Todella kauan odotettu, ja blogia lukevien varmasti hyvin ymmärrettävä hankinta Fast and the Furious saagan uusin osa saapui koristamaan 4k hyllyä vihdoin viime viikolla. Kaikki muut jo formaatissa tai toisessa hyllystä jo löytyy, joten yhtenä suurena suosikki sarjana tämä tietysti oli pakko hankinta. Maltoin kuitenkin onneksi taistella vastaan riittävän kauan, jotta tämäkin leffa löysi tiensä perille hyvällä hinnalla. Js tulihan tämänkin leffa nähtyä myös leffassa, joten senkin vuoksi oli todella kiva saada se vihdoin myös kotikatseluun.

Ennen leffaa puhutaan kuitenkin muutama sana subbareista. Tuli nimittäin vierailtua viime viikonloppuna keskisuomessa, ja vierailun ehdottomasti tärkein anti oli nähdä kaksi ihka elävää full martyä. En tiedä paljonko noita Suomesta löytyy, mutta veikkaan, että ei hirveän montaa sitten kuitenkaan. Suunnitelma on kuitenkin rakentaa tuollaiset jossain välissä myös itselle, joten sen vuoksi niitä mentiin katsomaan. Näiden veljesten tekijänä toimii sama kaveri, jonka kanssa ollaan lähetelty miljoonia viestejä liittyen Elusive tilaukseen ja lopulta ne sitten samaan aikaan yhdessä myös tilattiin, noudettiin ja rakennettiin. Ei tosin oltu koskaan ennen nähnyt livenä, jotenkin sikälikin mielenkiintoinen visiitti.

Kyseisellä kaverilla löytyy olohuoneesta mukana 7.2.4 setti atmosta, joten todella kiva päästä ensimmäistä kertaa katsomaan myös jonkun muun settiä. Tämäkin setti kuulosti kokonaisuutena erittäin hyvältä, vaikka tila olikin hyvin erilainen omaani verrattuna. Tila oli hyvin moneen suuntaan avoin olohuone, jossa kulmia oli enemmän kuin tarpeeksi. Hyvin tuo tila oli kuitenkin otettu haltuun ja laitettu kasaan. Leffaakin päästiin hieman fiilistelemään, vaikka kokonaista leffaa ei vielä tällä kertaa ehditty katsomaan. Reissun tärkein agenda kuitenkin oli tällä kertaa Martyt ja niiden testailu Rewin avulla.

Kivaa käyrää tuo kaksikko todellakin tarjosi, ja säätää ei tarvinnut kuin aivan viimeisiä kuoppia. Käyrään saatiin aikaseksi jopa 120spl huippuja, mutta isossa avoimessa tilassa basso ei tuntunut aivan niin tiukalta kuin omassa pienessä betonipunkkerissa. Bassoa voisi tässä tilassa kuvata ehkä helpoksi, se ei ollut niin päällekäyvä kun ehkä omassa huoneessa, mutta salakavalan tehokas. Päivän selvää kuitenkin on että tehoja noista löytyy enemmän kuin tarpeeksi ja varmasti olisivat hintalaatusuhteeltaan loistavat. Saapa nähdä meneekö SVS jossain vaiheessa lihoiksi, sillä ennen sitä näitä ei kyllä lähdetä tekemään. Kiva reissu ja loistavaa seuraa, seuraava visiitti sitten paremmalla ajalla ja paremmassa kelissä..

Ja sitten vielä se Fast and the Furious. Ennen leffaa oli pakko säädellä vielä vähän omia subeja ja otettua SVS:ssien kolmesta modesta käyrät. Jälleen kerran se extended mode tuntui vaan parhaalta ja suljettujen subien kokeilu tuli tällä erää tiensä päähän. Hyvä niin, sillä Fast and teh furious kuulosti jälleen todella hyvältä ja nautin paljon sekä leffasta, että äänistä. Tosin, jossain välissä tuntui, että edelleen jotain puuttuu, ja vika oli tällä kertaa helppoa paikallistaa. Buttkickereihin vähän lisää volyymiä ja johon alkoi leffa maistua. Pakko sanoa, ett tykkäsin tällä kertaa leffasta jopa enemmän kuin leffateatterissa, eikä vähiten loistavien äänien vuoksi. Tämä leffa todella rokkasi, kuten odottaa saattoi.

Tulipa pitkästä aikaa katsottua yksi leffa myös Apple Tv+:sta, vaikka siellä ei hirveästi edelleenkään sitä uutta tavaraa koskaan tule. Itseasiassa piti katso Netflixistä uusi natsielokuva, mutta se jäi tällä kertaa odottamaan, sillä Netflixin tilaus oli juuri päättynyt, ja uudelleen tilaus ei juuri nyt kyllä ole suunnitelmissa. Siispä leffaksi valikoitu The Fallout-niminen leffa.

Leffa ei tällä kertaa kyllä oikein osunut ja pitää sanoa, että oli jopa hieman tylsä. Tylsää on myös kirjoittaa tätä päivitystä, sillä leffa oli kyllä sen verran mitään sanomaton, että ei siitä hirveästi jäänyt mieleen. Joo, varmasti ihan koskettava ja sinällään varmaan monelle ihan ok, mutta itselle ei nyt tällä kertaa oikein napannut.

Positiivista päivässä kuitenkin oli se, että löysin vihdoin kahdelle Klipischille uuden hyvä kodin, vaikka kolmas nyt vielä jäikin sitten odottamaan aikoja parempia. Mitä sen kanssa sitten jatkossa teen niin aika näyttää, kivahan se olisi jos joku senkin kävisi pois hakemassa. Toinen erittäin positiivinen juttu viikkoon oli, se, että minulle tarjottiin yllättäen No time to die leffan steelbook-versiota ja todella pitkään etsimääni Fast and the Furious 9 leffaa erittäin hyvällä hinnalla. No, pakkohan ne oli molemmat ottaa ja näin ollen vanha normi versio Bondista sai jatkaa matkaa. No, siinä meni viisi minuuttia ja se oli myyty. Hyvä näin!

Viimeisiä viedään Netflixin kanssa, mutta onneksi tämä ehti vielä tulla katseltavaksi ennen sitä. Tai no, luulin, että tämä sarja olisi jo tullut päätökseen, mutta totuus sitten kuitenkin on ilmeisesti se, että tämä oli kuitenkin vain ensimmäinen osa neljännestä kaudesta. Toinen tulee sitten kai joskus, en ole selvittänyt. Ozark on kuitenkin ollut todella loistava sarja ja etenkin sen alku oli loistava. Sen jälkeen tahti on ehkä tässäkin hieman hiipunut, mutta hyvästä sarjasta kuitenkin on kyse.

Sen verran kiinnosti tämänkin kausi, että eipä siinä mennyt kuin vuorokausi ja tämäkin oli katsottuna. Tällä kertaa sarja tuli katsottua kokonaisuudessaan televisiosta, mikä sekin toimi tällä kertaa varsin hyvin. Sarjan meininkin on pysynyt jotakuinkin samana alusta lähtien, mutta tämä viimeinen kausi sai nyt jo hieman sellaisen fiiliksen, että sarjan loppuminen ei taida sitten kuitenkaan hirveästi jäädä harmittamaan. Jotenkin alkuperäisen idean tilalle tässäkin ollaan hieman liikaa menossa ihmissuhde sarjaan, varsinaisen toiminnan sijasta.

Muuten sitten leffahuoneessa on ollut taas aavistuksen hiljaisempaa. Bondia teki todella paljon mieli katsella uudestaan, mutta se jäi sitten kuitenkin kesken. Leffassa ei taida sittenkään olla potentiaalia ihan Tenetin vertaiseksi, jota voi katsoa uudelleen ja uudelleen väsymättä. Tässä ehkä aavistuksen näkyy juuri se, että leffojen tempo on kovin erilainen. Tuon leffan aikana tuli kuitenkin vähän taas testailtua subbareita, tällä kertaa avasin SVS:ien kaikki portit, ja laitoin vielä asetuksista oikeat säädöt. Sen verran dynamiikka kuitenkin tippu, että uuden kalibroinnin olisi nuo säädöt vielä kyllä vaatineet.

Tuli tuossa tosiaan Hautalehdon vuoksi otettua tuo Cmore suomi testiin pariksi viikoksi, ja täytyihän sieltä sitten testa myös jokin leffa. Tarjonta ei näyttänyt kovinkaan hääviltä, vaikka sieltä muutaman ihan katsottavan varmasti löytäisi. Yksi sellainen oli Renny Harlinin uusin Misfits leffa, joka on saanut todella huonot arviot, mutta toisaalta kyllähän sitä Renny leffoille aina jonkinlainen mahdollisuus täytyy antaa, etenkin kun leffaa tähdittämään on saatu oikein Pierce Brosnan.

Ensimmäinen aivan valtava pettymys tuli heti kärkeen, kun aloin ihmettelemään leffan ääniä ja kyllä, tässä uutuuselokuvassa ei tosiaankaan ollut kuin STEREO-äänet. Kyllä, luitte oikein, uusi leffa 2022 vuonna maksullisessa striimauspalvelussa ja vain stereo-äänillä varustettuna. Tämä on mielestäni suuri häpeä, ja kuten voitte varmasti arvata, kun Hautalehto on katsottu loppuun, tämä palvelu ei todellakaan mene jatkoon. Hävetkää!

Sitten se itse leffa, joka tosiaan oli hyvinkin arvioiden mukainen. Ei jättänyt tämäkään Rennyn leffa kovin hyvää kuvaa miehen taidoista, leffa oli hyvin halpa kopio aika monesta muusta leffasta, eikä tämä nyt millään esimerkiksi ensimmäisten Oceans leffojen tasolle pääse. Leffa oli aika väsynyt, ja etenkin tuo äänien puuttuminen vesitti leffahuoneessa leffan katsomisen aivan tyystin. Harmi juttu, mutta näin se nyt vaan on. Loppu kaneettina vielä, että kyllähän Renny oli tähänkin leffaa suomiviittauksen saanut, ihan hauska juttu sinällään ja pitää pientä Suomea maailman kartalla, ja pitää Renny juuret kotimaassa.

Ensi viikolla jatkuu leffojen katselu, odotellaan viimeistä osaa Hautalehdosta ja jatketaan Subbarien ja Klipschien myyntiä. Molemmista on viime aikoina tullut kyselyjä, ja etenkin nuo viikon myynnissä olleet SVS:ät ovat kyllä herättäneet ansaitsemaansa huomiota, ja kerran niitä on jo paikanpäällä käyty katsomassakin. Hyviä tarjouksiakin on jo tullut, mutta ihan vielä ei olla kauppoja päästy lyömään kiinni. Ymmärrettää sinänsä, + kolme tonnia loistavasta subbarista on paljon rahaa ja vaatii varmasti paljon pohtimista ennen lopullista päätöstä, mutta päivän selvää on, että jokainen ymmärtää mitä tuolla rahalla saa, ja kolmekin tonnia on paljon paljon vähemmän rahaa kuin yli neljä tonnia, joka näistä monstereista pyydetään tällä hetkellä kaupoissa. Vielä kun seuraa markkinoita niin ymmärtää, että hinta ei varmasti tuosta tule tulevaisuudessa ainakaan tippumaan, päin vastoin. Aika mielenkiintoista myös omalta kohdalta on se, että mitä pidempään näitä myy, sitä vähemmän niitä haluaa myydä ja hinta ei ainakaan tule laskemaan, alkaa jopa vähän toivomaan että kukaan ei niitä ostaisi, koska näistä ei ole mitään tarvetta luopua.

Viime aikoina on jonkin verran tullut vaihteeksi katsottua myös sarjoja. Yksi kauan odotettu sarja on ollut tietysti Hautakangas, jota varten tuli hankittua Cmore tilaus parin viikon kokeilulle. Viimeinen osa tästä kuitenkin tulee vasta tulevan viikon torstaina, joten palataan siihen hieman myöhemmin. Se mitä kuitenkin tuli tässä katsottua varsin nopeasti ihan alusta loppuun oli Mieheni vaimo niminen suomisarja YleAreenasta. Jonkin verran puhetta herättänyt sarja, joka kyllä alkuasetelmaltaan vaikutti varsin mielenkiintoiselta.

Sarja ei kuitenkaan suurista odotuksista huolimatta ihan jaksanut loppuun asti ja täysi kymppi jää nyt kyllä antamatta tällä kertaa. Sarjan alku oli erittäin lupaava, mutta jotenkin se sitten loppua kohden jäi hieman pyörimään paikoillaan, ja koko sarjan huipennus jäi vähän niin kuin piippuun. Mitään varsinaista loppuratkaisua ei sarjan missään vaiheessa saatu mielenkiitoisesti rakennettua, ja pitää ihan rehellisesti sanoa, että kyllä viimeinen jakso aika pettymykseksi jäi, eikä siinä oikein minkäänlaista huipennusta saatu. Tästä jäi vähän salkkarit-fiilis, sarja vaan jatkuu ja jatkuu ilman mitään varsinaista päämäärää.

Harmi sinällään, sillä potentiaalia tässä tarinassa oli paljon enemmän, näyttelijät olivat varsin hyviä, mutta kaikkea ei tästä hyvästä ideasta huolimatta saatu irti. Kannattaa varmasti katsoa, mutta kovinkaan hyvä fiilis ei tästä nyt jäänyt itselleni.

Loppuviikosta tuli katsottua Netflixistä leffa nimeltä Kate. Se asia ei nyt kuitenkaan taida olla se suurin Netflix uutinen, sillä Kate alkaa olla niitä viimeisiä leffoja joita tulee Netflixistä hetkeen katsottu. Päätin nimittäin lopettaa tuon palvelun tilauksen, ja syykin siihen on lopulta hyvin yksinkertainen, hinta. Voisin saada Netflixin hyvin edullisesti, reilusti alle kymmenen eroa kk, mutta se, että haluan nähdä leffoja kotiteatterissa parhaalla mahdollisella äänen ja kuvanlaadulla, maksaa minulle toisen mokoman. Eli saisin katsoa samat leffat kuin kaikki muutkin, mutta parempi kuva maksaa enemmän. Tätä asiaa en enää näe perusteltuna, sillä kaikilla muilla palveluilla tarjotaan parasta kuvanlaatua samaan hintaan ihan kaikille, ja lisäksi tuo hinta on varsin maltillinen, puolet halvempi kuin Netflix. Siksi tuo palvelu on nyt ainakin jonkin aikaa tauolla, saapa nähdä koska palaan asiakkaaksi.

Nyt siis nautitaan vielä hetki, ja Kate oli yksi niistä leffoista joka vielä mielenkiintoa herätti. Leffa ei ihan hirveästi tällä kertaa antanut, hyvinkin saman tyylistä toimintaa, kuin niin monessa muussakin vastaavassa on jo nähty. Mitään varsinaisia yllätyksiä juoneen ei oltu tällä kertaa löydetty. Leffassa oli ihan mageita maisemia ja äänetkin olivat Netflixiksi varsin hyvällä mallilla, tosin kyllä sitä vähän alkoi mietityttämään, että mitenkä paljon parempi tämä leffa olisi 4k levyllä. Olisi kyllä levy, jonka voisi sopivalla hinnalla joskus testata.

Don’t look up leffaa kohtaan oli jopa jonkinlaisia odotuksia, sivusilmällä lukenut siitä juttuja ja jotenkin tullut sellainen olo, että kyse jostain todella merkittävästä teoksesta. No joo, olihan tässä jotain ehkä ajankohtaista, mutta mikä tämä leffa sitten lopulta oli, komediasta puhuttiin, draamaa siihen varmasti liittyi, mutta komediaa tästä en hirveästi löytänyt, toisaalta draamastakin oltiin kaukana, ainakin siinä mielessä että puhuttaisiin ihan tosielämästä.

Miksi tämä sitten ei ehkä ihan hirveästi naurattanut, johtui ehkä siitä, että tämä leffa muistutti hyvin paljon päivän politiikkaa, joka näyttää juuri tältä, eikä oikeasti enää kyllä naurata tippaakaan. Oma usko päivän politiikkaan on hyvin lähellä nollaa, ja aivan kuten tässäkin leffassa, koko politiikka on muuttunut yhteisten asioiden hoitamisesta yhä härskimmin oman edun tavoitteluun, jopa lasten ja nuorten hengen kustannuksella. Tässäkin leffassa ihmiselämän arvo oli aika pientä valuuttaa yhden vaalivoiton edessä.

Joku taas on pitänyt tätä leffaa hyvin ajankohtaisena ja realistisena tulevaisuuden kuvana. Ihan en ehkä näin pitkälle itse menisi, mutta olihan tässä toki paljon viittauksia tähän päivään. Mikä on totta, mikä on fake news, mihin kannattaa uskoa ja kuka saa äänensä kuuluviin. Miten ne joilla on eriävä mielipide hiljennetään, ja miten ihmisiä voidaan aivan surutta käyttää oman edun tavoitteluun. Puhumattakaan siitä kuinka tyhmiä ihmisiä ihan oikeasti on päättämässä aika isojakin asioita. Niin, ja kierre kasvaa, kun järkevät ihmiset eivät tähän leikkiin jaksa enää lähteä mukaan, tilanne vain paenee ja pahenee. Ei siis kovin ihmeelinen leffa, mutta tulipahan tämänkin nähtyä.

Tuli muuten tänään myös hieman leikittyä leffahuoneessa. Puheeksi yhdessä keskustelussa tuli Edge of tomorrow leffan alkukohtaus, jota en hirveästi ole testaillut, mutta nyt muistin että sekin löytyy hyllystä. Pitihän sitä sitten vähän testailla ja samalla ottaa REW:istä hieman live-käyrää. Kyseinen leffa on siis erityisen tunnettu siitä kuinka alas ja kuinka kovaa se menee, eikä nämä tulokset hassummalta näyttäneet. Jos subbari menee vaimentumattomana 10hz:iin suljettuina niin eihän tuo hassumpi tulos taida olla. Toistan itseäni, DIY subbarit olisi kivat, mutta ei kyllä pienintäkään tarvetta vaihtaa SVS:siä.

Yksi juuri ostetuista UHD levyistä oli Godzilla vs Kong, leffa, jonka olen kyllä juuri hetki sitten katsonut, mutta silloin tuo leffa tuli katsottua uudesta HBO-Max palvelusta. Aika harvoin kun näitä leffoja uudelleen katsoo käyn ennen uutta kirjoitusta lukemassa vanhan, mutta tällä kerralla se tuntui erityisen hyvältä idealta. Godzilla vs Kong on leffa, joka toisaalta kiinnostaa todella paljon, mutta vielä selkeämmin kuin monessa muussa leffassa, tätä katsotaan lähinnä vain äänen vuoksi. Lähtökohtaisesti leffan äänet ovat loistavaa ilotulitusta, jossa korvat ovat välillä jopa hieman liiankin kovilla.

Mutta mitä siellä vanhassa tekstissä sitten lukikaan. No siellähän luki, että leffan äänet olivat erittäin hyvät, mutta dynamiikkaa puuttui, ääniä piti vääntää todella paljon kovemmalle kuin normaalisti ja jotain siitä vaan puuttui. No, nyt kun tuo leffa on sitten katsottu sellaisilla äänillä kun se on tarkoitettu, niin kyllähän se vaan on taas todettava, että tänään äänet olivat aivan toisesta maailmasta, subbarit tekivät töitä enemmän kuin kertaakaan aikaisemmin ja kyllä, SVS:ssät suljettuina kuulostivat todella todella hyvältä. Leffa itsestään on aivan alusta loppuun täyttä demomateriaalia ja vaikka korvat on kovilla, niin kyllähän tätä nyt vaan ilolla hymy korvissa asti kuuntelee vaikka kuinka pitkään. Jos haluat oikeasti tietää mikä on striimiin ja UHD levyn ero, katso Godzilla vs Kong ensin HBO-Maxilta ja sen jälkeen levyltä. Ero on aika valtava.

Muuten leffa ei sitten tälläkään kertaa ihan hirveästi antanut, kivoja taisteluita ilman sen suurempaa merkitystä. Kiva leffa katsoa, etenkin äänien osalta, mutta kyllähän tämä myös kuvan perusteella on aivan referenssi materiaalia, ja jos top-listalle ei ole kuvan puolesta ollut tunkua, niin tämän voi sinne ehdottomasti laittaa. Paljon hienoja tehosteita ja digitalisoituja maisemia. Loppuu vielä pikainen toteamus, laitoin tänään yhden SVS PB16 ultran myyntiin. Jos joku sen ostaa pois, alkaa sen jälkeen seuraava DIY projekti ja pari Martya täyttää huoneen seuraavaksi. Sitä siis odotellessa, ja kyllä, ei pienintäkään kiirettä, SVS:ssä täyttävät huoneen aivan jokaisen vaatimuksen tällä hetkellä ilman pienintäkään kyseenalaistusta.

Eilen se sitten vihdoin toteutui, eli uusin James Bond pääsi tulille omassa kotiteatterissa. Ja kyllähän sitä sitten olikin odotettu. Leffassa tuo tietysti tuli jo käytyä katsomassa, niin kuin aika moni muukin, sillä kyseessä luonnollisesti vuoden katsotuin elokuva Suomessa viime vuonna. Eipä se viime vuosi kovin kummoinen vieläkää leffateattereille ollut, mutta kyllä Bondi silti veti aika kivan määrän porukkaa saleihin ja toisaalta varmasti myös pelasti aika monen salin tilannetta. Leffassa tästä leffasta tykkäsin, mutta jotain kuitenkin jäi vielä puuttumaan.

Tällä kertaa koko leffa tuntui jotenkin paremmalta kuin leffassa. En oikein osaa sanoa tähän syytä, mutta jotenkin leffa tuntui nyt kotona paljon loogisemmalta, järkevämmältä juonen osalta ja toisaalta, jos leffa tuntui leffassa hieman pitkältä ja ajoittain turhaan venytetyltä niin nyt sellaista fiilistä ei kyllä syntynyt. Sinällään outo juttu, koska yleensä leffassa katsotut leffat kotona saavat vain vahvistusta siihen fiilikseen mikä leffasta on alunperinkin tullut. Toisaalta, kyllähän esim. Tenetkin oli aika haastava ja ohi mennyt leffa elokuvissa (osittain surkean paikan vuoksi), mutta sen jälkeen kotona tullut katsottua viitisen kertaa ja edelleen aivan selkeästi yksi suosikkileffoistani.

No tässäkään kohdassa ei varmaan ole suuri salaisuus, että äänillä on näissä molemmissa tapauksissa ollut iso merkitys. Bondin äänistä on paljon puhuttu, niitä on kehuttu, mutta aivan kärkeen viime vuoden leffojen arvioissa se ei kuitenkaan ole noussut. Osittain varmaan sen vuoksi, että leffa on kuitenkin ns. realistinen, ei monsterielokuva, joita on äänien vuoksi vaikea voittaa. Tai no, riippuu mitä haetaan, mutta kyllähän Bondin äänet olivat jotain aivan uskomattoman hyvää kotona ja ennen kaikkea kotona. Leffan äänet olivat leffassa todella hyvät, mutta kyllähän ne nyt kotona nousivat aivan uudelle tasolle.

Se mikä tässä leffassa äänien suhteen juuri parasta olikin oli äänien yksityiskohdat, tarkkuus ja tarkoituksen mukaisuus. Leffassa oli muutamia todella upeita kohtauksia kuten aukiolla kellojen soitto, joka leffassakin kuulosti mahtavalta, mutta lisäksi yksi kohtaus jossa helikopteri tai vastaava lensi koko huoneen yli ja ympäri. Tuossa kohtauksessa fiilis oli todella mahtava ja muistutti taas positiivisesti kuinka paljon tämä harrastus parhaimmillaan antaa. Tuostakaan kohtauksesta kukaan kotisohvalla televisiosta leffaa katsova ei oikeasti ymmärrä mitään. Myös leffan dynamiikka oli enemmän kuin kohdilla, unohtamatta dialogia joka oli enemmän kuin hyvä ja selkeä. Bondin ja M:än keskustelut olivat äänellisesti pelkkää kultaa. Pitää myös mainita, että vähemmän yllättäen äänet leffaan olivat Hans Zimmerin käsialaa, vaikka niin selkeästi tuo ei tässä leffassa erottunut kuin monessa muussa Zimmerin leffassa.

Tässä vaiheessa varmasti jokaiselle lukijalle on selvää, että tämä ei jää viimeiseksi kerraksi kun tämä leffa ruudulla pyörii. Tämän voisi katsoa vaikka kuinka monta kertaa uudelleen ja uudelleen. Onneksi se nyt siis löytyy hyllystä, ja nimenomaan hyllystä, sillä kyllähän leffan taso taas UHD-levyllä oli jotain aivan eri luokkaa kuin striimattuna. Upea leffakokemus ja tietysti vielä kun leffaseurakin oli tällä kertaa pelkkää priimaa, niin voin lämpimästi suositella leffaa muillekin, vaikka ei Bondia kai tarvitse kenellekään esitellä tai suositella.

Hyvin hyvin pitkästä aikaa tuli taas tehtyä hieman UHD hankintoja. Hankinnat ovat olleet pitkään jäissä monestakin syystä. Ensinnäkin se ihan luonnollisin syy, eli valitettavasti ylimääräistä rahaa ei nyt vaan ole ollut levyjen hankintaa, mutta se ei kuitenkaan ole ihan koko totuus. Toinen hyvin oleellinen syy on ollut se, että yksinkertaisesti sellaisia levyjä ei ole nyt ollut markkinoilla, joita olisin ihan oikeasti halunnut tai sitten niiden hinnat ovat olleet aivan liian korkeita. Nyt kuitenkin vuoden vaihteessa etenkin Youtubessa on ollut paljon viime vuoden parhaiden leffojen listauksia, ja ne luonnollisesti saavat aina kiinnostuksen heräämään. Uusimmat hankinnat tuli nimenomaan tehtyä niiden pohjalta, ja kaikki neljä elokuvaa eli Dyyni, Godzilla vs Kong, Zack Snyderin Justice League, ja Suicide Squad löytyvät noilta listoilta, ja luonnollisesti puhutaan nyt etenkin äänien osalta. Sain nämä leffa erittäin hyvällä hinnalla ottaen huomioon että leffat ovat aivan uusia. Lisämielenkiintoa näihin leffoihin tuo se, että olen ne kaikki juuri nähnyt HBO-Max palvelussa, eli todellista vertailua pääsee nyt tekemään. Viides hyvinkin odotettu leffa saapui tänään postista, eli uusin James Bond – No time to die.

Ensimmäisenä käsittelyyn pääsi Dyyni. Lisämielenkiintoa tähän asiaan tuo myös se, että kyseessä on nyt ensimmäinen kokopitkä UHD elokuva, joka tuli katsottua uusien Elusivien kanssa, tähän mennessä tullut katsottua lähinnä striimattuja leffoja. Dyynistä en oikein saanut kiinni ensimmäisellä kerralla, ja valitettavasti on todettava myös tämän kerran jälkeen, että tämä nyt vaan ei ole minun suosikkileffa. Tällä kertaa silmät pysyivät auki koko leffan ajan, mutta varsinaista mielenkiintoa leffaa kohtaan ei herännyt tälläkään kertaa. Ehkä en vaan ymmärrä, mutta jotenkin leffa ei vaan anna mitään ja edelleen tuntuu vain siltä, että koko leffa on tehty sarjaksi, ja silloin tämä leffa saattaa avautua paremmin vasta kun kaikki osat on nähty. Toivotaan niin, sillä muuten tämä leffa ei kyllä ainakaan itselleni jää millään tapaa klassikoiden joukkoon, vaikka se nyt hyllystä löytyykin.

Se mikä tässä kuitenkin nyt oli tärkeintä taas kerran oli ne äänet, ja kyllähän tuo Dyyni hienolta kuulostaa. Ei senkään osalta itselleni kyllä mikään referenssilevy, mutta hieno leffa kuitenkin. Tässä ei ollut hirveästi mitään kovinkaan uutta ja erikoista, mutta muutamia kohtia joissa alapäässä mentiin todella alas oli kyllä kiva kuunnella. SVS:ät ovat nyt todella jämäkät, en tiedä kuinka suuri ero todellisuudessa on, mutta kyllähän ne näinkin (suljettuina) kuulostaa todella hyvältä. Muutenkin taas kerran sitä joutui oikeasti katsomaan peiliin ja toteamaan, että eipä tässä huone kyllä mitään muutoksia tällä hetkellä kaipaa.

Nyt on siis levyhankintoja taas hetkeksi tehty, oikeastaan yksi pakollinen vielä puuttuu ja se on tietysti Fast and the Furious 9. Sen hankinta tulee eteen heti kun sen jostain hyvällä hinnalla saan. Myyntiosastolla ei oikeastaan mitään uutta, eli Klipschit ja tuolit ovat edelleen myymättä. Mutta yksi asia meinasi aivan unohtua. Eli maanantaina saapuivat Hifiharrastajien ryhmässä voittamani Quadran Signmun 20 kaiuttimet ja toki ne piti välittömästi laittaa testiin. Päädyin lopulta valkoiseen malliin perusteluna lähinnä se, että ne näyttivät todella hyviltä, ja sen vuoksi, että ajatuksissa oli sijoittaa ne olohuoneeseen. Siinä ne nyt ovat ja pakko kehua, sillä äänet kuulostavat todella hyviltä, ja vaikka kyseessä ovat varsin maltillisen kokoisen boxit, niin laadukas ääni todellakin täyttää koko huoneen hyvin. Äänet ovat erittäin tasapainoiset ja nautinnolliset. Bassopää vaatii hieman korkeammat volyymit, mutta kovemmilla äänillä ne nousevat todella hyvin esiin ja kyllä näistä bassoakin löytyy, jopa yllättävän paljon. Yläpää on todella mukava, ei liian kirkas, mutta hyvinkin tarkka.

Lähteenä tällä hetkellä on lähinnä vain TV ja YouTube, mutta tälläkin kuulostaa jo varsin hyvältä. Vahvistimena välissä hyvinkin vanha Yamaha RX-V420RDS. Se mikä tuli itselleni pienenä ikävänä yllätyksenä oli se, että kumpikaan vanhoista Apple TV boxeistani (2gen ja 3gen) ei tue lainkaan Applen musiikki appia, eli Apple musiikkikirjastoa en saa tällä hetkellä lainkaan olkkarissa toimimaan. Tämä taas tarkoittaa sitä, ehkä uuden Apple TV 4K boxin päivitys leffahuoneeseen on sittenkin jossain vaiheessa edessä, ja silloin sieltä vapautuisi vastaavasti vanha 4k malli olkkariin.