Todella pitkästä aikaa oli aika taas perjantai-illan hiljaiselle katselulle, ja sehän yleensä tietää jotain vähän rauhallisempaa ja ehkä romanttisempaa leffaa. Tälle illalle leffaksi valikoitui aika nopeasti Netflixistä sellainen leffa kuin Players ja kyseessä siis jonkin sortin romanttinen komedia. Gina Rodriguez Mackin roolissa on playeri, joka pyörittää miehiä naapureista kadunmiehiin, mutta nyt olisi vihdoin aika aikuistua ja löytää jotain pysyvämpää. Apunaan tietysti hillitön kaveriporukka, joka tekee kaikkensa auttaakseen. Tästä sitten alkaa hyvin hauska kommellusten sarja, joka kylläkin tekee tällä kertaa leffasta enemmän draamaa kuin komediaa, mikä tässä tapauksessa toimii hyvin juuri näin.

Leffa on aikas hyvä, ja tämän illan tarpeeseen loistava. Leffa ei missään vaiheessa vedä mitenkään yli vaan koko homma pysyy hyvin käsissä, mikä on tietysti loistavaa. Sen lisäksi leffa vaikuttaa muutenkin erittäin laadukkaalta ja hyvin tehdyltä, joka tietysti on aina pelkää plussaa. Muutenkin juonen osalta on sanottava, että vihdoin taas jotain hieman erinäköistä ja uutta. Juoni ei ollut mitenkään ennalta-arvattava tai kliseisiin nojaava, vaan ihan aidoisti yritettiin tehdä vaihteeksi jotain ihan uutta, joka oli tässä leffassa ihan sitä parasta. Kun vielä otetaan huomioon, että castin oli myös varsin hyvää, eikä ainakaan omalta kohdaltani edes yritetty ratsastaa niin kovimmilla nimillä, niin lopputulos oli erittäin onnistunut.

Leffa oli itse asiassa niin hyvä, että en näemmä edes muistanut ottaa yhtään kuvaa koko leffasta. No, ihan niin hyvin en kuitenkaan jaksanut leffaa keskittyä, ettenkö olisi puuhannut hieman jotain muutakin samalla, ja tällä kertaa se oli äänien optimointia ja ennen kaikkea Waveformingin osalta. Koittelin erilaisia asetuksia ja miten ne vaikuttavat lopputulokseen, ja kyllähän ne vaan taas vaikuttivat. Nyt oli hyvin aikaa kokeilla kaikenlaisia juttuja ja tulosta syntyi. Waveforming jaksaa päivä päivältä ällistyttää enemmän ja enemmän, vai miltä kuulostaa seat to seat vaihtelu bassojen osalta tuolilta toiselle, joka nyt on parhaimmillaan ollut ihan käsittämätön 0.8db. Eli tässä huoneessa ei sitä anopin paikkaa enää ole lainkaan, vaan kaikilla kolmella paikalla voin ihan aidoisti sanoa olevan täysin identtiset äänet, ainakin 10hz – 120hz. Loppu sitten onkin enemmän kiinni siitä kuinka monelle paikalle kalibroinnin haluaa tehdä, itsellä se on vahvasti yhdelle paikalle, koska siinä se ainoa katsoja kuitenkin istuu suurimaksi osaksi.

No, mutta ihan älyttömän mielenkiintoinen viikko on taas edessä, enkä kerro nyt vielä yhtään sen enempää, katsotaan meneekö asiat maaliin ja mitä se sitten tuo tullessaan. Syksy on kuitenkin jo pitkällä, ja se tietää pimeneviä iltoja ja paljon hyvää musiikkia myös olohuoneen puolella. Siitä sitten lisää myöhemmin.

Vuoden aivan ehdottomasti yksi odotetuimmista leffoista saapui kotiin vihdoinkin katsottavaksi. Tätä leffaa olen odottanut kuin sitä kuuluisaa kuuta nousevaa, ja vihdoin se nyt saatiin myös levylle. Yksi syy varmasti miksi leffan saamisessa levylle meni niin kauan johtuu siitä ihan käsittämättömästä määrästä ihmisiä, jotka halusivat nähdä tämän ensin elokuvissa. Itselläni oli alunperin vielä haaveissa, että tämä leffa olisi tullut myyntiin vielä ihan 4K-versiona, mutta kyllähän tämä ehdottomasti kelpaa katsoa myös Bluraynä, kerron siitä kohta paljon lisää. Mutta sitä ennen vielä pari sanaa yleisesti 4K:sta ja ylipäätään fyysisestä media. Mielestäni pahin on nyt jo ohi ja fyysinen media ei todellakaan voi tällä hetkellä niin huonosti kuin pitkään uskottiin käyvän. Ennen kaikkea vanhojen leffojen restauroinnit ovat nostaneet kovaa buumia fyysisten leffojen suhteen. Sain tämän leffan arvioitavaksi Nordic Filmssiltä, ja tätä kysellessä viesteilimme myös heidän kanssa muutamalla sanalla aiheesta. Ymmärrän hyvin, että etenkin kotimaisissa leffoissa ei ihan hirveä menekki ole enää fyysisen median suhteen, mutta toisaalta mietin myös, että kuinka paljon leffan painaminen myyntiin 4K-versiona toisi studioille lisää kustannuksia, jos leffa kuitenkin on sillä laadulla kuvattu. Se, että kuinka moni niitä sitten Suomessa ostaisi on toinen asia, mutta itse mietin, että voisiko tälläinen suur-leffa kuten Myrskyluodon Maija myydä enemmän ulkomaille, jos siitä olisi alue-vapaa 4K levy. Omasta mielestäni vastaavia leffoja on nimittäin tehty vain yksi, Tuntematon Sotilas. Näiden kahden leffan tasolle ei mikään muu suomalainen leffa mielestäni pääse lähellekään, vaikkakin Sisu pidänkin edelleen kansainvälisille markkinoille parhaana suomalaisena leffana koskaan.

Mutta mikä tästä leffasta sitten tekee niin loistavan. Onhan leffa kotimainen klassikko, televisio sarja, jonka varmasti kaikki tietävät vähintäänkin nimeltä. Leffa ei välttämättä ole mitenkään kovinkaan positiivinen, mutta eihän elämäkään aina sellaista ole. Maijan ja Janne toki kokevat paljon ilon ja onnen hetkiä elämässään, mutta ei elämä tuohon aikaan ollut kenelläkään ruusuilla tanssimista. Se mikä tästä kuitenkin tekee niin uskomattoman hyvän leffan on aitous. Tiina Lymi on tehnyt käsittämättömän hyvää työtä siinä kuinka kaikki tunnelmat ja tunteet tuodaan leffassa suoraan katsojan sydämeen. Itkettään, naurattaa, pelottaa, jännittää, Lymi ei jätä tässä leffassa yhtäkään tunnetilaa koskemattomaksi. Sen lisäksi kuin näitä tunteita on esittämässä ihan käsittämättömän hyvää työtä tekevät Amanda Jansson ja Linus Troedsson. En tiedä voisiko kukaan tätä leffaa näytellä paremmin, etenkin Amanda Janssonille voisi leffasta antaa Oscarin, niin ylivertaista hänen työnsä tässä on.

Mutta palataanpa takaisin siihen fyysiseen mediaan. Onneksi itselläni on leffahuoneessa sellaiset laitteet, että todellisuudessa ei ole kuvan suhteen hirveästi merkitystä sillä onko leffa nyt sitten 4K vai Bluray muodosssa. Mutta onhan tämä leffa vaan niin älyttömän kaunis ja laadukas, että sen vuoksi toivoisin sille vain parasta. Tässä leffassa Ahvenanmaasta tuodaan todellakin esiin sen parhaan puolet, ja kuvan laatu tässä leffassa korostaa luonnon jokaista yksityiskohtaa. Leffan kuvan laatu on häikäisen hyvää ja esimerkiksi kaikki värit antavat luonnosta juuri sellaisen kuvan, kuin sitä katsoisi luonnossa. Lisäksi kuvakulmat ja etenkin muutamat kamera-ajot ovat leffassa tehty niin hienosti, että en usko, että leffaa tehdessä mitään on tehty sattumalta. Leffa on muutenkin aikakauteensa erittäin uskottava, kaikki puvustuksesta lähtien on täysin uskottavaa. Tässä ensimmäinen syy miksi jokainen itseään leffafaniksi tai harrastajaksi tulisi tämä leffa omistaa juuri fyysisenä kappaleena. On suorastaan rikos olla laittamatta tätä leffaa hyllyyn.

Vaikka ylisanat kohta loppuvatkin, niin silti ollaan vasta pääsemässä tämän levyn ja leffan suurimpaan kohokohtaan. KYLLÄ, tässä leffassa on Atmos-raitaa, ja mikä parasta, se on vielä hyvin aktiivinen 9.1.6 miksaus, eli leffan äänistä todellakin otetaan kaikki irti ja annetaan katsojalle parasta mahdollista vastinetta odotuksille! Upeaa! Objekteja leffassa on, mutta ne eivät ole kovin dynaamisia, joskin ei ole leffan tapahtumat huomioiden tarvekaan! Näitä ei todellakaan edelleen monestakaan suomalaisesta leffasta löydy, mutta kahdesta parhaasta koskaan tehdystä kotimaisesta se tietysti löytyy. Toivon todella, että tämä osoittaa tietä myös tuleville kotimaisille leffoille. Leffa antaa heti ensimmäiseen introon merkkejä siitä mitä on tulossa, myrsky on todella vaikuttava, ja vaikka leffassa ei paljon effektejä tarvita, niin kyllähän leffassa äänetkin on viimeisen päälle kohdillaan. Jos jotain pientä negatiivista koko leffasta on väkisin etsittävä, oli äänimaailma aavistuksen etupainoitteinen, olisin ehkä hieman enemmän toivonut esimerkiksi tuulien ja muiden tuivertavan hieman enemmän myös takana, mutta vastaavasti sitten kattokaiuttimia käytettiin sitäkin enemmän ja paremmin. lintujen lentely katossa oli uskottavampaa kuin koskaan ennen ja nosti leffan tunnelman, aivan kuin kuvakin, fiilikseen, että oikeasti olisi ulkona. Musiikkihan tässä leffassa on toki äänien kanssa isoimmassa osassa, ja onhan tuo lopun tunnussävelmä sellainen, joka lyö jokainen takaisin penkkiin, jos siinä vaiheessa oli jo leffasta lähtemässä. Harvoin lopputekstit on pakko istua paikallaan, tässä tuota musiikkia olisi voinut kuunnella vielä vaikka tunteja.

Leffaa tuli katsottua tällä kertaa puolison kanssa, ja tämä leffa itse asiassa oli hänenkin kovasti toivoma ja vaikka hän harvoin kyselee koska joku leffa saapuu, tätä hänkin on odottanut. Mielipiteet leffan jälkeen olivat lähinnä että leffa oli aika melankolinen, ja hieman pitkä. Mutta eihän hyvää kotimaista yleensä voi kuvailla muullakaan sanalla kuin melankolinen, sellaisenahan Suomalainen elämä on aina kuvattu. Voin myös jollain tapaa samaistua hänen kommenttiinsa leffan pituudesta. Leffa on pitkä, lähes kolme tuntia, mutta tavallaan sen tämä tarina vaatii. Olisin kuitenkin voinut itse nähdä myös asian niin, että tämä versio olisi voinut olla ns. ohjaajan versio, ja leffasta olisi saanut todella hyvän myös hieman lyhyempänä. Vaikka leffa olisi saanut onnellisen lopun Jannen saavuttua taas perheensä luokse ja päättynyt siihen, olisi tämä silti minun papereissa aivan varmasti ollut yhtä loistava.

Jos tässä ei nyt ole tarpeeksi syitä siihen miksi tämä leffa jokaisen leffafanin tulisi hankkia omaan kokoelmaansa, niin sitten en itse ymmärrä. Myrskyluodon Maija ja Tuntematon Sotilas (uusin versio) ovat kaksi parasta ja suurinta leffaa jota Suomessa on koskaan tehty, ja upeaa, että ne sentään vielä ainakin saadaan nauttia myös kodeissa ihan fyysisinä versiona, sen ne ja me olemme ansainneet. Seuraava suurta kotimaista odotellessa tulen aivan varmasti katsomaan tämän vielä uudelleenkin, ehkä jopa aika nopeastikin.

Noniin, tämän ilmestymisestähän on vierähtänyt jo hetken aikaa, mutta kun itsellä ei tuota Apple TV+ tilausta ole aikoihin enää ollut, niin sehän on sitten jäänyt vielä katsomatta. Ei sikäli, että kaksi ensimmäistä kautta olivat jo niin huikeita, että tiedossa oli, että tämäkin joskus aivan varmasti tulee kyllä katsottua. Mutta kun nyt sitten sain sen puhelimen oston yhteydessä sen kolmen kuukauden ilmaisen Apple TV+ tilauksen, niin pitihän tämä nopeasti katsoa. Eikä kyllä pettänyt tälläkään kertaa, jos nimittäin etsit jotain aivan huikeaa sarjaa, niin tässä sitä on tarjolla kolmen kauden verran.

Se mikä tässä on vielä aika ihmeellistä on se, että vaikka tavallaan koko sarjan idea tulee käytyä jo ekassa kaudessa läpi, niin silti sarja pystyy kaudesta toiseen uudistumaan ja löytämään uusia mielenkiintoisia juonenkäänteitä, putoamatta silti tippaakaan siitä alkuperäisestä ideasta sivuun. Sarjan näyttelijät myös pysyvät muuttumattomina kaudesta toiseen, mikä tietysti antaa myös paljon lisäarvoa katsojille. Se mikä tässä on itselleni ainakin kuitenkin sitä kaikista hienointa antia on se, että sarjassa ihan oikeasti annetaan ihan järjetön määrä hyviä ajatuksia valmentamiseen, siitäkin huolimatta että sarjassa on kyse komediasta. Totuuden siemen piilee niin monessa asiassa, että tämä sarja vaan on silkkaa nerokkuutta.

Neljättä kautta tästä ei ole vielä ainakaan käsittääkseni julkaistu, mutta kyllähän viimeinen jakso ihan hyvät eväät siihenkin jätti. Itse voisin varsin hyvin katsoa tätä vielä vaikka kuinka monta kautta, mutta saapa nähdä miten tekijöillä vielä intoa ja ideoita riittää. Viimeinen kausi oli kuitenkin ollut tekijöille ilmeisesti aika rankka, sillä kolmatta kautta viivästytti vahvasti mm. korona sun muut esteet ja haasteet. Hyvää kuitenkin kannattaa odottaa ja minä ainakin odotan tähän jatkoa erittäin innolla.

Kotikulmilta löytyi sattumalta Torista tälläinen 4K leffa kuin Dark Tower. Leffan olen nähnyt ennenkin ja se löytyy hyllystä myös bluraynä. Tämä on ollut sikäli hyvin erityinen leffa, että levy on yksi niistä harvoista, joista löytyy Auro 3D raita. Nyt sitten kun kävin tämän noutamassa, niin totesin, että paketista löytyy sekä Auro 3D että Atmos-raidat, joten todella loistava leffa demoja varten. No, tässähän sitten lopulta kävikin niin, että 4K-levyltä kyllä löytyy Atmos, mutta se Auro 3D sitten löytyykin vain Blurayltä. Onko tuolla sitten jotain merkitystä, niin eipä kai hirveästi, toki kiva saada tästä nyt päivitetty versio myös 4K-hyllyyn, vaikka en kyllä muistele kovinkaan paljon tästä tykänneeni.

Enkä kyllä ollut sikäli väärässä, että ei tästä puolentoistatunnin sci-fi leffasta nyt tälläkään kertaan mikään suosikkileffa tullut. Leffan kuva oli kauttaaltaan aika tumma ja rakeinen, joten restaurointimielessä tuskin paljon parempaa kuin Blurayllä. Pitäisi toki katsoa sitäkin hieman niin voisi tuosta varmistua. Muutenkaan leffa ei kovinkaan ihmeitä tarjonnut, toki olen aina Idris Elbasta tykännyt, mutta edes hän ei tässä nyt kyllä hirveästi vakuuttanut. Niin ja onhan tässä leffa mukana myös Matthew McCoonaughe, mutta eipä sekään saa leffan tasoa juurikaan tästä nostettua. Hieman ehkä sanoisin tylsä, ja sellainen vähän Marvelin maailmaan mukaileva turhuus oli tämä leffa.

En silti oikein osaa sanoa myöskään mikä tästä leffasta olisi sitten tehnyt paremman, kuin ei se oikein sitten lopulta ollut edes äänet. Ihan kivaa joo, mutta ei mitään mikä olisi edes jäänyt jälkikäteen mieleen. Toki leffassa oli onhan tässä siis ihan asiallinen 9.1.6 ääniraita ja vielä suht aktiivinen sellainen, mutta ei silti mitään kovinkaan ihmeellistä. Pakko myöntää, että jossain vaiheessa koko leffa alkoi hieman jopa kyllätyttämään, vaikka kyseessä ei edes ollut kuin puolitoista tuntia.

Mutta se siitä, loppuun vielä pari sanaa aiheesta MadVR. Netissä nimittäin on pitkään pyörinyt kuvia ja videoita Harry Potter pätkästä, jossa demotaan miten hyvin tuo laite toimii. En ole koskaan vielä saanut selville mikä tuo kohtaus on tai mistä leffasta, mutta nyt sen vihdoin sain selville ja pitihän sekin sitten kaivaa esiin. Ja kyllä, pitää edelleen vain ihmetellä, kuin upean kuvan saa aikaan yli viisi vuotta vanhalla 4k-tykillä, joka silloin oli halvin natiivi 4k tykki jota myytiin. Ei todellakaan mennyt rahat tuossa hankinnassa silloin hukkaan. On oikeasti aika kiva kun näkee leffassa jotain sellaisia asioita, joita ei tiennyt siinä edes olevan. Esimerkiksi nuo kaikki kasvot näissä Potter-leffan kohdissa on aika mageita! Niin, ja jos muuten MadVR kiinnostaa, niin kohtahan sellaisen saa varmasti suht edullisesti myös Suomesta kun Mareksoundiin tuo uusin Core malli saapuu. Jos nyt olisin itse tykkiä miettimässä, miettisin hyvin tarkkaan laittaisinko tykkiin esim. 5000 ja siihen MadVR 5000 vai kymppitonnin pelkkään tykkin.

Tällä viikolla paluu arkeen ja työpaikalle, samalla ollut myös illat aika moisen kiireisiä monestakin syystä. On ollut muksujen kuskailua, pihahommia, valmennuksia ja paljon muuta päälle. Viikko on siis ollut todella hektinen, eikä mitään mahdollista leffojen katseluun ole ollut. Onneksi kuitenkin raskaankin viikon jälkeen tulee aina viikonloppu, ja silloin viimeistään pääsee kyllä yleensä aina myös leffan makuun. Tällä kertaa pieni tsekkaus striimauspalveluiden sisältöön, ja nopeastihan sieltä sitten pienen tauon jälkeen löytyi katsottavaa, ja olisi oli ollut monta muutakin, mutta valinnaksi koitui hyvin nimekkäällä kaartilla varustettu The Instigators Apple TV plussalta.

Leffa onkin hyvin ehkä tätä päivää kuvaava, hankintaan todella kova näyttelijäkaarti ja sitten toivotaan parasta. Tässäkin leffassa on sellaisia nimiä kuin Matt Damon, Casey Affleck ja yllätysnimi Ving Rhames jota ei ole viimeaikoina totuttu paljon muualla näkemään kuin Mission Impossible leffoissa, mutta silti leffa on aikamoinen lässähdys. Jotenkin tuntuu, että studioiden resepti nyky leffoissa on se, että kunhan vaan saadaan riittävän kovia nimiä leffan markkinointiin, niin kaikki muu hoituu itsestään. Mutta kun ei vaan hoidu. Tässäkin leffassa Matt Damon vetää sellaisen samantyyppisen roolin kuin mitä on totuttu uusimmissa leffoissa näkemään mm. Prat Pittillä, eli yritetään olla joten hauska, vaikka rooli ei naurata sitten yhtään. Leffan oli varmaankin tarkoitus ylipäätään olla jonkinlainen toimintakomedia, mutta itseäni nauratti tasan yhdessä kohdassa, jossa puhuttiin auton menemisestä lunastukseen, muuten ei kyllä tästä iloa irronnut.

Ihan täydellinen floppi leffa ei kuitenkaan ollut, ja siitä piti huolen suhteellisen hyvä ääniraita. Leffassa oli kaikki 9.1.6 kanavaa kyllä käytössä, mutta kovinkaan paljoa olleet samaan aikaan käytössä. Se ei kuitenkaan aina tarkoita huonoa, nimittäin tässä leffa silti tilaa ja ääniä hyödynnettiin erittäin hyvin ja etenkin juuri taka ja sivusurroundeja käytettiin todella upeasti. Atmoksista oli suurimmaksi osaksi käytössä aina vain kaksi kerrallaan, ja jostain syystä etenkin taka-atmokset olivat todella vähän käytössä. Silti kuitenkin myös objekteja leffassa oli ihan kivasti myös aktiivisesti liikkeellä. Tältä leffalta kuitenkin kaikista eniten odottelin waveformining testaamista erityisesti dynamiikan osalta, mutta siltä osin leffa jäi kyllä todella vaisuksi. Ei ollut ihan paras leffa ylipäätään dynamiikan testaamiseen, mutta varmasti osittain srtiimistä johtuen ei kyllä päässyt silti lähellekään sitä mitä ehkä toivoin.

Waveformingista muuten puheenollen, beta-testauksessa päästiin niin nopeasti eteenpäin, että nyt myös julkinen versio on vihdoin julkaistu. Sitä on todellakin Trinnov-piireissä odotettu todella paljon, ja nyt vihdoin sitten loppukäyttäjät pääsevät uuden päivityksen myötä tuota testaamaan. Päivityksen, tai oikeastaan enemmänkin kalibroinnin kanssa joutuu nyt tekemään hieman enemmän töitä kuin aikaisemmin, mutta tuohonkin löytyy erittäin paljon hyviä apuvälineitä Trinnovin sivuilta. Ensimmäisenä työkaluna kannattaa käyttää subwoofer-opasta, jonka perustella on helppoa määritellä montako subbaria tulisi Waveformingin kanssa käyttää. Waveforming toimii kyllä varsin hyvin oli kokoonpano tai sijoittelu mikä tahansa, mutta vähintään kaksi subbaria eteen ja kaksi taakse on minimi vaatimus. Sen jälkeen tärkeää olisi asentaa ne mahdollisimman symmetrisesti keskelle seinää, ehdottomasti ylös maasta.

Tämän jälkeen seuraava tärkeänä työkaluna on kalibrointi kartta. Eli kun aikaisemmin Trinnovin sai jopa yhdellä kalibroinnilla kohdilleen, nyt niitä tarvitaan Waveformingiin useita, itselläni käytössä on ollut 8-9-11 kohtaa kuuntelupaikan lisäksi. Kalibrointikartta-työkalulla saa kuitenkin selkeät ohjeet mistä kohdista huonetta tulisi mittaukset ottaa. Sen jälkeen kun mittaukset on otettu, loppu on sitten säätämistä ja ennen kaikkea kokeilua. Eli vaikka Waveformingissa on paljon graafeja mittaustuloksia, jonka perusteella päätelmiä voi tehdä, silti erittäin tärkeässä roolissa on kuunnella miltä mikäkin asetus omassa huoneessa kuulostaa. Voin kuitenkin vakuuttaa, että kun kalibrointi on huolella tehty, on tulokset hämmästyttävän hyviä.

Nyt kuitenkin Olympiakoriksen finaalin pariin ja leffajutut jatkuu taas huomenna.

Päätin istua vielä hetkeksi tähän koneelle illan päätteeksi, vaikka aika alkaakin olla jo lopussa. Aika nimittäin siihen, että pitää mennä nukkumaan, sillä huomenna se on ohi, nimittäin loma, ja arki taas koittaa. Se tietää hieman vähemmän aikaa tälle harrastukselle, mutta mikä kesä se onkaan taas ollut! Paljon uusia juttuja, vaikka koko kesän aikana varsinaisesti huoneessa tai laitteistossa ei muutoksia olekaan tapahtunut, niin oppia ja kokemuksia on taas tullut sitäkin enemmän. Toki kesää on vienyt eteenpäin ennen kaikki tuo Trinnovin beta-homma, mutta paljon on muutakin tapahtunut, ei niistä nyt kuitenkaan tässä sen enempää.

Mennään nyt kuitenkin yhteen hienoon hetkeen tässä loppukesässä, olin nimittäin poikkeamassa tässä viime viikolla Helsingissä. Matkan tärkeimpänä juttuna oli vierailla taas vaihteeksi Future Movie Shopin myymälässä ja käydä sieltä hakemassa hieman lisää katseltavaa. Niin, ja kyllähän sieltä taas tarttuikin mukaan aika moisia leffoja, Taxi Driverista jo kirjoittelinkin kuukauden leffaa, mutta mukaan tarttui myös mm. koko Ocean’s kolmen leffan boxi Steelbookkina, se pitkään odotettu Aliens sekä contagion ja Blue Beetle, joista ensimmäinen ainakin trailerin perusteella näyttää todella mielenkiintoiselta. Yksi asia kuitenkin johtaa usein toiseen ja tässä hommassa koko ajan verkostoituu enemmän ja enemmän, mikä on muuten ihan parasta. Tuolla Future Movie Shopissa sain nimittäin tietää ensinnäkin sellaisesta käsittämättömästä jutusta kuin että Mymovies.fi ei ole vain verkkokauppa, vaan heillä on myymälä avain ydin keskustassa.

Jep, eli monta kertaa olen Helsingissä käynyt leffoja metsästämässä, jopa kolmessa paikassa samalla kertaa, mutta joka kerta kävellyt muutaman metrin tämän liikkeen oven ohi, tietämättä, että seuraavan kadun kulmassa olisi tälläinenkin ollut. Ihan uskomatonta, mutta kaiken aikaa sitä oppii. No. firman nettisivuthan ovat kyllä tutut, siellä on tullut vierailtua useastikin, ostokset ovat vielä jääneet tekemättä. Nyt kuitenkin kun liikkeeseen kävelin sisään, tajusin, että nyt ei muuten puhuta mistään ihan pikku puuhastelusta, vaan tässä liikkeessä oikeasti on valinnanvaraa enemmän kuin olen koskaan eläessäni nähnyt. Jos satut olemaan vielä DVD tai Bluray fani, niin tässä liikkeessä voisi viettää vaikka koko päivän. Mikä kuitenkin parasta, niin täältä löytyy myös iso hylly sekä uutta että vanhaa 4K:ta. Itselleni tarttui mukaan yksi, josta kerron pian lisää.

Jos et ole koskaan käynyt mymovies.fi sivustolla, niin sinne suosittelen suuntaamaan heti ensimmäisenä. Sivuilla on tällä hetkellä tarjolla ihan uskomattomat 25000 nimikettä! Sivuilla on myös Suomessa täysin ainutlaatuinen työkalu, jolla voit etsiä omia suosikkeleffojasi lähes millä kriteerillä tahansa. Voisin melkein väittää, että jos täältä ei etsimääsi leffaa löydy, niin ei sitten löydy suomesta lainkaan. Tähän kaikkeen kun lisätään päälle vielä kaksi todella asiansa tuntevaa ja ystävällistä työntekijää, niin on lähinnä sääli, että en ole liikettä aikaisemmin löytänyt, on se tuossa samassa paikassa jo toista kymmentä vuotta kuulemma sijainnut. Vähän jopa nolottaa sanoa. Voin kuitenkin varmasti sanoa, että ei jää viimeiseksi kerraksi ja katsotaan, jos vaikka saataisiin tästä myös jonkinlaista yhteistyötä aikaiseksi. Käyppä siis tsekkaamassa sivut ja ennen kaikkea liike Kansakoulukadulla ihan ydinkeskustassa.

Täältäkään ei siis kuitenkaan lähdetty ihan tyhjin käsin, nimittäin mukaan tarttui päivän päätteeksi vielä yksi levy lisää, ja mikäs olisikaan sen parempi kruunu päivälle kuin Ferrari 4K painos. Luulin itse asiassa, että tästä ei edes löydy fyysistä painosta, tuli nimittäin ylipäätään vasta nyt ensimmäistä kertaa vastaan. Tästä kuitenkin löytyy käsittääkseni kuitenkin useita painoksia, mutta tämä sattui tällä kertaa olevan versio Italiasta. Heti alkuun täytyy sanoa, että Italiaset ovat hieman erikoista leffakansaa. Nimittäin, jos jokin leffa on tehty esimerkiksi englanniksi ja se käännetään suomeksi, voit olla aivan varma, että kyseisen leffan Atmos-raita ei ole enää Atmos-raita. Toki näistä löytyy usein se alkuperäinenkin raita Atmoksena, mutta italiaanothan päättivät sitten vetää ässän hihasta, ja leffasta löytyy vain italialainen versio Atmoksena, mutta alkuperäinen vain 5.1. muodossa. Tästä muuten tekee vielä mielenkiintoisemman se, että tätä leffaa on jonkin verran kritisoitu juuri siitä, että miksi näyttelijät puhuvat englantia, eikä sitä alkuperäistä Italiaa, mistä leffa kuitenkin kertoo. No, tässä on teille se Italiaksi, valitettavasti kuitenkin vain dubattuna, eli Adam Driver ei valitettavasti tässäkään Italiaa puhu. No, mutta tästä ei itselle pitäisi koitua mitään ongelmia koska, A saan tämän leffan syötettyä nassille ja sitä kautta saan siihen suomenkielisen tekstityksen, ja B, leffa on ihan hyvä ilman Atmostakin. Itse kuitenkin tässä tapauksessa valitsen Atmos-raidan ja suomitekstit, tämä tuskin ketään yllättää.

Tästä kuitenkin sitten alkaakin sellainen show, että aika hankalaksi meni leffan katsominen tällä kertaa. Nimittäin, päätin sitten taas alkaa opetella hieman lisää uutta. Muistatte varmaan, että jokin aikaa sitten tuli hankittua jostain poistomyynnistä sellainen laite kuin Spider X elite, eli kuvan kalibrointilaite, jolle en oikein sitten lopulta keksinyt käyttöä. Nyt kuitenkin jostain tuli yllättäen vinkkejä vastaan että mitä kaikkea sen kanssa oikein voisikaan tehdä, ja siitä se ajatus sitten lähti. Ensinnäkin sain tietää sellaiseesti ilmaisesta softasta kuin DisplayCal, eli vähän niin kuin REW ja MadVR jne, kehittäjä softa, jolla tavallinenkin tallaaja voi saada ihan sairaan laadukkaita ja monipuolisia ominaisuuksia kalibrointiin, tässä tapauksessa kuvan. Eli ei muuta kuin YouTube pyörimään ja sieltä kaikkea mahdollista oppia taas imemään.

Ja sitähän sitten myös löytyy. Ensimmäisenä aiheena tietysti tutkia mikä on lähtötilanne, ja sehän oli tiedossa, että se on aika hyvä tuon tykin kanssa, joka Mareksoundin Mika on aikanaan kalibroinut todeten, että olipa helppo tapaus. Sen jälkeen olikin sitten tavoitteena saada aivan uusia ulottuvuuksia MadVR:ään, eli tarkoituksena oli käyttää kuvan käsittelyyn arvailun sijaan oikeita 3D LUT arvoja. Jos et tiedä mitä ne tarkoittaa, Youtube kertoo. Eli ohjelman opettelua ja hetken päästä LUTit onkin jo hallussa ja ladattuna, kuulostaako helpolta. No, sitä se ei nyt todellakaan ollut ja vieläkin ollaan kaukana valmiista. Aikaisemmin olen tainnut kertoa, että itselläni ei ole juurikaan ollut ongelmia MadVR:n äänen viiveen kanssa, vaan koneessa on ilmeisesti riittänyt tehot sen pyörittämiseen. Tai, no sitten se ei vaan ole vielä joutunut tekemään töitä lainkaan, nimittäin nyt kierrokset kuvan käsittelyssä nousivat aivan uudelle levelille ja viivettä sitten ääneen ihan kunnolla. Tämä oli hieman ongelma Arcamin kanssa, koska siinä viive asetukset oli aika rajallisia, mutta onneksi Trinnovissa riittää viivettä ihan riittämiin. Tällä hetkellä kuvan kanssa puhutaan noin 350ms viiveestä, mutta edelleenkään se ei aivan ole kohdillaan, voit arvata että ihan ei nyt mennyt Ferrarin katselut nappiin.

Tähän sitten lisätään vielä toinenkin ongelma, eli se tekstitys. Joka siis periaatteessa toimii R_volutionissa erittäin hyvin, mutta ei kuitenkaan täydellisesti. Eli aika usein jos tekstityksen joutuu hakemaan tietokannasta (levyllä ei ole suomenkielisiä tekstityksiä) niin ne eivät välttämättä ole aivan kohdillaan ja niidenkin viivettä joutuu säätämään. Tässä siis säädettiin koko leffan ajan sekä äänen viivettä, että tekstien viivettä. Ei muuten ollut nyt kovinkaan nautinnollinen leffailta.

Leffa on kuitenkin edelleen sellainen, että tämän voin hyvin vielä katsoa kolmannenkin tai neljännen kerran. Hieman edelleen samoja fiiliksiä kuin edellisenkin kerran, että tässä ehkä hieman hämää se, että kun näitä on nyt tullut useampia ja päähenkilöt vaihtuu, niin hämmentää kyllä vähän soppaa. Muutenkin jos leffan nimi on kerran Ferrari, niin olisihan tässä voinut hieman konaisvaltaisemmin sitä aihetta käsitellä, nyt tämä oli enemmänkin ihmissuhde draama, joka kaiken lisäksi tapahtui hyvin lyhyellä aikavälillä. Tällä katselulla omassa mielessä etenkin Penelope Cruz Shailene Woodly nousivat parhaiten esiin, vaikka Driverinkaan roolissa sinällään ei mitään vikaa ollut, jotenkin vaan Enzo oli jotenkin vakuuttavamman näköinen leffassa Ford vs Ferrari, tai joidenkin paremmin tuntemalla nimellä Le Mans.

Äänien ja kuvan osalta tällä kertaa ei pysty leffan laadusta hirveästi kertomaan, sen verran nyt meni säätämiseksi asetusten kanssa. Mutta sen verran voin kyllä sanoa, että äänien osalta leffassa on todella paljon hyvää ja etenkin hienoja pannauksia, mutta mikään sellainen leffa tämä ei kyllä ole, joka pitäisi vain ja ainoastaan Atmoksena katsoa, 5.1 toimii myös erittäin hyvin, ja tuolla alkuperäisellä raidalla leffa tulikin katsottua sitten lopulta loppuun. Kuvasta voisi sanoa ihan samaa, eli pontentiaalia on vaikka ja kuinka, kunhan nyt vaan saadaan viimeiset säädöt vielä kohdilleen. Onhan tässä nimittäin paljon hienoja maisemia ja kyllähän Ferrarin punainen auto aina kivalta näyttää kun HDR väriä kivasti vahvistaa.

OLD-leffa ei ole enää mikään ihan uutuus, nimittäin se ilmeistyi vuonna 2021, ja se onkin pyörinyt jo myynnissäkin pitkän aikaa. Sen olisi varmasti moneen kertaan saanut jostain hyvinkin edullisesti, mutta siitä huolimatta, en ole sitä koskaan itse napannut mukaan tai edes katsonut. Oleellisimpana syynä tähän on ehkä ollut se, että en ole oikein missään vaiheessa ollut edes sen vertaa kiinnostunut leffasta, että olisin vaivautunut katsomaan traileria tai selvittämään mistä leffassa on kyse. On muuten yllättävän usein aika tärkeää, että leffan trailer, artwork tai ihan vaan kansi kuva on myyvä. Tässä leffassa ei niin varsinaisesti kyllä ole. Ehkä se on tuo harmaa hiekka, tai sitten nuo kalpeat jalat, mutta jotenkin leffa ei vaan koskaan ole näyttänyt houkuttelevalta. Nyt tämä leffa kuitenkin steelbook-versiona löytyi Filmihullun alelaarista, joten nappasin sen sieltä mukaan. Se nosti kiinnostusta leffaa kohtaan sen verran, että aika nopeasti se sitten pääsi myös ruudulle.

Tai no ollaan rehellisiä, mielenkiinto tähän leffaan nousi välittömästi kun jossain kehuttiin kuinka tämä leffa on demotason materiaalia surroundien aktiivisuudessa. Sehän sitten riitti itselle siihen, että pitihän tämä heti tarkistaa, vaikka leffa muuten ei olisikaan niin paljon vieläkään kiinnostanut. Leffasta ilmoitetaan siis, että siitä löytyy 7.1.4 ääniraita, mutta Trinnovin Atmos-viewer löytytää siihen hienosti 9.1.6 kanavaa ja muutenkin pitää kehua tätä toteutusta. Leffahan ei äänille ole sitä otollisinta maastoa, sillä leffassa ei ammuta, ei ukkosta, ei ajeta autoilla, eikä oikein tapahdu mitään muutakaan äänien osalta merkillistä. Leffan tapahtumat sijoittuvat pääsosin vain yhden saaren nurkkaan, eikä sielläkään oikein tapahdu mitään. Näin ollen katossa ei ihan hirveitä määrää tapahdu, mutta surroundien osalta todellakin leffa on todella aktiivinen. Ja sitten sellainen toinen hyvin poikkeuksellinen juttu, eli vaikka leffassa ei tavallaan tapahdu mitään, niin äänien osalta leffa on todella todella aktiivinen miksaus. Etenkin poikkeuksellisen tästä leffasta tekee se miten paljon tässä käytetään objekteja, leffassa objektit nimittäin ovat koko ajan läsnä, ja leffa on ikäänkuin kokonaan miksattu niiden varaan. Aika siistiä. Niin ja vaikka siis sanon, ettei leffassa äänien osalta tapahdu mitään, niin kyllähän sitä luontoon ääniä mahtuu, niitä vaan harvoin näin hyvin halutaan leffaan tuoda mukaan.

Mitä sitten tulee itse leffaan, niin aavistuksen jäi ristiriitaiset fiiliksi. Ehkä lopulta kuitenkin positiiviset sen vuoksi, että leffan viimeinen vartti oli aika hyvä päätös leffalle, mutta sitä ennen alkoi hieman kyllä kyllästyttää. Leffa oli erikoinen, hyvässä ja pahassa. Toivon aina leffoilta jotain hieman erilaista, sitä tässä oli, mutta sitten taas toivoin salaa jotain perinteisempää. Ongelmana tässä oli ehkä se, että idea oli tosi hyvä, mutta muutamia asioita olisin silti itse ehkä tehnyt toisin. Idea tuosta ikääntymisestä oli toki hyvin mielenkiintoinen, mutta toisaalta se osa leffaa kesti todella pitkään ilman, että annettiin ihan hirveästi kuitenkaan vinkkejä siitä mitä tuleman pitää, tai mistä kaikessa oikein on kyse. Tarinaa olisi ehkä voinut hieman enemmän rakentaa jo antaen aikasemmin vinkkejä siitä mistä tässä on kyse, sillä olisi myös ehkä saatu hieman enemmän jännitystä aikaan. Nyt se jännitys vähän lässähti.

Useinhan tälläisissä leffoissa tavalla tai toisella juostaan aikaa vastaan ja sillä tavalla luodaan jännitystä. Tässä sitä ei oikeastaan ollut lainkaan, kukaan ei ollut jäämässä kiinni, kyse oli vain siitä kauanko kestää ennen kuin kuolee. Lopputulema oli jollain tavalla arvattavissa, mutta silti yllätti. Kyllähän tästä varmasti joku kriitikko saa taiteellisesti klassikon, mutta silti jotenkin itse toivoisin, että edes hienosti tehdyissä leffoissa ei silti kyllästyisi välillä odottamaan. Se mikä kuitenkin yllätti ehkä itseni eniten, oli se, että leffasta jäi kuitenkin kokonaisuutena ihan positiivinen fiilis. Leffa on hyllyssä, mutta tuleeko sitä enää katsottua uudelleen, siihen en pysty tällä hetkellä vastaamaan. Outo, mielenkiintoinen, tylsä, harva leffa kuitenkaan näitä adjektiiveja saa samaan leffaan mahtumaan, kannattaa tsekata, jos et ole vielä nähnyt.

Seuraavaksi olisi vuorossa jälleen kuukauden leffan aika. Kuukauden leffahan tehdään siis yhteistyössä Av-Plus-lehden ja Future Movie shopin kanssa. Tällä kertaa kyseessä heinäkuun elokuva, vaikka nyt ollaankin jo pari päivää elokuun puolella. Tähän yksinkertaisena syynä hieman pienet haasteet saada aikataulut sopimaan niin, että olisin saanut uusimmat uutuudet käsiini, mutta eipä tuo haittaa, etenkään kun mukaan Future Movie Shopista tarttui tällä kertaa sen verran kuumia uutuuksia. Kuukauden leffaksi olisi voinut valita tällä kertaa useammankin leffan, mutta lopulta valinta oli sitten aika helppo. Vaikka tämä leffa jatkaa hieman samaa rataa edellisen kuukauden leffan kanssa, niin eihän tässä nyt kauheasti tarvinnut kuukauden leffaa miettiä, jos sellainen leffa kuin Taxi Driver oli juuri hyllyyn saapunut.

Eikä varmaan tosiaan tarvitse ihan hirveästi tämän kuukauden leffaa esitellä, vai pitääkö sittenkin? Leffana siis Taxi Driver, joka ilmestyi vuonna 1976. Leffa sai kaikkiaan neljä Oscar ehdokkuutta mukaan lukien mm. parhaan elokuvan ja parhaan pääosan Oscarit, mutta ei kuitenkaan yhtään niistä pystynyt voittamaan. Parhaan pääosan Oscarin vei tuolloin Robert DeNiron nenän edestä Peter Finch leffasta Network ja parhaan leffan muuan Rocky, josta ehkä olettekin joskus myös kuulleet. Niin tai näin, tuosta Network leffasta en ole koskaan kuullut, mutta siitä huolimatta, että Taxi Driver leffan nimen olen aina tiennyt hyvinkin, niin itse leffa tuli katsottua todennäköisesti vasta nyt ensimmäistä kertaa. Tämä leffa ei ehkä omassa nuoruudessa ole ollut niitä omien vanhempien lastenleffa-listalla olevia, mutta jälleen kerran, onneksi näitä huikeita leffoja historiasta tuodaan päivä päivältä enemmän meidän nuorempienkin tietoisuuteen.

Tuli sitten Taxi Driverista Oscareita tai ei, niin onhan tässä nyt silti kyseessä aivan massiivinen klassikko-elokuva. Robert DeNiro tekee leffassa niin huikean roolin jo itsessään, että olisi hyvinkin voinut sen Oscarin sieltä saada. DeNiro on täysin ilmeetön omaa elämäänsä etsivä yksinäinen haaveilija. Outo, kuten leffassa useasti kuvataan. Se mikä tässä herättää vuonna 2024 hyvinkin paljon ajatuksia on kaikki se mitä tänä päivänä kuvataan mielenhäiriöstä kärsivistä ihmisistä. Erilainen, väärin ymmärretty, yksinäinen, ilman ystäviä, uneton ja ennen kaikkea rakkauden puutteessa oleva henkilö, joka ei millään löydä maailmassa onnea ja paikkaansa, vaikka kuinka kovasti asian eteen töitä tekisikin. Oudon sijaan itse ehkä puhuisin enemmänkin vaarallisesta, ja niinhän tässä lopulta käykin. Kun tosiaan itse en leffaa ollut aikaisemmin nähnyt, enkä siitä sen enempää edes tiennyt, niin kyllähän tuo ensimmäinen murha on jo itsessään niin hyytävän kylmäverinen, että edes vuonna 1976 tuohon ei vaan millään ihan normaali ihminen täysin ilmeettömästi pystyisi. Kyllähän taksikuski oli jo tässä vaiheessa aika paljon pahuutta nähnyt, mutta tekikö se hänestä lopulta sen mitä hän oli vai toisin päin? Fakta on kuitenkin se, että kyllä Scorsese tässä on tarinan kerronnassa ihan omalla tasollaan kun verrataan taas uudempiin leffoihin.

Eikä DeNirokaan tässä missään tapauksessa yksin jää. Myös Oscar ehdokkuuden sivuosasta saanut nuori Jodie Foster tekee leffassa todellisen läpimurtonsa ja on loistava. Tuohon Iriksen rooliin nimeomaan nitoutuu paljon tämän leffan loistavaa, jopa hieman mystistä juonta. Samoin ehkä vieläkin tärkeämmässä roolissa oleva Cypill Shepherd Betsynä on erinomaisen hyvä. Leffa on hyvin synkkä, mutta kyllä tämä siitä huolimatta menee itsellä ihan vuoden parhaiden leffojen sarjaan. Leffa kestää sellaisen puolitoista tuntia, vastaava leffa nämä päivänä olisi varmaan väännetty väkisin kahteen ja puoleen, mutta tässä kaikki on hyvin painettuna tiiviiseen pakettiin, josta hetkeäkään ei halua missata.

Leffan ääniraita on 5.1, ja ihan rehellisyyden nimissä, vaikka sitä Atmosta aina joka paikkaan toivonkin, niin tässä leffassa olisi varmasti pärjännyt loistavasti ihan vaan kahdella tai kolmellakin kanavalla. Itselläni oli Neural:X upmixer päällä, joten joka kanavasta ääntä tietysti tuli, mutta siitä huolimatta äänet olivat ihan selkeästi painottuneet eteen, eikä edes sivusta tullut koko leffan aikana oikeastaan yhtään mitään. Mutta, siitä huolimatta tämän leffan ääniraita on pelkkää timanttia. Ääniraita on tehty ei ainoastaan tukemaan leffaa, vaan nostamaan jokainen kohtaus oikeaan tunnelmaan. Tästä leffasta tuli ensimmäisenä mieleen sellainen vanhan ajan leffa, jossa live orkesterilla soitettiin musiikkia. Mikään musiikissa ei vienyt huomiota itse leffasta pois, mutta vastaavasti jokainen soitin ja ääni nosti leffan tunnelman aivan uudelle tasolle. Äänet olivat muutenkin erittäin laadukkaita, en tiedä oliko niitä miten restauroitu, mutta loistavasti ne toivat tähän vanhaan leffaan aivan uuden ulottuvuuden.

Samaa voi sanoa kuvanlaadusta, Taxi Driver on restauroitu juuri leffan arvon mukaiselle tasolle. Kuva on vanhan näköistä rakeista ja tummaa, mutta niin hienosti tuotuna 4K-laadulle. Kuvassa mikään ei häiritse, ei kuvan tai näyttelijöiden ikä, eikä se, että kuvalle olisi tehty mitään liikaa. Leffa on todella tumma läpi koko leffan, joten ei tästä millään olisi voinut mitään Tappajahain tai Titanicin näköistä tehdäkään ja hyvä niin. Leffana tätä voisi ehkä hieman verrata Duel leffaan, hyvin paljon samaa tyyliä.Leffa on juuri tälläisenään aivan täydellinen paketti, joka jokaisen leffafanin pitää löytää hyllystään. Kulttuuriperintöä sanoisin minä.

Ai että, nyt on mielenkiitoista juttua tulossa liittyen leffaan nimeltä V for Vendetta. Tämä leffa tuli hankittua Facebookista käytettynä muutama viikko sitten. Ei tämä leffa ihan hirveästi kiinnostanut, mutta tuli hankittua lähinnä vain sen vuoksi, että se oli edullinen parin muun leffan kanssa. En oikeastaan oikein edes tiennyt haluanko tätä katsoa, mutta päätin sitten tarttua tänään kiinni leffaan ja antaa sille vielä mahdollisuuden. Ja nimenomaan antaa sille vielä uuden mahdollisuuden, nimittäin leffan olen kyllä nähnyt ennenkin.

V for Vendettan historia vie kauas taaksepäin omassa elämässä. Leffa on tehty vuonna 2005, mutta ensi-iltansa se sai vuonna 17.3.2006, jolloin sattumalta olin juuri itse vierailemassa Hollywoodissa ja ja vielä tarkemmin ottaen Universal Studioilla. Siellä sitten piti tietysti päästä katsomaan myös leffaa, ja menetin neitsyyteni IMAX leffoille. Toki IMAX leffoja oli ollut jo ennen tuotakin, mutta itse pääsin tuota ihmettä todistamaan ensimmäistä kertaa. En ole varma miksi tuota leffaa menimme katsomaan, mutta voisin jotenkin muistella, että isona syynä juuri tuolle leffalle oli se, että piti päästä katsomaan leffaa IMAX formaatissa. Yritin tuossa kovasti googletella historiaan, mutta ihan varmaa tietoa en löytänyt tähän hätään, mutta oletettavasti tuo teatteri on ollut silloin 70mm IMAX teatteri ja on sitä edelleen. Eli jos puhutaan, että 70MM teatteri on ainoa oikea tapa katsoa IMAX-leffoja ja että noita teattereita ei edelleenkään maailmasta kovinkaan montaa löyty, voin kuitenkin siis näin jälkikäteen todeta, että olen itse asiassa sellaisessa joskus ollut.

Siihen, että onko sitten isoa eroa 70mm IMAX:in ja digitaalisen välillä, niin on varmaan aivan turhaa tässä vaiheessa yrittää mitään sanoa. Vuodesta 2006 on aika kauan aikaa ja niin on siis myös tämän leffan ilmestymisestä ja siitä kun sen ensimmäisen kerran näin. Sen jälkeen en olekaan leffaan koskenut, ja syynä yksinkertaisesti se, että leffasta jäi todella huono fiilis. En oikein pysty enää näin kaksikymmentä vuotta myöhemmin kertomaan tarkkaan mikä siinä oli huonoa, mutta hyvin tuo on silti jäänyt sikäli mieleen, että muistan edelleen, että en tykännyt IMAX-salista yhtään, kuva oli aivan järkyttävän suuri, istuttiin muistaakseni vielä aika lähellä, ja tuntui, että leffan katsominen oli todella hankalaa. Liekö syy sitten leffassa vai teatterissa, mutta muistan myös erittäin hyvin, että en tästä leffasta tykännyt silloin tippaakaan ja sen takia olen sen aina kiertänyt kaukaa.

Nyt tuli kuitenkin aika palata tähän leffaan ja voin sanoa, että hyvä niin. Vuonna 2006 vasta haaveiltiin Atmoksesta, mutta tältä levyltä sellainen löytyy, ja löytyy muuten vielä kaiken lisäksi ihan käsittämättömän hyvä sellainen. Leffan äänet ovat ehdottomasti parasta Atmosta pitkästä aikaa, johon toki voi osittain vaikuttaa sekin, että paljon on viime aikoina leffoja tullut katsottua striimattuna. Toisaalta nyt on myöskin Waveformingista selkeästi paras versio koskaan asennettuna ja kalibroituna, joten silläkin saattaa olla osansa. Silti, leffassa on jotain aika poikkeuksellista muutenkin, nimittäin objekteja käytetään tässä leffassa ehkä elävimmin mitä olen koskaan ennen nähnyt. Atmos-viewer on aivan jatkuvasti täynnä keltaisia palloja, joilla pitää kiirettä. Jos et tiedä mitä tämä tarkoittaa niin otahan myös leffafriikkiblogi Instagram tili haltuun, sieltä jatkuvasti paljon kuvallista materiaalia tästä harrastuksesta. Muutenkin miksaus on todella aktiivinen 9.1.6, joten jokainen kanava on jatkuvasti käytössä, ja kun sanon jatkuvasti, niin tässä myös tarkoitan sitä. On paljon hyviä leffoja, joissa on 9.1.6 äänet, mutta osa kaiuttimista on suurimaksi osaksi leffaa ihan hiljaa. Tässä kuitenkin aivan eri meininki, ja kaiuttimia todellakin käytetään hienosti hyödyksi ihan koko ajan.

Sen lisäksi, että ääniraita on aktiivinen, niin se on muutenkin hyvä. On paljon hienoja tarkkoja pannauksia, laukauksia viuhuu välillä aika hienosti ja toisaalta myös muutama aika kiva kohta, jossa miekat tai veitset liikkuvat ympäristössä kuin olisit itse leffan keskellä. Lisäksi leffasta löytyy todella kivasti dynamiikkaa ja subbarit löytyy kyllä töitä. Kuva on vastaavasti läpi koko leffan aika tummaa, leffan ikä hyvällä tavalla näkyy. Leffaa ei ole koitettu liikaa muokata tähän päivään, vaan leffan restaurointi on onnistunut erittäin hyvin sekä kuvan että äänen osalta.

Sitten ehkä se tämän jutun yllättävin kohta, eli kaiken tämän lisäksi tykkäsin tästä leffasta ihan älyttömän paljon. On aika jännää miten yksi huono kokemus joistain kauan sitten nähdystä leffasta voi vaikuttaa näin pitkään siihen, että leffaan ei sen jälkeen enää palaa. Toisaalta, tästä päästää myös keskusteluun siitä, että kuinka tärkeää ja hienoa on, että näitä leffoja tuodaan restauroituina nykypäivään. En tiedä tuleeko tämä leffa koskaan enää valkokankaalle, mutta kotona sitä voi taas katsoa hyvällä laadulla ja toisaalta näyttää myös sellaisille katsojille, jotka eivät ole ehkä tuolloin vielä edes olleet riittävässä iässä tätä katsomaan.

Mutta kuten sanoin, leffahan oli sitten ihan loistava. Juoni on mahtava ja sitä kuljetetaan eteenpäin hyvin vakaasti ja varmasti. Näyttelijät ovat rooleissaan ihan jokainen todella hyviä ja leffaa on oikeasti kiva katsoa. Tulee jälleen vaan ajatus siitä, kuinka paljon upeita leffoja on tuohon aikaan tehty. Harvoin pääsee enää nykypäivän leffat juonellisesti tälläiselle tasolle. Leffa jollain tapaa ottaa myös kantaa yhteiskuntaan ja sillä on myös ilmeisesti jotain historiallista taustaa, joka on myös huhujen mukaan saattanut vaikuttaa leffan viiväistymiseen. Usein käytän kotiin hankittujen leffojen kannattavuusmittarina sitä, että tuleeko leffaa katsottua vielä uudelleen ja tässä tapauksessa voin sanoa, että ihan ehdottomasti tulee ja tekisi mieli mennä tämä katsomaan uudelleen ihan saman tien!

Deadpool ja Wolverine leffaa oli alunperin tarkoituksena mennä katsomaan pääkaupunkiin, mutta lopulta tämä sitten tulikin katsottua oman kylän Primessä. Kaikki ei kuitenkaan aina mene niin kuin on suunnitellut, mutta kyllä tuolla Kulttuurikasarmillakin pitää vielä uudelleen käydä, parastahan tällä hetkellä olisi varmasti nähdä siellä Twisters, mutta olisihan tämänkin ihan mennyt. Niin paitsi katsoin juuri että ei muuten näytä Twisters enää pääsevän siellä ykkössaliin, eli ehkä sitten joku seuraava leffa.No, mutta ehkä sitten mennään siihen Deadpooliin ja Wolverineen.

Nyt tulee sitten taas hieman mainstriimistä poikkeavaa tekstiä, joten jos olet Marvel-fani, niin ei ehkä kannata silti pahoittaa mieltään. Marvelin leffat varmasti jakavat yleisönsä ja niitä kyllä riittää silti katsomoihinkin asti ja tämäkin pitkään odotettu kolmas osa Deadpool leffoja on ollut kovasti odotettu ja kassavirtojenkin osalta leffa on jo saanu käsittääkseni aika hyvän vastaanoton. Tähän väliin sellainen huomio tosin, että kuvittelin tämän leffan avausviikonloppuna vetävän paikallisenkin salin täyteen, mutta eipä sitten kuitenkaan ollut ihmisiä kun muutama kourallinen. Tiedä sitten oliko väkeä vähentänyt helteinen kesäkeli vai mikä, itse ainakin menin enemmän kuin mielelläni viileään teatteriin nauttimaan pariksi tunniksi. Iso kysymys kuitenkin on, että nautinko?

Kuten tuossa on mainitsin, niin leffa varmasti jakaa mielipiteitä, ja itse en valitettavasti nyt vaan kuulu enää millään tavalla Marvel-faneihin, eikä kyllä tämäkään leffa sitä asiaan mihinkään muuttanut. Toisaalta ymmärrän hyvin niitä jotka tykkää, ja uskon, että Marvel-fanit ovat tästä leffasta todella tyytyväisiä. Leffassa on paljon viittauksia vanhoihin asioihin ja piikittelyä suunta ja toiseen, itselleni nämä eivät anna mitään. Toisaalta myös faneille tuntuu iso juttu tässä olevan erilaiset kameo-vierailut, itse en tunnistanut yhtäkään vierailijaa, niin että olisi niistä ymmärtänyt yhtikäs mitään. Kyllä tässä genressä pitää olla jollain tavalla sisällä, että tämä leffa oikeasti avautuu. Huomasin kuitenkin teatterissa, että siellä oli selkeästi mukana myös faneja, joita leffan jutut naurattivat, itse nukahdin.

Toinen sellainen ehkä iso ristiriita itselleni tässä on kielenkäyttö. Älkää nyt missään nimessä kuvitelko, että olisin missään mielessä joku kukkahattusetä, mutta jotenkin leffasta jää sellainen fiilis, että kiroilu ja muu asiaton kielenkäyttö on tässä tärkeämpää kuin itse sanoma. Joo, kyllä sitä yläkoululaisia viikot opettaessa kuulee samaa juttua päivästä toiseen, mutta edes niiden kielenkäyttö ei yllä näin naurettavalle tasolle. Liekö sitten ehkä leffan kohdeyleisöä, enpä tiedä, tässä teatterissa kuitenkin edustettuna oli lähinnä hieman vanhempaa kaartia. Itseäni tämä kuitenkin häiritsi ja vaikka se osalle saattaa olla hyvinkin leffaan kuuluvaa, niin kyllä se tässä nyt vaan oli vähän itselle liikaa.

Mitä sitten muuta leffasta jäi käteen. No olihan tämä ihan siististi tehty leffa, hienoa grafiikkaa ja erilaisia kamera-ajoja. Leffa myös näytti värien ja kuvan tarkkuuden osalta erityisen hyvältä, joten voisin hyvin kuvitella, että tämä näyttää aika kivalta myös kotona. Äänien osalta leffa oli varmasti ihan hyvä, mutta ei missään tapauksessa niin hyvä kuin ehkä jostain syystä odotin. Olisihan tämä varmasti ollut ihan hyvä leffa siellä Kulttuurikasarmilla nähdä, mutta ei ehkä kuitenkaan parasta mahdollista. Edelleen tullaan siihen, että Marvel-fanit varmasti osaavat arvostaa, sillä kyllähän leffan äänet tähän hyvin sopivat, mutta jotain pientä ehkä sitten kuitenkin vielä jäin kaipaamaan. Highlighteja, joista puheenollen leffan ihan ehdoton kohokohta oli tämä yksi kohtaus, jossa avarassa tilassa puhuttiin tai puhuteltiin, se nimittäin kyllä tulee olemaan tämän leffan ihan ehdoton kohokohta, jos ja ehkä kun tämä joskus tulee jossain muodossa kotonakin katsottua.

Kokonaisuutena leffa, joka piti nyt nähdä, jotta tietää mistä puhutaan, mutta joukkohysteriaan en tässäkään leffassa lähde mukaan. Marvel on Marvel ja Marvel ei edelleenkään kuulu omiin suosikkeihin ja sen vuoksi tästä kirjoituksesta ei kannata kovinkaan pitkälle meneviä johtopäätöksiä tehdä. Tiivistettynä varmasti hyvää viihdettä Marvel-faneille, mutta muille sitten ehkä vähän vähemmän. Niin, ja olen myös niitä arvioita nähnyt, että ei ne suurimmatkaan fanit ihan kaikki ole tasajalkaa onnesta hyppineet. Joten käyppä itse katsomassa jos kiinnostaa.