Taas tuli vastaan sellainen leffa, jonka en vaan mitenkään ymmärrä jääneen itseltäni täysin varjoon. Miten ihmeessä Rush voi olla jo vuodelta 2013 ja itse en ollut koskaan kuullutkaan. Tai no, tuo aika ei ehkä ollut sitä ihan aktiivisinta leffojen katseluaikaa, vaan enemmänkin sitten tulloin korona-aikaan tämä homma lähti käsistä. Mutta olipahan hyvä leffa monella tapaa ja siksi aika outoa, ettei ole tullut missään koskaan vastaan. Mistä tämä sitten tuli vastaan niin ensinnäkin tästä yllätys yllätys puhuttiin jossain Youtube pätkässä ja sieltä sen nappasin ja latoin WOWHD:lle tilauksen, ruuduulle tämä sitten vastaavasti päätyi nyt kun joku Facebook-ryhmässä vertasi tätä leffaa Gran Turismoon ja Ford vs Ferrari aka Le’mans leffaan. Ehkä siitäkin sananen myöhemmin, mutta jo tässä vaiheessa voin vain todeta, että hyvä leffa on jäänyt kyllä pitkäksi aikaa odotuttamaan.

No, ensimmäinen yllätys oli heti kärkeen, että tämä leffahan ei siis ollut ihan täysin fiktiivinen tarina vaan perustui paljolti tosi tapahtumiin. Ja mikä vielä enemmän yllätti itseni niin tässähän tosiaan pää osassa oli Niki Laudan tarina, josta varmasti jokainen tietää ainakin tuon järkyttävän onnettumuuden ja useat mestaruudet, mutta muuten tarina ei ehkä monelle tavalliselle tallaajalle ole tuttu. Itsellenikin Lauda oli jossain määrin tuttu ja ennen kaikkea mielenkiintoinen henkilö tietää lisää, mutta vastaavasti James Hunt sitten oli täysin uusi nimi. Luulin itse asiassa alkuun että leffa kertoi juuri Niki Laudan tarinaa ja muuten ympärillä olisi ollut keksittyjä nimiä, mutta kyllä tässä ihan oikeilla nimillä kisattiin. Ihan tarkkaan en nyt ole selvitellyt että kuinka paljon tässä tarinassa on totta, mutta ilmeisesti kuitenkin aika paljon. Kaiken kaikkiaan kuitenkin erittäin mielenkiintoinen tarina.

Niki Lauda on sen verran vanhempaa kaartia, että ajajana en ole noita aikoja elänyt, enemmänkin nimi on tuttu tallipäällikön osalta. Sen verran kuitenkin tyyppi tullut tutuksi, että uskallan sanoa, että Daniel Bruhl on tässä aivan jäätävän hyvä Niki Laudan roolissa. Pelkästään jo tuo hyvin yksilöllinen puhetyyli tempaa kyllä mukaansa. James Huntista vastaavasti en osaa kertoa yhtään mitään, mutta kyllähän Chris Hemsworth oli tässä myös aivan loistava. Muuten vaikka leffassa onkin paljon näyttelijöitä, niin näiden kahden ympärillä tämä leffa hyvin vahvasti makaa, ja hyvin kyllä herrojen keskenäinenkin kemia tässä toimii. Toki sen verran pitää sanoa, että leffassa jää hyvin vahvasti fiilis, että kovinkaan hyviä kavereita eivät tässä ole, kun tilanne todellisuudessa taisi ilmeisesti olla toinen. Tai niin ainakin jostain luin, että herrat olisivat todellisuudessa olleet ihan hyviäkin ystäviä, mutta toki leffoihin tarvitaan myös draamaa. Niin ja noista muista näyttelijöistä, niin suurin osahan heistä siis oli näiden kahden naisia tai sitten tallien henkilökuntaa.

No, kun kerran asiasta mainittiin, niin pakko tässä on kai hieman sivuttaa myös aihetta muut leffat. Nythän siis tilanne on se, että loistavia autoiluun liittyviä leffoja on tullut katseltua todella paljon, ensin oli Ford v Ferrari, joka oli todella todella loistava leffa, etenkin äänien osalta, sitten tuli Gran Turismo, jota edelleen kyllä pidän itse näistä kaikista parhaana leffana sekä äänien että tarinan osalta. Seuraavaksi tuli Ferrari, joka on kyllä hyvä leffa, mutta ei ehkä kuitenkaan pärjää ihan tässä taistossa. Sitten on vielä Senna, joka oli enemmänkin sarja, mutta loistava sellainen, ja kirsikkana kakunpäälle F1, jota kyllä odotan jo todella kovasti kotiin. Siitä varmasti tulee hyvinkin eeppinen leffa, toivottavasti ainakin äänien osalta löisi nämä muut laudalta.

Ja kun kerran tultiin ääniin, niin aloitetaan tästä Rushista. Hyvä leffa, hyvät äänet, mutta ei millään kyllä pääse esim Ford v Ferrarin tai Gran Turismon tasolle, edes uusilla Atmos raidoilla. Äänet ovat kyllä leffaan hyvä ja jossain kohdissa bassokin käy aika matalalla, mutta yleisfiilikseksi jää hieman sellainen meh. No, jos katsotaan vaan yhtä leffaa niin ovathan nämä äänet hyvät eikä sinällään mitään jää puuttumaan, mutta kun nyt vaan vertailuna on näitä uudempia tekeleitä niin siihen verranttuna ei mitenkään riitä. Atmos-raita ilmoitetaan olevan 7.1.4, mutta aika vähille jää tässä toisen Atmosparin käyttö ja puhuisinkin enemmänkin 7.1.2 raidasta. Bed Layer toimii kuitenkin erinomaisesti ja ääniä kyllä käytetään eri suunnissa erittäin hyvin, objekteja tässä ei hirveästi liiku. Score leffassa on myös loistava, eikä ihme kun taustalla häärii tässäkin Hans Zimmer, jonka kyllä kuulee ilman lopputekstejäkin. Kuvan osalta ollaan vuodessa 2013, mutta ihan hyvin tämä on tehty ja ennen kaikkea hyvällä tapaa 70-luvun fiilis välittyy kuvasta. Ei ole yritettykään tehdä liian vanhaan, vaan juuri sopivan rosoista mutta silti hyvää laatua. Loppuarvosanana siis ihan loistava leffa ja hyvää jatkoa loistaville autoiluun liittyville leffoille muutenkin.

Yleensä jos on leffassa käynyt katsomassa jonkun leffan ja sitä odottaa kovasti kotiin, odottaa sitä yleensä äänien vuoksi. Amateur tuli käytyä leffassa katsomassa ja oli aika selvää, että leffa pitää hankkia myös kotiin kun se saapuu levylle, mutta äänet eivät kyllä tällä kertaa ollut se tärkein syy. Oleellisin syy varmasti oli nimittäin se, että tässä on kyseessä todella hyvä leffa ja ihan ehdottomasti yksi tämän vuoden parhaista leffoista.

Tuo arvio löytyy tästä, joten toivottavasti en nyt sitten ihan samaa tekstiä tässä kirjoita uudestaan, sen verran paljon kuitenkin samat fiilikset leffasta myös tämän kotikatselun jälkeen. Oikeastaan kuitenkin yksi sellainen iso muutos edelliseen katseluun on siinä, että Rami Malekin suoritus tässä on mielestäni todella hyvä. Edelleen tietyt maneerit ja esimerkiksi puhetapa tietyllä tapaa häiritsee, mutta ei yhtään niin paljon kuin edellisellä kerralla. Mistä se sitten johtuu niin en osaa tarkkaan sanoa, yhtenä syynä voi olla toki se, että viimeksi saatoin olla asian suhteen hieman ennakkoasenteellinen, kun vastaavasti nyt tiesin jo mitä odottaa. Laurence Fisburne on edelleen tässä todella hyvä, eikä kyllä Holt McCallanykaan ole yhtään hassumpi, vaikka ihan kaikista vakuuttavin CIA pomo ei tässä olekaan.

Niiden äänien osalta leffa on aika vaisu, ei sikäli että olisin mitään muuta toivonutkaan, mutta ei tässä leffassa siis vaan ole mitään ihmeempää tarvetta paremmille äänille. Parissa kohdassa esim ampumaradalla äänet ovat aika tarkat ja osuvat hyvin kohteeseen, mutta esimerkiksi objektit eivät tässä oikein anna mitään lisäarvoa, vaikka niitä siellä täällä liikkuukin. Bassot ja dynamiikka toimii, mutta ei mitenkään erotu, eikä mitään sellaista huippukohtaa muutenkaan jää mieleen. Silti, tykkään tästä edelleen todella paljon, eikä Suomeen rajavartiolaitoksen rooli lopussa laske pisteitä yhtään. Hienoa tosiaan, että tälläiseenkin leffaan on saatu Suomi aika isoin kirjaimin mukaan. Niille jotka siis eivät tiedä, niin leffa huipentuu lopussa kohtaukseen, jossa Suomi hienosti mukana. Voisin hyvin katsoa leffan vielä uudelleenkin.

Toinen tässä kuussa saapunut arviointikappale oli Marvel-Studioiden uusi Thundersbolts, jota en sitten lopulta mennyt lainkaan leffaan katsomaan, enkä nyt suoraan sanottuna ollut leffasta kovinkaan kiinnostunut muutenkaan, vaikka nyt edelleen pitää korostaa, että kaikki Marvelit on aika lailla tullut katsottua ja ovathan ne äänien ja kuvan osalta aina olleet aika kivaa katsottavaa. Tässäkin kohtaa mielenkiinto keskittyi varmasti suurimmalta osin kuvaan ja ääneen, mutta oli tässä ehkä silti myös toinenkin mielenkiintoinen kulma. Nimittäin, Marvelin suunta on ollut hyvin jyrkässä laskussa jo pitkään, ja tämän ajatuksen kanssa tuskin olen kovinkaan yksin, jos nyt otetaan suurimmat Marvel-fanit pois laskuista. Kävin kuitenkin katsomassa juuri Marvelin uusimman Fantastic Four-leffan, jossa suunta näyttäisi selkeästi olevan ainakin sen leffan osalta kääntymässä. Joten mielenkiinnolla lähdin katsomaan tätä Thunderboltsia, ja sitä, että oliko suunta kääntynyt jo ennen Fantastic Four leffaa.

Olen koittanut tässä kovasti selvittää mikä ihmeen juttu tämä Thunderbolts on ja se mihin olen päässyt on se, että kyseessä on siis avata uusia hahmoja tähän Marvel-universumiin, ja tällä kertaa niitä haetaan pahiksista, hieman Suicide Squadin tapaan. Niin kyllähän tässä leffassakin puhutaan New Avengers joukosta, eli jotain uutta kohti tässä ollaan menossa. Leffa on muuten saanut Roten tomates pisteet jopa 88%, eikä Imdb sivusto ale paljon tästä huonommaksi jäänyt. Eli onhan tämä aika hyvän vastaanoton saanut ja näkyihän se ihan kivasti myös lippukassoilla. Eli onhan tässä jonkinlainen suunnanmuutos Marvelin suhteen alkanut jo ennen Fantastic Four leffaa.

Seuraavaksi sitten olisi varmaan puhua hieman omista fiiliksistä tämän leffan suhteen. No juonen osalta en ollut tässäkään ihan hirvittävän vakuuttunut, mutta olihan tämä nyt selkeästi parempaa kuin pitkään aikaan Marvelilta olen tottunut näkemään. Uusien hahmojen otteet jättävät vielä aika paljon kasvun varaa, mutta mikä parasta, ne ovat kuitenkin uusia. Selkeästi uutta verta, ja se on aina hyvä asia. Nousiko joku sitten näistä erityisen vahvasti esiin, niin siitä voi olla montaa mieltä, mutta ainakin Florence Phug teki tässä varsin hyvän roolin. Leffassa oli jonkin verran ihan hyvääkin sanailua ja huumoria, mutta kyllä tämä silti omassa mielessä jätti enemmän vakavamman fiiliksen kuin laadukkaan huumorin. Sen verran kuitenkin pitää sanoa, että normaalisti tässä vaiheessa olisin ehkä haukkunut leffaa huonoksi ja tylsäksi, mutta tästä leffasta tuli nyt jollain tapaa todella outo fiilis, sellainen, että vaikka tästä ei suosikkileffaani tullut, niin joku tässä jäi niin paljon kiehtomaan, että pitää kyllä ehdottomasti katsoa tämä vielä uudelleen.

Äänien osalta leffa oli erittäin hyvä, mutta jotenkin taas jäin kaipaamaan sellaisia tähtihetkiä. Leffassa on laadukas 9.1.6 Atmos-raita, jossa on kyllä kaikki varsin hyvin kohdillaan, bassoa löytyy, dialogi on hyvää ja selkeää, eikä mikään kanava muutenkaan jää käyttämättä. Silti jotenkin jäi sellainen fiilis lopulta, että ehkä tässä on äänien osalta kuitenkin pelattu hieman varman päälle, eli äänillä ei ole tällä kertaa lähdetty leikkimään tai Atmoksen mahdollisuuksia lähdetty mitenkään korostamaan, mutta erittäin hyvä ja ennen kaikkea leffan tapahtumia hyvin myötäilevähän tämä raita ehdottomasti on. Sellainen tunnustus muuten vielä äänistä, että tällä kertaa leffa tuli katsottua muutama desibeli normaalia hiljaisemmalla, joka varmasti myös vaikutti siihen, että ehkä tämä tosiaan pitää vielä kuunnella myös normaalilla vvolyymillä, ehkä se antaa sen viimeisen silauksen mikä tästä jäi nyt puuttumaan. Niin, ja onhan tässä kuvanlaatukin erittäin hyvää tasoa, ja vaikka tässäkään bittivirta ei kohoa paljon 67 Mbit:tiä korkeammalle, niin tekele levyllä on kyllä äärimmäisen laadukas. Joo, toki aika tumma leffa, mutta hyvin toimii kaikki siitäkin huolimatta ruudulla.

Eli mitä tästä sitten jää käteen, ainakin ehdottomasti tarve katsoa tämä vielä jonain päivänä uudelleen. Ja sehän on lopulta aina hyvän leffan yksi määritelmä, jos se jättää jotain ajatuksia kutkuttamaan niin että leffaan pitää palata. Tähänhän varmasti pitää palata vielä joskus muutenkin, nimittäin eipä tämä taida tähän jäädä. Joka tapauksessa Marvelin suunta on vihdoin osoittamassa taas ylöspäin, mikä kyllä herättää odotuksia. Käykäähän hankkimassa leffa kotiin, jos sitä ei vielä löydy ja Marvelit kiinnostaa. Minä ainakin aion jälleen palata Marvelien pariin entistä innostuneempana.

Olipas muuten mielenkiintoinen kauhuleffa tänään Netflixissä tarjolla. Aika harvoin tulee kauhua ylipäätään katsottua ja vielä harvemmin varmasti Netflixistä, josta voi hyvin valita jotain muutakin. Täytyy kuitenkin myöntää, että vaikka tämä nyt ei ehkä ihan sitä kovinta kauhun ydintä ollutkaan, niin olihan tämä nyt yllättävä, ja ennen kaikkea yllättävän hyvä leffa. Avaamatta sisältöä nyt sen tarkemmin, niin kerrotaan nyt lähtökohdasta sen verran, että leffa siis alkaa sillä, että nuoripari asettuu Air B&B kämppään yöksi, ja yön aikana koko kämpän ympärille on rakennettu muuri, eikä tosiaan ihan mikä vaan muuri, vaan siitä ei ole mitään toivoa päästä läpi, päin vastoin se saattaa johtaa yrittäjän kuolemaksi.

Pakko myöntää, tämä leffa antoi todella paljon enemmän kuin uskalsin edes odottaa. Leffan alku rakennetaan aika hienosti, mutta katsojalle ei kuitenkaan anneta yhtään mitään ylimääräistä. Leffa rakentaa juonta koko ajan lisää, mutta hyvin loogisesti ja kaiken lisäksi tuo juoni kantaa todella hyvin läpi koko leffan. Näyttelijät ovat erittäin uskottavia, ja mitä ikinä leffa eteen tuo, niin sanotusti make sense. Leffan aikana on vaikeaa päästä kiinni mistä ihmeessä tässä nyt oikein on kysymys, siis hyvällä tavalla, ja pakko sanoa, että kun lopussa selviää itselleni mistä tässä kaikessa on lopulta kyse, niin ainakin minut se yllättää monella tapaa. Loppu on kyllä ihan loistava, niin kuin on kyllä koko leffa ihan kokonaisuutenakin.

Tässä voisin ehkä kuvata leffaa kauhuksi, joka voisi hyvin olla tottakin. Ehkä juuri sen vuoksi tästä tykkäsin, että tässä ei varsinaisesti mässäillä millään verella tai tuoda ruutuu kaiken maailman mielikuvitusolentoja, vaan leffa on hyvinkin uskottava, vaikka ei täysin todellinen olisikaan. Pieni määrä scifiä on upotettu todellisuuden sekaan juuri sopivassa suhteessa ainakin omaan makuun. Kun tähän vielä lisätään, että leffan äänetkin ovat erittäin hyvät ja aktiivisia objekteja täynnä, niin kokonaisuus toimii senkin puolesta. Niin, mitään hienoja maisemia tässä ei nähdä, leffahan pyörii lähinnä siis yhdessä talossa, mutta muuten kuvanlaatukin on kohdillaan, etenkin uusin silmin katsottuna. Kuva on terävä ja paljon hyviä yksityiskohtia täynnä. Tätä voisin hyvinkin suositella.

En tiedä oonkohan koskaan ollut leffan jälkeen näin hämmentynyt. Sain nimittäin arvioitavaksi sellaisen leffan kuin Final Destination Bloodlines vuodelta 2025 ja tämähän oli täyden viiden tähden leffa, vain pitäisikö sanoa viiden pääkallon kuten Instaan laitoin. Nooh, onhan sitä ennenkin hyviä leffoja nähnyt, mutta mikä oikeastaan on Final Destionation? Ei mitään hajua, tai siis ei ollut. Olin kyllä nähnyt, että tälläinen leffa oli tullut ja olin siitä kyllä kiinnostunut, mutta en varsinaisesti vielä normaalihinnoilla ainakaan ostamassa. Toisaalta nimi kuulosti tutulta, joten ajattelin tämän olevan joku vanhan leffan restaurointi, joita on nyt hyvinkin paljon joku tuutissa. No, eipä ollut sitäkään. Sillä tämähän oli jo kuudes Final Destination leffa, ja minä en ole niistä nähnyt ainuttakaan!!

Joten, tämä oli itselleni tervetuliaistoivotus Final Destination maailmaan, joka kyllä tämän jälkeen kiinnostaa paljon enemmän kuin aikaisemmin. Olen jotenkin kuvitellut, että kyseessä on ollut jokin selkeästi tappamiseen perustuva kauhuleffa, joten ei varsinaisesti genrenä yhtään omaa juttua. En ole myöskään näistä aikaisemmista kuullut koskaan ääniä kehuttavan siihen malliin, että kiinnostus olisi koskaan varsinaisesti herännyt. Mutta mitä genreä tämä nyt sitten lopulta edes edustaa, ainakaan tämä uusin, niin en oikein osaa sanoa. Tätä kuvaillaan Kauhu mysteeriksi, mutta voisiko tämä kuitenkin olla jopa Kauhukomedia? Vai jopa parodia? Ainakin minulla on leffan parissa aivan sairaan hauskaa ja naureskelin iloisesti pitkin leffaa useaan kohtaan. Kyllä, leffassa on aivan prutaalia väkivaltaa, tai oikeastaan aivan prutaaleja kuolemia, joissa uhrista ei jää kirjaimellisesti mitään jäljelle, mutta silti mikään ei tunnut pahassa mielessä oikein miltään. Kaikki vedetään niin tylysti yli, että itse voisin tässä nähdä jopa parodiaa, varsinaista kauhua en ainakaan kyllä tuntenut, eikä leffa kyllä pelottanut missään vaiheessa.

Niin tai näin ja mitä nämä aikaisemmat sitten ovatkaan ikinä olleet, niin ainakin tässä juoni on ihan mahtava. Leffan kesto on sopiva vajaa pari tuntia, mutta ei sitten sekuntiakaan liian pitkä, päin vastoin. Leffa soljuu niin jäätävän hyvässä tasapainossa eteenpäin, että tämä oli taas niitä leffoja, joista ei oikeasti halunnut missata hetkeäkään. Juonessa joka asialla on tarkoitus, ja tästä vaan jää sellainen fiilis, että tätä on todellakin mietitty ja tehty ihan ajatuksella. En voi oikein kommentoida tämän suhdetta mitenkään aikaisempiin, mutta ainakaan tämän leffan kanssa en kaivannut mitään tietoa mistään vanhasta, vaan tämä toimi omana leffanaan kuin mitään aikaisempia ei olisi koskaan tehtykään. Lähinnä juonesta jäin vaan edelleen miettimään, että kuinka pienestä pennin rahasta koko elämä voi lopulta ollakaan kiinni, että kyllä sitä elämää pitää vaan kunnioittaa niin kauan kuin saa.

Leffan laatua kuvaa hyvin myöskin kuvan ja äänen suhteen tehdyt asiat ja miten leffa näyttäytyy katsojalle. Jo ensimmäisestä kuvasta lähtien oli päivän selvää, että tämä kuitenkin ”vain 66 Mbit/sek vauhdilla ruudulle tuleva leffa pitää sisällään ihan jäätävän hyvän kuvanlaadun, upeita maisemia, tarkkoja ja kirkkaita räjähdyksiä ja muuta silmäkarkkia. Ihmiset ovat erittäin tarkkoja piirteiltään, mutta ei tippaakaan luonnottomia. Myös kaikki nuo jo mainitsemani tapot olivat niin yksityiskohtaisia, että olikohan tekijöillä oikein kokemusta jostain vastaavasta. Osittain ehkä juuri siksi ne eivät tavallaan olleet pelottavia, vaan ihan liian hyvin tehtyjä jotta pelottaisivat.

Jos oli kuva priimaa, sitä oli sitten myös loistava 9.1.6 ääniraita, joka ei varmasti jätä yhtäkään kunnon laitteilla katsovaa Atmos-friikkiä kylmäksi. Toki leffa varmasti kuulostaa hyvältä kaikille, on tähän äänienkin osalta sen verran paljon selkeästi panostettu, mutta olihan tämä silti Atmoksena yhtä juhlaa. Oli todella vakuuttavia kohtauksia katossa, sivussa, takana, edessä ja joka puolella. Äänet ympäröivät tässä kuulijan kyllä mukaan leffaan, ja on vielä kaikki pannaukset on tehty viimeisen päälle, niin mitä muuta voisi enää vaatia. No, niistä objekteista puhun tässä blogissa usein, ja nekin olivat tässä todella aktiivisia ja tarkoituksen mukaisia. Opin muuten tänään myös laitteista taas jotain uutta. Nimittäin tuntunut jo pitkään, että viiveet äänessä ovat hieman eri, on kyseessä sitten R_volution, Shield tai Apple TV. Apple teeveen kautta jouduin taas viime viikolla ääniä hieman viivästyttämään jotta sain Lip Syncin kuntoon, mutta nyt sitten taas jotain oli hieman off.. Aloin miettimään, että pitäisikö sitä tehdä Trinnoviin jokaiselle lähteelle oma profiili kun se kerran on mahdollista, mutta sitten huomasin, että R_volutionissa on oma erittäin hyvä säätö myös tähän ja sillä sain äänen heti kohdilleen. Se myös näyttäisi olevan yksi säätö joka leffaan, joten josko nyt kaikki pysyisi ainakin R_Volutionin ja Apple TV:n kanssa syncassa, muita en oikeastaan tällä hetkellä edes tarvitse.

Summa summarun kuitenkin vielä leffasta loppuun, eli jos ei se vielä selvinnyt, niin aivan huikea leffa ja yksi omista suosikeista vähintäänkin tähän genreen. Myös aivan saletisti yksi vuoden 2025 parhaista leffoista tähän asti. Onneksi se on nyt hyllyssä, nimittäin tästähän tuli ihan pakkohankitaluokan spektaakkeli ja pistää vakavasti harkintaan myös noiden aikaisempien katsomisen joskus.

Lapset laittaa viestiä, että tuletko hakemaan vasta myöhemmin, joten sulle jää pari tuntia aikaa tehdä jotain, etkä jaksa mennä kotiinkaan enää välissä. MItäs sä tekisit? No, mä otin Biorexin nettisivut auki ja tsekkasin mitä siellä olisi menossa. No, siellä oli ainoastaan yksi leffa joka sopisi tuohon väliin, joten miksikäs ei sitä voisi vaihteeksi mennä katsomaan vaikka romantiikkaa. Materialistiin en ollut tutustunut ennakkoon, joten tsekkasin ihan vaan nopeasti trailerin ennen leffaan suuntaamista, ihan nyt vaan varmuuden vuoksi, etten nyt ihan mitä vaan kuitenkaan menisi katsomaan. Materialist kuitenkin vaikutti ihan mielenkiintoiselta, tai ainakin laadukkaalta romanttiselta, ehkä kuitenkin draamalta, ei komedialta.

Eikä se nyt sikäli yllättävää ollut, että ihan laadukkaasta leffasta olikin kyse, olihan tässä kuitenkin sellaisia nimiä kuin Dakota Johnson, Chris Evans ja Pedra Pascal. Tästä kolmikosta on tällä kertaa hankalaa löytää leffan parasta osaa, nimittäin kaikki kolme toimivat leffassa oikeinkin erinomaisesti ja etenkin tuon kolmikon kemiat toimivat todella hyvin. Tai no eiväthän herrat ihan hirveästi yhdessä ruudulla viihtyneet, mutta kun olivat, niin sekin kyllä toimi erittäin hyvin ja luotaisesti. Dakota Johnson oli myös loistava ja jotenkin tosi järkevän oloinen, vaikka kahden miehen välillä sujuvasti surffasikin. Leffan lopputulema ei välttämättä ole mikään yllätys, mutta juoni toimii silti todella hyvin. Harva leffa laittaa nykyään näin paljon miettimään, eikä niinkään tällä kertaa maailman menoa vaan ihan omaa itseään. En sano, että voisin itseäni missään muodossa liittää elokuvaan, mutta sellaista elämän valintojen ja arvojen miettimistä tämä leffa kyllä saa hyvin liikkeelle. Toisaalta myös parisuhteiden komplisuutta. Onko rahalla helpompaa löytää seuraa? Mitkä asiat pitää matchätä, jotta voi syntyä hyvä suhde? Voiko kovin erilaisilla taustoilla syntyä hyvää parisuhdetta? Riittääkö pelkkä rakkaus?

Eli leffassa kyllä käsitellään aihetta rakkaus ja seurustelu hyvinkin perusteellisesti ja tasapuolisesti. Tässä leffassa ei anneta valmiita vastuksia eikä yritetä kertoa mikä on oikea tapa toimia. Leffan syvin olemus ehkä silti tässäkin tapauksessa on, että rakkaus lopulta voittaa kaiken muun, ja hyvä niin, koska romanttisesta leffasta on kyse. Vaikka nyt mentiin leffaan ihan ex-temporee, niin voin sanoa, että kannatti. Erittäin hyvä leffa ja ennen kaikkea todella laadukas tekele. Kiva myös että leffassa oli Atmos äänet, jotka isossa tilassa toimivat tällä kertaa erittäin hyvin, kivoja lintuja ja muita pieniä yksityiskohtia muuten hiljaisissa kohtauksissa. Näinkin voi siis leffaan päätyä ja leffaa voin kyllä jokaiselle romantiikan nälkäiselle suositella.

Seuraavaksi sitten vuorossa taas oma huone, ja viikonlopuksi SF-Finland lähettikin sitten astetta mielenkiintoisempaa tekemistä. Eli postissa napsahti perjantain iloksi uusi Thundelbolts ja Final Testination leffat. Ei tälläkään kertaa leffat, jotka olisi uutuutena olleet ensimmäisellä hankintalistalla, joten todella hienoa päästä nuo heti katsastamaan. Leffoina molemmat kyllä kiinnostaa kovasti, eikä vähiten äänien vuoksi. Kivoja hetkiä siis tulossa myös viikonloppuun. Niin, ja viikolla saapui siis myös WOWHD:n lähetys, sieltä vastaavasti tuli Sinners, Warfare ja todellinen helmi, Hans Zimmerin Live in Prague 4K-versiona! Eli katseltavaa kyllä riittää!

Hollantilaista leffaa tulee aika harvoin katsottua, en itse asiassa muista, että olisin sellaista katsonut koskaan ennen, ainakaan niin että tiedostaisin tai muistaisin. Muutenkin tälläisestä leffasta kuin Almost Cops ensimmäisenä tulee aina mieleen lähinnä amerikkalaiset moottoriturvat, mutta tällä kertaa leffa ei tosin siis ollut amerikkalaista alkuperää. Niin, leffan nimikin siis on Bad Boa’s, joten eiköhän se ole aika selvää mitä leffaa tässä matkitaan. Leffassa on siis tälläinen poliisikomedia, jossa lähinnä siis järjestyksen valvojana toimiva hieman yksinkertainen kaveri saa parikseen todellisista poliisitehtävistä hyllytetyn, poliisin. Yhdistävä tekijä näillä kahdella on työtehtävissä surmattu poliisi, joka oli toisen pari ja toisen veli. Siitä voidaankin sitten arvatta mitä seuraavaksi alkaa tapahtumaan.

Tälläinen leffa ei varsinaisesti ole koskaan ollut oma suosikki, mutta tällä kertaa aikaa oli vain puolentoista tunnin leffaan ja tämä jotenkin kuitenkin vaikutti mielenkiintoiselta. Eikä tässä nyt lopulta ollut ihan hassummasta leffasta edes kyse. Eikä missään tapauksessa ainakaan jättänyt mitään negatiivista kuvaa hollantilaisesta leffasta vaan päin vastoin, genreen suhteutettuna oikeinkin hyvin tehtyä elokuvaa tällä kertaa. Pääosien esittäjät eivät luonnollisestikaan ole tässä yhtään tutut, mutta hyvin Werner Kolf ja etenkin Jandino Asporaat vetävät. Ei tämä nyt mitään uskottavuusongelmaa kärsi, mutta toimintakomedia nyt vaan on aina aika vaikea tyylilaji.

Kiivaa tässä leffassa oli myös äänet, jotka olivat hienosti 9.1.6 atmosta. Hienoa siis että leffassa on panostettu paljon myös ääniin ja hyvinhän ne tässä kyllä toimivatkin. En nyt tiedä kuinka suuressa osassa ne oikeasti tässä olivat, mutta ei ainakaan mitään valittamista. Monella tapaa koko leffasta tulee vaan sellainen ihan ok, fiilis, ei mitään erityistä mutta eipä mitään valitettavaakaan. Ennen kaikkea leffan loppu tuo kuitenkin sellaisen hyvinkin inhimillisen ja tavallaan myös vakavan fiiliksen, että ei tätä nyt ainakaan ihan lenkkeriksi huumorin turvin lyöty.

Lähdin sitten tänään taas hieman leffailemaan ihan teatteriin asti ja tällä kertaa agendalla oli jälleen uudelleen lämmiteltyä materiaalia ja tällä kertaa vuorossa Mies ja Alaston ase saagaan uutta jatkoa. Ja heti alkuun pitää todeta, että kun istahdin penkkiin, trailerit alkoivat pyöriä lähes välittömästi, ja mainosta sieltä tuli sellaisista leffoista kuin Kyllä Isä osaa, Tron ja Nodoby. Jep, ihan hyviä leffoja varmasti kaikki ja etenkin nuo kaksi viimeistä jopa aika odotettuja, olihan ensimmäiset osat ihan huikeita ja etenkin tuota Tronia on kansa odottanut jo aika pitkään. Mutta mikäs näitä kaikkia leffoja mahtaa yhdistää? Niinpä, ennen vanhaan taisi olla tapana että leffassa esitellään tulevia leffoja samasta genrestä, eli esimerkiksi action leffaa ennen esiteltiin uusia action leffoja ja ennen komediaa tuli trailereita tulevista komedia leffoista. No, pitäisikö tästä siis tulkita, että nämä uudelleen lämmitellyt leffat ovat jo ihan oma genrensä? Ihan oikeasti nyt, ovat nämä ihan hyviä ja kiva että tehdään, mutta onko elokuva-alan ideat ja riskinottokyky nyt oikeasti näin pahassa jamassa?

Ymmärrän että rahaa tehdään sillä mikä rahaa tuo, onneksi sentään Mies ja Alaston Ase leffa vuonna 2025 ei ole tullut vain myymään vanhalla maineella, tämä nimittäin todellakin toimii ja en muista koska olisin viimeksi nauranut näin paljon leffassa. Leffa on todella laadukasta viihdettä ja vitseihin on oikeasti panostettu. Joo, varmasti on jonkin verran vanhaakin kierrätetty ja kaikki tässä ei varmasti ensimmäisellä kerralla vielä auennut, mutta silti nautin koko vajaan puolitoista tuntia enemmän kuin paljon. Niin, ja kun tosiaan kestokin on vielä tätä vanhan ajan loistava puoltatoista tuntia eikä tippaakaan enempää niin nautinto oli tällä kertaa taattu. Olen ennenkin maininnut että komedia on todella vaikea taiteenlaji ja sitä nykyään enää harvoin ulos tulee muutenkaan mistään, parodiaa vielä vähemmän, koska nyky maailma on täynnä mielensä pahoittajia ja niitä, jotka eivät vaan yksinkertaisesti ymmärrä, että maailma tarvitsee huumoria tällä hetkellä enemmän kuin koskaan ennen. Tästäkin joku aivan saletisti vielä pahoittaa mielensä, vaikka aika maltillista meno kuitenkin vielä oli.

Kaikista parasta tässä leffassa oli kuitenkin Lian Neeson. Jotenkin tuntuu että koko herran ura on jo pitkään ollut lähinnä hengityskoneiden ylläpitämää, mutta nyt osuu sitten todellinen napakymppi, eikä tämä nyt varmasti viimeiseksi jää, kuten lopussa varmasti vinkattiin hyvin suorasti. Somessa ehdin tätä jo kutsua herran parhaaksi rooliksi koskaan, johon ansiokkaasti Leffahullu jo ehti muistuttamaan, muuan elokuvista Taken ja Schidlerin Lista. No, okei, ovathan nuo ihan huikeita, mutta onhan niistä jo niin paljon aikaakin, että eihän niitä voinut edes muistaa enää. Joka tapauksessä tämä rooli no täydellinen, ja jos oli Leslie Nilsen aikaisemmissa täysin omaa luokkaansa, niin en kyllä Liam Neesonia silti laita yhtään sen alemmaksi. Tämä rooli on kuin hänelle tehty ja kun vanhan ajan toiminnat ovat alkaneet hieman hiipua miehen käsissä, niin tällä leffalla kyllä otetaan käyrä kunnon viagralla pystyasentoon vielä pitkäksi aikaa. Jos nyt saa näin leffan hengessä sanoa.

Tämän lisäksi on kyllä ihan fressiä nähdä myös Pamela Andersson nousua jälleen parrasvaloihin, ja tällä kertaa ihan oikeana näyttelijänä, vaikka tietysti tälläisessä leffassa tissien pitääkin olla esillä. Eli kyllä Pamelalla on leffassa paljon muutakin annettavaa kuin tuo kuuluisa ulkonäkö, joka toki kestää katsomista vielä näin vuosien jälkeenkin. Myös Danny Huston vetää tässä ihan viimeisen päälle roolin, jossa ei kyllä jää mitään muuta kuin naama vahvaan hymyyn. Jos siis kiinnostaa nauraa, niin nyt kipin kapin teatteriin!

Loppuun vielä pari sanaa muutenkin erittäin mielenkiintoisesta viikosta. Nimittäin, torstai aamuna herätyskello soi yöllä kello 4.00 ja oli aika siirtyä leffahuoneeseen. Mutta mitä ihmettä teen leffahuoneessa aamulla kello 4.00? No, olin saanut kutsun amerikkalaiseen Home Theater Hub-nimiseen podcastiin, joka on kohtuullisen pieni, muutaman tuhannen seuraajan tyyppien podcast, mutta sellainen, jota olen itsekin seurannut jo todella pitkään. Ei tämä nyt ollut Youtuben kannalta varmasti mikään iso juttu vielä, mutta ehkäpä se vielä jotain ovia avaa taas tulevaisuuteen. Ainakin kaikki meni todella hyvin ja tuollainen vajaa kolme tuntia lähetystä ja tunnin verran muuta höpöttelyä kulisseissa meni kuin siivillä. Yksi energiajuoma niin pysyi hereillä, mutta rehellisesti, oli kyllä niin mielenkiintoista jutustelua ja huoneeni esittelyä, että ei ollut kyllä unesta tietoakaan. Tuon voi siis käydä katsomassa kun tuolla nimellä etsii ja oma kanava kannattaa ottaa ehdottomasti myös seurantaan. Siellä on jo reilut kolme sataa seuraajaa, joten määrä on kasvanut ihan kivasti tasaista tahtia.