Yksi ehdottomasti parhaimpia leffa-sarjoja viimeisen kymmenen vuoden ajalta on päässyt jo kolmanteen osaan, eli Knives Out Wake up Dead Man sai ensi-iltansa Netflixissä. Knives out ykkönen, eli Suomeksi Veitset esiin oli todella huikea leffa, joka ilmestyi vuonna 2019 ja omaa muuten edelleen esimerkiksi Rotten Tomatoes prosentin 97%. Tykkäsin tuosta leffasta todella paljon ja muutenkin nämä tälläiset Sherlock Holmes tyyppiset leffat on uponnut itselleni aina aika hyvin, eikä nämä siis ole tehneet siihen poikkeusta. Silti tuo ensimmäinen ehkä tuli hieman puskista silloin ja etenkin juuri se, että leffassa oli Daniel Craig juuri Bondien jälkeen ja koko hommahan aika pitkälti silti häneen tässä henkilöityi.
Mutta nyt ollaan kuitenkin jo kolmannessa osassa ja heti alkuun pitää sanoa se, että nämä jokainenhan ovat siis ihan omia leffojaan, joissa ei oikeastaan ole mitään muuta tekemistä toistensa kanssa kuin Benoit Blanc, eli Daniel Craigin esittämä yksityisetsivä. Myöskään juonet eivät varsinaisesti millään tavalla kopio toisiaan, joka on enemmän kuin hyvä juttu. Muutenkin monet ovat sanoneet, että tämä kolmas leffa on näistä selkeästi paras, ja voin kyllä hyvin pitkälti yhtyä näihin mielipiteisiin, vaikka sen verran paljon olen tykännyt kahdesta ensimmäisestäkin, että ei tämä sikäli niistä paljon eroa. Ehkä kuitenkin antaa arvon sille, että leffoja tehdään lisää, näissä ei kuitenkaan ratsasteta maineella vaan tehdään aina vaan paremmasta parempaa.
En tiedä kuinka paljon näistä nyt kannataa ylipäätään mitään juonta lähteä tässä avaamaan, koska kaikki nyt kuitenkin perustuu siihen aidosti loistavaan käsikirjoitukseen. Tällä kertaa ollaan pappismaailmassa ja kirkon elämässä, ja siihenhän tunnetusti liittyy aina paljon mystistä ja uskonasioita hyvässä ja pahassa. Kuka siis onkaan kaiken takana kun kirkkoherra murhataan, vai murhataanko vai kuka ylipäätään kuolee vai kuoleeko. Tässä kyllä riittää juonenkäänteitä ihan riittämiin. Benoit Blanc saapui kuin tyhjästä paikalle, vaikka hieman ehkä ohueksi jääkin, että kuka hänet tällä kertaa paikalle hankki. Sitten alkaakin matka kohti vääjäämätöntä, eli totuutta, joka ei koskaan jää Blancilta piiloon. Tätä leffa voisi siis jälleen kerran suositella enemmän kuin mielellään.
Loppuun viellä hieman muuta juttua, eli viikonloppuna tuli vierailtua jälleen Mareksoundin pikkujouluissa, joissa tällä kertaa Mika oli laittanut oikein soppatykin laulamaan, tosin sisältönä teemaan paremmin sopivaa riisipuuroa, joka todellakin maistui hyvältä. Sisällä puolestaan oli tarjolla Genelecin uusinta uutuutta ihan leffateatterin muodossa ja kyllä muuten kuulostikin hyvältä. Nyt salissa oli bassoa enemmän kuin tarpeeksi ja bassoista puheenollen, Marekin leffahuoneeseen onkin tulossa aikamoista päivitystä, että aika kiva päästä testaamaan kun saavat valmiiksi. Tehtiin Marekin kanssa myös hieman videota Youtubeen ja siitä muuten pitää myös mainita, että 500 seuraajaa meni jo hetken aikaa sitten rikki ja siitäkin nousua on tullut aika kivasti. Usko tuohon on aika kova, mutta ihan varmasti aikaa siihen tulee menemään vielä paljon.
leffafriikki.com 