Jälleen kerran yksi niistä leffoista, tai paremminkin leffasaagoista, jota on levyhyllyyn tullut odotettua kuin sitä kuuluisaa kuuta nousevaa. Jep, Batmanit on todellakin tullut nähtyä ennenkin, mutta tätä ennen nämä löytyivät vain Itunesta ostettuina 4k versioina, mutta jokaisena päivänä sitä on vaan odottanut tilaisuutta tämä setti jostain kokonaisuudessaan hankkia myös levyllä. Syitä yksinkertaisesti noin kaksi, äärettömän hyvä leffasaaga, jonka voi hyvin katsoa useampaankin kertaan, ja äänien osalta leffat ovat tietysti pelkkää priimaa.

Jostain syystä ylipäätään tuntuu, että järjestään Christofer Nolaniin kaikki leffat ovat sellaisia, joita voi katsoa aina uudelleen ja uudelleen. En välttämättä väitä, että olen maailman suurin Nolan fani, mutta kyllähän mä näistä leffoista vaan tunnun aina enemmän ja enemmän huomaavani tykkäävän. Eikä nämä Batmanit selvästikkään tee tässä poikkeusta. Tämäkin ensimmäinen osa on tullut nähtyä ja suurin piirtein tietää mitä tuleman pitää, mutta silti leffoista löytää aina vaan uusia ja uusia puolia. Tänään koko leffan ajan tuli vain ajateltua, että koskahan sitä ehtii katsomaan seuraavan, sillä tuo toinen osa Jokerin kanssa on näistä ehkä selkeästi kuitenkin se paras.

Ja kyllähän se tärkein eli äänet oli todellakin sen päivittämisen arvoinen juttu. Kuten aina pitää itkeä siitä, että Nolan ei tuo leffojen ääniä atmos-aikaan, mutta kyllähän nämä selkeästi on parasta 5.1 materiaalia mitä alalta löytyy. Jälleen kerran UHD-levyn voima tulee loistavasti esille ja leffan ensimmäisestä hetkestä viimeiseen on suuren suuri nautinto leffaa katsoa. Äänet ovat hyvin tarkkoja, puhe selkeää ja dynamiikkaa ei puutu mistään. Sen kaiken lisäksi kun äänet tukevat leffaa täydellisesti, niin ei tästä äänet paljon paremmaksi mene, ellei Nolan sitten jossain vaiheessa taivu Atmos-aikaan.

Se olisi sitten vappu, ja tästä vapusta on tulossa sellainen, että kerkeää myös katsomaan leffoja, vaikka ihan niin paljon kuin haluaa. Ja hyvä niin, sillä leffojen katselu on viime aikoina jäänyt kiireiden vuoksi vähän vähemmälle, mutta kun sinne on ehtinyt, niin kyllä se sitten onkin taas ollut mukavaa. Jotenkin tuntuu aina että laitteetkin kuulostavat sitä paremmalta, mitä harvemmin huonessa käy. Jotenkin korva kuitenkin tottuu jos jatkuvasti katselee ja se taas saa aikaan sitä ikuista päivittämisajatusta. Eilen illalla tuli jälleen huoneeseen suunnattua, ja vaihteeksi sellainen myöhäisilta, jolloin leffaa pystyi katsomaan myös ihan kunnon äänillä. Leffan valinta tällä kertaa ei sinällään ollut kovin vaikea, mutta muutama selkeä kriteeri siihen oli. Hirveän pitkää leffaa ei jaksanut katsoa, striimauspalvelut tuli selattua ensin, mutta lopulta katsottavaa löytyi sitten korkeasta pinosta uusia 4k leffoja.

Ja hyvä leffa sitä tällä kertaa sitten löytyikin. En oikein ollut varma mikä tämä leffa oli kun sitä tilasin CDON:ista viime viikolla, mutta jotenkin se kuitenkin vaikutti mielenkiintoiselta, vaikka siitä en ollut ennen mitään kuullutkaan. Uusi leffa kuitenkin ja varsin mielenkiintoiset näyttelijät. Ensinnäkin Gerald Butler oli oli leffassa loistava samoin kuin Frank Grillo. Myöskään ei sovi vähätellä Alexis Louderin esitystä nuorena polisiina, joka pistää rikollisen kuin rikollisen sujuvasti nippuun. Siitäkin huolimatta koko shown kuitenkin varasti aivan suvereenisti Toby Huss aivan jäätävällä suorituksella Anthony ”Tony” Lambina. Lamb ilmeistyi leffaan kuin tyhjästä, mutta sen jälkeen otti koko elokuvan haltuunsa roolilla, joka oli uskottavuudessaan omaa luokkaansa, silti ollen erityisen hauska ja miellyttävä. Erilainen, mutta mahtava rooli joka sai hymyilemään joka sekunnin.

Leffa hymyilytti muutenkin eikä vähiten sen äänien vuoksi. En tiedä miltä leffan äänet olisivat striimattuna kuulostaneet, mutta kyllähän ne tässä nyt taas kuulostivat aivan loistavilta. Äänien pannus oli erityisen hyvää ja muutenkin äänet tukivat taas leffaa enemmän kuin hyvin. Yhdessä vaiheessa kun jokin hälytyssummeri soi, joutui oikeasti miettimään että mistä hitosta tuo ääni tulee, niin aidosti se tuli ”jostain takaa”. Muutenkin oltiin sitten kellarissa tai sisällä, äänet oli muodostettu erityisen hyvin tilaan sopivaksi ja sai vaikuttamaan että olisi aidosti itse sisällä poliisiasemalla. Ja kaiken tämän sanottua, mitää vielä todeta, että äänethän sitten olivat muuten ihan vaan 5.1, eli parhaat 5.1 pitkään aikaan, tai koskaan, jos otetaan Christofer Nolanin leffat pois laskuista. Ehdottomasti loistava hankinta UHD-hyllyyn!

Vaihteeksi koneeseen aitoa 4k-materiaalia ja jonkin aikaa sitten hankittu Nobody. Leffa joka on kiinnostanut jonkin verran, mutta herättänyt myös kyllä jonkin verran ristiriitaisia ajatuksia jostain syystä. Mikä tämä leffa sitten lopulta oli? Sanotaanko näin että aika hyvä sekoitus John Wickiä, Yksinkotona-leffoja ja no montaa muutakin leffaa.

Nobody oli mukava puolentoista tunnin leffa ja ihan kyllä hyvää viihdettä. Tämä ei ihan John Wickin tasolle yltänyt, mutta varsin hyvä leffa kuitenkin. Se mikä ehkä tässä eniten yhdisti John Wickiin oli se, että molemmat leffat ovat varsin laadukkaita tekeleitä, ja tässä Nobodyssä etenkin oli erittäin laadukasta kuvausta ja leikkausta. Tälläisissä lyhyissä toimintaleffoissa tempo on usein varsin kiivasta, mutta hyvällä leikkauksella sitä saadaan vielä tehostettua ja siinä suhteessa tämä leffa toimi erittäin hyvin. Tässä oli jotain hyvin PT Vatasen videoistakin tuttua tyyliä, kertooko se lukijoilleni sitten mitään niin sitä en tiedä.

Toinen mikä oli taas todella hienoa pitkästä aikaa oli mahtavat äänet, eikä siis sen vuoksi, että jatkuvasti tapeltiin ja ammuttiin, vaan ihan muista syistä. Leffassa oli tilat ja leffan tapahtumat otettu erityisen hyvin huomioon ja Atmosta käytettiin taas todella mallikkaasti hyväksi. Ja olipa leffassa myös yksi ihan todellinen kohokohta. Jos nimittäin haluat testata tai näyttää jollekin miten äänen pannaus edestä ympäri koko huoneen tapahtuu, niin kohdassa 11.45 on täydellinen esimerkki siitä. Olin muuten enemmän kuin innoissani tästä ja kohtaus piti katsoa pariinkin kertaan uudelleen.

Kokonaisuutena siis varsin kiva leffa ja leffailta kaiken kaikkinaan. Onneksi nyt näitä uhd leffoja on paljon pinossa ja tulossa niin laadukas katsottava ei lopu hetkeen kesken! Jep, ja huomenna tulee taas lisää pinoon täydennystä kun uusin CDON paketti saapuu!

Kyllä nyt pitää sen verran kiirettä elämässä, että tämä leffojen katselu on jäänyt aivan täysin taka-alalle. Nooh, oli kyllä kivaa käydä vähän lomailemassa lapissa pääsiäisenä ja muutenkin kaikkea kivaa on arkeen mahtunut. Sitten kun se paikka tuli niin kyllähän tuonne leffahuoneen uumeniinkin oli todella kiva taas suunnata. Pohjustetaan tämän päivän leffavalintaa vielä se verran, että CDON:issa oli taas hieman tarjouksia, ja sieltä mukaan tarttui muutama erittäin mielenkiintoinen leffa, joista lisää myöhemmin. Mutta yksi leffa, joka listalla oli loppuun asti, mutta tippui sitten viime metreillä pois oli tämä House of Gucci. Suurin syy tähän oli, että edelleen pyrin fyysisinä levyinä hankkimaan lähinnä leffoja, joissa oletettavasti on hyvät äänet, muita voi sitten katsella näin striimatenkin.

House of Gucci tuli siis striimattua, ja vaihteeksi taas vuorossa oli tällä kertaa Itunes store ja sieltä leffa tuli vuokrattua viiden euron hintaan. Kuten aikaisemminkin on tullut kerrottua, niin Itunes storen leffoissa on kyllä erittäin laadukkaat äänet, mutta tässä leffassa sitä ei tarvinnut kyllä pahemmin testata. Leffassa ei varsinaisesti ollut äänien osalta yhtään mitään, ei edes mitään kunnollisia tilaääniä vaan leffa oli suurimmaksi osaksi vain dialogia.

Mutta miten sitten se itse leffa. House of Guccihan on siis ainakin kevyesti tositarinaan perustuva tarina yhdestä muodin suurimmista nimistä, mutta itselleni tarina ei sen paremmin ollut tuttu, vaikka Gucci tietysti merkkinä, johon itsellä ei ole ikinä ollut rahaa. Sinällään tarinassa ei ollut mitään uutta, näitä valtataisteluja eteenkin perheyrityksissä on kautta aikain ollut varmasti paljonkin, mutta se mikä ehkä hieman sitten lopulta yllätti oli tieto siitä, että Guccin perheellä ei ole enää mitään tekemistä yrityksen kanssa. Kun asiat tarpeeksi sössii niin voi tosiaan menettää aivan kaiken.

Leffa muuten oli erittäin mielenkiintoinen ja vaikka kesto olikin noin kaksi ja puoli tuntia ja tuli katsottua kahdessa osassa, niin kyllähän tämä silti oli varsin mielenkiintoinen ja hyvä leffa, joka jossain mielessä hehkui aikakautta ja todellisuutta. Niin, ja Lady Gaga on muuten aika hyvä näyttelijä, jopa yllättävän hyvä!

Uusia leffoja alkaa nyt olla hyllyssä jo aika pino, joten toivottavasti seuraavaan leffaan ei mene näin pitkään. Kyllä oli taas niin kiva katsoa leffaa hyvässä seurassa että toivottavasti seuraava kerta tulee taas pian!

Lisää viihdettä jälleen Disney Plussasta ja nyt ehkä vuorossa oli jollain tapaa aika luotto leffa, tai ainakin tämä oli odotusarvo. Hercules Poirot-leffat ovat kiehtoneet kovasti aina, eikä kyllä tämäkään leffa mitenkään poikkeusta tehnyt. Sellainen hauska yksityiskohta kuitenkin tämän päivän leffasta oli se, että ennen näitä leffoja on tullut lähinnä vain katsottua leffana, mutta nyt jotenkin jo leffan alusta lähtien yritti miettiä, että mikähän tässä on ratkaisuna takana, koska kuitenkin tiesin leffan punaisen langan, joka näissä kaikissa leffoissa on.

Sitten taas kun katsotaan Hercule Poiroota hieman toisesta näkökulmasta, niin kyllähän nämä leffat leffasta toiseen jaksavat kiinnostaa, vaikka tavallaan koko ajan tietää mitä leffassa tulee tapahtumaan. Ei sinällään, että olisin tätä leffaa mihinkään top-listalle laittamassa, mutta erittäin hyvä ja mielenkiintoinen leffa joka tapauksessa.

Se mitä ehkä tosiaan olisi hieman enemmän tässä toivonut oli juuri se, että leffassa olisi annettu aavistus enemmän mahdollisuutta itse miettiä ratkaisua. Nyt jäi jotenkin aavistus sellainen fiilis, että leffassa annettiin mahdollisuus syyttää jokaista, annettiin jokaiselle motiivi, mutta sitten loppupeleissä ratkaisu kuitenkin kerrottiin ja oli sellainen, että sitä oikein olisi voinut arvata. Syyllisen joo ehkä, mutta ei sitä miten kaikki tapahtui. Silti, asiassa on hyvät ja huonot puolet ja kyllä tämä leffa selkästi menee plussan puolelle!

Nyt on pakko hieman jopa nolona todeta, että on tullut oltua blogin kanssa hieman laiska ja jotenkin tämän tekstin kirjoittamisen aloittaminen on ollut enemmän kuin työlästä, toisaalta kertooko se sitten myös jotain leffasta, en ole aivan varma. Uusin King’s Man-leffa nimittäin tuli katsottua jo viikko sitten, ja vasta nyt on sitten tullut aika laittaa se kirjalliseen muotoon.

Näitä uusia ns. varsinaisen tarinan alkuhistoriaan meneviä leffoja (voiko näin sanoa), tehdään aina silloin tällöin, ja onhan se tavallaan järkevää joskus avata tilannetta mistä kaikki on saanut alkunsa, mutta tässä tapauksessa en ole asiasta aivan varma. Kaksi aikaisempaa leffaa ovat olleet monellakin tapaa erittäin hyviä, mutta nyt katsot sitten leffaa, joka tavallaan on samaa, mutta päättyy sitten lopulta tilanteeseen jonka lopun jo tiedät. Juuri tälläinen fiilis jäi koko leffasta. Leffa oli ihan kiva, mutta jotenkin aavistuksen tylsä ja jotenkin vaan selitti asioita ilman sen suurempaan jännitystä tai huomion sitovaa tarinaa. Sitten leffan lopuksi oli ihan kiva fiilis, mutta, seuraavaksi pitäisi katsoa osat yksi ja kaksi uudelleen, jotka siis olen juuri katsonut. Vähän sekava fiilis koko leffasta, siksi tämän kirjoittaminen ehkä kestikin.

Muutenkin nyt on taas ollut kotona niin paljon kaikenlaista muuta puuhaa, että leffat on jäänyt vallan katsomatta. Onneksi on taas viikonloppu ja katsottavaa kyllä olisi vaikka kuinka paljon. Saapa nähdä mitä sitä seuraavaksi sitten lähtisi katsomaan. Myös leffaan pitäisi varmaan taas jossain vaiheessa suunnata, ainakin uusi JVG-leffa olisi kiva nähdä, mutta toki se jossain vaiheessa sitten tulee kotiinkin.