Kuulin tästä leffasta ensimmäisen kerran kun olin vierailemassa Kino Konepajan uudessa Genelec teatterissa ja siellä pyöritettiin jonkun uuden ja yllättävän leffan traileria. Se mikä kuitenkin leffasta jäi päällimmäisenä mieleen, oli huikea bassoraita, joka tuossa trailerissa oli. Se jäi kaivelemaan ja piti sitten käydä tuo ehdottomasti tsekkaamassa myös leffassa. Kirjoitus tuosta käynnistä löytyy tästä. No, tuolloin tuo leffa tuli kuitenkin katsottua pienessä salissa Flamingon Finnkinossa, jossa ei ollut edes Atmosta, joten oli päivän selvää, että tuo pitää vielä kotonakin nähdä uudelleen. Jenkeistä tuli sitten tämä versio tilattu, ja nyt oli sen todellisen testin aika.

Leffassa tosiaan on Atmos raita ja kanaviakin on 9.1.6 asti hienosti käytössä. Muuten kyllä pitää leffasta sanoa, että musiikki kuulostaa enemmän kuin hyvältä, mutta ei se muuten ole tämän leffan juttu. Atmos löytyy joo, mutta eipä sitä sinällään paljon käytetä. Objekteja leffassa ei käytetä lainkaan ja muutenkin, esimerkiksi pannausta on kivasti siellä täällä, mutta ei paljon muuta. Sitä julmaa bassoa jota sain Kino Konepajalla vastaavasti taas tuntea, ei leffassa ollut kuin vasta aivan leffan lopussa, kun Dylan soitti ns. uutta musiikkia, silloin kyllä basso iski aika kivasti mukaan. Toisaalta, taiteellisesti aika hieno lisä leffaan.

Musiikki on tässä leffassa kaikki kaikessa ja onhan tätä kiva kuunnella, siitäkin huolimatta, että edelleenkään biisit eivät tässä itselle kovinkaan tuttuja ole. Silti, sekin toimi mielestäni paljon paremmin tässä nyt, kuin mitä se silloin leffassa oli. Muutenkin musiikin lisäksi koko leffa tuntui paljon paremmalta kuin aikaisemmin, voin oikeasti sanoa tykänneeni tästä leffasta ihan kokonaisuutenakin tosi paljon.

Tällä viikolla tuli myös käytyä messuilla, nimittäin tällä viikolla oli jälleen Habitare-messujen yhteydessä myös perinteiset Hifi-Messut. Habitaren puolella ei tälläkään kertaa kovinkaan paljon kodin äänentoistoon ollut antaa, toki kivana lisänä paikalle oli löytänyt tänä vuonna myös Hifi-Klubben ja Audioforum. Niin, ja sitten tietysti jälleen kerran mukana isosti myös Genelec ja Mareksound. Genelecin Launch alue oli taas aika kiva, vaikka sitä en päässytkään tositilanteessa testaamaan. Messukeskuksessa oli muutamia keikkoja ollut messujen aikana, mutta niihin en tällä kertaa itse kerennyt. Genelecin ja Mareksoundin upein juttu oli kuitenkin ”kupoli”, jonne oli rakennettu aika upea Atmos ympäristö, sekä visuaalisesti, että äänen osalta. Tuossa tilassa oli vaan yksinkertaisesti todella hyvä tunnelma ja toki mukana taas jutella Mareksoundin ja Genelecin hyvien tyyppien kanssa.

Vastaavasti sitten taas yläkerran Hifi-messuilla ei pahemmin yllätyksiä tänäkään vuonna tarjoiltu. Audiokauppa oli tuonut paikalle taas lähes koko myymälänsä, ja esittelyssä olevat pienemmät Dyn Audiot kyllä kuulostivat aika hienoilta, ja ennen kaikkea isolta ääneltä, joka todellakin täytti tuon ison tilan aivan ääriään myöden. Audiokauppa oli tuonut paikalle myös käytännössä messujen ainoa leffoihin liittyvät kokoonpanon, eli Yamahan uuden Soundbar systeemin. No, kivaltahan tuokin kuulosti, mutta kyllä soundbar on silti edelleen soundbar. Ja pakko edelleen tuota ajatusta hieman ihmetellä, jos nimittäin puhtutaan soundbarista, niin ei siihen omasta mielestäni kuulut erilliset taka-kaiuttimet ja subbarit, samalla voi sitten hankkia ihan kokonaisen 5.1 tai vastaavan systeemin. Mutta ihan kivalta se tuossa tilassa ainakin kuulosti joka tapauksessa.

Marekin kanssa käytiin myös mielenkiintoisia keskusteluja tulevaisuuden jutuista ja katsotaan mitä niistä sitten mahdollisesti seuraa. Mareksound oli toki paikalla myös Hifi-Messujen puolella, tällä kertaa yhden huoneen voimalla. Pääpanostus varmasti joka tapauksessa Habitaren puolella, joka sinällään ei yllätä, onhan tuolla aika erilaiset markkinat, erityisesti kun tuntuu, että eivät nämä Hifi-messut tässä vuodesta toiseen oikein kehity mihinkään suuntaan. Tulipahan silti käytyä, ja mikä nyt aina kuitenkin parasta on ehdottomasti tapaamiset tuttujen kanssa.

Tosi tarinaan perustuva Captain Phillips on löytynyt Bluraynä hyllystä jo jonkin aikaa, mutta nyt selvisi, että katsomatta se taitaa olla jäänyt. En nimittäin leffasta kyllä muistanut juurikaan mitään, ja luulin itse asiassa muutenkin että kyseessä olisi ollut joku ihan muu leffa. Tom Hanksin tähdittämä leffa on kuitenkin loistava, ja juuri tuo tosi tarina taustalla lisää leffan mielenkiintoa paljon. Kyseessähän on siis tarina siitä kun ensimmäinen amerikkalainen rahtialus joutuu merirosvojen hyökkäyksen kohteeksi 200 vuoteen. Enpäs tiedä olisivatko ryöstäjät tähän vaihtoehtoon päätyneet jos olisivat tienneet mitä tuleman pitää, mutta jotenkin tuntuu, että hieman tuli nyt liian iso pala haukattua.

Leffa on kuitenkin erittäin hyvä, ja tavallaan kuvaa kahta maailmaa aika hyvin. Elämän lähtökohdat saattavat ihmisillä olla aika erilaiset, silloin toisten ainoa mahdollisuus saattaa olla asettaa itsensä hengen vaaraan muiden vaatimuksesta, toiveena ja haaveena parempi elämässä jossain, mitä ei voi edes tietää. Jossain toisaalla on sitten taas hyvinvoivat ihmiset, jotka tekevät työkseen jotain, johon kuuluun isot riskit, mutta vastaavasti vaivasta maksetaan varmasti ihan kivasti. Nämä kaksi maailmaa kun kohtaavat paineistetussa ympäristössä, alkaa ihmisten todellinen luonne ja piirteet nousta esiin. Erinomaista työtä moneltakin kanilta, ohjaus, näytteleminen, dramatisointi ja kaikki muu ovat tässä hyvinkin kohdillaan, ja oikeasti todella laadukas toteutus tässä leffassa.

Tom Hanks on tässäkin todella vakuuttava jatkaa näitä herran hyvien leffojen sarjaa. Sinällään tässä ei ole mitään valittamista muissakaan rooleissa, mutta onhan tämä silti aika pitkälti Hanksin tarina. Äänetkin leffassa on ihan kivat, ei nyt ehkä mitään sen suurempaa ja mieleen jäävää, mutta ihan kivasti ne leffaa kyllä tukevat. Kuvaltataan tämä on muuten aika tummaa, eikä siinä sinällään ole sen ihmeempää. Mutta ei tämä leffa ainakaan äänien ja kuvan osalta aikanaan heikkene mihinkään suuntaan. Hyvä leffa siis, jonka varmasti tulen katsomaan vielä jossain vaiheessa myös uudestaan.

Tulipas menneellä viikolla muuten hankittua pitkästä aikaa huoneeseen myös jotain uutta, tai pitäisi varmaan sanoa että varaston puolelle räkkiin. Alkaa nimittäin olla leffoja kertynyt jo sen verran, että tuo vanha kymmenpaikkainen NAS:si alkaa täyttyä, ja jotain pitäisi asialle tehdä. Tuossa vanhassahan on siis kymmenen 8tb levyä sisällä, joista kahdeksan on puhtaasti leffakäytössä, joten tuohon olisi ollut mahdollista toki vaihtaa isompia levyjä, mutta koin kuitenkin järkevämmäksi hankki rinnalle toisen, etenkin kun löysin edullisesti sellaisen mallin, joka sopii suoraan räkkiin, sisältää kahdeksan levypaikkaa ja kaiken lisäksi mukaan hyvällä hinnalla kahdeksan 3tb levyä, joista saan sellaisen pari kymmentä teraa lisää tilaa uusille leffoille. Tosin, päätin tehdä ainakin nyt alkuun niin, että koitan ottaa tuohon vanhaa pari 8tb levyä lisää leffa käyttöön, mutta hieman vielä ollut haasteita tuon kanssa. Joka tapauksessa tilaa tuli lisää, mikä tärkeintä. Niin, ja uusi laite on siis mallia Qnap TS-869u-RP.

Black Bag tuli vastaan jo jossain nettisivuilla kun katsellut uusia 4K-leffoja, mutta eipä oikein vaikuttanut mielenkiintoiselta hankinnalta ihan puhtaasti levyn kannen perusteella. Uskokaa tai älkää, mutta tuollakin asialla on aika paljon merkitystä siihen, minkä leffan sitten lopulta ostaa tietämättä sisällöstä sen enempää etukäteen. Enkä tätä siis missään vaiheessa levyllä ole ostanut, enkä nyt varmaan tule ostamaankaan, vaan katsoin leffan Itunesista vitosen vuokralla. Aika harvoin on leffoja tullut viime aikoina vuokrailtua ylipäätään, mutta tämä sitten kuitenkin näytti aika mielenkiintoiselta kun lähti leffan traileria katselemaan, eikä kyllä mennyt nuo rahat lainkaan hukkaan, vaan kyseessä oli kyllä erittäin hyvä leffa.

Mitähän tästä sitten sanoisi, ehkä kyseessä voisi olla hieman tälläinen vanhanaikainen agenttileffa, jossa lähtötilanteena on se, että aviopari tekevät samaa työtä, mutta mitäs sitten tapahtuukaan, kun toisen pitäisi alkaa tutkia puolison toimia, joka näyttäytyy pääepäiltynä. Siitäpä sitten lähdetään selvittelmään kuka oikeastaan huijaa ja ketä. Tähtiähän leffassa riittää, Michael Fassenberger on George T. Woodhousen roolissa aivan jäätävän hyvä, samoin hänen puolisoaan Kathryn St Jeania näyttelevä Cate Blanchett. Pierce Brosnan ei ehkä ole ihan niin isossa roolissa, mutta antaa tälle leffalle kyllä sellaisen viimeisen silauksen, että uskottavuudesta ei tämä leffa ainakaan jää kiinni.

Ja juonihan tässä toimii enemmän kuin hyvin. Ennen kaikkea pisteet tällä kertaa siitä, että leffa on hyvinkin uusi ja erilainen, ei todellakaan tule mikään muu leffa tästä kovinkaan nopeasti mieleen. Jos leffaa pitäisi jotenkin yleisesti ottaen kuvat, niin sanoin että leffa on yhden sanan kuvauksena ”herrasmies”. Leffa toimii vakaasti ja varmasti, ei sinällään ota riskejä, mutta silti oikein mikään ei ole myöskään ennakoitavissa. Loistavasti siis käsikirjoitettu leffa, jota on alusta loppuun mielekästä ja mielenkiintoista katsoa.

Yksi varmasti vuoden 2025 puhutuimmista ja jopa hehkutetuimmista leffoista, joka ihan ehdottomasti oli myös hankintojen listalla, kantaa nimeä Sinners. Itselläni ei ollut ennakkoon mitään hajua siitä mistä leffassa on kyse tai ylipäätään minkälaisesta leffasta on kyse, ainoa asia mielessä oli, että tämä leffa on saanut sen verran paljon hehkutusta, että ehdottomasti menee katsottavien listalle. Niin, ja eikä sitä nyt kannata piilotella, kyllähän tässäkin taas niitä ääniä kehuttiin aika paljon.

Viime aikoina kiire on ollut aika huikeaa luokkaa, eikä leffojen parin ihan oikeasti ole ollut oikein aikaa, eikä toisaalta voimiakaan. Se on kuitenkin ihan ok, onhan tässä jo lähes tuhat päivitystä kasassa ja mukana jo Youtubekin, jonne olen kuitenkin viikoittain edelleen jaksanut vähintäänkin sen viikkovideon jaksanut tehdä. Se on itseasiassa ollut jopa aika kivaa ja seuraajienkin määrä on ollut koko ajan tasaisessa kasvussa. Käyhän sinäkin tilaamassa kanava, jos et sitä ole vielä tehnyt. Mutta tästä kiireestä johtuen, Sinner sai hieman erilaisen kohtelun, eli leffa tuli katsottua klassisesti kahdessa osassa, toinen eilen ja tänään sitten toinen puoli pakettiin. Ja sikäli kyllä mielenkiintoista, että leffa kyllä taisi mennä ihan leffanakin juuri näin, hieman kahdessa osassa. Ensimmäinen puolitoista tuntia oli erityisen hyvää. Tämä ihan rehellisesti yllätti katsojan aika kovasti, olemalla jotain aivan muuta kuin osasin edes kuvitella. Leffa oli erilainen, mutta todella todella laadukas. Olen ennenkin maininnut, että loistavan leffan katsoo koska vaan, vaikka se ei omaa suosikki genreä olisikaan. Ja tämä on juurikin sellainen, laadultaan, juoneltaan ja monelta muultakin osalta todella huikea teos.

Sitten tapahtui jotain, enkä nyt varsinaisesti tuomitse itse leffaa, kyllähän tämä oli erityisen hyvä leffa alusta loppuun, mutta jotenkin silti tuo leffa aavistuksen silti laimentui loppua kohden, syynä ehkä sitten lopulta se, että tästähän muodostui sitten lopulta vamppyyrileffa, joka nyt varsinaisesti ei tosiaan kuulu niihin omiin suosikki genreihin. Silti, eihän tässä nyt varsinaisesti nähdä mitään monstereita tai liian yliluonnollista, vaikka syödyistä tyypeistä aikamoisia otuksia syntyykin. Silti, ihan ehdottomasti siis kuitenkin enemmän ns. normaalileffa kuin yliluonnollista, ja hyvä niin.

Ja vaikka leffa lopussa hieman jotenkin hyytyykin, niin ehdottomasti leffa menee kuitenkin top-listalle, myös ihan yhtenä vuoden selkeästi parhaista leffoista, joita olen nähnyt. Mutta, se mikä tässä leffa ei hyydy on äänet, jotka menevät aivan heittämällä vuoden parhaaksi leffaksi tähän mennessä. Tässä leffassa kaikki yksinkertaisesti vaan niin täydellisesti kohdillaan, että hyvin vaikea löytää yhtään mitään negatiivista. Sen lisäksi, tässä on todella paljon huikeita highlighteja, ja ennen kaikkea sellaista todella harvinaista herkkua, että leffassa tulee paljon ns. uusia ääniä ja uusia äänimaailmoja. Tällä siis tarkoitan sitä, että todella monessa leffassa samat äänitehosteet toistavat itseään. Luodit kuulostavat samalta, samoin ukkoset ja räjähdykset. Tässä kuitenkin muutama kohta, jossa esim. basso kuulostaa jotenkin ihan älyttömän hienolta, erilaiselta ja uudelta. Tunnelmaa leffassa on ihan jäätävän paljon, ja score onkin leffassa aivan upeaa kuunneltavaa, ja voi olla aivan varma, että kukaan ei jää tämän leffan aikana kylmäksi, tykkäsi leffasta tai ei. Lisäksi sitten vielä erilaisia tehosteita, tila effektejä ja muuta, tämä leffa on parin tunnin pelkkää demo-materiaalia 9.1.6 Atmoksesta, jossa myös objektit ovat jatkuvasti liikkeessä!

Vuoden aivan varmasti odotetuin hankinta kotiin saapui vihdoin tänään, eli Ray Mendozan ja Alex Garlandin Warfare, joka muuten sattuu olemaan saman porukan tekeleitä kuin Civil War, josta myös tykkäsin todella paljon. Ihan täysin en ollut selvillä mistä leffa kertoo, siis sen lisäksi että sodasta toki, mutta ennen kaikkea tämä leffa tuli hankittua äänien vuoksi, niitä kun on kehuttu yksiksi parhaista Atmos äänistä koskaan ja jo tuo mainittu Civil War oli ääniltään aivan huikea.

Mutta tarina on siis Irakin sodasta, ja todenperäinen sellainen. Tarina perustuu Ray Mendozan omiin kokemuksiin ja käsittääkseni herra on ollut vahvasti myös leffan teossa mukana. Sikälihän juoni on aika simppeli, eli ensin hieman odotellaan, sen jälkeen koitetaan selvitä hengissä ja loppu sitten onkin sitä sodan kuvausta karuimmillaan, juuri sitä minkä Garland osaa parhaiten. Leffa on todella uskottava, eikä todellakaan lisää tippaakaan fiilistä, että joku katsojista haluaisi olla tuolla mukana. Sota on julmaa, enkä kyllä ymmärrä miksi mitään asiaa enää tässä maailmassa pitäisi ratkoa sodan merkeissä. Siitä huolimatta sota on tällä hetkellä lähempänä ihmisten elämää joka puolella mailmaa, kuin mitä on aikoihin ollut. Väärä suunta, mutta minkä pieni ihminen voi asialle tehdä.

No mutta sanotaanko nyt näin, että ei tämä leffa nyt ehkä juonellisesti tai mielenkiintoisuudeltaan vuoden leffa ole, mutta sanoisin, että puolitoista tuntia kuitenkin ihan hyvin käytetty. Esimerkiksi juonellisesti jonkin verran parjattu Civil War oli aika paljon mielenkiintoisempi. Tässähän ei oikeastaan hirveästi tapahtunut mitään, jännitys ei ollut ihan niin käsin koskekeltava kuin Civil Warissa, eikä kuvauskaan ollut ihan niin ihon alle menevää, vaikka se tässäkin kyllä tuotiin hyvin lähelle ihmisen kärsimystä. Ja sitähän tässä nyt ehkä eniten nimenomaan haluttiin kuvata, sodan raakuutta ja kärsimystä. Siinä tavoitteessa kyllä varmasti onnistuttiin erittäin hyvin.

Sitten niihin ääniin, jotka kyllä olivat juuri niin mestarilliset kuin on hehkutettu. Edelleen tulee mieleen ihmiset, jotka eivät usko Atmokseen ja he joiden mielestä täysin turha keksintö kaiken kaikkiaan. Kun on kunnon laitteet ja tälläinen leffa, voisi aika monen mielipide muuttua. Ja aivan kuten Civil Warissa, hyvät äänet ei ole sama kuin kovat äänet tai kovat bassot, hyvät äänet tai oikeastaan loistavat äänet ovat hiljaisuutta, tarkkuutta, tarkoituksenmukaisuutta ja ennen kaikkea leffaan täydellisesti sopivat. Tässä leffassa on kaikki, syvää bassoa, tunnelmaa, tarkkoja laukauksia, piinaavaa hiljaisuutta ja katsojan tuolista nostattavaa dynamiikkaa. Äänet on suunniteltu, niitä ei ole vain tuikattu sinne tänne muodon vuoksi. Äänet on tietysti 9.1.6 ja vaikka kaikki kaiuttimet eivät samaa määrää materiaalia saakaan, kaikki saavat juuri sen mitä pitää. Objektit ovat jatkuvasti aktiivisia, juuri silloin kuin tarvitaan, ihan vaikka vain pieneen yksityiskohtaan. Ei ole tätä leffaa turhaan hehkutettu, ja kyllä, todellakin katsomisen arvoinen leffa ja äänien puolesta heittämällä top-listalle!

Pitkään ja hartaasti odotettu Across the Spider Verse saapui vihdoin pitkän haaveilun jälkeen 4K-hyllyyn jokin viikko sitten ja tänään sitten ajattelin sen myös katsoa. Odotukset aivan valtavan korkealla, olihan ensimmäinen Into the Spider Verse varsin hyvä leffa ja mikä parasta, piti sisällään ihan älyttömän hyvät äänet. En ole mikään suurin suuri animaatioiden fani, etenkään tälläisten ”piirrettyjen” tai sarjakuvamaisten, mutta jotenkin olin ollut siinä käsityksessä, että tässä toisessa osassa olisi vielä paremmat äänet kuin ensimmäisessä, joten sen vuoksi tämä oli ehdottomasti hankittavien listalla.

Jotain oli kuitenkin mennyt nyt taustatyössä pahasti pieleen, sen verran pahasti nimittäin mentiin nyt tämän kanssa kyllä metsään. No, jos jotain kunniaa haluaa tälle leffalle antaa, niin ensimmäinen leffa todella todella pitkään aikaan, joka yksinkertaisesti oli pakko jättää kesken. Katsoin jo 20minuutin jälkeen paljonko leffaa on jäljellä kun, toivoin sen olevan jo lähellä loppua, mutta ei siellä päinkään. Leffa oli alusta lähtien todella huono ja ilman minkäänlaista päätä tai häntää. Kaiken lisäksi tästä oli leivottu sellainen käsittämätön melkein kaksi ja puolituntia pitkä eeppos, joten itselläni parin tunnin kohdalla vaan yksinkertaisesti loppui kiinnostus kesken. Hahmot eivät jotenkin jaksa kiinnostaa ja kantaa leffaa, ja kun juonikin on aika tyypillistä, ei mitään ihmeellistä tai mielenkiintoista, niin ei vaan nyt pystynyt.

Ja sitten se kaikista suurin ja käsittämättömin pettymys, äänet. En ymmärrä miten olen saanut käsityksen että tässä leffassa on todella hyvät äänet, vaikka tämän katselun jälkeen piti vielä oikein tarkistaa mitä Shane Lee oli asiasta sanonut ja hänkin oli äänistä antanut vain 5.0! Siis vitosen, ja siltä tämä leffa kyllä kuulostikin. Pari ihan kivaa bassokohtaa, mutta Atmoksesta ei tietoakaan. Vain kaksi kattokanavaa käytössä ja objektejakaan ei liikkeellä lainkaan, sanoisin, että aika surkeaa tälläiseen leffaan, jossa voisit leikkiä äänillä täysin päättömästi ja rajattomasti. Ei nyt tämä leffa kyllä mene mitenkään jatkoon, todella surkea esitys alusta loppuun.