Netflixin varmasti yksi vuoden suurimmista leffoista tulee olemaan Guillermo del Toron versio Mary Shellyn vuonna 1818 kirjoittamasta Frankensteinista. Del Toron edellistä leffaa Pinocciosta kehuttiin valtavasti ympäriinsä ja se tulikin sitten jossain vaiheessa kovalla innolla hankittua myös omaan hyllyyn, mutta jostain syystä se on edelleen hyllyssä odottamassa vuoroaan. Frankensteinia ei kuitenkaan viitsinyt kovinkaan kauaa odotella, vaikka mikään Frankenstein fani en olekaan. Tästä puheenollen, en kyllä taida muuten olla yhtään aikaisempaakaan versiota koskaan edes katsonut, tai sitten siitä on aika kauan aikaa. Voisiko jopa sanoa että häpeällistä?
Tämä kuitenkin jostain syystä kiinnosti heti, ehkä sen takia, että on täysin ollut edes tietoinen mitä lähdin katsomaan. Leffan alusta lähtien oli kuitenkin varsin selvää, että aika mahtipontisesta leffasta on kyse, ja moni onkin arvostellut sitä, että leffa on nimeomaan tarjolla juuri Netflixissä, eikä leffateattereissa. Tätä kirjoittaessa muuten on juuri tullut myös tieto että Netflix on ostanut Warnerin oikeudet, joka saattaa hyvinkin tarkoittaa tulevaisuudessa, että entistäkin enemmän isoja leffoja siirtyy juuri suoratoistoon, teattereiden ja levyjen sijaan. Kuinka iso isku tämä sitten lopulta on, tullaan varmasti näkemään vasta pidemmän ajan päästä. Netflix joka tapauksessa ottaa alla suurempaa ja suurempaa roolia jatkuvasti, mutta mikäs sitä on ottaessa jos rahaa tulee ovista ja ikkunoista.
Leffa tosiaan lähtee isolla pyörällä käyntiin ja alusta lähtien on selvää, että kyseessä on ison tuotannon leffa. Oscar Isaac loistaa Victor Frankesteinin roolissa alusta loppuun ja vaikka tässä CGI:tä onkin käytetty vahvasti mukana niin kyllä Jacob Elordi myös omii tuon monsterin roolin aivan täydellisesti. Vielä kun tähän lisätään Mia Gothin Lady Elizabeth, tekee kärki tässä leffassa kyllä todella vahvaa näyttelemistä. Ylipäätään Del Toro on tässä selkeästi yrittänyt inhimillistää ja luoda sielua hirviölle, joka on ehkä nimenomaan tuollaisena aina nähty. Del Toro koittaa tehdä pahasta hyvää, ja osoittaa, että meissä kaikissa on aina myös hyvää, tämä onnistuukin mielestäni erittäin hyvin, ainakin itselleni hirviöstä jää lopulta varsin positiivinen kuva, vaikka en nyt varsinaisesti tämän elokuvan perusteella halua Viktoriakaan syyllistää niin kuin hän itse tekee. Hirviön luominen oli ehkä Frankensteinin elämän suurin virhe, mutta tämän elokuvan perustella sitä se ei ehkä ollut. Kaikesta hirstoriastaan huolimatta, tästä tuli kyllä lopulta aika kaunis teos.
Eikä tämä leffa sitten yhtään massiivisuudessaan jää äänien ja kuvankaan osalta. Yksityiskohtiin on kaikin puolin panostettu erittäin paljon, niin lavastuksen, puvustuksen kuin kaiken keinotekoisen kanssa kanssa. Ollaan sitten merellä tai maalla, kaikki vaikuttaa hyvin tarkasti suunniteltulta ja viimeisen päälle viimeistellyltä. Ei varmasti myöskään ole kenellekään enää yllätys, että kun puhutaan suuresta tuotannosta ja Netflixistä, niin myös äänet ovat laadukasta 9.1.6 materiaalia. Leffassa on hyvin leffan kokonaisuudelle ominaiset jämäkät äänet, joista paistaa hienosti läpi, että niidenkään osalta ei olla säästelty. Leffassa hienoa sade, salama ja tilaeffektejä riittämiin. Löytyy myöskin matalaa bassoa ja ylipäätään dynaamikaltaan leffa on aika kivalla tasolla. Eli kyllähän tämä leffa on alusta loppuun ja kaikin puolin yksi vuoden parhaista leffoista vähintäänkin striimin puolella.
leffafriikki.com 