James Bond – No time to die

Eilen se sitten vihdoin toteutui, eli uusin James Bond pääsi tulille omassa kotiteatterissa. Ja kyllähän sitä sitten olikin odotettu. Leffassa tuo tietysti tuli jo käytyä katsomassa, niin kuin aika moni muukin, sillä kyseessä luonnollisesti vuoden katsotuin elokuva Suomessa viime vuonna. Eipä se viime vuosi kovin kummoinen vieläkää leffateattereille ollut, mutta kyllä Bondi silti veti aika kivan määrän porukkaa saleihin ja toisaalta varmasti myös pelasti aika monen salin tilannetta. Leffassa tästä leffasta tykkäsin, mutta jotain kuitenkin jäi vielä puuttumaan.

Tällä kertaa koko leffa tuntui jotenkin paremmalta kuin leffassa. En oikein osaa sanoa tähän syytä, mutta jotenkin leffa tuntui nyt kotona paljon loogisemmalta, järkevämmältä juonen osalta ja toisaalta, jos leffa tuntui leffassa hieman pitkältä ja ajoittain turhaan venytetyltä niin nyt sellaista fiilistä ei kyllä syntynyt. Sinällään outo juttu, koska yleensä leffassa katsotut leffat kotona saavat vain vahvistusta siihen fiilikseen mikä leffasta on alunperinkin tullut. Toisaalta, kyllähän esim. Tenetkin oli aika haastava ja ohi mennyt leffa elokuvissa (osittain surkean paikan vuoksi), mutta sen jälkeen kotona tullut katsottua viitisen kertaa ja edelleen aivan selkeästi yksi suosikkileffoistani.

No tässäkään kohdassa ei varmaan ole suuri salaisuus, että äänillä on näissä molemmissa tapauksissa ollut iso merkitys. Bondin äänistä on paljon puhuttu, niitä on kehuttu, mutta aivan kärkeen viime vuoden leffojen arvioissa se ei kuitenkaan ole noussut. Osittain varmaan sen vuoksi, että leffa on kuitenkin ns. realistinen, ei monsterielokuva, joita on äänien vuoksi vaikea voittaa. Tai no, riippuu mitä haetaan, mutta kyllähän Bondin äänet olivat jotain aivan uskomattoman hyvää kotona ja ennen kaikkea kotona. Leffan äänet olivat leffassa todella hyvät, mutta kyllähän ne nyt kotona nousivat aivan uudelle tasolle.

Se mikä tässä leffassa äänien suhteen juuri parasta olikin oli äänien yksityiskohdat, tarkkuus ja tarkoituksen mukaisuus. Leffassa oli muutamia todella upeita kohtauksia kuten aukiolla kellojen soitto, joka leffassakin kuulosti mahtavalta, mutta lisäksi yksi kohtaus jossa helikopteri tai vastaava lensi koko huoneen yli ja ympäri. Tuossa kohtauksessa fiilis oli todella mahtava ja muistutti taas positiivisesti kuinka paljon tämä harrastus parhaimmillaan antaa. Tuostakaan kohtauksesta kukaan kotisohvalla televisiosta leffaa katsova ei oikeasti ymmärrä mitään. Myös leffan dynamiikka oli enemmän kuin kohdilla, unohtamatta dialogia joka oli enemmän kuin hyvä ja selkeä. Bondin ja M:än keskustelut olivat äänellisesti pelkkää kultaa. Pitää myös mainita, että vähemmän yllättäen äänet leffaan olivat Hans Zimmerin käsialaa, vaikka niin selkeästi tuo ei tässä leffassa erottunut kuin monessa muussa Zimmerin leffassa.

Tässä vaiheessa varmasti jokaiselle lukijalle on selvää, että tämä ei jää viimeiseksi kerraksi kun tämä leffa ruudulla pyörii. Tämän voisi katsoa vaikka kuinka monta kertaa uudelleen ja uudelleen. Onneksi se nyt siis löytyy hyllystä, ja nimenomaan hyllystä, sillä kyllähän leffan taso taas UHD-levyllä oli jotain aivan eri luokkaa kuin striimattuna. Upea leffakokemus ja tietysti vielä kun leffaseurakin oli tällä kertaa pelkkää priimaa, niin voin lämpimästi suositella leffaa muillekin, vaikka ei Bondia kai tarvitse kenellekään esitellä tai suositella.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s