Päivitys, jota olen viimeiset viikot odottanut, miettinyt, toivonut, ehkä hieman myös pelännyt. Mitä nyt, tuhat tulee täyteen, lopetanko koko homman tähän, jatkanko seuraavaan tuhanteen vai voiko tämän lopettaa vaikka numeroon 1278 jos siltä jonain päivänä tuntuu. Tasaluvut ovat aina jollain tapaa kiehtovia, toisaalta vaarallisia suunnankääntäjiä. Faktat kuitenkin ovat ne, että kyllähän tätä edelleen aika moni lukee, vaikka tasaisena se virta onkin pitkään ollut. Toisaalta taas tuo Youtube on alkanut kiinnostaa jo paljon jopa enemmän, sillä vaan on niin paljon helpompi asioita kertoa, ehkä jopa mielenkiintoisemmin. Niin, sielläkin on jo yli 600 seuraajaa, joka on alle vuoteen ihan kiva määrä etenkin kun se tuntuu edelleen kasvavan jatkuvasti. Mitä jos siirryn kokonaan sinne? Tämän blogin taloudellinen tulos on aina ollut käytännössä tappiollista, jotain alennettuja tuotteita ja ilmaisia arviointikappaleita, eipä paljon muuta. Olisiko se Youtube sitten se kultakaivos, että jonain päivänä voisi vaikka tehdä tätä kokopäiväisenä, no eipä ole penniäkään sieltä tullut. Miten ylipäätään tästä voisi saada tuloja, vai onko se edes tarkoitus? Alumperinhän tarkoitus oli vain jakaa oman harrastuksen iloja jos jotain ne sattuisivat kiinnostamaan. No, mutta nyt ollaan kuitenkin jo siinä tilanteessa, että nimi tunnetaan ja tuhat päivitystä tulee tämän tekstin myötä täyteen, mietitään sitä jatkoa sitten kun siltä tuntuu, eikä nyt, vain sen tonnin takia.
Kiitos kuitenkin kaikille seuraajille, olette tärkeitä. En edelleenkään jaksaisi tätä julkisesti kirjoittaa jos se ei ketään kiinnostaisi. Voisiko kiinnostaa useampaa, varmasti, mutta näinkin on hyvä. Mitään vuosin kertausta en tässä lähde nyt tekemään, vaikka vuosiakin on takana jo kohta seitsemän. Tai juuri sen vuoksi, nehän tarinat löytyy kaikki jo täältä jos jaksat lukea. Sen verran kuitenkin sanon, että ihan hullu idea tuli tuossa mieleen kun tätä saavutusta mietin, että mitä jos tekisinkin tästä elämäni ensimmäisen (oman) liven Youtubessa, aiheena tuhannen päivityksen läpikäyminen? Käytäisi koko paketti läpi yksi kerrallaan, ei toki kaikkeen pidä pitkäksi aikaa pysähtyä, siinä menisi ikä ja terveys, mutta saatteko kiinni? Joo, jotain palkintoakin tähän kohtaan arvottavaksi pitkään koitin saada, ei tullut sitäkään. Oisko sitten liveen, eipä taida sponssia tänäpäivänä löytyä.. Pelkään vaan, että pyöritän siinä sitten liveä pari tuntia kahdelle kuuntelijalle ja siihen se sitten jäisi. No, olisipa sitäkin tullut koitettua. Aikaakin voisi olla, nyt kun ihan isyyslomalla päätin pari viikkoa olla.
Yhdestä asiasta en kuitenkaan ole tämän blogin olemassaolon aikana tinkinyt, ja se on punainen lanka, ”kirjoitan kun katson”. Muutama leffa on vielä odottamassa draftina, mutta muuten jokainen katsottu leffa täältä löytyy. Sivujakin voisi päivitellä taas, ja sitä hieman tuossa tekoälyn kanssa harjoittelinkin. Leffojakin on hyllyssä jo niin paljon, että jollakin tapaa järkevämmin ne tuonne sivuille olisi hyvä saada. Pitkään myös tuli mietittyä, että mikä sitten olisi tämän tuhannen päivityksen arvoinen leffa, jos sille nyt jotain arvoa haluaa laittaa, mutta näin se on aina tullut tehtyä. Se piti olla ehdottomasti Tron Ares, joka sitten ei sopinutkaan aikatauluun, tuli ns liian aikaisin. No, mutta se sitten jäikin drafteihin odottamaan, joten tässä se nyt sitten on. Tuhannes päivitys, ja vuoden audiovisuaalisesti upein leffa, Tron Ares 4K UHD:nä, olkaat hyvät!
Eletään vuotta 2010 kun saapuu valkokankaalle jotain uutta, joka näyttää ihan käsittämättömän hyvältä. Niin, enhän mä sitä siis missään leffassa tuolloin varmastikaan käynyt katsomassa, vaan jostain sain idean hankkia tuon leffa kotiin. Sen jälkeen siitä leffasta tulikin itselle aikamoinen klassikko, demo-levy ja jollain tapaa myös ihan suosikkileffa. Tuo leffahan on siis tietysti nimeltään Tron – Legacy, jonka pitkään kuvittelin olevan ihan oma elokuvansa, tietämättä edes siis sitä, että kyseessä on jatko-osa vuoden 1982 ensimmäiselle Tron leffalle. Sattumaa tai ei, niin kyseessä vielä syntymävuoteni, mutta kaikesta tästä huolimatta, tuo leffa oli vielä näihin päiviin asti kokonaan edes näkemättä, siitä huolimatta siis että jatko-osa aina ollut itselleni tärkeimpiä levyjä hyllyssä. No, sekin tuli tuossa hankittua ja blogista löytyy siitä jo juttua riittämiin, eli ei mennä nyt siihen enempää vaan suunnataan katseet tähän juuri ilmestyneeseen kolmanteen Tron elokuvaan, Arekseen.
Monen mielestä tätä leffaa ei olisi koskaan edes tarvinnut tehdä, monen mielestä kyseessä taas todella odotettu leffa, jälkimmäiseen kuulun itsekin. Rehellisesti sanottuna, en muista koska olisin yksittäistä leffaa näin paljon odottanut, mutta Tron Aresta olen todellakin odottanut, ja vielä niin, että ihan tarkoituksella jätin leffan teatterissa katsomatta ja odotin rauhassa sen saapumista levylle. Tai no rauhassa ja rauhassa, onhan tätä hankintaa kipuiltu jo pitkään, mutta aika samantien se postista sitten tuli kun se vain oli saatavilla. Tällä kertaa tietysti Steelbook versio ja toimittajana CDON. Nyt sekin kuitenkin löytyy ja erittäin hyvä niin.
Leffastahan on tullut tämän teatterilevityksen jälkeen hyvin ristiriitaisia analyysejä, osa on tykännyt kovasti, osa taas teilannut koko leffan. Ja ymmärrän hyvin molempia puolia. Se mistä leffaa on kuitenkin avoimesti joka paikassa kehuttu on sen näyttävyys ja äänet. Niin, juurikin ne asiat jotka itselleni tässä harrastuksessa ovat aina olleet se asia numero yksi. Ei siis ihme, että tälläiset leffat itselleni uppoavat ja kun ottaa huomioon mitä Tron on edustanut jo vuonna 1982 ja 2010, niin olihan se päivän selvää, että nykyisellä tekniikalla ja tietämyksellä tästä on mahdollisuus tehdä jotain aivan ainutlaatuista. Ja kyllä se nyt vaan niin on, että parempaa levyä saat maailmasta pitkään etsiä, jos meinaat tämän levyn tarjoaman audio-visuaalisen elämyksen lyödä laudalta. Perusasiat ovat toki kunnossa, 9.1.6 ääniraita ja paljon liikkuvaa Objetia, mutta kaikki muukin tässä on erittäin hyvin kohdillaan. Ainoa mikä leffasta äänien osalta ehkä puuttuu on sellaiset wow-hetken tuovat uudet ideat, kuten vaikka viimeisimmässä bondissa kirkonkellot tai missähän leffassa olivat ne tuulilasin pyyhkijät, oiskohan ollut Mission Impossiblessa. Kaikki muu tästä varmasti löytyy, hyvin pannatut siirtymät, objection luoma ulottuvuus ja avaruus, puhe on viimeisen päälle ja kyllä, tässä oikeasti kaikki kaiuttimet osallistuvat äänimaailman luontiin. Sinälläähän tässä on vain kirjaimellisesti taivas rajana kun liikutaan keksityssä todellisuudessa, mutta upea on kyllä kokonaisuus kaiken kaikkiaan. Niin, eikä muuten todellakaan puutu myöskään dynamiikkaa ja bassoja, on tämä vaan aika moinen äänten näytös.
Ja kuva. Jos joku ei ole koskaan katsonut Tron leffoja, niin ainakin Legacystä tutut punaiset värit varmasti ainakin ovat kaikille jossain määrin tuttuja. Eikä varmasti ole kenellekään pieninkään yllätys, että myös tässä leffassa se punainen väri on se, joka löytyy ihan jokaisesta julisteesta, videosta ja toki itse leffakin on hyvin punainen. Se vuoksi tietysti omakin huone piti leffan ympärillä verhoilla punaiseen väriin, niitä pieniä huoneeseen liittyviä yksityiskohtia, joilla on vaan kiva leikkiä, vaikka mitään muuta merkitystä asialla ei olekaan. Kuten jo tuossa mainitsin, kun leffa elää pääosin mielikuvistumaailmassa, niin mahdolillisuuksien rajat ovat aika korkealla. Tron Areksessa näitä rajota todellakin etsitään, enkä kyllä voi missään hetkessä sanoa, että jossain asiassa olisi menty jollain tapaa yli, tämä nyt vaan on todella tyylikäs leffa myös kuvan puolesta. Kuva on jäätävän hyvää laatua, kirkasta väriä tuodaan ruudulla lähes häikaistymiseen asti ja tämän leffan katsottuna ainakin tietää missä oman huoneen rajat menee. Eikä se punainen väri todellakaan ole ainoa asia tässä leffassa, kaikki on tehty suurella ajatuksella, eikä mikään tässä leffassa ylitä sitä ajatusta, että nyt tehdään jotain todella näyttävää, oli kohtaus sitten missä todellisuudessa tahansa.
Sitten vääräleuat astuu esiin ja huutaa että no mutta leffahan oli leffana ihan paskaa!! Johon itse kyllä vastaan, että ei muuten ollut. Ares yllätti ainakin itseni olemalla ihan leffanakin yllättävän hyvä ja voin jopa väittää ihan aidosti tykänneeni. Leffa nitoutuu jossain määrin kahteen ensimmäiseen, vaikka alkuun olikin pitkään hieman sellainen fiilis, että eihän tämä ole mikään Tron-elokuva. No, mitä pidemmälle leffa etenee, niin sitä enemmän sitä sitten sidotaan historiaan ja ihan hyvin se siihen sitten lopulta nivoutuu. Leffassa on kohtuullinen juoni, tälläiseen leffaan jota vaikka marvelehin ja muihin voidaan hyvin verrrata, oikein hyväkin juoni. Eikä toki nyt itsellänikään ollut sen juonen suhteen ihan hirveän korkealla odotukset, mutta ihan ehdottomasti ylitti ne joka tapauksessa. Se että kannattaako tätä nyt sitten jonkun muun hyllyynsä hankkia riippuu varmasti paljon siitä mitä haluaa, mutta ainakin paremmilla laitteilla parempaa demo-levyä saat etsiä. Omaan hyllyyn ei ollut mitään epäselvää, tällä oli paikka varattuna isoilla kirjaimilla.
leffafriikki.com 