Nyt on pakko hieman jopa nolona todeta, että on tullut oltua blogin kanssa hieman laiska ja jotenkin tämän tekstin kirjoittamisen aloittaminen on ollut enemmän kuin työlästä, toisaalta kertooko se sitten myös jotain leffasta, en ole aivan varma. Uusin King’s Man-leffa nimittäin tuli katsottua jo viikko sitten, ja vasta nyt on sitten tullut aika laittaa se kirjalliseen muotoon.
Näitä uusia ns. varsinaisen tarinan alkuhistoriaan meneviä leffoja (voiko näin sanoa), tehdään aina silloin tällöin, ja onhan se tavallaan järkevää joskus avata tilannetta mistä kaikki on saanut alkunsa, mutta tässä tapauksessa en ole asiasta aivan varma. Kaksi aikaisempaa leffaa ovat olleet monellakin tapaa erittäin hyviä, mutta nyt katsot sitten leffaa, joka tavallaan on samaa, mutta päättyy sitten lopulta tilanteeseen jonka lopun jo tiedät. Juuri tälläinen fiilis jäi koko leffasta. Leffa oli ihan kiva, mutta jotenkin aavistuksen tylsä ja jotenkin vaan selitti asioita ilman sen suurempaan jännitystä tai huomion sitovaa tarinaa. Sitten leffan lopuksi oli ihan kiva fiilis, mutta, seuraavaksi pitäisi katsoa osat yksi ja kaksi uudelleen, jotka siis olen juuri katsonut. Vähän sekava fiilis koko leffasta, siksi tämän kirjoittaminen ehkä kestikin.
Muutenkin nyt on taas ollut kotona niin paljon kaikenlaista muuta puuhaa, että leffat on jäänyt vallan katsomatta. Onneksi on taas viikonloppu ja katsottavaa kyllä olisi vaikka kuinka paljon. Saapa nähdä mitä sitä seuraavaksi sitten lähtisi katsomaan. Myös leffaan pitäisi varmaan taas jossain vaiheessa suunnata, ainakin uusi JVG-leffa olisi kiva nähdä, mutta toki se jossain vaiheessa sitten tulee kotiinkin.
Leffafriikki 