Teen taas pienen ja harvinaisen poikkeuksen ja poikkean hieman tämän blogin punaisesta langasta, eli kirjoitan aina kun katson säännöstä. Leffoja ei yksinkertaisesti ole tullut nyt katsottua ja siihen on tavallaan taas syynsä. Kun muutama viikko sitten myin toisen SVS:n pois huoneesta, tuli sisääni tietynlainen tyhjyys. Yksi aikakausi oli päättynyt, ja huoneessa ei ollut enää yhtään puhtaasti kaupallista kaiutinta, vaan nyt vihdoin kaikki huoneessa olevat kaiuttimet ovat DIY periaatteella tehty, vaikkakin Atmoksina jatkavat edelleen samat Revelit, joskin kyseessä on vain kattoon upotettavat elementit, eli nekin voidaan hyvin tässä tapauksessa laskea DIY kaiuttimiksi, enhän minä elementtejä ole itse muihinkaan kaiuttimiin tehnyt.
SVS:s toimi pitkään huoneessa vielä kolmantena pyöränä huoneen takaosassa, mutta vaikka kaksi Full Marty tuo äänen painetta aivan varmasti huoneeseen riittävästi, niin siitäkin huolimatta jotain tuntui puuttuvan. Onhan se siis ollut koko ajan päivän selvää, että siinä vaiheessa kun SVS menee kaupan jotain uutta pitää rakentaa, mutta aivan varma en ollut siitä, että mitä. Ja koska huoneen säädöt menivät kaikki uusiksi SVS:n poistuttua, niin nyt ei ole tässä vaiheessa jaksanut alkaa mitään säätöjä tekemään, niin eipä ole kyllä jaksanut sitten yhtään leffaakaan katsoa. Toisaalta eihän sitä kyllä olisi mitenkään ehtinytkään, kun jokainen hetki mitä on vapaata ollut on mennyt rakenteluun. Tässä sitten siitä.
Ensimmäinen vaihe oli jäälleen takaseinän, kahden sivun ja pohjan yhteenliittämistä. Ehkä viime kerrasta oli jotain opittu, sillä tämä vaihe meni aika sujuvasti ilman virheitä paikalleen. Ainoa, mitä näin jälkikäteen voisi vielä parantaa on se, että hyllystä pitäisi ehdottomasti löytyä pari yli 122cm puristinta, jos full martyjä alkaa tekemään. Isoja puristimia on nyt jo monta, mutta valitettavasti kaikki aavistuksen tuota lyhyempiä. Pohjan saaminen puristuksiin oli siis aika haaste, joka ruuveilla lopulta saatiin taklattua. Ei paras vaihtoehto etenkin suhteellisen pehmeään vaneriin, mutta pohjaan ei sinällään rumat ruuvit haittaa.
Tuon ekan vaiheen jälkeen kaikki alkaa sitten helpottua huomattavasti. Okei, toinen mille olisi käyttöä olisi todella syvälle ylettyvät puristimet, mutta toisaalta pari 25kg levypainoa auttaa asiaa kummasti. Eli näiden porttien välitukien liimaminen ja puristaminen onnistuu kun laittaa vaan riittävästi painoa päälle, ja toki laatikon sisällä voi myös käyttää ruuveja. Tässä kuvassa sitten näkyy nuo laatikon sisään jäävät portit, joita luonnollisesti valmiissa rakennelmassa ei nää.
Toinen erittäin haastava vaihe on sitten näiden tukien saaminen paikalleen. Ne on sahalla sahattu millilleen sopiviksi, joten sinällään homman pitäisi hoitua hyvinkin helposti. Haastetta tuo kuitenkin hyvin pieni tila jossa työskennellä, eli samalla kun nuo pitäisi saada kiinni toisiinsa, pitäisi ne saada myös kunnolla puristettua seiniin. Ruuveja kun ei halua ulkopuolelle laittaa, tuottaa se erittäin paljon haasteita. Lisäksi kun tosiaan ei löydy sellaisia puristimia, jolla puristuksen saisi juuri oikeaan kohtaan. Lopulta tälläkin kertaa tuet ovat lopulta paikoillaan, eikä oikeastaan voi kuin toivoa, että ne pysyvät kotelon paineen työntäessä ulospäin paikallaan, siisäänpäin tuo kotelo ei kyllä hengitä. Jännä kuitenkin, kuinka paljon vielä 21mm:kin vaneri vielä liikkuu.
Työkalu, jolle Martyjä tehdessä onkin sitten paljon enemmän kuin paljon käyttöä on yläjyrsin. Ensin tehdään kuvassa näkyvä tukirengas elementille, sen jälkeen tehdään isoreikä etulevyyn, ja lopulta vielä viimeiseen etulevyyn tehdään reikä elementille ja avataan porttien reijät. On jännä ajatella, miten näitä on joskus vielä tehty pistosahalla, kun yläjyrsimellä tuo homma vaan menee niin paljon sujuvammin siistimmin, puhumattakaan lopputuloksesta. Tosin, pitää sanoa, että yksi terä meni taas tuossa paksussa levyssä rikki, joka aiheutti yhteen porttiin pieniä kauneusvirheitä. Eipä niistä kuitenkaan mitään lopullista vauriota tullut, eli jos asiasta ei tiedä, niin tuskin sitä kukaan edes huomaa. Lopuksi sitten vielä kun laatikko on kasassa niin jyrsitaan kaikki reunat taisisiksi ja pyöristetään. Pyöristyksen määrä on toki sitten jokaisen oma asia, itse en ihan hirveästi pyöristä, mutta hieman siistimmäksi kuitenkin. Käsittääkseni myös äänen kannalta noiden porttien suiden pyöristäminen on tärkeää, jotta ääni pääsee sujuvasti liikkumaan.
Tässä kuvassa sitten näkyy nuo tukirenkaat ja sisään tulevaa eristettä. Eli tarkoituksena on, että ääni ei ihan holtittomasti poukkoile kotelossa, vaan pehmentää koteloa hieman. Nämä eristeet on hankittu Biltemasta ja ovat samaa tuttua materiaalia, jota olen käyttänyt jo ensimmäisten martyjen ja Elusivien kanssa.
Kun käytössä ei ollut tarpeeksi pitkiä puristimia, niin välillä joutuu käyttämään myös mielikuvitusta. Tällä tavalla kotelon kansi saatiin puristettua kattoa vasten kiinni. Lidln työvälineet toimii tässäkin loistavasti. Jos en siis ole aikaisemmin kertonut, niin verstaalta löytyy käytännössä aivan kaikki Lidln myyvät työkalut, olen vaan ne todennut hinta-laatusuhteeltaan aivan ylivertaisiksi.
Viimeiseksi sitten vielä etulevy paikalleen, ja kaikki puristimet mitä löytyy puristamaan.
Sen maailman tylsimmän homman, eli hionnan ja viimeistelyn jälkeen päästään sitten maalaamaan. En tajua miksi vasta nyt, mutta tein sitten noiden laatikoiden alle jämäpaloista pyörillä pyörivät alustat, niin että laatikoita voi kääntää ja maalamisen suorittaa yhdessä paikassa. Aika nerokasta vaikka itse sanonkin. Joo, eihän tämä mikään uusi keksintö ole, mutta en tajua miksi minä en ole sitä aikasemmin tehnyt. Helpotti hommaa todella paljon, ja ennen kaikea sai parempaa laatua kun koko ajan näki mitä maalasi. Maalina olen kaikissa kaiuttimissani käyttänyt Claes Ohlssonin kalustemaalia, jonka olen todennut todella hyväksi ja väriltään juuri sellaiseksi kun olen halunnut. Väri kaikissa kaiuttimissa on ollut tuo Black Elegance.
Siinä sitten taas kaksi valmista laatikkoa, vain elementit puuttuu. Elementit tuli tälläkin kertaa tilattua Suomesta, tosin hinta tällä kertaa jonkin verran kallimpi kuin viimeksi, ja toimituskin tuntuu hieman nyt kestävän. Laatikot pitäisi olla perillä maanantaina. Hinnasta pitää mainita vielä sen verran, että: Viime ensimmäisten vahvistin maksoi 660, tämä jonka ehdin Verkkokaupasta tilata ennen hinnannousua 430. Ensimmäisten elementit maksoivat 820, nyt 950. Lisäksi siis tarvitaan kasa vaneria, joka viimeksi maksoi sahattuna mittoihin 350 euroa, nyt 290. Eli lopultahan nämä kai sitten tulivat hieman halvemmaksi kuin ensimmäiset kaksi.
Tuossa kuvassa laatikot ovat sitten sovituksessa, ja kyllähän ne nyt vaan näyttävät aivan törkeän isoilta. Tuo oikean puoleinen toki hukkuu tuonne kulmaan ihan kivasti, mutta tuo toinen takan tasolla on aivan hirveän näköinen, kyllä ”pieni” SVS vaan oli siinä mielessä paljon parempi. Mutta mutta..
Koska tuo ei näytä tuossa lattialla yhtään sen paremmalta, vie tilan levyhyllyltä ja laitteilta, niin mitäs jos hankkiutuisi eroon tuosta täysin turhasta tasosta? Takastahan ei pääse oikein millään eroon tai kaatuu koko talo, joten mitä jos purkaisi vaan pelkän tason. Ja muuten, kyllähän tuo takkakin olisi tuossa ihan kiva, jos vaan ei olisi avotakka. Eli jos tuohon joku päivä laittaisi takkasydämen niin tuohon voisi olla ihan kiva ja hyödyllinen. Mutta, sitten vaan tuumasta toimeen.
.. Ja näin, takan lisäosa on poissa, ja seinä enää siistimistä vaille valmis. Toki, nyt sitten herää kysymys, että millä tuon saa siistiksi (toki jää kokonaan subbarin taakse), mutta pitäisikö tuo koko seinä maalata sitten samalla mustaksi? To be continued..
Leffafriikki 