Eilen päivällä tuli hieman sellainen fiilis, että olisi kiva katsoa jotain, mutta ns normaalit elokuvat eivät oikein innostaneet. Tarvitsin jotain mukavan kuuloista, mutta ei mitään niin vaativaa, joten mikäs silloin sen sopivampaa kuin musiikki. Imagine Dragons on bändi, jonka musiikkia tuntee ja vähintäänkin radiosta kuuntelee kaikki, mutta ainakin itselleni bändin tarina, konsertit ym. ovat olleet täysin tuntemattomia. Nyt kuitenkin Disney Plussalta löytyy bändistä kertova elokuva, joka on rakennettu Las Vegasin keikan ympärille, mutta pitää sisällään paljon muutakin kuin vain pelkän keikan. Bändin tarinaa avataan kivasti, silti musiikki on kaiken keskiössä.

Tarina on mielenkiintoinen, ei sinällään mikään uusi tai ihmeellinen, aivan kuten hän itsekin kertoo, saman tarinan haaveista ja kovasta työnteosta voisi kertoa niin moni muukin bandi. Jotain kuitenkin on mennyt kohdalleen siinä vaiheessa kun bändi vetää Las Vegasissa illasta toiseen täysille saleille, ja nyt ei muuten puhuta mistään ihan pienistä saleista. Leffana tämä on kiva, tarinaa, mutta kuitenkin itse asia pidetään jatkuvasti keskiössä.

Keikan taltiointi on tässä 5.1 muodossa mikä on kiva, mutta jotenkin äänet eivät tässä nyt kyllä ole aivan täysin kohdillaan, lieko vika sitten materiaalissa, Disney Plussassa vai jossain muussa. Etenkin bassojen taso ja dynamiikka ja todella pehmeäksi, ei oikein tule sellaista keikkafiilistä. Jouduinkin nostamaan bassojen tasoa hieman, asia mitä en juuri koskaan kesken leffojen tee, vaikka voisi kyllä hyvin tehdäkin. Se auttaa hieman, mutta ei silti korjaa kyllä koko ongelmaa.

Jännä juttu muuten, että heti tämän perään päätin katsoa myös pienen hetken Ed Sheeranin vähän vastaavaa dokumenttia. Se ei niinkään pyöri yhden keikan ympärillä, vaan kertoo Ed Sheeranin tarinaa enemmänkin aihe-alueittain, joista katsoin nyt ensimmäisen, aiheena rakkaus. Dynamiikka tässä sitten vastaavasti taas oli aivan eri tasolla, ja kuulosti todella hyvältä. Eli ehkä se ongelma sitten Imagine Dragonissa tosiaankin on lähdemateriaalissa. Molempien herrojen keikkoja voisi kyllä mielellään jatkossa kuunnella myös Atmos ja 4k laadulla. Ed Sheeran muuten kertoo tässä Beautiful biisin synnystä ja tarinasta, pitää sanoa, että päivän ensimmäiset kyyneleet tuli vuodatettua jo aamupäivällä..

Muutama viritys MadVR asetuksiin ja taas toimii hienosti kaikki. Leffa Hidden Strike on näyttänyt Netflixissä kiinnostavalta pätkältä tässä samalla kun Shieldiä on tullut viriteltyä ja pitihän se sitten heti katsoa kun sopiva väli tuli. Jackie Chanin leffoja on tullut katsottua nuorempana jonkin verran, faniksi itseäni en voi kutsua, mutta ihan kiva herran leffaa oli pitkästä aikaa katsoa. En tiedä paljonko herra on leffoja viime aikoina tehnyt, mutta itselle ei pahemmin aikanaan ole osunut eteen. Mutta nyt siis ensimmäinen leffa Invidia Shieldin kautta, katsotaan miten toimii.

Leffan juoni ja idea on aika kiva ja ennen kaikkea leffan traileri näytti todella hyvältä. Leffan alku on kuitenkin lähellä täydellistä katastrofia ja siihen on tasan yksi syy, John Cena. Ainoa mikä tulee vaan mieleen on Suicide Squad, ja tämän leffan ei todellakaan olisi toivonut olevan samaa leffakategoriaa. En ole varma oliko miehen rooli kuinka tarkkaan tässä käsikirjoitettu ja kuinka paljon oli herran omaa persoonaa, mutta ei nyt vaan vitsit ainakaan minulle uponnut tippaakaan. Lähinnä tunsin sitä kuuluisaa myötähäpeää. Ylipäätään jäin leffan osalta miettimään, että mitä tämä leffa lopulta sitten oikein oli, oliko tämän ylipäätään tarkoitus olla vakavasti otettava toimintaelokuva, vai enemmänkin toimintakomedia. Omat fiilikset jäi nyt enemmän ehkä sille puolelle, että kyseessä oli tarkoituksella komediaan kallellaan oleva leffa, vaikka juonesta ja koko asetelmasta olisi mielestäni voinut tehdä ihan vakavankin toimintaleffan, sen verran hyvät eväät oli kasassa.

Loppujen lopuksi silti tykkäsin leffasta aika paljon ja Cenankin meno kuitenkin loppua kohden kyllä parantui. Kahdenkeskeinen vitsailu Chanin kanssa ei missään vaiheessa tuntunut kovinkaan luontevalta, mutta sekin kuitenkin oli ihan katseltavaa mitä pidemmälle leffa meni. Juoneltaan ja ilmeeltään leffa oli todella raikas ja uudenlainen, joka nykyisessä vanhojen leffojen kierrätyksessä on oikein piristävää. Leffan kuvaus oli tässä ehkä parasta, kameraa oli käytetty aika kivasti, ja vaikka muutamassa kohdassa meinasi omakin pää mennä pyörälle, niin olihan leffa visuaalisesti aika näyttävä. Kuvakulmat olivat todella huikeita, maisemat poikkeuksetta todella upeita eikä kuvanlaadussakaan ollut mitään valitettavaa. Kaiken kaikkiaan näyttävä elokuva. Äänet olivat vain 5.1 mikä oli iso pettymys, potentiaalia upealle Atmos-raidalle olisi ollut vaikka kuinka, vaikka äänet nytkin olivat vähintäänkin kohtuulliset. Kiva leffa siis kaiken kaikkiaan.

Huoneesta on myös kerrottava se, että nyt kaikki toimi erittäin hyvin. Kuva ei pätkinyt yhtään, äänet toimivat hyvin ja mikä parasta, Harmony tosiaankin tekee kaikesta todella helppoa. Myös Vertex tekee selkeästi sen mitä pitääkin, kaikki yhteysongelmat, joita tuon pienen hdmi-jakajan kanssa oli ovat nyt poissa. Shield tuntuu toimivan aivan yhtä hyvin kuin Apple TV, joten taitaa kyllä jäädä nyt Apple TV käyttämättä tässä huoneessa. Nyt siis huoneesta puuttuu enää se suurin ja mahtavin, todellinen kruunun jalokivi. Siitä sain tietää eilen sen verran, että sen pitäisi olla jo Suomessa, joten ehkä sitten alku viikosta vihdoin on sen vuoro.

Tulipahan sitten käytyä menneellä viikolla Loviisassa Asuntomessuilla pitkästä pitkästä aikaa. Koitan ihan miettiä, että milloinkahan viimeksi, ja taitaa olla Kouvolassa vuonna 2019 kun olen messuilla viimeksi ollut. Ja koska se oli kesä 2019 niin siitähän muuten löytyi myös ihan oma postaus ja pitähän se käydä sitten itsekin lukaisemassa uudelleen läpi, löytyy tästä! Tuon koko kirjoituksen voisi vaikka kopioida tähän uudelleen, eipä tässä sen suhteen ole ihan hirveästi näemmä neljässä vuodessa mitään tapahtunut.

Eli arvatkaa montako kotiteatterihuonetta messuilta löytyi? Oikein, tasan nolla!! On kyllä taloja, jotka varmasti maksavat pitkälti toista miljoonaa, mutta ilmeisesti yhtään leffaharrastajaa ei ollut tälläkään kertaa taloa rakentamassa. Äänentoistosta sentään Genelec oli tällä kertaa aika hyvinkin edustettuna, oli oma autotalli esittelyä varten, ja sitten itse tuotteita itse asiassa aika useassakin kodissa. Oli isompaa ratkaisua ja pienempää, ja nyt siis puhun nimenomaan kaiuttimien koosta, ainakaan minä en sieltä löytänyt yhtään edes 5.1 järjestelmää, Atmoksista puhumattakaan. Sinällään edelleen tosi sääli, ja muutenkin olisin ehkä toivonut, että jossain esittelytilassa kaiuttimet olisivat olleet ihan yleisöllekin käytössä, mutta eipä oikein ollut. Yhdessä tilassa oli kaksi pientä mustaa kaiutinta asennettu katonrajaan ja kulmasta löytyi myös pieni subbari, kuulosti ihan järjettömän hyvältä, mutta olisihan sitä ollut kiva jotain isompaakin pysähtyä hetkeksi ns. todellisessa ympäritössä kuuntelemaan.

Mitä sitten tulee itse taloihin, niin olihan siellä muutama ihan kirjaimellisesti helmi talo, ei yhtään, joka olisi itselleni sellaisenaan ollut heti että tänne, mutta kyllähän sitä miljoonatalosta järjettömän upealla tontilla ja merinäkymällä aina saa kiinnostumaan. Jotain kuitenkin puuttui.. Kun ostin aikanani nykyisen talon, ensimmäisenä talossa pisti heti silmään huone, jossa oli jonkinlainen kotiteatteri, tiesin heti, että tuohon se tulee, ensimmäinen oikeasti oma teatteri huone. Huone on kokoa n. 6×4 metriä, eli noin 25 neliötä. Se mikä itseäni messuilla hämmensi eniten oli se, että ensinnäkin missään talossa ei tuntunut olevan YHTÄÄN sen kokoista huonetta jonne leffahuonetta kannattaisi edes teoriassa lähteä suunnittelemaan. Jokainen huone taloissa oli järjestään todella pieni, juuri ja juuri mahtui sänky, ei paljon muuta. Toiseksi, jokaisessa huoneessa tuntui olevan todella paljon ikkunoita, eli tavallaan ymmärrän valoisuuden, mutta yhtään sellaista kellarikoloa ei ollut jäänyt, johon leffahuonetta voisi miettiä. Ei edes niihin miljoonataloihin. Toinen mikä pisti paljon silmään joka ei liity varsinaisesti leffoihin, oli se, että myös saunat ja vessat olivat järjestään todella pieniä, en oikein ymmärrä miksi. Ihan muutamassa saunassa oli tilaa edes neljän hengen perheelle. Toki rannassa oli useita erillisiä saunoja lisäksi, mutta niihin ei ollut pääsyä kuin yhteen.

Eipä siis leffafriikin silmin näistäkään messuista pahemmin mitään käteen jäänyt. Ottaisikiohan joka liike sitten jo seuraaville messuille kopin aiheesta, vai pitääkö sitä alkaa itse katselemaan messutontteja. Ai niin, ei ainakaan ensi vuonna kun Keravan messut on kokonaan peruttu. Kaksi vuotta siis aikaa laittaa seuraaville messuille leffahuone kuntoon!

Mennäänpä sitten vielä hetkeksi aiheeseen nimeltä SISU. SISU nimittäin saapui jonkin aikaa sitten Briteistä (taisi oikeasti saapua jenkeistä), mutta tilasin tuon UHD version siis netistä, sillä suomessa siitä sai maksaa hulppeat 60 euroa, kun nyt sille tuli hintaa alveineen ja posteineen sellainen 32 euroa. Hieman on siis eroa. Ensimmäinen valtava pettymys levyn kanssa kuten ehkä jo aikaisemmin olen kertonut oli se, että levyllähän ei ole Atmos raitaa lainkaan. Ihan käsittämätön asia, ostat levyn parhaalla mahdollisella laadulla ja maksat siitä tupla hinnan blurayhin verrattuna, ja bluerayllä on paremmat äänet. Ei voi ymmärtää.

Leffan kuva on aika hieno ja hienoa maisemaa kyllä riittää. 4K sinällään on siis ihan perusteltu hankinta tässä, mutta olisiko myös Bluray riittänyt, sen aika näyttää, sillä olen tilannut senkin, ihan vaan Atmoksen vuoksi. Leffa on kuitenkin todella tarkka ja laadukas joten kivahan tätä on, tai olisi ollut katsoa. Nyt vaan kun tässä on viime päivät viritellyt laitteita, niin jotain oli taas mennyt vinoon, ja leffan kuva pätkä hieman koko leffan ajan. Todella turhauttavaa sanoisin. Onneksi vika kuitenkin oli suht pieni, ja pienellä etsimisellä sen syykin MadVR:ästä aika nopeasti löytyi. Nyt taas kaikki toimii hienosti. Ai niin ja siis mitä säätänyt, no mulla siis meni vähän hermot tuon Kodin kanssa, ja päätin sitten vihdoin antaa periksi ja tehdä sen ainoan oikean ratkaisun ja käydä hakemassa Powerilta Invidia Shield TV:n. Tämä ei kuitenkaan ollut se viime viikolla vihjailemani laite, vaan tämän lisäksi tuli vielä Briteistä tilattua käytetty HDFury Vertex 2, jonka tarkoituksena on siis huijata laitteita siitä, että tykky pystyy näyttämään Dolby Vision kuvaa vaikka sitä ei oikeasti pysty. Avaa kuintenkin Dolby Vision datan, joten tämänkin pitäisi kuvaa parantaa vielä entisestään. Niin, voiko sitä vielä parantaa ilman parempaa tykkiä, ehkä ei, mutta Vertex auttaa kyllä muussakin, ja toimii out of the box kuin junan vessa, vaikka asetuksia olisi vaikka pariksi vuodeksi opetella.

Joka tapauksessa miksi hain sen Shieldin, niin vastaus lyhyesti tässä. Apple TV ei tue Bitstream Atmosta, eli boxista ei parhaita ääniä saa ulos vaikka mitä tekisi. Shieldistä taas saa, ja kaiken muun mitä Apple TV tekee, pitäisi onnistua myös Shieldillä. Suurelle Apple-fanille kova paikka, mutta ei voi mitään, jos Apple pyllistää asiakkaalle, niin asiakkaan on pakko jossain vaiheessa pyllistää takaisin ja nyt mitta tuli täyteen. Jatkossa siis kaikki menee Shieldin kautta prossulle, Prossulta, Vertexille, siitä HTPC:lle ja sitä kautta sitten MadVR:n ja Videoprosessor appin kautta tykille. Ja vola, vihdoin toimii kaikki minkä haluan, eli prossun kautta kaikki lähdevalinnat, samoin ääneten säätö näkyy joka nyt lähteelle. Kodi toimii loistavasti Shieldillä, samoin Netflix, Disney+, HBO Max. Pitäisi toimia myös Apple TV+, mutta ainakaan toistaiseksi siinä ei tilausta voimassa, joten eipä tarvitse toimia. Kaikki kuva parhaalla äänen ja kuvanlaadulla, ja mikä parasta, kaikki yhdella kapulalla, eli Harmony Elite hoitaa kaiken! On tässä hommaa ollut mutta olen tyytyväinen!

Huoneesta puuttuu enää yksi palanen, ja sitten se on valmis, pitkäksi pitkäksi aikaa. Ainahan sitä jotain pientä on, mutta sen jälkeen nautitaan. Sisustakin tuli kyllä nautittua ja paljon. Äänet olivat luokkaa hyvät, mulla kyllä vähän oikeasti mietin, että tarvitseeko tässä leffassa sitten sitä Atmosta kuitenkaan. Kun se on olemassa niin totta kai se pitäisi levyllä olla, mutta kohtuu harvassa ne kunnon kohtaukset tässä oli, hyvät 5.1 äänet joka tapauksessa. Muutama lentokoneen lento olisi varmasti ollut kiva Atmoksena, ja ehkä vähän lisää murinaa, mutta katsotaan sitten uudelleen kun Bluray saapuu. Leffahan itsessään on edelleen avain täysi kymppi genressään!!

Sunnuntaina vaihteeksi leffassa lasten kanssa ja varmaan ensimmäistä kertaa koskaan lasten kanssa ns. aikuisten elokuvassa, tai tarkoitan siis elokuvaa, joka ei ole animaatio tai suoraan lapsille suunnattu. Aika kiva, lapset kasvaa ja sen myötä vaihtoehdot leffoillekin leffateattereissa kasvaa. Leffana siis todella valtavan kohun aikaan saanut Barbie, johon nimenomaan vanhempi tyttäreni halusi mennä. Koska leffa oli alkuperäiskielellä ja tekstityksellä, oli se nuoremmalle vielä hieman vaikea seurattava, mutta hyvin hänkin siellä silti tuntui viihtyvän. Itselleni leffa oli todella hämmentävä kokemus monellakin tapaa, eikä välttämättä yhtään negatiivisessa mielessä.

Mutta ennen kuin mennään siihen, niin vielä pari sanaa yleisesti. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan näen leffasaliin mennessäni jonoa. Olin todella todella yllättynyt kuinka paljon teatteriin oli menossa porukkaa ja kuinka paljon sitä siellä lopulta oli. Sali ei ole valtava, mutta jos nyt otetaan ihan reunimmaiset penkin pois luvusta niin salihan oli aika täynnä. Ja muuten, harkittiin leffaan menoa jo lauantainakin, silloin sali oli jo niin täynnä, että ihan reunimmaiset paikat ei napannut. Nytkin istuttiin aika sivussa ja itse vielä istuin kaikista reunimmaisessa penkissä, ja kyllä se valitettavasti vaikuttaa kokemukseen aika paljon, oikean puolen äänet korostuivat todella merkittävästi, ja vaikka leffa ei mitään Atmos-iloittelua ollutkaan, niin kyllä se aina vähän vaikuttaa kokemukseen. Toinen mitä edelleen ihmettelen, on se, että scriiniä ei täytetä kuvalla kokonaan, mutta se on toinen asia.

Hieman hämmennystä aiheutti leffaan mennessä tällä kertaa myös se, että leffaan oli oikeasti pukeuduttu. Kyllä, jopa pienessä Porvoon kokoisessa kaupungissa Barbi-ilmiö oli iskenyt siinä määrin, että osa oli ihan sitä varten pukeutunut Barbimaiseen outfittiin, aika siistiä vai mitä? Miehiä leffassa ei hirveästi näkynyt, olikohan osa mukana maksajana vai pakotettuna, mutta kyllähän tämä leffa myös miehille sopii vallan mainiosti.

Mutta mennäänpä sitten itse leffaa, joka sekin sai aikaan aika paljon hyvää hämmennystä. Ensi fiilikset leffasta olivat aika sanotaanko epäileväiset, jotenkin alkoi tuntua siltä, että nyt on kyllä väännetty jotain hieman väkisin, eikä tämä nyt oikein kyllä vakuuta. Mietin jo ihan rehellisesti, että miten täällä jaksaa viettää kaksi tuntia. Mutta onneksi introsta päästää nopeasti eteenpäin ja seuraava fiilis on lähinnä, että tämähän on nerokasta. Olen itsekin joskus lapsena omistanut barbien, olihan se pakko olla kun siskollakin oli. Ja turha väittää vastaan, en todellakaan ole ainoa poika joka on barbeilla lapsena leikkinyt. Leikit on ehkä olleet hieman erilaisia, joten leffakaan ei todellakaan jätä ketään kylmäksi, kyllä, minä olen yksi niitä jotka ovat leikanneet barbielta hiukset!! Hitto että tuli hienot fiilikset, samalla kuin monet aikuiset tuntuivat tasaisin väliajoin naureskelevan omille muistoilleen, minäkin sain selkeästi jotain.

Barbiet vuosikymmenten ilmiönä ovat ehkä juuri tätä, ne ovat kaikkea kaikille. Mikään ilmiö ei kestä ikuisesti, jos sillä ei ole yhteiskunnallista vaikutusta ja yhteyttä, Barbeilla sitä todellakin on ollut. Barbie on edustanut tietynlaista naiskuvaa, jota jokainen on sitten saanut muokata omaan elämänkuvaansa sopivaksi. Barbie on on ollut ihmisille elämän peili, jolla on voinut olla juuri sitä mitä haluaa, aidosti tai unelmissa. Leffakaan ei jätä ketään kylmäksi eikä huomioimatta. Leffa ottaa todella vahvasti kantaa yhteiskuntaan ja sen luomiin ilmiöihin ja kaavoihin. Leffa hämmentää ja tekee sitä aivan tarkoituksella. On oikeasti aika rankkaa myöntää, että tajutakseen kaiken viestin tämän leffan taustalla, on tämä leffa pakko vielä katsoa joskus uudestaan. Ensimmäiseksi kerraksi kuitenkin suosittelen leffaan menemistä, vaikka leffa ei olekaan itselle sellaista normaalia leffateatteri materiaalia, niin monelle se varmasti on. Tämä leffa kannattaa katsoa.