Lisää suurta herkkua itselleni löytyy jälleen Future Movie Shopista kun lähestulkoon vielä lämmin levy saapui painosta ja päätyi juuri sinne, minne tälläisten leffojen kuuluukiin, eli omaan hyllyyn ja tämä leffa tietysti vielä Steelbook versiona, siitäkin huolimatta, että kumpikaan näistä Steelbookeista ei kyllä mielestäni tällä kertaa ole ihan täysin nappiin osunut, siis ulkonäön puolesta. Joo, ihan kivoja, mutta olisihan noista paljon hienommankin varmasti voinut saada. Mainittakoon muuten, että tämän kanssa samaan aikaan tuli matkaan paljoon muutakin kivaa, kuten F1, Sixth Sense, Smile ja Superman. Kaikki F1 lukuunottamatta vielä odottelee katsojaansa.
Ja sitten siihen leffaan. Leffahan lähtee liikkeelle todella vauhdilla, siis äänien osalta. Kerroin jo kun näin tämän ensimmäiseksi leffassa, että tässä on muutama sellainen kohta, jota ihan todella odotan että pääsisi kuulemaan kotona. Ja heti leffan alussa kun tämä ääni puhuu, on ääni miksattu järjettömän hienosti katsojan ympärille. Leffassa on todella monta sellaista kohtaa, jossa oikeasti hymy vaan vääntyy korviin asti. Hieman tästä eteenpäin, tullaan toiseen hienoon kohtaan, eli siihen kun Tomppa pelastaa Hayley Atwellin näyttelmää Gracea vihulaisen kynsistä, ja antaa näillä pahikisille kyytiä ns. ruudun ulkopuolella. Kohtaus ei ehkä ole aivan niin vakuuttava kuin isossa teatterissa, mutta toimii kyllä kotonakin hienosti.
No, sittenhän leffassa on taas tämä Entiteetti, joka nyt vaan on ihan sairaan hienosti toteutettu, ja tälläinen sitten taas kotona on paljon vielä vakuuttavampi kuin isossa teatterissa, vaikka se sielläkin kuulostaa hienolta. Näitä on leffassa muutamakin kohta ja jokainen ihan sairaan hyvä. Yleisilmeeltäänkin leffan äänet ovat kyllä parasta mitä tällä hetkellä leffoihin on saatavilla. Objektit eivät oli kovinkaan aktiivisia, joka kuvaa toki leffan tapahtumia, ei niitä siis oli sinne väkisin laitettu, mutta kun on niin kyllähän se ääni tässäkin aika kivasti liikkuu. Nykyään myös todella herkästi kritisoidaan basson tasoa siinä vaiheessa kun leffa saapuu leffasta levylle, mutta tässä ei kyllä siitäkään puutteesta ole tietoakaan. Leffassa on bassoa enemmän kuin tarpeeksi ja muutamassa kohdassa se on vielä poikkeuksellisen siististi tehty pieni sysäys, kun taas sukellusvenekohtauksessa sitä onkin pitkän aikaa ja erittäin rintaa kourivasti. Tätä leffaa nyt vaan voisi äänien puolesta katsoa ihan huvikseen vaikka aamusta iltaan, etenkin kun meteliä ei tosiaankaan ole korvia huumaavasti alusta loppuun, vaan juuri siellä missä pitää ja juuri silloin kuin pitää.
Myöskään kuvanlaadusta ei voi moitteita antaa. Leffassa on paljon kontrastia, välillä hyvinkin rakeista ”vanhaa kuvaa” jossa mennään tyylikkäästi muistoihin ja sitten taas kun ruudulla ollaan nykyajassa, on näkymä kirkastakin kirkkaampaa ja tarkkaa. Onhan tässä myös muutamat todella hienot maisemat ja muutkin jutut saatu mukaan, vaikka nyt itselle tuo lopun lentokonekohtaus ei se suurin juttu tässä ole, siitäkään huolimatta, että tietää miten se on tehty. Vakuutttavaa tai ei, niin onhan tässä leffassa nyt aika veitsen terällä sen kuuluisan uskottavuuden kanssa menty, olkoonkin sitten kuin vaan Mahdoton Tehtävä. Lentokone ja sukellusvenekohtaus ovat upeita, mutta etenkin tuo sukellusvene on vaan niin vedetty yli, että ei mitään määrään. Viihdettä tästä ei kuitenkaan puutu, ja kotona tämä on vielä paljon siistimpi kokemus kuin leffassa, josta voit lukea fiilikset tästä!
leffafriikki.com 