Ja niinhän siinä sitten lopulta kävi, että SVS löysi lopulta pitkän odottelun jälkeen uuden kodin, ja varmasti myös hyvän sellaisen. Hinta oli jonkin verran alempi kuin ehkä toivoin, mutta ottaen huomioon kahden myydyn SVS:n yhteishinnan niin voin olla varsin tyytyväinen. Ilmaiseksi ei tarvinnut myydä, mutta ostaja sai varmasti itselleen huippu subbarin halvemmalla kuin olisi mistään muualta saanut, ehkä ikinä. Sinällään minua ei millään tapaa yllätä, että ostaja on ollut enemmän kuin tyytyväinen hankintaansa ensi testailusta lähtien, mutta kivahan se on jälkeenpäin saada kommentteja, joissa ostaja on ollut aivan fiiliksissä ostoksesta ja kertonut, että ei ole hetkeäkään katunut ja kiitos kun sait mut ostamaan juuri tämän. Leffat ovat heränneet eloon ja kuinka nyt vihdoin on saanut sellaista bassoa kuin on haaveillut. SVS oli minulle juuri kaikkea tuota samaa. Ensimmäisen kerran todella tunsin mitä kunnon basso on, ja jokainen leffahetki SVS:ien kanssa oli yhtä juhlaa. Kuten moneen kertaan ääneenkin sanonut, noista ei ollut pienintäkään syytä päästä eroon, ainoa syy myyntiin oli vain ja ainoastaan se, että nyt mennään seuraava askel eteenpäin, ja kaikki tehdään itse. Sikäli muuten nyt aika mielenkiintoinen tilanne, että huoneessa ei ole enää yhtään kaupallista kaiutinta, vaan kaikki on itse rakennettuja.

Ja koska kyse on hulluudesta, niin eihän tämä tarina sitten tietenkään tähän päädy. Jokainen varmasti ymmärtää, että nyt kun SVS:s on ollut kolmantena pyöränä kahden Full Martyn kanssa, niin eihän tuota huoneen takaosaa voi millään tyhjäksi jättää, sehän olisi selkeästi iso askel taaksepäin. Jokainen asiaa tunteva varmasti myös ymmärtää, että kaksi Full Martyä ei voi millään riittää 25 neliön huoneeseen, (sarkasmivaroitus), joten täytyyhän sinne nyt yksi lisää tehdä. Ainiin, ja kun hyllyssä on jo vahvistin johon saa kiinni kaksi, ja levyjen leikkaussuunnitelmakin on tehty niin, että levyjen tilaus kannattaa tehdä kahdelle kerralla, niin eiköhän tuonne huoneeseen nyt jotenkin saa vielä kaksi mahtumaan. Jep, eli huoneeseen on siis tulossa kaksi 60x60x120 kokoista 18′ elementillä varustettua kaappia lisää. Enää oikeastaan puuttuu elementit, eli levyt on jo tilattu ja pitäisi tulla viimeistään huomenna, joten ei kai tässä kovinkaan kauaa tarvitse odotella, että ne saa valmiiksi. En jaksa huonetta edes kalibroida tässä välissä, mennään nyt näillä asetuksilla siihen asti.

Tämä ei nyt siis sinällään ole mikään hetken mielijohde, eli kaiken aikaa on ollut tiedossa, että jotain tuon SVS:n tilanne pitää saada kun aika koittaa, mutta mitä, on ollut se kysymys. Mietin pitkään kahta 15 tuuumaista, sen jälkeen mietin, että olisin takan luukkuun tehnyt jonkin customoidun mallin martyistä, mutta lopulta kaikki tuntui niin pirun vaikealta, että helpointa oli vaan tehdä samoilla ohjeilla kaksi samanlaista lisää, etenkin kun sahauslistan voi vaan suoraan tyrkätä sahalle, ja kaikista asioista ja toimivuudesta voi olla varma. Lisäksi ei varmasti ole mitään haittaa siitä, että kaikki neljä subbaria ovat jatkossa täysin identtisiä. Ja jotta kenellekään ei nyt jää epäselvää, niin eihän tässä nyt sinällään mitään tarvetta uusille subbareille ole, mutta fakta kuitenkin on se, että kun takana on yksi subbari, se tasaa painetta paremmin ja koko huoneeseen saa paremman vasteen. Sama neljännen kanssa, äänenpainetta ei varsinaisesti tässä nyt haeta, neljäs nyt vaan tulee tässä käytännössä elementin hinnalla, niin onhan se järkevää tehdä, ja kyllä sen tuonne huoneeseen saa hyvin mahtumaan, ihan vaan pienilläkin muutoksilla. Kolmashan nyt menee suoraan SVS:n paikalle. Eli sellaista projektia olisi tulossa blogiin taas seuraavaksi.

Huoneessa tapahtuu tällä hetkellä myös muuta, tai ei oikeastaan varsinaisesti huoneessa, mutta harrastuksessa ylipäätään. Eilen posti toi vihdoin kahdeksan kappaletta 8 teran käytettyjä kovalevyjä, joilla on nyt tarkoitus täyttää tuo hankkimani kymmenen bayn NAS:si. Päätin rakentaa siihen kahdeksasta levystä noin 50 teran RAID 5 järjestelmän leffoille, ja lisäksi sitten jää käyttöön kaksi kahden teran levyä muuhun käyttöön ja myöhemmin ehkä laajennukseen. Levyt on nyt koneessa ja kone luo tällä hetkellä raidia, joka muuten kestää ihan sika kauan. Johtuuko sitten NAS-aseman hitaudesta, vain onko se aina näin, sitä en osaa sanoa. Joka tapauksessa kun tuo on tehty, voi alkaa selvitellä levyjen rippausta, ja miten ne sitten saa tuonne levylle ja sieltä eteenpäin ruudulle. Myös käyttöjärjestelmä on mietinnässä ja kovasti nyt olen päätymässä sellaiseen kuin JellyFin, perinteisen Plexin sijasta. Miksi, en oikein osaa vielä sanoa, mutta tuo kuulostaa toimivimmalta ratkaisulta minulle, vaikka vaatiikin taas paljon opettelua.

Ja mitä tulee levyihin, niin niitä ei sattuneista syistä ole tullut viimeaikoina pahemmin osteltua, Ensinnäkin rahat on mennyt nyt aivan toisiin juttuihin kuten tästäkin tekstistä hyvin selviää, ja toisaalta eipä kyllä ole mitään ostettavaakaan ollut. No, tähänkin tuli sitten kerralla kunnon poikkeus, kun löysin sattumalta torista peräti 58 UHD-levyn kokoelman parilla sadalla. Eli levyn hinnaksi tulee alle 4 euroa, mikä on sitten jo todella halpa. Näitä levyjä nyt odottelen ensiviikolla postista saapuvaksi, toivottavasti saapuu. Levyistä sen verran, että katsoin, että noin puolet varmaankin on sellaisia mitä itseltä ei hyllystä löydy ja osa jopa sellaisia, jotka sieltä toivon löytäväni, mutta osa sitten on toisia kopioita, jotka menevät varmasti myyntiin. Näissä pitäisi olla kaikissa vielä muovitkin päällä, joten eiköhän niistä saa sen verran rahaa, että saa koko tämän hankinnan niillä rahoitettua. Aika näyttää.

Ja lopuksi vielä pari sanaa itse leffasta, eli leffa nimeltä Outpost tuli katsottua, ja tämän leffan tarkoitus oli nimenomaan olla viimeinen leffa SVS:n kunniaksi. Leffan aikana tuli nautittua Ultran tahdeista viimeiseen kertaa ja samalla tuli kyllä myös hieman jo testailtua, miltä se huone kuulostaa ilman. Kyllähän äänet ovat eri luokkaa SVS:n kanssa, johtuen asetuksista, kalibroinnista, jne jne, mutta hyvältä se kuulosti ilmankin, Vaatii kuitenkin ehdottomasti subbarin myös taakse, edestä kun niitä ei enää siirrellä mihinkään. Outpostin kanssa noita ääniä pääsi testailemaan ihan huolella, eli äänien puolesta erittäin hyvä leffa. Laukaukset todellakin kimpoilivat huoneessa ympäriinsä paremmin kuin koskaan, iso osa tästä tietysti uusille surroundeille, jotka ovat todellakin loistavat. Leffa itsessään oli varsin hyvä, mutta saksalaisversiona tekstien puutteesta iso miinus. Sotaleffoja on vaan vaikea katsoa ilman, niin paljon erityssanastoa, ja kun muutenkin välillä vaikea kuulla mitä puhutaan. Juoni perustui tositapahtumiin, mikä oli taas pitkästä aikaa kiva juttu, mutta ei missään tapauksessa mikään paras leffa ollut tässäkään mielessä. Kivaa viihdettä, ilman mitään varsinaista suurta juonta tai tarinaa, lähinnä vain yksittäinen sotatarina.

Interstellar tuli lopulta pitkän odotuksen jälkeen katsottua viime viikon lopulla. Olen leffan joskus jossain nähnyt, en muista kyllä yhtään, että missä ja millä formaatilla, mutta todella pitkään se on ollut hankinnassa UHD-levynä. On kuitenkin ollut kovin vaikea leffa saada hankittua, mutta lopulta se Saksasta löytyi sellaiseen hintaan, että se mukaan tarttui. Leffahan on Christopher Nolanin tuotantoa ja se mikä siitä tekee erityisen mielenkiintoisen on tietysti Hans Zimmerin tuottamat musiikit.

Viimepäivinä on tullut paljon rakenneltua myös tuota HTPC:tä ja tässäkin leffassa tuli nyt paljon arvioitua tuota MadVR:n toimintaa ja pakko vaan todeta, että en kyllä viellä ole aivan vakuuttunut. Säädöissä on edelleen aivan liian paljon opeteltavaa, ja kun jotenkin tuntuu, että kaikki pitää mennä kantapään kautta, niin pitkä matka on sen kanssa vielä edessä. Olisihan se kiva, jos olisi joku, joka kävisi laittamassa kaikki säädöt kerralla kohdalleen, mutta eipä se kai tässä nyt ole ideana, vaan nimenomaan opetella itse uutta. Joka tapauksessa tuon koneen on vaan aivan pakko alkaa jossain vaiheessa tekemään ihmeitä, eihän tuosta laitteesta muuten kukaan maksaisi kaupallisena versiona kuuttatoistatuhatta. Teknisesti kaikki kuitenkin alkaa toimia, kyse on enää lähinnä vain asetuksista, eli rautatasolla kaikki on kunnossa.

Seuraava steppi tässä HTPC jutussa tosin on vielä saada tuo levyjen rippauspuoli haltuun. Yhtään levyä en ole vielä ripannut ja siihen on selkeä syy. Eli hankin tosiaan kymmenpaikkaisen NAS-aseman Facwebookista ja sen tarkoituksena on nyt sitten jatkossa vastata kaiken median säilytyksestä. Asemassa on kapasitettia huikeaan 180 teran säilytykseen, mutta nyt siihen on tulossa kymmenen 8tb levyä, tarkoittaen, että RAID5 modessa tilaa tulee noin 70 teraa. Sillä taitaa kyllä hetken aikaa pärjätä. No, levyt valitettavasti sitten jäivät Postin lakon jalkoihin, joten levyt onvat tällä hetkellä varastoituna postin toimesta jossainpäin eteläsuomea, ja saapunevat sitten jossain vaiheessa. Sen jälkeen sitten asentelemaan niitä.

Sitten takaisin Interstellariin.. Eli leffa oli sinällään kyllä jo tuttu, mutta olihan se ihan hyvä katsoa uudelleen, ei se sillä tavalla ollut enää muistissa. Aika hyvä leffa, ei missään tapauksessa mikään suurin suosikkini, mutta ihan varmasti katsomisen arvoinen. Leffan äänet ovat luokkaa ihan ok, mutta musiikki score on sitten aivan täyttä timanttia. Subbarit saavat leffassa ajoittaa ihan kunnon treenit, mutta kyllähän tuo Zimmerin musiikki kantaa tätä leffaa harteillaan ihan alusta loppuun asti. Jos halutaan katsoa leffaa, joka antaa kuvaa siitä mitä leffan musiikit voivat parhaillaan olla, niin kyllähän tässä yksi hyvä demo-leffa siihen varmasti on. Muuten leffa oli hyvinkin Nolan-mainen, eli liikutaan monella eri tasolla ja kokonaisuuden ymmärtäminen tarvitsee useamman katselukerran. Hyvin tämä leffa kuitenkin aukeni, ja ihan kiva leffailta tästäkin saatiin.

Noniin, nyt aletaan oikeasti lähestyä pikku hiljaa sitä hetkeä, että voi oikeasti taas vaan mennä leffaahuoneeseen, painaa nappia ja alkaa ihan vaan nauttia leffoista. Viimeinen viikko on vielä painettu siinä määrin hommia, että HTPC:n kanssa on lähetelty jäähdyttimiä edes takaisin, ja vihdoinkin nyt ollaan saatu toimiva ja koteloon mahtuva kokoonpano kasaan. Suurin ongelma nyt siis on ollut saada riittävän laadukas ja kooltaan sopiva jäähdytin tuolle aika tehokkaalle Ryzen 7 5800x3d prossulle. Ensin Datatronic myi sellaisen, joka ei tehojen puolesta siihen sopinut, eikä paketissa tullut edes sopivia asennusosia, sen jälkeen tilasin toisen Jimmssiltä, joka sitten vastaavasti oli todella iso ja laadukas, mutta sen jälkeen optinen asema taas ei enää mahtunut sinään. Sitten tilattiin vielä neljäs jäähy tähän projektiin ja se sitten viimein oli sopivan kokoinen (tiukille meni senkin kanssa) että riittävän tehokas.

No mutta nyt se on sitten vihdoin raudan osalta kasassa, ja edessä enää vain se aivan loputon suo ja testailu asetusten kanssa. Asetuksia on kohtuullisen paljon, eikä mikään oikein ole itsestään selvyys vaan niitä pitää vaan kokeilla ja opetella. Joka tapauksessa ollaan nyt siinä pisteessä, että käytännössä kaiken materiaan voi syöttää tuon HTPC:n kautta ja sitä kautta siis kaiken ruudulle tulevan kuvan voi käsitellä MadVR:n läpi. Aika siistiä sanoisinko, vaikka mitään ihan wow fiilistä ei vielä laitteesta olekaan tullut. Yksi asia joka myös vaatii vielä hieman säätöä on äänet, Arcam pystyy vain 200ms viiveeseen, joka on juuri ja juuri riittävä, sillä kun ääni menee lähteestä suoraan prosessoriin ja kuva kiertää prosessoinnin kautta, tulee kuva ruudulle hieman viiveellä ja siksi ääni pitää säätää vielä kohdilleen. Nyt äänet ovat ihan ok, mutta en tiedä saisiko vielä paremmaksi kun säätövara on käytetty. Ei kuitenkaan mitään mihin kukaan asiasta tietämätön voisi puuttua, itse tietysti kun asian tietää niin osaa katsoa aika tarkasti.

Ensi testailuun sitten ei tarvinnut tällä kertaa kovinkaan kauaa etsiä materiaalia, sillä Disney Plussaan oli ilokseni saapunut uusi Black Panther Wakanda Forever leffa. Pitkään piti miettiä että olenko tuon nyt leffassa nähnyt vai en, mutta enpä sitten ollut. Nyt siis itselle ensi esitys ja samalla hieman MadVR säätelyä. Alkuun tuntui, että koko ruutu oli todella samea ja paljon erilaisia asetuksia tuli kokeiltua. Itse asiassa vasta leffan loputtua tajusin yhden pienen virheen asetuksissa, jonka jälkeen ruutu vasta alkoi näyttämään hyvältä. Eli lähes koko leffa tuli katsoa aika huonolla laadulla, mutta sellaista se on, koko ajan opitaan. Sinällään ihan hienojakin hetkiä kyllä tuli koettua. On ollut todella tuskaista nyt kun uusitun huoneen scriini on ollut scope-muotoa, niin uusissa leffoissa jossa on ollut Imax pätkiä. ruutu on pitänyt ensin zoomata todella isoksi, jotta koko ruudun saa näkymään, ja sen jälkeen Imax kohdissa kuva on mennyt ruudulta pahasti yli ja ali. Tuohon ei oikein ole ollut mitään ratkaisua, mutta nyt sekin asia toimi jo todella hyvin, eli nyt kuva on täysin leveää, mutta Imax kuvat mahtuu ruudulle. Tuosta kiitos nyt kyllä kuuluu enemmänkin tuolle loistavalle Anaformiselle linssille kuin MadVR:lle, mutta kun MadVR:ään löytyy vielä asetus, joka pitää kuvan koko ajan myös saman korkuisena, on lopputulos loistava! Joka tapauksessa jo nyt ollaan todella todella pitkällä ja tuo linssi oli kyllä todellinen löytö.

Kuten nyt jo kaikille on varmasti selvää, leffa itsessään jäi nyt hieman testailujen alle, mutta siitäkin huolimatta itse leffastakin jäi todella hyvä maku. Tykkäsin, tykkäsin itseasiassa jopa yllättävän paljon. Ensimmäinen osa taitaa olla itse asiassa ensimmäinen leffa joka tuli katsottua kun aikoinaan hankin tuon Panasonicin, ja siihen nähden ekan leffan tapahtumatkaan eivät ihan kovin tuoreessa muistissa olleet. Siltikin leffa vaikutti tuoreelta, mutta hyvältä jatkolta. Harmi, että Bosemania ei leffaan enää ollut käytettävissä, mutta upea kunnioitus miehen uralle ja myös kunnioitettavasti tehty jatko osa tästä oli saatu. Letitia Wright oli leffassa todella vakuuttava ja kantoi rooliaan ja leffaa todella vakuuttavasti alusta loppuun. Äänien osalta ei ihan hirveästi nyt jäänyt kerrottavaa, kiva, mutta keskittyminen nyt enemmän kuvassa kuin äänissä. Ehkä tämän voisi katsoa vielä joku päivä levyltä uudelleenkin, etenkin kun lähes kolme tuntia meni kuin siivillä.