Yksi parhaimmista puolista Netflixissä on nämä kaikenlaiset reality dokkarit, joissa aiheena milloin mitäkin. Usein ne kuitenkin liittyvät johonkin uskomattomaan rikokseen, niin tätäkin tällä kertaa mainostettiin, vaikka otsikkona olikin jotain ihan muuta. Harmi vaan, että tällä kertaa ennakkomarkkinointi ei kyllä ollut siinä mielessä oikein onnistunutta, että tässä nyt ei varsinaisesti ollut mitään ihmeellistä, ja lopulta koko dokkari oli aika tylsä, ilman mitään varsinaista kliimaksia.

Pätkässä oli siis kyse naapuruston riidasta, joka ei jo lähtötilanteena ollut kovinkaan yllättävä. Vaikka tässä nyt onkin vähemmän yllättäen kyseessä vaaleaihoinen nainen joka muuttaa tummien naapurustoon, niin kyseessä nyt voisi olla ihan mikä vaan naapurusto, johon muuttaa yksi jollain tapaa erilainen yksilö, josta muu yhteisö sitten haluaa päästä eroon. En nyt aijo tässäkään sen paremmin juonta alkaa paljastamaan, mutta dokkarissa ei vaan yksinkertaisesti ole oikein mitään uutta ja ihmeellistä. Näin voisi tapahtua oikeastaan ihan missä vaan, ja pienemmässä mittakaavassa tätä esimerkiksi kouluissa tapahtuu jatkuvasti. Ensin isommalla porukalla kiusataan pienempää, joka sitten vaan jossain vaiheessa saa tarpeekseen ja seuraukset voivat usein olla vakavatkin.

Joo, eli saihan tämä nyt jotain ajatuksia liikkeelle, eli siinä mielessä varmaankin ihan ok dokkari, mutta on näitä sen verran tullut katsottua jo, että ei tämä silti kyllä millään pääse kuin näiden dokkarien alapäähän. Tämä ei ollut oikein jännä, tästä puuttui oikeastaan kaikki käänteet ja kaikki oli lopulta aika ennalta-arvattavaa muutenkin. No, se että tässä oli paljon ihan oikeaa kuvamateriaalia poliisien body-kameroilla kuvattuna, mutta eipä niissäkään kuvissa mitään oikein mielenkiintoista tällä kertaa näkynyt. Joku voisi jopa sanoa, että aika perus huttua oli tämä tarina tällä kertaa, ei jatkoon.

Uusi Superman leffa tuli nähtyä kesällä jo heti sen ilmestyttyä Helsingin Gilda-salissa, jota pidän ehdottomasti yhtenä koko maan parhaista leffasaleista edelleen. En muista kovinkaan hyvin että mitä tuolloin tästä leffasta kirjoittelin, enkä ajatellut sitä tällä kertaa käydä edes lukemassa, vaan kirjoittelen vain fiiliksiä ihan tästä kerrrasta. Äänethän toki tässä ovat etenkin itselleni pääosassa, koska ei nämä DC-Universen leffat viime aikoina ole kovinkaan paljon enempää napanneet, kuin kilpailevan Marvelinkaan. Onneksi sentään molemmilla on nyt edes jotain pientä yritystä parempaan, nimittäin olihan tämä ja uusin Fantastic Four selkeästi kuitenkin pohjalta hieman ylöspäin.

Tässäkin äänet ovat aika isossa osassa leffaa ja kaikenlaista leffassa jatkuvasti tapahtuu. Parasta osaa leffassa on ehdottomasti muutamat ihan kivasti isekevät bassot, mutta sen lisäksi kyllä täytyy ikävä kyllä todeta, että highlightit tästäkin valitettavasti puuttuu, ääntä tulee jatkuvasti joka suunnasta, mutta tuntee vain sellaiselta peruskauralta. Joo, onhan tässäkin kiva 9.1.6 Atmos-raita, jossa myös objektit ovat ainakin osittain aktiivisina, mutta yhtään selllaista wow-hetkeä ei leffaan mahtunut mukaan. Ei siitäkään huolimatta, että olihan tässä kaiken laista lentävää olentoa ja laitetta kaiken aikaa liikkeellä. Jotain mielikuvituksellista olisin kuitenkin kaivannut.

Kuvan kannalta osittain sitä samaa. Eli paljon perus kivaa kuvaa, mutta ehkä ne suurimmat highlighit tästä puuttuu senkin osalta, vaikkakin ehkä sitä kuitenkin oli enemmän kuin äänien osalta. Muutamat ihan kivat laaserkuvat ja muutamassa otossa oli kyllä väriä aika kivasti, muuten ei ehkä ihan niin priimaa mitä olisi toivonut ja odottanut, ei tälläinen leffa vuonna 2025 kuitenkaan kaipaa mitään film grain tavaraa.

Juonen osalta sitten taas mennään sitä tasaista ihan kiva tasoa, ei mitään niin ihmeellistä mutta nollaa parempaa kuitenkin. Lex Lutherin rooli on ihan osuva ja toimii pahiksena erittäin hyvin. Toinen joka leffassa varastaa kyllä hyvinkin roolia on Krypto, koirat vaan toimivat aika kivasti oli se leffa sitten mikä hyvänsä. Nyt kun vielä kotonakin on yksi krypto, niin aika kivat fiilikset tuo olento jätti itsestään. David Corenswet Supermanina toimii myös leffassa erittäin hyvin ja kun tietää, että tämä ei varmasti jää tähän, niin hyvillä mielin voi tämän castin kanssa nyt odotella seuraavaa. Niin, ja onhan tämä ihan hyvää arvosteluakin yleisesti ottaen saanut, joten olisikohan DC:nkin aika vaihtaa suuntaa taas ylöspäin.

Mutta onpas ollut kivaa kun on tässä joulunaikaan ollut taas aikaa hieman myös katsella leffoja. Yksikin leffa päivässä viimeaikaiseen kiireeseen suhteutettuna on ollut kuin luksusta. Niin ja pitää myös mainostaa sellaista, että tuolla Youtuben puolella tullut nyt tehtyä kolmekin videota, jossa hieman lyöty yhteen mennyttä vuotta. On vuoden parhaat leffat, vuoden tärkeimmän julkaisut ja vielä vuoden parhaat leffat teattereissa. Eli käykäähän ottamaan sielläkin tili seurantaan, teitä on sielläkin jo reilut viisi sataa vaikka matkaa on takana vasta puolisen vuotta. Ihan hyvä aloitus siis sielläkin.

Hyvin mielenkiintoinen leffa nimeltä Peikko 2 saapui Netflixiin jokin aikaa sitten ja olin sitä jo kovasti aloittamassa katsomaan, sen verran mielenkiintoiselta se vaikutti. Eka fiilis kuitenkin oli, että onhan tämä ensimmäinenkin osa pakko olla nähty, eihän tälläinen leffa voisi olla mennyt ohi. Koitin sitä etsiä blogista uudelleen ja uudelleen, en sitä kuitenkaan mistään löytänyt, pakko siis vaan myöntää, ohi on mennyt. Mutta kyseessä on siis Norjalainen Roar Uthaugin ohjaama, vähän niin kuin pohjoimainen Godzilla elokuva vuodelta 2022. Jos mietit kuka tälläinen Uthaug sitten on, niin miehen biografiasta löytyy mm. sellaisia leffoja kuin The Wave (2015) ja Tomb Rider (2018). Wikipedia muuten osaa kertoa myös sellaista, että leffasta on tullut Netflixin historian suosituin ei-englanninkielinen elokuva, ja tässä isolta osaltaan varmasti syy miksi nyt vuonna 2025 sille tehtiin myös jatko-osa.

Peikko on siis Norja vuoristossa asuva ihmistä muistuttava monsteri, joka on piilottanut tai piiloitettu jonnekin päin vuoristoa. Peikko ei uhkaa ketään, vaan uinuu omissa oloissaan, kunnes vuoristossa tehdään räjähdystöitä tunnelia varten, joka sitten saa tämän hirviön hereille. Leffa alkaa hieman horjahdelle, tai sanotaanko vaikka hieman epäuskottavasti, tai no paras tapa varmaan on sanoa että alkutilannetta luodaan hieman liikaa katsojaa aliarvostaen. Toisaalta se ehkä on taas siinä mielessä ihan hyvä, että näin asiat tulevat aika nopeasti selville, eikä siihen tarvitse kuluttaa turhaa aikaa. Joo ja onhan tässä leffassa muutenkin muutamia kohtauksia, jossa mennään enemmän huumorin kuin minkään muun puolelle. Aavistus ihan jopa myötähäpeää, mutta annettakoon se anteeksi kun tiedetään minkälaisesta leffasta on kyse.

Eikä tässä nyt kyllä silti huonosta leffasta ole kyse vain ihan päin vastoin. Jos leffoja pitäisi laittaa jollain tapaa järjestykseen, niin on tämä paljon parempi kuin Amerikkalaiset Godzilla rymistelyt, toisaalta ei sitten millään taas Godzilla minus one tasoa. Ja rymistelystä puheenollen, kyllä tässäkin rymistellään ihan huolella ja äänien osalta tässä ei ollakaan säästelty mitään. Loistava 9.1.6 ääniraita tuodaan koko kaistalla joka kanavaan ja mikä parasta, aika hienosti on tässä lisäksi myös käytetty aktiivisia objekteja esimerkiksi helikopterien kanssa. Peikko todellakin kuuluu ja saa aikaan tuhoa, siitä huolimatta jalat pidetään ihan kohtuudella maassa, ja jos tälläinen leffa voi mitenkään olla uskottava, niin niissä rajoissa tämä varmasti on hyvinkin. Niin ja loppukin on lopulta aika looginen ja muutenkin sellainen ehkä jota voisin kutsua aika ”kivaksi”. Tämän jälkeen tuo toinenkin on ehdottomasti katsottava!

Ballerina, voisiko tässä kaiken kehumisen jälkeen olla edessä vuoden floppi, vai onko Ballerina sittenkin mainettaan parempi? No, se ehkä selviää pikku hiljaa tätä lukiessa, mutta lähdetään nyt kuitenkin siitä, että kyseessä siis John Wick saagaan liittyvä, oisko sitten spin off tai jotain. Joka tapauksessa John Wick leffoja on tehty jo neljä, ja niiden pitäisi käsittääkseni olla nyt aikalailla siinä, joten tämä nyt sitten kai tuli jotenkin siihen sivuun täyttämään tyhjyyttä ja tarkalleen ottaen tämän tapahtumat sitten kai sijoittuvat jonnekin kolmannen ja neljännen välimaastoon. En ole jostain syystä ollut tästä oikein missään vaiheessa erityisen innoissani, yksi niitä leffoja josta en oikein edes ottanut ennakkoon mitään selvää, enkä kyllä kiirehtinyt leffaa teatteriinkaan katsomaan, vaan odottelin sitä enemmänkin saapuvaksi kotiin sitten joskus.

Sitten jossain välissä päätin leffan tilata, 4K:na luonnollisesti. Tällä kertaa leffa tuli tilattua CDON.comista, lähinnä nyt vaan ihan sen vuoksi, että se oli siellä myynnissä todella halvalla. Oiskohan itse asiassa ollut vielä kaiken lisäksi ennakkomyynti mistä sen silloin jokin aikaa sitten ostin. No, sitä sitten odoteltiin jonkin aikaa saapuvaksi, ja aika innoissani kyllä olinkin kun se vihdoin saapui. Mutta, eipä mennyt tällä kertaa kaikki niin kuin strömssöössä, vaan leffahan oli sitten lähetetty Bluraynä. No, piti vielä varmistaa, että en ollut itse mokannut tilauksen kanssa, enkä tällä kertaa kyllä ollutkaan. Sitten seuraavaksi opetus kaikille levyjä myyville. Näin nimittäin hoidetaan reklamaatiot sen jälkeen kun itse on jotain mokannut. Laitoin viestiä CDON:iin, ja päivässä tuli tieto, että pahoittelemme että olemme mokanneet, palautamme rahat välittömästi ja voit pitää tuon Blurayn. Näin myös tapahtui, hienosti hoidettu reklamaatio.

No, ainoa mikä hieman jäi harmittamaan oli se, että nythän sitä edullista 4K:ta en sitten saanut tästä leffasta, ja vielä tänä päivänäkin tämä leffa on hankkimatta 4K:na vaikka voisi hyvinkin olettaa, että juuri tälläinen leffa hyllyyn olisi saatava. Tästä on kuitenkin sen verran tullut ristiriitaista arviota, että ajattelin nyt ainakin ensimmäiseksi katsoa tämän Bluraynä, ja ehkä täydennän sitten hyllyä joskus aikanaan kun hinta on kohdillaan. Puhetta on myös ollut paljon, että äänet 4K-levyllä eivät ole kovinkaan kummoiset, joten senkin vuoksi en nyt oikein jäänyt kaipaamaan mitään parempaa. Äänet tässä blurayssä ovat sellaista aika perus John Wickiä, mutta eihän nekään nyt enää viimeisimmissä ole ihan niin priimaa enää olleet, vaan enemmänkin sellaista kohtuutonta ampumista joka suuntaan. Enemmän ehkä meteliä kuin laatua. Tässä nyt ehkä hieman sitä samaa, aika paljon tapahtuu, mutta mikään ei oikein nosta tasoa sen korkeammalle. Siitä hieman varoiteltiin jo 4k:n kanssa, joten eipä sitten tässä 5.1 yllätä sen enempää. Pitääkö tämä sitten saada 4K:na, no ei kyllä varsinaisesti, vaikka tosiaan alelaarista sen varmasti vielä jossain vaiheessa tulenkin hankkimaan. Toki sen verran pitää sanoa, että kuvan laatu tässä ei ole avain priimaa, eli kuvan puolesta 4K toivottavasti on enemmän John Wickien laatua kuin tätä Bluray massaa.

Mutta miten sitten toimii tämä spin-0ff itse leffana. No ihan kivasti, eikä tämä nyt ole lainkaan niin huono kuin osa on ollut mieltä. Aika kiva, ja etenkin juuri yhdistyen näihin vanhoihin John Wickeihin toimii aika kivasti. Luulin muutenkin, että tämä on ihan täysin oma leffansa, mutta kyllähän tässä lopulta Herra Wick:kin on aika paljon mukana, ja mikä parasta, myös paljon muita hyviä näyttelijöitä, kuten ehdoton suosikkini Lance Reddickin Charon ja Ian McShanen Winston. Ana de Armas Evenä on hyvä, ja mikä parasta, kehittyy aimo harppauksin pitkin leffaa. Se itsasiassa ylipäätään on kaikista parasta tässä leffassa, että kun John Wickiä voi ampua vaikka metrin päästä singolla ja mitään ei tapahdu, niin Even tapauksessa hän todellakin saa iskuja alussa, mutta kehittyy kaiken aikaa. Ei siis vaan se että ottaisi aina enemän ja enemmän vain iskuja vastaan, niin hän itse asiassa oppii koko ajan taistelemaan paremmin ja sitä kautta välttämään osumia.

Lopulta siis tämä kyllä oli ehdottomasti positiivisempi yllätys kuin ehkä sitten lopulta uskalsin edes toivoa. Parannettavaa toki jäi, etenkin äänien osalta, mutta ihan leffana oli varsin piristävää toimintaa. Plussana ehdottomasti se, että tämä oli kuitenkin erittäin hyvällä tavalla ja hyvällä maulla miksattu yhteen alkuperäisten kanssa. Kiva leffa siis kaiken kaikkiaan.

Nyt tulee ehkä astetta mielenkiintoisempi, tai sitten vaihtoehtoisesti astetta oudompi päivitys, saatte ihan itse päättää. Nimittäin, jos et vielä tiennyt, niin kerron nyt tässä viimeistään, että Tron Legacy on ollut kautta aikain yksi suurimpia suosikkielokuvia, ja leffan äänien ja kuvan vuoksi myös sellainen leffa, joka on varmasti myös erittäin paljon ollut vaikuttamassa tämän oman harrastuksen syntyyn. Sitä on tullut katsottua uudelleen ja uudelleen, vaikka leffasta ei ole pitkään edes ollut kuin bluray versio 5.1 äänillä. No, mutta sitten siihen mielenkiintoiseen yksityiskohtaan, nimittäin tästä huolimatta tämä ensimmäinen osa syntymävuodeltani 1982 on jäänyt täysin katsomatta ja jotenkin jopa tullut se ihan ignoorattua, ei ole jotenkin kiinnostanut yhtään. Vielä oudommaksi asian tekee se, että nyt kun tästä saagasta saatiin vihdoin ulos kolmas ja varmasti vielä toista osaa näyttävämmäksi ja paremman kuuloiseksi kehuttu Ares, sitäkään en ole edes nähnyt tai menossa leffaan katsomaan. No, tähän viimeiseen asiaan sentään on joku selitys, nimittäin odottelemme Leffahullun ja Popcorn with Eskon kanssa tätä saapuvaksi levylle, jolloin laitamme sen sitten ruudulle kotona.

Mutta mutta, nyt se on sitten tämä ensimmäinenkin sitten vihdoin katsottu, pitihän se nyt tietysti kuitenkin hankkia kun kerran se vihdoin saatiin 4K:ksi. Leffan sisällöstä ei ollut sen kummemmin mitää tietoa tai oletuksia, joten avoimin mielin lähdettiin tätäkin katsomaan, tiedostaen kuitenkin, että ihan valtavat odotukset eivät kuitenkaan olleet. Leffan alku on kohtuullisen hämmentävää, en oikein tiedä mitä tässä tapahtuu. Tässä tulee ehkä hieman Space Odyssayskin mieleen, sellaista aikakaudelle tosi hienoa ja erilaista visuaalista masterpiece meininkiä. Onneksi leffassa pääosassa on kuitenkin ihmiset, eli kyllä tämä leffana toimii itselleni lopulta kuitenkin paljon paremmin kuin uskalsin ehkä pelätä. On muuten aika jännää, että jotenkin tästä leffasta sai fiboja myös esim sellaisiin tämän päivän blockbustereihin kuten Squid Game ja toki hieman lähempänä leffan aikakautta ollut matopelibuumi, jota itsekkin tuli tahkottua aamusta iltaan, ja niin, pakko muuten kehua, että matopeli on muuten tullut pelattua läpi täälläkin, tietäjät tietää.

Näyttelijöiden työ hieman katoaa pukujen ja grafiikoiden taakse, hyvin tässä silti tämä casti toimii. Muutenkin tämä toimii omasta mielestä kyllä hyvin pohjustuksena tuohon legendaariseen Legacy:yn, josta moni puhuu ettei olisi niinkään mitään tekemistä ensimmäisen kanssa. Kyllähän näillä on paljonkin, vaikka näidenkin välissä toki aikaa lähes kolmisen kymmentä vuotta kun tuo Legacy ilmeistyi vuonna 2010. Eikä ihme, mulla meni todella pitkään edes tajuta, että Tron Legacy ei ole vain oma leffansa vaan jatko-osa ylipäätään. No, faktahan nyt joka tapauksessa on se, että ei tuota toistakaan leffaan sen varsinaisen hyvyyden vuoksi olla moneen kertaan katsottu, vaan ihan puhtaasti huikean audiovisuaalisen näytöksen.

Audiovisuaalisesti tämäkin on kyllä näyttävä leffa ja kun otetaan huomioon leffan vuosikymmen, niin todella hienoja juttuja on mukana. Tämä kaikki kun on nyt vielä restoroitu tähän päivään, niin kiva tätäkin on katsoa. Äänien osalta leffa on hieno, mutta ei todellakaan mitään tekemistä Legacyn kanssa, puhumattakaan siitä mitkä ovat odotukset uusimpaan. Joo takana tapahtuu silloin tällöin oikein mukavia juttuja, mutta ei mitään maata mullistavaa. Äänien osalta siis aika perus settiä.

Mutta tulipahan nyt sitten tämäkin nähtyä, eikä kyllä harmita yhtään. Tästä sitten seuraaksi Legacyyn, jota en ole vielä 4K:na nähnytkään. Niin, ja sitä Arestahan sitten todellakin odotellaan tammikuun alkupuolella saapuvaksi!