Tällä kertaa kyseessä jälleen yksi enemmän kuin odotettu leffa, mutta tällä kertaa puolison toimesta, ei niinkään omasta. No, onhan tämä nyt itsellenikin ollut leffa, jota olen halunnut kyllä nähdä, mutta valitettavasti odotukset tätä kohtaan ei silti ole olleet kovinkaan korkealla. Eikä tää nyt kai ole kovinkaan suurta ylistystä saanut muuallakaan, ei katsojamääriltään eikä kriitikoilta. Sekin osaltaan laski jonkin verran kiinnostusta tätä kohtaan, kun sitä ei sitten keretty leffaan katsomaan.
Ja onhan tässä leffassa hetkensä, mutta nyt on pakko mennä sen verran juoneen sisään, että älä lue pidemmälle jos et halua leffan sisältöä tietää.
Nimittäin, on hieman ehkä ikävää sanoa, mutta jos leffan ehdottomasti paras sisältö tapahtuu unessa, niin jotain tässä leffassa nyt kyllä mättää. Leffalla on varmaan tavoiteltu jonkinlaista kansainvälistä hittiä, tai ainakin sellainen fiilistä tästä syntyy. Tässä on niin paljon kaikkea todella kliseistä ja kopioitua monesta vastaavasta leffasta, että sellainen kiiltokuvamaisuus iskee aika nopeasti. Behmistähän tässä on paljon puhuttu, ja hänen osaltaan ensimmäiseksi rooliksi leffa kyllä antaa aika paljon ja osaahan tuo näytelläkin aika luontevasti. Pyry Kähkönen on sen sijaan jo hieman kokeneempi näyttelijä, mutta hänen roolityönsä tässä vastaavasti kärsii hieman jopa liian leppoisasta menosta. Monessa kohtaa tulee jopa sellainen fiilis, että leffaa on kuvattu ihan vaan todellisesta elämästä ilman sen kummempaa elokuvan tekemistä, liekö sitten tätä ihan tavoiteltukin, mutta jotain jää hieman Antista kyllä uupumaan.
Tarina itsessään on kyllä ihan uskottava ja ainakin pääosin. Toki, mitä pidemmällä mennään, leffa paisuu kuin pullataikina. Tästä jää jotenkin sellainen tunne että lopulta se punainen lanka on kuitenkin aika hukassa eikä leffa oikein tiedä itsekään mitä se haluaa kertoa. Tämä ei ole oikein rakkaustarina, ei sankaritarina, ei tarina alistuvasta miehestä tai mistään muustakaan. Tämä 0n tarina täynnä hieman kaikkea. Liikaa, tässä on hieman liikaa aivan kaikkea ja se tekee leffasta todella sekavan.
Kuvanlaatu on tässä mielestäni myös hieman turhaan jätetty aika karkeaksi, hyvin kotimaisen leffan tapaan. Rosoinen, melankolinen kuva ei oikein enää 2025 uppoa, kun leffan voisi myös nostaa täysin toiselle tasolle. Äänet ovat ok, mutta jotenkin esimerkiksi muusikinkin osalta jotain jää puuttumaan. Joo, kyllähän Behm osaa laulaa, mutta tässäkin suhteessa leffassa vaan on aivan liikaa, sen sijaan että leffasta olisi esimerkiksi jäänyt edes yksi biisi todelliseksi korvamadoksi, kuten vastaavissa yleensä on, niin tästä ei musiikillisesti jää oikein mitään käteen. Niin, eikä tämä nyt puolisollekaan ollut sitten ihan sitä mitä oli odottanut.
leffafriikki.com 