyt ja oli vaan yksinkertaisesti pakko saada siitä myös kuva. Laitan tuon kuvan tähän alle. Mutta tuo kuva, jossa hai hyökkää tämän aktivistitytön kimppuun on todella todella upea kuva. Leffassa oli toinenkin hyvin vastaava kuva, mutta tuo tuli ensimmäisenä ja todella vei huomion. Eikä nyt puhuta niinkään siitä kuinka vakuuttava kohtaus se oli tai miten se peläytti tai mitään muutakaan sen suuntaista, tarkoitan ihan puhtaasti sitä miltä tuo kuva visuaalisesti näytti. Ja pitää sanoa, että tykkäsin muutenkin todella paljon tämän leffan kuvauksesta ja kuvasta ylipäätään. Tulee niin harvoin laitettua mitään kuvan puolesta top-listalle, joten tästä voisi oikeasti kyllä saada pitkästä aikaa taas sellaisen.

Mitä sitten tulee ääniin, niin leffassa oli paljon aika hienoja kohtauksia ja leffa olisi ihan ehdottomasti pitänyt kyllä katsoa kovemmalla volyymillä, että kaiken olisi saanut leffan äänistä irti. Leffa on hieman laiskaa Atmosta, mutta Atmosta kuitenkin. Leffassa ei tainnut olla 7.1.2 kanavaa käytössä, ainakaan niinä hetkinä kun tuota selvittelin en nähnyt. Leffassa oli muutama aika kiva ja aktiivinen kohtaus, mutta niissäkään en kyllä enempää kanavia saanut aktiiviseksi, vaikka hyvältä muuten kuulostikin. Leffan ehdottomana kohokohtana oli yksi kohtaus, jossa äänen kaikuminen tavallaan tyhjässä tilassa oli toteutettu todella upeasti ja uskottavasti. Eikä tämä tosiaan leffana nyt ollut taas sellainen, jossa olisi ihan hirveästi ollut potentiaalikaan parempaan, suht rauhallista haiden jäljittämistä ilman sen suurempia effektiryöppyjä. Mutta sitten kun mentiin, niin mentiin kyllä kivasti.

Eli ylipäätään erittäin hyvä ja tasapainoinen draama jännäri, joka oli jotenkin todella laadukkaan oloinen kokonaisuus kaikin puolin. Tykkäsin myös leffan näyttelijöistä hyvinkin paljon. Etenkin tuo pääosassa ollut Poliisi Nadil (Nassin Si Ahmed) oli todella vakuuttava ja teki ihan huikean hyvän roolin. Eikä tässäkään muissa näyttelijöissäkään mitään valitettavaa ole. Kannattaa ehdottomasti katsoa tämä, aika moni muukin on näin jo tehnyt, sillä leffa löytyy Netflixin viikon katsotuinpien ykköspaikalta.

On tullut aika toisen kuukauden elokuvan. Kuukauden elokuva katsellaan yhdessä AV-Plus-Lehden kanssa ja tuttuun tapaan kuukauden leffan toimittaa Future Movie Shop. Ensimmäisenä kuukauden leffana oli Dyyni 2 eli vuoden 2024 uusinta tarjontaa juuri ilmestyneeltä uunituoreelta 4K-levyltä katsottuna. Tällä kertaa päätin siis valita kuukauden leffaksi hieman toisenlaisen leffan. Tämäkin leffa tuli tietysti katsottua 4K UHD levyltä ja leffasta löytyy myös uudistetut Atmos äänet. Leffana tällä kertaa siis vuoden 1989 Glory, joka ei kuitenkaan sekään ole ihan mikä tahansa leffa.

Glory löytyi Future Movie Shopin hyllystä hieman yllättäen, nimittäin itselleni tämä leffa ei ollut etukäteen lainkaan tuttu, mikä sinällään ehkä jopa noloa. Leffa on kuitenkin osittain tositarinaan perustuva leffa, jossa käsitellään 1800-luvun loppupuolen sisällissotaa, jossa ensimmäistä kertaa tummaihoiset ”pääsivät” sotimaan. Eli sikäli leffa on kyllä ihan täysin sellainen, joka voisi omaan leffamakuun hyvinkin sopia. Vielä kun otetaan huomioon, että leffan pääosissa kaksi omaa suosikkinäyttelijää, eli nuori Denzel Washington ja Morgan Freeman, niin lähtökohdat leffalle ovat aika hyvät.

Niin ja onhan tämä leffa muutenkin siis kyllä huomattu, eli lähinnä nyt vaan mennyt omasta tutkasta ohi. Leffa on saanut aikanaan jopa viisi Oscar ehdokkuutta, joista se lopulta päättyi voittamaan kolme. Ensimmäinen näistä ei ole lainkaan yllätys, eli vaikka Matthew Broderick Robert Gould Shawn roolissa onkin loistava, niin kyllähän tässä Denzel Washington vetää sellaisen roolin, että ei tarvitse yhtään ihmetellä miehen urakehitystä sen jälkeenkään. Muutenkin Washingtonin roolissa on jo tässä todella paljon kaikkea sellaista karismaa ja läsnäoloa mitä mieheltä on totuttu näkemään tämän jälkeenkin. Tämä muuten saa miettimään, että kuinkahan paljon sitä itsellä on muutenkin omien suosikkinäyttelijöiden aikaisempia teoksia vielä näkemättä, sellaisenkin näkökulman voisi leffoihin jossain vaiheessa ottaa. Niin ja onhan tässä mukana sitten tietysti myös Morgan Freeman, joka aivan varmasti omissa papereissa kuuluu aivan samaan suosikkien listaan Washingtonin kanssa. Muuten leffa ei mitään mestarillisia näyttelijäsuorituksia itselle anna, mutta erittäin vahvaa perus tekemistä ja hyvää roolitusta ylipäätään leffa kuitenkin pitää sisällään.

Kun otetaan huomioon, että leffa kuitenkin perustuu jollain tapaa todellisiin tapahtumiin, joiden todellisuudesta ollaan välillisen tiedon varassa, ei leffa kyllä ihan yllä muutaman muun vastaavan historiallisen sotaleffan tasolle. Juoni on toki hyvä, mutta tämä leffa perustuu kuitenkin enemmän tarinan kerrontaan ja dialogiin, sen sijaan, että leffassa nyt varsinaisesti kerrottaisiin mistään uroteoista tai uskomattomista tapahtumista. Leffassa toki tuodaan esiin suuria historiallisia tapahtumia, jotka ovat varmasti muuttaneet maailmaa, mutta kerronnallisesti tämä on kuitenkin ehkä enemmän dokumentti kuin draama. Ei leffassa mitään suuria juonenkäänteitä tapahdu, vaan jotenkin tulee hieman sellainen fiilis, että tässä nyt vaan kerrotaan mitä on tapahtunut, ei sen kummenpaa. Enkä sano tätä siis mitenkään negatiivisessa sävyssä, leffa on kyllä hyvin mielenkiintoinen ja viihdyttävä, mutta ehkä olisin jotain hieman muuta odottanut tietämättä leffasta etukäteen. Kunniaahan tässä tehdään, siitähän leffan nimikin ylevästi kertoo.

Viime aikoina on paljon puhuttanut Aliens, True Lies ja Abyss leffojen restoroinnit, mutta mitenkäs sitten tämä leffa siinä mielessä pärjäsi? Leffan restorointi on tehty alkuperäisistä negatiiveistä ja kuvanlaatu on todellakin upeaa katsottavaa. Jos näissä aiemmin mainituissa leffoissa on haluttu kohinasta päästä kokonaan eroon ja tekoälyä käyttäen kuva on monelle tullut jo liian ”hyväksi”, niin tässä sitä vaivaa ei ole. Kuva näyttää upealta, mutta silti niin autenttiselta ja sitä ”grainia” tosiaankin löytyy. Tässä leffassa on myös toinen erittäin tärkeä aspekti. Siinä missä esimerkiksi True Lies voisi hyvin olla tämän päivän leffa, niin tässä on hieman sama kuin Titanicissa, kun leffan päähenkilöt ovat jo leffaa varten puvustettu tiettyyn aikakauteen, ei ikä näy leffassa lainkaan. Ehkä jopa päin vastoin, esimerkiksi Washington näyttää lähinnä nuorelta, sen sijaan, että voisi sanoa, että henkilö on tuolta vuosikymmeneltä. Tällä siis tarkoitan taas sitä effektiä, joka tuli Jaws-leffasta. Loistava restaurointi, jolla leffa on todellakin tuotu tähän päivään, mutta sitten taas vastaavasti henkilöt näyttävät juuri sen aikakauden ihmisiltä viiksineen. Sanon siis tästä leffasta ihan samaa kuin Titanicistä, tämä leffa voisi tässä muodossa olla ihan hyvin vaikka vuodelta 2024.

Äänienkin osalta tässä ei todellakaan ole menty sieltä missä aita on matalin. Sen lisäksi että leffa aikoinaan sai jo äänistä Oscarin, niin leffan restaurointiin on myös todellakin panostettu. Lähdetään vaikka liikkeelle siitä, että leffaan on tehty aito 9.1.6 ääniraita, eikä vain liimattu kahta kaiutinta vanhan raidan päälle, jotta on voitu käyttää Atmos-logoa kansissa. Tätä valitettavasti näkee aika paljon, mutta tässä siitä ei todellakaan ole kyse. Kyllähän tässä leffassa hieman ikä tuoksuu, eli vaikka muutamia hyviä kohtauksia löytyy, jossa luodit viuhuu ja tykit ampuu, niin eihän tämä nyt millään uusien leffojen tasolle pääse. Dynaamisuutta puuttuu, mutta tarkkuutta sen sijaan ihan kivasti edelleen löytyy. Ei tässä hirvesti ole mitään hyviä pannauksia tai muita sellaisia kohokohtia, mutta kyllä tästä silti huomaa, että ääniin on panostettu nyt ja silloin aikanaan. Kanavia käytetään hyvin ja mistä erityisesti innostuin leffan aikana oli se, että front wide-kaiuttimille oli ihan oikeasti laitettu aika paljon painoarvoa, ja siellä oli ihan hetkiä, jolloin niistä oikeasti tuli siihen hetkeen tärkeimmät äänet. Ja mikä siis hienointa, niin myös katossa aktiivisuutta oli ihan oikeasti mietitty, kaikki kuusi kanavaa ei juurikaan olleet yhtaikaa käytössä, mutta kaikkia kuitenkin käytettiin silloin kuin leffa niitä vaati. Leffa tosiaan ei ehkä ollut itsessään mikään äänien juhlapätkä, aika paljon rauhallista dialogia, mutta kyllä siellä Atmos-objektejakin liikkui aika paljon. Ei sillä tavalla villisti ympäriinsä mitä näkee uusissa toimintaleffoissa usein, vaan järkevästi.

Mitä leffasta sitten jäi käteen? No onhan tämä selkeästi sellainen elokuva, jota voin hyvin kaikille suositella. Leffa on kuitenkin pala sekä maailmanhistoriaa, että elokuvahistoriaa. En tiedä miten tämä on itseltä jäänyt aikaisemmin näkemättä, mutta erittäin hyvä että tuli nyt vastaan. Tämä on yksi hienoimpia juttuja näissä restauroinneissa, näitä oikeasti isoja leffoja nostetaan uudelleen framille ja myös nykyisten sukupolvien tietoon. Tärkeä kysymys on aina kuuluu, että tuleeko tämä leffa joskus vielä katsottua uudelleen, niin kyllä tämä leffa varmasti on sellainen joka kestää aikaa ja useampia katseluja. Voin suositella!

Hyvin tapahtumarikas ja mielenkiintoinen perjantai päättyi lopulta Biorexiin ja katsomaan elokuvaa nimeltä The Hit Man. Hitmaneita on tullut nähtyä ennenkin, mutta ihan sellaisesta leffasta tässä Samu Haberin.. Ei kun siis Glen Powellin tähdittämässä leffassa ei kuitenkaan ollut kyse. En itse asiassa tiennyt edes leffaan mennessä sen paremmin mitä olin menossa katsomaan, mutta kyseessä oli tällä kertaa hyvinkin rauhahallinen, enemmänkin romanttisen komedian puolelle menevää viihdettä. Ja nimeomaan viihdettä, nimittäin nyt kyllä viihdyin leffassa tämän parituntisen enemmän kuin hyvin.

Mutta ennen kuin mennään siihen, niin aloitetaanpas aamusta. Matkasin nimittäin aamulla ensimmäisenä Mareksoundille Munkkiniemeen, ja siellä oli ohjelmassa hieman kuvauksia. Mitä siellä sitten kuvattiinkaan niin siitä tulee juttua hieman myöhemmin. Joka tapauksessa kuvaukset liittyvät yhteen todella siistiin juttuun, josta pääsen teille kertomaan lisää hieman myöhemmin. Tämän jälkeen suuntasin vielä Helsingissä Mechelininkadulle, ja sieltä tietysti löytyy Future Movie Shopin myymälä, jossa kävin taas hieman päivittelemässä leffahyllyjä. Tällä kertaa mukaan tarttui yhteensä peräti viisi leffaa, kolme 4K leffaa ja pari sitten Bluraynä lisäksi. Näistäkin toki sitten lisää kun leffat on tullut katsottua, mutta hyviä leffoja tarttui kyllä taas mukaan. Täytyy edelleen kyllä todeta, että kiva asioida liikkeessä, josta löytyy paljon tavaraa hyllystä, hinnat on kohdillaan ja asiakaspalvelukin vielä vallan mallikasta. Kiva käydä aina vierailemassa ja vaihtamassa kuulumisia, vaikka toki nuo hyvät valikoimat löytyvät myös verkkokaupasta.

Päivän päätteksi kuitenkin ehti sitten vielä leffaan ja hyvä että tuli mentyä. Hit Man oli pitkästä aikaa leffassa tälläistä ehkä aavistuksen mysteeri-draama-komedia tyyppistä rauhallisempaa leffa, mutta erittäin hyvää sellaista. Pieni sali, eikä paljon porukkaa, mutta itse sen sijaa muutaman kerran ihan ääneenkin naurahtelin. Muuten, muistatko vielä kun olin viimeksi tässä 4 Plus salissa, silloin lensi popparit lattialle ennen kuin leffa ehti alkaakaan, tällä kertaa leffan jännitävin kohta oli kun pelästyin ihan sikana kun jonkun takana istuvan penkki lävähti vauhdilla lähtöasentoon. Itse osasin asiaan jo varautua, mutta onhan se vähän silti rasittavaa kun joutuu aina pitämään penkin reunoista kiinni kun vaihtaa asentoa, ja itse sitä asentoa tulee vaihdettua leffassa aika usein. Mutta pysyimpähän ainakin penkissä tällä kertaa ja eväätkin meni lattian sijasta suuhun.

Leffassa parasta oli tällä kertaa ihan rehellisesti hyvä juoni. Leffassa rakennettiin koko ajan sujuvasti jotain, mutta loppua en kyllä osannut mitenkään aavistaa. Tälläiset leffat ovat juuri parasta kun joutuu keskittymään mitähän seuraavaksi, mutta silti juonta ei pysty ennakkoon lukemaan. Myös näyttelijät Glen Powelin lisäksi suoriutuivat rooleistaan erinomaisesti, etenkin Adria Arjona oli todella todella hyvä! Leffaa on muuten ollut tuottamassa Ozarkin Marty Byrde eli Jason Bateman ja tämän ilmeisesti on tulossa myös juuri Netflixiin, jos nyt ihan oikein ymmärsin!

Tässä kun on viimeisen viikon aikana tullut viihdyttyä enemmän kuin tarpeeksi leffateattereissa niin vaihteeksi oli kiva taas istahtaa myös omaan huoneeseen ja katsella hieman mitä uutta tarjontaa tähän mennessä oli ehtinyt kertyä eri striimauspalveluihin. Netflixiin olikin jonkin verran mielenkiintoista katsottavaa ilmestynyt, mutta jostain syystä nyt jotenkin tuntui, että kaikki mielenkiintoinen katsottava siellä näytti olevan 5.1 äänillä varustettua. En oikein tiedä mistä tämä johtui, mutta eipä sillä nyt niin merkitystä ollut, hyviä leffoja näytti kuitenkin olevan tarjolla. Näistä päätin nyt tarttua sellaiseen Puolalaiseen elokuvaan kuin Pahan Värit: Punainen. Liekö nimellä sitten jotain kauemmaksikin kantavaa merkistystä, ainakin värejä löytyy maailmasta vielä muutama punaisenkin jälkeen.

No mutta vaikka leffassa ei ollutkaan Atmos ääniä ja tällä kertaa äänien arvioiminen jää vain korvakuulolle niin sillä ei tämän leffan kanssa ole paljon merkitystä. Leffan äänet ovat leffan sisältöön aivan riittävät, eikä tässä leffassa nyt ihan hirveästi äänien osalta ole annettavaa muutenkaan, aika dialogipainotteinen dekkarileffa tässä kuitenkin on kyseessä. Äänistä kuitenkin sen verran, että kyllähän tässä muutama aika kiva kohta kuitenkin löytyy ja ne liittyvät bassoon, sillä muutamassa kohdassa käydään aika matalalla ja sehän muuten kuulostaa enemmän kuin hyvältä, vastaavanlaisia leffoja ei hirveästi nimittäin ole tullutkaan vielä Waveformingin kanssa testattua, eli kyllä se vaan antaa aika paljon lisää ihan perusleffaankin.

Muutenkin leffa pääsi tällä kertaa hieman yllättämään. Leffa vaikutti ennakkoon ihan mielenkiintoiselta, mutta osoittautui sitten lopulta vielä paljon paremmaksi. Tämähän itse asiassa oli erittäin hyvä leffa ja ennen kaikkea sen loistavan juonen vuoksi. Voin ihan rehellisesti sanoa, että hyvällä tapaa en kyllä pysynyt tässä leffassa lainkaan kärryillä, vaan kaiken aikaa juoni pystyi yllättämään katsojansa, ja loppuratkaisu ja murhaaja tulee aivan puskista. Leffa on ylipäätään todella hienosti tehty, nykypäivän kerronta on loistavaa ja sujuvaa, samalla kun historia avataan koko ajan saumattomasti siihen päälle. Pääosassa Jacub Grieszal on jotenkin tosi nuoren ja ummikon näköinen, silti niin vakuuttava ja oman roolinsa todella hienosti maaliin vetävä. Eikä sinänsä, tässä kyllä onnistuu hyvin kaikki muutkin. Monta kertaa näissä pienempien maiden leffoissa saattaa osa näyttelijöistä olla vähän niin ja näin, mutta tässäkin kaikki kyllä toimii loistavasti.

Tämä leffa on vähän niin ja näin, että pitäisikö se laittaa ihan jopa Top-listalle asti, sen verran hyvä kokonaisuus oli, vaikka äänistähän tämä nyt ei toki omalle listalleen mene missään tapauksessa. Joka tapauksessa sellainen leffa, jota voin ihan hyvillä mielin suositella kaikille katsottavaksi. Toki leffa on aika raaka, joten ei nyt ehkä kuitenkaan ihan herkimpien silmille suotava. Katso siis varoen.

Monelle Oscarit ja Jussit ovat vähän niin kuin sellainen paikka, jossa voi arvuutella miten omat suosikit pärjäävät, tehdään veikkauslistoja vähän niin kuin urheilussa ja monet jopa koittavat jo etukäteen katsoa mahdollisimman paljon ehdolla olevia leffoja. Itsellä Nämä toimivat hieman eri tavalla. Onhan itselläkin suosikeita, mutta vaikka katsonkin leffoja vuoden aikana paljon, niin en tee mitään suosikkilistoja tai ylipäätään käytä turhan paljon aikaa koko gaalojen palkintoihin. Oscareita en ole koskaan katsonut kokonaan puhumattakaan, että olisin katsonut niitä livenä yöllä, Jusseja toki tullut katseltua enemmän, mutta ei sekään ole sellainen pakkoakatsoa juttu itselle. Vähän niin kuin usein urheilussakin, tulokset riittää. Mutta se mihin sitten näitä gaaloja toisaalta käytän paljonkin, on löytämään ihan uutta katsottavaa, välillä hyviä, välillä ei niinkään.

No, mutta tällä kertaa Oscareissa täysin puskista esiin nousi leffa nimeltä Godzilla Minus One. Okei, tiedätte, että vaikka Godzilloja tulee katsottua, niin ei ne niitä suurimpia suosikeita ole koskaan ollut, äänet ovat toki loistavat, mutta muuten leffat kyllä vähän niin ja näin. Silti, tätä leffaa en ollut ennen Oscareita edes koskaan kuullut, eli nyt kyse ei ollut haluanko katsoa vai en, kyse oli puhtaasti siitä, että tämä leffa pääsi nyt kyllä yllättämään. No, näitä leffoja tulee aina silloin tällöin, mutta katselin kuitenkin viime vuonna pariinkin kertaan leffan nimeltä Grand Turismo, ja mielestäni siinä oli selkeästi vuoden parhaat äänet, joita olin leffassa nähnyt. Silti, tämä täysin puskista tullut leffa vei erikoistehosteiden Osacarin vuonna 2024, kiinnostus oli herännyt.

Yhtä suurena yllätyksenä kuin Oscar-palkinto, tuli myös se , että leffa oli yllättäen ja arvaamatta tullut juuri Netflixiin. Siitä taas kukaan kovin paljon yllätyy, että leffa piti heti sitten olla katseluun. Huhujen mukaan tämän leffan kokonaisbudjetista olisi käytetty jopa kolmasosa erikoistehoisteisiin, eikä ihme. En tiedä minkälainen tuo suhde normaalisti on, olisi toki kiva kyllä tietää, mutta tässä leffassa rahoille saa kyllä sitten ihan taatusti vastinetta. Leffan ääniraita jopa striimattuna on aika vakuuttava. Volyymiä täytyy laittaa jonkin verran lisää esimerkiksi levyihin verrattuna, mutta sen jälkeen alkaa tapahtua. Bassoraita leffassa on todella vakuuttava, ja voin vain kuvitella mitä se sitten oikein on levyllä. Jotenkin ainakin tuntuu, että bassoissa taidetaan mennä vielä jopa paljon alemmaksi kuin oma järjestelmä pystyy, ja jos näin on, on se jo aika paljon. Toki tässä nyt on varmasti taas Waveformingillakin oma osuutensa, mutta onhan tässä nyt sellainen bassoraita, että muut leffat kalpenee. Wavefromingin ansiota tietysti on ainakin se, että bassot eivät jää huoneeseen yhtään pyörimään, vaan ääni on kyllä uskomattoman selkeä tarkka.

Bassojen lisäksi äänien loistavuus ei todellakaan jää siihen. Leffassa on muunmuassa yksi aivan jäätävän upea kohta, jossa sireenit siirtyvät katossa puolelta toiselle useaan kertaan. Vaikka itsellä nuo katossa olevat kaiuttimet ovat aika lähellä toisiaan ja matalalla, niin on täysin mahdotonta sanoa mistä suunnasta ääni tulee, niin sulavasti se liikkuu katon toisesta reunasta toiseen ja taas takaisin. Leffan ääniraita on ylipäätään 9.1.6, mutta aika vähän tässä käytetään front wideja tai kaikkia Atmoksia. Silti, kun niitä käytetään niin äänet ovat poikkeuksellisen tarkkaan sijoitettuja ja ohjattuja. Monessa leffassa kuin kaikki kaiuttimet ovat aktiivisia, selkeys kärsii pahasti, eli huone vain täyttyy joka suunnasta tulevista äänistä, kun taas tässä kaiuttimia käytetään jotenkin paljon harkitummin. On myös muita upeita kohtia, esimerkiksi pommittajan lentoa monesta suunnasta moneen suuntaan. Halki huoneen, yli kuuntelupaikan jne. ja näissä kohdissa myös liikkuvat objektit heräävät upeasti eloon. Ei voi kyllä tämän leffan kohdalla kuin nauttia ja todeta, että koskakohan tämän saisi levylle. (On siis jo mutta hinta käsittääkseni aika kova)

Mutta mutta, mennäänpä vielä toiseen kuvakulmaan, nimittäin leffaan ihan yleisesti. Tämä leffa on saanut nimittäin aivan käsittämättömiä arvioita ympäriinsä. Rotten Tomatoes 98%, IMDb 7,9/10 ja Googlen käyttäjistä 95% piti tästä leffasta. Leffa on siis Japanilainen ja jotta saa parhaat äänet niin leffa tulee katsoa natiivilla ääniraidalla. No, se ei tässä tapauksessa haittaa pätkääkään, tykkään muutenkin katsoa näitä leffoja, joiden kieltä en ymmärrä, niiden natiivilla raidalla johtuen vain siitä, että dubattuna ne kuulostavat niin sairaan tyhmiltä. Mutta leffa siis oli myös minun mielestäni aivan erinomainen, ja menee varmasti vuoden Top Listalle myös itsellä, sekä siis leffana että äänistä. Tätä leffaa voi huoletta katsoa vielä montakin kertaa uudelleen, vaikka tavallaan mitään uutta juonen suhteen se ei ehkä annakaan. Eli juoni on aika simppeli ja suoraviivainen, mutta se toimii. Näyttelijät, joita en etukäteen tietysti yhtään tuntenut tekevät loistavaa työtä, ja kaikki leffassa vaan toimii. Voin hyvin hyvin lämpimästi suositella tämän katsomista kaikille!

Tänään tuli käytyä Itiksen Imaxissa ja pitkästä aikaa sitä kerkesi taas ihan lehdistön ennakkonäytökseenkin. Näihin tulee omalla kohdalla ehdittyä lähinnä vain loma-aikoina, koska suurin osa näistä esitetään vain Helsingissä ja Turussa. No, mutta eipä tänne nyt menty ihan vaan sen vuoksi, vaan myös sen vuoksi, että sattumalta sattui sopivan ajan lisäksi myös erittäin kiinnostava leffa kyseessä, eli päivän leffana oli uusi Bad Boys leffa, Ride or Die. Ensimmäisestä onkin jo taas hetki vierähtänyt, sillä tämän saagan ensimmäinen osa sai päivänvalon jo vuonna 1995, edelleen, sillä kultaisella vuosikymmenellä, jolloin monia edelleen ihan parhaimmasta päästä olevia leffoja on tehty. Tämän kertainen leffa on järjestyksessään jo neljäs, edellinen oli vuodelta 2020 ja kaikki nämä kolme ensimmäistä luonnollisesti löytyy myös 4K-hyllystä.

Mitäs sitten on kolmessa kymmenessä vuodessa muuttunut, no eipä kauheasti. Eli kyllähän tässä neljännessäkin osassa edelleen toteutetaan hyvin tuttua kaavaa, ja uskoisin, että tämä leffa kyllä sarjan faneihin uppoaa ihan kivasti, itselleni ainakin upposi. Leffathan koostuvat muutamasta tärkeästä palasesta, joista ensimmäinen on osuva huumori ja Martin Lawrencen ja Will Smithin hyvin toimiva keskenäinen kettuilu ja toimiva kemia. Herrathan ovat siis samoissa rooleissa olleet alusta lähtien, eikä meno ole tässä leffassa kyllä yhtään laantunut, eikä herrat muutenkaa kyllä mitenkään edes vanhentuneet. Toinen oleellinen osa on tiukka toiminta, jota tässäkin leffassa riittää onhan leffa sen puolesta aika moista tykitystä. Sen verran tosin tässä vaiheessa täytyy todeta, että tämä leffa saattaa tavallisella ruudulla hieman kauempaa toimia hieman paremmin, leffassa on nimittäin todella paljon erilaisia kamera-ajoja, joissa kuva pyörii, vaihtaan suuntaa ja liikkuu enemmän kuin vauhdilla. En tiedä onko tämä vain minun ongelma, mutta Imaxissa tälläisissä leffoissa meinaa hetkellisesti tulla paha olo.

Kolmas juttu mikä näitä leffoja aina sitten tietysti myös kuvaa ovat nopeat autot, kauniit naiset ja ennen kaikkea Miamin upeat maisemat. Tuo todellakin on yksi sellainen paikka, jossa olisi joskus vielä itsekin kiva päästä käymään. Leffan aikana tuli ihan sellainen fiilis, että millaista oikeasti olisi elää tuollaista elämää, jossa välillä käydään vähän biitsillä pelaamassa lentopalloa ja työnteosta ei tarvitse pahemmin murehtia. Millä lie sitten elävät, mutta elämä näyttää aika kiireettömältä ja leppoisalta. Autoilla tässä ei hireveästi ole roolia paitsi tietysti pääkaksikon osalta, mutta siinäkin saadaan jo ihan riittävästi jotta päästään tunnelmaan.

Monesti jatko-osissa ongelmana on ollut juonen kantamattomuus ja monesta leffasta suoraan sanottuna olisi voinut jättää vaikka kaikki jatko-osat tekemättä. Bad Boyssissa homma kuitenkin toimii. Leffassa jatketaan loistavasti kaikkea sitä mistä Bad Boys on tehty, mutta silti juoni myös uudessa leffassa kantaa ja on omansa. Leffassa ei koiteta väkisin kopioda jotain vanhaa tai myydä vanhalla nimellä, tämä on kyllä ihan hyvin onnistunut itsenäinen leffa. Ja vaikka kaikki perustuu Smithin ja Lawrencen keskenäiseen toimintaan, niin kyllähän tässä onnistuu erittäin hyvin myös muu casti. Esimerkiksi Eric Dane pahiksena on todella hyvä ja vetää kyllä vakuuttavan roolin tässä. Se mikä tässä tietysti on kaikista parasta on se, että leffa ihan aidosti saa nauramaan monessakin kohdassa.

Leffateatterit ovat kovasti odotelleet kesähittiä ja tästä voisi hyvinkin nyt kyllä saada sellaisen. Mielenkiinnolla odotan miten tämä lähtee tästä liikkeelle, mutta ihan ehdottomasti tämä leffa itselle pitää vielä aikanaan saada kotiinkin, sen verran kyllä oli vakuuttavaa menoa. Voin siis ihan ehdottomasti suositella tätä kaikille kesätekemiseksi. Mietin itse jopa, että pitääkö tämä käydä vielä testaamassa tavallisessakin Atmos salissa, ihan vaan sen vuoksi, että hauskaa viihdettä sopivan pituisessa paketissa.