Elokuvien ja tämän harrastuksen rikkaus on se, että leffoja löytyy joka lähtöön ja jokainen varmasti löytää joukosta omansa jos uskaltaa etsiä. Vuoden mittaan on tullut taas katsottua monenlaisia elokuva, joista esimerkiksi kotimainen Kaurismäki edustaa täysin uniikkia ja omaa linjaansa. Olenkin moneen otteeseen kaivannut etenkin uudemmilta elokuvilta uudempaa otetta ja uusia ideoita sen sijaan, että aina vaan ratsastetaan vanhoilla nimillä ja samoilla juonilla eri vaatteissa. Yksi keino, jolla lähdin uudistamaan ja etsimään omia uusia leffoja oli ajatus päästä arvostelemaan näitä arviointikappaleita. Tällä kertaa posti siis yllätti Asteroid City nimisellä leffalla, josta voin taas ihan rehellisesti sanoa, että leffa todennäköisesti olisi jäänyt muuten vallan katsomatta. Arvostelukappaleista ei koskaan tiedä mitä katseltavaksi saa, ja usein ne ovat juuri sellaisia leffoja, joita etenkään 4K:na koskaan raaskisi ostaa. Tällä siis tarkoitan sitä, että 4K:na tulee ostettua lähinnä vain ja ainostaan leffoja, joissa äänet ovat isossa roolissa, toimintaa, scifiä jne. Rauhallisemmat leffat voi sitten hyvin katsoa matalemmallakin laadulla tai vaikka striimattuna.

Tällä kertaa arviointikappale tuli Bluray muodossa 7.1 äänillä. Kuvan laadun osalta ainakin minun laitteilla jo Bluray-laatu on jäätävän hyvää, ja isoa eroa ei 4K siinä tee. Äänien osalta hieman sama, eli jos leffassa on esim. Atmos äänet, niin usein äänen laatu molemmissa formaateissa on aika samaa tasoa. Tässä leffassa kuitenkin siis vain 7.1 äänet, mutta mitään muuta ei kyllä tarvinnutkaan. Siitäkin huolimatta kuitenkin tuli tehtyä muutamia mielenkiintoisia havaintoja. Ensinnäkin äänisuunnittelu ja toteutus tässä leffassa oli todella huippuluokkaa. Leffan äänet tähän leffaan olivat aivan puhtaan kympin arvoiset. Äänet olivat pääosin vain etukanavissa, mutta siellä ne tapahtumat olivatkin. Bassoja tarvittiin vain pari kertaa kun ydinpommit räjähtivät. Tästä muuten sellainen hauska yksityiskohta, että jos joku tätä leffaa katselee vaikka iltamyöhäisellä ja laittaa vähän lisää volyymia että saa dialogia paremmaksi, niin kesken yöllisen hiljaisuuden nuo pari kohtaa saattaa saada alushousut vaihtoon. Tulee nimittäin aika yllättäen ja kovaa.

Se varsinainen juttu äänissä joka kuitenkin tästä nousi etenkin esiin oli dialogin rakennus. Ensinnäkin ääni tuli jatkuvasti tasan juuri sieltä missä ruudulla tapahtui, tai usein ruudun ulkopuolella. Hienoin kohtaus oli kuitenkin se, kun ruutu oli jaettu kahtia ja ruudun molemmilla puolilla henkilöt puhuivat toisilleen puhelimessa. Tuli ihan aidosti sellainen fiilis, että istuisi huoneessa, jossa olisi kaksi ruutua ja kaksi erillistä audiojärjestelmää. En ole tälläiseen fiilikseen törmännyt koskaan ennen, en tiedä oliko syynä sitten enemmän Trinnov vai leffan äänisuunnittelu, yhdessä kuitenkin muodostivat jotain todella uutta ja uniikkia omille aisteille. Muutenkin kun leffassa useita kohtia, jossa ei leikattu vaan siirryttiin kohtauksesta toiseen, toimi äänet siinä siirrossa poikkeuksellisen hyvin.

Ja siitä sujuvasti päästäänkin sitten siihen leffan kuvaukseen ja leikkaukseen. Leffa oli alusta loppuun todellakin aika uniikki ja erilainen. Oli vanhaa kuvaa, välikuvaa ja itse leffaa. Tai no mikä sitten voidaan laskea itse leffaksi, tässähän siis kuvattiin leffan tekemistä viime vuosisadan vaihteessa. Juoni oli aika aijoin hieman sekava, tai sanotaanko näin, että vaatisi ehkä toisenkin katselukerran, että saisi kaiken irti, ja sehän ei koskaan ole leffassa huono asia. Roolit olivat hyvä ja roolitukset toimivat, tässä olis jotain hieman Kaurismäkimäistä yksinkertaisuutta ylipäätään. Leffan alku oli tosi hämmentävää katsottavaa, mutta jälleen kerran yksi leffa, joka siitä huolimatta pakotti katsomaan itseään herkeämättä alusta loppuun.

Alku oli itse asiassa sen verran hämmentävä, että piti oikein kysyä Instassa kuinka moni leffan on nähnyt ja kuinka moni aikoo sen katsoa, tulos yllätti ainakin itseni. Mainittakoon, että ennen kun leffa postilaatikkoon saapui en ollut siitä ikinä kuullut, en tutkinut asiaa tippaakaan ennen katsomista ja vielä tätäkään kirjoittaessa en ole leffan taustoja ja arvosteluja katsonut. Tuntuu kuitenkin olevan kyseessä isompi ja suositumpi leffa kuin osasin kuvitellakaan, eikä toisaalta ihme.. Lähtee tutkimaan asiaa lisää..

Olipahan kirjainyhdistelmä tuossa otsikossa, mutta eiköhän jokainen tuosta saa selvää. Eli vihdoin pääsi sitten tämän loistavan sarjan toistaiseksi viimeisen osan kimppuun, kalibroidulla Trinnovilla, 9.4.6 järjestelmällä ja viimeisen päälle hiotussa huoneessa. Mikä voisi mennä pieleen, no ei kyllä oikein mikään! Eikä kyllä mennytkään. Pientä säätöä tuli leffan aikana tehtyä, ensinnäkin kuten sanoin Mario Bros leffan jälkeen, niin ihan kaikki ei ollut kohdillaan kuvan kanssa, eikä ollutkaan. Onneksi tuohon löytyi taas nopea korjaus ja kaikki taas kunnossa. Sinällään tuo juttu on kyllä raivostuttava, eli HTPC on tietysti Windows-pohjainen kone, ja kaikkihan hyvin tietää mitä se tarkoittaa. Jälleen kerran jostain käsittämättömästä syystä Windows oli hieman muutellut itsekseen asetuksia, en tiedä yhtään miksi mutta syy onneksi löytyi nopeasti.

Ai niin, moni muuten varoitteli, että ei kannata päivittää missään tapauksessa Windows 11:sta, ja muutenkin välttää päivityksiä. No, kone on nyt niin vahvasti tuota päivitystä ajanut, että ajattelin sitten kuitenkin koittaa ajatuksella aina saa kympin asennettua tarvittaessa uudestaan. Onneksi kuitenkin nyt vaikuttaa, että Videoprocessor, MadVR, ja MakeMKV kaikki toimivat, oliko muuta mitä tuolta koneelta tarvitaan? No, seuraillaan tilannetta ja katsotaan miten käy, toistaiseksi kuitenkin kaikki hyvin, eikä tuo viimeinen vika liittynyt edes tähän.

Toinen aika mielenkiintoinen asia liittyi ääneen. Olen pitkään joutunut miettimään tuota äänien viivettä nyt kun kaikki kuva menee HTPC:n kautta ja ääni suoraan prossuun. Tuon kuvankäsittelyn pitäisi aiheuttaa jonkinlaista viivettä joka sitten pitäisi asetuksissa säätää kohdilleen. Videoprocessor ohjeissaan viittaa esim. uusimman ohjelmaversion vaativan 180ms viivettä, ja tuon mukaan olen sitä nyt sitten koittanut säätää. Kaikki on ollut ok, mutta ei selkeästi kohdillaan. Nyt sitten leffan aikana koitin vihdoin saada tämänkin täysin kohdilleen ja vihdoin taisin onnistua. Ällistyttävää kyllä, se oikea arvo tuntuu olevan nolla, vaikka mitä yrittäisi. En tiedä johtuuko sitten siitä, että HTPC on yksinkertaisesti vaan niin tehokas, että se riittää, vai mistä johtuu, mutta tuolla arvolla nyt mennään ja se on tietysti lähtökohtaisesti se paras ja helpoin.

Kun nämä oli vihdoin kohdillaan, sitten saikin keskittyä itse leffaan. Leffanhan olin nähnyt jo jonkin aikaa sitten leffassa ja tietysti kyseessä leffa, jonka tiesin että tulee hankittua kotiin. Sen myös tein ja leffa oli ennakkotilattuna CDON:comista, jonkinlaisen viiden euron alennuksen taisin siihen vanhoista bonuksista käyttää. Leffa oli leffassa aika pitkä ja niin se oli sitä nytkin, mutta kuitenkin alle kaksi ja puoli tuntia, ja aika siivillä se aika tällä kertaa meni. Leffa on hyvä, mutta ei ehkä silti kyllä ihan sarjan parhaimpia. Tykkään tavallaan paljosta, mutta edelleen välillä mennään niin yliluonnollisissa sfääreissä, että menee jo hieman maku. Tuosta lopusta jo taisin puhua viimeksikin, se ehkä oli jotenkin kotona hieman sidettävämpi, mutta olihan se silti hieman jo liikaa. En paljasta enempää mistä puhun jos vielä katsomatta.

Mutta onhan Fast saga silti Fast saga ja ehdottomasti yksi suosikkileffasarjoistani. On kiva, että sama kaarti on jaksanut pysyä uskollisina, eikä pääosan esittäjiä ole matkan varrella juurikaan jäänyt pois, ja ne jotka ovat uutena tulleet, ovat hekin yleensä sitten jääneet mukaan. Nytkin uutena Jason Momoa, joka varmasti on mukana seuraavassakin, joka nyt tietysti onkin jatko tälle. Mutta kyllähän se aina sarjan arvoa nostaa, jos tehdään oikeasti tarinalle jatkoa, eikä vaan rahasteta pelkällä nimellä vaikka itse näyttelijät ovat jo saaneet tarpeekseen. Yksi osa siis vielä ainakin tulossa, mutta onko tämä sitten tässä? Saapa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan, tämä tulee varmasti vielä katsottua uudelleen ennen kuin seuraava tulee teattereihin.

Loppuun vielä sananen äänistä, jotka olivat hyvät, mutta eivät ihan niin priimaa kuin ehkä toivoin ja odotin. Olihan leffa toki Atmosta, mutta mitä Atmos-vieweriä silloin tällöin seurailin, niin aktiivisempaakin olisi voinut olla. Mitään tiettyä huippukohtaa ei sinällään mieleen jäänyt, ainakaan pitkäksi aikaa. Äänet olivat hyvin, mutta Atmosta ei kyllä kovinkaan hyvin tässä valitettavasti hyödynnetty, mikä on kyllä aika outoa. Kuvanlaatu oli loistava heti kun asetukset sai kohdilleen.

Tämä leffa on ollut hankintalistalla pitkään ja olen vain odotellut sen löytyvän jostain sopivalla hinnalla. Missään tapauksessa ei leffa, josta olin valmis maksamaan kolme kymppiä, kyselin jopa Facebookin myyntiryhmästä käytettyä, mutta eipä löytynyt siltäkään. Onneksi nyt kuitenkin sain sitten tämän hankittua edes kohtuullisella hinnalla tuolta imusic verkkokaupasta Ruotsista. Tällä levylle ennen kaikkea oli pari syytä. Ensinnäkin leffan värimaailmaa on kuvattu sellaiseksi, että jokaisen tykin värientoistosta saa kaiken mahdollisen irti. Toisaalta Sonic the Hedgehog-leffat oli sen verran positiivisia yllätyksiä, että tässäkin voisi olla jotain potentiaalia, sekä leffana että äänien osalta.

Mutta, mutta, mutta.. Leffa tuli nyt katsottua ja pettymyksiä tuli tupaan sekä ovesta että ikkunasta. Ensinnäkin jos tässä oli tarkoitus testata värejä, niin jotain oli tänään pahasti pielessä joko leffassa tai laitteissa. Toki tässä kohtaa on pakko todeta, että vika saattaa olla myös laitteissa ja tätä varmasti testataan vielä uudelleen. Kaikki värit nimittäin vaikuttivat jotenkin kovin pestyiltä, eli ei kyllä kovinkaan vakuuttavaa väritoistoa. Ei tässä kuvallisesti oikein mitään vikaa ollut, mutta ei kyllä mikään väriloisto. Tässä saattaa muuten olla jotain tekemistä myös sillä, että Panasonicille oli tullut uusi päivitys, en ehtinyt tutkia asiaa tarkemmin. Mitä muuten tulee kuvaan, niin kyseessä oli sitten täysin animoitu leffa, se mistä juuri Hedgehogissa tykkäsin oli se, että siinä oli ihmiset mukana. Jotenkin tuntuu, että vaikka myös aikuisiällä olen näistä animoiduista tykännyt, niin jotenkin niiden aika alkaa olla jo vähän ohi. Pinoccion ja Hedgehogin tyyppiset, joissa sekoitus ihmisiä ja animoituja hahmoja vaan toimii paljon paremmin.

Äänienkään osalta tässä ei nyt valitettavasti oltu kovinkaan hyvällä tasolla. Äänet olivat aika laimeat, bassot olisi voinut olla huomattavasti paremmin läsnä, ja kun kyseessä on aniamaatio missä voidaan tehdä mitä huvittaa, niin eipä ollut tässä haluttu Atmos-ääniin panostaa tippaakaan. Äänet eivät liikkuneet, ympärillä lähinnä musiikkia, joka kylläkin oli aika menevää, mutta muuten tästä ei kyllä mitään demomateriaalia saa edes kovasti editoimalla. Erittäin laimeaksi jäi, vähän jopa harmittaa koko levyn hankinta, tämä olisi ehdottomasti mennyt kympin laariin, mutta katsotaan nyt jos tälle vielä antaa uuden mahdollisuuden jossain vaiheessa.

Valitettavasti myös koko leffasta jäi aika laimeat fiilikset. Juoni ei napannut oikein juurikaan, eikä tästä nyt valitettavasti oikein mitään nostalgista fiilistä myöskään syntynyt. Joo, kyllä leffassa oli paljon viittauksia tuohon vanhaan hittipeliin, jota itsekin olen paljon pelannut pienenä, mutta silti fiilis lähinnä oli, että ehkä tässä oli vaan vähän liikaa. Jotenkin se mistä itse Mariot muistan, leffassa oli kaikki viholliset ja kaverit pahasti sekaisin. En siis väitä, että näin oli, mutta sellainen sekava fiilis tästä jäi itselle päällimmäiseksi. Jotenkin muutenkin jäi fiilis, että tästä olisi voinut saada vielä paremmin asialle uskollisen ja vuoteen 2023 tuodun version.

Eipä siinä, näitäkin tulee, mutta kuten sanottua, ehkä tälle vielä tulee uusi mahdollisuus, vaikka sitten lasten kanssa. Viimeiset pari päivää on tullut myös Kalibroitua Trinnovia uudelleen ja uudelleen. Nyt suurennuslasin alla ollut erityiset bassot, jotka eivät mielestäni ole päässeet riittävän alas. Eli kovasti on nyt koitettu ensin saada Behringerin säätöjä kohdilleen ja sitten siihen päälle Trinnovin. Behringer NX600oD malleissa säätöjä kyllä riittää, mutta olihan kaikki silti jotenkin helpompaa ja hauskempaa MiniDSP:n ja Rewin kanssa. Ne on nyt myyty ja toiki luotan 110%:sesti Trinnoviin subbarienkin osalta, mutta onhan se ollut kivaa noita käyriä aina katsella ja viritellä. Tällä kertaa lähinnä aikaa siis meni lähinnä siihen, että yritin saada subbarit enenen kalibrointia menemään mahdollisimman alas. Nyt näytti siltä, että jyrkkä roll-off alkoi jo 25hz kohdalta, mutta kyllä noiden subbarien kanssa tuossa huoneessa pitäisi ehdottomasti päästä helpolla paljon alemmaksikin. Tähän hommaan muuten U-mic:istä olis varmaan ollut vielä hyötyä, mutta se on nyt myyty.

Katsotaan, jos sellaiselle keksisi vielä tulevaisuudessakin jotain hyötyä ja vaikka hankkisi uuden. Jotenkin luule, että tuo Trinnovin käyrä ei kerro aivan samaa asiaa kuin olen tottunut Rewissä saamaan, mutta pitää sitäkin asiaa vielä tutkia lisää. Nyt joka tapauksessa bassojen roll-off on jo jonkin matkaa alle 20hz, joten seuraavaksi sitten subbaritkin tosi testiin, Fast X, Are you ready?

Kolmas Netflixin odottavien listalla jonkun aikaa ollut leffa oli leffa nimeltä Vaarallinen Kuljetus. Ei ehkä idealtaan taas kovinkaan yllättävä leffa, mutta ihan kivalla uudella twistillä kuitenkin tehty. Brasilialaisia leffoja en taida ihan hirveästi olla aikaisemmin katsonut, mutta ennenkin sanonut, että tämä on Netflixin parhaita puolia, että hyviä leffoja löytyy tarjontaan ihan ympäri maailmaa. Tämäkin leffa laadultaan erittäin hyvää tasoa, vaikka aavistuksen täytyy kyllä myöntää kielen häirinneen, mutta se kuuluu vaan asiaan.

Autoiluun ja kilpailuun liittyviä leffoja on tullut jonkin verran katsottua ennenkin, mutta aika harvoin on leffoissa ollut kuorma-autokilpailuja, ei ehkä se autokilpailun seksikkäin muoto, mutta hyvin toimi tässä leffassa ja tosiaan leffan sisältöönhän tämä sopi erittäin hyvin. Autokilpailut oli muutenkin sidottu leffan tapahtumiin ja juoneen erittäin hyvin, eikä se jäänyt vain muodolliseksi sivuseikaksi. Leffan juoni muutenkin toimi, vaikka näitä on paljon nähnyt, tarvitaan rahaa, sotkeudutaan helpon rahan toivossa jonkin rikollisjärjestön puuhiiin, lopulta irti ei enää päästäkään ja jäljellä on vielä viimeinen keikka, joka ei koskaan päädy kovinkaan ruusuisesti. No, tällä kertaa tarinassa oli onneksi paljon ei niin kliseisiäkin käänteitä, mutta erittäin hyvä leffa kokonaisuutena.

Äänien osalta Atmos, mutta ei nyt kyllä millään itse leffa päässyt sille tasolle jota ehkä odotin. No, jos viimeisimpänä vertailukohtana on Gran Turismo, niin vaikea on sinne kenekään tällä hetkellä päästä, tosin sitä ei ole vielä kotona nähty. Trinnov toki näyttää sen miksi sellainen on olemassa, äänet ovat erittäin tarkkoja ja luulen, että tässäkin leffassa tuli kuultua paljon sellaisia pieniä yksityiskohtia, joita ei ole ennen nähnyt. Yksi sellainen mielenkiintoinen yksityiskohta joka usein leffoissa näyttäytyy on auton ajaminen vasemmasta takakaiuttimesta ruudun poikki oikeaan etukaiuttimeen. Se kuulostaa juuri siltä kun voisi kuvitella oikeassa elämässä asian kuulostavan, ainakin se kuulostaa hyvin erilaiselta kuin ennen.

Mutta kokonaisuutena siis kiva leffa ja vielä sellainen suht lyhyt pätkä niin sopi kiireisen viikon ohjelmaan hyvin. Viime viikolla tuli myös pitkästä aikaa tilattua muutama leffa, nimittäin facebookissa joku herätti sellaiseen tietoon, että ruotsalaisessa imusic verkkokaupassa on paljon leffoja isoilla alennuksilla. Ja hyvää tavaraahan sieltä löytyikin. Muutama leffa, jotka hyllystä vielä puutui tuli täydennykseksi, joista etenkin mainittava Super Mario Bros-leffa, jota olen jonkin aikaa tähyillyt, mutta en ole järkevällä hinnalla mistään saanut. Leffan odotukset etenkin kuvan suhteen suuret, mutta kyllähän leffa muutenkin kiinnostaa, koska Hedgehogit olivat niin hyviä ja samoissa maailmoissa liikutaan.

Toinen tärkeä mitä olen pitkään katsellut on Game of Thronesit 4K versioina. Itseltähän hyllystä löytyy jo tuo viimeinen kausi, jonka aikanaan aika kovalla hinnalla ostin. Muut leffat sitten löytyy blurayllä, ja kaksi ensimmäistä kautta tuli katsottua HBO:lta todella huonolla laadulla. Olen tätä kuitenkin hyllyyn haaveillut ja jossain vaiheessa 4K:na katsoa koko homma uudelleen, mutta hinta näille ollut aika kova. Nythän sitä olisi saanut Amazonista aika halvalla, mutta ajattelin, että tämä kyllä taitaa vaatia suomitekstit jos koko homman aikoo uudelleen jaksaa katsoa. Nyt sitten löysin edullisesti kaikki muut kaudet lukuunottamatta kolmosta ja seiskaa, ne jää vielä odottamaan parempia hintoja.

Eipä sitä sitten malttanut olla tänäänkään katsomatta leffaa ja kuten aikaisemmin kerroin niin jonossa on useampikin leffa odottamassa. Olisihan tässä voinut nyt tietysti katsoa heti Fast X:nkin mutta ajattelin nyt antaa sen hieman vielä odottaa ja katsoa jotain Netflixin puolelta. Siellä etenkin pari leffaa oli tiedossa, muita en jaksanut nyt edes katsoa, eli Nowhere tulille. Mitä sitten oli odotettavissa, no varmasti aika raju leffa, mutta toisaalta hyvää ääntä ja kuitenkin kohtuullinen alle parintunnin paketti. Tämän tyyppisissä leffoissa on kuitenkin aina omat vaaransa, eli miten pitää leffan mielenkiinto yllä kun leffa käytännössä keskittyy neljän seinän (tässä tapauksessa kontin) sisään ja näyttelijöitä ei juurikaan muuten näy. Ihan hyvin leffa kuitenkin selvisi tästä haasteesta ja leffa soljui varsin mukavasti alusta loppuun.

Leffan juoni oli hyvä ja hyvin omaperäinen, empä muista vastaavaa nähneeni. Tarina oli ajoittain varsin raskasta katsottavaa, leffakatsojan silmin siis hyvässä mielessä, eli tuskaa ja epätoivoa kuvattiin aika vakuuttavasti. Toisaalta, tuollaisessa tilanteessa ja noilla päivillä olisi voinut henkisten oireiden olleen pahempiakin kuin kuvissa nähtiin. Oli muuten myös hyvin mielenkiintoisesti kirjoitettu se, että mitä tuolta kontista löytyi ja miten niitä käytettiin. Ei oikeastaan mitään oletettua, mutta toisaalta kaikelle löytyi merkittävää käyttöä. Hienosti kirjoitettu leffa. Anna Castillo onnistuu roolissaan loistavasti ja kantaa toki iso taakkaa harteillaan. Leffan loppu on myös hyvin mielenkiintoinen ja jättää ilmaan paljon kysymyksiä.

Vaikka tarina on uskomaton, niin kertoo se kuitenkin omaa tarinaansa. Ihminen on herkkä ja kuolema saattaa odottaa jokaisen kulman takana, mutta kun siitä joutuu taistelemaan, ihmiseltä löytyy yllättäen todella paljon voimia, joita ihminen ei koskaan tiennyt olevan. Halu elää, on yksi suurimpia ihmisen ominaisuuksia, harmi että kaikki eivät sitä pysty loppuun asti ylläpitämään. Ne, joille se ei esimerkiksi jonkin sairauden tai onnettomuuden vuoksi enää ole itsestäänselvyys, osaavat nähdä asioita eri tavalla ja sen yhden ainutkertaisen elämän eteen ollaan valmiita tekemään mitä tahansa. Voisin hyvin kuvitella että tarina voisi myös olla tosi, vaikka sitä se ei tainnut tällä kertaa olla. Jälleen yksi hieno espanjalainen leffa joka tapauksessa.

Suuri mielenkiinto tässä varmasti kiinnittyy tietysti myös ääniin. Kyseessä oli Atmos leffa, joka toki Netflixin ääninä ei sitä parasta mahdollista kuitenkaan ole. Siitäkin huolimatta ensimmäisestä hetkestä lähtien oli päivän selvää, että myös striimatun materiaalin osalta parannus on huima. Ei näissä Netflixin Atmos-striimeissä muutenkaan mitään suurta vikaa ole ollut, mutta kyllä tämänkin leffa kuulosti taas aivan joltain muulta kuin aikaisemmin. Äänet ovat tarkemmat, yksityöskohdat erottaa huomattavasti paremmin ja kaikki se miten äänet huoneessa liikkuvat ovat ällistyttävää. Tämä kaikki siis saavutettu täysin samoilla kaiuttimilla kuin aikaisemmin, eli prossu todellakin voi parantaa myös kaiuttimien laatua. Arcam oli loistava, mutta kyllä Trinnov vie pelin aivan toiselle levelille. Nyt alkaa oikeasti tietämään miltä hyvä ääni kuulostaa ja mikä parasta, siitä saa nauttia vaikka joka päivä. Tähän kun vielä lisätään, että bassot ovat nyt sillä tasolla kuin neljällä Martyllä voi odottaa, on nautinto täydellinen.

Tämä teksti oli unohtunut julkaista viime viikonloppuna:

Ehkä ensimmäistä kertaa koskaan Suomessa tuli lauantaina katsottua kaksi leffaa aivan peräjälkeen leffateatterissa. Tätähän tuli aikanaan tehtyä paljonkin jenkeissä, mutta Suomessa tälläiseen ei ole koskaan oikein ollut aikaa, tarvetta tai ylipäätään riittävän isoa teatteria, jossa kaksi sellaista leffaa, jota oikeasti haluaisi katsoa peräkkäin sopisi näin hyvin aikatauluihin. Nyt kuitenkin huomasin, että paikallisessa Biorexissä olisi mahdollista katsoa molemmat sekä Spede että The Creator peräkkäin, ja itse asiassa vielä niin, että toisesta salista sai kävellä suoraan toiseen saliin ja leffa oli juuri alkamassa. Sinällään muuten myös aika mielenkiintoinen tilaisuus, että nyt oikeasti kahta salia pääsi tunnustelemaan oikeasti peräjälkeen, vaikka leffoilla ei mitään tekemistä asian kanssa ollutkaan, toisen ollessa pienessä salissa pelkkää dialogia ja toinen isossa Prime salissa viimeistä huutoa olevaa Sci-Fiä. Ensi fiilis kuitenkin ole juuri sellainen kuin toivoinkin, Prime sali on Prime sali, ja ero pieneen saliin on aika vakuuttava. Salin suuruus, vaikka pienestä salista vielä onkin kyse verrattuna esim Tennispalatsin Isenseen oli jotenkin kyllä pysäyttävä kokemus, tunsi kyllä heti että nyt ollaan sellaisessa salissa, jossa leffoja pitääkin katsoa. Toki scriini on isompi ja pelkästään ja tieto siitä, että salissa on Atmos järjestelmä loi hienon kuvan, mutta Prime on kyllä upea sali.

Mitä sitten tulee siihen itse leffaan niin tämä leffa tuli nyt kyllä täysin puskista. En ollut seurannut lainkaan, että tälläinen leffa oli tulossa, oma tietämys leffasta oli ihan puhtaasti pari lyhyttä pätkää, jossain näin lapsen ja suosikkinäyttelijäni John David Washington lyhyen keskustelun bussissa. Eka fiilis tietysti se, että aivan loistavaa, Washingonin uusi leffa, tuo pitää nähdä, mutta mitään muuta hajua siitä ei ollut. En itse asiassa tiennyt edes leffan nimeä ennen kuin aloin katsella Biorexin viikonlopun tarjontaa, eikä siinäkään vaiheessa vielä ollut mitään sellaista fiilistä, että tämä leffa pitää nähdä. Jostain kuitenkin huomasin, että joku somessa kehui leffaa parhaaksi koko vuonna, jopa paremmaksi kuin Oppenheimer, silloin joku lamppu syttyi, tämä pitää ehkä sitten käydä heti tsekkaamassa.

Ja kyllä muuten kannatti käydä tsekkaamassa. Luonnollisesti muutos salista toiseen ja Spedestä Sci-fiin oli aika valtava, etenkin kun heti leffan alussa ruutuun lyötiin ydinpommi. Näitä muuten ole leffassa useampiakin ja jokainen räjähdys oli aika hienosti toteutettu, ensin jysähti oikein kunnolla ja matalalta sen jälkeen ääni hiljeni kuin seinään ja katsoja sai itse kuvitella loput. En voi mitenkään olla miettimättä, että miltäköhän tälläinen mahtaa kuulostaa waveformingin kanssa?

Eikä muuten ollut muutenkaan äänissä valittamista, tämä itse asiassa oli varmasti yksi parhaista leffoista joita olen teatterissa koskaan kuullut, ja nimenomaan äänien osalta. Leffassa oli upeasti toteutettuja räjähdyksiä, lentokoneita, ukkosta ja myrskyä, sekä tietystä kun puhutaan Sci-fi leffasta, niin paljon kaikkea muutakin mielenkiintoista ääntä. Leffan äänet olivat todella selkeitä, ja esimerkiksi luodit viuhuivat aika upeasti. Tuli eteen myös pari aika hienoa kohtausta, jossa ensin ääniä kuului edessä oikealla, sitten vasemmalla takana ja taas edessä oikealla. Ja nyt en siis puhu etu- ja takakaiuttimista, vaan jossain niiden välillä. Voin vain kuvitella miten hienolta tämä tulee kuulostamaan aikanaan omassa huoneessa, tämä leffa kun nyt sattuu vaan menevän kategoriaan aivan pakko hankkia myös kotiin. Leffassa tuli monessa kohdassa mieleen Tenet, ehkä Washingtoninkin vuoksi, mutta myös äänissä oli paljon samaa, vaikka ihan siihen ei kyllä tässä päästy. Edelleen harmi, että Tenet tuli nähnyt leffassa etummaisessa rivissä, lue lisää aikaisemmista postauksista jos mietit miksi.

No mutta mitenkäs sitten itse koko leffa? No ihan viittä tähteä en tälle anna, mutta ehdottomasti neljä. Leffa oli todella upeasti toteutettu, ja kun leffan jälkeen sitten oikeasti vähän tutustuin asiaan niin tässähän ei ollut kyseessä ihan normaali leffa. Leffa aivan käsittämättömän upealta teokselta alusta loppuun, mutta todellisuudessa leffan tekemiseen oli käytetty vain murto-osa hinnasta, jolla Hollywoodissa näitä normaalisti tehdään. Olikohan nyt niin, että normaalisti tälläiset saattavat olla jopa 300 miljoonan tuotantoja, tähän oli käytetty uskomattomat 8o miljoonaa. Tästä löytyy muuten aika mielenkiintoisia videoita Youtubesta, kannattaa tsekata. Sitä ei kuitenkaan leffasta huomannut mitenkään, todella vakuuttava tuotos.

Kaikki blogia pidempään seuranneet varmasti hyvin tietävät, että John David Washington on yksi suurimmista suosikkinäyttelijöistäni tällä hetkellä, siksi ei ole vaikea pitää hänen leffoistaan. Tässäkin leffassa herra onnistuu loistavasti, vaikka millään ei kyllä silti yllä Tenetin tasolle, siitä kun nyt puhuttiin jo kerran aikaisemminkin. Washington on hyvä, rooli hyvin samanhenkinen, mutta johtuisiko sitten siitä, että kuitenkin loppupeleissä ihan pienen aavistuksen kylmäksi jäi esitys tässä. Leffan muutkin roolit onnistuvat hyvin, ja ennen kaikkea ensimmäistä kertaa isossa tuotannossa ruudulla esiintyvä Madeleine Yuna Voyles ei olisi voinut näyttelijän uraansa paremmin aloittaa. Ja tuo ura muuten ei varmasti jää tähän, sen verran hyvin hän tässä pärjäsi. Leffassa on paljon muitakin onnistuneita suorituksia, mutta ei niistä tässä sen enempää.

Myös leffa juoni on paljon parempi kuin voisi Sci-fi leffasta vuonna 2023 odottaa. Leffassa on paljon ajatusta ja se on hienosti rakennettu lähitulevaisuuteen aikana, jona tekoäly oikeasti nostaa päätään yhteiskunnassamme. On oikeasti paljon ajatuksia herättävää miettiä, mitä kaikkea ongelmia teköäly voi sen hyvien puolien lisäksi maailmaamme tuoda. Tässä leffassa muuten hyvin merkittävää on se, että tavallaan teköäly on hyvällä asialla, kun tähän mennessä yleensä näissä leffoissa on aina mennyt jotain pieleen ja robotit ovat ottaneet negatiivisessa mielessä vallan itselleen. Tässä leffassa tavallaan tuntuu välillä että vastakkain ovat vain hyvikset, heillä vain hyvin erilaiset huolenaiheet yhteiskunnasta. Leffa toki tuo Washintonin kautta myös paljon inhimillistä puolta ajateltavaksi, mutta se ei ainakaan haittaa asiaa yhtään. On hieman harmi, että juuri Washingtonin rooli leffassa on kirjoitettu hieman ennalta arvattavaksi ja ennenkin nähdyksi, mutta se ei leffaa kyllä yhtään himmennä.

Tämä leffa siis nousee ehdottomasti tämän vuoden suosikkileffojen joukkoon ja aivan saletisti tulee hommattua aikanaan myös kotiin. Tämä leffa todellakin pitää nähdä 4k-levyltä kotona. Leffassa on sitä kaikkea mitä hyvältä toiminnalta tänäpäivänä odottaa, lisäksi kun koko komeus on saatu purkitettua reilun parin tunnin pakettiin, tulee tästäkin ehkä sellainen leffa jota voi katsoa useammankin kerran. Ehdottomasti parempi kuin 65-leffa, mutta ihan ei yllä Tenetin tasolle. Suosittelen kuitenkin lämpimästi tutustumaan tämän leffan tuotantoon ja sen jälkeen suunnata leffaan!

Tänään yksi matka sai päätöksensä, ja ainahan kun yksi matka päättyy niin se tarkoittaa jonkin uuden ajan alkua. Tämä viimeinen noin viisi kuukautta on pitänyt sisällään aivan uskomattomia tapahtumia, sattumuksia, tunteita aivan laidasta laitaan, mutta sitähän tämän harrastuksen pitääkin tuoda, eihän tässä muuten mitään järkeä olisikaan. Perjantaina kuitenkin starttasin auton heti työpäivän päätteeksi kohti Turkua, Trinnovin 3D mikrofoni oli viimein saapunut Suomeen, ja tällä kertaa en sen saapumista jaksanut enää yhtään pidempään odottaa. Ei vain siksi, että ensi viikolla on taas työviikko, mutta viikonloppuna muutenkin hyvää aikaa kalibrointi hommiin. Nyt sen voi kuitenkin sanoa ääneen, huoneen kolmas päivitys on vihdoin valmis.

Perjantaina tosiaan tuli mikrofoni noudettua. Valitettavasti saapuminen kotiin meni sen verran myöhään, että testailuja sillä ei enää perjantain puolella ehtinyt tehdä, sillä muksut olivat jo menossa nukkumaan ja toisaalta, maahantuojan piti vielä aktivoida mikki laitteeseen ennen sen käyttämistä. No mutta aamulla mikki sitten saatiin kuntoon ja sen jälkeen välittömästi kalibrointien kimppuun. Vaikka tilanteeseen oli kuinka etukäteen valmistautunut, silti pääsi taas yllätyksiäkin tulemaan eteen. Olen moneen kertaan testaillut millä saan tuon Plus 4 ominaisuuden toimimaan, vaihdellut Däkkejä, ostellut kaapeleita jne jne. Nyt kaiken piti vihdoin olla kohdillaan, sainhan kaikista subbarikanavista kuitenkin äänen jo ulos. Jostain kumman syystä kalibroinnin yhteydessä kun tein aivan saman mappingin, ääntä ei kuitenkaan tullut subbareista yhdestäkään, vaikka aivan kaiken mahdollisen koitin etsiä ja tutkia, vaihtaa johtoja, vaihtaa asetuksia jne. Koitin kysellä apua Marekilta, kaverilta Filippiineiltä joka asentaa näitä työkseen, sekä Trinnovin Facebookryhmästä, josta viimeistään on aina kaikki apu löytynyt. No, eipä sitä vastausta vaan mistään koko päivänä meinannut löytää, jonka jälkeen kun tarpeeksi on epätoivoisessa tilanteessa niin silloin tulee koitettua ihan kaikkea mahdollista. Ja sieltähän se hyvinkin looginen vastaus sitten lopulta löytyi, eikö se nyt ole päivän selvää, että Plus 4 ominaisuus alkaa toimimaan kun sen ottaa pois päältä. Kyllä, siis pois päältä, ei käynnistää uudestaan, vaan täppä pois, ja sen jälkeen kaikki lähti toimimaan. Nyt siis kaikki valmiina kalibrointiin.

Trinnovin kalibrointi itsessään ei ole kovinkaan vaikeaa, kaikki miljoonat mahdollisuudet hienosäätöön sitten vastaavasti vie taas juuri niin paljon aikaa kuin niinhin haluaa käyttää. Mutta se, että peruskalibroinnin saa tehtyä ja koneen tulille ei hirveästi vaadi, itse asiassa paljon helpompi juttu kuin Diracin kanssa. Siihen missä Diracin kanssa tarvitaan useita kalibrointipisteit, Trinnov hoitaa kaiken klohdilleen yhdellä. Jos siis puhutaan yhdestä kuuntelupisteestä. Vastaavasti taas minun Arcamissa oli muistipaikkoja vain yksi, joka kieltämättä hieman harmitti, mutta tässähän niitä on sitten senkin edestä, eli yhteensä peräti 29 presettiä. Tällä kertaa käytin siitä kaksi, toiseen tein itselleni täydellisen paikan keskelle huonetta, toisen kalibroinnin tein kolmella paikalla, niin että kaikilla kolmella tuolilla on nyt arvoa saman verran. Siitä on sitten helppoa valita katseleeko leffaa yksin vai isommalla porukalla.

Luulin kaiken olevan kunnossa jo lauantain puolella, mutta jälleen sitä oppi taas jotain uutta ja kaiken joutui vielä tekemään sunnuntainkin puolella uudelleen. Nyt kyseessä nimittäin pieni ongelma Däkkien kanssa. Näissä Dacmagic Plus Däkeissä nimittäin on rulla, josta säädetään äänenvoimakkuutta. Minulla Däkit toimivat niin, että niistä lähteen aina johdosta virta kun niitä ei tarvita, sillä muuten vaihtoehtoina olisi vain pitää ne päällä tai painaa napista päälle. Olin jo jostain lukenut aikaisemmin, että Däkit kuitenkin palauttavat äänevoimakkuuden aina samalle tasolle riippumatta mihin ne on säädetty. Ajattelin, että tuo taso olisi joku kiva keskitaso, mutta todellisuudessa se oli niin pieni, että saadakseni edes jonkin verran ääntä Martyille, piti Behringerien äänet vääntää täysille. Tämähän ei koskaan oli kovinkaan hyvä asia, koska silloin ei voi tietää, että onko prossulla tarvetta vääntää sitä lisää vai ei. Tästäkään huolimatta en niistä saanut tarpeeksi ääntä, eli kalibrointi oli erittäin haastavaa kun subbarien äänen kovuus ei riittänyt. Tuloksena bassojen osalta aika huono tulos.

Tässä vaiheessa alkoi taas hieman tuskahiki nousta pintaa, taasko sitten sitten ostetaan lisää laitteita ja uusia Däkkejä. Yksihän on jo varastossa ja muuten nämä olisivat kyllä loistavat, balansoituine tuloineen jne. Onneksi tällä kertaa kuitenkin Google pelasti jälleen, eli äänenvoimakkuuden säädön saa kuin saakin pois päältä, tähän toimi sellainen kikka, että virrat pois, nappipohjaan ja takaisin päälle. Nyt äänevoimakkuuden säätö ei toimi lainkaan, ja sitähän ei tarvita, eli hyvä näin. Nyt äänentaso on riittävä, Behringereitä ei tarvitse säätää täysille ja kalbrointiin saa saman 80db tasoin kuin muillekin kaiuttimille. Mahtavaa, ja ennen kaikkea, yhtään uutta laitetta tai johtoa ei tarvita. Valitettavasti itse kalibrointi meni taas seuraavaan päivää, sillä lapset nukkumaan ja itse hiljaisempiin puuhiin. Mietin vaan, että jos mikki olisi tullut vasta ensi viikolla niin aikaa kaikkien näiden ongelmien ratkaisemiseen ei olisi viikolla ollut., tämän vuoksi halusin päästä koko viikonlopun testailemaan. Mutta lopulta kaikki hyvin, kalibroinnit tehty ja eikun testailemaan.

Muutamia pätkiä tuli tietysti alkuun koitettua ja todettua, että kaikki toimii, mutta sitten itse main featuren pariin. Kaksi vaihtoehtoa, Fast X tai John Wick 4, tällä kertaa voiton vei jälkimmäinen. Miksi, ei oikeastaan sen kummempaa syytä, ehkä siksi että odottanut hyllyssä kauemmin. Itse leffan olen leffassa nähnyt ja siitä jäi ihan hyvät muistot. Eniten kuitenkin odotin alkukohtausta, jota on käytetty kesän mittaan lähes kaikissa demoissa, mistä maailmalta olen lukenut. Eikä muuten ole turhaan tuota kohtausta hehkutettu, aivan sairaan hyvät basson ja hetkeäkään sen jälkeen ei ollut epäselvää miksi uusi prossu on tullut taloon. Nyt Martyt on vihdoin täysin kohdillaan, basso on äärimmäisen hyvin balanssissa ja mikä parasta, osuu ja kovaa. Silti on mainittava, että vaikka bassot ja prossu olisivat kuinka hyviä, niin kyllä tuo muuten Buttkickerit edelleen jotain käsittämättömän kivaa lisää kokemukseen. Nyt sitäpaitsi tuntuu, että nekin ovat sen kun vain parantuneet, tuntuvat jotenkin pehmeämmiltä, silti tarkoilta ja ennen kaikkea tuovat leffaan ihan uuden ulottuvuuden. En ymmärrä miksi kukaan katselee leffoja ilman, niin pieni ja halpa päivitys, jonka tuotto kohtuuttoman korkea. Ainiin, ja miten nuo nyt sitten sain asennettua, niin laitoin ne Mareksoundilta löytyneellä XLR-haaroituksella yhdestä subbarin linjasta, kiinni, ja hyvin toimii.

Ja kyllähän se nyt vaan niin on, että Trinnov on tasan juuri niin hyvä kun sen on annettu ymmärtää. Äänet ovat aivan jäätävän tarkat, muutamia kohtia, jossa yksittäisen linnun kuuli lentävän taivaalla, voisin melkein varmasti väittää, että monella muulla laitteella sitä lintua ei olisi tullut kuultua. Bassot toimivat todella hyvin, jokainen laukaus, kolahdus ja isku osuu napakasti. Sikäli kuitenkin mikä uskomatonta sanoa, en edes usko, että loppupeleissä tämä neljäs John Wick on edes demo-leffana paras, vaikka paljon hyvää siinä tietysti on. Äänet kuitenkin leffassa John Wick-maiseen tapaan lähinnä ampumista ja muutama car-crash. Toki kyllähän tässä myös luodit lentelee paremmin kuin koskaan, mutta silti, enemmän suoraan sanottuna odotan esim tuota Fast X-leffaa.

Vaikka tänään äänet olivatkin tietysti pääseurannassa, niin unohtaa ei voi myöskään kuvaa. Muistan jo leffasta, että tässä neljännessä osassa liikuttiin hyvin punertavassa tunnelmassa, ja jos en olisi leffassa tätä nähnyt niin olisin voinut jopa epäillä laitteiden kalibroinnin olevan pahasti pielessä. Kalbrointi kuitenkin tuntui olevan varsin hyvin kohdillaan, ja punaisuudesta huolimatta Dolby Visionilla väritetty kuva näyttä aivan jäätävän hyvältä. Vaikka kesällä paljon asioita muuttui Trinnov edellä, niin kyllähän tässä kesän aikana on tullut myös kuvaan panostettua aika paljon ja se todella näkyy. Nyt koko huone on tasan niin hyvässä kunnossa kuin se vain voi olla, tällä hetkellä ei mitään muita tarpeita tai toiveita kun paljon leffoja. Pitkä matka taas tultu, nyt saa nauttia lopputuloksesta.

Itse sitten leffana John Wick oli aika pitkälti sitä mitä sen muistelinkin olevan. Leffa oli todella pitkä ja välillä oikeasti tuli jo fiilis, että aivan liian pitkä. Olihan tämä taas parempaa Wickiä parin laskusuuntaisen jälkeen, mutta olisi tämän voinut hieman lyhyempäänkin pakettiin saada, ja etenkin tuota jatkuvaa tappamista voisi oikeasti vähän tiivistää vaikka kuinka onkin leffan pointti. Edelleen samoja fiiliksiä kuin muuten, paras hahmo ammuttiin heti kärkeen, onniksi sentään hotellinjohtaja sai jatkuvasti isompaa roolia, mikä oli loistava juttu. Eikä tuossa pahiksessakaan mitään vikaa ollut, Keanu nyt oli mitä on totuttu näkemään. Hyvää viihdettä ja ennen kaikkea siis audiovisuaalisesti loistava leffa, mutta vähän pienempikin pituus olisi riittänyt.

Loppuun vielä valtavat kiitokset Mareksoundille kaiken tämän mahdollistamisesta ja asiantuntijuudesta. On kiva tehdä kauppaa kun tietää, että homma laitetaan aina lopulta toimimaan, vaatii se mitä vaan. Ja vaikka yhteistyö on kestänyt jo kohta 20-vuotta, niin matkahan on vasta alussa. Seuraavaksi odottelen Mareksoundin uuden myymälän leffahuoneen valmistumista, pääsee sitten taas vertailemaan missä oman huoneen kanssa mennään. Pikaisesti tuolla taas vierailin perjantaina kun ohi ajelin, ihan vielä ei ollut valmista, mutta kohta on ja sinne kannattaa muuten muidenkin sitten suunnata, on muuten aika makea huone tulossa.

Leffojen täyteinen viikonloppu sai jatkoa eilen kun yksi varmasti syksyn odotetuimmista ensi-illoista oli päässyt teattereihin. Yleensä en hirveästi lue leffoista arvioita etukäteen tai ainakaan ne eivät yleensä hirveästi vaikuta omaan haluun mennä leffaan tai katsoa jotain. Nyt on kuitenkin myönnettävä, että itsekin tuli tuo hieman meteliä aikaan saanut Spede-arvio Helsingin Sanomista. Siinä leffa ei paljon kehuja saanut ja taisi tähtiäkin tulla vain pari. Ensimmäistä kertaa sellainen leffa, jonka ehdottomasti halusin nähdä sai hieman sellaisen varjon, että haluanko sittenkään mennä tätä katsomaan kun tarjolla on paljon muutakin. Laitoin siis aamulla pienen äänestyksen Instagramin puolella ja siellä kuitenkin todella moni suositteli leffan katsomista, leffaan siis muodostamaan omat mielipiteet.

Spede hahmona oli todella kiistelty tyyppi. Spedestä joko tykättiin tai ei tykätty, mutta lopulta kovalla työllä herra meni läpi kaikki kriitikoiden yhdeksi Suomen historia suurimmista viihdetaiteilijoista. Ehkä tämä leffa sitten tekee kunniaan maestrolle tällä tapaa, sillä itse leffa sitä ei valitettavasti tee. Niin paljon kuin olisin leffasta halunnut tykätä, niin iso pettymys tästä valitettavasti myös itselle tuli. Olen puhunut blogissani paljon leffojen pituuksista ja siitä kuinka niin monet leffat tänä päivänä alkavat olla lähellä kolmea tuntia ja osassa sille ei ole mitään perusteluita. Speden vuosikymmenien työlle oli nyt kuitenkin päätetty antaa aikaa ruudulla naurettavat tunti kaksikymmentä minuuttia, joka on lähinnä vain loukkaus Spedeä kohtaan. Ymmärrän, että kyseessä oli vain pieni palanen miehen elämää ja uraa, mutta valitettavasti hyvin tyhjäksi se fiiliksen jätti. En oikein edes osaa sanoa kuinka paljon elokuva perustui todellisuuteen, mutta ilmeisesti aika paljon. Siitäkin huolimatta leffa ei tuonut mitään sellaista esiin mitä haluan Spedestä tietää. Tässä pääosaan nousi vain ja ainoastaan työryhmän ja median vastakkainasettelu, Spedellä oli ideoita, kriitikot eivät tykänneet, mitä tässä oli uutta kenellekään?

Riku Niemistäkään ei voi tästä syyttää, mies selviää roolistaan ihan hyvin. Sanon ihan hyvin sen vuoksi, että leffan alku on todella hapuilevaa, eikä roolista oikein saa kiinni sellaista Spedeä, jonka itse television kautta opin tuntemaan. Loppua kohden meno kuitenkin parantuu selkeästi ja Niemisen Spede alkaa ihan todenteolla muistuttamaan esikuvaansa. Speden piirteitä on näkyvissä toki pitkin leffaa, mutta jotenkin nuotit alkavat loppua kohden loksahdella paikalleen. Mitähän kaikkea Nieminen olisi seuraavan tunnin aikana Spedestä saanutkaan irti. Yksi jännä yksityiskohta muuten leffasta, käsitin, että Spede oli saanut Spede-nimen Speedy Gonzales mukaan, mutta leffassa annettiin ensin vähän ymmärtää, että nimi olisi tullut tuosta tappelusta, ja nimeä käytettiin pitkin matkaa siellä ja täällä. Olisihan se ollut kiva leffassa oikeasti saada tietää mistä tuo nimi tulee. Niin paljon jäi leffassa kertomatta, että oikein harmittaa.

Aku Sippola sen sijaan tekee aivan loistavaa työtä Veskuna. On todella upeaa huomata, kun itselle tutumpaa on tietysti kaikki Veskun tuoreempi tuotanto tai sanotaanko ennemminkin niin, että Veskun oppi mediassa tuntemaan paremmin vasta miehen viimeisinä vuosina, ja Sippola vetää niin vakuuttavasti nuorta Veskua, että kaikki eleet ja ilmeet viittaavat aivan suoraan elämän loppupuolella olleeseen Veskuun. Tuntematta Veskua sen enempää nuoruudessa, niin koko ajan oli sellainen fiilis, että Vesku on ollut tasan tarkkaan juuri tuollainen ja ruudulla pyörii vain vanhoja aitoja videoita. Simo ja Ere jäivät leffassa sivuosaan, mutta sekin oli heidän roolinsa koko elämän ajan. Eren ja Speden kipuilua leffassa kuvattiin paljonkin, Joonas Nordman oli ihan hyvä, mutta ihan täysin en vakuuttavaa kuvaa kyllä saanut siitä Erestä joka omissa mielikuvissa oli. Mikko Töyssy on edelleen yksi Suomen parhaita näyttelijöitä roolista riippumatta. Minka Kuustonen oli varmaan ihan ok, hänen roolinsa oli lähinnä taulu seinällä, ehkä se oli sitä oikeassakin elämässä, mutta jotenkin ohueksi rooli jäi, johtuen varmasti osittain siitä, että oikean elämän Pirjo Pasasesta ei itsellä ole minkäänlaista kuvaa.

Kun puhutaan Spedestä niin kukaan ei voi olla puhumatta Uunosta. Uunosta ja Veskustakin on varmasti omat elokuvansa vielä joskus tulossa, mutta kylmäksi jätti leffa senkin osalta. Tuntui kuin lopussa olisi tullut jotenkin kova kiire lyödä piste elokuvalle ilman minkäänlaista ajatusta lopusta. Uunon tarina tuli aivan puskista, miksi edes sitä ei voinut avata kunnolla. Miten idea uunosta syntyi, miten se kehittyi, miten se päätyi elokuvaan. Joo kyllähän elokuvan oli varmasti tavallaan tarkoitus päättyä siihen kun uuno syntyy (toinen osa tulossa?), mutta eipä tästäkään saanut oikein mitään uskottavaa kuvaa. Iso pettymys oli kyllä tämä elokuva, pontentiaalia esikuvassa olisi varmasti ollut paljon enemmän. Kuten viikko sitten veikkasin, ihmisiä oli elokuviin löytänyt aika kivasti, joten ehkä tämä leffa onkin vain puhdasta Spedemäistä nerokkuutta saada ihmiset leffasaliin vaikka kriitikot eivät ymmärrä.

Työviikko taas paketissa ja kova tarve päästä rentoutumaan hieman leffojen pariin. Alkuilta meni sujuvasti säädellessä laitteita, tällä kertaa tosin kuvaa, sillä mikki ei vielä tällekään viikolle ehtinyt perille. Saapa nähdä milloin saapuu, mutta sillävälin ehti vähän leikkimään kuvan kanssa. Kuvan kanssa on ollut jotain pientä häikkää, tai paremminkin ehkä MadVR:n kanssa. En oikein ymmärrä mistä johtuu, mutta MadVR:n kanssa on nyt viime aikoina tullut jokin ihan ihmeellinen ääni, jonka syytä en ole osannut paikallistaa. Sain sen jo kerran pois, mutta nyt se on taas uudelleen tullut esiin. Olen kuitenkin saanut tuon ongelman paikallistettua MadVR:n asetuksiin, johdoista tai laitteista ei ongelman pitäisi johtua, hyvä niin. Jännä tässä jutussa nyt on se, että kun asennan MadVR:n uudelleen, ääni katoaa ja kaikki toimii. Jos teen MadVR:n asetuksiin muutoksia, ääni palaa vaikka en löydä millään sitä asetusta mikä sen tekee. Pitäisi muuttaa asetuksia yksi kerrallaan ja testailla pari päivää, että vika oikeasti löytyisi. Sillä välin kun en vikaa nyt tiedä niin tyydyn toistaiseksi MadVR:n perusasetuksiin, kyllä se kuva nytkin on ihan ok, vaikka tiedän, että parempaakin on saatavilla.

Jonkin aikaa säätöjä väännettyä pääsin kuitenkin myös itse leffan pariin ja tällä kertaa Netflixistä löytyikin vaihtoehtoja aika reippaasti. Päädyin lopulta ratkaisuuni kolmen leffan väliltä, eli eniten kiinnostivat Vaarallinen kuljetus, Nowhere ja Reptile. Kaikki kolme vaikuttivat loistavilta leffoilta, mutta päädyin lopulta tähän sen vuoksi, että vaikka äänet (kaikissa) ovat Atmosta, niin tässä leffassa kalibroimattomuus vaikuttaa ehkä vähiten, suht kiva leffa siis pitäisi olla edessä normaaliäänillä, ilman kuitenkaan suuria vaatimuksia äänelle. Äänistä puheenolleen muuten vielä sellainen testailujuttu Trinnovista, eli Trinnovissa on sellainenkin aika hieno ominaisuus, että yksittäisiä kanavia saa yksi kerrallaan avattua ja suljettua ihan oman mielen mukaan yhtä nappia painamalla. Eli kesken leffan voi vaikka testata ihan vaan huvikseen mitä kuuluu katosta, tai ihan vaan jostain yksittäisestä kaiuttimesta. Eli esim kiva laittaa kaksi etummaista atmosta yksinään päälle ja kuunnella ihan vaan kuinka hyvältä ne yksinään kuulostivat, ja hyvältähän ne kuulosti. Samoin oikeastaan ekaa kertaa ikinä pääsin oikeasti testaamaan noita front wide kaiuttimia, eli katselin leffan jälkeen vielä vähän Vain Elämää Ruudusta ja laitoin front wide kaiuttimet hetkeksi ”pääkaiuttimiksi”, ja että nekin kuulosti hyvältä. Basso toki ei mene hirveän alas, mutta eipä tarvitsekaan. Stereo image oli ainakin mahtava, joka varmasti kuvaa sitä, että omassa pienessä roolissaan nuo toimivat loistavasti kun kalibroinnit on valmiina. ’

Testailuun liittyen muuten vielä pieni sellainenkin juttu, että mietin jokuaika sitten että olisi kiva hankkia jonkinlainen lux-mittari, että voisi vähän testailla, jotain kuvan kirkkautta ja muuta, mutta en sitten sellaista missään vaiheessa hankkinut. Jossain oli puhetta, että hyvin halvallakin saa paljon aikaiseksi, mutta en ole sellaista vielä ehtinyt selvitellä sen enempää, enkä siis oikeasti tiedä mitä sellaisella siis tekisin. Yksi kiva juttuhan olisi ollut tietysti testata uuden lampun valotehoa verrattuna vanhaan, mutta se meni jo. Oishan sitä kiva myös jotenkin testata valkoista ja harmaata kangasta, mutta siihen ihan valonmäärämittarilla ei kyllä taida päästä. Eli lähinnä siis leluksi tuollaista katsellut ja eilen sitten sellainen hyvinkin lelulta näyttävä laite tuli vastaan kirpputorilla viiden euron hintaan niin pitihän se siitä napata mukaan. Laitteen laadusta tai muusta en sen kummemmin tiedä, avaamaton paketti ja kolmen kympin hintaa näyttää google nopealla selailulla. Saapa nähdä mitä tästä sitten vielä seuraa kun pääsee kokeilemaan.

No mutta se niistä, mennäänpä itse leffaan. Reptile siis kertoo hyvin tutunoloista tarinaa murhasta, tutkinnasta ja lopulta poliisin korruptiosta. Isossa kuvassa ei siis sinällään mitään uutta, mutta ihan hyväksi leffaksi tämä lopulta kuitenkin muodostui. Leffa vaikuttaa alkuun hyvin perinteiseltä murhadekkarilta, mutta saa jatkuvasti hieman uusia twistejä tarinaan ja lopulta mahdollisia syyllisiä alkaa olla pöydällä useampiakin. Leffa ei todellakaan näytä korttejaan nopeasti tai helposti vaan etenee hyvin varmasti ja pala palalta palapeliä kasaavana. Näyttelijät tässä onnistuvat mielestäni kaikki erittäin hyvin rooleissaa ja leffa on hyvin roolitettu. En tiedä onko varsinaisesti parhaiten näytelty, mutta parhaan roolin kyllä mielestäni tässä on saanut Ato Essandoh, joka katsojan silmissä varmasti sekoittaa pakkaa aika tehokkaasti tekemättä oikeastaan juuri mitään.

Eli kiemuroita tässä leffassa varmasti riittää ja vaikka en nyt voi väittää että leffa ihan hirveästi pääsisi yllättämään missään niin todella hyvä leffa tämä oli ja ehdottomasti katsomisen arvoinen. Jossain vaiheessa kun on ollut sitä ongelmaa että ei oikein jaksa kaikkea katsoa ja usein jopa kännykkä vie enemmän huomiota kuin itse leffa niin tässä kyllä taas leffa piti otteessaan. Ehkä olen vaan katsonut liikaa huonoja leffoja, sillä kyllä sitten kun kyseessä on hyvä leffa niin siihen jaksaa keskittyä ihan eri tavalla. Joku kuvasi somessa juuri hyvin Kuolleet lehdet leffaa, että tarkoituksen mukainen hyppiminen eri aikakausilla tiputti leffakuplasta ulos, itsellä vähän saamaa ajatusta, että kyllä leffan pitää imaista katsoja niin hyvin leffaan sisään, että siinä ei ajattele mitään muuta ja lähinnä havahtuu todellisuuteen vasta kuin leffa päättyy. Valitettavan harvassa tälläiset leffat vaan nykyään tuntuu olevan, eli vaikka on hyviä leffoja niin juonellisesti varsin kevyitä. Tämä jossain siinä välillä. Itsellä kotona ehkä huomaa silloin kun on unohtanut ottaa leffasta kokonaan kuvia, silloin on oikeasti keskittynyt itse leffaan.

Äänistä muuten vielä sen verran, että kiva oli taas huomata että Netflixillä on halua panostaa leffoihin siinä määrin, että tässäkin leffassa ilmeisesti ihan aito 9.1.6 miksaus koska Trinnov näyttää joka kaistalle sisään tulevan ääntä. Näitä Atmos leffoja muutenkin Netflixissä riittää, ihan oikeasti aletaan olla siinä tilanteessa, että HBO.maxin maksaminen looppuu kokonaan, sieltä kun ei vaan tunnu koskaan mitään katsottavaa löytyvän ja huomaan uudelleen ja uudelleen aina lopulta päätyväni Netflixiin tai Disney Plussaan. Viikonloppuna sitten ehkä taas leffaan, siellä olisi ainakin Creator, Kiiruna ja Spede-leffaa tarjolla, saapa nähdä mihin sitä päätyy tällä kertaa. Ainiin, ja maanataina pitäisi postilaatikossa olla uusi Fast X, oiskohan siinä kalibroidun Trinnovin Premiere?

Alkaa muodostumaan hieman jopa jo perinteeksi suunnata sunnuntaina leffaan, ja tälläkin kertaa mikä hienointa, kotimaiseen leffaan. Tällä kertaa olin itse asiassa matkaamassa katsomaan Kiiruna-nimistä leffaa, mutta jostain syystä olin katsonut leffan alkamisajan tunnilla väärin ja myöhästyin siis leffasta. Oisko sitten johtuen siitä, että leffan aika oli tuo tuntia myöhempi seuraavana päivänä vai mikä, mutta nyt kävi sitten niin, että tuli parkkipaikalla hengailtua somessa tunnin verran ja leffaksi vaihtui hieman myöhemmin toinen leffa joka on pitänytkin mennä katsomaan eli Teemu Nikin Peluri. Eikä nyt loppujen lopuksi sitten haitannut kyllä yhtään, erittäin hyväksi leffaksi nimittäin tämäkin osoittautui.

Peluri kertoo parista kaverista, vai ehkä sitten enemmänkin naapurista, joista tulee lopulta bisneskumppaneita ja ystäviä. Ristolla (Pekka Strang) on vakava peliongelma ja pelaamiseen on mennyt jo perhe ja perheen koti. Arto (Jari Virmanen) on taas puolestaan kohdannut vakavia terveydellisiä ongelmia, jotka taas osaltaan johtavat elämän suistumisesta sivuraiteilleen. Mitä tässä sitten on herroilla enää menetettävää, no eipä juuri mitään. Vaikka leffassa mennään hyvin suomalaisella synkällä aiheella, niin mustaan huumoriin perustuva leffa myös naurattaa. Juoni on lopulta aivan mainio ja mikä parasta se kehittyy koko leffan ajan ja vaikka jollain tapaa loppu olisikin jossain vaiheessa odotettavissa niin ei tässä nyt ihan ilman aivoja kuitenkaan tarvinnut leffaa katsoa.

Vaikka tälläisia rankemman sortin elämää käsitteleviä leffoja on Suomessa tehty kautta historian niin jotenkin tämä leffa silti kosketti aika kovasti. Voisin sanoa, että vastaavanlainen tarina ei yleensä ulkomaailaisessa leffassa hirveästi yleensä tunnu missään, mutta kun venäläistä rulettia oikeasti aletaan pelamaan suomenkielellä niin silloin jotain sisällä herää aivan toisella tavalla. Kun mietitään leffan lopputulemaa, eli sitä fiilistä, jolla leffasta lähtee kotiin, niin olihan tämä silti aika rankka leffa ja jossain vaiheessa ihan oikeasti alkoi tulla jo hieman sellainen ahdistava olo. Tarinan henkilöistä tai heidän elämästään ei nyt vaan ihan kauheasti mitään positiivista löydy, vaan aika synkissä fiiliksissä liikutaan läpi leffan. Jotenkin vaan useampaankin otteeseen leffan aikana mietin, että toivottavasti tämä ei olisi kenenkään oikeaa elämää, vaikka nimenomaan elämään tässä kuvataan, valitettavasti.

Mutta lopulta sitten leffasta kuitenkin tosiaan tuli lähdettyä tosi hyvällä mielellä kohti kotia ja leffasta jäi tosi hyvä fiilis. Teemu Nikin leffoja en ole ihan hirveästi katsonut ja se edellinenkin hitti eli Mies joka ei halunnut nähdä Titanicia on vielä näkemättä, mutta tämän jälkeen pitää ehdottomasti jostain kaivaa vielä esiin. Nimbyn olen nähnyt ja siitäkin tykkäsin, lisäpisteitä tosin se varmasti sai olemalla Forssassa kuvattu. Mutta, hyvä siis että myöhästyin leffasta vaikka Kiirunakin tarvitsee kyllä käydä vielä sitten tsekkaamassa myöhemmin.

Loppuun vielä pari sanaa Trinnoviin liittyen. Eli eilen tuli taas hieman lisää infoa tulevaan Waveformin päivitykseen, jota kovasti jo odotellaan. Tuo itse päivityshän on siis odotettavissa vasta joskus vuoden vaihteen jälkeen mutta itse aijon olla valmiina ja itse asiassa sitä silmällä pitäen huonetta onkin kesällä jo rakenneltu. Nyt tuli kuitenkin hieman tarkempaa tietoa siitä, että oman huoneen koko näyttäisi olevan ”riittävän pieni” siihen nähden, että neljällä subbarilla pitäisi pärjätä. Tärkeää tuntuu myös olevan se, että subbarit eivät ole perinteisesti lattialla, vaan korkeammalla seinällä. Sinällään mielenkiintoista miten ihmiset noita parhaillaan toista sataa kiloisia laatikoita alkaa sitten seinille asennella, mutta itse olin kaukaa viisas ja laitoin jo valmiiksi kaksi Martyä Baffle Wallin sisään noin suurin piirtein metrin korkeudelle maasta, eli ne kaksi nyt ainakin pitäisi olla Waveformingiin täysin oikeassa paikassa minun kokokoisessa huoneessa. Takana sitten vastaavasti on vielä mietittävää, toinenhan on nyt ollut aika hyvässä paikassa, toinen ihan huoneen kulmassa. Tuokaan ei kai ole ihan ideaali sijoitus, joten siirsin tuota nyt tuolta kulmasta ja muutaman kymmenen senttiä keskemälle, joten taas ollaan askeleen lähempänä toivottavasti mahdollisimman hyvää lopputulosta. Seuraava kysymys sitten joskus tulevaisuudessa saattaa olla, että pitääkö niitä joskus tuosta siirtää vielä ylemmäksi. Jos, niin sehän ei sinällään ole iso juttu, mutta ulkonäöllisesti hyvin mielenkiintoinen ratkaisu. Saapa nähdä, ei toisiaan ainakaan vielä ajankohtainen, nyt saavat potkia tuossa, ja muuten potkivat varmaan aika kivasti, sen verran lähellä tuoleja nyt ovat.