Nyt tulee ehkä astetta mielenkiintoisempi, tai sitten vaihtoehtoisesti astetta oudompi päivitys, saatte ihan itse päättää. Nimittäin, jos et vielä tiennyt, niin kerron nyt tässä viimeistään, että Tron Legacy on ollut kautta aikain yksi suurimpia suosikkielokuvia, ja leffan äänien ja kuvan vuoksi myös sellainen leffa, joka on varmasti myös erittäin paljon ollut vaikuttamassa tämän oman harrastuksen syntyyn. Sitä on tullut katsottua uudelleen ja uudelleen, vaikka leffasta ei ole pitkään edes ollut kuin bluray versio 5.1 äänillä. No, mutta sitten siihen mielenkiintoiseen yksityiskohtaan, nimittäin tästä huolimatta tämä ensimmäinen osa syntymävuodeltani 1982 on jäänyt täysin katsomatta ja jotenkin jopa tullut se ihan ignoorattua, ei ole jotenkin kiinnostanut yhtään. Vielä oudommaksi asian tekee se, että nyt kun tästä saagasta saatiin vihdoin ulos kolmas ja varmasti vielä toista osaa näyttävämmäksi ja paremman kuuloiseksi kehuttu Ares, sitäkään en ole edes nähnyt tai menossa leffaan katsomaan. No, tähän viimeiseen asiaan sentään on joku selitys, nimittäin odottelemme Leffahullun ja Popcorn with Eskon kanssa tätä saapuvaksi levylle, jolloin laitamme sen sitten ruudulle kotona.
Mutta mutta, nyt se on sitten tämä ensimmäinenkin sitten vihdoin katsottu, pitihän se nyt tietysti kuitenkin hankkia kun kerran se vihdoin saatiin 4K:ksi. Leffan sisällöstä ei ollut sen kummemmin mitää tietoa tai oletuksia, joten avoimin mielin lähdettiin tätäkin katsomaan, tiedostaen kuitenkin, että ihan valtavat odotukset eivät kuitenkaan olleet. Leffan alku on kohtuullisen hämmentävää, en oikein tiedä mitä tässä tapahtuu. Tässä tulee ehkä hieman Space Odyssayskin mieleen, sellaista aikakaudelle tosi hienoa ja erilaista visuaalista masterpiece meininkiä. Onneksi leffassa pääosassa on kuitenkin ihmiset, eli kyllä tämä leffana toimii itselleni lopulta kuitenkin paljon paremmin kuin uskalsin ehkä pelätä. On muuten aika jännää, että jotenkin tästä leffasta sai fiboja myös esim sellaisiin tämän päivän blockbustereihin kuten Squid Game ja toki hieman lähempänä leffan aikakautta ollut matopelibuumi, jota itsekkin tuli tahkottua aamusta iltaan, ja niin, pakko muuten kehua, että matopeli on muuten tullut pelattua läpi täälläkin, tietäjät tietää.
Näyttelijöiden työ hieman katoaa pukujen ja grafiikoiden taakse, hyvin tässä silti tämä casti toimii. Muutenkin tämä toimii omasta mielestä kyllä hyvin pohjustuksena tuohon legendaariseen Legacy:yn, josta moni puhuu ettei olisi niinkään mitään tekemistä ensimmäisen kanssa. Kyllähän näillä on paljonkin, vaikka näidenkin välissä toki aikaa lähes kolmisen kymmentä vuotta kun tuo Legacy ilmeistyi vuonna 2010. Eikä ihme, mulla meni todella pitkään edes tajuta, että Tron Legacy ei ole vain oma leffansa vaan jatko-osa ylipäätään. No, faktahan nyt joka tapauksessa on se, että ei tuota toistakaan leffaan sen varsinaisen hyvyyden vuoksi olla moneen kertaan katsottu, vaan ihan puhtaasti huikean audiovisuaalisen näytöksen.
Audiovisuaalisesti tämäkin on kyllä näyttävä leffa ja kun otetaan huomioon leffan vuosikymmen, niin todella hienoja juttuja on mukana. Tämä kaikki kun on nyt vielä restoroitu tähän päivään, niin kiva tätäkin on katsoa. Äänien osalta leffa on hieno, mutta ei todellakaan mitään tekemistä Legacyn kanssa, puhumattakaan siitä mitkä ovat odotukset uusimpaan. Joo takana tapahtuu silloin tällöin oikein mukavia juttuja, mutta ei mitään maata mullistavaa. Äänien osalta siis aika perus settiä.
Mutta tulipahan nyt sitten tämäkin nähtyä, eikä kyllä harmita yhtään. Tästä sitten seuraaksi Legacyyn, jota en ole vielä 4K:na nähnytkään. Niin, ja sitä Arestahan sitten todellakin odotellaan tammikuun alkupuolella saapuvaksi!
leffafriikki.com 