En tiedä oonkohan koskaan ollut leffan jälkeen näin hämmentynyt. Sain nimittäin arvioitavaksi sellaisen leffan kuin Final Destination Bloodlines vuodelta 2025 ja tämähän oli täyden viiden tähden leffa, vain pitäisikö sanoa viiden pääkallon kuten Instaan laitoin. Nooh, onhan sitä ennenkin hyviä leffoja nähnyt, mutta mikä oikeastaan on Final Destionation? Ei mitään hajua, tai siis ei ollut. Olin kyllä nähnyt, että tälläinen leffa oli tullut ja olin siitä kyllä kiinnostunut, mutta en varsinaisesti vielä normaalihinnoilla ainakaan ostamassa. Toisaalta nimi kuulosti tutulta, joten ajattelin tämän olevan joku vanhan leffan restaurointi, joita on nyt hyvinkin paljon joku tuutissa. No, eipä ollut sitäkään. Sillä tämähän oli jo kuudes Final Destination leffa, ja minä en ole niistä nähnyt ainuttakaan!!

Joten, tämä oli itselleni tervetuliaistoivotus Final Destination maailmaan, joka kyllä tämän jälkeen kiinnostaa paljon enemmän kuin aikaisemmin. Olen jotenkin kuvitellut, että kyseessä on ollut jokin selkeästi tappamiseen perustuva kauhuleffa, joten ei varsinaisesti genrenä yhtään omaa juttua. En ole myöskään näistä aikaisemmista kuullut koskaan ääniä kehuttavan siihen malliin, että kiinnostus olisi koskaan varsinaisesti herännyt. Mutta mitä genreä tämä nyt sitten lopulta edes edustaa, ainakaan tämä uusin, niin en oikein osaa sanoa. Tätä kuvaillaan Kauhu mysteeriksi, mutta voisiko tämä kuitenkin olla jopa Kauhukomedia? Vai jopa parodia? Ainakin minulla on leffan parissa aivan sairaan hauskaa ja naureskelin iloisesti pitkin leffaa useaan kohtaan. Kyllä, leffassa on aivan prutaalia väkivaltaa, tai oikeastaan aivan prutaaleja kuolemia, joissa uhrista ei jää kirjaimellisesti mitään jäljelle, mutta silti mikään ei tunnut pahassa mielessä oikein miltään. Kaikki vedetään niin tylysti yli, että itse voisin tässä nähdä jopa parodiaa, varsinaista kauhua en ainakaan kyllä tuntenut, eikä leffa kyllä pelottanut missään vaiheessa.

Niin tai näin ja mitä nämä aikaisemmat sitten ovatkaan ikinä olleet, niin ainakin tässä juoni on ihan mahtava. Leffan kesto on sopiva vajaa pari tuntia, mutta ei sitten sekuntiakaan liian pitkä, päin vastoin. Leffa soljuu niin jäätävän hyvässä tasapainossa eteenpäin, että tämä oli taas niitä leffoja, joista ei oikeasti halunnut missata hetkeäkään. Juonessa joka asialla on tarkoitus, ja tästä vaan jää sellainen fiilis, että tätä on todellakin mietitty ja tehty ihan ajatuksella. En voi oikein kommentoida tämän suhdetta mitenkään aikaisempiin, mutta ainakaan tämän leffan kanssa en kaivannut mitään tietoa mistään vanhasta, vaan tämä toimi omana leffanaan kuin mitään aikaisempia ei olisi koskaan tehtykään. Lähinnä juonesta jäin vaan edelleen miettimään, että kuinka pienestä pennin rahasta koko elämä voi lopulta ollakaan kiinni, että kyllä sitä elämää pitää vaan kunnioittaa niin kauan kuin saa.

Leffan laatua kuvaa hyvin myöskin kuvan ja äänen suhteen tehdyt asiat ja miten leffa näyttäytyy katsojalle. Jo ensimmäisestä kuvasta lähtien oli päivän selvää, että tämä kuitenkin ”vain 66 Mbit/sek vauhdilla ruudulle tuleva leffa pitää sisällään ihan jäätävän hyvän kuvanlaadun, upeita maisemia, tarkkoja ja kirkkaita räjähdyksiä ja muuta silmäkarkkia. Ihmiset ovat erittäin tarkkoja piirteiltään, mutta ei tippaakaan luonnottomia. Myös kaikki nuo jo mainitsemani tapot olivat niin yksityiskohtaisia, että olikohan tekijöillä oikein kokemusta jostain vastaavasta. Osittain ehkä juuri siksi ne eivät tavallaan olleet pelottavia, vaan ihan liian hyvin tehtyjä jotta pelottaisivat.

Jos oli kuva priimaa, sitä oli sitten myös loistava 9.1.6 ääniraita, joka ei varmasti jätä yhtäkään kunnon laitteilla katsovaa Atmos-friikkiä kylmäksi. Toki leffa varmasti kuulostaa hyvältä kaikille, on tähän äänienkin osalta sen verran paljon selkeästi panostettu, mutta olihan tämä silti Atmoksena yhtä juhlaa. Oli todella vakuuttavia kohtauksia katossa, sivussa, takana, edessä ja joka puolella. Äänet ympäröivät tässä kuulijan kyllä mukaan leffaan, ja on vielä kaikki pannaukset on tehty viimeisen päälle, niin mitä muuta voisi enää vaatia. No, niistä objekteista puhun tässä blogissa usein, ja nekin olivat tässä todella aktiivisia ja tarkoituksen mukaisia. Opin muuten tänään myös laitteista taas jotain uutta. Nimittäin tuntunut jo pitkään, että viiveet äänessä ovat hieman eri, on kyseessä sitten R_volution, Shield tai Apple TV. Apple teeveen kautta jouduin taas viime viikolla ääniä hieman viivästyttämään jotta sain Lip Syncin kuntoon, mutta nyt sitten taas jotain oli hieman off.. Aloin miettimään, että pitäisikö sitä tehdä Trinnoviin jokaiselle lähteelle oma profiili kun se kerran on mahdollista, mutta sitten huomasin, että R_volutionissa on oma erittäin hyvä säätö myös tähän ja sillä sain äänen heti kohdilleen. Se myös näyttäisi olevan yksi säätö joka leffaan, joten josko nyt kaikki pysyisi ainakin R_Volutionin ja Apple TV:n kanssa syncassa, muita en oikeastaan tällä hetkellä edes tarvitse.

Summa summarun kuitenkin vielä leffasta loppuun, eli jos ei se vielä selvinnyt, niin aivan huikea leffa ja yksi omista suosikeista vähintäänkin tähän genreen. Myös aivan saletisti yksi vuoden 2025 parhaista leffoista tähän asti. Onneksi se on nyt hyllyssä, nimittäin tästähän tuli ihan pakkohankitaluokan spektaakkeli ja pistää vakavasti harkintaan myös noiden aikaisempien katsomisen joskus.

Lapset laittaa viestiä, että tuletko hakemaan vasta myöhemmin, joten sulle jää pari tuntia aikaa tehdä jotain, etkä jaksa mennä kotiinkaan enää välissä. MItäs sä tekisit? No, mä otin Biorexin nettisivut auki ja tsekkasin mitä siellä olisi menossa. No, siellä oli ainoastaan yksi leffa joka sopisi tuohon väliin, joten miksikäs ei sitä voisi vaihteeksi mennä katsomaan vaikka romantiikkaa. Materialistiin en ollut tutustunut ennakkoon, joten tsekkasin ihan vaan nopeasti trailerin ennen leffaan suuntaamista, ihan nyt vaan varmuuden vuoksi, etten nyt ihan mitä vaan kuitenkaan menisi katsomaan. Materialist kuitenkin vaikutti ihan mielenkiintoiselta, tai ainakin laadukkaalta romanttiselta, ehkä kuitenkin draamalta, ei komedialta.

Eikä se nyt sikäli yllättävää ollut, että ihan laadukkaasta leffasta olikin kyse, olihan tässä kuitenkin sellaisia nimiä kuin Dakota Johnson, Chris Evans ja Pedra Pascal. Tästä kolmikosta on tällä kertaa hankalaa löytää leffan parasta osaa, nimittäin kaikki kolme toimivat leffassa oikeinkin erinomaisesti ja etenkin tuon kolmikon kemiat toimivat todella hyvin. Tai no eiväthän herrat ihan hirveästi yhdessä ruudulla viihtyneet, mutta kun olivat, niin sekin kyllä toimi erittäin hyvin ja luotaisesti. Dakota Johnson oli myös loistava ja jotenkin tosi järkevän oloinen, vaikka kahden miehen välillä sujuvasti surffasikin. Leffan lopputulema ei välttämättä ole mikään yllätys, mutta juoni toimii silti todella hyvin. Harva leffa laittaa nykyään näin paljon miettimään, eikä niinkään tällä kertaa maailman menoa vaan ihan omaa itseään. En sano, että voisin itseäni missään muodossa liittää elokuvaan, mutta sellaista elämän valintojen ja arvojen miettimistä tämä leffa kyllä saa hyvin liikkeelle. Toisaalta myös parisuhteiden komplisuutta. Onko rahalla helpompaa löytää seuraa? Mitkä asiat pitää matchätä, jotta voi syntyä hyvä suhde? Voiko kovin erilaisilla taustoilla syntyä hyvää parisuhdetta? Riittääkö pelkkä rakkaus?

Eli leffassa kyllä käsitellään aihetta rakkaus ja seurustelu hyvinkin perusteellisesti ja tasapuolisesti. Tässä leffassa ei anneta valmiita vastuksia eikä yritetä kertoa mikä on oikea tapa toimia. Leffan syvin olemus ehkä silti tässäkin tapauksessa on, että rakkaus lopulta voittaa kaiken muun, ja hyvä niin, koska romanttisesta leffasta on kyse. Vaikka nyt mentiin leffaan ihan ex-temporee, niin voin sanoa, että kannatti. Erittäin hyvä leffa ja ennen kaikkea todella laadukas tekele. Kiva myös että leffassa oli Atmos äänet, jotka isossa tilassa toimivat tällä kertaa erittäin hyvin, kivoja lintuja ja muita pieniä yksityiskohtia muuten hiljaisissa kohtauksissa. Näinkin voi siis leffaan päätyä ja leffaa voin kyllä jokaiselle romantiikan nälkäiselle suositella.

Seuraavaksi sitten vuorossa taas oma huone, ja viikonlopuksi SF-Finland lähettikin sitten astetta mielenkiintoisempaa tekemistä. Eli postissa napsahti perjantain iloksi uusi Thundelbolts ja Final Testination leffat. Ei tälläkään kertaa leffat, jotka olisi uutuutena olleet ensimmäisellä hankintalistalla, joten todella hienoa päästä nuo heti katsastamaan. Leffoina molemmat kyllä kiinnostaa kovasti, eikä vähiten äänien vuoksi. Kivoja hetkiä siis tulossa myös viikonloppuun. Niin, ja viikolla saapui siis myös WOWHD:n lähetys, sieltä vastaavasti tuli Sinners, Warfare ja todellinen helmi, Hans Zimmerin Live in Prague 4K-versiona! Eli katseltavaa kyllä riittää!

Hollantilaista leffaa tulee aika harvoin katsottua, en itse asiassa muista, että olisin sellaista katsonut koskaan ennen, ainakaan niin että tiedostaisin tai muistaisin. Muutenkin tälläisestä leffasta kuin Almost Cops ensimmäisenä tulee aina mieleen lähinnä amerikkalaiset moottoriturvat, mutta tällä kertaa leffa ei tosin siis ollut amerikkalaista alkuperää. Niin, leffan nimikin siis on Bad Boa’s, joten eiköhän se ole aika selvää mitä leffaa tässä matkitaan. Leffassa on siis tälläinen poliisikomedia, jossa lähinnä siis järjestyksen valvojana toimiva hieman yksinkertainen kaveri saa parikseen todellisista poliisitehtävistä hyllytetyn, poliisin. Yhdistävä tekijä näillä kahdella on työtehtävissä surmattu poliisi, joka oli toisen pari ja toisen veli. Siitä voidaankin sitten arvatta mitä seuraavaksi alkaa tapahtumaan.

Tälläinen leffa ei varsinaisesti ole koskaan ollut oma suosikki, mutta tällä kertaa aikaa oli vain puolentoista tunnin leffaan ja tämä jotenkin kuitenkin vaikutti mielenkiintoiselta. Eikä tässä nyt lopulta ollut ihan hassummasta leffasta edes kyse. Eikä missään tapauksessa ainakaan jättänyt mitään negatiivista kuvaa hollantilaisesta leffasta vaan päin vastoin, genreen suhteutettuna oikeinkin hyvin tehtyä elokuvaa tällä kertaa. Pääosien esittäjät eivät luonnollisestikaan ole tässä yhtään tutut, mutta hyvin Werner Kolf ja etenkin Jandino Asporaat vetävät. Ei tämä nyt mitään uskottavuusongelmaa kärsi, mutta toimintakomedia nyt vaan on aina aika vaikea tyylilaji.

Kiivaa tässä leffassa oli myös äänet, jotka olivat hienosti 9.1.6 atmosta. Hienoa siis että leffassa on panostettu paljon myös ääniin ja hyvinhän ne tässä kyllä toimivatkin. En nyt tiedä kuinka suuressa osassa ne oikeasti tässä olivat, mutta ei ainakaan mitään valittamista. Monella tapaa koko leffasta tulee vaan sellainen ihan ok, fiilis, ei mitään erityistä mutta eipä mitään valitettavaakaan. Ennen kaikkea leffan loppu tuo kuitenkin sellaisen hyvinkin inhimillisen ja tavallaan myös vakavan fiiliksen, että ei tätä nyt ainakaan ihan lenkkeriksi huumorin turvin lyöty.

Lähdin sitten tänään taas hieman leffailemaan ihan teatteriin asti ja tällä kertaa agendalla oli jälleen uudelleen lämmiteltyä materiaalia ja tällä kertaa vuorossa Mies ja Alaston ase saagaan uutta jatkoa. Ja heti alkuun pitää todeta, että kun istahdin penkkiin, trailerit alkoivat pyöriä lähes välittömästi, ja mainosta sieltä tuli sellaisista leffoista kuin Kyllä Isä osaa, Tron ja Nodoby. Jep, ihan hyviä leffoja varmasti kaikki ja etenkin nuo kaksi viimeistä jopa aika odotettuja, olihan ensimmäiset osat ihan huikeita ja etenkin tuota Tronia on kansa odottanut jo aika pitkään. Mutta mikäs näitä kaikkia leffoja mahtaa yhdistää? Niinpä, ennen vanhaan taisi olla tapana että leffassa esitellään tulevia leffoja samasta genrestä, eli esimerkiksi action leffaa ennen esiteltiin uusia action leffoja ja ennen komediaa tuli trailereita tulevista komedia leffoista. No, pitäisikö tästä siis tulkita, että nämä uudelleen lämmitellyt leffat ovat jo ihan oma genrensä? Ihan oikeasti nyt, ovat nämä ihan hyviä ja kiva että tehdään, mutta onko elokuva-alan ideat ja riskinottokyky nyt oikeasti näin pahassa jamassa?

Ymmärrän että rahaa tehdään sillä mikä rahaa tuo, onneksi sentään Mies ja Alaston Ase leffa vuonna 2025 ei ole tullut vain myymään vanhalla maineella, tämä nimittäin todellakin toimii ja en muista koska olisin viimeksi nauranut näin paljon leffassa. Leffa on todella laadukasta viihdettä ja vitseihin on oikeasti panostettu. Joo, varmasti on jonkin verran vanhaakin kierrätetty ja kaikki tässä ei varmasti ensimmäisellä kerralla vielä auennut, mutta silti nautin koko vajaan puolitoista tuntia enemmän kuin paljon. Niin, ja kun tosiaan kestokin on vielä tätä vanhan ajan loistava puoltatoista tuntia eikä tippaakaan enempää niin nautinto oli tällä kertaa taattu. Olen ennenkin maininnut että komedia on todella vaikea taiteenlaji ja sitä nykyään enää harvoin ulos tulee muutenkaan mistään, parodiaa vielä vähemmän, koska nyky maailma on täynnä mielensä pahoittajia ja niitä, jotka eivät vaan yksinkertaisesti ymmärrä, että maailma tarvitsee huumoria tällä hetkellä enemmän kuin koskaan ennen. Tästäkin joku aivan saletisti vielä pahoittaa mielensä, vaikka aika maltillista meno kuitenkin vielä oli.

Kaikista parasta tässä leffassa oli kuitenkin Lian Neeson. Jotenkin tuntuu että koko herran ura on jo pitkään ollut lähinnä hengityskoneiden ylläpitämää, mutta nyt osuu sitten todellinen napakymppi, eikä tämä nyt varmasti viimeiseksi jää, kuten lopussa varmasti vinkattiin hyvin suorasti. Somessa ehdin tätä jo kutsua herran parhaaksi rooliksi koskaan, johon ansiokkaasti Leffahullu jo ehti muistuttamaan, muuan elokuvista Taken ja Schidlerin Lista. No, okei, ovathan nuo ihan huikeita, mutta onhan niistä jo niin paljon aikaakin, että eihän niitä voinut edes muistaa enää. Joka tapauksessä tämä rooli no täydellinen, ja jos oli Leslie Nilsen aikaisemmissa täysin omaa luokkaansa, niin en kyllä Liam Neesonia silti laita yhtään sen alemmaksi. Tämä rooli on kuin hänelle tehty ja kun vanhan ajan toiminnat ovat alkaneet hieman hiipua miehen käsissä, niin tällä leffalla kyllä otetaan käyrä kunnon viagralla pystyasentoon vielä pitkäksi aikaa. Jos nyt saa näin leffan hengessä sanoa.

Tämän lisäksi on kyllä ihan fressiä nähdä myös Pamela Andersson nousua jälleen parrasvaloihin, ja tällä kertaa ihan oikeana näyttelijänä, vaikka tietysti tälläisessä leffassa tissien pitääkin olla esillä. Eli kyllä Pamelalla on leffassa paljon muutakin annettavaa kuin tuo kuuluisa ulkonäkö, joka toki kestää katsomista vielä näin vuosien jälkeenkin. Myös Danny Huston vetää tässä ihan viimeisen päälle roolin, jossa ei kyllä jää mitään muuta kuin naama vahvaan hymyyn. Jos siis kiinnostaa nauraa, niin nyt kipin kapin teatteriin!

Loppuun vielä pari sanaa muutenkin erittäin mielenkiintoisesta viikosta. Nimittäin, torstai aamuna herätyskello soi yöllä kello 4.00 ja oli aika siirtyä leffahuoneeseen. Mutta mitä ihmettä teen leffahuoneessa aamulla kello 4.00? No, olin saanut kutsun amerikkalaiseen Home Theater Hub-nimiseen podcastiin, joka on kohtuullisen pieni, muutaman tuhannen seuraajan tyyppien podcast, mutta sellainen, jota olen itsekin seurannut jo todella pitkään. Ei tämä nyt ollut Youtuben kannalta varmasti mikään iso juttu vielä, mutta ehkäpä se vielä jotain ovia avaa taas tulevaisuuteen. Ainakin kaikki meni todella hyvin ja tuollainen vajaa kolme tuntia lähetystä ja tunnin verran muuta höpöttelyä kulisseissa meni kuin siivillä. Yksi energiajuoma niin pysyi hereillä, mutta rehellisesti, oli kyllä niin mielenkiintoista jutustelua ja huoneeni esittelyä, että ei ollut kyllä unesta tietoakaan. Tuon voi siis käydä katsomassa kun tuolla nimellä etsii ja oma kanava kannattaa ottaa ehdottomasti myös seurantaan. Siellä on jo reilut kolme sataa seuraajaa, joten määrä on kasvanut ihan kivasti tasaista tahtia.

Mennäänpä taas sinne toimintaleffojen kultaiselle 90-luvulle ja tarkemmin ottaen vuoteen 1994. Speed, Suomessa lisänimen saanut Kuoleman kyydissä oli aikamoisen kova leffa itselle tuolloin. Se tuli tietysti hankittua itselleni siinä legendaarisessa VHS-muodossa, eihän tuolloin oikein mitään muuta vielä ollut tarjollakaan. Mutta leffassa oli tälläkin kertaa tuon ajan mukaisesti todella paljon menevää toimintaa ja mikä siis edelleen parasta, näissä se juonikin on vielä pelkän rämistelyn lisäksi mukana. Jostain syystä tämä leffa kuitenkin tuli itselleni vastaan uudelleen vasta nyt kun siitä tuli versio 4K:na, eli en muista kyllä leffaa muuten nähneeni näiden nuoruusaikoijen jälkeen. Se taas näkyi heti siinä, että ainoat muistikuvat olivat tuosta bussiajelusta, enkä oikein leffaa muuten kyllä muistanut yhtään. Rottentomatoes pisteet ovat muuten tällä leffalla huimat 95 eikä tosiaan mikään ihme.

Sikäli tämä oli taas oikein mukava leffa, että leffa oli itsessään vanha, mutta äärimmäisen hyvä, ja kun vielä itse leffasta ei sen enempää muistanut, niin oli tavallaan kuin ihan uusi leffa itselle. Eikä tässä leffassa nyt ihan huonoja näyttelijöitäkään ole. Pääosassa tietysti nuori Keunu Reeves, joka ihan oikeasti näyttää tässä todella nuorelta ja kokemattomalta jos vertaa miehen rooleja tämän jälkeen. Ei tämä siis toki miehen mikään ensimmäinen rooli tietenkään ollut, mutta aika nuorelta silti tässä näyttää. Tuohon aikaan ihan älyttömässä nosteessa ollut Sanda Bullock puolestaan on ainakin omasta mielestäni tässä se kovin tähti ja vetää kyllä ihan huikean roolin, roolin, joka leffasta on kaikista parhaiten jäänyt mieleen. Toki myös Dennis Hopper on tässä todella hyvä.

Leffaan on tehty myös huikea uusi 9.1.6 Atmos ääniraita, joka toimi erittäin hyvin vanhan leffan kanssa. Tästä muuten pitää sen verran kertoa tarinaa, että ihan täysin en tälläkään kertaa pystynyt leffaan keskittymään, nimittäin olen jo jonkin aikaa miettinyt noita Atmos-kaiuttimia ja lähinnä siis sitä, että miten ne toimii kun ne on kattoon upotettuina. Aloin sitten hieman leffan aikana testailemaan, ja jostain syystä etummaisista Atmoksista ei ääntä tule lainkaan. Jatkoin sitten testailua vielä hieman pidemmälle ja totesin, että etuatmoksiin tulevat äänet ohjataan jostain syyystä keskimmäisiin, ja vaikka Trinnov näyttää näille kanaville ääntä, niin ulos ne eivät tule oikeasta paikasta. Keskimmäisten ääni kuitenkin tulee normaalisti myös keskeltä, joten jotain outoa oli meneillään. Laitoin Trinnovin suuntaan hieman kyselyä asiasta ja sen jälkeen asia alkoi aika nopeasti selvitä. Trinnov käyttää ns. 3D mapping ominaisuutta, jolla se ohjaa äänen oikeaan kohtaan huonetta, vaikka kaiuttimet eivät ihan optimaalisessa paikassa olisikaan. Trinnov siis pystyy tavallaan siirtämään kaiuttimen paikkaa, jos jokin asia huoneessa estää kaiuttimien optimaalisen sijainnin. Tällä kertaa Trinnov katsoo, että nuo etummaiset Atmokset eivät ole avain oikeassa paikassa ja sen vuoksi ohjaa äänen oikeaan kohtaan huonetta. Tavallaan ymmärrettävää, mutta kivahan se olisi kaikkia kaiuttimia silti käyttää, joten asiaan piti miettiä ratkaisua. Ja ratkaisu lopulta tähänkin asiaan löytyy Trinnovilta aika nopeasti, eli muuttamalla nuo kaiuttimet Front Top kaiuttimista Front Height positioon (ohjelmallisesti), alkoi kaikki äänet ohjautua oikeaan paikkaan. Trinnovin mahdollisuudet ovat kyllä aivan rajattomat kun kaikkea vaan oppii hyödyntämään.

Tää siis menee ehdottomasti suositeltavien leffojen joukkoon oot sitten nähnyt tai ei. Speed on todella laadukasta toimintaa ajalta jolloin sitä osattiin vielä tehdä. Pitää itse asiassa itsekin tämä vielä katsoa uudelleen ilman mitään häiriöitä, sen verran hyvä fiilis tästä jäi.

Kun kerran kaikki sitä nyt niin kovasti kehuu niin piti sitten itsekin suunnata uimarannan sijasta leffateatteriin katsomaan tätä Marvelin uutuutta, eli Fantastic Fouria. No, sen verran valehtelin, että uimaranta ei niinkään ole kyllä mun juttu vaikka sielläkin kesäisin tulee käytyä, joten ihan mielelläni lähden aina hellettä pakoon leffaan. Tätä muuten suosittelen monelle muullekin, ainakin niille jotka jatkuvasti valittavat kuumuutta, nimittäin parempaa paikkaa paeta helteitä ei ruokakaupan lisäksi ole kuin leffateatteri. Tälläkään kertaa siellä ei kuitenkaan montaa muuta ollut eksynyt, nimittäin vain kourallinen ihmisiä oli kello viiden esitykseen sunnuntain kunniaksi saapunut.

Oliko tämä sitten sen kaiken hehkutuksen arvoinen leffa. Sanotaanko näin että ainakin kaikille Marvel-faneille tämä oli kyllä loistavaa viihdettä, mutta itselle tämä ei nyt ihan fantastinen kuitenkaan ollut. Mutta, en muista koska olisin viimeksi nauttinut Marvelin leffasta näin paljon, eli kyllä tämä upposi hyvin myös itselle. Syitäkin tähän on varmasti useita, nimittäin aika paljon hvyää tähän mahtui. Ensimmäinen erittäin hyvä juttu leffassa on leffan kesto. Tämä uutuus on painettu todella upeasti parin tunnin pakettiin, eikä sitä ollut yritetty pidentää turhan takia tippaakaan. Toiseksi, leffa on selkeästi ensimmäinen osa, ja sen tietää kaikki jo leffaan mennessään, onhan leffan nimikin jo enteilevästi First Steps. Siitä huolimatta leffassa on hyvä juoni ja ihan selkeästi oma juoni, eli vaikka tässä nyt varmasti tavallaan rakennetaan seuraavaa osaa, niin yksittäisenäkin leffana tämä on loistava eikä tästä jää yhtään sellaista fiilistä että tässä nyt vaan odoteltaisiin jotain suurta ja mahtavaa jatko-osaa. Ei, tähänkin oli kyllä panostettu ihan omana leffanaan, loistavaa.

Kolmas loistava juttu tässä leffassa on kaikki neljä näyttelijää, jotka todellakin ovat Fantastic Four. Jostain syystä mitä enemmän Vanessa Kirbyä näen ruudulla, sitä enemmän alan hänestä tykätä, tai sitten hän vain paranee näyttelijä jatkuvasti. Tässä leffassa hän on aivan suvereeni ja leffan suurin tähti siitä houlimatta, että muitakin suuria nimiä leffasta löytyy. Pedro Pascal on myös todella todella hyvä, ja hänenkin roolinsa tässä on aivan napa kymppi. Yhtään sen pienempään rooliin ei jää myöskään Joseph Quinn Liekin roolissa. Ralph Ineson on sarjan pahis, lähinnä äänellään, mutta jos jotain tästä leffasta todellakin odotan kotiin, niin joka ikinen kerta kun Galactus ruudulla näkyy, niin äänien osalta jotain todella kivaa syntyy. Ensin aivan jäätän hieno puhe (siis äänien osalta hieno), sitten kaikki rymistelyt ja muut, ihan älyttömän hauskaa materiaalia varmasti tulossa myös kotiin.

Muuten äänissä oli paljon kaikkia kivaa. Nämä Galactuksen puheet olivat ehdottomia highlighteja, mutta oli tässä muutakin. Pääasiassa paljon hyvin Marvelille ja vastaaville leffoille tyypillistä ryhmistelyä, mutta sanotaanko näin, että isoon leffasaliin poikkeuksellisen hyvin taas äänet erottui myös seiniltä. Katosta en taas yhtäkään erilistä ääntä kuullut, katsotaan sitten kotona mitä sieltä oikeasti tuli tai ei tullut. Kuva tulee myös olemaan aika kivaa katsottavaa kotona, saa nähdä tarvitaanko ihan aurinkolaseja kaikkien näiden koko ruudun liekkien kanssa. Loppuun voidaan siis todeta, että jos minä viihdyn näin hyvin Marvelin parissa, niin silloin varmasti viihtyy aika moni muukin. Tätä leffaa on kiva jäädä odottelemaan kotiin ja tulee varmasti joskus hyllyyn hankittua. Sitä odotellessa voisi vaikka tutustua vanhempiin versioihin!Menkäähän ihmeessä pitämään hellettä leffan, tämä on varmasti parin tunnin viilennyksen arvoista.

WowHD:n paketti saapui ja täytyy kyllä sanoa, että tuo homma kyllä rokkaa hyvin. Leffat tulevat nopeasti, hinnat ovat pääosin hyvinkin kohdillaan, etenkin kuin noita 15% tarjouksia on hyvinkin tasaisin väliajoin ja silloin sieltä itsekin lähinnä leffani tilaan. Saatavilla on aina uusimmat uutuudet ja hinnat niissäkin hyvin kohdillaan. Lisäksi tietysti bonuksena paljon leffoja, joita Suomesta ei edes saa neljä koona, ja noitahan sieltä paljon koitankin tilailla. Tällä kertaa mukaan lähti neljä leffaa toimintaa ja jokaista odotan kyllä paljon. Mukana oli Speed kuoleman kyydissä, ihan huikea leffa nuoruudesta, pitkään etsimäni Devotion, uusi tuttavuus Rush, sekä sitten tämä Working Man, joka pääsikin heti jo katseluun.

Jason Stathamin leffat ovat kaikki aika saman tyyppisiä ja Jason Statham esittää kuin samaa roolia näistä jokaisessa. Mutta silti, pitää antaa tuon Jurassic Park haukkumisen jälkeen isot propsit Stathamille siitä, että tässä ei tyydytä vain tekemään samaa saagaa uudelleen ja uudelleen ja myymään vanhalla nimellä samaa leffaa uusissa kuorissa. Vaikka leffat ovat hyvin saman tyyppisiä, ne kuitenkin ovat kaikki ihan omia leffojaan, niin tämäkin. Olisikohan jossain ollutkin jotain puhetta, että tämä olisi tavallaan jatkoa loistavalle Beekeeperille, tyyliltään ja idealtaan varmasti näin, mutta arvostan todella suuresti, että kansissa ei vain luen että Beekeeper 2, vaan ollaan uskallettu tehdä ihan uusi leffa. Niin, ja Stathan on tässä aivan oma itsensä, mutta sekään ei haittaa tippaakaan kun kyseessä kuitenkin ihan oma leffansa.

Ja jos toimi Beekeeper hyvin, niin niin toimii kyllä tämäkin. Leffa on takuuvarmaa action viihdettä, ja vaikka juoni tässäkään ei ole mitenkään kovinkaan uusi tai yllättävä, niin se toimii yksinkertaisuudessaan juuri niin kuin tälläisessä action leffassa pitääkin. Tätä on helppoa ja kivaa katsella, leffa menee kuin siivillä ja jos jotain häiriöitä tulee, niin leffa pitää pysäyttää, eikä tippaakaan halua antaa mennä ohi. Toki tässäkin leffassa Stathan kantaa leffaa, mutta onhan tässä paljon muutakin. Esimerkiksi Arianna Rivas Jennynä on mielestäni ihan huikea. Samoin Chidi Ajufon Dutch on tässä aivan mahtava! Leffassa kaiken kaikkiaan kaikki toimii kuin rasvattu ja tälläisenä leppoisana toimintana tämä on ihan parasta mitä tällä hetkellä on saatavilla.

Tähän kuin vielä lisätään oikein erinomainen ääniraita ja ylipäätään äänisuunnittelu, niin tässä kaikki vaan toimii. Leffassa on erittäin hyvin ja huolella tehty 9.1.6 ääniraita ja Objektejakin liikkuu. Pääosin kuitenkin suhteellisen staattinen objektien osalta, joka ei kuitenkaan menoa tällä kertaa haittaa tippaakaan. Äänet ovat hyvin tehdyt, erityisen tarkkoja yksityiskohtia sisältävä, nautittava. Leffassa on useita kohtauksia, joissa laukaukset viuhuvat poikkeuksellisen hyvin ja pannaukset napsuu myös hyvin kohdilleen. Kaiken kruunaa erittäin dynaaminen miksaus, jossa subbarit todellakin laulaa ja kovaa. Loistava leffa, jonka todellakin voisi katsoa vaikka heti uudelleen!

Se on muuten samalla sitten blogin päivitys numero 951, eli tuo maaginen tonni lähestyy kovaa vauhtia! Tähän oli tarkoitus kehitellä jotain kilpailuakin, mutta ainakaa toistaiseksi sellainen ei ole onnistunut.. Pitääpä varmaan alkaa hieman kysellä jos joku lähtisi sponssaamaan jotain kivaa palkintoa! YouTube tässä kivasti kasvaa ja kiinnostaa, mutta blogin ja instan seuraajamäärät ovat jo aika pitkään pyörineet samoissa, jotain buustia näihin siis olisi myös kiva saada, jotta seuraavaa tonni jaksa jahdata, jos se nyt mikään jahtaamisen aihe to syy edes on!

Netflixiin saapui heinäkuun alussa kauan odotettu Old Guard leffan toinen osa, ja miksi siis kauan odotettu, niin vuonna 2021 saapui se ensimmäinen, mutta huhujen mukaan jo vuodesta 2022 kuvattu toinen osa laitettiin ulos vasta nyt. Mikä lienee sitten syynä tähän kolmen vuoden odotteluun niin sitä en tiedä, mutta ihan kiva että tuli ulos nyt. Leffassa pääosassa on Charlize Theron, joka on muuten myös yksi leffan tuottajista, mutta leffan ohjaajana toimii Viktoria Mahoney. Old Guardia voidaan siis hyvällä syyllä pitää naisten taidon näytteenä, ja vielä kun mukaan on saatu myös Uma Thurman, niin naisenergiaa tästä leffasta ei todellakaan jää puuttumaan. Leffa on siis toinen osa, eikä muuten jää kenellekään epäselvää, että onko kolmatta osaa tulossa.

Nimittäin, leffan loppu on kyllä aika hämmentävä, jos pelkäät juonipaljastuksia niin jätä tämä kappale tähän ja jatka seuraavasta. Nimittäin leffan loppu on hävyttömän selvä jatko-osan alku. Eli lopussa ei oikeastaan ratkea mitään ja leffa jää ikäänkuin aivan kesken. Koko leffan loppu itse asiassa lässähtää aika pahasti ja eihän sen tarkoituksena voi olla kuin saada ihmiset odottamaan seuraavaa. Toivottavasti sitä seuraavaa ei tosin tarvitse nyt sitten odottaa taas kolmea vuotta, leffa kuitenkin jäi aika herkulliseen paikkaan juonen osalta. Aika jännä siltä, kolmatta osaa nimittäin ei käsittääkseni kuitenkaan ole varmistettu, mikä on muuten aika outo juttu kun miettii mihin tämä leffa päättyi.

Ihan omana leffanaan tämä muuten toimii hyvin, enkä suoraan sanoen muistanut edes ensimmäisestä juuri yhtään mitään. Toisaalta, enpä kyllä ihan hirveästi siitä ekasta muista tämänkään katsomisen jälkeen juuri mitään, mutta löytyyhän se tästä blogista se ensimmäisenkin juttu aiempaa, ja kävin sen ennen leffan aloitusta itsekin katsastamassa. Siellä puhuin ennen kaikkea hyvistä äänistä, eikä ne äänet kyllä petä tässäkään. Leffa on Netflixin tapaan 9.1.6 materiaalia ja erittäin hyvää sellaista. Leffassa liikkuu kyllä objekteja, mutta niitä käytetään aika harvakseltaan, kuten kattokajareita ihan ylipäätään. Silti leffasta jää ihan sellainen fiilis, että ääniin on tosiaankin panostettu, ja ennen kaikkea mieleen jää muutamat katossa, eli henkilön yläpuolella tapahtuneet jutut jotka on tosi hienosti toteutettu, plus tietysti lopun helikopterit, jotka oli muuten ehkä parhaat helikopteri-kohtaukset koskaan. Ihan ehdottomat highlighit tästä leffasta, jotka voisi hyvin laittaa vaikka R_volutionin highlighteihin, jos kyseessä ei olisi Netflix leffa. Niin, ja subbarit tässä myös saavat oikeenkin mukavasti töitä ja huone kyllä rokkaa aika kivasti.

Sen verran muuten äänistä vielä tähän loppuu. Varsin iloisia uutisia saatii vihdoin myös Applelta, eli vuosien odottelun jälkeen myös Apple TV on avaamassa Audio Passthru mahdollisuuden, eli vihdoin olisi mahdollista saada Apple TV:stä ääntä ulos ilman, että Apple sitä ensin käsittelee ja pakkaa. Tämähän on sellaisille tyypeille aivan ensiarvoisen tärkeää, joilla on laitteet, jotka sen tekevät paljon paremmin. En siis sano, että Apple tekee sen huonosti, mutta aina kun materiaalia pakataan, sen laatu kärsii. TVOS 26 kuitenkin on nyt tuon ominaisuuden tuomassa ja eilen lähdin hieman testailemaan ja sainkin jo omaan Apple TV:hen asennettua tuon TVOS 26, jossa tuo ominaisuus pitäisi siis jo sisällä olla. Old Guardin kanssa tuota sitten heti piti hieman testaillakin, ja ainakin sain Trinnovin näyttämään, että Atmos olisi nyt True HD, eli kaiken pitäisi toimia niin kuin pitää. Apple TV:n valikoissa ei tuohon viitata millään tavalla, mutta kyllä se aikaisemmin on mun mielestä ollut PCM eli pakattu Atmos joka sieltä on tullut läpi. Vaatii lisää testailua, mutta jonkin verran kirkkaammalta ja tarkemmalta ääni Apple TV:n kautta kuulosti, mutta eroa on vaikea tässä vaiheessa vielä sanoa, sen verran kuitenkin eroa Apple TV:n ja Shieldin välillä on aina muutenkin ollut. No, testailut jatkuu, ja pakko se on myöntää, että jos Apple TV:ssä tämä ominaisuus on, niin kyllä se Shieldin tekee sen jälkeen tarpeettomaksi. Toki, kyllähän nuo Apple ominaisuudet vahvasti vihjaavat siihen suuntaan, että myös uutta Hardwarea olisi syksyllä tulossa ja sitä kyllä odotan mielenkiinnolla, vaikka mitään uusia ominaisuuksia tuskin on tulossa, jotka vaatisivat päivitystä. Ehkä jopa enemmän on odotettavasti päivitystä Shieldiin, jota ei ole päivitetty kohta vuosi kymmeneen!

Kesällä sitä ehtii kaikenlaista, ja vaikka kesä onkin nyt ollut normaalia paljon kiireisempi, niin onhan sitä kerennyt leffassakin muutamaan kertaan jo poikkeamaan. Tällä kertaa vuorossa oli itselleni hieman tärkeämpi visiitti, nimittäin olin jonkin aikaa sitten katsomassa Bikeriderssin lehdistönäytöstä juuri avatussa Biorex Kulttuurikasarmissa ja olin enemmän kuin vakuuttunut tuosta uudesta salista, joka Helsingin ydinkeskustaan oli avautunut. Valitettavasti tuo sali ei sitten pitkään pysynyt Biorexin halussa, mutta onneksi sille sentään löytyi jatkaja, joka siis otsikon mukaisesti menee nyt Gilda nimellä. Välillä kun leffassa käy, niin esimerkiksi ääniin saattaa vaikuttaa moni asia, kuten esimerkiksi jos katsoo jotain traileria, jossa bassot on miksattu erityisen kovalle, saattaa syntyä kuva erityisen hyvästä teatterista. Tässä vierailussa tärkeintä olikin selvittää, että oliko tässä Gildan ykkössalissa oikeasti näin loistavat äänet, vai oliko kyse tuolloin vain Bikeriders elokuvan ääniraidasta.

Ja voin kyllä tämän käynnin jälkeen vahvistaa, että tämä Gildan ykkössali nyt vaan on poikkeuksellisen hyvä sali äänentoiston puolesta. Itse en ole edelleenkään kovin suuri näiden valaistujen pöytien fani, vaikka muuten tuolit ja pöydät tässä salissa onkin varsin hyvät, mutta äänentoisto on tässä salissa ihan poikkeuksellisen hyvää. Bassot ovat todella napakat, ja jotenkin tuntuu, että ne iskevät aina oikeasta suunnasta todella tarkasti ja jykevästi, olematta silti tippaakaan kumisevat. Hieman samaa fiilistä kuin omassa huoneessa Waveformingin myötä, basso ei ole vain kovaa painetta, vaan äärimmäisen tarkkaa, eikä ääni jää tilaan pyörimään. Muutenkin tilan tuntu toimii tässä teatterissa poikkeuksellisen hyvin, ja se ongelma joka usein isoissa Atmos saleisssa on, että Atmosten ja takakavien äänit hukkuvat, ei tässä teatterissa kuulu. Jotenkin tuntuu, että myös taka ja Atmos kanavien kaiuttimet ovat tässä salissa astetta laadukkaampia kuin monessa muussa paikassa, tai sitten salissa vaan on jotain muuta mikä äänen tason nostaa normaalia teatteria korkeammalle. Kyllä tämä tämänkin leffan jälkeen tuntuu ehdottomasti olevan yksi parhaista jos ei paras sali Suomessa.

Ennen kuin mennään kuitenkin itse leffaan niin pari sanaa vielä tästä kokemuksesta. Nimittäin täälläkin voisi käydä useamminkin, mutta isoin ongelma on tänne saapuminen. Tällä reissulla kävin pyörähtämässä Future Movie Shopissa, josta mukaan tarttuikin muutamia aika loistavia hankintoja, sekä sitten leffassa. Oikeastaan missään muualla en ehtinyt tai halunnut käydä, koska pelkästään jo tämä neljän tunnin vierailu maksoi 18 euroa pelkästään parkkimaksuina. Tällä kertaa en edes parkkeerannut ihan ytimeen esim parkkihalliin, jota olen aikaisemmin usein käyttänyt, vaan ihan tien viereen. Heinäkuinen arki-iltapäivä ja neljästä tunnista 18 euroa on vaan yksinkeraisesti aivan liikaa, ja tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että pelkästään tuon syyn takia näitä reissuja tulee nykyään tehtyä aika harvoin. Tähän joku voi sanoa, että tule bussilla, no voin sanoa, että ei onnistu, ja tälläkin kertaa matkassa oli kaksi ihmistä, joten bussilla matkustaminen olisi tullut vielä monin verroin kalliimmaksi. Tämä sama valitettavasti päätee myös vierailuihin leffoja myyvissä kivijalkamyymälöissä. Kiva olisi käydä useamminkin, mutta kun ne sijaitsevat kaikki ydin keskustassa ja postikulut ovat monin verroin halvemmat kuin käyminen paikanpäällä, niin silloin käynnit jää tekemättä. Sen jälkeen sitten tutkaillaan mitä leffat maksavat ja kun esim wowhd hinnat ovat usein halvemmat ja tuotteet saa ilman postikuluja, niin sieltä niitä sitten valitettavasti tulee useammin hankittua.

Mutta mennään sitten itse siihen leffaan. Supermanit eivät ole itselleni lainkaan tuttuja, juuri näitä vanhoja hankin pari hyllyyn, mutta nekin ovat vielä katsomatta. En itse asiassa tiedä olenko nähnyt koskaan yhtään Supermania, tai sitten siitä on todella paljon aikaa. Syytäkään tähän en osaa sanoa, ei vaan ole kiinnostanut. Tästä uudesta on kuitenkin sen verran netissä puhuttu positiiviseen sävyyn, että pitihän se sitten käydä itsekin tsekkaamassa. Ja olihan tämä DC:n uusin tekele varsin hyvä ja viihdyttävä. Leffassa pääsi hyvin käsiksi Supermiehen elämään, vaikka ei olisi ollutkaan aikaisempaa kokemusta. David Corenswet sopi rooliinsa enemmän kuin hyviin, ja vaikka itselleni onkin aika tuntematon, vaikka ollut toki esim Twister kakkosessa, niin loistavan roolin veti kyllä tässä Supermiehenä. Corenswet ei kuitenkaan ollut leffan parasta antia pääsosasta huolimatta, vaan kyllä tämän leffan todellinen timantti oli tällä kertaa Lex Lutheria näytellyt Nicholas Hoult. Jostain luin, että häntä olisi kaavailtua kai myös pääosaan, mutta tässä pääpahiksena herra oli kyllä aivan jäätävän hyvä ihan alusta loppuun. Rachel Brosnahan oli Supermiehen tuoreena tyttöystävänä ja työkaverina myös erittäin hyvä, mutta eipä tässä muutenkaan rooleissa jäänyt valitettavaa. Oli todella hyvää viihdettä keskiviikkoiltapäivän ratoksi. Ai niin, ja Krypto-koirahan tässä oli myös aivan huikea!

Juonikin tässä toimii ihan kivasti ja tosiaan tämä menee hyvin ihan omana leffanaan, tietämättä sen enempää, että pitikö tämä edes liittyä mihinkään aikaisempaan. Supermainin pitää pelastaa luonnollisesti maailma pahalta vastustajalta, mutta onhan tässä muutenkin ihan kivoja pienempiäkin juonenkäänteita. Ja mikä ihan kiva sitten lopulta, että vaikka tässä kaikenlaisia supervoimia liikkuukin, niin lopulta jää hyvin sellainen fiilis, että ihmisiä tässä lopulta taistelee hyvää ja pahaa vastaan, sekä sisäisesti että ulkoisesti. Supermankään ei ole täydellinen, mutta kuitenkin lopulta voittaa ihmisten luottamuksen takaisin. En siis suoranaisesti ihmettele että tästä on tykätty, olihan tämä ihan hyvä leffa kaiken kaikkiaan.

Äänet tosiaan myös toimivat hyvin, sekä leffan että teatterin puolesta. Leffassa on paljon hyviä bassokohtia, mutta myös Atmoksena tämä toimii hyvin. Kun teatterissa oli vielä hyvin ääntä erotteleva äänentoisto, niin tässä leffassa monta kertaa heräsi katsomaan, että mitäs sitä oikein tapahtuu selän takana. Myös ruudulla äänet tuli mielestäni paljon tarkemmin sieltä mistä piti, isommissa teattereissa ne tuntuu välillä hieman hukkuvan tilaan. Vaikka tämä ei ole pienikään teatteri, niin silti juuri sopiva. Myös kuvanlaatu oli erittäin hyvä, ja pitää sanoa, että leffaa oli tällä kertaa aika kiva katsoa, ja suurena syynä siihen on uudet lasit. Sain nimittäin juuri ensimmäiset silmälasit, ja niiden vaikutus leffojen katseluun on ollut aika suuri. Jotenkin tuntuu, että juuri tuo etäisyys, jolla ruudut sekä leffahuoneessa, olohuoneessa että leffateatterissa on, on ollut se haastavin näön kannalta ja varmasti selittää paljon sitä, että pääkipuja on ollut tasaisin väliajoin. Nyt silmät eivät leffoja katsellessa rasitu yhtään niin paljon ja kuvanlaatukin on parantunut huimasti. En voi sanoa, että oli halpa päivitys kuvanlaatuun, mutta erittäin suuri kylläkin. Mutta menkäähän leffaan, kyllä tämä kannattaa käydä tsekkaamassa.

Squid Game räjäytti Netflixin vuonna vuonna 2021 ja sen jälkeen ollaan nyt päästy kolmanteen ja viimeiseen kauteen. Niin tai mikä nyt sitten koskaan on viimeinen, tässä nyt ilmeisesti puhutaan Korealaisten tekijöiden viimeisestä kaudesta, mutta kuten tämä viimeinen kausi nyt erittäin hyvin antaa osviittaa, niin ei tämä koko homma tähän kyllä tainnut päättyä vaan Amerikkalaiset jatkavat hyvällä idealla rahastamista tästä eteenpäin. Arviot ensimmäisestä ja toisesta kaudesta löytyvät blogista aiempaa, joten tyydyn nyt vaan toteamaan tässä, että ensimmäinen kausi oli todellakin loistava, ja etenkin nuo pelit olivat se kaiken suola. Toisessa osassa alkoi olla paljon tätä ulkopuolista juttua, joka ei kyllä oikein napannut, vaan kaiken aikaa sitä vain odotti näitä pelejä. No, sitten ne pelit alkoivat vaikuttamaan turhan itsestään selvältä, jolloin tuo asetelma yllättäen kääntyikin päälaelleen ja nuo ulkopuoliset kuviot nimenomaan alkoivat kiinnostaa enemmän.

Aika harvinaista sinällään, en muista että ikinä minkään sarjan tälläinen muutos sisällössä olisi ollut menestys, mutta tässä siinä kyllä todellakin onnistutaan, nimittäin tämä kolmas kausi todellakin toimii hienosti. Kausi on enemmän kuin mielenkiintoinen ja ihan jatkuvasti tapahtuu, sekä talolla että sen ulkopuolella. Toisaalta pelit ovat edelleen aika yllätyksettömiä, mikä ehkä tässä alkaa olla ihan tarkoituskin. Sarja kuitenkin pysyy suhteellisen uskollisena tarinalleen ja väkisin väännetyltä tämä ei missään nimessä tunnut. Liekö sitten alunperin ollut suunnitelma jatkaa sarjaa ensimmäisen kauden jälkeen, mutta hvyin tämä joka tapauksessa tuli vedettyä maaliin. Kaipaanko jatkoa, no en varsinaisesti, mutta mielenkiinnolla jään kyllä seuraamaan mitä tuleman pitää, etenkin kuin näin jonkun kuvan, jossa jopa Robert DeNiroa on vinkkailtu tähän mukaan.