Seuraavaksi tulee taas sellainen kirjoitus, jossa joudun uimaan hieman vastavirtaan, joten jos se ärsyttää ja ennen kaikkea jos olet suuri Jurassic Park-fani, niin kannattaa miettiä tämän tekstin lukemista tämän pidemmälle. Olen joskus aikanaan tykännyt Jurassic Parkeista aika paljonkin ja olihan ne ääniltään ihan huikeita settejä silloin aikanaan. Näitä kuitenkin vaivaa yksi ongelma, joka niin montaa muutakin leffaa tänä päivänä. Aika vaan on mennyt jo ohi, aika keksiä jotain uutta. Joo tiedän, että aika moni näitä odottaa, katsoo innolla ja hehkuttaa surutta, minä en. Joo tiedän senkin, että kyllähän nämä leffateattereihin vetää edelleen väkeä, mutta siinä ehkä se isoin ongelma onkin. Voin jotenkin kuvitella tuottajien keskustelun tämänkin leffan tiimoilta. ”Alkaa olla rahat lopussa, mitäs tehtäisiin? No Jurassic Parkit vetää aika hyvin katsojia? Joo totta, se voidaan tehdä aika halvalla ja nopeasti, saadaan taas kassaan lisää rahaa. Joo, eikä tarvii miettiä mitään uutta. ” Eli toisin sanoen, otetaan vaan helpot rahat pois katsojilta.

Kaikkia kunnia Steven Spielbergille, Jurassic Parkit olivat aikanaan aivan loistavia, mutta aikansa kutakin. Idea meni jo, ja ainakaan itseäni ei ole nämä uusimmat enää pitkään aikaan kiinnostaneet ja aika moni jo oikeasti kuvitteli, että nämä oli nyt tässä. Tässä leffassa on vaan omasta mielestäni niin paljon pielessä ja kerrotaan niistä nyt tässä hieman. Leffan alku on todella surullista katsottavaa, enkä tiedä kumpi on pahempi asia, todella surkea näyttelijätyö vai juoni. Napataan kadulta ”ammattilainen” jota homma ei kiinnosta, joten rahaa pöytään vaan ja tyyppi on heti täysillä mukana. Todella epäuskottavaa koko juttu, ja sen lisäksi kun tämä tyyppi alkaa sitten seuraavassa kohtauksessa rekrytoimaan seuraavaa kuin koko jutun päätekijä. Niin, puhumattakaan siitä dinosta joka oli vapaana keskellä New Yorkkia!:) Eikä millään pahalla niille jotka tätä hehkuttaa, mutta Scarlet Johansson on tässä vaan todella luonnoton, epäuskottava ja todella heikkosuoritus.

Sitten mennään leffassa eteenpäin, kerrotaan kuinka ollaan lähdössä alueelle, jonne kukaan ei todellakaan halua koskaan, ikinä, missään olosuhteissa mennä. Jonne on kiellettyä mennä ja pelkästään sen kertominenkin ääneen on jo uhka. Sitten seuraavassa kuvassa isä on pienellä veneellä pienen lapsensa kanssa juuri näillä vesillä ihan vaan huvikseen purjehtimassa, ”koska on monta kertaa ennenkin oltu”, ja minkäänlaista uhkaa ei ole missään. Muutenkin tämä koko juonikuvio tuntuu täysin erilliseltä koko isossa kuvassa ja fiilis on vain se, että tehdäänpä tähän leffaan kaksi erillistä juonta päällekäin, jotta saadaan edes se pari tuntia täyteen. Näillä kahdella juonella kun ei vaan ole mitään tekemistä toistensa kanssa, vaikka niitä yritetään lopussa väkisin yhdistää. Lisäksi kun vielä vävykokelaan sinällään hauska rooli on aika naurettava ja hyvinkin ennalta arvattava, niin ei tämä vaan uppoa. Ainiin, tuo valtava tappajaeläin uhkaa meidän henkeä, niin eiköhän heitetä tuo pieni lapsi veden varaan!:) Joo kyllä mä ymmärrän että leffa on epätodellinen fantasia ylipäätään, mutta onhan tämä nyt rehellisesti sanottuna silti siihenkin genreen todella epäuskottava ja suoraan sanottuna huono.

Kun vielä tähän lisätään se, että leffaa on ilmeisesti ollut tekemässä sama porukka kuin loistavaa Creator leffaa jokin aikaa sitten, niin odotukset vähintäänkin äänien osalta oli korkealla. Mutta, vaikka leffassa rymistellään oikein kunnolla, on dinojen ulvontaa ja meno sillä tavalla aika mukavaa, niin yhtäkään ainutta sellaista wow kohtaa ei äänien osalta oltu silti saatu mukaan, vaikka potentiaalia on tarjolla. Äänet ovat luokkaa ihan kivat, mutta ei missään tapauksessa mitään säväyttävää. Kuva on toki laadukasta ja maisemat hienoja, mutta niihin laitetut luonnottomat näyttelijät pilaavat nekin. Uhka piti olla kova, mutta itselläni ei tätä fiilistä kyllä tullut lainkaan ja tuo missiokin saatiin suoritettua hyvinkin helpolla ilman suuria ongelmia, jos nyt ei sitten ongelmiksi lasketa niitä monia matkalla kuolleita ihmisiä, joita ei kukaan tuntunut surevan tai kaipaavan missään vaiheessa, he vaan katosivat.

Enpä lukenut mitään leffaan liittyvää ennen leffaa ja muutenkin tuli mentyä aika ex-tempore paikalle, joten mitään ennakkoasenteita ei sen suhteen ollut. Mutta rehellisesti olin aika yllättynyt kun luin muita arvioita tähän leffaan liittyen, itse olin pettynyt ja oikeasti lähinnä huokailin leffaa katsoessa ja lähinnä odottelin koska tämä piina loppuu. On oikeasti aika harvinaista, että tälläisen leffan jälkeen ihan oikeasti mietin, että haluanko tätä leffaa edes kotona katsoa uudelleen. No, aika monta leffaa on toisella kerralla parantunut, ehkä tämäkin tästä vielä parantuu, mutta nyt tosiaan fiilis on hyvin pitkälti sellainen, että otetaan helpot rahat pois. Saatte olla eri mieltä ja jätänkin ihan teidän varaan, että kannattaako mennä vai ei.

Hieman edelleen ihmetyttää itseänikin, että miksi jatkuvasti pitää palata näihin vanhoihin 90-luvun toimintaleffoihin, että ihan oikeasti saa kunnon toimintaa. Tämäkin leffa on rakennettu yhden lentokoneen sisään ja silti leffan juoni toimii kuin junan, tai tässä kohtaa ehkä pitäisi sanoa lentokoneen vessa. Harrison Ford loistaa leffassassa American presidenttinä ja johtaa upeasti joukkojaan edestä, vaikka epäilijöitäkin on niin, kuin kuin varmasti jokaisessa hallinnossa. Silti tässäkin leffassa yksi asia nousee itselleni päällimmäisenä pintaan. Presidentti on instituutio, jota kantaa kerrallaan yksi ihminen. Mutta mikä on tuon yhden ihmisen arvo, kun kuitenkin presidentinkin kuollessa seuraava ihminen tulee ja ottaa tämän henkilön paikan. Joo joo, ymmärrän kyllä mitä tämän kaiken taustalle liittyy ja tottakai presidentin turvallisuudesta pitää pitää huolta tai maailma kaatuu, mutta silti, jos linjalla on tuhansien ihmisten henki versus yhden presidentin, niin mikä on maailmassa yhden ihmisen hengen arvo, ja miten se määritetään. Kysymyksiä joita tässäkin leffassa hienosti pohditaan ja laitetaan pohtimaan. Yksi merkki jälleen loistavasti leffasta, se laittaa oikeasti miettimään asioita laajemmin kuin parin tunnin viihteenä.

Leffan juoni muuten ei ole kovinkaan ihmeellinen ja varmasti osittain juuri siksi se toimii. No, voidaanhan tässä heti ensimmäiseksi kysyä, että miten ihmeessä tuollainen soluttaituminen olisi ikinä mahdollista, mutta kai kaikki on tässä maailmassa mahdollista, onhan sitä eri hallintoihin nytkin soluttautuneina paljon kaiken laista. Rahalla kuitenkin voi saada aika paljon ihmisten päitä kääntymään. No, leffa on vuodelta 1997 ja silloin varmaan Venäläisten asema maailmassa muutenkin oli hieman erilainen. No, mutta vaikka Harrison Ford on luonnollisesti leffan suurin stara, niin ei hän tässä kyllä yksin jää, onhan tässä muitakin isoja nimiä kuten Glenn Close ja Gary Oldman. En tiedä kuultaako aika vaan muistot, mutta kyllä tämä leffa vaan itselle toimii kaikin puolin vaikka en ole tätä aikoihin nähnytkään.

Kun tähän vielä lisätään uusi Dolby Atmos ääniraita, joka on aika kivasti tehty. Leffassa on kunnioitettavasti käytetty koko 9.1.6 ääniraitaa ja sen kyllä huomaa. Ei tule ikävää näitä ”halpoja” restaurointeja, joissa on muodon vuoksi heitetty ääntä kahteen kanavaan katossa ihan vaan sen vuoksi, että voidaan myydä leffaa uudella atmos-raidalla. Tässä asiat on tehty oikein ja sen kyllä sitten myös huomaa. Leffassa on panostettu ääniin jopa niin paljon, että myös objekteja liikutellaan aika paljon ja se jos joku on jo aika paljon näihin restauroituihin leffoihin. Kaiken kaikkiaan äänet ja kuva on tässä kyllä hyvin kohdillaan ja senkin vuoksi erittäin hieno leffakokemus. Silti mitä jään toivomaan, lisää tälläisiä leffoja uusina vuonna 2o25, jottei aina tarvitse katsella ysäriä että saa hyvää toimintaa.

Minecraft oli toinen tässä kuussa arvioitavaksi saatu 4K-leffa. Leffaa ei tullut mentyä leffassa katsomaan ollenkaan, vaikka tavallaan leffa kyllä kiinnosti. Ongelma tässä oli ehkä se, että vaikka leffa tavallaan kiinnosti, niin en oikein. yhtään tiennyt mitä siitä odottaa ja sen vuoksi se sitten jotenkin vain jäi. Tämä siitäkin huolimatta, että leffa sai aika paljon kyllä mediassa huomiota, ei vähiten näiden popparihaasteiden vuoksi. Tavallaanhan tälläiset erilaiset tempaukset ovat ihan kivoja ja näyttävät fanien sitoutumista leffoihin, mutta olihan tuo nyt silti kyllä hieman hölmöä. No, olihan se selvää, että tämä piti jossain välissä sitten kotona katsella, mutta hienoa, että se tuli nyt näin.

Leffa onkin mennyt aika hyvin käyttöön, mikä ehkä juuri tätä leffaa kuvaa hyvin. Faneja on paljon, mutta itse en ehkä kokenut olevani leffan tärkeintä kohderyhmää, ainakaan ennakkoon. Onhan tuota Minecraftia tullut jonkin verran katseltua sivusta kun molemmat lapset sitä ovat pienempänä paljonkin pelanneet, mutta jotenkin aina ihmetellyt, että hankintaan laadukkaalla raudalla oleva pelikone ja pelataan pikselipeliä. Outoa sanon minä. Mutta onhan se peli varmasti ollut ihan opettavainenkin monella tapaa, että sikäli ihan fine. No, joka tapauksessa lapset tosiaan olivat ensimmäiset jotka tämän leffan pääsivät katsomaan. Ei heiltäkään mitään pyyntöjä tullut leffaan sitä katsomaan, mutta kotona kyllä innostuivat heti kun asiasta kuulivat. Ja kyllähän he olivat myös leffasta tykänneet. Lasten kommentteja olivat että ihan hyvä leffa, mutta aavistuksen sekava kun koko ajan pompittiin paikasta toiseen. Niin, sellainenhan se pelimaailmakin taitaa olla, vaikka omat lapset ehkä keskittyneet enemmän yhden maailman rakentamiseen. Toinen kommentti lapsilta oli, että vaatii kyllä varmaan että on peliä pelannut, että ymmärtää mitä siinä tapahtuu, tämäkin varmasti aivan totta, mutta joka tapauksessa kuitenkin hyvin olivat leffan parissa muksut ainakin viihtyneet.

Sattumalta viikonloppuna meille tuli myös nuorisoa vieraiksi, ja kyllähän sielläkin oli kova odotus, että pääsee tuon leffan katsomaan, olihan siitä heillekin ennakkoon annettu vihiä. Eli lasten parissa leffa on varmasti kyllä suosittu ja kun kerran tämäkin nuoriso oli leffan parissa nauttinut ajastaan, niin täytyyhän tästä nyt antaa sitten ainakin lasten suositukset. Vaan mitenkäs leffa sitten upposikaan hieman vanhempiin katsojiin?

Varmaan ensin täytyy tarttua tuohon lasten kommenttiin siitä, että kyllähän tämän leffan ymmärtämistä varmasti helpottaa paljon jos on peliä vähintäänkin sivusta seurannut, tai vielä parempi jos on itse sitä pelannut. Leffa on tehty pelistä ja tässä tapauksessa voisi oikeasti olla aika vaikeaa ymmärtää tapahtumia ja juttuja jos pelistä ei ole koskaan kuullutkaan. Omat kokemukset olivat aika rajalliset, mutta kuitenkin sen verran, että itse pysyin kyllä ihan suhteellisen hyvin leffassa perässä. Fani-elokuvahan tämän on sikäli kyllä sanan varsinaisessa merkityksessä, että kyllä tässä ollaan omasta mielestäni aika uskollisia pelille ja idea kyllä näkyy leffassa hyvin. Itsekin oli välillä aavistuksen ulapalla siitä mitä kaikkea tässä oikein tapahtuu, mutta pitää sanoa, että vaikka jossain vaiheessa leffaa hieman ihmettelin, loppu oli kyllä erittäin hyvä ja veti leffan loistavasti kasaan. Tämä kyllä toimi hyvin, ja ihan vaan vanhemmallekin katsojalle kyllä aika kivaa viihdettä, eli kyllä tässä leffaan pakotettu huoltajakin varmasti viihtyy. Ja onhan tässä ihan isojakin nimiä mukana, tosin Jason Momoan roolia en kyllä ymmärrä yhtään, miestä vietiin kuin mätisäkkiä, mutta se tässä kai oli tarkoituskin ja toi hauskuutta leffaan. Näin ollen itselleni kyllä Jack Black sitten vastaavasti veti tässä kovimman roolin ja piti kyllä leffan hyvin kasassa. Vielä kun leffa oli kaikin puolin ihan sopivan mittainen, niin voisin sanoa, että vanhempikin voi tämän leffan parissa jota ilman pakottamistakin viihtyä hyvin. Pienenä nostona vielä leffan suomi-viittaus, joka oli itse asiassa aika hyvä, ”Are you finnished, No, I think hes Swedish”!

Mikä oli leffassa aika kiva oli se, että myös ääniin oli panostettu aika kivasti. Leffassa oli täysi 9.1.6 ääniraita, joka oli muutenkin erittäin kivaa kuunneltavaa. Leffassa useammassakin kohdassa bassot löivät aika matalalle, ja muutenkin dynamiikkaa löytyi kivasti. Onhan se toki taas kun leffan voi tehdä suoraan äänille sopivaksi, niin varmasti helpottaa, mutta olihan tässä muutenkin nähty paljon vaivaa, kun objektejakin leffassa liikuteltiin jatkuvasti. Ja kun leffa on muutenkin visuaalisesti aika näyttävä niin hyvät äänet yhdistettynä kirkkaisiin väreihin maistuu aina. Kyllä tästä leffasta voi sanoa, että saattaa päättyä ruudulle vielä uudelleenkin, vähintääkin jos lisää muksuja vierailee kylässä.

Formula 1, eli lyhyemmin vain F1 elokuva saapui viime viikolla teattereihin ja itse pääsin sen tarkastamaan tänään. Leffa joka toisaalta herätti paljon odotuksia, mutta toisaalta en oikein tiennyt mitä odottaa kun en ollut leffaan paria traileria enempää tutustunut ennakkoon tutustunut. En halunnut, koska tiesin, että aion tämän kuitenkin mennä katsomaan, joten en halunnut mitään ennakkoasenteita muodostaa ennen elokuvaa. Muutama sana leffan ennakko-asetelmista kuitenkin tähän alkuun. Leffa on Joseph Kosinskin ohjaama, joka siis ohjasi myös sellaisen edellisen hitin kuin Top Gun Maverick. Tähän leffaan onkin moni jostain syystä tätä leffaa verrannut, itselleni ei tätä fiilistä kyllä tullut lainkaan ja sanotaanko näin, että jos en olisi tiennyt näiden leffojen yhteyttä, niin en olisi ikinä asiaa edes ajatellut. Tämä siis kaikessa hyvässä ja pahassa, näillä ei mielestäni ollut mitään yhteyttä, vaikka toki stunteissa ja muussa leffan tekemiseen liittyvissä asioissa voidaan yhtäläisyyksiä nähdäkin, niin kuin ohjaajien leffoissa aina. En kuitenkaan yhdistä tätä millään tavalla juuri Top Guniin.

Formula 1 on kuitenkin mielenkiintoinen konsepti, itsekin sitä tuli seurattua nuorempana paljonkin, mutta katsominen ja sitä kautta seuraaminen ylipäätään lähestulkoon loppui siinä vaiheessa kun Formulat siirtyivät maksukanaville. En voisi koskaan kuvitellakaan siitä itse maksavani, niin paljon Formulat eivät ole koskaan kuitenkaan kiinnostaneet. Toisalta, viime aikaiset Netflixin ruutuun tuomat Formula 1 kausikoosteet tai pikemminkin taustakosteet ovat tuoneet lajin taas itselle paremmin tietoisuuteen. Kuskin ovat jossain määrin ainakin nimiltä tuttuja, samoin tallipäälliköt. Formula 1 leffa tuokin hyvin paljon mieleen juuri tälläisen yhden kauden Netflix kauden, monella tapaa paljon samaa. Niin, ja olihan tämä sikäli aika hauskaa seurata, että kun leffa oli ilmeisesti ihan normaalin kauden aikana kuvattu, niin kyllähän siellä näitä nykypäivän kuskeja ja tallipääliköitä vilahteli kuvissa jatkuvasti. Toi kyllä leffaan aika paljon lisää uskottavuutta. Muutenkin leffassa oli kyllä siistiä seurata näitä tuulitunnelien tekniikoita ja kaikki muita autenttisia ruutuja ja muuta, tosin voisiko ihan oikeasti kukaan 40-vuotta sitten ajanut ikimaailmassa päästä tuohon kaikkeen tämän päivän tekniikkaan enää kiinni. Leffa kuitenkin tässäkin mielessä kyllä toimii uskomattoman hyvänä mainoksena lajille.

Leffassa ihan varmasti parasta on kuitenkin Brad Pitt. Brad Pitt on on itselle aika kaksi jakoinen tyyppi. Toisaalta tälläisissä leffoissa herra on aivan parasta mitä leffamaailmalla on antaa, mutta vastaavasti näistä toisenlaisista rooleista kuten Bullet Train en tykkää tippaakaan. Tiedän, että aika monella homma menee taas aivan päin vastoin, mutta tämän roolin Pitt kyllä naulaa sitten aivan kympin arvoisesti. Eikä kyllä yhtään huonommaksi jää Damson Idriskään, jos on roolissa iso kasvutarina, niin kyllä se näkyy myös näyttelijän työssä, mikä paranee mitä pidemmälle leffa etenee. Niin, ja tähän väliin maininta, että sehän taas etenee, melkein kolme tuntia, mutta tippaakaan ei kyllä tällä kertaa leffa pitkästytä, päin vastoin. Tällä kertaa en olisi kyllä jättänyt mitään pois, tätä olisi voinut katsoa vielä pidempäänkin. Tässä muuten vielä ehdottomasti maininta Kerry Condonille, hänkin on roolissaan Formula ykkösten ensimmäisenä johtavana naissuunnittelija ihan loistava. Erityis maininnan toki ansaitsee myös Javier Barden, joka naulaa kyllä Rubenin roolin ihan naulan kantaan. Muuten kun katselee leffan näyttelijöiden nimiä, niin onhan siellä iso osa kaikista nykyisistä formulatähdistä ollut mukana.

Jos oli ohjauksen osalta siis odotettavissa jotain hyvää, niin kyllähän hymyn huulille sai taas jo leffan ensimmäiset tekstit, kun tuottajaksi osoittautuu Jerry Bruckheimer, josta olen puhunut ennenkin blogissani. Tuolla kultaisella 90-luvulla jolloin oma harrastus toden teolla käynnistyi, hyvän leffan takeena oli aina herra Bruckheimer. Ihan ehdottomia suosikkeja tuolta ajalta edelleen on mm. The Rock, josta edelleen odotan kuumeisesti sitä 4K-versiota, joka toivottavasti myös pian saapuu. Eikä se ilo siihen toki loppunut, nimittäin onhan tässä toinenkin kultasormi mukana, eli aivan ehdottomasti leffamusiikin oma suosikki, Hans Zimmer, joka takaa kyllä leffaan kuin leffaan, että äänet ja score on kohdillaan. Ja niinhän ne on tässäkin. Autojen äänet ja bassot eivät ihan ehkä hehkutuksesta huolimatta yllä esimerkiksi Gran Turismon tasolle, mutta ehdottomasti kokonaisuutena äänet ovat aivan pilkulleen kohdillaan. Ennen kaikkea Atmos äänet ovat ehkä parhaat, joita olen koskaan leffassa nähnyt, ja vaikka siellä ei nyt ainakaan leffassa mitään niin tarkkaan kohdennettua ollutkaan, niin ambient äänet ovat tyylikäästi läsnä kyllä koko leffan ajan, puhumattakaan kenttäkuulutuksista, joita todellakin odotan kotiin kuultavaksi. Tämänhän nyt on ihan heittämällä tähän asti se vuoden odotetuin leffa kotiin, saas nähdä kuinka pian siitä pääsee sitten levyllä nauttimaan, mutta hankintaan menee aivan varmasti heti kun saapuu.

Joka tapauksessa kokonaisuutena aivan viiden tähden leffa, vaikka juoni onkin aika arvattava ja loistavat äänet olisi vielä piirun voineet olla paremmat. Kuvan on mainiota ja koko kuvaus tuossa hektisessä Formalumaailmassa on huikeaa. Niin ja jos oli siis hienosti kuvattu jettejä Top Gunissa, niin onhan tässäkin nämä kaikki autokohtaukset aivan viimesen päälle huikeaa toteutusta. Isona pisteenä iin päälle nämä kaikki tekniikoiden esittelyt, jotka avasivat tätä kirurgisen tarkkaa formula-maailmaa taas paljon lisää. Suosittelen aivan ehdottomasti siis suuntaamaan leffateatteriin tätä katsomaan, leffa sopii varmasti aika lailla kaikille, tykkää sitten millaisista leffoista yleisesti ottaen tahansa.

Kesäloma on vihdoin täällä ja se tietää enemmän aikaa myös leffojen katsomiseen. Ja välillä sen leffan katsomisen aika saattaa olla myös myöhemmin illalla ja sehän taas tarkoittaa myöhäisillan romantiikkaa. Tällä kertaa Netflix tarjoaa myöhäisillan romantiikaksi sellaista elokuvaa kuin Sydän Tietää, joka tulee tällä kertaa Argenttiinasta, sieltä romantiikan kehdosta vai miten se menikään? Idea leffassa aika mielenkiintoinen ja asiaan mennään ihan suoraan ilman mitään jaaritteluja. Toinen mies on miljonääri, joka kärsii sydänongelmista ja päätyy sen vuoksi sairaalaan, jossa todetaan että ainoana vaihtoehtona on löytää uusi sydän. Kuin sattumalta, toinen mies kaatuu moottoripyörällä ja joutuu aivokuolleena samaan sairaalaan, josta jokainen nyt sitten osaa laskea yksi plus yksi, niin se leffassakin kerrotaan.

Tämän jälkeen miljonääri sitten alkaa selvittelemään sydämen luovuttajansa taustoja ja päätyy koyhälistön asuinalueelle, jossa on tietämättään aiheuttamassa häätöä alueen asukkaille. Mies soluttautuu kuolleen miehen vaimon lähipiiriin ja siitä se romanssi sitten saakin alkunsa. No, jokainen tietää, että valheella ei koskaan ole kovinkaan pitkät jäljet, mutta se mitä sen jälkeen tapahtuu jää jälleen tässä blogissa paljastamatta. Leffa on kuitenkin erittäin mielenkiintoinen jo aiheensakin puolesta, mutta muutenkin leffa on hyvin tehty ja erittäin koukuttava. Tässä haluaa oikeasti koko ajan tietää miten tämä tulee päättymään rakkaushan on aina niin ihana asia, etenkin kun siihen liittyy jotain näin dramaattista ja kaunista. Ei tämä nyt tällä kertaa mikään opettavainen leffa ole, mutta erittäin nautinnollista katsottavaa. Ihan ehdottomasti suositeltavien leffojen listalle omassa kategoriassaan.

Sainpas tuossa viime viikolla taas pienen tauon jälkeen pari uutta leffaa arvioitavaksi. Yllätys on aika suuri kun paketista löytyi ensinnäkin sellainen leffa kuin Minecraft, jota en mennyt missään vaiheessa leffassa katsomaan, ja toisaalta sitten taas sellainen leffa, josta en ollut koskaan kuullutkaan, mutta yllätti sitten todella isosti kun tsekkasin leffan trailerin. Tämä leffa nimittäin oli nimeltään Novocaine ja ihan ehdottomasti sellainen leffa, joka piti päästä heti tsekkaamaan.

Lähtökohdat siis aika kivat. Suhteellisen lyhyt leffa, eli kestoltaan sellainen mukava alle pari tuntinen, joita toivoisi näiden uusien toimintaleffojen enemmänkin olevan. Toisaalta sitten taas hyvinkin menevän näköistä toimintaa, jossa juonikin näytti aika mielenkiintoiselta. Kun kaiken lisäksi leffa vielä 4K-muodossa ja sisällä Atmos-raita, niin aika kivaa leffa-iltapäivää oli odotettavissa. Ja pakko kyllä sanoa, että jos antoi traileri odottaa jotain hyvää, niin sitä tämä leffa sitten kyllä tarjoilikin oikein olan takaa. Todella paljon on tullut viime aikoina saarnattua tylsistä leffoista ja ihan rehellisesti, vähän on jopa mielenkiinto koko hommaan ollut aika koetuksella, kun tuntuu, että mitään uutta mielenkiintoista ei vaan tule eteen. Tässä juoni kuitenkin toimi loistavasti, ja oli ihan oikeasti jotain uutta.

Leffan ideahan siis syntyy siitä, että on kaveri, joka ei tunne mitään. Niin, siis ei tunne fyysisesti mitään, ei ainakaan kipua. No, leffa paljastaa, että jotain muuta ehkä sitten tuntee, mutta tosiaan tuo kipu tässä on se oleellisin juttu. Niin, onhan näitä kaiken maailman supersankareita, joita saa ampua sata kertaa päähän eikä heistä silti tunnu miltään, mutta tässä oli kysy ihan ns. tavallisesta hepusta. Tämähän tuottaa paljon kaikkia yllättäviä ongelmia, mutta myös paljon mielenkiintoisia etuja, ensin ganstereita vastaan. Niin, ja toki tavallaan myös hyvää huumoria, sellaistahan loistavasta toiminnasta pitää aina löytyä. Tässä kuitenkin pysytään jotakuinkin normaalissa elämässä, vaikka en tiedä onko tuollainen sairaus oikeasti olemassa, no tuollaiselta sen voisi ainakin kuvitella todellisuudessa ehkä näyttävän. Paha sanoa, mutta sen lisäksi että näinkin yliluonnollinen leffa näyttää suhteellisen luonnolliselta, niin tähän leffaan on lisäksi saatu paljon hyvin, ja oikeasti siis hyviä juonenkäänteitä. Ainoa ihan aavistuksen pieni miinus ehkä voisi tulla siitä, että lopussa leffa ehkä sai aavistuksen Trap-leffan tyylisiä ”venytetään vielä vähän” käänteitä, mutta paremmin nekin tässä kuitenkin toimi kuin siinä Trap-leffassa.

Kuva leffassa oli todella laadukas, ei kovinkaan kirkasta materiaalia tällä kertaa vaan aika paljon leffa tapahtui pimeän aikaan. Niin siis olihan tämä leffa muutenkin ajallisesti aika pienellä ajanjaksolla tapahtuva, mutta suhteellisen tumman sävyinen joka tapauksessa, myös päiväkohtausten osalta. Kuvaus oli muuten todella tyylikäs, ja esimerkiksi muutama hidastuskohtaus oli todella tyylikäs, että mä tykkään juuri noista kohtauksissa. Antaa tyhmemmällekin katsojalle hieman enemmän aika lukea ilmeitä ja oikeasti ymmärtää mitä siellä tapahtuu nopean action kohtauksen sisällä. Sen lisäksi kun äänet olivat ihan mahtaava Atmos materiaalia, oli tässä leffassa kaikki todellakin kunnossa. Äänissä oli kaikki 9.1.6 raitaa hienosti käytössä, mutta kaikkia kanavia ei luukutettu jatkuvasti, vaan juuri oikeissa suhteissa, bed layerin kantaessa suurimman vastuun. Lisäksi kun leffaan oli vielä objektitkin saatu hienosti liikkumaan, oli tätä kyllä nautinto senkin puolesta katsoa. Ei nyt ehkä mitään yksittäistä highlight kohtaan kuitenkaan tällä kertaa, mutta paitsi yksi, jossa jokin iso lasi rikkoutui lattialle, ja se todella upea, hieman kuin Atmos-trailerista, jossa pallo lentää ikkunan läpi.

Jack Quaid oli leffassa loistava, liekö sukua Jason Batemanille, mutta samaa näköä molemmissa ehdottomasti on. Amber Midthunder on todella todella hyvä ja vetää tässä ehkä yllättävimmän roolin. Jacob Batalon puolestaan iskee aivan puskista, mutta tekee sen kyllä todella näyttävästi ja varastaa lopussa lähes koko shown. Eikä tässä muistakaan pahaa sanottavaa ole missään tapauksessa, leffa ihan kokonaisuutena toimii ihan jäätävän hyvin ja voin kyllä ihan ehtottomasti antaa tällä kesän suurimmat suositukset tähän mennessä. Näitä lisää kiitos!

Olikohan tällä leffalle jotain odotuksia, no ehkä joo oli, mutta ei niin paljon, että leffa olisi saanut aikaiseksi lähteä leffaan sitä aikanaan katsomaan. En suoraan sanoen ole edes muistanut koko elokuvaa, kunnes se tuli nyt vastaan Apple TV:ssä vuokraversiona ja sieltä se piti sitten kyllä katsoa ihan samantien. Sanon jo tässä vaiheessa, että tästä kirjoituksesta ei nyt tule ihan älyttömän positiivinen, vaikka leffasta kyllä osittain tykkäsinkin, mutta jos haluat pahoittaa mielesi kun arvostelen taas kotimaista leffaan, niin ehkä lopetat lukemisen tähän.

Ensimmäinen asia jota tässä leffassa ihmettelen suuresti on, että vaikka nyt tehdäänkin leffaa kymmeniä vuosia sitten olleesta bändistä, niin miksi leffan on silti pakko näyttää niin huonolta ja nimenomaan siltä miltä se olisi näyttänyt tuolloin? Olisiko se väärin tuota aikaa kohtaan, että leffa olisi tuotu oikeasti tähän päivään? Olisi näytetty oikeasti miltä tuo aika olisi näyttänyt jos sitä aikaa olisi kuvattu 2020-luvun tekniikalla? En tiedä ymmärtäkääkö kukaan mitä yritän tässä sanoa, mutta ainakin minua haittaa todella suuresti että ensinnäkin leffa näyttää kuin sitä katsoisi 4:3 televisiosta jossa kuvanlaatu on kuin ensimmäisestä väritelevisiosta. Miksi näitä kotimaisia leffoja ei voida tuoda ruudulle scope muodossa, antaen oikeasti katsojalle kuvan siitä, että tähän on oikeasti panostettu vuonna 2020. Edelleen ymmärrän mitä tässä haetaan, mutta voitaisiinko hakea jotain muuta?

Tarina on ihan hyvin kerrottu ja kyllähän tässä fanipojallekin annetaan aika paljon aikaa nauttia niistä biiseistä ja iso plussa tietysti siitä. Tässä on ehdottomasti tarina ja musiikki hyvin tasapainossa, ja vaikka jossain arvostelussa juonta hieman haukuttiinkin, niin kyllä itse pysyin ihan hyvin leffan matkassa alusta loppuun. Ymmärrän, että tarina oli kerrottu Pertti ”Nipa” Neumannin silmin, mutta kyllä se silti, mielestäni toi myös erittäin hyvin ja kattavasti koko Dingon tarinaa esiin. Tämä oli sellainen aika hyvä sekoitus fanielokuvaa ja draamaa, joskin tässäkin taas alkoholi sai aika merkittävän roolin, jonka ymmärrän senkin olleen hyvin isossa roolissa myös todellisuudessa. Silti, jotenkin olisi tässäkin toivonut, että tarina olisi keskittynyt enemmän siihen kaikkeen hyvään mistä Dingo kuitenkin tunnetaan, jokainen kyllä tietää että keikkaelämä tuohon aikaan on ollut aika raakaa ja kovia kohtaloita on paljon.

Saku taittonen on Neumannina loistava, mutta jos mahdollista niin Jani Karvinen on vieläkin parempi. Olisi voinut hyvin uskoa, että Neumann olisi tullut vetämään tuon roolin ihan itse, ottamatta mitään pois Taittoselta. Niin ja tokihan itse tunnen paremmin sen nykypäivän Neumannin kuin tuon alkuvuosien, mutta ei tuo hahmo muuten kyllä itselleni niin kovin tuttu ole, hänen tuotoksensä sitten sitäkin enemmän. Tosin, keikalla en taida olla ikinä vielä käynyt, ehkä sekin vielä pitää joskus korjata. Elias Salosen rooli Lasse Norreksena on hyvin mielenkiintoinen, uskaltaisin väittää tuntematta asiaa yhtään sen enempää, että kotimaisen leffan tapaan ehkä vedetty hieman yli, ja onhan tätä Norres itsekin kuvaillut hieman epäuskottavaksi. Muutenhan tarina on aika tuttu, noustaan ei mistään tähtiin, tapellaan vaimon kanssa ja juodaan jaksaakseen, kunnes koko elämä kaatuu omaan mahdottomuuteensa ja päättyy tavalla tai toisella pubin nurkkaan. Näinhän se kai aika usein on mennyt tosielämässäkin, eli sikäli aika uskottava leffa kyllä.

Eli mitäs tähän sanoisi yhteenvetona. Tykkäsin joo kyllä, mutta odotin paljon enemmän. Jos miettii esim jotain Complete Unknown-leffaa, sellaista kuvausta olisi enemmän odottanut tuon vanhan surkean kuvanlaadun sijaan. Leffassa on varmasti kunnioitettu hienosti aikaa, itse olisin ehkä kuitenkin kunnioittanut aikaa tuomalla kuvan tähän päivään. Onko tämä sitten vain taiteellinen valinta vai halvempaa tehdä, siihen en osaa ottaa kantaa. Kiva kun tuli nähtyä, mutta en ehkä heti kyllä palaa uudelleen tämän pariin. Aiheena kuitenkin alkoi taas kiinnostamaan niin paljon, että aiheeseen liittyvää materiaalia tullut katsottua aika paljon ja kyllähän tuo dingo on aika hurja ilmiö ollut ja musiikki kyllä toimii!

Viime viikolla tuli muuten tehty hieman maintaining hommiakin, kun jostain syystä bassot hukkuu edestä aina välillä, j etenkin juuri kahdesta subbari sta, jotka on kiinnitettynä Trinnoviin plus 4 ominaisuudella, eli digitaalisina lisäkanavina. Jostain syystä Dac Magicien ja Trinnovin välillä joku välillä pätkii, mutta syytä en ole keksinyt! Tänään sin kaiken taas toimimaan, mutta en oikein silti vieläkään tiedä että tekemällä mitä.. Eli lopullinen ratkaisu edelleen puuttuu! Mutta nyt on aika toivottaa kaikille hyvää juhannusta, juhnnusviikonlopulle onkin sitten paljon taas uutta katsottavaa ja niistä lisää viikonlopun tulevassa YouTube videossa ja Instagram feedissä!

A Widows game on Espanialainen tositarinaan perustuva rikosdraama, joka muuten Netflissä on suomennettuna Musta Leski-nimellä. Tämä petollisen rakkauden, hyväksikäytön ja naisellisen vallan syövereissä pyörivä elokuva oli todella vakuuttava, ja miksi ei olisi, perustuihan tämä todelliseen tarinaan. Maje, on naimisissa, mutta samaan aikaan houkutukset vievät useammankin miehen vällyjen väliin. Samalla hän uskottelee rakastajilleen olevansa vaarassa suhteessaan ja kuinka haluaisi tappaa miehensä, jotta pääsisi aloittamaan uuden elämän rakastajansa kanssa. Kuka tähän ansaan sitten lopulta astuu, selviää katsomalla leffan, mutta mikään valtava yllätys se ei ehkä kuitenkaan lopulta ole.

Leffa on aika suoraviivainen, eikä nyt varsinaisesti koita mitään piilotella. Johan sen kertoo jo nimikin, että vaimolla on sormensa pelissä miehen kuolemassa. Leffa kuitenkin tuo tarinan hienosti julki ja on kyllä miellyttävä leffa katsella sen puolesta, että vaikutelma leffasta on uskottava ja laadukas. Ivana Baguero on lesken roolissa erittäin hyvä, mutta toisaalta Carmen Machi on roolissaan asiaa tutkivana poliisina ihan yliverto, vaikka mikään itsestään selvyys se ei näissä keskieuroopan leffoissa ole. Onhan Evakin tässä aika koppava ja sellainen hieman elämäänsä tylsistynyt ja kyynistynyt poliisipäällikkö, joita näissä usein nähdään, mutta silti kyllä leffan parhaita rooleja lopulta. Myös Salvan roolissa Tristan Ulloa on aika mielenkiintoinen hahmo.

Eikä siis spaniardit petä tälläkään kertaa vaan leffa on oikeinkin hyvä. Äänet olivat mitä olivat eikä niitä tässä kaivannut, muutenkin leffa tuli katsottua illan jo hämärryttyä. Joka tapauksessa ehdottomasti leffa jota voin suositella.

Robert DeNiro yllätti saapumalla Netflixin ruudulle uudessa Zero Day-nimisessä minisarjassa. Itsekään en ole hetkeen taas sarjoja katsellut, mutta tämä todellakin vangitsi mielenkiinnon välittömästi. Eikä suotta, onhan nyt tietysti jo lähtökohtaisesti jotain hyvää odotettavissa jos DeNiro on pääosassa, mutta onhan tässä nyt muutenkin todella laadukkaan sarjan tuntua jo ihan introsta lähtien. Sarja kertoo päivästä, jolloin New Yorkiin tehdään cyperhyökkäys, jossa koko kaupungin kaikki mahdolliset järjestelmät sähköstä liikennejärjestelmiin suljetaan minuutiksi ja sen jälkeisestä ajasta, jolloin alkaa ennen näkemätön ajojahti syyllisten löytämiseksi.

Ja kyllä on muuten hyvin tehty sarja, eikä tässä ole kyllä yhtäkään kiveä jätetty kääntämättä. Sarjassa jännitys pysyy alusta lähtien näpeissä ja vaikka sarja sinällään sisältääkin paljon uskomatonta, niin kyllähän tämä on erittäin uskottava sarja ja kaikessa epämiellyttävyydessään kyllä aivan uskottava tänä päivänä. En tiedä kuinka tuhoisia seurauksia oikeasti tulisi jos koko New York oikeasti sammutettaisiin minuutiksi, mutta tälläisenä aikana kun aivan kaikki toimii verkossa ja verkkojen sammuttaminen kuitenkin kaiken järjen mukaan on aivan mahdollista, voidaan ehkä vain odottaa milloin tälläinen voisi tapahtua oikeasti. On myös pelottavaa, että kuinka paljon valtaa muutamalla tätä alaa hallitsevalla mogulilla oikeasti on, jos miettii vaikka Elon Muskia ja Starlinkkiä. Olisikohan koko sota Ukrainassa jo päättynyt, jos Musk olisi Starlinkkinsä sulkenut?

Sen lisäksi, että DeNiro tietysti tätä sarjaa jo vie omalla olemuksellaan vakaasti eteenpäin, niin onhan tässä muutakin. Niin, ja jälleen kerran tässäkin jenkkien pressana toimii tietysti nainen, tällä kertaa roolia kantaa vakuuttavasti Angela Basset, ainiin, ja samassa roolissa siis myös uusimmassa Mission Impossiblessa, joten ollaanko tässä tekemässä ihan omaa roolia Bassetille. Aika kiehtova ajatus muuten, mitä jos kaikissa leffoissa olisi ns. vakio presidentti, ehkä se antaisi hieman lisää uskottavuutta ja toisaalta, eihän sitä tiedä vaikka näyttelijä hoitaisi rooliaan niin hyvin, että se joskus vaikka realisoituisi rooliksi oikeana pressana. Niin, kyllähän tätä maailmaan politiikkaa tälläkin hetkellä tähdittää kaksi entistä näyttelijää. Politiikka on muuttunut, mutta ei nyt mennä tässä blogissa enempää politiikkaan. Jesse Blemons on tässä hieman ärsyttävä, varmasti osittain roolinsa vuoksi, mutta sen sijaan Connie Britton, ja Joan Allen DeNiron naisina ovat aivan huikeita. Eikä Lizzy Caplankaan nyt tässä yhtään sen huonommaksi jää. Huikea casti ja huikeaa työtä kaikilta tässä loistavilta näyttelijöiltä muutenkin.

Äänetkin tässä oli kai ihan kohdillaan, mutta myönnetään, että niihin en tällä kertaa ihan hirveästi kiinnittänyt huomiota, sen verran vei sarja mukanaan. Eli hyvin ne tuli mukana, ilman mitään sen ihmeempää mitä tulisi mieleen näin jälkikäteen. Tunnelma oli koko ajan hyvä, mutta draamahan tämä pääasiassa oli, eli sikäli hyvin ymmärrettävää. Missään tapauksessa ei kuitenkaan mitään myöskään negatiivista sanottavaa kuitenkaan, eli sikäli hyvä juttu. Niin, ja kuvakin oli alusta loppuun oikein tyylikästä, varmasti yksi parhaita sarjoja pitkään aikaan, eikä kyllä juonenkäänteetkään kyllä jätä kylmäksi missään vaiheessa. Voin lämpimästi suositella tätä kyllä katsottavaksi.

Hieman Indiana Jonesia, hieman Davinci Koodia ja muutamaa muuta elokuvaa, siitä on tämä Apple TV:n uutuus Fountain of Youth tehty. Heti tähän alkuu pitää taas kerran mainita, että voi kun näitä Apple TV Orginal leffoja voisi tulla hieman useammin, on aika tuskaista maksaa tuota kk hintaa kun leffoja tulee kerran pariin kuukauteen. Nytkin siis päällä kolme kuukautta yhden hinnalla, ja yhtään enempää en tästä maksaisi, koska sarjoja sitten taas vastaavasti ei itse juurikaan ehdi katsoa. Mutta hyvä edes jotain, etenkin kun näissä on sitten muuten kyllä palikat aika hyvin kohdillaan.

Ja ihan hyvä leffa on tämäkin. Kuvan laatu on jälleen todella hyvää tasoa ja kun kuvissa vielä liikutaan hyvin mielenkiintoisissa maisemissa, niin onhan tämä kivaa katsella. Etenkin nuo kirjastokohtaukset ovat todella upeita, paljon yksityiskohtia, jotka todellakin näyttävät ruudulla kirkkailta ja yksityiskohtaisilta. Eikä tää nyt muutenkaan huonosti toimi, kameran kanssa on ammatilaiset ratissa ja autoja ajelutetaan aika kiivasta vauhtia. Eli kyllä tässä takaa-ajoa ja muutenkin toimintaa on ihan riittävästi. Äänetkin on ihan kohdillaan, etenkin leffan alussa muutama aika kiva kohtaus. No, rehellisyyden nimissä vaikka ääniraita onkin ihan kiva, niin aika nihkeästi tässä kuitenkin lopulta Atmosta käytetään ja leffa äänien osalta hieman kyllä lässähtää loppua kohden. Ei missään nimessä kuitenkaan siis mikään huono pätkä siinäkään mielessä, vaikka mahdollisuuksia oli paljon parempaankin.

Leffan juoni myös toimii kivasti, ja onhan puikoissa herra nimeltä Guy Richie, jonka leffoista ole sattumoisin alkanut aika paljon viime aikoina pitämään. Nyt ei olla sotimassa, mutta hyvinhän sitä tälläinenkin teema toimii. Fountain of Youth nimestään huolimatta ei nyt vedä mitenkään överiksi unelmoinniksi, enemmänkin kyseessä on sellainen varsin leppoisa ja hyvää dialogia sisältävä pätkä. En tästä millään mitään klassikkoa saa, mutta ihan sellainen leppoisa leffa, jonka voisi oikeasti ehkä katsoa joskus vielä uudelleenkin, jotenkin jäi sellainen fiilis, että jotain tästä voisi vielä saada lisääkin irti jos uudelleen katsoisi. Kiva leffa kuitenkin ja jos Apple TV löytyy, niin ehdottomasti katseluun. Tämänkään takia en sitä kuitenkaan avaisi.